Isännällä oli uupelo levy-ruuveista ja niin kipaisimme ostoksille paikalliseen Starkkiin. Odottelimme Saimin kanssa leikkimökin kuistilla köytettyinä sen aikaa, kun isäntä etsi ruuvattavaa. Sitten oikaisimme kohti kotia entisen turvesuon yli. Reittihän ei sinänsä lainkaan oikaise, mutta on muuten vain mielenkiintoisempi. Autoura oli vain inhottavan märkä ja kurainen, joten siirryimme rautatien ja suon väliseen metsikköön paremmille kulku-urille. Siellä tapasimmekin samantein puoli-talviasuisen jäniksen (tai rusasen, eli rusakko-jäniksen), joka kiidättikin heti Saimin ja minut jäljessään tulosuuntaan parin pikku ojan yli. Kun viimein palasimme isännän luo ajosta, hän vain toivoi, että pitkäkorvakin oli piipahtanut yhtä syvällä turvesuossa ; )
Ukko määritteli meidät kahdeksi mustaksi Irlanninsetteriksi, poislukien oranssit liivit, jotka jostain syystä olivat ihan siistit. Valokuvaa ei valitettavasti meistä ole, sillä kuvaajan hermot menivät sen verran perusteellisesti : P
Epämiellyttävin osuus odotti koton. sillä meissä oli suorudan lisäksi kiinni kilo jotain takkiaista. Pesun lisäksi oli siis toimenpideluettelossa erittäin epämiellyttävä harjaus. Vaan kaiken kaikkiaan pupunajo oli sen verran vauhdikas (Saimi jää lähdössä Helmille 20m matkalla 10m, vaikka onkin muten nopeampi juoksija, kirj.huom.), että kyllä siitä riemusta yhden pesun ja harjauksen kestää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti