perjantai 31. elokuuta 2012

Kaisa palaa kotiin

Iltamyöhällä automatka rautatieasemalle tarkoitti emännän ja Kaisan noutoa. Hippiäinen ehti olla tiistaista asti väsyttämässä Saimin kummeja "pääkaupunkiseudulla", ja yllättäen meillä kotiin jääneillä ei ehtinyt lainkaan olla sitä ikävä ;))
Hieman huvitti, kun pikkulikka saapui asemahallista emännän sylissä...ei edes omin jaloin siis ja se oli kuulemma saanut p-halvauksen Hesassa asematorilla, kun katusoittaja oli lurauttanut saksofonisoolon! Pikkuisen kyllä pistää kateeksi Kaisulin kyky matkailla junalla unten mailla.
Kotiin päästyään se ei sitten ollutkaan unten mailla ennen puolta yötä. Tavanomainen hirmuhepuli juoksutti likkaa pitkin seiniä ja koetteli jo kovin meitä kaikkia, etenkin kun vanha kunnon hauki-hammas oli ohjelmanumero 1. Sain Saimin kanssa pariin kertaan murahtaa oikein kovin ja isäntäkin päästeli hermostuksissaan samankaltaisia ääniä ennen kuin hippiäinen viimein tummui. Ja tummuikin oikein kunnolla, sillä se lurautti pisut unissaan alleen...hah!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Viskerpallin hurtat

Ei paljon ole järkeä Lagomorpha-suvun edustajalla, kun iltasyönnillään käveleskelee kahden Caniksen eteen! Silloin näet näistä molemmista kaivautuu esiin esi-isä Lupus, jonka seurauksena eräskin hominidi saa aina kyytiä ; )
Suomeksi sanottuna rusakon järjenjuoksussa ei ole kehumista, kun se tuppaa parin setterin iltalenkin varten nautiskelemaan tien pielen yrttejä. Isännällä oli jonkinlaisia fyysisä ja psyykkisiä vaikeuksia käsitellä innostuksemme määrää, sillä laitoimme toki V8:iin kierroksia sen mitä koneesta lähti ja viritimme vielä Saimin kanssa kunnon metsästyslaulun tavoitellessamme pitkäkorvaa. Harmi vain, että isännän ote sekä tasapaino pitivät, emmekä päässeet antamaan ristiturvalle lisävauhtia!
Epävireinen metsästylaulumme oli taas se elementti, joka antoi isännälle aiheen punastella heräilevien naapureiden katseiden alla...taisi joku jo naputella eläinsuojeluviranomaisten numeroakin luullessaan meitä kidutettavan ; )

tiistai 28. elokuuta 2012

Suuri junamatka

Ei sentään nasahtanut meikäläiselle, vaan Kaisa lähti isäntäväen työkiireitä karkuun Saimin kummeille Espooseen muutamaksi päiväksi hoitoon. Varhain aamukuudelta emäntä kaappasi pikkulikan kainaloonsa ja suori bussille, jolla sitten karautettiin rautatieasemalle visusti bussikuskista erossa pysytellen (hänellä kun kuulemma oli koira-allergia).
Rautatieasemalle sisälle päästyään Kaisalla oli kova kiire tervehtimään kaikkia matkalaisia henkilökohtaisesti...ja matkalaisilla kiire juniinsa. Asemalaiturilla ensimmäiset kaksi junaa aiheuttivat Kaisalle hieman sydämentykytyksiä ja piiloutumisen valotolpan taakse, mutta jo kolmas oli tuttua tavaraa. Eläinpaikalla junassa emäntä levitti likalle täkin lattialle, johon Kaisa sitten oikaisikin matkan ajaksi ollakseen reipas pääkaupunkiseudulla ; )

sunnuntai 26. elokuuta 2012

10 points for Saimi

Hups. Taas unohtui ajallaa kirjata merkittävä häpnaadi, johtuneeko lievästä sisarkateudesta : P
Mustikkametsästä näet palaillessamme Saimi seikkaili joukkueemme oikealla sivulla ja napsahti yllättäen tiukkaan seisontaan. Asennon vgeto taisi meidän rymistelymme lisäksi hermostuttaa liikaa maassa lymyilevää pyytä, joka tempaisikin lentoon siivet paukkuen. Isäntäväki totesi lintukoiran toimivan ihan kohtuullisesti ; ), haulikko vain puuttui, jotta tipu olisi saatu eräksi. Matkaahan ei ollut kuin kymmenen metriä...

