Vuosi Vethaus-asiakkaana

Siitä on nyt aik tarkaan vuosi, kun laumamme "koettelemukset" alkoivat Saimin takajalan vaurioitumisella rappusissa. (tarkemmat selostukset ao. päivien kohdalla blogissa)
Kotipaikan eläinlääkärin suosituksesta seikkailimme silloin ensi kertaa Hartulan Vethaus-eläinsairaalaan, jossa Saimin takajalan operoi Anssi Tast. Anssi poisti sitten vielä asentamansa ruuvit ja vaijerit tammikuussa ja Saimin kulku on nyt vähintäinkin samaa luokkaa kuin "ehjänä". Minähän sitten teloin "jänismetsällä" oman (etu)jalkani maaliskuun lopulla. Silloin hurautimme heti kättelyssä Hartulaan päivystykseen, vaan emme tulleet varmistaneeksi, että paikalla olisi oikea ortopedi. Kuvat otettiin ja päivytävä lääkäri ei niistä kummenpaa havainnut, mutta emännän soitellessa seuraavana päivänä tällä kertaa toiselle ortopedille, Virolaisen Juhalle, löysi Juha kuvista heti murtuman ja niin minunkin ranteeni operoitiin ruuvilla ja "rautalangalla". Kesä meni ajoittaisella onnuskelulla ja elokuussa keinotekoiset tuet napsaistiin pois, taas Juhan toimesta, ja kulkuni parani rivakasti. Nyt voin vetää pari pitkää päivää metsässä tai pelloilla, ennen kuin selkä vetää sen verran juntturaan, että tulee onnuttua päivä pari. Fyssari saa paikat kyllä auottua ja kyllähän tuo jalkakin alkaa hiljalleen saada voimansa takaisin...ei siis kannata teloa etujalkojaan, takajaloista ei sitten olekaan niin väliksi ;)
Lopputulemana voimme Saimin ja isäntäväen (ai niin, otettinhan Kaisaltakin siellä hampaita ;) kanssa todeta, että Vethausin Anssi ja Juha osaavat kyllä hoitaa jalkavammoja, muut ehkä eivät...

Maalla matkailemassa

Isännän loman lopuksi ja pihatöiden lopettamisen kunniaksi koko perheemme suuntasi pariksi päiväksi maalle. Pakkasta piisasi kuusi astetta ja lunta oli ilmestynyt yön aikana hieman lisää ja aurinkokin paisteli kirkaasti. Niinpä kevyiden lumitöiden ja alustavan mökinlämmityksen jälkeen lähdimme metsälenkille uuteen talveen. Suuntasimme viimesyksyn tapaan ns. lehdokkimetsän kautta Karhen pelloille ja pikku seilailun jälkeen sinne pääsimmekin. Kaisa oli siinä reissun puolivälissä jo aikamoinen jääpallerokokoelma ja me olimme Saimin kanssa juosseet varmaan jo kymmenen kilometriä (Saimilla oli kyllä GPS-loggeri kaulassaan, mutta sitä ei pääse täällä maalla purkamaan) siinä kuin kaksijalkaisten mittari näytti kolmea kilometriä.
Pelloilla piti ylittää aikas leveä oja haluttuun suuntaan päästäkseen. Minä pääsin siitä helposti yli ja samasta paikasta muutkin sitten tulivat...mitä nyt isäntä heitti Kaisan ojan yli ensin!
Loppureissu joudutiin sitten eräänkin suunnistajan ansiosta rämpimään hirveissä kaseikoissa hakkuuaukeilla peltojen sijaan. Tarkkaan ottaen muut kuin minä rämpivät, sillä meikä kiersi toista kautta ja selvisi metsän kautta koukkaamalla paljon helpommalla :)
Niinpä olinkin porukasta se, jolla oli viime metreillä vielä virtaa jäljellä...jaa no, Kaisakin oli yllättävän pirteä. Saimilla ja emännällä sen sijaan olivat vieterit aika suorina.
Vaan kyllä minuakin muiden lailla nukutti kuivauksen ja peittelyn jälkeen saunatuvassa...

Lunta!

