Kosteata pitää

Viikonloppu maalla. Sehän se aina meillä haaveissa vain on. Nytkin keikka kedolle oli isäntäväen suunnitelmissa, mutta lauantai surahti jo varsin pitkälle ennen lähtöä. Ensin ajeltiin tavan mukaisesti kauppaan ja sitten jatkettiin poikkeuksellisesti toiselle mökkipaikalle. Kuullostaa aika roheelta, mutta ao. läänillä ei ole muuta kuin kymmenen vuotta sitten kaadetun metsän jälkeiset rytiköt ja paaaljon uusia haapoja ja pusikkotolkulla vattuja. Maasto on siis koiraeläimen kannalta perin mielenkiintoista ja rannassakin pääsee kivasti kahlailemaan. Mitään erikoista ei reissulla kyllä havaittu; kaatuneita puitakin oli turvallaan vain melkein maatuneina versioina, eikä järvellä ollut edes joutsenia ; ) Paluureissulla, ollessamme jo melkein autolla, tien vieren pusikosta pölähti mustarastaan poikanen suoraan kuonon editse ja nappasin sen tietysti kiinni. Emäntä karjaisi jotain samalla hetkellä ja luulin sen kehottavan poimimaan ohilentävän linnun parempaan talteen, mutta se yrittikin estää minua ravistamasta tipua hengiltä. Vaan myöhäistähän se nyt sillä kohtaa jo oli...
Omalla mökillä oli märkää ja kylmää. Onneksi pääsimme iltasella saunaan ja kylpysaaviin lämmittelemään. Saimille teki tiukkaa viihtyä nelikymmenasteisessa saavikylvyssä, mutta minulle se oli jo suorastaan rutiinia ; ))
Yö vedeltiin unia omalla sängyllä peiton alla ja aamusella käytiin treenaamassa etsintää. Emäntä häippäsi porukasta ja meni piiloon ja hetken kuluttua me Saimin kanssa saimme lähteä etsintään. Tuuppasimme suoraan emännän lähelle ja ohi ja jatkoimme innokasta maaston tutkintaa isännän siihen aina välillä kehottaessa. Kun emäntää ei ruvennut löytymään, niin isäntä soitti hänelle ja emäntä kehui minun kaahottaneen viiden metrin päästä ohi...tietysti, eihän hänellä ollut mitään tarjottavaa ja siksi vain katsoin sijainnin ja jatkoin omia puuhiani...

Mukkelis makkelis maalle

Iltapäivästä emäntä lähti maalle tarkastamaan edellisenä viikonloppuna kasvihuoneeseen asennettuja tomaatintaimia ja vihanneksia. Me Saimin kanssa pääsimme tietysti mukaan. Matkalla piipahdettiin muonahankinnoissa Sittarissa, josta lähteissämme emäntä sai parkkipaikalla lyödä liinat kiinni välttääkseen törmäyksen adamin aikaisen Volvon kanssa. Me turvavyöttömät piskit takapenkillä saimme tehdä tuttavuutta etuselkänojan ja jalkatilan kanssa syöksähtäessämme hallitsemattomasti eteenpäin...fyysisiä vahinkoja ei onneksi tullut.
Henkisiä vahinkoja vähentääkseen emäntä lähti maalla heti rymyämään metsään meidän kanssamme. Kollasimme ns. keskisuon taas perinpohjaisesti ja napsimme sitten lenkin jälkeen muonapapuset naamaamme hyvällä halulla (Saiminkin massu on taas OK) ennen auringossa lököttelyä. Emäntä kun jäi rennosti työlukemaan kuistille...

Kostokakat

Olipas huonoa hoitoa. Aamulla emäntä heitti meidät pikaisesti kedolle ennen töihin menoaan ja sitten päivällä taudista toipuva Saimin kummisetä lenkitti meidät, myös pikaisesti, ulkona. Näin meille pikakiitureille jäi patoutunutta p....a suolenmutkaan, ei sitä tällä aineenvaihdunnalla pelkillä pikku kävelyilla mitään tulosteta...
Mielenosoitukseksi, ja suureksi helpotukseksi, tuuppasin pari muukalaista alakuistin lattialle pitkästä, pitkästä aikaa. On mennyt varmaan kaksi ja puoli vuotta, kun viimeksi jouduin niin huonolle huollolle, että oli pakko muistuttaa vastaavalla tavalla setterin tarpeista ; ))
Jakeluun meni. Iltalenkki olikin jo ihan kiva, saimme juosta kaahottaa hetkenmatkaa vapaanakin...