Hauki, vouti ja Helmi

Mustikkametsä, Viljakkalan Karhe, klo 11.
Juuri ennen rauhallista aamiaista...
 Isäntäväki poimii jättimäisiä mustikoita ulkoaamiaisen jäljiltä tyytyväisenä, kunnes hauki hyökkää! Ensin se nasahtaa emännän ranteeseen ja huojauttaa uhkaavasti jo osin täyttynyttä keräysastiaa. Emäntä saa torjuttua nopealla käännähdyksellä seuraavan hyökkäyksen, mutta sitä seuraava osuu taas kämmenselkään ja sitä seuraava jne...onpa kivaa, kun perheen uusin jäsen Kaisa leikkii piikkihampaillaan vt. haukea ja pummii mustikoita syödäkseen minkä ehtii. Kun emäntä viimein onnistuu toimittamaan matalan maaohjuksen isännän ranteeseen, saapuu mutainen ja litimärkä vouti. Täydestä laukasta se ensin työntää kuononsa suoraan mustikka-astiaan ja verottaa runsaat 10% tuotosta ja sen jälkeen vouti-Saimi vielä vaanii vieressä ja vaatii poimittavat mustikat suoraan kädestä parempiin suihin.
Porukan Helmi on helppo arvata, jo nimen perusteella lauman ainoa viisas ja kauniisti käyttäytyvä eläin oli Helmi-Orvokki, naruvangin ominaisuudessa minä vain köllöttelin kulloisenkin kiinnipitäjän läheisyydessä marjanpoimintaa häiritsemättä ; ))
HUOM! Kaisan säkäkorkeus mitattu ja tulokseksi saatu 39cm.

perjantai 24. elokuuta 2012

Peura vai mikä?

Sienimatkalla maalla...minä köysissä ja muut likat vapaalla jalalla. Epistä, jopa Kaisa sai laukata kanttarelleja etsimässä Saimista puhumattakaan. Kaseikosta köytyi onneksi muutama kanttarelli ja vaalea orakas, sekä peura! Siitäkös Saimi sai hepulin ja veteli puskissa laikat lennellen. Minäkin innostuin tuoreista tuoksuista sen verran, että isäntä, joka roikkui sillä hetkellä narussani, aneli päästä päättämään edes jomman kumman, suunnan tai vauhdin ; )
Huomattakoon muuten, että olin kastellut jo päivällä jalkasiteeni litimäräksi, joten isäntäväki oli värkkäillyt minulle jo hieman sievemmän. Huomenna onneksi pääsen eroon jo koko rätistä...en kuitenkaan köydestä, siinä kun pitää roikkua kymmenisen päivää, eli ensi viikon loppupuolelle.

torstai 23. elokuuta 2012

Wau

Tänään iltapäivällä harjussa käydessämme äkkäsin ihmeellisen asian: jalka pelaa jo nyt ihan OK! Vaikka lekurin asentama töppönen vielä vähän tanssahtelua haittaakin, kävely sujui jo ihan ilman ontumista! Siitä oli kyllä seurauksensa, sillä isäntä luuli, että pidän tassuani vieläkin führer-tervehdyksessä, enkä sen paremmin kastele pakettiani märässä maassa. Vaan nietua ja koska firman asentama jalkine kastui, meni se kotona vaihtoon. Niinpä minulla on nyt tähtikuvioinen minijalkapaketti.
Illalla Kaisa kävi muka hätimässä marjapuskissa, mutta törmäsi kahteen siilinpoikaseen, nyrkinkokisiin sellaisiin. Allaolevassa kuvassa ei enää Kaisaa näy, sillä se otti hippalivot ; )

Jonkin verran näyttää tuo isännän eväskin kiinnostavan perheen pienokaista...