Kaisa oli aika ihmeissään, kun illalla satoi maahan ensi lumi! Se kulki koko iltareissun kuono maassa ja söi puolen kilometrin kielenlevyisen uran tuoreeseen (sentin) hankeen ;)

Fysiossa

Keskiviikkona oli toiseksi viimeisen fysioterapeuttikäynnin aika. Tällä kertaa pääsin paikalle Kirsin luo isännän kyydissä. Muukin lauma oli matkassa, mutta Kaisa ja Saimi saivat jäädä autoon happanemaan hoidon ajaksi.
Normaaliin tyyliin huitelin aluksi kävellen isännän vierellä ja fyssari tarkasteli reissun etenemistä. Arvosteluksi tuli oikein hyvä, sillä en kuulemma ontunut yhtään ja muutenkin vaelsin suoraan. Tämä oli hieman yllättävää, sillä edellisen viikonlopun kaksi metsäpäivää onnuttivat minua vielä maanantaina...
Sitten kiipeilin telineitä ja juoksin aitoja ynnä tasapainoilin jollain ihmepallerolla ennen lihasten hierontaa. Selkä on kuulemma aika jäykkä, sitä saisi kotonakin vähän lääppiä.
Kun sitten homma oli ohi, isäntä vei meidät kaikki ulkoilemaan Pyynikille. Siellä me sitten kiskoimme ja rynnimme joka puskaan pupujen ja oravien jäljessä niin että isäntä sai hävetä huonoa koulutustulostaan muiden, hyvin sivistyneiden koirien, seassa kulkiessamme :)

Personal Trainer

Saimista on kehittynyt hyvää vauhtia kunnon henkilökohtainen valmentaja. Eilenkin iltapäivän harjulenkillä Suihku-Sämpylä nappasi kepin kolmasti hampaisiinsa ja usutti Kaisan leikkiin. Sitten juostiin perätoukuria muta ja lehdet lennellen hyväkin tovi kerrallaan. Saimi on rimpassaan vielä noin kolme kertaa vauhdikkaampi kuin Käpy-Kaisa, mutta onhan hippiäiselläkin jo vauhti kasvanut. Rajustipa vielä. Välillä kyllä Saimikin "jää kiinni" ja silloin ovat korvakarvat kovilla Kaisan napatessa oikopäätä huituvista kiinni hauen lailla.
Minä, hieman vähemmän innokkaana lapsenvahtina, olenkin sitten saanut nauttia ihan rauhassa metsälenkeistä...jalka pelaa ja mieli virkistyy ; )

PT motivoi oppilastaan ; )

Viikkoraportti...tai joku sen tapainen

Torstaina 11.10. minulla oli fysioterapeutin kohtaaminen. Operaatio oli keskellä päivää, joten emäntä etätyöpäivänään kuskasi minut vetkuteltavaksi. Homma meni ihna mukavasti, mitä nyt fyssaria olisi enimmäkseen kiinnostanut nähdä Kaisaa ; )
Perjantaina oli sitten Kaisan "toisen" rokotuksen aika...viimein. Likkaa kehuttiin reippaaksi ja jykeväksi. Painoa olikin jo 16,3kg. Me ei Saimin kanssa paineta enään kuin kuusi kiloa enemmän. Sen kyllä huomaa, kun seuraa Kaisan ja Saimin iltahammasteluja. Kaisallakin kun alkaa olla jo jotain "sanottavaa" happeningeissa. Ovat muuten likat hupaisan näköisiä ärjyessään toisilleen ikenet irvessä!
Viikonloppuna käytiin sekä autokaupoilla (istuttiin itse asiassa takapaksissa muiden potkiessa renkaita), että maalla sienimetsällä. Onnistuin hieman häiritsemään työssään puskia nuuskivaa hirvikoiraa ja se innostui louskuttamaan sen verran tarmokkaasti, että isäntäväki vihelsi minut pois jaloista pyörimästä...

Sieniretken jälkeen jopa Kaisan kanssa voi lämmitellä!