Lekurissa

Tulipas käytyä emännän kanssa tervehtimässä eläinlääkäriä. Piikkitäti otti verinäytteen vasta-ainetutkimusta varten, muttei rokottanut. Emäntä kun laittoi yhden tabletin matokuurin käyntiin vasta eilen illalla ja siihen lekuri ehdotti, että tulisin rokotettavaksi vasta ensi viikolla Saimin kanssa. Saisivat mahdolliset madot häätäytymisaikaa riittävästi ja samalla keikalla Sämpylä voitaisiin myös lonkkakuvata...
Niinpä sitten palasimme niine hyvinemme kotiin.
Hei, olihan lääkärissä vaakakin. Sen näyttö osoitti painokseni sopivat 22,4kg

Ruikkaa

Isäntäväki havahtui aamulla klo 2.26 Sämpylän ininään, sillä kun oli ilmeinen tarve päästä pikaisesti pihan perälle piipahtamaan. Isäntä ponkaisi silmät ristissä likan kanssa pihalle ja tassutteli kastemärässä nurmikossa tarkastamaan, minkä vuoksi Saimilla oli niin kiire ulos. Aamuhämärissä havainnoksi tuli, että oikein kakkoselle oli tarvetta ja siinä Saimi väänsi hyvän tovin selkä köyryssä...sitten mentiin taas unelle.
Klo 5.00 oli seuraavan häiriökäyttäytymisen hetki, ja taas isäntä kuskasi Sämpylän kedolle. Jo nousseen auringon valossa Saimi tulosti taas hartaasti kakkosia aika luikurina pitkin pihaa. Kun suoli viimein tuntui tyhjältä, pääsi parivaljakko jatkamaan hetkeksi uniaan.
Aamulenkillä ei kummempia havaittu, mutta päivällä oli vielä kerran massusekaisen session vuoro. Ruoka kuitenkin maittoi ja illasta maaru olikin jo rauhoittunut.
Varsinaista syytä sekaiseen mahaan ei saatu selville.
Pikkuvikkelä maha torpedoi kuitenkin rabies-rokotuksen, johon joudun nyt yksinäni huomenna. Emäntä kun innostui mahdollisen Ruotsin näyttelymatkan vuoksi tilailemaan vasta-aineiden tutkailu- ja piikitysaikaa. Infona saimme lekurilta kuulla, että josko vasta-aineet nousevat, niin ei kuulemma tarvitse uudelleen testattavana enää kuunaan käydä, sen kuin vain piikkiä niskaan ajoillaan...
Taitaa kuitenkin käydä ohraisesti Ruotsin aikataulun kanssa, sillä jos vasta-aineita ei kehity riittävästi on tehtävä uusintatesti neljän viikon kuluttua ja silloin ei enää aika riitä näyttelyilmoittautumiseen. Hmm...

Saimi 2vee

Saimin syntymäpäivä muistui mieleen vasta aamulenkin jälkeen, mutta sitten isäntäväki jollotti ammuvainaan (isäntä) ja oopperalaulajan (emäntä) nuotilla onnittelulaulun Sämpylälle. Lahja tuli hieman etukäteen ja molemmille, saimme näet Tampereen näyttelystä ostettua Ziwi Peak- muonaa toisen annoksen! Hyvää! Jopa niin hyvää, että Saimi heittäytyi murisemaan minulle, kun yritin ohimennen rosvota siltä annoksen loput...
Isäntäväen aamiaisella, jo paljon aiemmin, saimme siskolikan suorastaan sydämenahdistuksen, kun mökin kuistin räystäshirren päältä kuikki orava suoraan sisälle. Ponkaisin oikopäätä penkille kyttäämään huiskahäntää ja Saimiltakin meinasivat silmät pullistua päästä pihalle. Isäntä raotti sen veran ovea, että pääsin rynnistämmän kuistille rauhanhäiritsijän perään. Se kipaisi hirttä pitkin katon aluavilloihin suojaan ja minä perässä lasipöydän päälle yhdellä pompulla ja samalla vauhdilla metrin seinää ylös...vaan myöhässä! Ei löytynyt kurrea toiseltakaan puolelta taloa, vaikka Saimn kanssa tarkoin nuuskimme ympäristän, joten sillä lienee pesä kattovällyissä.
Episodin jälkeen poistuimme aamu-ulkoilulle umpimetsään, jossa taarustimme soiden ja kaseikoiden halki toista tuntia. Tai ainakin itsemme Saimin kanssa ihan lääpästyksiin. Reissun jälkeen oli kiva käydä uimassa muutama veto järvessä ja sitten paalitella itsensä kuivaksi lehtikasassa. Turkki ei kuulemma ollut sen jäljiltä näyttelykelpoinen...

