Jäniksenpoikanen

Emännän aamulenkki Helmin kanssa Tohlopin suolle sai jälleen hieman tarpeettoman räväkän loppuosan. Emäntä näki silmäkulmastaan jotain harmaata ja heti perään Helmi singahti samaan suuntaan. Emäntä arveli nähneensä jäniksen ja katseli lähtikö Helmi pitkällekin perään, kun se jo palasi. Ja suussa oli jäniksen jälkeläinen, jonka metsästyssetterimme ylpeänä kiikutti kaksijalkaisen jalkojen juureen. Emäntä ei niin ylpeä saaliista ollut, mutta ei reteätä Helmi-Orvokkia kuitenkaan saanut läksytettyä, vaan hautasi saaliin karikkeeseen...

Horhassa retkellä

Torstain kunniaksi Helmi-revohka, eli Helmi-Orvokki, emäntä ja isäntä, lähtivät oikein retkelle. Mukaan varattiin termoskahvia, eväsleipiä ja kookospullaa. Suunnaksi otettiin ravirata ja sen takaiset harjumaastot Horhassa. Helmin mielestä kytkettynä tehty siirtymä oli turhan pitkä, vaikka välillä saikin ihastella hevosia radalla.

 

Kun viimein saavutimme "vapaa-alueen" Helmi paahtoi nyttemmin normaaliksi kehittyneellä supervahdillaan harjun rinteitä eees-taas. Etsiydyttyämme sopivaan aurinkopaikkaan, nautimme eväämme puun rungolla istuen, paitsi Helmi, joka istui maassa pullaa kytäten syötyään hotkaisemalla leipänsä.

 

Evään jälkeen kiipesimme lukosta ylös ja emäntä yritti saada Helmin kaatuneen puun rungolle seurakseen. Puu pahus oli liian korkealla ja Helmi ei onnistunut hyvissäkään yrityksissään loikata seuraksi.

 

Seuraavaksi eteemme sattuneen entisen soramontun täytetyllä aukolla Helmi yhytti rusakon isäntäväen todetessa (enteellisesti ?) vauhdin olevan sitä luokkaa, että poikasjänis saattaisi olla jo kiinnijuostavissa. Isäntäväen saatua viimein Helmin luokseen, matka jatkui kotiin, jossa polkuohjus sammuikin jo ennen isännän töihin lähtöä...

Naapurin rouvien kauhu

Heti aamusta Helmi-Orvokki pääsi mielipuuhaansa, eli räksyttämään naapurin rouvalle. Naapurskan haravointi oli jälleen Helmille liikaa ja ankara haukunta alkoi. Se taas oli emännälle liikaa ja komento kävi äänellä, jolloin Helmi mateli jalkoihin naurettavan alamaisesti. Kasvatuksesta vastaavien mieleen tuli kaivaa esiin "koirankorjauskirja", josko moisesta arkailusta jollain pääsisi nopsasti eroon. 

Isännän päivälenkki Hempun kanssa taas osui toisten koirien ja niiden kuljettajien kanssa samoille urille ja isännän valittaessa räksytysongelmaa ja luimistelua, muut koirailijat alkoivat kertoa omista piskeistään aina vain hurjempia juttuja samalta alalta...oli niistäkin apua.

Illalla Helmi vielä onnistui siirtymään pihamaalle omin luvin kellarin ovesta, ja kun Hempun poissaolo viimein havaittiin, niin eikös toisen naapurin rouva jo sitä ollut tuomassa kotia kohti: oli kuulemma tullut räksyttämään puutarhatöiden viereen...

Ryönää ylle

Emännän sunnuntailenkki Helmi-Orvokin kanssa suolle sai perin koiramaisen päätöksen. Kaikenpaikannuuskija-Helmi otti ja löysi maastosta pahanhajuisen kasan, jossa oli ollut mukava paalitella. Kyseessä taisi olla jonkun edellisenä iltana pahoinvoineen henkilön värikäs haukotus.

Ensi vilkaisulla emäntä päätteli valkoista karvaa koristavan saastan olevan sitä itteään. Tiedä sitten, oliko helpotus suurikaan tuotteen oikean alkuperän selvittyä. Emäntä onki Helmin taluttimeen VAROVASTI ja kiersi kaukaa vastaantulijat ja tutut ohjatessaan Hempun kotiin kylpyhuoneeseen suihkutettavaksi. Ja kun kuorrute viimein oli kyllin ohentunut, sai Helmi vielä kärsiä perusteellisen shampoopesun. Isännän mielestä tulos oli kyllä parempi kuin ennen lenkkiä; siinä samalla oli myös pöly irronnut karvoista ja Helmi oli jälleen puna-VALKOINEN irlanninsetteri.

