Lenkille emännän kanssa

Helmin emäntä on ottanut tavakseen juosta lyhyen lenkin jokaisena lomapäivänään. Samalla isäntä on ottanut Helmin köyteen ja kävellyt niin pitkälle perässä, kuin on ehtinyt ennen emännän palaamista. No, homma sujuu käytännössä seuraavasti: emäntä lähtee ja isäntä lähtee Helmin kanssa heti perään. Helmi kävelee kiltisti narussa noin viisi metriä, minkä jälkeen kuuluu inahdus ja samalla Hemppu tekee ankaran kiihdytyksen taluttimen äärirajalle. Sitten taas muutama metri kilttiä kulkua, seuraava inahdus ja raivokas kiihdytys. Isäntä (tai olkapää) kestää yleensä neljästä viiteen riuhtaisua, sitten Helmi saa juosta emännän kiinni. Ja Helmihän juoksee, ei kiinni, vaan ohi, jonnekin lähipellolle tekemään suunnilleen yhtä loivaa kaarrosta takaisin kuin Hornet täydessä vauhdissa (niitä harjoittelee mökkimme päällä liiankin kanssa). Emäntä on juoksuvauhdissaan verkkainen tai Helmi hyvin nopea, koska koira on aina ennen isäntäväkeä takaisin mökillä...

Helmi-Orvokin 1. syntymäpäivä

Tänään, sunnuntaina, oli Helmi-Orvokin ensimmäinen syntymäpäivä. Aamulla isäntä (nuotin vierestä) ja emäntä (kauniisti) lauloivat Hempulle onnittelulaulun. Sitten lähdettiinkin mökiltä käymään Kaupissa, vinttikoirakilpailuissa. Olimme sopineet Helmin kummien kanssa treffit radalle klo 10 ja jopa ehdimme ajoissa paikalle. Radan ympäristössä lämmitteli, joskin säähän nähden tarpeettomasti, kaikenlaisia pikakiiturikoiria. Helmin mielestä jokainen olisi ollut tutustumisen arvoinen, mutta eihän sitä nyt kilpailuun valmistautuvia voi häiritä sylipainilla. Isäntä kävi Helmin kanssa radan lanaustauolla hieman varjon puolella ja sieltä palatessa Helmi sai huomata, että ainakin basenjien ja afgaanien kanssa ei kannattanut yritää kaveerata, eikä borzoitkaan olleet, ainakaan ohjaajiensa mielestä, kivoja leikkikavereita. Salukit ja whippetit sen sijaan näyttivät olevan ihan mukavia.

Kilpailut olivat hauskaa katsottavaa, vaikka Helmi ei katsomon alta ihan kaikkia lähtöjä tainnut seurata. Isäntä ja kummisetä laskivat eri koirien keskinopeuksia niiden ratamatkoilta ja arvelivat setterin kykenevän peittoamaan ainakin basenjit 280 m matkalla, niillä kun keskinopeus jäi tuonne 35 km/h. Ehkäpä Helmi tarvitsee viedä radalle joku perjantai, jolloin muutkin kuin vbinttikoirat pääsevät kokeilemaan.

Puolelta päivin auringon paahde kävi niin kuumaksi, että Helmi kuljetusryhmineen päätti heittää kisojen seuraamisen kesken. Poistuessamme tapasimme saluki-pojan, jonka kanssa Helmi pääsi hieman halimaan. Salukin emännän kanssa isäntä taivasteli koiriensa laihuutta (ja molemmat olivat sitä mieltä, että nythän ne kunnossa ovat ; )

Paluumatkalla mökille isäntäväki kävi ostamassa Helmille synttärijätskin,

josta muuten täytyi pitää kiinni koko naatiskelun ajan. Mökillä Helmi paineli heti järveen kaloja jahtaamaan ja isäntä ynnä emäntä mulahtivan myös vesiin nautiskelemaan kuumasta kesäpäivästä...juuri ennen ukkosta.

Kalastusta ja kanootissa matkailua

Aamulla vesi oli mökkilaiturin vieressä niin kirkasta, että Helmi-Orvokki (viimein) huomasi rannassa uiskentelevat kalat. Niiden jahtaaminen olikin sitten Helmistä tosi hauskaa ja aamupäivä ennen melontareissua menikin järvessä porskutteluun.

Puolelta päivin isäntä, emäntä ja Helmi lähtivät kanootti auton katolla kohti Kurua. Vesiin mentiin Sulkussa ja matka jatkui kohti Sikkilän jokea, jota pitkin sitten melottiin kartan reunalle asti, kaikki viisi kilometriä.

Sikkilänjokea pitkin...

Helmi matkusti kanootissa hienosti nenä väpättäen ja juuri kun isäntä ryhtyi kehumaan sitä, Hempun nokka tavoitti haapanan tuoksun ja koira pulahti veteen! Onneksi Helmin uusissa liiveissä on selässä nostokahva, josta heivaamalla emäntä sai lintukoiran takaisin kanoottiin.

