Hyvä Victoria!

Emäntä aloitti jokailtaisen uutisnälän täyttöoperaation tapansa mukaisesti klo 20.30 ja nappsi telkkarin ykköselle sitä varten. Mutta, edelleen tapojensa mukaisesti, hän innostui soittamaan kummisedälleni juuri ohjelman aikana ja samalla vaelsi keittiöön puhumaan. Sämpylä, myös innokas TV:n katsoja, hyödynsi sillä välin tilaisuutensa ja vaihtoi taidokkaasti kaukosäätimellä kanavan LIViksi. Ilmiselvästi tarkoituksella, sillä siellä meni juuri Victoria Stillwellin koirankoulutusohjelma (vaiko koiran omistajan)!
Näppäily vain oli niin mutkikas, että emäntä joutui oikein sammuttamaan telkkarin saadakseen sen uudelleen ykköselle ; P

Punainen ruusu

...oli Saimin hännänpää tämänaamuisen lenkin jäljiltä. Jälleen kerran se oli piiskannut sapaansa pitkin ketoa ja puskia nuuhkiessaan "saaliseläinten" hajuja. Siinä on isäntäväellä töitä, jos meinaavat jotenkin saada Sämpylästä salonkikelpoisen häntäveikon näyttelyihin. Johan tuossa on mennyt häntäkarvan kasvatuksessa ja ihon epäonnisessa parantelussa jo pian puolen vuotta...noo, okei kesäkuun lopulta asti.
Mutta muutoin meillä settereillä oli oikein kiva kimpoilla puskissa kymmenen asteen pakkasessa ja auringonvalon tapaisessa kajastuksessa. Isäntä huiteli omia polkujaan huurupilviä puhallellen ja nauroi meillekin, kun lenkin lopuksi tulimme köytettäviksi; naamamme näet olivat aivan kuurasta harmaat. Harmi vain, ettei äijä ollut älynnyt tunkea edes kännyä taskuunsa, jotta olisitte nähneet hienot huuruturpamme : D
Loppupäivä kuluikin sitten "karanteenissa" ja emäntää odotellen kotosalla aina iltakuuteen asti. Siinä ehti lattialle silpoutua useampi pahvipakkaus kaninkorvineen...

Jälkiä!

Päivälenkille pääsin Saimin ja isäntäväen kanssa mökille. Pakkasta oli mukavasti viitisen astetta ja maassa kymmenisen senttiä puuterilunta naatittavaksi. Auton jätimme ajatellun lenkkimme lähtö- ja maalipaikalle kilsan päähän mökistä ja suuntasimme metsäautotietä maastoon. Saimi sai "juhlan" kunniaksi kaulaansa GPS-loggerin ja  alkukiihdytys kirjautuikin sillä koko reissun nopeimmaksi otatukseksi (29,8 km/h, vain). Tuloksesta näkee, että suunnattomasta jänisten, kettujen ja hirvien jälkien määrästä huolimatta emme osuneet yhdenkään elukan aivan kannoille. Kiertelimme puskia, metsiä,hakkuuaukeita ja peltoja hyppien valtaojien yli pari tuntia ennen autolle palaamistamme. Isäntäväen puhelimen GPS kertoi heidän kulkeneen siinä ajassa vain viisi kilometriä (maasto OLI aika vaikeakulkuista), mutta Sämpylä oli vaeltanut reipasta siksakkia oman mittarinsa mukaan 15,248m. Minä vetelin siihen vielä hieman päälle, kun piipahdin pari kertaa kauempanakin. Saimin maksimietäisyys kaksijalkaisista näytti olleen vain runsaat 100m. Siitä huolimatta matka oli Saimin hännän päälle perin raskas, kas kun se vispasi niin pirusti hajujen perässä vaeltaessa ja hakkaantuu puihin ja varpuihin. Niinpä ennen autoon nousua meni muutama arkki talouspaperia veristä jääkönttiä hännänpäästä sulatellessa : (
Sen verran hyytävä oli viima ja aika pitkä, että oli hienoa päästä termoskahveille (siis pummimaan pullaa) saunatupaan ennen kotiin lähtöä ja saunaa.

Onni-Manni kylässä

Aamulla isäntä vaihteeksi vaa'itsi meidät. Puntari näytti runsaita lukemia kaikille kolmelle, mutta ilmoitettakoon vain minun 23kg ja Saimin 24,5kg.
Kun viimein pimeällä ehdimme iltalenkille, menimme moikkaamaan Hollanninpaimenkoira Onnia (se on se perheen junioreiden keverin koira). Ensin reissattiin Tohlopin rantaa pitkin ja nuuskuteltiin miljoonia jäniksen jälkiä, sitten vaellettiin takaisin päin koko laumalla kahveelle meille kotiin. Onnikin tuli meille kylään isäntänsä kanssa! Kaksijalkaisilla on näet suuria suunnitelmia koettaa saada meitä karvakorvia viihtymään keskenämme, jotta voisimme silloin tällöin olla siellä eli täällä hoidossa hätätilanteessa. Noo, Saimia ja minuahan ei pikkujätkät paljon hätkäytä, joten seurustelumme sujui ihan notkeasti ihmisten lipitellessä kahvia.
Vierailun päätteeksi Onni-Manni vielä innostui reuhuamaan...ja minä sen kanssa! Siinä sitä sitten hammästelimme isäntäväen ihmeeksi melkein varttitunnin, kaksijalkaisille ei meinannut mennä jakeluun meikäläisen pitkä pinna pikkujätkän riepotuksessa...

Kiltit koirat

Eilispäiväisten karkailujen jäljiltä illasta napsahti näyttelyharjoituksia ja muutakin koulua. Aamusta sama homma jatkui lenkkimatkalla, mutta pääsin silti Saimin kanssa juoksentelemaan ihan irrallaan harjussa, vaikkakin isännän tarkassa valvonnassa. Pilli vinkui heti, kun hiemankin yritimme leventää hakua.
Ennen töihin lähtöään isäntä sai viimein sovituksi minulle silmäpeilauksen Hakametsästä ensi viikon perjantaiksi. Saimikin kaipasi huoltotoimenpiteitä jälleen kerran telomansa häntään. Saas katsoa, tuleeko siitä sudista näyttelykelpoinen tammikuun lopun Turun näyttelyä varten ; P
Kirjattakoon ylös myös eilisiltainen kynnenleikkuusessio. Siinä hupaisinta oli Saimin toiminta: se odotti isännän vieressä, kun minun kynsiäni leikattiin ja sitten vuorollaan kömpi isännän jalkojen väliin lattialle heittäytyen selälleen kynsienleikkausasentoon : D

Käry kävi

Aamulla pääsimme suo-ulkoilulle. Eilinen järkyttävä vesisade oli onneksi loppunut, nyt vanhaa taivastakin näkyi nimeksi pilvien välistä. Aikaisemmista käyntikerroista tänä syksynä viisastunut isäntä irroitti minut ja Saimin kahleista vasta syvemmällä metsässä, jottemme juoksisi pupujen perässä tielle. Sitten ukkeli vihelteli pilliin ja tarjoili nameja, kun loikimme hänen luokseen innokkaasti. Vaan eräällä kohtaa ehdin kuitenkin jänön perään isännän huomaamatta ja kun pidin visusti kuononi ummessa, ei edes Sämpylä havainnut minun metsästystreeniäni.
Huono puoli hommassa oli se, että palatessamme takaisin kotiin isäntä havaitsi pupun ja setterin jäljet tien penkassa ja sitten vielä leikkikentälläkin tien toisella puolen. Eli käry kävi. Saisivat nuo rusakot ja jäniksen sen verran viisastua, etteivät aina puikkisi tien yli pakoon vaan juoksisivat reilusti metsässä. Nyt varmaan en pääse enään koko suolla irti, isäntä kun ei kuulemma halua raaputella meikäläistä autonpuskurista irti ; )

Kosteata kulkua

Aamulla isäntä kuljetti meidät Horhaan lumiloskassa ja sumussa. Arveli siinä kulkeissamme, että kerrankin on mäessä niin hiljaista, että voimme rauhassa juoksennella pupujen jäljissä. Mutta mitä vielä; koko vanha laskettelurinne oli täynnä turvaliivisiä riiviöitä päiväkotitätiensä kanssa persliukuroimassa. Onneksi olimme vielä köydenjatkeena havaitessamme junioripaljouden, sillä kerholaiset olivat juuri Saimin ja minun normaalireitillämme. Siinä olisivat tädit voineet saada hepulikohtauksen, kun parit setterit olisivat rujauttaneet porukan läpi viittä kymppiä ; ) Onneksi syvemmällä pusikossa oli aivan autiota. Valitettavasti pitkäkorvatkin olivat tiessään, vaikka tarkastimmekin koko harjualueen pään sen verran perusteellisesti, että kotona kastui monta pyyhettä kuivauksessa.
Iltavaellus tehtiinkin sitten suorastaan rankkasateessa. Meillä nelijalkaisilla oli oikein Hurtta-haalarit päällä ja isäntäväkikin oli virittäytynyt umpisadeasuihin. Eikä turhaan, sillä suojauksista huolimatta eräilläkin oli paita ja turkki märkänä runsaan viiden kilometrin lenkin päätteeksi. Matkalla tavattiin Papu-niminen 10-vee setäsetteri, joka oli emäntänsä kanssa myös "uintiharjoituksissa". En oikein mokomasta eläkeläisestä innostunut ja Saimikaan ei ollut ihan oma innokas itsensä, vaan kukapa sitä itsensä niin viehättäväksi tuntisikaan tosi sexy litimärkä haalari yllään ; ) Tosi talvea...

Saimin kummitäti käväisi

Lauantai-iltana pääkaupungissa nykyisin oppipöpöilevä Saimin kummitäti piipahti yllättäen moikkaamassa meitä. Saimi oli oikein tyytyväinen visiitistä ja veti kunnon tirsat tädin sylissä : D

Kanakoira

Päivällisen jälkeen painelin kummisedän kanssa sohvalle koisimaaan ja muut vetäytyivät toisiin puuhiin. Paitsi Sämpylä, jonka poissaoloa porukasta ei huomattu, ennen kuin keittiöstä alkoi kuulua vienoa laulantaa. Kummisetä kutsui Saimia ja se tulikin hetkeksi seuraamme, mutta hetikohta häipyi jölleen keittiöön ja laulu jatkui taas. Vääntäydyimme katsomaan metelin lähdettä ja siellähän se Saimi seisoi pöydän vierellä kuono pöytälevyllä ja lauloi kutsuhuutoja pöydälle jääneelle broilerille. Tosi kanakoira!
Emäntä oli siitä ystävällinen, että iltaruoan sekaan saimme sitten kumpikin rintapalasta muutamia nökäreitä, niin että kiitos vain "siskolle" kanan kutsulaulusta ; )

Omilla teillä

Olipas raikas aamulenkki, pikku lumessa tuli juostua melkein Tohlopin ympäri (sentään vain metsän puolella) pupuhajujen perässä. Pidin sen verran hyvää tahtia yllä, etten oikeastaan nähnyt kertaakaan koko reissulla Saimia ja isäntää. Ne sen kuin möhkivät jossain takavasemmalla, ymmärsivät onneksi olla häiritsemättä meikäläisen lenkkeilyä ; )
Lenkin lopuksi leikin kunnon koiraa saapumalla "köyteenottopaikkaan" juuri samaan aikaan isännän ja Sämpylän kanssa...vaikka sainkin vetäistä loppumatkan aikas kovaa ehtiäkseni ajoissa : P

Hiihtäjien ja autojen seassa

Eilisen lumimyräkän jäljiltä maastoon oli aamulla kerääntynyt paikoitellen toistakymmentä senttiä uutta lunta. Isäntä kuskasi meidät Horhan maastoon tuoreille pupun jäljille. Saimme kahlata melkein kulkematonta tietä perille ja isäntä luuli toivorikkaasti, että maastossa ei mokomalla kelilä olisi ketään. Vaan turhapa oli äijän luulo, sillä maastoon oli jo vedetty latupohjat ja iloisia hiihtovaareja suihki suksillaan pitkin harjun selkää moniaita kymmeniä! Parin ensimmäisen kanssa meinasimme joutua törmäyskurssille, joten loppureissu tehtiin pitkin puskia. Eipä taida enää olla asiaa pururatojen pieleen ennen kevättä, elleivät nämä lumet tästä sitten vielä kokonaan sula.
Iltapäivällä isäntä riehaantui kouluttamaan tottista meille ja niin mentiin tietä ees taas ja otettiin vielä väliin näyttelyasentojakin, ennen kuin pääsimme (tiukasti vierellä ja vetämättä) lähiharjuun. Paluureissulla isäntä oli juuri kutsunut meidät luokseen ja aikeissa köyttää remmeihin, kun äkkäsin pupun erään talon kupeessa. Singahdimme Saimin kanssa sen perään ja äijä jä köydet kourassa viheltelemään peräämme. Takaa-ajomme vähän lipesi hanskasta; suihkaisimme pupun perässä tielle ja risteyksestä yli suoraan kotiimme johtavalle tielle ja aina kerrostaloille asti pitkäkorvan perässä! Isäntä pyöri sen pupu-talon viereisessä pusikossa ja huuteli meitä jo aika hermona, kun palasimme samaa reittiä takaisin. Melko hyytävissä oloissa jouduimme taluttimiin ja takaisin kohti kotia. Matkalla eräs lumitöissä ollut mies tiedusteli isännältä kuinka hän oli saanut meidät kiinni, sillä vauhtia oli kuulemma piisannut mennen tullen. Näin isäntä sai kuulla meidän käyneen tien päässä ja takaisin, ja vielä yli vilkasliikenteisen risteyksen ruuhka-aikaan...ei ole ukolta ironnut pariin tuntiin sanaakaan. Ruoatkin vain ladotiin eteen. Taitaa olla kylmä kausi luvassa ; (

Lunta ja jälkiä maassa

Eilen illalla ja viime yönä leijaili maahan muutama sentti puhdasta uutta lunta. Oli jotenkin mukavaa nuuskutella hangessa näkyviä oravan- ja pupun jälkiä ja nautiskella pikku pakkasesta. Harjun aamulenkillä sain oikein seisontaa kurren, joka jäykistyi oksalle ihmettelemään meikäläistä. Hupaisinta oli, että Saimi innostui oikein säestämään ja oli siis muutaman metrin päässä takanani häntä jäykkänä, kuin käsi muinoin aatun erikoisjoukkojen lippalakkipojilla, kytäten minua silmä tarkkana...Isäntä sai pökkiä Sämpylää ahteriin muutamaankin kertaan, ennen kuin se tuli viereeni seisomaan suoraan oksan oravaa  ; )

Haulikkoa puuttuu

Tänään yhytimme Sämpylän kanssa metsästä pupun ja oikein suunnittelemalla lähdimme ohjailemaan sitä kohti mukanamme kuljeksivaa emäntää. Saimi heitti vielä viime hetkellä kimakan ajohaukun, jotta emäntä tietäisi olla valmiina saapuvan saaliin suhteen. Vaan mitä vielä, nainen sen kuin silmallä seurasi ohi kiitävää jänistä!
Taidamme Saimin kanssa lopettaa tämän ohjatun saaliinajon harjoittelun tyystin tarpeettomana. Viime viikollakin isäntä oli yhtä Hoo. Moilanen eräänkin pupun kanssa...Hankkisivat haulikon.

