Paita ja peppu

Päivän lenkillä mikään ei jää tuplasetteriltä huomaamatta.

Iltapäivästä Helmi-Orvokki kiipesi tapansa mukaan yläkertaan jyrsimään luutaan. Emäntä hommaili jotain keittiössä ja Saimi-Sämpylä nukkui häkissään; kunnes yhtäkkiä heräsi ja huomasi Helmin kadonneen. Sämpylän mielestä Helmi ei voinut olla hävinnyt muualle, kuin alakuistin tuolilleen nukkumaan. Mutta. Välissä oli pahus rappuset, joita Saimi ei saanut, eikä edes osannut kulkea. Vaikka olihan se muutaman kerran jo vaivihkaa päräyttänyt raput ylös, ennen kuin emäntä ja isäntä asensivat (ja ottivat pois ylihyppivän Helmin takia) rappuportit. No nyt oli hätä suurin kun peppu oli paidalta hukassa ja niin matka alakertaan alkoi ja onnistui.

Vaan suru ja meteli olivat suuria, kun Helmiä ei alhaalta löytynytkään ja niin emäntäkin huomasi Sämpylän rappuseikkailun. Vaan saihan sitä Saimi sitten lopulta hyvää uniseuraa.

Reipasta leikkimieltä

Puoli kahdeksalta aamulla oli isännän vuoro siirtyä alakertaan setterieden kanssa. Helmi-Orvokki ja Saimi-Lemmikki aloittivat heti alas päästyään nallentappourakan, jonka jälkeen retuutettiin Sidoste-terriereiden tapaan tennispallosukkaa.
Sitten Helmi keksi kuskata kaikki lelut matkahäkkiin, jotta saisi Saimin sinne remuamaan. Saimi ei oikein ensin huomannut, mistä oli kysymys, mutta sitten Helmi kävi näyttämässä Sämpylälle nallea suussaan ja sai pienikaisen hyökkäämään perässään häkkiin. Siellä käynnistyi kova reuhkaaminen, joka eteni nopeasti painiksi ja hammasteluksi. Häkin seinät vain pullistelivat, kun pennut pelmusivat ja isäntä kuvasi (videokin tullee tänne eneen pitkää).
Pikku painin, jonka isäntä joutui keskeyttämään, jälkeen lähdettiin ulos. Saimi pääsi kainalossa alakertaan ja Helmi jouti kävelemään ihan itse. Sillä välin kun isäntä kiinnitti sandaaleitaan MOLEMMAT koirat painelivat takaisin yläkertaan, Saimi siis ekaa kertaa rapuissa omin neuvoin, ja luvin!
No, nouto uusiksi ja ulos. Porukka taivalsi pikkumetsään tien viertä hitaasti, mutta vakaasti. Metsään päästyään Helmi pääsi vapaaksi ja paineli tapansa mukaan tarkastelemaan tuoreet jäljet. Saimi pääsi sillä aikaa treenaamaan isännän kanssa luoksetuloa. Isäntä oppi melko vähällä menemään Saimin luo, Saimilla oli hieman enemmän vaikeuksia ymmärtää mistä oli kyse.
Lenkkinsä tehtyään Helmi tuli härnäämään Sämpylää ja juoksi käpy suussa sataa millistä ohi. Saimi ei muuta kehotusta tarvinnut ja niin taas hetki kaahotettiin kilpaa perätoukuria. Show näytti ilmeisesti mielenkiintoiselta, koskapa katsomojoukkoihin ehti kertyä ohikulkevia ihmisiä peräti 11 kpl taivastelemaan Saimin suloisuutta ja Helmin vauhtia...

Hyvää huomenta vain...ja iltaa

Kun Helmi-Orvokki vielä nukkui, Saimi jo ehti lirauttaa aamupisut sanomalehdille ja pökeltää kakat emännän työpöydän alle. Isäntäväki näytti olevan vähän hitaalla, kyllähän Sämpylän aikeet olivat aivan selvät...eihän sitä olisi tarvinnut kuin vaivautua toimittamaan Saimi-Sämpylä ulos puoli yhdeksältä.

Varsinainen aamulenkki tehtiin harjuun. Matkalla Helmi-Orvokki sai harjoitella vetämättä kulkemista ja Saimi sylissä kulkua. Harjussa Helmi pääsi laukkaamaan vapaasti ja Saimi harjoitella metsässä kulkua valjaissa, välillä oikein irtikin. Saimi on onneksi vielä niin pieni, että se pysy hetkeäkään Helmin perässä, joten se pysyy hienosti kaksijalkaisten matkassa. Kotiinpaluun aikana porukka tapasi naapurin rouvan, joka ihasteli Saimia, joka taas nukahti oikopäätä keskelle pihaa päästyään pois olkapäältä.

Illasta kävimme näyttämässä Saimia mummulle mökillä.