Kärmeen nahka

Kun kaikki kaksijalkaiset olivat viimein saaneet itsensä sängystä ylös, lähdimme kauppojen kautta maalle avamaan kesäkautta. Saimme viettää Saimin kanssa tovin jos toisenkin auton takapenkillä isäntäväkeä odotellen (tai minähän istuin kuskin paikalla kuono ikkunasta pihalla) heidän täydennellessään kasvihuoneen tarpeita.
Mökillä pääsimme onneksi samantein metsään tuulettamaan itseämme. Huvittavaa kyllä, isäntäväki huomasi hautomispuuhissa olleen teeren sen lähtiessä läheltä lentoon. Lähtöpaikalta löyti myös viiden munan pesä ja meidän kulkumme ohjattiin samantein toisaalle. Eikä me edes huomattu koko kanaa!
Kasvihuoneen täyttöhommissa puuhastellessamme (me siis leikimme pallolla, jota isäntä heitteli ja emäntä taas istutteli tomaatteja) isäntä löysi puolimetrisen luodun kyyn nahan yläpihalta. Se oli kiva repiä suikaleiksi Saimin kanssa. Isäntäväkeä hieman kyllä huoletti ensimmäisen kerran maalla havaittu merkki matelijoista...

Hullut pyöräilijät

Myöhään (ennen kahdeksaa) illalla saapuivat isäntä ja kummisetä polkupyörillä jostain. Äijät olivat perin suolaisen makuisia ja melko vaisuja tervetulotoivotellessamme heitä Sämpylän kanssa...olivat kuulemma polkeneet koko päivän ja aina Hesasta asti. Hulluja.

Kallioilla ja kurassa

Hei, roheeta. Käytiin tänään Saimin ja sen kummisedän kanssa maastossa kiipeilemässä bouldereilla (lue: isoilla luonnonkivillä). Aikaa lurahti reissussa peräti viisi tuntia ja sinä aikana ei pelkkä kallioilla kiipeily ja pomppiminen ihan meille riittänyt, vaikka Saimi ihastuttikin kummiansa mahtavalla kahden ja puolen metrin hypyllä alas kalliolta. Maastosta kun löytyi perin houkuttelevia tuoksuja. Löysin meinaan kunnon Homo Sapiensin pökäleet, joissa riemukkaasti pyöriskelin itseni ihanaiseksi (Saimille jäi onneksi enää vain hieman kuraa paaliteltavaksi) ja siitäkös kaksijalkainen sai hepulin. Puhdistustoimet pyrkivät olemaan hieman karkeat vesiroiskeineen ja kaarnalla kuran raapimisineen ja peruspesu oli odottamassa kotona. Isäntä lienee myös hieman tyytymätön autoon tarttuneesta tuoksutteesta...

Saalista

Saimin kummisetä saapui pääkaupunkiseudulta ulkoiluttamaan meitä. Oikeastaan hänellä oli ihan muita hommia tiedossa, mutta eihän sitä niin helpolla koiraperheessä pääse...
Niinpä painelimme harjuun kuin viitapirut, me köysissä ja nuori mies perässä/edellä juosten. Paluumatkalla teimme hänelle melko yllätyksen, kun Saimi pöläytti vauhdissa puskan taitse ja sai sieltä liikkeelle keväisen jäneksen. Pitkäkorva singahti hieman turhan läheltä ohitseni ja minähän poimin sen talteen. Yksi naps, pieni ravistus ja nopea pysähdys ojentamaan saalis juoksu-isännälle häntää heilutellen.
Palaute nopeudestani oli ihailevaa, vaikka haiskahtikin aavistuksen verran väkinäiseltä. Varsinkin kun jouduimme samantein puuhun sidotuiksi pieneksi hetkeksi ja sillä välin pupu katosi jonnekin...