Jos jonkinlaisia elukoita

Tämän päivän lenkillä saimme Sämpylän kanssa ainakin "saalistapahtumia", sillä reippailimme emännän ja sen kaverin kanssa Tesomajärven ympäri. Jo matkalla löysimme lähipuistosta kaikkiaan neljä kurrea ja yhden närhen. Järven rantapusikoissa niitä loikki vielä muutama lisää ja siinä taas hetki vierähti niitä kytätessä...hyvä etteivät kuljettajat jäätyneet ; )
Tesomajärven merkittävin ihme on sakea lautturi sorsia, joka suorastaan rynnistää kaikkien rantaviivaa lähestyvien päälle evään toivossa. Tässä tapauksessa toimimme Sämpylän kanssa sentään jonkinlaisina jarrupaloina odotellessamme siivekkäitä rantavedessä. Olivat valitettavasti sen verran viisaita, etteivät ihan kitaan meloneet...

Runtua ja supia

Tohlopin järven rannassa oli aamulla hauska rääkätä sorsia, vai rääkkäsivätköhän ne sittenkin paremminkin minua ja Saimia? Loiskuttelimme näet niiden perässä hartioita myöten järveen ja yritimme ajaa ne siivilleen, mutta eiväthän ne juuri sätkyilleet, vaan meloivat muutaman metrin kauemmaksi...
"Sorsastuksen" jälkeen kipaisimme kuivattelemaan uimarannan nurmelle ja sitten vielä pellolle. Sillä kohtaa pilli alkoi soida, vaan me vetelimme pitkin puskia, kunnes takaamme alkoi kuulumaan hirveä rytinä. Isäntä se sieltä juoksi ja nappasi ensin Saimin kiinni sitoen saman tien puuhun. Sitten oli meikäläisen huki ja kohtalo sama. Ei siinä uskalla paljon karkuun kipaista, kun isännällä palaa päreet...Seuraava kymmenminuuttinen menikin sitten pilliharjoitusten parissa. Viisaina koirina pysyttelimme oikein kiltteinä loppumatkan ; )
Kuten kuvasta näkyy:
















Illasta, emännän viimein saavuttua kotiin ja lähdettyämme pikku pisulenkille Vaasan tien varteen, saimme "tutustua" yliajettuun riistaan ; ) Tienpielessä näet retkotti rento supi, jonka emäntä hinasi piennarviivalta nurmialueelle nuuskittavaksi. No joo, Saimi sitä ensin hieman aristeli, eikä meinannut uskaltaa haistellakaan. Meikä sen sijaan nuuhki heti ja totesi elukan jo edesmenneeksi, ja siten täysi yhdentekeväksi. Saimikin sai pian tutustuttua liikkumattomaan kohteeseen ja huomasi sen myös mielenkiinnottomaksi. Ja emäntä pettyi. Ihan turhaan tuli mokomaa painavaa elukkaa kiskottua : (
Noo, onpahan turvallisempaa kaikille raadonsyöjille putsata supi lihoistaan tien ulkopuolella...

Luigi, vaan ei vielä Romeo

Varhain aamusella, pupujen perässä Horhassa riekkuessamme, tapasimme Saimin ja isännän kanssa puolivuotiaan Luigin, mustan sileäkarvaisen noutajapojan. Epeli oli jo Sämpylääkin isompi, vaan melkoisen kumijalkainen. Kovasti se yritti tehdä meikäläisenkin kanssa tuttavuutta, mutta ei minua mokomakin suupielen ja korvien nuolu paljon kiinnosta. Sanoinkin siitä nuorukaiselle muutamaan kertaan, mutta ei sille oikein mennyt jakeluun pikku hammastelu. Onneksi isäntä ja sen Luigin emäntä päästi meidät irti, niin saimme karistettua mokoman arkajalan kannoiltamme singahtamalla sorakuopan pohjalle jänisjahtiin. Nuori herra kun ei juuri uskaltanut emännästään irrota ; ) Saas katsoa, onko jätkä saanut tapoja jos ja kun joskus vielä tapaamme.

Isäntä sen kuin viheltää...

Aamu urkeni pikku pakkasessa. Toisin kuin eilen, jolloin kävivimme Horhassa yli viiden kilometrin canicross-lenkillä isännän ja Saimin kummisedän kanssa. Siinä liikunnassa kokeiltiin ensin meidän koirien ja sitten kahden sukupolven pikajalan kestävyyttä. Voiton vei (tietysti) minä ja Saimin kummisetä, pari kun olimme. Sämpylän vähät voimat ja isännän hitaat jalat eivät riittäneet meidän perässä pysymiseen. Tai siis perässä pysymiseen kyllä, mutta ei aivan lähituntumassa laukkaamiseen rajussa loppukirissä ; D
Siis; tänään lähdimme jälleen Horhaan lenkkeilemään, nyt menimme aivan raviradan reunaa ylös harjuun ja siellä sitten kiepuimme suppia ylös ja alas. Juuri ennen kuin isäntä päätti viheltää meidät narun jatkoksi, Saimi löysi pupun aivan harjun päästä. Isäntä puhkui tuplavihellyksen posket pullollaan, mutta punaruskea salama loikki jänön perässä rinnettä alas kadoten tien suuntaan! Ja minä sen kuin istuin isännän vieressä ihmettellen yhtäkkiä alkanutta hötäkkää. Hetken kuluttua jänis rynnistää Saimi kimakasti tiukassa peesissä haukkuen takaisinpäin rinteen alaosassa. Kilpalaukkaajat singahtivat suoraan erään rakennustyömaan äijien keskeltä takaisin metsään herrojen jäädessä ihmettelemään parivaljakkoa. Ja isäntä viheltää tuplat pilliin.
Hetken oli hiljaista, ja sitten pupu Sämpylä perässään tulee uudelleen rakennustyömaalle ja tällä kertaa kypäräpäät tajusivat mistä oli kyse ja alkoivat nauramaan suurmetsästäjälle ja kuningaspakenijalle. Ja isäntä viheltää jo kolmannen kerran tuplat pilliin. Taas hetki hiljaista ja sitten Saimi tulee, takapuolelta, ohitsemme isännän jälleen kerran puhaltaessa pilliin. Vihellyksellä ei näytä olevan mitään vaikutusta, joten isäntä pistää juoksuksi ja saa Saimin kiinni (minä tulin narussa kiltisti perässä) jonkun pihasta. Tänne-komento metrin päästä tehoaa (ei niin hiljaisesti lausuttuna) ja Sämpylä ryömii isännän jalkoihin kieli maassa roikkuen...
Kaikki hyvin, ei saalista, ei vahinkoja ja rakaennusmiehilläkin oli hauskaa ; D

Puntarissa

Marraskuun alun ankean aamun ratoksi jouduimme Saimin kanssa heti aamusta vaa'alle, onneksi isännän jälkeen. Parin tarkastuspunnituksen jälkeen kirjattakoon ylös seuraavanlaiset lukemat: Helmi-Orvokki 22,5kg ja Saimi-Lemmikki 24,5kg. Isäntä ei taaskaan julkaise omia lukemiaan ; )

Punalakkeja

Mökille teeriä etsimään, jippii. Vaan ei. Koko halvatun mäki oli täynnä kivääri kädessä riekkuvia passimiehiä, joten eipä ollut mitään asiaa metsään passilinjan eteen. Rivakampi ulkoilu onnistui sitten Sämpylän kummisedän ajeleman auton edessä (ja sivulla, takana ja melkein allakin). Viimein puoli kilsaa meni hieman taajamanopeuksia rivakammin...kurveihin vain jäi tassunjäljet sladissa.

Manse' setterit Nokialla

Nuivan pilvinen puolipäivä kokosi Tampereen irlantilaiset setterit kuljetusjoukkoineen Nokian Nesteelle. Kun popula oli koossa, siirryimme lähimetsään porukkalaukkaan. Pientä rajaa puskaseikkailuihin toivat paikalliset hirvenmetsästäjät, jotka olivat esittäneet, eivät niin kainona toiveenaan, että pysytelisimme poissa heidän toiminta-alueeltaan...harmailla norjalaisilla kun menee pasmukat sekaisin jaloissa pyörivistä punaisista (ja punavalkoisista) irlantilaisista ; P
Lauman koko oli tuollaiset viitisentoista liehuturkkia ja köydenkantajia oli melkein yhtä paljon, autoja ainakin oli kahdeksan. Reitti kolusi Nokian länsipuolista kalliokkoa vähän niinkuin jäähyväisiksi, sillä hieno suosta ja kalliolohkareista koostuva mäennyppylä on menossa rakentajien raiskattavaksi. Kiipeilin kiivaasti lohkareille Saimin kummisedän usuttamana ja tunsin itseni suorastaan bolderikiipijäksi.

Kivillä oli ainakin rauhallisempaa kuin maan pinnalla, sillä porukan herrat pyrkivät hieman turhan innokkaasti tunkemaan kirsua haaroväliin ; )
Näppäsen tunnin ryhmäseikkailun jälkeen kokoonnuimme jälleen autoille pitämään sadetta...koskahan päästään taas porukalla reissuun?

Ruuveja ostamassa

Isännällä oli uupelo levy-ruuveista ja niin kipaisimme ostoksille paikalliseen Starkkiin. Odottelimme Saimin kanssa leikkimökin kuistilla köytettyinä sen aikaa, kun isäntä etsi ruuvattavaa. Sitten oikaisimme kohti kotia entisen turvesuon yli. Reittihän ei sinänsä lainkaan oikaise, mutta on muuten vain mielenkiintoisempi. Autoura oli vain inhottavan märkä ja kurainen, joten siirryimme rautatien ja suon väliseen metsikköön paremmille kulku-urille. Siellä tapasimmekin samantein puoli-talviasuisen jäniksen (tai rusasen, eli rusakko-jäniksen), joka kiidättikin heti Saimin ja minut jäljessään tulosuuntaan parin pikku ojan yli. Kun viimein palasimme isännän luo ajosta, hän vain toivoi, että pitkäkorvakin oli piipahtanut yhtä syvällä turvesuossa ; )
Ukko määritteli meidät kahdeksi mustaksi Irlanninsetteriksi, poislukien oranssit liivit, jotka jostain syystä olivat ihan siistit. Valokuvaa ei valitettavasti meistä ole, sillä kuvaajan hermot menivät sen verran perusteellisesti : P
Epämiellyttävin osuus odotti koton. sillä meissä oli suorudan lisäksi kiinni kilo jotain takkiaista. Pesun lisäksi oli siis toimenpideluettelossa erittäin epämiellyttävä harjaus. Vaan kaiken kaikkiaan pupunajo oli sen verran vauhdikas (Saimi jää lähdössä Helmille 20m matkalla 10m, vaikka onkin muten nopeampi juoksija, kirj.huom.), että kyllä siitä riemusta yhden pesun ja harjauksen kestää...

Huskyvaljailla pitkäkorvan perään

Illan ulkoilusta oli siis luvassa hieman normaalia pidempi sessio, päättelin alistuessani husky-valjaiden asennukseen. Niitä kun ei päällensä saa ilman kovavauhtisempaa kulkua. Tällä kertaa ei kuitenkaan juostu, vaan käveltiin reippaasti Tohlopin rantaa ympäri. Uimarannan kohdalla löimme Saimin kanssa jarrut päälle ja seisoimme tiukasti kirsut vastatuuleen. Narujen toisissa päissä olevat yrittivät saada selville mielenkiintomme kohteen, vaan eihän ne mitään haistamattomat mitään myöskään nähneet ; ) Keksivät sitten näppärinä ihmisinä päästää meidät irralleen ja mehän pinkaisimme salamina (emme kuitenkaan makkaroina) ruohoa jyrsivän jänön kimppuun. Elukka otti jalat allensa ja kiiruhti karkuun pitkin kävelytietä, joten suuntasimme samalle reitille kimakasti haukkuen ja valjaat vemputtaen. Isäntä ja emäntä käveleksivät samaan suuntaan perässä ja kun heti viiden minuutin kaahotuksen jälkeen olimme kadottaneet pupun ja palanneet vetokoiriksi, matka jatkui rivakkaa vauhtia kääntöpisteelle. Palasimme siis samaa reittiä takaisin ja uimarannan kohdalla otimme jälleen nuuskintaseisonnan. Isäntä arveli emännälle, että pupu voisi olla niinkin kaali, että olisi jo palannut entiselle ruokapaikalleen. Emäntä taas arveli voivansa vapauttaa minut. Jäin vähän odottelemaan Saimia, kunnes isäntä päästi senkin jäljelle...ja taas pupua vietiin. Nyt vain toiseen suuntaan. Onneksi se ei tällä kertaa oikaissut suoraan tielle ja isäntä sai vetää henkeä helpotuksesta.
Noin sitä saa kunnon iltakävelylenkin. Eikun husky-valjaat päälle ja jalkapatikkaulkoilun ohessa jänönajoon...