Helmi hyödynsi tilaisuuden ja polki pellot tantereeksi laukatessaan riemulla lintujen perässä itsensä piippuun. Saimi veti lähinnä lonkkaa, paitsi sen ajan, jonka se nutuutti Helmin kanssa.

Paluureissulla Saimi kuskattiin näytille vielä vaarille ja kummitädin äidille. Kummitädin Sofie sai osakseen Sämpylältä lähinnä murinaa, muut menivät tost noin vain.

Kun koirat viimein pääsivät kotiin, emännän häkkikoulutus kantoi hedelmää. Setterit kuskasivat lähes kaiken maallisen omaisuutensa häkkiin ja ryhtyivät sitten nujakoimaan siellä. Sämpylä on suorastaan raivokas tappelija ja ottaa intomielisesti matsia ikenet takana, Helmi taas on pitkämielinen äitihahmo, joka sietää pikku-paviaanin riepomista...

Aamuterveisiä maalta

Picasasta löytyy tuoreita kuvia Helmin Mikkelin reissulta ja samalla Saimin hakumatkalta. Yö kulahti onneksi pääasiassa kaikilta omilla nukkumapaikoilla. Aamukuudelta ryhdyimme sitten joukkomajoitukseen tuvan sängylle (joka on vähän niinkuin sohva, sinne siis koirakin pääsee "seurassa") Saimin ja Helmin aamuhötkyilyn vuoksi. Siinä piskit sitten nukkuivat kainalossa puoli kymmeneen, jonka jälkeen isäntä lähti Hempun Sampin kanssa 200 metrin pikku metsälenkille (Helmi kyllä ehti käydä kauempanakin ja joutui käymään pesullakin ennen sisälle pääsyä). Sieltä palattua on vienyt näin kauan siirtää 25 kuvaa verkkoon ja skriivata blogi ja Saimin syödä ruoka-annoksensa, Helmi on vasta haistanut omaansa. Nyt molemmat leikkivät rinkeliä.

Saimin seurana lattialla

Helmin pikkusiskon Saimi-Lemmikin ensimmäinen yö alkoi myöhään. Isäntä ja emäntä ajelivat yöllä Helsingistä Saimi sylissään kotiin. Matkasta selvittiin yhdellä pisupysähdyksellä Linnatuulessa, muutoin Saimi veti tyytyväisenä lonkkaa repsikan sylissä.

Yöpuuta varten täytyi virittää patja makuuhuoneen lattialle ja ensimmäisen "alavuoron" sai emäntä ja seuraksi peitonpieleen kertyi sekä Helmi että Saimi. Vuoronvaihto tapahtui neljän korvissa aamuyöllä, jolloin alkoi isännän vuoro jäykistyä koirien alla. Helmi ja Saimi koisivat koko yön varsin tyytyväisinä.

Aamupisulenkki tehtiin vasta puoli kymmeneltä pihaan. Ensin Helmi kyykkäsi ja Saimi seurasi vierellä välittömästi, hieman alempana pihassa Helmi turisti kakkosen ja Saimi samassa asennossa vieressä omansa, samaan aikaan. Esimerkillä on voimaa.

Iltapäivästä isäntä, emäntä, Helmi ja Saimi siirtyivät mökille. Saimikin pääsi tutustumaan järveen (maistoi vettä ja astui veteen), kun taas Helmi muli vesissä sydämensä kyllyydestä. Sitten koirat naatiskelivat toistensa seurasta juoksupelissä; Helmi kipitti kapula suussa Saimin ympärillä ja aina kun Saimi hieman kiihdytti kapulan perään Helmi singahti millistä ohi innoissaan. Tätä jatkui niin kauan, että kaksijalkaiset toimittivat itsensä ja hauvat päiväunille iltakuudelta.

Kun päikkäreiltä viimein päästiin ylös, lähdettiin metsälenkille. Saimikin pääsi valjaissaan mukaan. Helmi ampaisi pitkin puskia riemukkaasti taas pitkästä aikaa ja Saimi pungersi omaa vauhtiaan isännän kantapäillä polkua pitkin. Kaksijalkaiset ja Saimi ehtivät Helmin maililenkin aikana kiertää suunnilleen tontin yläreunan.

Myöhemmin illalla niin Helmi kuin Saimikin (vähän jalat kastuivat) pääsivät isännän, emännän ja Saimin kummien kanssa saavikylpyyn ja sitten koisimaan.

PS. Lisää kuvia ropisee, kunhan päästään nopeamman verkkoyhteyden päähän...

Helmi ja Saimi ekaa yötä samalla patjalla

Majoitus Helmin kummien luona Hesassa siskonpedissä jatkui. Ennen nukkumaan menoa Helmin kummisetä nappasi Saimin kainaloonsa ja isäntä Helmin naruun iltapisulle kedolle. Sillä keikalla Saimi sai tutustua ensi kertaa? siiliin. Piikkikasa oli niin omituinen, että Saimi ei sitä oikeastaan edes eläväksi tunnistanut, vaan käveli suoraan päälle. Ilman vahinkoja kummallekaan, onneksi.