Riistayllätys

Olipas yllätys. Aamulla suolla nuuskiessamme törmäsimme ihka-uuteen, mutta oudon mielenkiintoiseen hajuun. Saimi paineli toiseen suuntaan ja minä toiseen ja tavatessamme keskellä suota äkkäsimme yhtä aikaa kauriin! Eipä ole (isännän mukaan) kaupunkisuolla viimeiseen viiteentoista vuoteen näkynyt sorkkaeläimiä. Edellinen (hirvi) olikin sitten hukkunut suon silmään : (
Kauris käänsi valkoisen ahterinsa meitä päin ja poistui pikaisesti...ja me perässä. Isäntä seisoskeli suon toisessa päässä töllöttäen muutaman metrin päästä ohi pinkovaa kaurista hoo-moilasena. Sitten hän ryhtyi karjumaan meille seis-komentoja ja siirtyi p....le reitille kädet levällään pysäyttämään hyvän jahdin. Meillä oli sen verran kierrokset päällä, että vauhti meinasi viedä ohi, mutta äijä vain otti meidät kiinni! Sitten jouduimme köyden päähän jatkamaan jahtia, vaan mitäs iloa siitä nyt enää oli, kauris lieni jo vaihtanut paikkakuntaa. Onneksi, totesi isäntä...

Emäntä kotiin

Illasta saimme viimein noutaa eri kulkuvälineistä myöhästyneen emäntämme rautatieasemalta. Ajelimme autolla ihan laiturin viereen, valitettavasti vain väärän ; )
Noo, hissillä pääsee ja rullalaukku kulkee. Jotta emäntä ei olisi tuntenut itseään unohdetuksi, heitimme Sämpylän kanssa kunnon ininän päälle ja nuolimme satujen saarilla matkanneen naaman litimäräksi.
Vaan eipä ollut reissari tuonut meille lainsinkaan tuliaisia! Ei ainutta lammasta tahi lunnia ollut matkalaukun syövereissä! Epistä. Isännälle sentään tuli lammaskarvalakki, jota Saimi maistoikin heti varmuuden vuoksi ; )
Eväspuolikin oli täysin koirille sopimatonta Tobleronea ja viinikumeja, vaikka saimmekin puolikkaat Wine Gumista per piski. Oikeastaan ne olisi voinut kaikki antaa meille, sillä isäntäväen ikähampaat eivät oikein kestä sitkeitä gelatiinivalmisteita!

Tervehdimme monipuolista siivekästä faunaa

Päiväohjelmaan kuului tänään mökkireissu isännän vanhempien lomaresidenssille. Virkeinä tyyppeinä siirsimme aamureippailun alkamaan vasta siellä ja sehän kannatti.
Pakettipellot olivat aloittaneet rikkakasvien tunkemisen ja viljellyt virkaveljet olivat sopivasti äestetyt kuovien tonkia. Koska olemme ns. seisovia lintukoiria, isäntä uskalsi päästää meidät Saimin kanssa tutustumaan näihin vinkuranokkiin lähietäisyydeltä Ne olivat ehkä jo pesänrakennuspuuhissa ja intoutuivat siksi harhauttammaan meitä lentämällä metrin korkeudessa ja hitaasti hirveää mekkalaa pitäen. Ja me "seisovat" lintukoirat emme ehtineet mahdollisia pesäpaikkoja paljon tonkia yrittäessämme juosta tirpat kiinni. Kuovit olivat varsin juonikkaita siivekkäitä, joten ne johdattivat meidät kolmen kurjen peltoeväille. Kurjet eivät ilahtuneet tulostamme ja protestoivat varsin voimakkaasti ronkkuen ja siipiään heilutellen. Kunnes tajusivat, ettemme aio pysähtyä uhittelun edessä ja kipaisivat siivilleen. Olivatpas isoja lintuja!
Paluureissulla isännän luo äestetyn pellon yli iskivät seuraavat siipiniekat ja saimme pistää Sämpylän kanssa monoa jonoon välttääksemme saamasta uudet jakaukset, kun töyhtöhyypät ilmoittivat lähietäisyydeltä rajarikostamme.
Pellolla kilpajuokseminen on kuumaa puuhaa, niinpä huitelimme seuraavaksi rantaan ja saimme melkein laiturin nokasta kaksi laulujoutsenta siivilleen. Niiden tuottamat trumpettisoolot pesivät kurjetkin mekkalan voimassa. Joutsenet eivät montaa metriä lentäneet ja kun ne laskeutuivat läheisen saaren rantaan, meni laiturille ilkkumaan niille. Vikatikki, sillä nehän lähtivät melomaan kohti melko haipakaa. Ajattelin, etteivät ne nyt sentään päälle käy ja mulautin rannasta uimasilleni päästäkseni lähemmäs. Laivan kokoiset tipuliinit sen kuin lähestyivät ja lähestyivät, joten katsoin parhaaksi vetäytyä rannalle räksyttämään.
Tuossa olikin jo sen verran happeningia aamupäivälle, että mummun tarjoamat makkaranpätkät maistuivat ja sitten oikaisimme Saimin kanssa isännän ja vaarin klaputyömaalle...