Pitkäkorvia ja -nokkia

Aamulla saimme Saimin kanssa hajun rusakosta Rasonhaassa. Isäntä seisoskeli rinteessä keskellä polkua ja pitkäkorva luikahti sen editse viereiseen puun taa piiloon. Me kiepuimme hyrränä haavanlehtien seassa pupua etsien muutaman kymmenen metrin päässä ja aina välillä ihmettelimme isännän suuntaan katsoen, että mihin ristiturpa oikein hävisi...tuskin kuitenkaan isännän taakse. Hah, pupu piilotteli todellakin isännän viereisen puun takana, vain parin metrin päässä äijästä! Emmekä edes käyneet katsomassa, kun kerran luulimme elukan viisaammaaksi (taisi mokoma olla vieläkin viisaampi, kirj. huom.).
Illasta taas olimme Saimin ja isännän kanssa harjussa ja siellä me nelijalkaiset saimme yhtäaikaa hajun linnusta ja juoksimme kiivaasti kohti samaa paikkaa vastakkasista suunnista. Olimme jo melkein päiden kopsautusetäisyydellä toisistamme, kun välistämme pongahti ilmaan lehtokurppa! Isäntä katseli muutaman metrin päästä ja ihmetteli, kuin pitkänokka mahtui ilmaan niin ahtaasta välistä.
Jos isäntä olisi sattunut olemaan omilla metsästysmaillaan tämänpäivän reissuilla, niin haulikolla olisi saanut komeasti saalista ammulla ja illalla meidän koirain avulla. Vaan ei niin kovin ortodoksisesti ; D

Caniskatea...siis luikasta

Isäntä sai aamuhämärissä vähän vauhtia patiiniin ollessamme Saimin kanssa aamulenkillä. Juuri auringon noustessa keli kilhti pakkaselle ja satanut vesi jäätyi kunnon kuoreksi asfaltin päälle. Mikä siis onkaan turvaisampaa, kuin lähteä hipsimään pupupitoista kevyen liikenteen väylää kesäkengissä. Heti ensimmäisen pitkäkorvan tuoreista tuoksuista kiihdytimme sellaiseen jäljestysvauhtiin, että Sämpylän ja minun takaa kuului ujellusta kuin muinasesta suihkukoneesta isännän patiinien liukuessa asfaltilla. Äijä mittaili sinkoilleista hiekanjyvistä ja muista kulumajäljistä luikumatkaksi kokonaista 30m, arveli vielä kehittävänsä luistelusta kengillä uuden kilpailulajin.
Loppureissu olikin huvittavan näköistä taarustusta; isäntä kun rämpi heinikossa liukastumista vältelläkseen ja me Saimin kanssa köpöttelimme keskellä tietä...

Toiset ne ulkoilee

Saimi pääsi tänään Onnimannin (Saimin kummisedän kaverin Hollanninpaimenkoiran urospennun) kanssa tänään ulkoilemaan. Noo, Sämpylä haukkui alkajaisiksi pystykorvaisen tunkeilijan lyttyyn, kunnes tunnisti hihnan toisen pään. Siinä pikkukoira unohtui, kun kuskille täytyi tarjoilla hellät tervetuliaiset ; )
Koirapari teki emännän ja Onnin kuskin kanssa pienen harjoitusluoneteisen yhteislenkin, joka sujui muutoin ihan ok, paitsi että Saimia rassasi Onnin vähän väliä saamat namit. Sämpylälle ei kuitenkaan kelvanneet tarjotut namiskukkelit, kateilla vain tarvitsi. Sattuipa matkalla vastaan pari sakemmanin tapaista isoa hurttaakin, jotka lähestyivät pontevasti häntä pystyssä uhitellen, mutta Saimi ei antanut tuumaakaan periksi. Niinpä lähempi tutustuminen jäi toiseen kertaan, kaikilta. Lenkin lopuksi Saimi ja Onni reuhkasivat kotitalon edustalla irrallaan, emäntä oli tyytyväinen kun Sämpylän pinna kesti niin mainiosti pikkukoiran riipimiset ja roikkumiset.
Minä sain seurailla tuotakin rekkulointia olohuoneen ikkunasta, joten emäntä sai kotiuduttuaan taas pestä ruudut hönkimiseni jäljiltä...

Lagadema

Oli leopardin nimi. Siis sen, joka esiintyi telkkarissa illalla. Saimi otti sohvalla emännän kanssa oikein hyvän asennon ja ryhtyi katselemaan pilkkukissan tarinaa. Näytti olevan mielenkiintoista, koska molemmat killittivät katteja silmä kovana kuin varsinaista mediatapahtumaa. Vaan olihan siellä sentään yksi sävähdyttävä kohta minunkin mielestäni. Yhtäkkiä meinaan alkoi kuulumaan melkoinen murina ruudusta, kun setä-leopardi tutustui perinpohjaisesti Lagademan äitiin. Siinä jo mediainvalidi Helmikin kohotti katseensa ja toljotti tarkkana täpläeläinten lisääntymisharjoituksia. Heti kun operaatio oli ohi, aloin jälleen vetämään unta pallooni.
Ja sekös emäntää nauratti! Se soitteli saman tein isännälle ja puhelimeen välitetystä äänestä päättelin joutuvani irvinnän kohteeksi ja pahimmanlaatuiseksi myöhäispuberteettikoiraksi kutsuttavaksi. Minä kuin vain ihmettelin kissain murinaa ; ))

Järvi jäässä

Nyt on laukattu kaksi päivää maalla pitkin metsiä, ja vielä monta tuntia päivässä. "Metsästyksen" tuloksena on pari karkoitettua kanalinnun näköistä siivekästä ja kymmeniä kasoja peurojen ja hirvien jätöksiä, vaan ainuttakaan isompaa elukkaa ei olla nähty. Jäniksistä puhumattakaan.
Lounaaksi paistoimme makkaroita pesässä, itse asiassa isäntä kärvensi Karskit mutta mekin pääsimme ankaran yrityksen jälkeen osingoille : )

Eilisen illan ratoksi pääsimme sentään Saimin kanssa saunomaan isäntäväen kanssa. Viileän päivän päätteeksi viihdyimmekin lauteilla sen verran pitkään, että kaksijalkaiset saivat oikein komentaa meidät pois kuumuudesta. Yö meni sängyssä koisien ja isäntäväkeä sivummalle tönien, mutta hyvin nukkuen.
Aamulla, verhojen auettua, huomasimme mökkijärven kilahtaneen jäähän.

Isäntä lukaisi ennen lenkkiä min/max-mittarin ja kailotti muillekin (olemattomille) naapureille pakkasta olevan peräti -7 astetta. Ei siis ihme. että jääpeite kattoi koko lahden. Pakkasesta oli se hauskuus, että pääsimme kulkemaan pitkin peltoja ja soita aamuvaelluksellamme melko kuivin nahoin. Saimi sai kuitenkin riivittyä puskissa hännänpäänsä jälleen verille...vettä on juuri keitetty hoitotoimenpiteitä varten...

Viileetä

Hyh, olipas kylmä yö. Emäntä unohti tarkoituksella laittaa sähköpatterin yöksi päälle mökin saunatuvassa ja eikös sitä tullut hieman vilpakkaa aamuyöstä. Jouduimme tunkemaan Sämpylän kanssa emännän viereen peiton alle lämmittelemään, mutta emäntäparka ehti hieman jäykistymään staattisessa nukkuma-asennossaan. Saimi kun paalasi itsensä sen verran leveälle, ja vielä päänsä tyynylle : D
Aamulenkillä kävimme tarkastamassa jättihaavat, jotka olivat kärsineet kesään myräköissä vaurioita. Tavallisen tukkipuun kokoinen oksa oli repeytynyt irti ja pudonnut maahan toisesta puusta ja yksi oksa oli jäänyt killumaan kuusen varaan taivahalle. Emme onneksi saaneet sitä niskaamme alla killistellessämme.

Paluumatkalla äkkäsin pyyn, mutta se ehti häippäistä ennen sen parempia asennonottoja...

H-O & S jätehuolto

Aamulla lasten leikkikentän reunasta löytyi makoisaa saastetta...puput olivat ahkerasti lannoittaneet papanoillaan nurmea ja hiekkaa. Meillä meni Saimin kanssa melkoinen tovi napsia kaikki jätökset talteen parempiin suihin...
Illalla pääsimme muuten emännän kera maalle remuamaan. On meinaan oikein muutama päivä mökkeilyä luvassa, ellei peräti koko viikko!

Huolta okulaareista

Iltapäivästä kasvattaja-Riitta oli jättänyt soittopyynnön emännälle ja yhteyttä otettaessa selvisi pieni punavalkoisten terveysongelma. Emäntä lupautui hoitamaan asiaa minun osaltani ja niinpä silmäpeilaus odottaa lähiaikoina...

Jäätävä pesu

Ruohon syönti huonosti pureksien ei ole viisasta, ainakaan koiralle, sillä täysimittaisen ruohon poistaminen takakautta on aikas työlästä. Tämän aamun kakkosella se ilmiintyi, sillä ahteristani jäi roikkumaan toista kymmentä senttiä sen itsensäkuorruttamaa ruohoa. Lisäkkeen kanssa juokseminen ja jarruttelu sotki pikaisesti koko peräpääni epämiellyttävään kuntoon. Isäntäväki onneksi vapautti minut piinastani sammaltuppoa suojana käyttäen, vaan pesu piti mennä tekemään järveen. Vaikka vesi oli kylmää kipaisimme Saimin kanssa vuorotellen kepin perässä vesiin ja sain ihan hyvin huuhdeltua turhat lisukkeet karvoista : )
Kylvyn jälkeen pääsimme vielä siskon kanssa lähipellolle laukkaamaan...ja isäntä yritti ottaa "dynaamisia" kuvia lentävistä settereistä. Parhaat ovat Picasassa näkösällä. Tallenteiden laadusta päätellen joko kalustossa tai kuvaajassa on hieman sanomista...

Pesulla Tohlopissa.

Jumissa

Emäntä vietti tänään juhlia ja niinpä kaikki muutkin olivat kovat kaulassa koko päivän. Paitsi me setterit : (
Aamulla sentään pääsimme Saimin kanssa pikaisesti kipaisemaan suolle. Sitten kökötimme keskenämme myöhäiseen iltapäivään, kunnes porukka saapui käymään kotosalla kiireidensä välissä. Isäntä vei minut ja Sämpylän sentään harjuun lenkille. Sitten jouduimme taas "odotustilaan". Kiireisesti taksiin pinkoessaan porukka asensi viime hetkellä yläkerran rappujen portin sen paremmin meidän koirien silloista sijaintia huomioimatta...ja niin minä jäin yläkertaan portin toiselle puolelle ja Saimi alakertaan toiselle.
Kun kummini viimein puolen yön korvissa saapuivat ulkoiluttamaan meitä, he äimistelivät Saimin omituista vinkumista ja kieppumista jaloissaan kunnes yläkuistille saapuessaan havaitsivat minut käkkivän portin takana...jo oli muuten tylsä ilta yksin yläkerrassa. Tai no, eipä ainakaan tarvinnut väistellä Saimin tönimistä. Sämpylä kyllä häiriintyi minun poissaolostani ja oli aivan riemuissaan, kun viimein portti poistettiin!

Reippaankin setterin askeleen räntä hiljentää... ; )

Jaahas, talvi pukkasi ainakin hetkeksi päälle tänään iltapäivästä. Juuri iltapäivän lenkiltä emännän kanssa jolkotellessamme taivas aukesi ensi rännälle ja hetkessä lumi jäi maahan peittämään syksyn lehdet. Onneksi Sämpylällä ja minulla oli Hurtta-liivi yllä, ettemme ihan heti läpi kastuneet...

Belgialaisia hirmuja

Saimilla oli ihmetyksessä pitelemistä aamulla maan ollessa kuurassa ja ruohojen jäykkiä. Lenkille mentiin suolle ja matkalla törmäsimme Groenendaeleihin tien reunassa. Sämpylän itsesuojeluvaisto (on sillä sellainen!) heräsi ja se pörhisteli niskavillat pystyssä möristen kontra-altollaan mustille jätkille. Kuittasin itse nuo täysin huumorintajuttomat paimenkoirat olankohautuksella. Itse ohitus sujui kitkatta, sillä belkkareiden isäntä on hyvin tietoinen hurttainsa sosiaaliongelmista ;)
Suolla sitten peuhasimme keppien parissa ja maistelimme "uunituoretta" jäätä emännän jaloissa mutkaillen, kunnes oli aika siirtyä aamupalalle ja -levolle...

Poron lapaa kitaan

Seppo Mäkelälle olisi ollut tänään tarvetta, kun emäntä kanniskeli Saimille ja minulle syysratoksi poron lapaluut. Isäntä kaiveli lahjatluut muovipussista meidän istuessamme äijän edessä alaleuat vipattaen ja kuola valuen. Ensimmäisen luun sain minä (tietysti). Painelin sen kanssa suoraan olkkarin nojatuoliin(i) ja aloin jyrsinnän. Sämpylä vei aarteensa eteisen lattialle ja aloitti saman operaation. Kaksijalkaisten uutisten seuraaminen töllöstä meni ihan reisille, kun meidän luiden rouskuttelumme oli niin voimallista. Varsinkin, kun möhkäleitä täytyi rouskutusasennon parantamiseksi ajoittain pudotella lattialle. Luiden arvon havaittuaan isäntä intoutui häiritsemään jyrsintäsessiotamme ja otti kokeeksi kumpaiseltakin aarteet pois. Ei se meitä häirinnyt; saihan ne samantein takaisin ;P
Tunnin kaluamisen jälkeen päätin, että oma luuni on syytä panna säästöön ja menin kyttäämään Saimin kalikkaa. Hetken tuijottelun jälkeen ärjäisin "pikkusiskon" hippalivoon luun viereltä ja rosvosin sen itselleni. Juuri kun olin siirtämässä saalistani nojatuoliini, seepraksi tekeytynyt emäntä rynnisti paikalle ja palautti saaliin takaisin Saimille : ( ...jaa Mäkeläkö kova "penaltin" jakaja!
Niin olin sitten pakotettu jyystämään omaa kallisarvoista luutani loppuillan (ei se sentään ihan valmiiksi tullut)...

National Treasure

Huvittavaa kyllä, rankan Hesa-viikonlopun jälkeen Saimi oli aivan intopiukkana illan elokuvan äärellä. Seikkailuleffa National Treasure, pääosassa Nicholas Cage, kiinnosti Sämpylää melkein puolen leffan verran. Sillä välin kun meikä veti lonkkaa nojatuolissa (isäntä sai siis taas istua rahilla ; ) Saimi kyttäsi takaa-ajoja silmä kovana...varsinainen TV-friikki.

Pupujuoksu

Uusi päivä pääkaupungissa käynnistyi aamulenkillä isännän ja emännän kanssa lähipuistossa sen kallioilla kiipeillen. Eräässä kohdassa, sattumalta juuri vapaana ollessani, sain sitten tuoreen jänöntuoksun kirsuuni ja samantein okulaareihin itse pitkäkorvan. Se pinkaisi parin tien (kävely- ja pyöräteitä) ja ojan sillan yli karkuun ja minä perään. Isäntä lähti silmänlumeeksi laukkaamaan perääni, muka noutamaan minua ; ) mutta eihän se minua nähnyt ennen kuin emäntä huuteli lähtöpaikalta, että täällähän tämä viikari on. Pupu pentele oli taas nopeampi ja taisi olla vielä minua kierompikin harhautuksineen, joten se pääsi karkuun ja minä taas sain palattuani "kehut" ojan yli oikaisusta. Tuli näet kuljettua lutakon pohjan kautta ja jalkoihin oli tarttunut jotain mustaa mönjää niin, että kummilan suihkun lisäksi karvain vaalentamiseen tarvittiin runsaasti shampoota...