Yömajoituksessa samalle patjalle tunkivat tällä kertaa emäntä, isäntä, Helmi ja Saimi. Koirat suostuivat samalle matrassille isommin nikottelematta. Yöllä oli hieman liikennettä kun Helmi tarkkaili Saimia, joka taas tarkkaili paikkoja ja lurautti kerran lirut emännän nopeasti alle toimittamalle sanomalehdelle.

Viimein aamuyhdeksältä koko lauma heräsi ja Helmi ynnä Saimi pääsivät ulos tyhjennykselle.

Saimi kulki valjaissa oikein hienosti, varsinkin kun sai seurata Helmiä...

Statistiikkaa bloggauksesta

Tänään 25.7.2009 Helmi-Orvokin sivuilla on laskurin mukaan käynyt lukijoita 690 kertaa marraskuusta 2008 lähtien. Levikki ei ihan ole Hesarin luokkaa, mutta KIITOS kaikille lukijoille ja varsinkin kommentoijille!
Helmi-Orvokin tapahtumakirjuri lupaa pyrkiä kehittämään lisää kielenkäyttöään, jotta luettavasta saisi selvää ilman arvailua ja kuviakin koetetaan tuupata peliin enemmän...

Helmille on sitten sisko haettu...

Helmin näyttely meni ihan OK. Siskot pesivät Hempun (3.) showssa tavalliseen tapaan, mutta se sai ainakin emännän mielestä ihan mainiot arviot. Pyyhkeitä sai vain esittäjä; koira tietää mitä tehdä, mutta ohjaaja ei, sanoi tuomaritäti (kuulemma).
Näyttelyn jälkeen Helmi saattajineen matkusti kotikenneliinsä Red Fellow's:iin ihan Mikkelin pieleen noutamaan "siskoksi" punaista setterinarttua nimeltään Red Fellow's Evening Beauty "Saimi". Nuori neiti sai kummeikseen meidän juniorin ja hänen tyttöystävänsä Jullen. Tuore kummisetä istuikin juuri autossa Saimi sylissään ja oli puhelimessa sitä mieltä, että koira on hänen!
Koetamma saada kuvia Helmin tuoreesta siskosta piakkoin...

Siskonpetiunia ennen Mikkeliä

Helmi-Orvokki oli sohvan nurkassa umpi unessa, kun isäntä saapui kummilaan yöksi. Paikalla olikin populaa kaksion täydeltä: kummit, emäntä (saapunut juuri tulikuumasta Kreikasta sateiseen Suomeen), juniori ja Julle + Helmi sekä juuri saapunut isäntä.
Nukkumatiloiksi lattialle täytettiin kaksi leveää ilmapatjaa. Helmillä olikin hieman valinnanvaikeuksia nukkumapaikkaa etsiessään, kunnes lopulta päätti majoittautua emännän jalkojen väliin seurauksella, että emännän jalat olivat aamusella halkojäykät.
Aamuherätys oli heti kukonlaulun aikaan ja porukka vääntäytyi kummisedän keittämän kavin tuoksun avulla pystyyn. Helmi joutui heti kättelyssä vielä pesuun, josta pääsi puolikuivana aamiaismuroille. Heti pienen aamulenkin jälkeen 8:20 Helmi, emäntä, kummitäti sekä juniori ja Julle pakkautuivat autoon ja lähtivät kohti Mikkelin kv-koiranäyttelyä...

Helmi-Orvokki Helsinkiin

Tänään se alkoi. Vivahteikas viikonloppu ja lapsuuden lopun alku Helmille. Juniori ja Julle nimittäin nappasivat sen illan suussa Volvon takapenkille ja lähtivät kohti Helsinkiä. Yö on tarkoitus viettää kummilassa ja aamulla matkata Mikkeliin, ensin näyttelyyn ja sitten "pikkusiskon" hakuun emännän, kummitädin, juniorin ja Jullen kanssa...

Historian havinaa

Isäntä lähti virkaan puolilta päivin, joten Helmi-Orvokki pääsi juniorin ja Jullen huomaan. He taas lähtivät mummun ja vaarin mökille maalaustöihin ja surffailemaan, Helmi tietysti mukanaan auton takapenkillä. Onneksi Helmille löytyi jälleen seuraa lapinkoira Hillasta.
Mummusta tuntui, kuin olisi palattu ajassa 15 vuotta taaksepäin; surffilaudat ovat jatkuvasti järvessä ja naapurin porokoira telmii setterin kanssa. Silloin vain lapinkoiran nimi oli Ruska ja setterin Melli.
Tuolle aiemmalle remuparille tuli kyllä myöhemmin ryppyjä rakkauteen. Niissä "keskusteluissa" karva pölisi ja Ruska tarvitsi välillä avukseen pentunsa Seidan, jotta punainen setteri saatiin kumolleen. Siinä sitten kaikki kolme oppivat hyvin tarkkaan tontin rajan paikan...