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Anamneesia pukkaa paketin kera

Olinpas eilen aikas pöllyssä, kun isäntäväki tuli noutamaan meikäläistä jalkaoperaation jäljiltä. Aika nöyryyttävää oli myös märkä alusta, mutta piruakos noille kemiallisille iloliemille voi. Onneksi aamulla oli jo pääppö selvä, sain vieläpä nukkua yöni häkissä, pikku rascalilta suojassa ; )
Jalassa on taasen punainen paketti, turvotusta estämässä kuulemma, mutta ei sille kyllä varata viitsi. Mokomaa pökälettä ei kuitenkaan tarvitse pitää kolmea - viittä päivää enempää neljännen jalan käyttöä haittaamassa. Saattaapa olla, ettei selkäkään ehdi menemään ihan jumiin.
Anamneesissa todettiin poistetuksi pinna, ruuvi ja serklaasivaijeri, joita oli kuulemma hieman huono löytää sidekudoksen seasta. Eväspakettiin laitettiin satsi antibiootteja ja pullo kipulääkettä. Lisäksi komennettiin köysiliikuntaan kymmeneksi päiväksi, kunnes hakaset saadaan pois. Sitten ryhdytään ajamaan mopoa hitaasti kovempaa... ; ))
Kaisan papereihin tuli ilmaus: kapea purenta, jonka vuoksi alakulmurit raksitiin pois. Pysyvien hampaiden suuntaamiseen, jos ne nyt sitten meinaavat kasvaa kapealle, neuvottiin palloleikki. Kulmahampaiden taakse hakautuvalla sopivalla pallolla pelmutaan runsas viisi minuuttia neljä kertaa päivässä...se tietää oman loman ottamista isäntäväelle...
PS. Kaisa oli tänään taas isännän matkassa töissä ja nyt se ei juuri nukkunut. Illalla se pääsi ekan kerran sohvalle suoralla hypyllä!

tiistai 21. elokuuta 2012

Hampaat lähti ja unet on pikku painajaisia

Huh, mikä mekkala...ja eikös se tietysti ollut Kaisa, joka havahtui narkoosistaan hieman liian hyvissä ajoin. Vaikka olin juuri saanut kunnon tykityksen mömmöjä, ei uni meinannut tulla silmään.

Vethaus kutsui

Taas oli tilattu aika Hattulan koirasahaamosta. Tällä kertaa ehdittiin jo ennen pimeätä paikalle, itse asiassa hetimiten kireästi isännän työpäivän perään. Odotushuoneessa parveili runsaasti hurttia ja niiden kuskaajia, mutta se ei meitä juuri hetkauttanut. Ensin käytiin vaa'alla ja se näytti seuraava: minä, Helmi-Orvokki 23,7kg, Saimi 24,5kg ja Kaisa 8,5kg...se rotko on ilmiselvästi ollut ruoka-aikoina kotona ;)
Kaisa laitettiin ensin unten maille kulmahampaan, tai mahdollisesti parin, pois ottoa varten. Likka sippasi nopeammin kuin olisi kuvitellut olevan mahdollista ja siirtyi lääkärin kainalossa kohti operaatiokeskusta...
Minä taas saan odotella vielä tovin vuoroani. Sitten lähtevät raudat jalastani!

maanantai 20. elokuuta 2012

Pientä poseerausta ja muutakin reteilyä

Me isot tytöt olemme saaneet taottua Kaisan kaaliin, kuinka pitää istua namia varten ja saapua kutsuttaessa ja vihellettäessä. Kulku kolmeen hurttaan sujuu parhaimmillaan kauniina viuhkana, Kaisa keskellä...kun vielä vähän jarruttelemme, niin Kaisakin pysyy (ja isäntä myös) vauhdissa.