Finlandia Trophy

Aamulla pääsin isännän kanssa (no, olihan Saimikin mukana) tutkailemaan hyvin pupupitoista puistoaluetta. Narun päästä kuuluikin aina ajoittain pienen vedon aiheuttamaa ärinää, kun Sämpylän kanssa tarkastelimme puskien pieliä. Aivan lenkin lopulla sitten viimein pöljä kani pomppi suoraan eteemme ja juuttui siihen viiden metrin päähän killittelemään meitä! No, mehän killitimme takaisin tiukassa seisonnassa. Mitä nyt isäntä välillä hieman oikoi häntääni suoremmaksi, Saimillahan häntä on seisonnassa suoraan 3.valtakunnan ohjesäännöstä ; ))
Tuijottelutuokio kesti hyvinkin vartin, ennen kuin pupu kääntyi ja lähti livohkaan...ja me perään aina isännän olkavarren venymän verran.
Iltapäivästä pakkauduimme Hoppuun kummien ja isännän kanssa ja lähdimme kainosti vihertävien nuorten miesten (kummitäti ei vihertänyt, mutta minun ja Saimin kummisedät kyllä) kanssa Tikkurilaan katsomaan taitoluistelukilpailuja. Tarkkaan ottaen me nautimme Saimin kanssa kisojen ajan Hopun pehmeistä posltereista ja lämmityksestä kaksijalkaisten palellessa hyisessä jäähallissa keskinkertaisia esityksiä seuraten. Tapasivat sentään paljon vanhoja tuttuja.
Emäntäkin oli etsiytynyt paikalle työhommista, joten iltalenkille pääsimme "koko perheellä" ja unet sipaistiin jälleen Hopussa.

Hopulla hoitoon

Hesa-viikonloppu alkoi. Isäntä pakkasi Hopun tavaraa täyteen ja meidät Saimin kanssa penkeillemme ja matka kohti pääkaupunkia alkoi jo aamuyhdeltätoista.
Perillä kummitätini oli vastassa ja jäimme hänen kanssaan odottelemaan kummisetääni ja kyytiä heidän residenssiinsä isännän mennessä töihin.
Päivän aikana kävimme siten kummien kanssa tarkastelemassa pohjoishelsinkiläistä koirapuistoa, jossa ei nyt ihan ihmeitä sattunut. Mutta yleiset tuoksut olivat erittäin mielenkiintoisia noin niin kuin pupuosaston puolelta.
Illalla olikin sitten kummisedän synttäripartyt "nuorisolle", onneksi isäntä haki meidät viattomat setterineidit ulos ja omaan majoitukseen moisesta meiningistä jo puolilta öin : P

Lisää murhayrityksiä ja muuta mukavaa

Aamun ensi kajossa isäntä lähti Saimin ja minun kanssani lenkille. Äijä oli virittäytynyt juoksuvyöhön ja lenkkareihin ja me husky-valjaisiin, joten saimme juosta siirtymän metsäänkin. Tarkoituksena oli kuulemma juosta vitonen, sen verran isäntä arveli kestävänsä meidän vauhtiamme. Kilometrin laukan jälkeen nousimme Horhan harjuun läpi melkoisen kivikon ja isännällä ehti juuri välähtää mielessään kivien mahdollinen liukkaus, kun hän olikin jo turvallaan ; ) Onneksi ei tullut isompia vaurioita ja säilyi sentään yksi ulkoiluttaja kulkukelpoisena! Loppulenkki meni ihan ok, paitsi että on kuisaa juosta tasavauhtia...
Iltapäivästä pääsimme Sämpylän kanssa eläintarvikekauppaan panta- ja hihnaostoksille. Kaksijalkaiset olivat näet kyllästyneet käsiä jyrsiviin nailonhihnoihin (tämä osoittanee vedonpoistokoulutuksen olevan edelleen työn alla) ja katkeileviin antiikkiremmeihin. Nyt saimme hienot hirvennahkaremmit ja vinttikoirapannat...kesäkäyttöön, sillä hanska- ja pimeänä aikana virkaremmeinä toimivat heijastimelliset Hurtat.

Melkoista välineurheilua tämä ulkoilu, varsinkin kun juoksen Saimin kanssa yli puolet ajasta irrallaan ilman pantaakin : D
Iltapuhteeksi saimme vielä hammaspesuluut.



   Matkalla hammaspyykille  ja Takahampaat kanssa.

Murhayritys

Seis! Maahan! Komensi emäntä aamuhämärissä suolla. Sitten hän käveli mutaman metrin eteenpäin ja sanoi VAPAA! Neliveto välitti voiman maahan ja kaksi eläinluotia, Helmi-Orvokki ja Saimi, kiihdyttivät silmät viirulla vauhtiin. Seuraavaksi tömähti ja emäntä tuuskahti ketoon turvalleen kahden pikku setterineidin syöksyttyä suoraan emännän polvitapeeseen yhtä aikaa. Tuli näet pieni obstruktiovirhe, eli me blokkasimme Saimin kanssa toistemme reitin ja ainoa "vapaa" tila vei suoraan emännän jalkoihin.
Siitä tuli lyhyt reissu, ja tuskainen emännälle, sillä polveen oli paukahtanut sen verran rajusti. Onnistuttuaan konkkaamaan kotiin meidän settereiden kanssa, lähti emäntä töihin kiepahtamaan ja samalla noutamaan saikkua loppuviikoksi. Eihän mokomalla jalalla töissä seistä, eikä muuten lenkitetä settereitäkään. Isännän hommat siis hieman lisääntyivät ja toisaalta meidän lenkkimme selkeästi lyhentyvät niiltä osin, kun emännän on meidät päästettävä ulkosalle.
Ehkäpä on tarvis tehdä vastaisuudessa kiihdykset hieman rauhallisemmin. Sori emo!

Martti the pointer

Kaupissa pörrätessämme yhytimme Saimin kanssa yllättäen komean pointteripojan Martin. Se pölähti puskista yllättäen ilman kaksijalkaista ja juoksi kanssamme hyvän aikaa isännän ihastellessa sen komeata laukkaa ja ruskeanvalkoista ulkomuotoa. Muutaman minuutin kuluttua polkua pitkin paikalle saapui lenkkivehkeinen herra ja ryhtyi komentelemaan kuulemma runsaan vuoden ikäistä Maraa. Pointteripojan mielestä Saimin haalistuneet juoksutuoksut olivat kuitenkin moninaisia kertoja isännän kutsuhuuteloita mielenkiintoisemmat. Seuraavaksi Martin isäntä koetti yleensä taattua keinoa lintukoirien kanssa poistuen rivakasti juosten ja vihellen takavasemmalle, vaan eipä tehonnut. Niinpä meidän isäntämme lähti kanssamme Maran kaksijalkaisen perään saadaksemme toimitettua jo hieman rasittavaksi (yritti peeveli nuuskia minunkin ahteriani) käyneen nuorukaisen omistajalleen. Pikku kävelyn jälkeen koirakko saatiinkin taas kasaan ja pointteri-jolppi joutui köyden päähän lenkin loppuosalle...

Kiipeilemässä

Emännällä oli tänään himo päästä pitkälle lenkille aurinkoisessa syyssäässä, joten köyttäydyimme juoksuvyöhön ja lähdimme Mustaanvuoreen katsomaan "kotona" piipahtamassa olevaa Saimin kummisetää. Erinäisten kulku- ja eksymisongelmien vuoksi meni runsaan kuuden kilometrin teoreettiseen siirtymään melko runsaasti aikaa ja runsaasti emännän hermoja.
Perillä oli hauska tutkailla paikallisten pupujen ja muidenkin metsänelävien jäljet ja hirvitellä kallioseinällä killuvien nuorten miesten Larzan-temppuja. Koetin itsekin hieman kipaista kalliorinnettä, mutta ei siinä metrejä ylöspäin juuri kertynyt. Muutaman tovin vierähdettyä ehdimme lopulta rankan kaahotuksen jäljiltä kotimatkalle, niin emäntä luuli meidän jo olevan taipuvaisempia rimpuilemattomaan matkantekoon. Mitä vielä, tuoksut olivat edelleen mieltä sykähdyttäviä ja siksipä aina hetkittäin piti singahtaa taluttimen maksimivenymään. Kun emäntä vielä paluureissullakin sattui ylimääräiselle pikku kierrokselle ja Saimin sekä minun taluttimet retkahtivat rikki, oli emännän jo aika soittaa isännälle töihin ja jakaa tuskansa jonkun toisenkin kanssa. Varsinkin, kun reissuun oli soittohetkellä jo kulunut runsaat neljä tuntia. Ilman ruokaa!
Arvatkaapa oliko illalla porukka uupunut? No, ainakin emäntä oli ; ))

Suunnistajien seassa

Aamutuimaan jouduin alkaneen lokakuun kunniaksi punnitukseen. Isäntä vaa'itsi ensin itsensä ja sitten sylissä kumpaisenkin setterin...kahteen kertaan, sillä tulos ei mairitellut ketään. Isäntä oli kerännyt lisää saman verran kiloja kuin me olimme niitä menettäneet. Saimin painoksi saatiin 23kg ja meikäläisen painoksi 21kg. Olipas rankka Red Fellow's-leiri! Vaan eipä se ihme ainakaan minun kohdaltani ole, sillä muona ei juuri reissulla maittanut ja nytkin olen syönyt vain kupposen päivässä.
Lenkille lähdettiin kohti Horhaa, jossa isäntä arveli olevan hilkaista ja rauhallista kahden kaahottajan juosta. Mutta eipä ollutkaan, sillä mäet olivat täynnään suunnistusta treenaavia koululaisia opettajineen. Siinä hieman kärsi vapaanajuoksu, kun piti ohjautua pillin mukaan vähän väliä suuntaajia pakoon. Ulkoilun saaliiksi tuli kuitenkin yksi kunnon jäniksenajo ja oiiikeiin miellyttävä tapaaminen kahden vetokoira-saksanseisojapojan kanssa. Saimikin oli jo toennut sen verran juoksuaikaisista sukupuoliahdisteluista, että innostui nuuskuttelemaan vetokoiria ihan lähietäisyydeltä...

Suttuinen juttu

Aamun usvassa lenkkeiltiin tänään harjussa. Ensin väisteltiin sieniretkellä olevia kerholaisia...siis isäntä keräsi meidät köyssin ohitustilanteessa. Sitten mutkiteltiin pois suunnistajien alta ja lopulta eksyttiin melkein junaradan varteen (siinä kulkee suoja-aita). Löysin oikein turpean humaanin kakkaläjän erään kieppini reunalta ja päätin hieman aromisoida turkkiani paremmin metsästykäyttöön soveltuvaksi. Tuli vain tehtyä kevyt vihearvio, sillä tunkio oli niis iso, että tuoksu pisti jo meikäläisenkin silmät sikkuralleen.

Puhumattakaan isännästä, joka sai kauniisti peitellyn raivarin. Äijä kuurasi hanskat kädessä lapojani ja kaulaani sammalella isompia kuria irroitellakseen ja uskaltaakseen sovittaa pannan kaulaani. Sitten mentiin kotiin. Ja lujaa, paitsi tietysti risteyksen likennevaloissa odoteltiin. Autoilijoita meikäläisen kura huvitti ja isännän huvittuneisuus hupeni. Loppukirin jälkeen jouduin perusteelliseen huuhdontaan ja pesulle. Tuloksena lopulta kaunis ja hyväntuoksuinen punavalkoinen, eli alkuoeräinen ajatukseni meni ihan susille, vaan etsitäänpä taas joku päivä uusi läjä ; )

Uusi liikennepoliisi

Illan rientona huitelimme emännän, sen kaverin ja isännän kanssa Tohloppijärven ympäri, juoksuvöissä, mutta kävelyvauhtia. Paluumatkalla pellon kohdalla isäntä päästi minut juoksemaan sängikköön ja Saimikin sai vapaat jalat. Painellessamme pellolle isäntä äkkäsi sen laidassa jäniksen, ja sen jälkeen kaksijalkaiset pystyivät vain seuraamaan tapahtumain kulkua. Ensin Saimi juoksi pupusta ohi sitä huomaamatta, vaikkakin haistaen. Sitten minä sain pitkäkorvan silmiini ja singahdin kimppuun. Elukka istuskeli täkynä oikein viime hetkeen ja lähti sitten kaseikon halki. Sillä kohtaa isäntä sai sätkyn, sillä pusikon läpi pääsee suoraan tielle. Sinne ristiturpa minut veikin ja suoraan yli vain! Kadotin saaliskandidaatin tien reunan talon pihaan ja pörräsin pitkin tienpenkkaa sitä etsien. Kiitos punavalkoisen huomioväritykseni, paikalle osuneet autoilijat (ainakin neljä), hiljensivät ja pysäyttivät etsintäkierrosteni kohdalle. Isäntä oli sillä välin kipaissut näköetäisyydelle ja uskalsi kutsua minua luokseen (juuri ja juuri, sen verran hävetti tiellä seikkaileva koira. kirj. huom.). Kilttinä koirana juoksin tien yli isännän luokse, vaikkakin ilman saalista, keräämään kehuja! Autoilijat ja yksi lenkkeilijäkin uskalsivat sitten viimein jatkaa matkaansa. Isännän ja emännän mielestä saamme piakkoin lukea minua ja omistajiani ylistäviä kirjoituksia lehtien yleisönosastoista ; )
Pupu muuten oli taatusti sama rusakko, joka jo kevättalvesta hinautti minut tien yli. On senkin puuhat melkoista venäläistä rulettia. Voihan näet olla, että puskuri napsahtaakin sen päähän. Se on ainakin selvää, etten ihan heti pääse ao. alueella irti!