Hilla ja Helmi

Perheen kotosalla olevat kaksijalkaiset (poikkeuksellisesti kaikki miespuoliset) päättivät tänäänkin käyttää iltapivänsä surffailuun navakassa kesätuulessa. Se taas tiesi Helmi-Orvokille tylsää odottelua laiturin päässä.

Joten heti kun varustevirittelijöiden ja mummun silmä vältti, Helmi suori naapurustoon tutkimaan viihdemahdollisuksia. Koiran pidentyneen poissaolon huomattuaan mummu ja isäntä (märkäpuvussa) lähtivät Helmijahtiin. Ankaran kutsukarjahtelun lomassa isäntä älysi kuunnella kuuluisiko jostain Helmin haukkua tai naapureiden ärjähtelyä. Kuuntelu tuottikin tulosta ja isäntä päätteli koiraneidin menneen morjestamaan mökkinaapurin lapinkoiria.

Noutomatkalla naapurin naapurin tytär tuli Hilla-koiran (2vee) kanssa vastaan ja kertoi Helmin juosseen heillä hetken kilpaa Hillan kanssa, mutta kun kutsukarjahtelu alkoi kuulua, oli se lähtenyt rantaviivaa kotiin.

Siellähän se Hemppu olikin mökillä odottelemassa ja joutui vielä samantein naruun.

Hetken kuluttua Hillan isäntä saapui paikalle Hilla mukanaan ja pyysi päästämään Helmin remuamaan Hillan kanssa ja yritti samalla tehdä Helmille itseään tykö (turha toivo, haukkua piisasi). Niinpä isäntä päästi Helmin irti ja koirat alkoivat saman tein remuta keskenään. Se olikin helppo ja Helmin kannalta loistoratkaisu odottelupulmaan, sillä kun lautailijat viimein palasivat järveltä, oli Helmi rannalla laiturin tyvessä makoisassa unessa, mustikan tuhrimassa turkissaan...

PS. loppuilta kului isännältä ja Helmiltä (nukkui pääasiassa) sohvalla Tourin mäkietappia tallenteelta katsoen...Astarloza Euskaltelistä voitti.

Rantakatsomossa

Koska Helmin kyvyt liikkua purjelaudalla ovat toistaiseksi varsin vaatimattomat (toisin kuin perheen kolmella maskuliinisella kaksijalkaisella ;), se sai intohepulin isännän saavuttua rantaan päivän surffauskeikalta. Isännän rantauduttua veteen laiturin päähän ja kurkistettua reunan takaa, teki Helmi vinkeän hypyn taaksepäin pää etujalkojen välissä ja kipaisi sitten täyttä karkua rantaan ja takaisin laiturille. Jos kirjoittaja-isäntä jotenkin osaisi kuvata, kuinka hupaisan näköistä Helmi-Orvokin laukka pitkin rantoja ja aina välillä laiturille niin, että jarrutus juuri ja juuri riitti pysäyttämään elikon ennen veteen molskahdusta, hän ryhtyisi oikopäätä palkka-runoilijaksi.

Onneksi isännällä oli sentään märkäpuku päällä, eihän tuo vesi niin lämmintä enään ollut...

Sotkuinen juttu

Helmi-Orvokki ja isäntä lähtivät aamu-unilta herättyänsä maalle liiterin ikkuna-asennuksiin. Olivathan pokat odotelleet maalattuina jo toista viikkoa paikalleenpanoa. Isäntä pisti Helmin juoksemaan ekaa kertaa auton edellä mökkitien lopun (570 m), moinen tapahan oli muinoin Mellin suurta hupia. Helmillä oli hieman vaikeuksia aluksi hokata, että kipittää pitää auton edessä, eikä vieressä, vauhtia kyllä piisasi riittävästi.

Heti mökille päästyämme Helmi hävisi naapuriin ja saapui sieltä jossain vessan alustassa käytyänsä...pesulle järveen siis ja sitten isännän hommien ajaksi narun päähän killimään.

Kun ikkanat olivat paikoillaan, pariskunta lähti pienelle metsälenkille. Ja palasi melkein samantein; Helmi oli löytänyt metsästä tuoreen hirven jätöksen ja oli kuorruttautunut ihanasti ruskeanvihreään turkinhoitoliemeen.

Matka jatkui siis jälleen suoraan järveen. Kura ei liottamatta irronnut, niinpä Helmi ja isäntä saivat vilvoitella pesupuuhissa aika tovin, ennen kuin turkki näytti jälleen halutuilta osilta valkoiselta...