Otettiin vähän kuviakin...Emäntä piti meitä hieman malliksi asennossa ja isäntä rätki kuvia. Ikävästi tuo aurinko vain paistoi ;))




lauantai 18. elokuuta 2012

Camaro ja Kaisa

Hääpäivän (kummit virallistivat suhteensa!!) aamu valkeni kauniina ja kesäisenä. Pääsimme aamulenkille koko laumalla, mutta sitten isäntäväki vetäisi pyhävaatteet ylleen ja pakkasi Kaisan autoon. Kolmikko lähti hippulat vinkuen kohti Kangasalan kirkkoa ja me vetäydyimme Saimin kanssa häkkiemme perille naatiskelemaan Kaisattomasta tilasta.
Kaisaa vietiin perillä kuin kuoriämpäriä, sillä isäntä ronttasi sen pikavauhtia juhlapaikan näyttämön sivulle pystyttämäänsä häkkiin, tempaisi muonat ja vedet naaman eteen sekä vielä luun till. Sen paremmin laannuttelua ei ollut luvassa, kiire vihkaisuun kun oli kova, mutta Kaisa-kovaluu rouhi luunsa ja ryhtyi unelle...
Sillä välin vietettiin hienot vihkiäiset ja ilman vetistelyä ei niistäkään kinkereistä selvitty. Kun hääpari oli saanut toisensa ja juhlakansa puhallellut saippuakuplat heidän ylleen, olikin jo valkoinen ja ärtsyn näyttävä juhla-Camaro valmis rohauttamaan V8:lla pikku kiekauksen, jotta muut ehtisivät hippapaikalle.
Tässä vaiheessa isäntä posahti taas tirkistelemään Kaisuliinin tilaa. Mitään hätää ei näyttänyt olevan, sillä likka uinui täysillä. Ilta oli jo pitkällä ja hääseurue oli jo ehtinyt eväänsä nauttia, ennen kuin Kaisa viimein sai nostettua luomensa. Sen jälkeen olikin likalla vientiä, sillä kummipoika Eetu huolehti ulkoiluista Saimin kummitädin kanssa ja koko muu herrasväki taputteluista ja ihasteluista.
Kaisaa ei hulabaloo häirinnyt, mitäs nyt veteli liikuntavälien tauot lonkkaa aurinkoisella ja lopulta pilkkopimeällä kuistilla.
Kansalaisten mielestä hääparin lisäksi hienointa häissä olivat Camaro ja Kaisa.

perjantai 17. elokuuta 2012

Häävalmisteluja

Kaisan päivä alkoi tiukalla koulutuksella Saimin kummisedän toimesta, kun taas me isot likat pääsimme harjuun pitkälle lenkille emännän seurassa. Aah, ihanaa päästä kunnolla oikomaan jalkojaan.
Päivällä epätoivoiset yritykset saada Kaisa vaipumaan rauhassa uneen mökissä menivät mönkään ja häävalmisteluihin singahtavat kaksijalkaiset joutuivat ottamaan sen mukaansa. Meille koitui tuosta rauhaisien päiväunien hetki.
Kaisa taas pääsi käymään olutostoksilla Plevnassa ja tutustui samalla pelotta parkkitalon uumeniin.
Seuraavaksi Kaisa singahti teetättämään polttarikuvia bestmanin ja emännän peesissä ja sen jälkeen Kaisa onnistui viihdyttämään itseänsä pitkämielisesti Kodin Anttilan pihaistutuksissa ja MacDonaldsin ulkopöydän alla. Tavanomaiseen tapaan likka herätti hämmästystä olemalla niin rauhallinen ja tasapainonen, varsinkin eräs englanninsettereitä enemmän tunteva naisihminen oli kovasti vaikuttunut.
Vielä seikkailujen lopuksi Kaisa veteli parin tunnin nokkaunet juhlapaikan terassilla muiden vääntäessä paikkoja kohilleen. Kun kotona oli vielä autonpesupuuhaa, niin jo Kaisakin innostui mukaan varastaen pesuharjoja nopeammin kuin niitä siltä ehdittiin pois keräillä. Yksi löytyi lopulta Saimin häkin periltä....niin kuin isäntäväki ihan oikein arvelikin, rauhallisen päivän iltana hippiäisestä kuoriutuu aina pieni perkele...

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kaisahan edistyy

Kuusitoista kertaa sohvalle ja niska-pierse-otteella alas. Siinä Kaisan päivän edistysaskeleet sen lisäksi, että se salavihkaa kipaisi raput yläkertaan ja takaisin. Isäntä väitti kaikille, jotka vain halusivat kuunnella, että Kaisuliini on itsepäisin koira, mikä kototalossamme on kuunaan piipahtanut, saati sitten asunut...