Saimi soittelee norjaa

Onpas kiva herätä aamuyöstä kakovan setterinartun mekkalointiin. Saimi se siinä kurlasi takan eteen karvalankamatolle eilisillan muonat, ja vielä kahteen eri paikkaan. Yritä siinä nyt sitten nukkua, kun isäntäväki heiluu ja huhkii kilvan saadakseen papananjäänteet pois tekstiilistä.
Puklauksensa jälkeen Saimi vaelsi hermostuneesti ympäri makuuhuonetta, joten isäntä vei sen ulos(teelle). Matkalla Sämpylä poisti vielä annoksen lisää eilistä muonaa alakerran kynnysmatolle...ja paluumatkalla samaan paikkaan kolmannet. Nyt tuloste olikin jo pelkkää limaa, eli massu oli onneksi jo tyhjä. Isäntä sääli aikaisin töihin lähtevää emäntää ja jäi Saimin kanssa alakertaan unelle. Minä tietysti liityin varmuuden vuoksi seuraan ; ))
Vilkkaasta yöstä ja viikonlopun harrastuksista johtuen vetelimmekin sitten melkein koko päivän hirsiä...

PS. Saimin maha tokeni tuolla tyhjennyksellä ja illalla ruokaa meni (ja pysyi) normaalisti.

Väsy hauva x 2

Neljän tunnin matkailun jälkeen peruuttelimme kotipihaan ja siellä olivat vastassa kummini! En ihan päässyt lasin läpi heitä moikkaamaan ja isännän ärinän perusteella ei ollut edes järkevää jatkaa yritystä :D Kun reitti aukeni oven kautta, singahdimme minä ja Saimi pomppimaan vieraiden ympärillä, vaan matkan vaivojen väsyttäminä luovutimme melko pikaisesti. Myöhemmin illalla käväisimme pikaisesti saunassa isäntäväen kanssa, mutta iltapisulle meistä ei ollut...väsy painaaaaa.

PS. Jos näissä Härkäniemen jutuissa on kirjoitusvireitä, niin se isnän vika. Se kun on kans ihan puhki.

Piparista painetta

Aamu valkeni Härkäniemessä aurinkoisena. Yritin livahtaa isäntäväen ja Saimin kanssa salavihkaa metsälenkille. Siis ilman herraseuraa. Pienen mutkittelun jälkeen mukaamme metsän siimekseen tarttuikin onneksi vain Ruusu-sisko, jonka kanssa suihkimme pitkin pusikkoa. Saimi oli aivan innoissaan päästessään purkamaan energiaansa ilman piparinnuuskijoita ja selkään nousijoita.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja metsälenkiltä jouduinkin emännän kanssa TOKO-kentälle harjoituksiin. Ohjaaja oli eilen illalla kieltänyt syöttämästä meitä, jotta olisimme namien perään hieman persompia...ja niin totta vieköön olinkin! Pääsin oikein kehuttujen joukkoon kuulemma lupaavana kykynä, joka jaksoi keskittyä. Outoa ; ))
Saimi sen sijaan heitti isännän kanssa pyyhkeen kehään heti kättelyssä. Sämpylä ei viitsinyt yhtään mitään ja niin isäntä jaaritteli muiden katsojien kanssa minun emännän rehkiessä kenturalla. Epistä, onko joku juoksu muka kelpo syy olla treenaamatta : (
Toisaalta kun seurasin herrain kohellusta Saimin peräpään tuoksujen vimmoittamina (annoin niille välillä vähän hammasta Sämpylän puolesta), en kyllä ihmetellyt sen haluttomuutta ja väsymystä, johan tässä kolme päivää on väistelty innokkaita suvunjatkajakandidaatteja.
Viimein iltapäivästä kaksijalkaiset keräsivät kimpsunsa ja pakkasivat Saimin ja minut kotimatkalle Hopun punkkaan. Me vetäisimme tirsat aina Hollolaan asti, jossa kipaisimme puskiin pisulle ja taas matka jatkui kotiin päin...

Kaiken mamman pauketta

Häh, taas ukkonen! Tänään jo toinen, ja vielä näin syyskuun lopussa. Vettä tuli jälleen kuin aisaa, onneksi olimme jo levolla autossa ja pysyimme kuivana kovimman sateen ajan. Veden vielä tippuessa oksista piipahdimme Saimin ja Rita-siskon kanssa iltaluruilla umpipimeässä...ilman herraseuraa. Onneksi Ritan emännällä oli otsalamppu akuuttiin suunnistukseen. Onneksi siis saattaville kaksijalkaisille, mehän näemme pimeässä kuin päivällä ; )
Tuskin olimme kotiutuneet kotteroon, kun alkoi jälleen aika pauke. Tällä kertaa mekkaloitsijoina taisivat olla läheisen mökin "Helvetin Enkelit", jotka ampuivat taivaalle, minkä lienee kunniaksi, ilotulitteita! Aika pauke, vaan isäntäväen ihmetykseksi emme Saimin kanssa saaneet hepulia. Hei! Kuka nyt viitsii sätkyilla keskellä yötä...

Leireilyä

Aamu valkeni Hopussa harmaana, mutta onneksi poutaisena. Yö oli mennyt unten mailla, vaikka isäntä mönkikin pedilleen vahvasti irlantilaiselta viskiltä tuoksahtaen monta tuntia naisväen jäljestä ; )
Ekana treenikohteena oli peltokeikka fasaaneja etsien. Varkautelainen ikimetsämies luennoi ensin brittiläisten kanakoirain käytöstä...hauskasti muuten, mutta Saimille karahti karanteeni peltokeikkaan. Autoon teljetty Sämpylä piti ankaraa älämölöä meidän kelautuessamme harjoituksiin, mutta säästyipähän samalla herrasetterieden alituiselta ahdistelulta...lömkmkkm...tämä muuten on kirjurin avustajan, Sulon tassunjälki.
Pellolla pääsin isännän kanssa tipun etsintään pitkän narun päässä. Koppifasaani löytyi, mutta pojot jäivät kauas kympistä, sillä tungin kuononi häkkiin kiinni. Umpijämäkkä seisontakin jäi tekemättä, kun häntä unohtui heilumaan innostuksen puuskassa.
Hernesopan jälkeen alkoi viimein satamaan ja oikein ukkosen säestyksellä! Vettä tuli taivaalta rankasti juuri sopivasti ruokatauon ajan ja sitten taas päästiin harjoituksiin. Tällä kertaa treenattiin agilityä. Isäntä oli ihan onnessaan, kun se sai meikäläisen kieppumaan keppienkin ympäri ihan siedettävästi. Muut kohteet olivatkin pässinlihaa. Saimikin sai osallistua emännän kanssa harjoituksiin ja tekikin hommat ihan ok, paitsi että jonotti koko ajan meikän perään.
Pimeän tultua naatiskeltiin muurinpohjalettuja, tai oikeastaan pikku paloja isännä plättyjen reunoista. Saimin riemuksi jätkiä vain alkoi pyöriä ympärillä turhankin kanssa ja pikku pipari oli liiallisen ihastuksen kohteena. Onneksi isäntä kiskoi meidät meökein ajoissa Hoppuun unelle...aamulla sitten TOKOa.

Mikkeliin, Mikkeliin...

Ja eikun autoon makoilemaan ja matkalle kohti Härkäniemen setterileiriä. Reissuun kulahti vaivaiset viisi tuntia parilla lenkkipysähdyksellä ja kauppareissulla. Paikan päällä leiripaikalla oli jo vastassa ankara armada punaturkkeja ja jokunen puna-valkoinenkin. Olipas reteätä laukata lauman kanssa niemennokkaa ympäri!
Saimilla vain oli hetken ongelmaista juoksunsa kanssa, kun joka äijä juoksi jortti tanassa suotaan Sämpylän hännän alle ; ) Osa kaksijalkaisista olikin umpivarautuneita Saimin suhteen ja eivätkä järin innostuneita moisen simapimperon sekoittavasta vaikutuksesta. Saapa katsoa, mitä huomisesta "koulupäivästä" tulee...

Pikkelsiä pannasta

Jos joutuu olemaan pitkän päivän kotosalla, niin on tosi kiva rynnistää suolle lenkille. Huono puoli isossa innossa on se, että siinä kuljetusreleet repeävät. Tällä kertaa tuli selvää jälkeä kaulapannan teräslenkistä, joka napsahti mukavasti poikki juuri metsäpolun kynnyksellä. Isäntä pääsi jälleen kehumaan hyvinkasvatettua setteriään, pikkuisen hävetti kyllä meikäläistä...
Noo, suolla oli hauska juosta ja hyppiä hirmuisten vesilätäköiden ja ojien yli. Saimikin sai rällästää ja pomppia, kun isäntä oli ensin tarkastanut alueen "poikakoiravapaaksi" ja kyllä Mehu-Maija juoksikin innoissaan. Näyttää vain tilanne siltä, että kennelin syyspäivät jäävät väliin "siskon" tilan vuoksi. Eihän siinä ole mitään järkeä lähteä yhteistapaamiseen ja pitää Sämpylää eristettynä muiden riekkuessa keskenään...?

Uraaaa

Tai paremminkin hauuuu pääsi meistä, kun näimme iltapuhteella litimärkäisen pupusen kyyhöttämässä puun alla. Siinä olivat (taasen kerran) isäntäväen olkanivelet kovilla yrittäessämme Saimin kanssa ryykätä pitkäkorvan kimppuun. Elukka päätti ensi ulahduksesta siirtyä takavasemmalle suojaan ja meiltä tyttösiltä jäi takaa-ajo flexin mittaiseksi kun kahvat kerran pysyivät kuskien käsissä ja kaularemmitkin kestivät. Mitä nyt erään naapurin tuoreeseen nurmeen viiltyi muutamia raavintajälkiä...

Kaikkea sitäkin...

Ensin aamulla isäntä lupaili mökkimatkaa ja pakkasi meidät autoon innoissaan. Takaloosteriin tungettiin vain kaikennäköistä "kierrätettävää" materiaalia ja sen purkaminen matkalla ao. pisteisiin vei siis ihan liikaa aikaa. Isännänkin mielestä jouduimme olemaan liikaa autossa, sillä Saimin takatuoksut ovat juuri nyt niin sakeita, että äijä sai ajella muutaman kilometrin ikkunat auki : ))
Maalla saimme kilpajuosta isännän kuskaaman Jaappanin ihmeen kanssa viimeisen tienpätkän. Koska polkua ei voi päästellä autolla kovinkaan lujaa (max 40 kmh), pärjäsimme kisassa varsin hyvin, ts. olimme ekoina perillä Saimin kanssa. Maalla odottelimme isännän purkavan kesäkatokset ja vievän sitten meidät metsään. Alku- eli purkutyöt sujuivat rivakasti, mutta metsäreissu meni pipariksi hirvikärpästen takia. Ei ne settereihin tartu, mutta isäntä sai loisia takin täydeltä, siis eikun kotiin.
Illalla oli emännän Pilates-vuoro Kaupissa, joten lähdin Saimin ja isännän kanssa samalla reissulla ulkoilemaan siihenkin maastoon. Keli oli kivan aurinkoinen, joten tunti Kaupin puskissa kulahti rivakasti. Turkki vain kastui uintireissulla Näsissä.
Kaupin reissun päätteeksi jouduin lähtemään isännän kanssa lähisuolle tervehtimaan (ekaa kertaa) Saimin kummisedän kaverin Hollanninpaimenkoiran pentua. Onni on nyt joku kymmenenviikkoinen rääpäle ja se halusi muka leikkiä meikäläisen kanssa. Onhan se vähän hidas ja muutenkin turhan kuuliainen, mutta aina kun olin kaksijalkaisten luona, se halusi roikkua poskessani. Pari kertaa sitten rähähdin sille, kerran sen verran kovaakin, että se ymmärsi pitää asiallisen turvavälin meikäläiseen...
Saimilla oli kuulemma sillä välin kovaa emännän kanssa autossa; kas kun se joutui jäämään ilman loistavaa seuraani. Sämpylä ulisi ja kieppui auton takapenkillä niin, että emäntää vallan nauratti. Taitaa olla jotenkin riippuvainen habituksestani tuo "pikkusisko".

Neulatyynyt

Huh, olipas rankka lenkki harjuun. Törmäsimme Saimin kanssa (vaihteeksi) maa-ampiaspesään ja saimme hieman kyytiä. Itse kipaisin melko vähillä vaurioilla emännän hoteisiin (niin kuin siitä joptain apua olisi ollut ;), mutta Saimi sai itseensä enempi kuin usean piikin jäljen nahkaansa. Emäntää melkein nauratti, kun Sämpylä syöksyi ansasta tiehensä aina vähän väliä takapäätänsä puraisten. Emännän luona Saimin korvissa oli vieläkin piikkinsä varassa kiinni vapaamatkustajia!
Saimi olikin kotona suorastaan säälittävää katsottavaa paukamaisen peränsä ja lurputtavan silmäluomensa vuoksi ; )

Ilman kompassia

Aamulla isäntä sai päähänsä epäillä, että olen lihonnut turhankin kanssa. Ei mokoma tajunnut, että turkkini alkaa taas olla esittelykunnossa ja siksi näytän tukevammalta. Koska tuo järkeily kaksijalkaiselta puuttui, jouduin, ja Saimi kanssa, vaa'alle punnittavaksi. Mittari näytti tällä kertaa meikäläiselle 23kg (keskisormea isännälle ; )) ja Saimille 24kg, ei siis minkäänlaista ylipainoa, ainakaan minulla.
Aamulenkillä käväistiin taas Horhassa juoksemassa mäkiä ylös ja alas. Vaihtelua pupujen metsästykseen saatiin tänään suunnistusharjoituksissa hikoilevista lukiotytöistä. Niillä meni treenit ihan kaseikkoon setterineitien ihastelun ja rapsuttelun vuoksi. Isäntä vain joutui katselemaan ja seisoskelemaan vieressä kateellisena : D

Juoksupäivä

Heti aamusta törmäsin isännän ja Saimin kanssa Rafuun. Superviriilillä Tiibetinterrieri-pojalla oli kätevä testata Saimin "juoksun tila". Rafu-tarkastus osoitti Sämpylän kiinnostavan , mutta neiti itse ei ollut laisinkaan otillaan, vaan antoi hemmolle hammasta.
Tarkastuksen ansiosta isäntä uskalsi päästää meidät kummatkin skannaamaan harjua irrallaan. Nuuskinnan tuloksena Saimi pääsi aivan erään pupusen peesiin juostuaan melkein sen päälle. Pupu pinkaisi melkein isännän jalkojen välistä harjun rinnettä ylös ja minä pinkaisin jänön ja Saimin perään. Olipas kiva juosta oikein tosissaan, vaikka pitkäkorva ehtikin hippalivoon. Kyllä meille litimärille setterineideille ruoka maistui kotikuivauksen ja hetken levon jäjiltä...