Emäntää saattamassa

Eipä juuri ollut ehtinyt sunnuntaiaamu alkaa kajastamaan, kun Helmi-Orvokki ja isäntäväki sulloutuivat autoon emännän matkalaukkujen kanssa. Hieman ennen aamuneljää isäntä ja Helmi saattoivat emännän linja-autoasemalle, josta työmatka aina Kreikkaan asti sai bussikyytinsä kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Silmät ristissä joukkue ajeli bussin kupeeseen, paikkaan johon ei olisi saanut ajella ja pussaili emännän matkaan. Sitten isäntä ja Helmi palasivat jatkamaan keskeytyneitä yöuniaan ja emäntä lähti tuuppaamaan kohti konferenssiaan. Helmi-Orvokilla ja isännällä on nyt lähes viikko aikaa keksiä muutakin tekemistä kuin katsella töllöstä Tour de Francea (pyöräilyä)...

Syntymäpäivillä

Emännän tädin 70v-juhlia vietettiin hienossa kesäsäässä maalla. Helmi-Orvokki pääsi tietysti juhliin mukaan, eihän sitä nyt yksin kotiin voi jäädä.

Juhlimassa oli ainakin parikymmentä emännän sukulaista ja siinä olikin Helmillä hieman purtavaa, onneksi ei kuitenkaan sanan oikeassa merkityksessä... Vaikka isäntä yritti toppuutella ihmisiä suotta tervehtimästä Helmiä, ei hän oikein onnistunut tehtävässään. Helmi sai lähes välittömästi haukku-hepaasin ja räksytti narunsa päässä, peruutettuaan ensin mahdollisimman kauas, tasaisesti kaikille, uskaltaen kuitenkin tulla nuuskaisemaan varovaisesti kutakin tyrkylle tullutta vuorollaan. Isäntäväki arveli Helmin laantuvan ja tottuvan porukkaan varsin pian, mutta siinä he saivat pettyä surkeasti; Helmi oli koko illan sitä mieltä, että vieraissa ei ollut ainoatakaan kaveriksi kelpaavaa. Juhlat kuluivat Helmi-Orvokilla loppuun väistellen ja haukkuen.

Tilanteen pelastivat vieraiden, onneksi, runsaat koirakokemukset ja Helmin riehakas kaahotus rannassa ja järvessä. Mikäs sen huvittavampaa katsoa, kuin vuorotellen veteen sukelteleva ja hiekassa paalitteleva koira, varsinkin kun sitä ei tarvinnut ottaa omaan autoonsa kotiin lähtiessään...

Rokotettavana

Helmille on tulossa runsaan viikon kuluttua "sisko" nimeltään Saimi ja rodultaan Punainen Irlanninsetteri. Ja kun ensimmäinen elinvuosikin on jo Helmi-Orvokilla takana, joten oli hieman kiire piipahtaa rokotettavana. Emäntä sai Hempun helposti lekuriin, jossa neiti hieman arasteli uutta lääkäriä ja vähän muitakin. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja tarkastus- ynnä rokotusoperaatio sujui kitkatta. Täkynamipalat eivät kuitenkaan enää maistuneet niin hyvältä kuin ekalla rokotuskerralla viime lokakuussa.
Helmiin törkättiin kaksi piikkiä ja lääkäri, kahden setterin (p-v & p) omistaja hänkin, tarkasti muutoinkin koiraneidin. Turkkia ei kuulemma ole lähtenyt huoleksi asti ja painokin oli aivan sopiva (19 kg), ainakin noin terveyden kannalta. Arveli nopeamman kasvun ja painonnousun jopa olevan enempi haitallista. Hammaskiveä oli poikkeuksellisen vähän ja muutoinkin Helmi vaikutti kaikin puolin kuntoiselta. Helmin "ihmeruoka" havaittiin vähäravinteisemmaksi kuin Hill'sin tuote, joten vaihtoon menee. Pirkko-lekuri oli vielä sitä mieltä, että setterin liikuntaa yleensä ei kannata rajoittaa, vaan syöttää vain tarvittava määrä lisäravintoa...
Emäntä tiedusteli vielä kapin saannin todennäköisyydestä, pyöriihän se luikku kettu alituiseen nurkissa. Lääkärin mielestä taudin kyllä huomaa; silloin koiraparkaa syyhyttää niin, että sitä silitettäessä alkaa heti rapsutusjalka vipattamaan. Iho-oireet kuulemma näkyvät ensimmäisenä tassuissa ja korvissa. Taudista onneksi pääsee helposti eroon parilla sopivalla liuosvalelulla...

Ukkonen

Kesän ensimmäinen päälle osunut ukkonen sai Helmin intomielen valtaan.

Kuonolainen laukkasi juuri ennen sadetta juniorin ja Jullen kanssa räksien perässä harjussa. Porukka ehti kotiin ukkosen alkaessa ja Helmi tarkasteli salamia eri ikkunoista ja parvekkeeltakin. Jyrähdyksen alut hieman säikäyttivät, mutta sitten uteliaisuus voitti ja loppu rytinä täytyi tarkastella jostain aukosta...mistä ihmeestä ääni oikein tuli ja mikä täällä oikein haisee?