Ensimmäinen lämmin kevätpäivä

Jo aamusta Helmi ja emäntä lenkillään huomasivat kevään viimein tulleen. Puoli seitsemältä oli lämpö jo kivunnut plussalle. Isännän lähtiessä Hempun kanssa ulkoilemaan hyvässä yhteistyössä suoritetun imuroinnin jälkeen kymmenen tienoilla, sää oli jo niin lämmin, että ulkona tarkeni ilman takkia. Helmin laukatessa kaseikossa, nousseen lämpötilan vaikutus näkyi pikaisesti yhä pidempänä roikkuvana kielenä ja kuuluvampana läähätyksenä. "Kuumuus" ei maaston kollaus-vauhdissa näkynyt, pikemminkin päin vastoin. Ilmeisesti auringossa alettiin päästä jo käyttölämpötilan ylärajoille ; ) Edesmenneen Melli-setterin käyttölämpötilaksi kun tuli todettua jo 15 vuotta sitten -5C - +15C. Saas katsoa eroaako Helmi-Orvokin toiminta-alue siitä paljonkin. Kylmä pää näyttäisi ainakin olevan alempana...

Seisontakuvauksia ja näyttelytreenejä

Helmillä oli tänään anti-lintukoira -päivä. Tavanomaisen reippaan aamulenkin jälkeen sähköpostissa oli kasvattajalta viesti, jossa pyydettiin ottamaan seisotus- ja pääkuvia Helmin sisarusparvesta vähän joka kantilta. Britannian puna-valkoiset setterit kuulemma viettävät 25v-juhlia, jonne fotoja tarvitaan, taitaa siis olla kyse siitä viimeisimmästä rodun "pelastuksesta". Niinpä isäntä, kamera kainalossa, emäntä ja Helmi läksivät auringonpaisteiselle pihamaalle. Sitten aseteltiin kameraa, emäntää ja Helmiä ja toivottavasti saimme aikaan edes muutaman käyttökelpoisen kuvan. "Hyväksytyt" kuvat ovat nähtävissä Picasassa http://picasaweb.google.com/karrix/HelminProfiilit#-kansiossa.
Sitten Helmin epämiellyttävä iltapäivä jatkui isännän kanssa pitkin katua näyttelyremmi kaulassa juosten, onneksi homma alkoi kaksijalkaisen mielestä pelittämään kohtuullisen vähillä kilometreillä ja Helmi pääsi metsään kaarestamaan...

Kirjailua ja reippailua

Onneksi rouvalla oli jälleen apunaan kompetenttia apua väitöskirjan teossa. Sitä paitsi Helmin mielestä tietokonepöydällä on muutakin käyttöä kuin kirjoittaminen; ainakin se käy hienosti auringonottoon...

Iltapäivälenkillä Helmi vei isännän aivan Epilän harjun päätyyn poimien samalla matkaan viimeviikkoisen oravaevään haudaten sen taas vastaisen varalle erään kuusen juurakkoon...

Harjun pään jyrkissä rinteissä oli jotain perin mielenkiintoista, koskapa Helmi-Orvokki juoksi reissulla kielensä vyön alle. Ja niinpä kotona maistui ruoka ja sohvaköllöttely...

Ausseja harjussa

Aurinkoisen ja etelätuulisen sunnuntain harjulenkillä Helmi tapasi kaksi Australianpaimenkoiraa. Vanhempi oli entinen poika Väinö ja nuorempi 10 kk tyttö, Veera. Ikähemmo Väinö joutui olemaan köyden jatkeena, mutta Veera pompotti ja mysöi Helmiä oikein riemurinnoin, kunnes Helmi löysi juoksumotivaattorikseen sopivan kepin. Sitten vietiin Veeraa maa mustalle mullalle asti, kunnes neitien veto alkoi loppua ja kielet roikkua. Veeran emännän nakinpätkät näyttivät maistuvan juoksun jatkeeksi. Kaikille...