Kaisa grafiikan kokouksessa

Taas kerran pääsimme Saimin kanssa helpolla, kun Kaisa jatkoi työelämäänsä isännän matkassa. Tänään työmaalla ei ollut ketään varattua koiranhoitajaa, niinpä isäntä joutui heti aamusta hinaamaan Kaisan sylissään päivän aloittavaan grafiikan kokoukseen. Siinä tilaisuudessa ei koiranvihaajia ollut, joten Kaisaa paapottiin oikein olan takaa, jopa sen verran runsaasti että se sippasi lopputilaisuuden ajaksi sohvalle lonkkaa vetämään...

tiistai 14. elokuuta 2012

Kaisa työmaalla

Koska tuo ärsyttävä (viime yönäkin mokoma itikka roikkui vähän väliä korvassa kiinni ja varasi vielä paikkani patjalla) uusi kotihippiäinen Kaisa ei vielä pärjää itseksensä tai edes meidän kanssamme koko päivää kotosalla, otti isäntä sen mukaansa töihin. Meidän lähtiessämme nauttimaan laatuaikaa emännän kanssa aamulenkille pakkasi isäntä ensin häkin ja sitten muita pikku tarvikkeita autoon ja sitten vielä sijoitti Kaisan takaluukuun.
Työmaalla isäntä ensin ulkoilutti Kaisan ja samalla "sosiaalisti" sitä tehokkaasti, sillä likka moikkasi taas reippaasti kaikkia sitä paapomaan tulleita. Varsinkin juuri sitä herraa, joka jo kaukaa ilmoitti vihaavansa eläimiä ; )) ...taisi kyllä olla kyse pikemminkin pelosta. Siinäpä sai sekin fobia kyytiä innokkaan Kaisan käsittelyssä. Hoitohommat töissä oli suunniteltu isännän työkaverin tyttären viimeisen lomapäivän ohjelmaksi ja hienosti hän hommat hoitikin. Vaikka eipä Kaisassa niin kovasti hommia ollutkaan, se kun nukkui melkein koko päivän...riekkuakseen sitten hirmu vauhdilla koko illan ; )

maanantai 13. elokuuta 2012

Matkailua

Me isot ja muutenkin viisaat setterit jouduimme häkkikanoiksi, kun emäntä pakkasi pikku-hippiäisen matkaansa. Siis vyötti valjaisiin ja nappasi mukaansa kampaajareissulle.
Bussimatkan aikana Kaisa kuulemma istui pontevasti emännän sylissä ja seuraili maailman tapahtumia. Kun pari pääsi keskikaupungille, halusi Kaisa moikata melkein kaikkia vastaantulijoita. Ne harvat, jotka jäivät huomionosoitusten ulkopuolelle olivat vain turhan tiheässä tervehdittäväksi yksitellen ; )
Kampaajalla hippiäinen heittäytyi (tervehtimisseremonioiden jälkeen tietty) keskelle lattiaa vetämään lonkkaa ja nukkuikin koko operaation loppuajan. Paluureissulla jo melkein kotona oli tarpeen hieman ensin arastella läheltä ohi meneviä autoja. Jo neljän auton tarkemman tutkailun jälkeen Kaisa havaitsi ne suhteellisen vaarattomiksi, kunnes ohi rymäytti rekka ja aiheutti pikku säikkypompun. Parilla lisärekalla tuokin hyppely loppui ja likka tottui mekkalaan.
Illaksi Kaisa pääsi tutkailemaan emännän häälaulutreenejä. Alkukahvittelun ajan Kaisa kiersi ohjatusti taloa ympäri aiheuttaen vain hieman harmaita hiuksia emännän tädin miehelle kieppumisellaan. Itse laulusession alun likka veteli unia keittiössä, kunnes yhtäkkiä havahtui puuttuviin ihmisiin ja rynnisti silmät pyörien ääntä kohti. Olohuoneen keskellä Kaisa viimein tunnisti emännän ja heittäytyi siltä seisomalta jatkamaan uniaan.
Me Saimin kanssa saimme siis nauttia pennuttoman talouden rauhasta ja ulkoilla isännän ohajuksessa ilman sitä pikku häiriötekijää...