Eka punkki...kiinni

Ihme häirikkö tuo isäntä. Ensin se tulee aamuneljän jälkeen töistä hylättyään meidät koko päiväksi kotiin (mitä nyt naapurin rouva vei pissille päiväaikaan) ja sitten retkahtaa koisimaan meidän petiin koko aamuyöksi!
Toisaalta, eihän siinä mitään valittamista ollut; Meitäkin nukutti hyvässä seurassa aina kymmeneen asti.
Aamulla saatiin vaihteeksi kunnon lenkitykset ja iltapäivästä töllötettiin koomassa Giro d'Italiaa (iso pyöräkisa) ja siinä Saimin makoillessa isännän jaloissa huomattiin siskolikan kaulassa oikein kiinnittynyt punkki. Punkkilitkun tehoissa on siis hieman toivomista!
Illalla ulkoillessamme huomasimme kerrostalojen kenturalla lihavan rusakon. Se ei viitsinyt edes juosta meitä karkuun, kun riuhdoimme isännän kiinnipidossa nurmen mullalle pyrkiessämme ristiturvan kimppuun. Taisi olla nauttinut runsain mitoin tuoreita voikukan lehtiä.
PS. Isäntä on TOSIAAN OUTO: Iltayö, ja se piti yksinään julmettua meteliä telkkarin ääressä?!!

1. kielenroikotuspäivä

No onhan sitä muinakin päivinä, pakkasellakin, kieli suusta roikkunut. Mutta tänään oli sen verran lämmintä (joku 22C), että ei juuri tarvinnut auringossa naamaansa vääntää, vauhdikkaammasta liikunnasta puhumattakaan, kun kuuma pukkasi. Jo aamulenkki meni huohotukseksi, kun vielä talveen tottunut ja turkitettu setteripari (joo, Saimillakin on paksu turkki, se on vain lyhyt)yritti pyristellä vauhdikkaita spurtteja ojasorsain perässä suolla. Siellä sentään lämmönsäätely onnistui ajoittain ojissa kahlaamalla, mutta uimaan ei päästy punkkiliemen varoajan vuoksi.
Liemen valelu vain toissa päivänä taisi tapahtua liian myöhään, sillä eilisellä Hesareissulla minusta löytyi jo yksi vapaanakulkeva puutiainen. Sen kyllä vahtivuorossa oleva kummisetä toimitti punkkien ylä-/alakertaan. Muutoin Hesakeikka sujui ihan mukavasti ja isäntäkin sai noudettua meidät paluumatkalleen seuraksi heti puolen yön jälkeen.
Huomenna isäntä lähtee jälleen pääkaupunkiin, mutta me emme alunperäisistä suunnitelmista poiketen tunkeakaan mukan, vaan jäämme kotiin vahdeiksi ja naapurin erittäin ystävällinen rouva lupasi kuljettaa meitä ulkona. Kiva, saa vetää omalla matrassilla lonkkaa, eikä tarvitse nääntyä ahtaalla autonpenkillä tuntitolkulla...

Vantaankosken valtiaat

Raskas aamu. Piti taas herätä seitsemältä ja raahautua isäntäväen kanssa pikaiselle aamulenkille katuja tallaten. Sitten autoon ja nokka kohti Helsingin lentokenttää. Aikataulu oli tavanomaisen tiukka, joten pikku pysähdys aamupalalle Linnatuulen talvisotkuiselle piknik-paikalle ei pitkäksi venynyt. Tuskin ehdimme Saimin kanssa salavihkaa hieman jyrsiä jonkun viime syksynä unohtamaa nahkaluuta pöydän katveessa isännän ja emännän horaistessa sumpit naamaansa.
Lentokentälle saavuttiin kuitenkin minuutin tarkuudella suunnitellussa ajassa, joten ei kun emäntä ulos autosta ja kohti pohjoisen saarivaltion pääkaupunkia. Me taas köröttelimme isännän kanssa Vantaankoskelle viilatehtaan parkkiin ja lähdimme koskenrantaa koluamaan. Keli oli aamukymmeneltä jo aikas hotti, joten piipahdimme Sämpylän kanssa vähän väliä ojassa, anteeksi joessa, uimassa ja juomassa isännän riemuksi. Kaniinin jälkiä taas oli maastossa tarjolla sen verran runsaasti, että kirsusta meni milli kulutuspintaa per kilometri. Runsaan tunnin hikoilun jälkeen pakkauduimme autoon (parkkeerattu visusti varjoon) aamupäiväunille ja isäntä-sihteeri ryhtyi kirjaamaan aamun tapahtumia...