Gepardin kauhunhetkiä

Helmi-gepardi (karva on kyljissä sen verran ohkainen, että nahkan pilkut näkyvät läpi) joutui tänään pahan kerran yllätetyksi. Kummipoika saapui yllättäen visiitille Helmin ollessa unella ja siitäkös setterineito sai hepaasin. Emännän pyynnöistä, komennoista ja käskyistä huolimatta Helmi räksytti täydellä volyymilla, kunnes livahti yläkertaan karkuun ja sieltä (muka) huomaamattomasti alakertaan tuolillensa nukkumaan. Aina kun kummipoika puhui hiemankin kovempaa, Helmi vielä vakuudeksi rynnisti haukulle keittiöön. Taisi käydä niin, että Helmi-Orvokista ei tullut kummipojan parasta ystävää, eikä edes huonoa. Helmi ei sitten loppujen lopuksikaan käynyt lainkaan edes nuuskimassa vierasta! Onneksi kummipoika käy meillä varsin harvoin "ansaitsemassa" moisen vastaanoton...
PS. Helmin aamupuntari näytti painoksi kohtuullisen fixaantuneen 18,5 kg, vaikka muona onkin maittanut.

Veneretkeilemässä

Emännän syntymäpäivän ja keskikesän kunniaksi Helmi pääsi veneretkelle isännän, emännän ja mummun & vaarin kanssa. Matkaa piti tehdä rivakasti Luhalahteen, naatiskella kahveet ynnä pullat ja sitten hieman risteillä eestaas. Moottorin p... vain ei suostunut ensimmäisellä 50 vetäisyllä käynnistymään ja ekat kahveet juotiin jo lähtörannassa. Helmillä oli siis hieman joutoaikaa kalastella rantavedessä ja juosta kaseikossa itsensä pesukuntoon ennen veneeseen pääsyä. Kun kahvit oli lipitetty ja pullaakin hieman syöty, Helmi söi vain hieman, saatiin mylly käymään joten kuten ja matka alkoi. Puolet menomatkasta Helmi seisoi keulassa tarkkailemassa maisemaa ja loput se makaili etutuhdolla emännän vieressä. Matkan teko oli verkkaista, kunnes moottori yllättäen rähähti käymään täydellä teholla ja sen seurauksena Helmi ja emäntä siirtyivat tahtomattaan istumaan lattialle.

Perille kohteseen kuitenkin päästiin ja siellä tankkasimme sekä koneet, että matkalaiset...Helmille ei ollut varattu omia eväitä, joten se joutui "tyytymään" kaksijalkaisten eväiden rippeisiin. Näyttivät maistuvan.

Helmi keulapaikalla Luhalahdessa

Paluumatkalla moottori toimi kuten tullessa ja varomattomat matkailijat, Helmi ja emäntä, saivat taas kertaalleen pikakomennuksen lattialle.

Kun vene oli ankkuroitu kotisatamaan ja Helmi kehuttu lyttyyn hienosta venekäyttäytymisestä, lähdimme kotiin tankkaamaan Helmin sen vetokoiraruualla...

Oi tätä ihanata aamua...

...sanoi isäntä, kun Helmi alkoi nuolla naamaa aamulla kello kuusi. Johan hän oli ehtinyt nukkua kaikki kolme tuntia töistä tultuaan. Herättely-toimet olivat seuraavan tunnin ajan niin voimallisia, että emäntä ystävällisesti vei Helmin ulos aamutoimille ja sen jälkeen vielä vierihoitoon viereisen huoneen sohvalle.

Kostoksi aamuherättelystä isäntä pakkasi iltapäivästä serkkunsa visiitin jälkeen Helmin Ruiskukan takapenkille ja emännän etupenkille. Sitten kierrettiin kuudessa autokaupassa farkkuja katselemassa ja yksi hyväkin löydettiin. Kaupanteko hopasta siirtyi kuitenkin edemmäs, Helmi kuitenkin joutui/pääsi testaamaan sen hulvattoman kokoisen takaloosterin...

Reisilihasta nykii, jälleen

Aamusta mökillä Helmi lenkkeili emännän kanssa lähimetsässä ja ahdisteli jälleen rastaita. Emäntä sai roikkua köydessä hartiavoimin, kun Hempun reisilihakset alkoivat jännityksestä väpättämään ja totaalinen tuho roikkui rastaslauman yllä.
Pariskunnan selviydyttyä illasta kotiin sateiselta maalta aurinkoiseen kaupunkiin, naapuruston kissat ryhtyivät rääkkäämään Helmin sunnuntairauhaa. Jostain syystä parilla katilla on hirveä hinku tulla patsastelemaan Helmin nokan alle ja vielä lähestyäkin taluttimessa kulkevaa pikkuneitiä uhittelevasti. Toinen kateista sai Helmin pisulenkin muistuttamaan vetokoirien kuuluisaa Iditarod -kilpailua ja Helmin ollessa pihassa narutettuna, toinen kateista tunki naapurin ajotielle "irvistelemään". Sekös Helmiä raapi; taas oli ryhti kunnossa narua vasten ja takajalkojen lihakset väpättivät kuin vaahteranlehdet syystuulessa ; ) Noo, olipahan emännällä taas voimaharjoitusta kerrakseen, kun hän yritti siirtää pikku lintukoiramme sisätiloihin...
PS. Helmi on jo useamman päivän vedellyt tyytyväisenä supermuonansa täysimittaisesti huiviinsa, puntari siis odottaa huomenna.