Syksyä pitää

Viimein kirjurikin saapui työmatkaltaan, nyt taas saa talteen tapahtumia tänne päivyriin. Mennäviikon merkittävintä antia oli Saimin toisen juoksun alku perjantaina (tila todettu varmasti). Viimeinkin. Sämpylä on nyt aika huvittava tapaus hormoniensa ja kokemattomuutensa pyörityksessä. Emäntä ehtikin jo viikonloppuna havaita kaikenlaisen komentelun tarpeettomuuden, tai ainakin tehottomuuden.
Saimin kummisedän muutettua opintojensa perään ja isännän puuttuessa työmatkansa vuoksi taloudesta päivittäinen yksinolo, tai paremminkin kaksinolo, lisääntyi toiseen potenssiin. Niinpä olemme tehneet pitkät, mutta harvat lenkit päivittäin emännän kanssa. No, olihan niitä kolme-neljä per päivä ja vapaanakin pääsi juoksemaan. Siispä "yksinolo" ei ole juuri meitä rassannut. Varsinkin kun emäntä tuppaa jättämään meille aina paaleittain harrastuspurnukoita nurkkiin. Juoksutilaakin on sisällä ruhtinaallisesti, koska poismuuttanut juniori vei mennessään röykkiöitäin huonekaluja...
Saimi on opetellut kuljettamaan emännän luokse villasukkia, joskaan ei hänelle, vaan siihen viereen itselleen jyrsittäväksi.
Isäntä kolisteli kotiin viime yönä paljon ennen kukonlaulua, mutta kyllä emäntä tulijaan heräsi, sillä korvasimme kiekujan ankaralla haukulla. Sitten kun tunnistimme tulijan, pompimme äijän kellarin lattialle kumoon. Olemme näet hyvin koulutettuja TOKO-koiria ; )) Mitäs oli pitkään poissa.
Tänään sitten isäntä saikin viedä meitä lenkille ja heti aamusta päästiinkin Horhaan riekkumaan mäkiä ylös ja alas vesisateessa. Kotiin tultaessa oltiinkin sitten litimärkiä ja oli kiva päästä pyyhkeen sisään kuivattavaksi. Niin kuin seuraavillakin lenkeillä...

Horhan hurjat

Rykäisimme aamulenkillä raviradan kupeeseen harjuun. Siellä isäntä vapautti meidät juoksemaan entiseen laskettelurinteeseen ja päästämään ylimääräisiä höyryjä pihalle. Aina kun juoksun lomassa ajattelimme pitää pientä hengähdytaukoa, äijä pirulainen puhalsi pilliinsä, ja silloin tietysti piti kipittää tuli hännässä viheltelijän pakeille. Lusmuilukaan ei oikein käynyt päinsä, sillä tällä kertaa isännällä oli oikein koirasuklaata pykälässä. Eihän sitä makialle perso setteri voi vastustaa vastenmielistäkään komentoa, jos suklaata on saatavilla ; )
Sen verran vapaasti saimme kuitenkin viilettää rinteitä ylös ja alas, että hommassa tuli kunnolla kuuma (olihan ilmakin vaihteeksi lämmin +19C!). Laskettelurinteen alla on sopivasti lampi, jossa vielä meloskeli sorsa, joten sinnehän me karautimme Saimin kanssa uimaan, juomaan ja sorsaa hätistelemään. Ja kun hommassa kerran turkki kastui, oli isännän juoksutettava meitä vielä hetki karvan kuivattamiseksi...

Saimin leikkejä

Hei hienoo, Saimi sai taas päähänsä tutkailla naulakossa roikkuvien takkien taskuja. Josko joku tampio olisi unohtanut nameja taskuun. No, eipä ollut unohtanut ja isäntäkin tuli kotiin juuri kun Saimi oli saanut riuhdottua melkein kaikki takit lattialle. Isännän tiedustellessa ehkä hieman voimakkaalla äänellä tapahtumain kulkua, Saimi mönki maha lattiaa viistäen nöyränä ulko-ovelle. Taisi arvella joutuvansa mieron tielle...
Isännän tarkastettua vauriot (joita ei onneksi ollut) Saimi sai tavanomaisen tervetuliaiskohtauksensa, kun huomasi olevansa kuivilla rankaisutoimenpiteistä. Eiköhän nuo kaksijalkaiset jo hiljalleen opi laittamaan vaatteensa ja huonekalunsa pois jaloistamme : ))
Emännän saapuessa hieman myöhemmin kotosalle hän heitti heti ovelta "merimieskissan", eli M&M:stä halvennuksella ostamansa lelun olkkarin lattialle. Ajattelin sitä hieman natustella ja nappasin sen suuhuni, mutta Sämpylä oli siitä huomattavasti innostuneempi ja nappasi lelun itselleen. Samalla kun Saimi aloitti kissaan tutustumisensa, isäntä aloitti ajanoton. Kello 16:50 alkoi retuutus ja klo 16:54 kissasta oli fyllit pihalla ja muoto läjässä..aika hyvin. Minä sain sitten sieltä sisältä pilli-osion, jonka sitten jäystin atomeiksi.

Kaupin valloitus

Emäntä aloitti Pilateksensa ja sai isännän työpäivän jälkeen mukaansa Kaupin urheilupuiston reunalle. Mehän Saimin kanssa suhautimme auton takapenkille kahdeksan tunnin koto-oleilun jäljiltä (Saimi tyhjensi päivän aikana isännän metsästystakin taskun perusteellisesti: kuskasi takin olohuoneeseen ja repi taskun puoliksi irti, ja isäntä riemuitsi).
Kaupissa isäntä kuljetti meidät kytkyessä hieman sivummalle ja päästi meidät purkamaan latausta. Ekat 45 minuuttia menikin kuolan lentäessä ja kynsien paukkuessa kallioihin. Puskantutkinta oli poskeni tuoreelle ruvelle hupaa ja se raapiutuikin reisuilla irti. Kasvaakohan siihen vielä joskus karvaa?
Valitettavasti maastosta ei löytynyt muuta kuin hajuja, joskin mielenkiintoisia, ja polkujakin meni ristiin rastiin, joten viimeiseksi vartiksi jouduimme narun jatkeeksi. Onneksi sentään pääsimme uimaan ja juomaan ennen autoon menoa...auto kuulemma hieman "tuoksahti koiralle" kotimatkalla.

Pahuksen portti

Päivän ratoksi vaelsimme iltapäivästä mökiltä Tanikarin-järvelle. Matkaa tuli jälkeenpäin kartalta mitattuna runsas kymmene kilsaa. Alkumatkasta jouduin pari kilometriä killumaan Saimin kanssa narussa, kunnes päästiin varsinaiseen kaseikkoon. Heti ekalta suolta löydettiin järkyttävän kokoisia mustikoita, niitä sitten syötiin koko porukalla isolla riemulla. Ainoana harmina olivat turkkiin napsahtelevat hirvikärpäset, onneksi ne eivät pesiytyneet meihin pikku settereihin, vaan kaksijalkaisiin ; ))
Mustikkasuon jälkeen kipusimme pikkuihanalle hakkuuaukealle. Siellä oli ahkera metsänsä hoitaja raivaussahannut kaikki pienemmät koivut ja kuuset kumolleen, joten matkan teko oli hieman hankalaa. Onneksi yksikään sahattu puunkanto ei osunut matkalla massuun. Pikku suunnistuksen jälkeen osuimme järvelle vievälle tielle, jolta löysin riemastukseni pari nuorempaa teertä. En kyllä niitä ehtinyt sen paremmin seistä, vaan karautin toisen päälle täyttä faartia, jolloin toinenkin pölähti siivilleen. Niinpä jouduin vain pistämään monoa jonoon pitkin tietä siivekkäiden perässä, kunnes ne häippäsivät eetteriin...
Kun isäntäväki ja Saimi saavuttivat taas minut, niin olimmekin jo kohdejärven paikkeilla ja piipahdimme sen rannalla vettä tankkaamassa.
Kotimatkalla oikaisimme metsän halki mökkijärvellemme ja etenimme tietä pitkin kohti omaa lääniämme. Erään mökin kohdalla innostuin juoksemaan läpi eräästä portista, se aukesi hienosti pikku tönäyksellä. Mutta, takaisin tullessa se ei auennutkaan! Juoksin siis kovaa suoraan päin porttia ja pääni napsahti portin pienojen välistä läpi!!
Eihän se pentele auennutkaan vapaasti kuin siihen menosuuntaan. Niinpä jouduin repimään pääni pois pienojen välistä (pikku reuhtomisella ja paniikilla, suom.huom.). Valitettavana oheisvahinkona vain poskistä irtosivat nahat : (

Mökille päästyämme jouduin heti hoitotoimenpiteiden uhriksi ja isäntä vielä näppäili valokuvia pilaantuneesta naamastani...

Aamupunnitus ja vesisadetta

Heti aamusta emäntä kaappasi ensin Sämpylän ja sitten minut kainaloonsa vaa'alle. Saimin kohdalla viisari värähti 23,5kg:n kohdalle ja meikäläisellä mittari pysähtyi samaan kohtaan, eli minunkin painoni oli siis 23,5kg.
Aamulenkillä isännän kanssa tarkastimme jälleen Tohlopin rantapellot ja rantamutakot, siksipä "pääsin" pikku-Tohloppiin uimaan, samalla tuli liotettua kylmään syysveteen isoimmat kurat.
Iltapäivästä sitten porukkamme lähti mökille. Pikku pakollisten operaatioiden ja kahvittelun jälkeen siirryimme litimärkään metsään.

Valmiina metsälenkille

Kaksijalkaiset etsivät reissulla sieniä ja me Saimin kanssa kaikkea liikkuvaa. Sen verran vauhdikkaasti vielä, että isäntäväki oikein äityi ihmettelemään hullua kaarestustamme. Toista tuntia kului puskissa ja olihan lopulta mukava päästä takaisin lämmitettyyn mökkiin pyyhkeen sisään levolle...

Korvien luttausta

Onpas kiva, etten ole punainen setteri. Niillä kun on niin pitkät ja painavat korvat ja vielä pikaisesti likastuvat. Tänäänkin ensin emäntä ronkki kolme Topzillista kuraa Sämpylän korvista, neiti ei muuten lainkaan tykännyt toimenpiteestä ja sitten vielä isäntä lurautti kunnon töräykset Epioticia kompaankin korvakäytävään. Aikas pörinä kävi, kun Saimi kuljeskeli pitkin taloa ja ravisteli päätään, kunnes isäntä ehti kuivaamaan läpsyköitä talauspaperilla. Vanhana ja viisaana koirana olin jo tällä kohtaa piiloutunut rappujen alle kellariin välttääkseni saman kohtalon, sillä eihän minun korvissani ole töhkää...

Perintösohvan surma

Isäntä lähti iltapäivästä polkupyörälenkille ja jätti, pöhkö, meidät keskenämme. No, minä vetelin alakerrassa hirsiä, mutta Saimi makoili yläkerran sohvalla ja jyrsi siinä ohimennen sen selkänojan puhki.

Ja kun kerran kangas repesi, oli sitä perin hauska repiä laajemmaltikin. Kankaan alta löytyi vanukerros, joka sai samalla kyytiä ja sen alta löytynyt vaahtomuovi meni samalla riivinnällä. Olipa isäntä innoissaan kotiin saapuessaan, siinä sai Saimi pikku murinat. Emäntä se riemastui yhtä lailla ja kielikin oli sama: melkoinen murina kävi hetken ja Saimi mateli pitkin seinän vieriä...
Nyt kaksijalkaisilla on probleema, joka on samalla meillekin ongelma, sillä mietinnässä on nyt elintilamme rajoittaminen joko häkillä (yök) tai portilla pelkkään alakertaan (yök sekin).

Pupujahdissa sänkipellolla

Huomatkaa muuten, että blogia on täydennetty aina perjantaista alkaen!
Eilisten juhlien jäljiltä maalle oli jäänyt kosolti muonaa, joten isäntäväki singahti illasta taas mökille tyhjentämään jääkaappia. Samalla mekin Saimin kanssa pääsimme maalle. Kuljetuksemme pysähtyi poikkeuksellisesti jo isommlla tiellä ja meidät päästettiin irti isolle sänkipellolle!!!
Pelto oli äärihieno juosta, joten tarkastelimme pikaisesti sen toisen reunan ja sitten jo emäntä huitoikin meille suuntaa toiseen reunaan, jossa iso rusakko istui pellolla. Vaan ei kauaa, me näet häädimme sen heti metsän uumeniin. Siinä kun vartin paahdoimme, päätimme palata (hieman komennettuna) auton luokse, mutta emme päässeetkään kyytiin. Isäntä oli näet keksinyt koettaa, pystyykö hän ajamaan mökkitietä kovempaa, kuin me juoksemme. Ei pystynyt, sillä Tojotalla pääsi vain neljää kymppiä mokomalla polulla. Onneksi ketään ei tullut vastaan : )
Kotiin päästiin pimeällä auto täynnä ruokaa ja astioita sekä märkiä koiria (kävimme järvessä)...
PS. Vielä aamulla etsin hullunaan poikia puskista, mutta nyt näyttävät isoimmat mieliteot hävinneen.

Suuri juhlapäivä

Vaan ei meillä koirilla. Hyvä kun aamulla ulos päästiin pisulle ja sitten jo jouduttiinkin mökin makkariin karanteeniin, kun isäntäväen syntymäpäiväkekkereille alkoi lapata väkeä. Annoin kuulua mielipiteeni asiasta jonkin aikaa, mutta kun se ei ketään kiinnostanut, heittäydyimme Saimin kanssa makuulle ja koetimme kestää.
Kävihän meitä sentään päivän aikana jokunen rohkeampi vieraskin moikkaamassa. Onneksi myös Saimin kummisetä sekä sen kaveri veivät meidät ainakin tunniksi metsään reuhkaamaan iltapäivästä, KIITOS!
Saimilla oli muuten nostalginen tapaaminen vierailemaan tulleen kummitätinsä kanssa, täti kun ei enään meillä niin tiheästi käy: Pariskunta lötkötti pitkään ja hartaasti sängyllä yhdessä vieretysten naatiskellen yhdessäolosta, hauska näky.
Myöhään illalla palasimmekin sitten kotiin tietäen jo, että huomenna saamme makoilla yksinämme toisenkin päivän...