Viikon alku sujui normaaliin tapaan, eli ennen aamuseitsemää pimeässä harjuun vajakksi tunniksi ja sitten päiväksi häkkiin. Illasta sitten suolle mekkaloimaan ja kastumaan. Tänään saimme seuraksemme Sovi-noutajan, jonka kanssa noudimme kilpaa keppejä suonsilmästä. Eräs ohikulkeva koiranulkoiluttaja valisti Sohvin ja meidän isäntää läpeen juuttuneen koiria tämän tästä, mutta meillä ei ollut mitään vaivoja selvitä sammaleista, Kaisallakaan. Sitä paitsi isäntähän olisi mesonut meidät noutamaan hädän hetkellä ; )

Kaikenlaisia juhlia

Perjantai meni illasta häkissä, kun isäntäväki matkaili toiselle puolelle kaupunkia vaarin synttäreitä viettämään. Onneksi lauantaina aurinko pikkaisen spilkisteli pilvien välistä, se näet laittoi isäntäväkeen vipinää; reppuun pakattiin aamueväät ja autoon heti perään koko konkkaronkka. Pöräytimme Ylöjärvelle puuvuoren maisemiin ja isäntä arveli meidän voivan riekkua alueella ihan vapaasti, sillä tuskinpa silloin vielä kukaan olisi ulkoilemassa...paitsi partiolaiset, joilla oli alueella jotkut eräpäivät! Puskiin oli aamun aikana rynnimässä vain kolmesataa liinakaulaa. Onneksi ehdimme vuorenvalloitukseen ennen koko sudenpentueen saapumista.

Juuri iltapäivämonsuunin alettua saapuivat vieraiksemme kummini ja Frida. Kaisalla oli hieman ihmettelemistä, kun Riitu ei heti taipunutkaan sen tuumiin...

Sunnuntaiaamun ulkoilu oliki normaalista poikkeavaa toimintaa, sillä nyt liikkeelle lähtijöitä oli peräti neljä ihmistä ja neljä koiraa. Sillä porukalla valloitimme helposti kapeammat kadut ; )
Harjussa Kaisa ja Frida tekivät kumpikin yhden haku-treenin ja minä sain etsiä Saimin kanssa isännän tosi vaikeasta piilosta. Aikaa tähän vaativaan tehtävään taisi mennä ehkä viisi sekuntia.

Metsämöyrinnässä turkit hieman suttaantuivat, joten kävimme vielä lisäkostumassa normaalin vesisateen päälle järvessä. Frid, vesikoira kun on, veteli oikein kunnon lenkin aallokossa. Sen kanssa voisi jo lähteä sorsametsälle.

Sunnuntaiulkoilijat

Sunnuntaipäivä oli kaiken lisäksi kummisetäni syntymäpäivä, joten illankorvassa kotiimme lappasi lauma vieraita, mukaanlukien Maya-perro. Mayasta olikin Kaisalle remu-seuraa, mitä nyt Frida hieman päsmäsi päälle isompia riehuntoja...

Viikon eka päivä surahti taas rautalankojen takana, eli mikä ihana rauha, Kaisakin veteli hirsiä koko päivän. Isännän viimein tultua töistä, me koirat innostuimme elämöimään ulkoilun toivossa niin, että Kaisa otti (vaihteeksi) senkan kulmahampaallaan isännän nenänvarresta! On tuo äijä sitten varomaton pappa!

Kilohaili ja tonnikalat

Emäntä otti ja punnitsi meidät pitkästä aikaa kotivaa'alla. Kaisa pääsi vielä kilohailisarjaan, kun puntarin numerot nasahtivat 14kg kohtaan. Saimi ja minä olimme sitten niitä tonnikaloja 23kg painoillamme...)

Stalag Hund eins

Isäntä naatti eilen suhteellisen kuivasta säästä ja ajoi nurmikon. Me piskit saimme jäädä ulkoilemaan siksi aikaa, mutta minä painelin viisaana koirana heti sisälle. Saimi ja väkkärä jäivät kaasuttelemaan nurmikolle ja leikkuria väistäessään eksyivät omenahautuumaalle (vanhalle kasvimaalle) kaivausharjoituksiin. Kun molemmat rällääjät olivat hautautuneet riittävän kauan (ja syvälle) isäntäkin huomasi tapahtuneen. Silloin likkoja vietiin: ensin köyteen ja sitten ulkokraanasta vettä niskaan, kunnes turkista olivat isoimmat mullat valuneet. Lopuksi molemmat joutuivat vielä istumaan turkki märkänä kovennettua pihamaalla, kunnes isäntä oli saanut hommansa hoidettua. Kaisakin oppi tämän episodin jäljiltä hakeutumaan rivakasti pyyhkeen sisään...
PS. Saimi pomppasi tänään askellajia vaihtamatta nelimetrisen ojan ylitse ja Kaisa ei : )