Punkkilitkut nahkaan

Huomenna on luvassa Helsingin reissu ja siksipä isäntä ja emäntä lähtivät illasta apteekkiin farmaseutin pakeille ihmettelemään erilaisia punkkimyrkkyjä. Isäntä oli toivorikkaasti kuvitellut punkkipannan olevan mitä parhain vaihtoehto, senhän voi ottaa ainakin yöksi pois? Vaan eihän se niin käynyt, ainoastaan uidessa saa "kahleen" ottaa pois! Niinpä viime kesästä oppia ottaneena Exspot sai jäädä hyllyyn ja tilalle otettiin (törkeän kallista muuten) Frontline Comp:ia.
Kotosalla jouduimme Sämpylän kanssa heti tökötin valelun uhriksi, emäntä yritti kammata jakauksen kummankin selkään ja isäntä taas yritti liruttaa liemen aina nahkaan asti. Siinä hetki meni, mutta nyt olemme "siskolikan" kanssa valmiit pääkaupunkiseudun kauhuja ja parasiitteja vastaan...
Kivan lämmin päivä muuten. Otimme useamman tunnin arskaa Saimin kumisedän seurana hänen raapiessaan maalia seinistä ;)
Lopuksi vielä todettakoon päivä myöhässä, että taistelupainomme eilisessä näyttelyssä olivat seuraavanlaiset: Helmi-Orvokki 23kg ja Saimi 24,5kg

Tampereen KV

Eilen saatiin turkit pestyiksi ja trimmatuiksi, joten tänään aamulla tehtiin vain sivistynyt katulenkki ennen lähtöä näyttelyyn. Matka oli mukavan lyhkäinen, vain vähän toistakymmentä kilometriä auton penkillä. Onneksi, sillä päivästä näytti tulevan vaihteeksi lämmin!
Perille päästyämme ronttasimme häkit stadionille ja vetäydyimme Sämpylän kanssa saman tein omaan kopperoon. Isäntäväki morjesteli Saimin siskon isäntää ja muutamaa muutakin setteri-intoilijaa ja koirankatsojaa. Pääsin muuten ennen showta tutustumaan myös puna-valkoiseen poikaan, nimeltä Vinski. Sen isä oli tosi tuttu minulle, meinaan ihan sama, eli Hugo!
Sitten olikin jo meikäläisen vuoro astua kehään. Tämänkin keikan ohjaajana toimi vain isäntä, emäntä kun vielä poteen polveaan yrittäen välttää juoksemista.
Painelimme hyvää vauhtia kehään ja ruotsalaisen tuomarisedän luo seisomaan. Ukko tuli isännän luo, nappasi remmin omiin käsiinsä ja yritti tehdä tuttavuutta. En oikein innostunut hänen yrityksistään, eikä hänkään sitten oikein minusta. Saimme juosta kolmeen kertaan kentän ympäri ja pariin kertaan vielä lävistäjääkin edes takaisin ja palaute isännälle oli monisanainen sekä tosi positiivinen. Paitsi, että olen kuulemma epästabiili luonteeltani ja siksi vain EH:narvoinen ; (
Seuraavaksi tuomari näytti kaapin paikan punaisten setteriden setäosastolle ja toimitti monet kehästä ulos myös sinisen nauhan kanssa. Porukka kehän laidalla alkoi olla jo ihan epätoivoista ja kun viimein tuli Sämpylän vuoro, niin isäntä oli aikas pessimistisellä tunnelmalla.
Saimi ketkutteli tapansa mukaan melkos lungisti kehässä ja esiintyi ihan omaan tapaansa tuomarille. Tuloksena oli täytenä yllätyksenä punainen nauha, luokkavoitto nuorissa ja SA (sertifikaatin arvoinen)!! Narttujen loppukarkeloissa tuloksena oli PN4 ja muiden aiemnpien tulosten ansiosta napsahti varaserttikin. Isäntä ja emäntä olivat lievästi sanoen yllättyneitä tuloksesta, onneksi sentään positiivisesti ; D Näin siis paistoi aurinko Saimin risukasaan.
Lähtiessämme emäntä osti uusseelantilaista peuraa ja lampaan maksaa jne... evääksi meille. Aikas speciaalia, makupalat ainakin olivat tosi hyviä!
Aurinkooli paistanut koko päivän, eikä pelkästään risukasaan, sillä autossa oli jo pahuksen kuuma. Aluksi, sillä onhan meillä sentään ilmastointi...