Saunapäivä mökillä

Viikonlopuksi pääsimme maalle. Itse asiassa jo perjantaina illasta, vaan lauantaina sitten ehdimme jo oikein ulkoillakin metsissä sieniä litistellen. Päivän ainoana saaliina oli kaksi punkkia Saimissa, se se vasta varsinainen punkinpoimuri on. Taas sai isäntä kaivaa rillit nenälleen ja poimia pihdeillä elukat irti.
Illalla pääsimme saunaan isäntäväen ja kummisedän kanssa, löyly oli oikein hyvä, mutta tsekkiläinen kalja ei enään maistu. Olisikohan siihen tehty reseptiin muutoksia? Menevät ne kuplat nenään niin ikävästi. Tai sitten olen raitistunut ; ))

Pellolla ja metsässä

Tohlopin järven viereiset pellot oli viimein niitetty, joten isäntä onneksi ohjaili minut ja Saimin sinne juoksemaan. Se meni kuitenkin enemmän treenailuksi, sillä äijä oli ottanut pillin pykälään. Sillä se sitten vislaili ja ohjaili meitä muuttamaan suuntaa aina kun olimme päässeet hyvään vauhtiin. Kollasimme kaikki kolme pellon länttiä läpi löytämättä mitään "syötävää", mutta olipa mukavaa juosta aakeella laakeella, ja kovaa.
Paluumatkalle lähdimme harjun kautta ja juuri kun isäntä päästi meidät rinteessä irti, Sämpylä äkkäsi pupun. Se ampaisi naurettavan kimeää haukkua päästellen rinnettä alas muutaman metrin pupun perässä. Minä hetken katselin, minne jänö suuntaa ja paukkasin sitten kulman oikaisten melkein suoraan sen hännäntöpöön kiinni. Ei tainnut väliä jäädä kuin parikymmentä senttiä! Sitten pitkäkorva pinkaisi takaisin ylärinteeseen ja myönnettävä on, että sitä lajia saamme Saimin kanssa vielä treenata hartaasti, jotta pupulle pärjäisimme ; )

Seurakoira

Isäntäväki on nyt kaksi päivää ahkeroinut synttärivalokuviensa kanssa. Onneksi lattialla valokuvien, kansioiden, kameran jalustan ja jooga-asennossa kuvia pläräävän isännän vieressä on ollut sen verran tilaa, että olemme Saimin kanssa mahtuneet vetämään lonkkaa työhuoneen hienolla itämaisella matolla. Tietokoneen ääressä pakertavan emännän mielestä vain eräänkin juoksuisen nartun olisi parempi makoilla ihan vain puulattialla...

Häntä poskessa

Alkaa olla taas vaikeata liikkua "julkisilla" paikoilla, kiitos hormoonien hyrräyksen. Tänäänkin, ollessani kukonlaulun aikaan isännän ja Saimin kanssa aamulenkillä, törmäsimme tietysti poikakoiraan odotellessamme vuoroamme liikennevaloissa. Jäpikkäällä (puolituttu seropi lähikerrostalolta) menivät pasmat aivan sekaisin, kun se sai kirsuunsa tuoreen meikäläisen tuoksun. Yleensä niin coolilla herralla olivat nyt aikeet helposti havaittavassa muodossa mahan alla. Harmi vain, että minullakin alkaa juoksu olla pitelemättömässä vaiheessa ja tuo hännän pentele kaartuu poskeen, vaikka vähän yrittäisin pistää hanttiinkin. Isäntä ja emäntä joutuvat vielä koville, kun yrittävät vahtia siveyttäni ; ))

Saniteettipuuhia

Lauantaipäivän ratoksi käväisimme saunomassa maalla. Matkalla kaksijalkaiset piipahtivat kaupassa ja minä auton etupenkillä tarkastamassa tilannetta. Siitäkös isäntä innostui, sillä juoksuinen narttu ei suojaamattomalla auton penkillä jälkiä jättämättä käy : ) Onneksi leimat irtosivat malle päästyämme istuimesta pikku hinkkauksella.
Saunan lämmityksen aikana isäntäväki ryhtyi saniteettipuuhiin, eli tyhjentämään ulkohuoneen alustaa. Seurasimme Saimin kanssa tapahtumien kulkua visusti vahdittuina vierestä, mutta kun operaatio oli ohi Saimi piipahti salavihkaa yläpihalla ja kieppui kylläkseen lapiosta pudonneessa makkikompostinökäreessä. Heti perään se löysi rannalta perheen junioreiden viime viikolla onkimia täkykaloja, joita se rouskutteli suurella mielihalulla.
Hetken kuluttua isäntäväki ryhtyi tiedustelemaan toisiltaan, mikä ihme täällä löyhkää. Tuoksun lähteeksi paljastui varsin pian Saimi-Sämpylä, jonka turkki haisi ihan sille itselleen ja henki mädälle kalalle. Siina ei enää ehditty odotella saunan ja veden lämpiämistä valmiiksi, vaan Saimi joutui hetimiten pestäväksi järvivedellä...

Rapuilemassa

Matkailimme illasta isännän ja emännän tuttavaperheen luo perinteisiin rapujuhliin. Ryykäsimme Saimin kanssa perille päästyämme heti moikkaamaan tuttavaperheen junioria ja vielä samantein suoraan sisälle. Siellä törmäsimme perheen Berniin, Pampiin. Muistimme toisemme viime vuodelta, mutta Saimilla ei näyttänyt olevan tuosta mustasta möhkäleestä minkäänlaista muistikuvaa. Niinpä se päätti varmuuden vuoksi heittaytyä olohuoneen lattialle selälleen tutkittavaksi. Pampi tarkasteli Sämpylän kiireestä kantapäähän ja "hyväksyi" tulokkaan.

Kaksijalkaisten nautiskellessa rapuja ja meistä väkevämpää, Saimi, Pampi ja minä juoksimme ympäri pihamaata. Tarkkaan ottaen Saimi oli se, joka pääasiassa juoksi ja me kaksi vanhusta hieman vain säestimme. Minäkin sain vauhtia kintereisiini, kun perheen kissa Tikru saapui yhtäkkiä suoraan keskellemme. Ajoimme sen Saimin kanssa sohvan alle, mutta emme sitten päässeet lähempiin tekemisiin sen kanssa, yrityksistämme huolimatta. Onneksi, siinä olisi saattanut kirsusta irrota muutama viilu ; )

Myöhemmin illalla Saimi äkkäsi perheen toisen kissan, Lennin, pihamaalla ja ajoi sen melkoisella vauhdilla piha-aidan ali lähimetsään. Aita oli siksi korkea, ettei Saimin takaa-ajojuoksu jatkunut sen pidemmälle, joten Lenni sai lopettaa kipityksensä hetimiten...

Hurjaa kehitystä

Oli tänään havaittavissa Saimin koordinaatiossa ja uskalluksessa, sillä emäntä ja Saimin kummisetä saivat sen viimein hyppäämään usutettuna olohuoneen sohvan selkänojan yli. Tkynä käytettiin tuoretta solmuköyttä ja apuna toimi emäntä pari ekaa kertaa. Sämpylä kun juuttui mahastaan ensin kiinni selkänojan päälle; tuli lusmulle pupu pöksyyn ja vauhti lopahti liian aikaisin. Mutta kolmannella kerralla piski meni yli sohvasta niin, että mela vilahti, vaan johan moista taidonnäytettä onkin jo ehditty odotella. Meikäläinen on roiskinut jo pitkälle toista vuotta mennen tullen sohvan yli (tähän tulisi ylpeyttä osoittava hymiö, jos kirjuri-isäntä tietäisi, kuinka se kirjoitetaan ; )

Etenemisharjoituksia

Hmmm. Jokainen ojan pohja on yllättäen saanut pikantin ja mielenkiintoisen tuoksun. Emännän ei niin riemuksi singahtelin iltalenkilläkin varoittamatta ja voimallisesti tuoksusta toiseen. Kun samalla kiekalla olivat vielä mukana Saimi ja Saimin kummisetä rullalaudalla, oli matkanteko muutoinkin mutkikasta. Varsinkin, kun innostuin juoksemaan rullalautapariskunnan vauhtia. Siis hetken. Emäntä oli sen verran voimakkaasti toista mieltä kulkuvauhdista, että sain välittömästi tiukan "SEURAA"-komennon. Sitten mentiin katua ristiin rastiin, eteen ja taakse, editse ja taitse, kunnes minä taivuin emännän tahtoon ja emäntä tyytyi tarkuuteeni...huh, huh.

Tuomio

Viimein kopsahti meikäläisen lonkkakuvalausuntokin Kennelliitosta. Eläinlääkärissä isäntäväki ja "hovi"eläinlääkäri olivat kovasti tyytyväisiä luuston muotoon, vaan Kennelliiton lääkärin tuomio oli vasemmalle B ja oikealle C.
Tuolla lausunnolla pääsin onneksi eroon isäntäväen ajatuksesta teettää meikäläisellä pentuja. Olisihan ollut suorastaan "pakko" lisääntyä, jos olisi sattunut olemaan reteästi A-lonkkainen.
Noo, toivottavasti noilla osilla pärjää tuonne seuraavan vuosikymmenen vaihteeseen ; ))

Love Machine

Hoh hoijaa! Aamulenkin päätteeksi törmäsimme tiibetinterrieri Rafuun, urooseen jumalan armosta. Tämä trasselituppo yritti koko ajan tunkea kuonoansa minun häntäni alle ja yritti muutoinkin olla mielin kielin. Annoin sille muutaman kerran varoitushammasta ja murahtelin ns. kielteiseen sävyyn, mutta mitäs se auttoi. Saimi sentään yritti pelastaa meikää mustan jäpikkään ahdistelulta ja haastoi Rafun kilpajuoksuun. Vaan se oli lyhytaikainen ilo, sillä eihän Rafu jaksanut muutamaa kymmentä sekuntia pidempään Saimin perässä kaahottaa, varsinkin kun minä tuoksahtelin siinä lähellä.
Rafun lähdettyä emäntänsä kanssa harjuun, me kävelimme liikennevaloihin ja aloimme odottella vihreätä äijää. Silloin metsästä alkoi kuulua ankaraa kiljuntaa ja yhtäkkiä Rafu oli taas meikäläisen ahterissa kirsuinensa. Onneksi emme ehtineet tien yli ennen Rafun ilmaantumista. Isäntä nappasi sulhokandaatin kiinni ja saman tein metsästä kipitti Rafun emäntä tohkeissaan. Saatuaan Love Machinensa remmistä kiinni, hän uhkasi Rafun pallien lähtevän ennen kuin viikko on lopullaan ; )) Well, rotumääritelmän mukaan Tiibetin terriereiden (herrojen) sukupuolivietti on erittäin voimakas (Rafun emännän mukaan). MOT

Juoksua pukkaa

Jaahas, se oli sitten neljäs juoksu, joka meikäläisellä eilen alkoi. Tarkemmin sanottuna "ulkoiset merkit" olivat jo niin selkeät, että isäntäväkikin laski juoksun alkaneeksi. Johan tässä on viikko, jos ei vähän toistakin mennyt PMS-oireiden kanssa. Ei meinaan ole niin poskettomasti huvittanut poikakoirain tungettelevat kirsut ja Saimin kaahotus. Sen sijaan isäntäväen kainalossa on tullut viihdyttyä oikein mukavasti.
Illalla, mökkisaunareissulla käytiin oikein korvessakin ja siellä maittoi kyllä metsäjuoksu, kun sai ihan omin neuvoin laukata puskissa hirvien ja kauriiden jäljillä. Saattoipa seassa olla tipujenkin tuoksuja, mutta sitähän ei kirjuri tiedä, hyvä kun näki minua koko metsälenkin aikana ; )
Sitten uimaan ja saunaan ja vielä yöksi kotiin.

Pallokorva

"Aamulenkin" päätteeksi emäntä juuttui naapuri Ponzon terassille kahveelle ja mehän sitten riekuttiin Ponzolaa edestakaisin. Saimi huiteli Ponzon emännän perässä ympäri taloa ja yllättäen juuttui mouruamaan yläkertaan eksyttyään ohjaajastaan. Kahvittelijat kedolla ihmettelivät, eikö Sämpylä osaa lasketua rappusia, mutta minä arvasin, ettei se tiedä pitäisikö pompata parvekeelta alas vaiko kävellä rappusia. Niinpä kipaisin yläkertaan noutamaan sisko-polon, joka rymistelikin kuuliaisesti perässäni alas ja ulos. Ja suoraan maa-ampiaispesälle kukkamaan reunaan. Olisi luullut elukan jo viime viikolla oppineen varomaan maapesiä, mutta ei. Taas tuli siis osumia ja nyt Sämpylä näyttää toispuoleiselta Mikki Hiireltä! Toinen korva on niin paukamilla, että hieman huvittaa : ))

Kesän (toivottavasti) viimeinen punkki

Jouduin aamulla oikein terveystarkastukseen ja emännän siinä pöyhiessä turkkiani löysi hän massustani tietenkin punkin! Niitä ryökäleitä on sitten piisannut tänä kesänä. Eläinkaupan BioSpotixista ei piisannut kovin pitkäksi aikaa suojaa, taisi sentään olla pari viikkoa punkkivapaata aikaa. Onhan sekin tietysti parempi kuin ExSpotin, sen apteekista saatavan suurmyrkyn, harventamat karvat.
Aamun ulkoilutapahtumassa hinasimme emännän tällä kertaa harjuun. Onneksi, sillä siellä yhytimme vanhan tuttumme mäyräkoira Miinan. Miina onkin eri kiva laukkakaveri, vaikka onkin hieman lyhytjalkainen. Kiepuimme Saimin ja Miinan kanssa kunnon hörhelöt pitkin puskia.
Kotiinkääntöpisteessä reissua värittivät polkupyöräsuunnistajat harjoituksissaan. Emäntä koki suorastaan tuskia poimiessaan meitä pois kovavauhtisten pyöräilijäin reitiltä ja valitteli herroille mahdollista hidastusharmia. Siihen porukan johtohemmo tyytyväisenä totesi, ettei syytä huoleen, sillä eihän ketään sentään tullut syödyksi...emme muuten edes yrittäneet : )
Paluureissulla Saimi köysi jostain polun poskesta inhimillisiä jätöksiä, ja tällä en tarkoita mitään kalmoa, vaan sitä ruskeaa. Pöljä paalitteli itsensä siinä tuotteessa niin ihanan tuoksuiseksi, että kukaan ei halunnut kulkea sen lähelläkään, joten, kuten arvata saattaa, kotona odotti juuriharjakuuri ja shampoopesu. Siihen shampoopesuun minäkin jouduin yleisen miellyttävyyden nimissä ottamaan osaa.
Huomattakoon muuten, että Saimin "punaisen setterin speciaalishampoo" oli laimennuspullossaan mennyt aivan limaksi. Älkää siis laimentako ------ta (lisään nimen heti kun taas pääsen pullon viereen) muuta kuin sen verran kuin yhdessä pesussa tarvitaan...