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kuulutukset

Hei hienoa ja onnea, sillä tänään olimme kuuntelemassa (siis kaksijalkasiet, sillä kirkon portilla koira oli ruksin alla) kummieni kuulutuksia. Olimme yllättäen majoittuneina Passatin peräloosteriin toimenpiteen ajan ja vielä Kaisan kanssa. Parissa päivässä olemme kuitenkin jo sen verran tutustuneet, ettei yhteiselo tökkinyt ; )
Kristillisten menojen jälkeen tutkittiin juhlapaikkaa ja sitten matkailtiin tulevaan anoppilaan eväälle. Me hurtatkin saimme nauttia ravitsevat papuannokset, kun taas kaksijalkaiset joutuivat tyytymään paellaan, kakkuun ja kahveehen ynnä shamppanjaan.
Ihmisten evästelessä me koirahurtat saimme vahtia toimitusta Mayan (tuo musta-valkoinen) hienosta aitauksesta. Noo, Kaisa kyllä taisi nauttia Mayan kanssa kaahottamisesta.
Hurttalan tytöt.

lauantai 11. elokuuta 2012

Kaoottista maalaiselämää

Ei ihan niin hienoa heräillä pitkin yötä tuvan lattialta pikkusetterin töykkimiseen. Joskus puoli kuuden aikaan Kaisa pisti ihan ranttaliksi...heti kun oli saanut luruteltua takan eteen asetelluille papereille aimo pisun. Pikku pentele laukkasi ympäri tupaa ja sai samalla hereille meidät muutkin. Emme sitten millään innostuneet mukaan leikkiin, vaan törkkäsimme itsemme Saimin kanssa sohvalle unia jatkamaan ja jätimme häirikön isännän taltutettavaksi. Siinä äijä ihme kyllä onnistuikin...heti tunnissa ; ))
Yhteinen aamiainen.
Päivän puuhanaan pikku hippiäinen auttoi isäntäväkeä marjanpoiminnassa, kun taas me täysiaikaiset pääsimme siinä sivussa ulkoilemaan ihan omin luvin metsän puolelle.
Herukat talteen.
Erehdyin valitettavasti käräyttämään itseni eräällä tällaisella seikkailulla haukkumalla metsäkulkijoita turhan kuuluvasti, niipä jouduimme siten Sämpylän pihavalvontaan Kaisan riepotettavaksi...

perjantai 10. elokuuta 2012

Turkkuseen taasen ja takaisin

Ei voi olla totta! Taas lähdettiin Turkuun, ja vielä pikkusetterin noutoon! Isäntäväki oli käynyt jaakobinpainia ja kauppaneuvotteluita itsensä ja koirankasvattajien kanssa pari päivää ja tuloksena oli siis matka Turkuun. Sieltä auton takaluukkuun tarttui pieni maanvaiva nimeltään Red Fellow's Nordach Siofra, joka sai meidän porukoilta nimekseen Kaisa (-Elviira).
Kaisa oli eräs niistä keskiviikkona sirutetuista siskonlikoista, sellainen melko valkoinen muutamin punaisin merkein. Likka oli ponteva vesseli, ainakin painoltaan, sillä sen vaaka pysähtyi 7,09kg kohdalle.
Purjon putsaushetki levähdyspaikalla Auran tienoilla.
Paino ei tainnut kotimatkan aikana lisääntyä, sillä neiti tuuppasi jo Aurassa neliön purjot takaluukkuun. Niinpä meillä Saimin kanssa oli entistä tukalampaa mokoman mölliäisen kanssa. Saimi varsinkin hermostui moisesta ja kuolasi kuin Niagara. Matkan aikana Kaisa ehti vielä heittää kahdesti till purjot ja päälle vielä pisutkin.Parilla pysähdyksellä ja pikaisella kotokäynnillä ajauduimme puole yön maissa maalle tuvan lattialle uinumaan...