Apuneidit

Vaihtelu virkistää, ensin ulkoilimme Saimin ja emännän kanssa aamutuimaan pikaiset lenkit. Sitten rouhimme aamupalan ja vyöttäydyimme köysiin pihamaalle Saimin kummisedän seuraksi. Nuori herra kun on palkattu talon raaputus- ja maalaustöihin. Onneksi sentään aurinko paistoi, ettei tarvinnut kärvistellä kylmässä.
Siinä kului sen verran aikaa, että isäntäkin ehti töistä kotiin ihmettelemään nuoren herran seuraavaa työn sarkaa (ei se talo sentään kokonaan tullut putsatuksi). Projekti jatkui kummilla näet auton pakoputken hitsailulla. Aikas kirkas valo! Mokoma räpsätys otti sen verran silmiin, että ryhdyimmekin avustamaan isäntä auton talvipyörien vahaustyössä. Se olikin mielyttävämpää: ei tarvinnut kuin makailla auringossa...

Raveissa

Ei, ei reiveissä, vaan aamuraveissa. Isäntä kuskasi meidät aamusella rivakasti juoksuvyössä Horhaan ulkoilemaan. Heti entisen laskettelumäen päällä äijä oli katsovinaan reitin vapaaksi ihmisistä ja päästi meidät muka juoksemaan lasketturinnettä edes takaisin. Harmi vain, että ihan ensimmäisessä puskassa oli pariskunta pupuja, jotka pölähtivät kiitolaukkaan Saimin alta. Minä kiihdytin sivusta kohti saalista, joka ehti alta pois ja juoksi suoraan kohti raviradan monttua. Laitoimme Sämpylän kanssa kimakan ajohaukun päälle ja loikimme perään, isännän yrittäessä vienosti huutamalla keskeyttää ajomme. Siellä se sitten seisoi ravimontun reunalla seuraten lähinnä katseella kilpajuoksuamme raviradan halki ja talleille asti! Olihan siinä kenturalla joku trakatorilana ja pari hevostakin ohjastajineen ja kärryineen, mutta ei me, eikä jänekset niistä välittäneet siinä kiireisenä kulkiessamme...
Vaan kyllä isäntä häpesi! Kun viimein palasimme kieli kidasta roikkuen ilman saalista hänen luokseen, niin taluttimien lukot kilahtivat varsin kiivaasti kiinni ja kotimatka oli jokseenkin tarkoin määritelty vauhdiltaan ja kulkumuodoltaan...

Myöhäisulkoilua suolla

Ånnin (se Hollanninpaimenkoira-poika) isäntä tiedusteli ja sai meidän porukan lähtemään "suoulkoilemaan" iltauutisten aikaan. Ensin remuttiin Tohlopin pellolla. Saimi väänsi tapansa mukaan ärrin murria innokkaan Ånnin kanssa, minä tarkastelin sillä välin myyrien kolot ja irtopupujen jäljet. Sitten siirryttiin suolle hieman vetisempiin oloihin. Me losautimme Saimin kanssa syvään ojaan mulimaan ja nuuskimaan pohjamutien pelmahduksia ja Ånnin isäntä innostui kehottelemaan nuorta herraa myös mulimaan. Vaikka kaikenlaisia hienojakoisia kepposia yritimme kaksijalkaisten lisäksi saadaksemme Ånnin vesiin, niin yrityksemme eivät tuottaneet tulosta...taisi olla vesi vielä liian kylmää, vsiko peräti liian märkää ;)Ånni kyllä todisteli meille heti jäljempänä kykyjään ja voimiaan repien vielä kannossaan kiinni olevan melkoisen puun leikkikalukseen.
Huono puoli tuollaisessa kostean tilan iltaliikunnassa on (puoli)pakollinen suihku- ja loanliotushetki lenkin jälkeen, kosteana on kurjaa mennä unosille :P