Omenapuusta hieman kauniimpi

Varhaisen, ennen emännän töihin lähtöä, lenkin jälkeen minut suljettiin Saimin kanssa ihan yksin taloon. Sain seurakseni vain kuusi maitotölkkiä täynnä herkkuja...jaa, Saimi oli myös jakamassa niitä. Sen verran eväistä ehti päivän aikana tulla kinaa, että vein luut kuistin pöydälle turvaan. Sämpylää otti se päähän, se kun ei vielä uskalla hypätä pöydälle (ainakaan, kun olen jo siellä), niinpä Saimi sitten repi lämpimikseen pöytäliinasta suikaleita isäntäväen tyrmistykseksi.
Kaksijalkaisten kotiuduttua töistään pääsimme viimein ulos temmeltämään joutilasta kahvittelun ajaksi. Saimi jatkoi riipimispuuhiaan ja hyökkäsi tällä kertaa omenapuun kimppuun. Kaikki alempana olleet oksat joutuivat harvennuksen kohteeksi suurhortonomin toimesta. Pientä yllätystä puutarhurille tuotti oksien nykimisestä seuraava omenoiden putoilu, eivät vahinko vain osuneet Sämpylän kiilapäähän ; -)
Kahvittelun jälkeen lenkiksi kiersimme Tohloppi-järven ja pääsimme samalla reissulla uimaan. Kuten tavallista, siihenkin piti tietysti tunkea kepinnoutoharjoitus. Selvisin siitä märin turkein ja kehuin, noutomatka kun oli kesän pisin (siis vaatimattomat 20 metriä). Saimille sen sijaan ei oikein uinti maistunut, olisikohan syynä ollut poikaseropi Rocky (sakemannia ja huskya), joka tuppasi olemaan hieman päällekäypä omien uintihommiensa ohessa.
Loppureissu oli sitten kiva jolkotella turkki kosteana pupujen ja sorsien tuoksuja nuuskutellen. Varsinkin, kun pääsin vielä kipaisemaan Saimin kanssa ihan irrallaan suo-osuuden. Reissulta rahkasammalta jäi turkin koristeeksi sen verran, että pesuvati pihamaalla oli kohtalonamme...

Ampparin ystävä

Tänään pääsin Hopulla Saimin ja isännän kanssa maalle. Tarkoituksena oli tehdä vähän rakennus- ja maalaushommia. Isännän työmaan pielessä vaan oli iso ampiaispesä ja ne ryökäleet ei pitäneet naulojen paukuttelusta. Isännän vertahyytävä uhkaus listiä kaikki ampparit, jos vain yksikin erehtyy häntä pistämään, toimi hänen kannaltaan loistavsti. Me taas emme ilmeisesti ole niin vaarallisia, koska surina ympärillämme kiihtyi turhan kiivaaksi. Päättelin, että nyt on viisainta häipyä takavasemmalle metsään ja sain Saimista samantein seuraa.
Emme ehtineet juuri pihaa pidemmälle, kun isäntä sai ensimmäisen työvaiheensa valmiksi ja lähti kanssamme metsään. [Isäntä: lähdin Helmin ja Saimin kanssa ns. pinolta kohti polkua ja siihen se sitten jäikin, se yhdessäkulku. 45 minuutin lenkin aikana näin piskit kerran; toinen tuli toiselta ja toinen toiselta puolen ja molemmat jatkoivat vastakkaisiin suuntiin.]
Kun isäntä oli jo kotiutunut takaisin mökille viheltelemään meitä, Saimi "ampparin-ystävä" löysi (taas) maa-ampiaispesän ja pöllytti sitä arvattavin seurauksin: osumia tuli ja vinkua lähti. Mökillä isäntä löysi kolme paukamaa ahterista, onneksi parannuskeinoksi riitti kolmeen hemmoon jaettu maksalaatikko ja sopivasti alkaneen sateen aikainen tauko sohvalla...porukalla.

9. elokuuta

alkoi vauhdikkaasti, joskin sekavasti. Isäntä tuli puoli neljä kotiin, jolloin toimin Saimin kanssa railakkaana vastaanottokomiteana. Vinguimme emännän mielestä kuin teuraalle menevät possut makuuhuoneen oven portin takana isäntää ylös odottaessamme. Kun hän viimein ehti avaamaan portin, nuolimme äijän suorastaan ruvelle ; )
Sitten puoli seitsemän jäljestä emäntä havahtui katsomaan kelloa ja singahti samantein vuoteesta ylös. Herätyskello ei näet ollut pelittänyt ajoissa ja junaan piti ehtiä vähän yli seitsemäksi! Nyt ei auttanut kuin lähteä pikaisesti kyytimään emäntää junalle ja koska isäntä oli ihan tööt yösaapumisensa jäljiltä, tungimme matkaan pitämään hänet paluumatkan hereillä : P
Noo, eihän tuossa 25 minuutissa asemalle -operaatiossa tullut edes kiire; emäntä ehti hankkia junaliputkin asemalta. Paluumatkalla koetin tunkea isännän viereen etupenkille vahtiakseni hänen ajokuntoaan, mutta hän oli sen verran tolkuissaan, että osasi jopa komentaa meikäläisen Saimin seuraksi takapenkille (eivät pöljät ole vieläkään hankkineet uusia, sopivia turvavöitä meille!).
Kotona jatkoimme ansaittuja yöuniamme aina puoli kymmeneen asti, isäntä kyllä olisi koisinut pidempäänkin...
Puolilta päivin lähdimme mummolan mökille sirkkelöimään. Minähän en sirkkelöintiä enää jaksa seurata (vrt. toukokuu 2009), vaan painelin oikopäätä pellolle tarkastamaan pyytilanteen. Saimi roikkui sirkkelipöydän pielessä siksi, kunnes isäntä passitti senkin pellolle seurakseni. Pakettipellon kasvillisuus on tähän aikaan vuodesta niin korkeaa, että navigointi pujokossa ja horsimien seassa vaatii alituista ylöspomppimista, ja kun vielä peltoseikkailumme aikana lurautti hieman vettä, olimme varsin nopeasti makkaranruinauskunnossa. Onneksi vaari ja mummu olivat varustautuneet saapumiseemme klassisella Kabanossilla!
Makkaranamusten jälkeen kävin pikaisesti tarkastamassa mökkinaapurin tuoreen tunkion, minkä jälkeen olikin vuorossa pakollinen uintireissu ja tapaaminen juuriharjan kanssa. Isäntä oli edellämainitun toiminnan kiivas ohjaaja.
Illalla kotona sain vielä satsin näyttelytreeniä Saimin kanssa. Isäntä oli oikein tyytyväinen raviimme, joten pääsimme vielä maistelemaan parit koirasuklaat...

Helmin forecast

Tänään iltapäivällä Tampereella salamiaan pari kertaa sekunnissa rätkinyt ukkonen jää huomenna saapuvan ukkosmyrskyn rinnalla pikku kolinaksi. Vettä sataa yli 50mm rajuista kuuroista ja rajan takaa leijunut savu valuu veden mukana maahan. Lämpötilakin painuu alle 20 asteen.

...toivoo Helmi-Orvokki

Vaihteeksi kotona yksin, eikun kaksin

Emäntä kävi päivällä kaupungilla ja minä jäin Saimin kanssa ihan yksin kotiin. Pitkästä aikaa. Kaukaa viisaana ihmisenä emäntä jätti meille kuitenkin toistakymmentä päistään rytättyä vessapaperirullaa nameilla varustettuna. Siinä riitti hetkeksi puuhaa, kun availimme ne. Muutama joutui availun tuoksinassa pahoihin paikkoihin ja siksi emännällä antoi myös negatiivista palautetta kotiuduttuaan; telkkarin kaapelit olivat huolestuttavasti kiristyneet ja lattiakaiuttimetkin siirtyneet. Kuistilla oli pöytäliinan kulmastakin lähtenyt riekale. En kyllä ollenkaan muista sitä repineeni, taisi olla Saimi...

Hot Dog

Hellettä piisaa ja savukaasujakin rajan takaa. Onneksi isäntäväki lähti jälleen kerran illaksi maalle marjaa keräilemään; puskista putoilevia mustaherukoita ja punaisia karviaisia. Ja matkaanhan lähdettiin tietysti ilmastoidulla autolla! Kehittelin näet tässä viime reissulla ensiluokkaisen matkustustavan autossamme; istun takatilan lattialle ja nojaan pääni niin pitkälle eteen keskikyynärnojan päälle, kuin se vain riittää. Siihen puhaltaa kivasti ilmastointilaitteen huiku, ja jos hyvin käy, etupenkkiläiset vielä säätävät puhalluksen suoraan kirsuun. Samalla saa tuoreimmat tuoksut nokkaansa...
Missäpä olisi kuuman koiran mukavampi viettää helteisen päivän iltaa, kuin viileässä autossa.
...paitsi tietysti mökillä kipittämässä kilpaa Saimin kanssa sen aikaa, kun isäntäväki poimii vitamiineja talteen talven varalle ; ))

Aamuvatutusta

Tänä kesänä mökkiaamu tuntuu sisältävän marjametsäreissun. Tänäkin aamuna painelin törppöjä kantavan isäntäväen ja Saimin kanssa ensi töikseni tien varteen vattuja poimimaan. Onneksi varsinainen keruuvirka kaatui kaksijalkaisille ja me ehdimme Sämpylän kanssa sillä aikaa käydä tervehtimässä pellon toisella puolella huutelevia kurkia. Tai itse asiassa emme käyneet ihan vieressä...näyttivät mokomat aika suurilta. Sitten ihailimme taivaalla treenaavia hävittäjä-Horneteja. Ne pitivät aika mekkalaa silmukoita tehdessään.
Vaikka eilinen ukkosmyräkkä oli pudottanut suuren osan marjoista maahan, emme oikeastaan muuta ehtineetkään puuhailla, kun jo isäntäväki sai purkkinsa täyteen. Paitsi tietysti tavanomaisen lähiseudun tarkastuksen.
Marjamailta pois lähtiessämme naapurin miniä ajoi autolla ohitsemme ja pinkaisimme Skoodan perään isäntäväen pyynnöistä (kuuluvuus noin kolme kilometriä!!!!) huolimatta. Minä jarruttelin korvat lukossa parin sadan metrin juoksun jälkeen, mutta Saimi loikki aina naapurin parkkipaikalle asti ja tervehti autoon tunkemalla tuoreet maalletulijat ennen palaamistaan.
Isäntäväki veti mokomasta sen verran herneet nenäänsä, että jouduimme seuraamaan heitä tiukasti naapurin kohdalla kotimökille taivaltaessamme. Pökelöt vain pysähtyivät juuri naapurin rajan kohdalla, kun huomasivat miniän tyttären tiellä. Me taas EMME pysähtyneet. Minä juoksin keulilla 50 metriä haukkuen ja Saimi heti perässä moikkaamaan tyttöä. Ihmispolo ei oikein innostunut tervehtimistavastamme ja pisti pakin päälle. Onneksi hän ei oikeasti pelännyt meitä. Ehkä kuitenkin ihan hieman meidän vauhtiamme...Siinä meni pikku hetki sitten isäntäväeltä, kun he yrittivät selitellä naapureille meidän olevan ihan kivoja koiria. Noo, ihan turhaan. Kyllähän he jo meidät tiesivät ; ))
Lopun päivää isäntäväki sitten siivoili (taas) kenturaa tulevia juhliaan varten ja me autoimme Saimin kanssa parhaan kykymme mukaan häipymällä metsään. Ruokatauoilla sentään piipahdimme eväällä ja Saimi yritti ahkerasti metsästää perhosia pihamaalla.
Vielä ennen kotiin lähtöä juniorikin tuli maalle ja heitteli minulle ja Saimille rengasta veteen ja yritti saada meitä hyppäämään laiturilta uimaan. Laiturilta kyllä hyppäsimme, mutta sen verran matalasta, että jalat ylettyivä kivasti pohjaan.
Uimaharjoitusten jälkeen Saimi kuivatteli juuri itseään rannalla, kun sitä pisti ampiainen jalkaan. Sämpylä oli tosi surkean näköinen, kun se yritti kävellä kolmella jalalla ja näyttää säälittävältä. Lopulta se mönki saunatupaan suojaan nukkumaan, kunnes lähdimme kotiin.

Ukkosta pitelemässä

Tuskin ehdimme Saimin kanssa loikkia aamun pisureissulta takaisin sisälle, kun ukkonen alkoi rymistellä. Ensin kuului vain hieman hermostuttavaa kaukaista kolinaa ja ryhtyi ropottamaan vettä. Hetki vain, ja lisää vettä putosi taivaalta; oikein voimakohinalla ja jyrinäkin voimistui kerta kerralta. Nyt majailen varmuuden vuoksi pöydän alla "sadetta pitämässä" ja isäntä kirjailee blogia salamoinnin valaisemalla näppiksellä. Toivottavasti ei tietokone kärvene käsiin...

Dööd kat

Aamun aluksi joutusimme Sämpylän kanssa puntariin, isännän sylissä tietty. Vaaka näytti minulle, Helmille siis, 22kg ja ns.Sämpylälle (oikeastaan Madolle), 23kg. Karvan mukana lähti siis kilojakin.
Iltapäivän pikkulenkki pikkumetsään löydätytti kuolleen kissan. Oli mokoma aika surkeassa kunnossa, vareen perk...t olivat nokkineet siltä silmät ja muut pehmo-osat nokkiinsa ja turkkiakin oli pöllytetty oikein olan takaa. Nuuskimme sitä Sämpylän kanssa varoen puolelta jos toiselta. vaan emme sitten isännän riemuksi innostuneet sitä sen enempää riepottelemaan. Matka sinänsä oli melko marraspitoinen, sillä vielä paluureisulla Saimi äkkäsi tien risteyksessä lokin raadon, jonka päällä olisi ollut riemukasta paalitella (kieppua) turkkinsa tosi smögöön.
Päivän päätteeksi pääsimme sentään mökille ja vielä marjametsään! Koska marjakupposten täyttäminen vie aina hetken, olimme sen ajan Saimin kanssa villejä ja vapaita. Toisin sanoen seuloimme metsän elukoista, joita emme löytäneeet ja juoksimme itsemme lääpästyksiin....kyllä mökkeily on mukavaa.