Odotusta kaikessa rauhassa

Emännän lauantaipäivän ohjelmaan kuuluivat talkoot kesämökkitiellä. Tieosakkaat raivasivat viikatteilla ja leikkureilla tienvarren pikkupuut ja ruohot. Koska käytössä oli erilaisia varovaisuutta vaativia työkaluja, Helmi joutui jäämään mökkiin odottelemaan "vapautusta". Johan Helmi jo kerran mennäviikolla tunki päänsä viikatteen kulkureitille, onneksi kuitenkin hamarapuolelle ja isäntä selvisi säikähdyksellä.
Emännän palasi parin tunnin keikan jälkeen mökille. Sillä välin oli Helmi ajankulukseen tyhjentänyt puukopan ja jyrsinyt matoille kunnon sotkun puunsälöjä ja päätteeksi hinkannut vieläkin irtoavia karvojansa villamattoon.

Niinpä emännälle piisasi työsarkaa niiton lisäksi mattojen ravistelussa...

Harjussa

Helmi-Orvokin päivälenkki harjuun antoi saaliiksi yhden täysikasvuisen kulorastaan. Emäntä ei ollut lainkaan innoissaan Helmin uudelleen heränneestä metsästysvimmasta. Helmi ei ollut ehtinyt juuri muuta, kuin irrota käydestä, kun se jo palasi saaliinsa kanssa. Emännästä linnut, tai ainakin juuri kyseiset kulorastaat voisivat olla hieman tarkempina ruoankeräilymatkoillaan...

Sinilevää?

Helmin kalastellessa tapansa mukaan rantavedessä mahaansa myöten, isäntä ja emäntä kirmasivat iltapäivästä puusavotan jäljiltä uimaan. Siinä laiturilla isäntä havaitsi vedessä jotain siitepölyn näköistä ja emäntä "tunnisti" sen viipymättä sinileväksi. Onneksi levähiukkaset lilluivat harvakseltaan, eivätkä ainakaan isäntäväen uintia haitanneet. Helmi kyllä joutui viipymättä nousemaan kalastuskahluultaan ja siitymään pesulle patalämmitettyyn kraanaveteen.
Eikä veteen sen jälkeen ollut asiaa.
Harmi, jos mönjä todella oli sinilevää, sitä ei nimittäin ole vielä koskaan viiden viime vuoden aikana havaittu mökkijärvessämme...

Ongella naapurissa

Aamutoimien jälkeen Helmi ryhtyi frisbeen kiinniotto-harjoituksiin. Emäntä heitti kiekkoa, isäntä yritti kuvata ja Helmi-Orvokki ottaa kiinni.

Picasasta voit katsoa tarkemmin, kuinka homma onnistui.

Kun isäntäväki innoissaan ryhtyi tarkastelemaan frisbee-kuvien onnistumista, Helmi suori salavihkaa viereiselle laiturille ja intoili naapurin nappuloiden kanssa ahvenien onginnan tuloksia. Heti kun isäntäväki äkkäsi Hempun sijainnin, isäntä lähti komentamaan neitiä kotipihalle. Sepä vasta oli turhaa touhua. Helmi siirtyi kyllä laiturilta pois, mutta meni naapurin emännän seuraksi karsimaan rantapusikkoa ja oli kuin ei olisi isäntäänsä havainnutkaan. Niinpä isännän täytyi poimia Helmi matkaansa oikein lähikomennolla, eli murisemalla korvan vieressä. Tuloksena tästä ja muutamasta muustakin naapurissa piipahtamisesta (lasten kilkatus on ilmeisen houkuttelevaa) Helmi viettikin iltapäivästä ja illasta hetken jos toisenkin narun päässä...

200. blogiteksti! ; D

Eläköön! Helmi-Orvokki oli tänään puntaroitaessa peräti 19 kg! Olipa juhlan aihe, saattaisi joku ihmetellä, vaan eipä ihmettelisi, jos tietäisi kuinka vaikeata Helmin painon lisääminen on ollut. Melkoisilla syöttömäärillä ja liikunnanrajoituksilla on kuukaudessa päästy kaikki puoli kiloa ylöspäin. Ilmeisesti hyperaktiivisten (tai anorektisten) koirain spesiaalipavut tuputusyöttämisellä toimivat. Kuuria ei tarvitse jatkaa kuin viisi viikkoa, niin ollaan tavoitetteessa, eli 21 kg:ssa.

Siitä palkinnoksi Helmi sai frisbeen, jonka kiinniotto alkoikin sujua tosi komeilla pompuilla saman tein...kuva lentävästä Helmistä vielä odottaa tulemistaan...