Polkuohjus ulkoilee

Helmi-Orvokki suunnisti kaksijalkaisten kanssa päiväulkoilemaan jälleen suolle. Yöllä oli tullut pari senttiä lunta ja raaka pohjoistuuli kuritti jo kevääseen tottunutta porukkaa pikkupakkasella. Hemppua se ei kyllä oikeastan haitannut, paitsi tuoreen pintajään vuoksi: kunnon pulaus suonsilmään kasteli turkin ja niin Helmi alkoi ansaita uutta lempinimeään vauhdilla. "Polkuohjus" oli syntynyt! Turkin kuivattelu vei aikaa koko suolenkin ajan, joten isäntäväki sai nauttia täydestä setterivauhdista ja ihastella auringon läikittämässä metsässä kiitävää Hemppua. 
Vaarin konsertin jälkeen isäntäväki sai viestin mökkinaapurilta; eräs mökin isoista ikkunoista oli rikkoutunut puun kaaduttua siitä läpi! Pelastuspartio lähtikin hämärän rajamailla kaahaamaan mökille paikkoja katsomaan. Helmikin pääsi matkaan: autoon kantamalla. Mökkitie oli onneksi jäässä, vaikkakin täynnä kuoppia ja reikiä. Helmi ei oikein rakastanut mutkatiematkailua ja emäntä jäikin sen kanssa jalkapeliin isäntäväen koetettua ensin juoksuttaa Helmiä auton edellä (Mellin mielipuuhaa). Se ei oikein sujunut, kun Helmi ihmetteli koko ajan, missä kaksijalkaiset ovat! Viimeiset puoli kilometriä kuljettiin kaikki jalan ja Helmi ryhtyi ansaitsemaan jälleen uutta lempinimeä, sitä kun ei näkynyt pimenevässä metsässä ja tiellä kuin kiitävänä valkoisena pisteenä: "Lentävä lumipallo" -nimitys oli syntynyt isäntäväen verbaaliakrobatian tuloksena. Mökiltä siivottiin ikkunanroippeet ja teipattiin päälle muovi. Helmi tarkasti pihamaan ja sitten lähdettiin takaisin. Isäntäväen toive saada Helmi autoon jopa toteutui, vaikka "lentävä lumipallo" olikin paluumatkan aikana välillä ihan hukan teillä...

Sorsajahdissa ja varvaspyykillä

Helmin suo-aamulenkillä isäntä ja emäntä saivat ihastella "kanakoiransa" linnunetsintätaitoja. Lampareen sorsat löytyivät helposti, mutta eivät mokomat jääneet seisontaan (kuten allaolevasta kuvasta voi huomata). Seuraavaksi sorsia hätyyteltiin uimarannan pielessä ja samalla Helmi sai varpaansa pestyä raikkaalla järvivedellä. Rannan sula osuus oli noin kaksinkertaistunut viimeviikkoisesta, mutta eipä taida jäät ehtiä lähteä edes vapuksi.

Sen verran lenkin paluumatka ohjautui pitkin mutapolkuja, että Helmi ei onnistunut välttämään uutta varvaspyykkiä kotona. Itse asiassa noin puolet koirasta meni pikapesuun ja sitten kylpytila koki saman. Hietaa alkaa olla taas lattiakaivon täydeltä...

Oravan metsästys

Helmi kävi päivälenkillään harjussa isännän kanssa. Maasto oli kuivanut jo aika kivasti ja kaksikko taivalsi aina "Röllimetsään" asti. Paluumatkalla yhytimme Iitan, joka oli puolitoistavuotias Lapinkoira. Nelijalkaisten kemiat taisivat osua yksiin, sillä neitipariskunta kilpajuoksi kepin kanssa ja ilman runsaan varttitunnin perätoukuria melkoisella vaartilla. 

Juuri kun isäntä luuli Helmin olevan riittävästi ulkoilutettu ja kotimatkan sujuvan leppoisasti, Helmi havaitsi polkua ylittävän oravan. Näin napsahti ensimmäinen elukka eräksi. Kiinniotto vaikutti niin helpolta, että isäntä arveli saaliin olevan oravanpoikanen ja pyysi saaliin nähtäväkseen pollealta piskiltä. Helmi napsautti leukansa auki ja isäntä tarkasti orvaparan, joka osoittautui täysikasvuiseksi. Päässä/jaloissa oli siis todennäköisesti jotain vikaa, koska eihän täysiaikainen orava noin helposti kiinni jää, tai sitten Helmi on nopeampi kuin isäntä saattoi odottaakkaan.

Saalis muuten haudattiin visusti erään kiven koloon puolen kilometrin kuljetuksen jälkeen...

Puuhommissa ketun kera

Illan ratoksi isäntäväki ja Helmi-Orvokki tyhjensivät naapurista saatua polttopuutavaralastia. Isäntä ja emäntä kuskasivat puita kottikärryillä ja sylyksittäin tien poskesta alapihalle katokseen ja Helmi kulki perässä sen minkä pitkä pihanaru myöten antoi...joskin homma oli Hempun mielestä tosi kuivaa ja tyhmää. Onneksi naapurin Antti tuli kuikuilemaan pihalle ja Helmi innostui reuhuamaan hänen kanssaan. 