Huolto-ongelmia

Jokseenkin ymmärtämättömiä nuo kaksijalkaiset huoltajamme. Huomennakin emäntä lähtee pariksi päiväksi työmatkalle ja jättää meidät setterit isännän tunnetusti ankaraan hoitoon :D
Sitten ensi viikolla emäntä suorii peräti ulkomaille, satujen saarelle, viikoksi! Me joudumme siksi matkailemaan isännän mukana sen työpäiviksi pääkaupunkiin. Ja vielä takaisin kotiinkin peräti pariin otteeseen samaisen viikon aikana. Huollon hoitanevat kummisedät vuoropäivin. Yäk, ainakin kahdeksan tuntia automatkailua luvassa. Toivottavasti isäntä edes varaa matkoihin riittävästi aikaa, jotta pääsemme välillä pikaulkoilemaan...

Postia

Aamulehden seurassa postilaatikossa oli viimein Tampereen koiranäyttelyn numerolaput. Tällä kertaa isäntä oli kylmähermoisempi kuin Lahden kanssa, vaikka aikoikin juuri tänään kysellä, onko posti unohtanut kokonaan osoitteemme (vrt. olematon Lahden näyttelyn posti). No nyt kuitenkin saimme Sämpylän kanssa ihan printatut numerot sen viimekertaisen tussihässäkän sijaan ;)

Ihan yksinäistä

Koko päivän saimme makailla Sämpylän kanssa odotellen isäntäväkeä tulevaksi. Taitaa olla kummallakin vieroitusoireita alituiseen kotonaolevista kaksijalkaisista. Emännälläkin kun työt alkoivat polvioperaation jäljiltä.
Kun isäntä viimein saapui virasta, niin pääsimme sentään heti ja välittömästi suolle lenkille. Painelimme sammaleikkoja ristiin rastiin jalkoja verrytelläksemme ja huuhtelimme Saimin kanssa myös päivän pölyt pois turkeistamme kahlaamalla massua myöten paritkin suolammikot. Kuivattelun teimme vasta kotosalla auringossa isännän haravointia ihmetellen...

Vappua!

Aamusella piipahdin isännän jalanjäljissä ovesta ulos pisulle ja samalla lipunnostohommiin juhlan kunniaksi. Sitten aamupalan jälkeen suunnattiin auton takapenkillä Saimin kanssa kaupungin keskustaan päin Näsinkalliolle kuorolaulantaa kuulemaan. Parkkipaikka ei ollut ihan kiven takana, mutta hyvän tovin saimme kävellä laulupaviljongille. Matkalla tapasimme pariskunnan, joka tunsi kasvattaja-Riitan;)... Selkeitä setteri-ihmisiä, paitsi että halusivat silitellä meitä.
Laulutilaisuudessa vaari kajautteli kuoronsa kanssa kevät-ja vappulauluja meidän höntyillessä katsojien seassa mummun ja isäntäväen kanssa. paikalla oli myös joitakuita isäntäväen entisiä työkavereita, jotka tietty pyrkivät paapomaan meitä. Ihan mukavaa porukkaa, en edes haukkunut ketään!
Aamuohjelman jälkeen päiväohjelmassa oli rattoisaa töllönkatselua (ulkona tuuli sikakovaa ja satoi välillä rakeita auringonpaisteen seassa). Viimein myöhäisen lounaan jälkeen ulostauduimme ja oikein kunnolla, sillä lähdimme Pikku-Ahvenistolle retkeilemään. Saimme Saimin kanssa yllemme oranssi-liivit ja sitten juostiin pitkin polkuja ja vähän metsässäkin. Ahvenistonjärven toisessa päässä tapasimme ikäsetteri Ruskan, joka ei oikein innostunut peuhaamaan kanssamme. Onneksi sen isäntäväki oli tuttua porukkaa eikä hermostunut ryykäilyistämme.
Kiertämämme järvi oli muuten yllättävän syvä, sillä jouduin melkein uimasilleni vain juomaan mennessänija Saimillekin meinasi käydä ohraisesti, taisi peräti tassu kastua:D
Mukava lenkki, vaikka hieman väsy tulikin, sillä järvi on aikas syvällä harjun kuopassa ja rinteiden juoksu ylös alas kävi hyvästä intervalliharjoituksesta