Helmittelyä

On se raskasta kun isäntä on taas töissä. Yöllä, isännän saapuessa, Helmi oli ikkunassa odottamassa auton tuloa ja eikun heti jalkoihin kieppumaan (emäntä sentään avasi oven) kun äijä vain pääsi kömpimään kulkuvälineestä ulos.
Varhain aamulla isännälle taas oli tarjolla Helmittelyä (hellittelyä Helmin tapaan). Innokas ulkoilijakandidaatti nuoli pahaa-aavistamattoman, eli nukkuvan, isännän naaman herättääkseen mokoman unikeon. "Nukkumaan" -komentoyritykset olivat melko tuloksettomia ja Helmin into häärätä isännän kimpussa vain kasvoi kellon tikittäessä. Emäntä sai, mokoma, nukkua kaikessa rauhassa toisella puolen sänkyä. Kahden minuutin välein tapahtuneista helmittely-yrityksistä huolimatta isäntä onnistui ankaralla vetkuttelulla siirtämään uloslähdön puoli yhdeksään, jolloin emäntäkin jo saatiin mukaan. Vaan ainahan sitä viiden tunnin levolla pärjään vanha äijä, ainakin siitä riemusta, että saa ulkoilla Helmi-Orvokin kanssa...

Kaupunkielämää

Isännän loman loppuminen aiheutti Helmille "tylsän" esikaupunkielämän hetken. Aamusta kyllä pääsi emännän kanssa lenkille ja pikku virikkeitäkin oli tarjolla; portilla käveli kissa vastaan ja sitä piti tietysti hieman pelotella. Sitten kadun päässä näkyi rusakko puutarhantuhomatkallaan, eli heti kissan perään sai emännän olkapää reipasta venytystä ristiturvan ihmettelyyn pyrkivältä Helmiltä. Vielä lenkin loppupuolella kaksikko yhytti siilin, jota tietysti piti myös nuuskia tarkemmin. Asuinalueemme tyypillisestä villistä nelijalkaisesta faunasta jäi tällä yhdellä ainoalla lenkin pätkällä oikeastaan tapaamatta vain kettu...

Statistiikkaa ja kalavahti

Päivän aluksi Helmi joutui puntariin ja kevyeksi havaittiin, eli painoa oli entiset 18,5 kg ja korkeuskaan ei ollut muuttunut 57 sentistä.

Emäntä innostui hellepäivän kunniaksi siivoamaan akvaariota. Kala-allas oli kansoittunut kotiloilla ja muutenkin liettynyt epäkelpoon kuntoon. Siispä kalat ämpäriin olohuoneen keskelle ja laitteet keittiöön siivottavaksi. Onneksi Helmi-Orvokki oli paikalla ja "suostui pitkin hampain" vahtimaan kaloja, etteivät mokomat karkaisi...

Lampiretkellä

Helmi, emäntä ja isäntä lähtivät heti aamupalan jälkeen metsäretkelle. Matkaa tehtiin eväät repussa ja hyttyset niskassa suoraan metsän läpi Kaakurilammelle. Helmi hyödynsi kuivuneita ojanpohjia hakkuuaukean ylityksessä ja isäntäväki päätti ottaa koirasta mallia. Savipohjainen ja kuiva oja näytti olleen myös hirvien suosiossa, jäljet olivat vieläpä aivan tuoreita. Onneksi emme joutuneet aivan näkö- ja keskusteluetäisyydelle. Kaksijalkaisten paarustaessa sakeiden tiheiköiden läpi paidat märkinä kohti lampea, Helmi suikki samojen puskapuiden alaoksien alitse helposti ja vauhdilla. Lammella oli kuumaa, paljon sudenkorentoja ja hyttysiä sekä kaksi telkän poikasta. Helmi yritti tietysti tutustua niihin tarkemmin upoten rannassa sammalen läpi veteen. Poikaset mulivat rivakasti lammen keskelle ja Helmi mönki turpeenruskeana kuiville emännän ja isännän kahvitellessa kaikessa rauhassa (sikäli kuin se hyttysiltä onnistui).

Paluumatkalla Helmi kaahotti välillä edellä ja välillä perässä ollen loppujen lopuksi aivan lääpästynyt ja kieli pitkällä. Takaisin mökille päästyään popula painui uimaan, keräsi kamppeensa ja lähti kaupunkiin asioita hoitamaan.

Kaupunkiasioilla emäntä ja isäntä piipahtivat myös eläinkaupassa, jonka kauppias suositteli hoikka-Helmille spesiaaliruokaa kilojen keräämiseksi ja karvan kasvattamiseksi. Isäntäväki osti kokeeksi pari kiloa Burnsin High Energyä ja isäntä jakoi sen päiväannoksiin jääkaappiin. Toistaiseksi ihmeruoka ei ole tehnyt kauppaansa, vaan Hemppu vetää himonaan sikeitä, saas katsoa, koska sen saa Heinä-punnittua...