Heti kun Antti oli mennyt sisälle, tuli pihakettumme melkein syliin puukatoksen vieressä. Pöljä otus, ei se älynnyt edes väistää kauempaa, vaan tuli parin metrin päähän kuvattavaksi emännän kännykällä (oli kyllä jo aika pimeää). Helmi sai narussaan ihan hepaasin, kun kettu hiippaili pitkin pihan vieriä siitä sen kummemmin välittämättä. Emäntä kävi pikaisesti poimimassa oikean kameran sisältä ja isäntä sai räpsäistyä Helmin paksuhäntäisestä kaverista naapurin pihalla alla olevan kuvan...

Helmin pääsiäinen

Pilvisen pitkänperjantain jälkeen tuli aurinkoinen  (ja lämmin) lankalauantai, jonka Helmi ja emäntä saivat kulumaan harjuretkellä. Sunnuntainakin Helmin kotiväki lähti miniäkokelaineen ja ilman isäntää harjuun retkeilemään. Voimalan päädyssä olivat jo sitruunaperhoset heränneet talviuniltaan ja Helmillä riitti puuhaa niiden metsästämisessä. Välillä nuoret herrat innostuivat vierittämään kiviä pitkin rinnettä ja Helmi juoksi ne kiinni. Erään neljän kilon kivimurikan vieritys kyllä tapahtui ajatuksella, että Helmi ei sitä ehdi saada kiinni, vaan saihan se...onneksi ei mennyt osia rikki! Sitten taas jahdattiin sitruunaperhosia, komein loikin ja juonikkain tempuin viimein yksi jäi hampaisiinkin ja oli ilmeisesti syömäkelpoinen.

Iso seurakunta kotosalla näkyy olevan Helmille suorastaan lupaus ankarasta kouluttamisesta ja muutoin lempureista säännöistä. Hemppua oli aamulla, oikeastaan jo puolelta päivin, vaikea saada edes ulos makoisilta unilta nuoremman nuoren parin välistä. Sunnuntai-iltapäivästä ja pääsiäismaanantaina treenattiin vekkulitemppuja oikein urakalla ja ainakin PUM (ns. kuollut koira) ja kuonon päältä vasta luvalla otettava herkku alkoivat sujua kohtuumukavasti. Pääsiäismunien etsintä ei taas ollut kovinkaan inspiroivaa, mikäs koira se nyt suklaasta piittaisi. Ihmisen matkiminenkin sujui tsekkiläisen koiratutkijan (Aamulehti n. 10.4. ja tv-dokkari) juttuja mukaellen ihan hienosti: Helmi kurkki kulman takaa ja katsoi ikunasta esimerkin avulla...

Pikainen pitkäperjantai mökillä

Varhain aamusta Helmi lähti perheineen käymään mökillä. Tarkoitus oli pikaisesti katsella paikkoja, piilottaa suklaamunat ja juoda kahveet. Perille päästiin loskaista tietä pilvisessä säässä ajellen ja paikat näyttivät olevan kunnossa. Helmi innostui heti nuuskimaan ja kieppumaan ympäriinsä ja tutki lähitienoon nopeasti. Sitten olikin jo vuorossa lumipallojen ilmapoiminta, eli pitkät loikat heitettyjen pallojen perään kopit ottaen. Ihan kaikkia ei onneksi tarvinnut syödä. Munanpiilotus oli Helmillä ohjelmassa ensimmäistä kertaa, joten sillä hieman kesti, ennen kuin homman idea selvisi; Helmi ehti löytää molemmat omat munansa ja heitellä niitä kuin jotain myyrää ilmaan, kunnes se viimein tajusi munien maistuvan hyvälle. Niinpä Hemppu ei juuri kaksijalkaisten viereltä väistynyt kahvittelun ja munien syönnin aikana. Kaikki hauska loppuu aikanaan, tällä kertaa vielä tosi lyhyeen, sillä työt odottivat isäntää ja emäntää...se "pääsiäislomasta".

Taas jäissä

Isäntä ja Helmi-Orvokki lähtivät taasen aamulenkillään ihmettelemään Tohlopin uimarannan sorsia. Heti paikalle päästyään Helmi sohautti sorsien perässä avoveteen. Tällä kertaa isompi perässäuinti ei kiinnostanut, vaan Hemppu kääntyi saman tein takaisin ja tuli jäälle pehmeästä reunasta huolimatta isommin ongelmoimatta (avoin vesi oli lähellä rantaa, joten ihmisvoimin tapahtuva apu ei olisi ollut kuin hieman viileää ja kosteaa). Sen verran turkin kastuminen viilensi, että seuraavan satametrisen Helmi juoksi vain hieman alle sataakahtakymppiä lämpimikseen. Sitten seuraava sulavesiallas jo kutsuikin, Hemppu rynnisti kymmensenttisessä vedessä kuin hevonen veden vain roiskuessa auringonpaisteessa.