"Lopputarkastus"

Aamukasteen kaapimisella auton ikkunoista alkoi tämä päivä. Sitten meidät Saimin kanssa pakattiin taas autoon ja matkan kohde osoittautui Vethausiksi (se elukkalekurila Hattulassa). Siellä jouduin lääkärin tarkan silmän alla laukkailemaan eestaas pihamaalla ja sitten vielä vanuteltavaksi ja venyteltäväksi. Eikä siinä kaikki, sillä sitten sain vielä piikinkin nahkaani ja taju lähti! Kun siitä tokenin, olikin operaatio jo ohi...emäntä vain tyytyväisenä luki anamneesia, josta ilmeni ettei jalassani sittenkään näkynyt merkkejä nivelrikosta ; )) sen kuin oli ontumista ja jäykkyyttä nilkassa ja olassa. Kuulemma olivat päätyneet siinä keskenänsä sitten napsaisemaan pellit pois jalasta nahkaa hinkkaamasta. Aikakin oli jo tilattu, eli ensi 22.8. odottaa taas leikkauspöytä...

torstai 9. elokuuta 2012

Ihme supatusta

Tänään puhelin pirissyt vähän väliä tai sitten emäntä on vastaillut luuriinsa. Jotain kummaa taitaa olla tekeillä, sillä puheissa toistuu outo nimi, Kaisa, vähän väliä....?? Onkohan emäntä raskaana vai tuleeko meille joku kylään?

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Turkkuses käymäs

Turku, Suomen lounainen helmi, tuo sivistyksemme kehto, oli keskiviikkoisen toivioretkemme kohde. Tarkemmin sanottuna kävimme katsomassa sisko-Ritan pentuja ja tietysti itse Ritaa ja sen punaista "asuinkumppania" Rudia. Me Saimin kanssa emme (tietenkään) päässeet pentuaitaukselle, mutta isäntäväki kuolasi siellä hyvän tovin. Sitten vielä Ritan ja Rudin isäntäväki ja meidän kaksijalkaiset pakkasivat pikku-setterit autoon ja koko konkkaronkka häipyi jonnekin (pennut lääkäröitiin ja sirutettiin). Onneksi poissaolo ei ihan iäisyyksiä kestänyt ja mekin pääsimme alkuasukaskoirien kanssa kunnon metsälenkille oikomaan raajojamme ennen kotimatkaa. Jos joku jostain kumman syystä haluaa katsoa pentujen kuvia, niin Picasasta löytyy...;))

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Musti hirvikässä

Aamun varhainen lenkki lähti liikkeelle vähän poikkeuksellisesti, sillä kaksijalkaiset pakkasivat pykälään oikein repun, jonne tungettiin matka-aamiainen ja mustikkakipot.
Menomatkalla nokkaani tunki muinaisesti tuttu dunkkis ja pöläytin saman tein puskiin tarkastamaan tilanteen ja eikös puska ryskynytkin arvaamallani tavalla hirven oikaistessa hiiteen...ja kyllä isäntäväki peljästyi;)
Lähinnä kai siksi, etten saisi sorkasta ottaani, tai Saimi sitten, mukaan hirvenajoon sekin tietysti ryntäsi. Vahinko vain, että sarvipää veteli väärään suuntaan eli poispäin mustikkamailta:))
Mustikkalassa oli loistokeli, aurinko paistoi ja raikas tuuli hiveli turkkia. Siksipä me Saimin kanssa vetelimme huomaamattamme itseltämme vieterit suoriksi. Janon tällöin yllättäessä piipahdimme mekin mustikassa...siis mustassa turveliejussa vähän vilvoittelemassa ja juomassa. Meni viimeviikkoinen pesu aika hukkaan:)
Saimme muuten kallioltamme seurailla muitakin luonnonihmeitä kuin hirviä, eli varpushaukkaperheen lentoharjoituksia...pienokaiset pitivät melkoista mekkalaa ennen nousukiitoa!

lauantai 4. elokuuta 2012

Väsynyttä?