Lyyli-pystykorva ihmetteli viereisellä polulla menoa ja halusi mukaan remuamaan ja emäntä irroittikin sen irroittelemaan. Helmillä oli hauskaa kieputella jo hieman varttuneempaa koiraa millistä ohi kiihdyttäen ja heti takaisin kääntyen. Onneksi molemmilla näytti olevan hauskaa.

Lyylin lähdettyä jatkamaan matkaansa Helmi havaitsi järven selällä joutsenpariskunnan ja piipahti pöläyttämässä sen siivilleen. Joutsenet hieman närkästyivät moisesta kurittomuudesta ja töräyttelivät vihaisesti ohi lentäessään. Järven jää kantaa onneksi vielä muutoin hyvin, paitsi laskuojien suita ja avantouintipaikkaa, joten isännän ei tarvinnut olla sydän syrjällään reissun aikana. No, huomenna mennään kyllä lenkkeilemään harjuun kunnes jäät ovat lähteneet...

Avantouintia

Helmin aamulenkki isännän kanssa suuntautui tänään, tiistaina, sulavalle suolle. Lumi alkaa jo olla tosi vähissä ja loppukin on pelkkää loskaa ja jäätä, vaikka taivaalta vedensekaisena yrittääkin hieman tulla lisää. Koirakko uskaltautui vielä Tohlopin jäälle treenailemaan, kun isännällekin sattui sopivasti päälle "namitakki". Ulkoharjoitukset jäällä sujuivat niin mallikkaasti (sivulle, seuraa, paikka, tänne, etsi...pääsiäismunan etsintäharjoitus) että isäntä innostui ottamaan riskin ja etsitytti Helmillä uimarannan poskessa sulassa uiskentelevat sorsat, siitä mahdollisesti jäihin juuttuva koiraparka olisi helposti kahlattavissa pois. Helmi nappasi hienon ilmavainun kvaakuista ja kipaisi oikopäätä avannon reunalle sorsia seisomaan. Isäntä arveli koiran ponkaisevan vesiin, kun sorsat lähtevät lentoon. Väärin meni, Helmi pykäisi jäältä vesiin heti kun sorsat lähtivät uimaan aukon toiseen päähän. Ainakin viisi "vetoa" Helmi kauhoi, ennen kuin homma alkoi vaikuttaa viileältä. Ei kun takaisin vain, ja reippaasti jään reunasta ylös turkkia puistelemaan ja toiselle puolelle avantoa sorsia kyttäämään. Ilmeisesti Siperia kuitenkin opetti, Helmi ei uudestaan tunkenut vesiin ja varoi aika mukavasti heikkoa jään reunaa...

PS. Juoksuvauhdissa Helmin oikea takajalka siirtyy 4m kerta.

Tyytyväinen metsästäjä kotona, matkalla pesulle

Maanataimittaukset = kuukausimittaukset

Maanataimittausten muutokset alkavat tässä ikävaiheessa olla jo pieniä, että vaakituslaitos siirtyy vast'edes mittailemaan Helmi-Orvokin habituksen muutosta kuukausittain, vaikkapa joka kuun eka maanantai. Painoa oli nyt noin 18,5 kg ja säkäkorkeutta 55,5 cm. 

Viimeinen pentukurssikerta

Helmin viimeinen pentukurssipäivä sujui mainiosti. Isäntä oli tällä kertaa puikoissa ja matka treenipaikalle tehtiin ravirata harjun kautta kiertäen. Siinä sai oppilas samalla hieman pudottaa kierroksiaan kiertotietä kulkiessaan. Reitille mahtuikin kaikenlaista mielenkiintoista, kuten varpusia orapihlaja-aidassa, jäniksiä velodromin alla ja hevosia ravaamassa soraliemessään lanatraktorin perässä.

Treeneissä mentiin makkaraympyrää (helppoa) ja ihan tavallisia "sivulle" ja "seuraa" -harjoituksia (viisi ekaa kertaa helppoja, sitten tylsiä). Loppuharjoituksen mieltä innostavin asia oli mahdottoman kokoisen Bernin paimenkoiralauman saapuminen harjoittelemaan samalle kenturalle.

Kotimatka sujui enempi uimalla, lumi sulaa sen verran kovaa vauhtia, että isot vesilammikot peittivät tietä siellä täällä. Perin kuraista koiraa perillä siis odotti kylpy ja oikein shampoolla.