Lyhyestä yöunesta huolimatta löysimme heti aamulenkillä teeren ja pyyn (kaksijalkaiset taas löysivät kanttarelleja ja vaaleita orakkaita = sieniä)
Muuten päivä meni löppöillessä. Vasta saunassa käynnin jäljiltä saimme huuhaa-hössötyksen käyntiin ja vetelimme pitkin pihaa siinä määrin vauhdikkaasti, että isäntä nauraa hörskötteli kohelluksellemme...

perjantai 3. elokuuta 2012

Aikas kinkerit

Salamalähdön syy maalle ilmeni siellä melko pikaisesti. Kiivas ruohonleikkuu ja saunan lämmitys ehti tuskin vaiheeseen yksi, kun paikalle jo alkoi lapata autoja. Niistä purkautui nippi epämääräistä porukkaa ja sitä sitten piti hieman vahtia ja haukkua. Koska tulokkaat kuitenkin melko pikaisesti osoittautuivat isäntäväen tutuiksi vaihdoin moodin morjesteluun ja Saimikin sai rääkättyä tulijoita nojailemalla kieli pitkällä ihmispoloja vasten ;)
Saapujat majoittuivat pysyvän tuntuisesti saunan terassille, sillä yö ehti melkein vaaleta ennen kuin pääsimme unille...Hooooh

torstai 2. elokuuta 2012

SS3 Mynnilä

Jälleen oli Neste Oil Rallin aika. Siksipä meidät koirapolot pakattiin taas auton takaloosteriin ja matka kohti Keski-Suomen sorarännejä alkoi...Roheasta kuvauksesta huolimatta ensin mentiin emännän kanssa poimimaan isäntä Helsingin-junalta ja sitten ajeltiin ihan vain valtatietä toiselle puolelle Päijännettä. Koskapa reissu tehtiin Korpilahden kautta, ajelimme jälleen Kärkistensalmen sillan ylitse ja surauttelimme sitten tosi hienoja maisemateitä etelään, kohti Sysmää. Kymmenisen kilometriä ennen "Päijänteen helmeä" käännyimme sorille ja lopulta parkkeerasimme tien poskeen. Samalla saimme selville vielä toimivalla matkapuhelinverkolla, että kummini olivat juuttuneet tasan tarkkaan toiseen päähän pikataivalta...se siitä yhteisestä rallireissusta ; (
Isäntäväki oli onneksi varannut matkaan riittävästi evästä ja meille kunnon kuljetusvälineet. Niinpä isäntä sai käveltyä poikkeuksellisen kevyesti vaadittavan kilometrin katsomopaikoille meidän vetoavullamme emännän mönkiessä perässä ruokakopan kanssa. Puikimme siis sankan ihmisjoukon välitse pikataipaleen varteen ja me Saimin kanssa pääsimme ihan ilmaiseksi sisään, alle 12vee kun ollaan ; )
Katsomopaikkamme oli ohrapellon kulmauksessa ja siitä näki kiitävät kotterot tosi pitkän aikaa. Me tosin Saimin kanssa lähinnä laidunsimme runsain mitoin tarjolla olevaa ohrankortta ja väistelimme ohrapirtelön vaikutuksen alaisia koiran taputtajia parhaamme mukaan. Porukkaan sattui onneksi vain yksi haukkumista edellyttävä örisijä. Emäntä onnistui melko helposti kuitenkin saamaan herpaantumattoman huomiomme tarvittaessa koiranmakkaran pökäleellä ja ohivaappuvat rallikansalaisetkin onnistuivat olemaan katkomatta jalkojamme ylikävelemällä.
Noin viidenkymmenen rallimopon suhahdettua eetteriin lähdimme köpöttelemään takaisin autolle. Isäntäväki kadehti kävellessään hienoja matkailuautoja ja me taas kadehdimme autoissa majailevien kaksijalkaisten grillieväitä...makkaran ja pihvinkärryttäjiä kun piisasi.
Autole saavuttuamme otimme stintin Sysmään, jossa viimein yhytimme kummini. Sitten päristeltiin peräkanaa Heinolaan kaffeelle, tai siis, me jäimme Saimin kanssa autoon nukkumaan tauon ajaksi.
Kotiinkin joskus yöllä päästiin, joten jälleen kerran me hurtat selvisimme vuosittaisesta rallikoettelemuksesta ; ))

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Muutos

Eipäs onnistunutkaan ensi torstain lekurointi, vaan päivä siirtyi perjantaille, 10.8. No, huolto odottaa, anyway.