Matkalla sattui kaikenlaista, kuten koskessa kanootin vetoa ja kahden joutsenen suorastaan uhkaava lentoon nousu aivan päitämme hipoen, mutta tähän en kyllä kaikkea kirjaa.

kahvitauolla

Sen sentään, että Helmi oli aivan puhki viiden tunnin meloilun jälkeen ja kuukahti oikopäätä autoon, kun sinne päästiin.

Mökillä jo piristynyt Hemppu painui heti rantavesiin kaloja jahtaamaan, kunnes jo iltakahdeksalta viimein laantui pikku ettonelle ruokailun jälkeen. Päivällä oli muutoin lämpöä maksimissaan 28 astetta, joten ei kylmä yllättänyt...

Kettuilua kotosalla

Hikisen ja uimavoittoisen mökkipäivän päätteeksi Helmi-Orvokki joutui isännän ja emännän lailla palaamaan vaihteeksi kotiin. Kotitalo oli suorastaan tunkkaisen kuuma ja Helmi heittäytyikin samantein kellarin lattialle unulle. Isäntäväki kävi sillä aikaa kummisedän kanssa nimipäivähampurilaisella. Sieltä palattuaan isäntä otti Helmin ulos "haukkumaan naapurit". Naapurien haukunta oli niin merkittävää Helmille, ettei se edes huomannut postilaatikon vieressä kököttänyttä kettua. Kettu piipahti lähinaapurustossa noutamassa evästä Helmin voksottaessa naapureille ja käveli takaisin suoraan koiran eteen. Vaikka Helmi usein lähteekin liikenteeseen salamannopeasti, oli ketunmetsästysstartti rivakkuudeltaan omaa luokkaansa. Vaan eipä kettukaan mikään etana ollut singahtaessaan parin naapurin päähän varaston alle turvaan! Onneksi piilo löytyi niinkin läheltä, sillä isännän Helminkomentoääni riitti noiden 50m päästä toimittamaan liian hitaan (onneksi) setterin takaisin kotipihaan...

Veneilyliivitesti

Tänään oli Helmi-Orvokin veneilyliivien testauspäivä. Itse testaaja ei ollut kovin innokas aloittamaan uintia laiturin päästä, joten kummisetä joutui kantamaan sen veteen hieman syvemmälle.

Uinti sujui mainiosti ja taisivat liivit muutoinkin olla suhteellisen siedettävät ylläpidettävät, koska Helmi ei yrittänyt välittömästi päästä niistä eroon.

Illalla Helmikin kylpi rennosti tynnyrissä ja nautti hienosta kesäkelistä.

Lätynpaistoa ja saunomista

Päivän remuamisten (kaksijalkaiset maalasivat liiteriä) jälkeen Helmi-Orvokki pääsi mielipuuhaansa, kyttäämään; Kummisetä ryhtyi näet paistamaan muurinpohjalettuja.

Siinähän saattaa, Helmin kokemuksen perusteella, pudota jotain syötävää jonnekin. Taas kerran odotus myös palkittiin letunpuolikkaan pudotessa "vahingossa" maahan. Emäntä mokoma vain oli paikalla ja poimi tulikuuman riekaleen pöydälle jäähtymään. Oli siinä Helmillä odottamista.

Lettuoperaation aikana isäntä oli lämmittänyt saunan, jonne evään jälkeen oli hyvä mennä vatsaa laskemaan. Paitsi että kummisetä ui ihan ensiksi järvenlahden toiselle puolelle ja takaisin. Helmi ei oikein tiennyt, pitäisikö kipaista rantaa pitkin vastaan toiselle puolelle, vaiko uida perään, joten osallistuminen operaatioon kutistui laiturin päässä ininäksi. Ilmeisesti letunpaisto oli vienyt runsaasti aikaa, koska saunasta irtosivat aikas kipakat löylyt ja Helmikin joutui perääntymään lavolta pesuhuoneen lattialle muutamassa minuutissa. Ehkä syynä oli kuitenkin se, että olutta ei ollut tyrkyllä...

Melontaa kalastuksella

Vaihteeksi kohtuullisen lämmintä ja jopa aurinkoista; siis mökille ja lujaa. Iltapäivästä emäntä lähti jokapäiväiselle lenkilleen ja isäntä taas käveli Helmin kanssa yhteenkytkettynä perässä. Noin 20 m. Sitten Helmi sai vapaat jalat kipittää emännän perään. Eihän sitä kukaan pitele, kun se vinkuu emännän mukaan. Ensi kerralla täytyy kytkeä koiraan GPS-loggeri, jotta saa selville, kuinka paljon pidemmän lenkin se ehtii tehdä kuin emäntä samassa ajassa. Nytkin Helmi pölähti umpikuraisena metsästä maaliin yhtä aikaan emännän kanssa.

Juuri ennen puolta yötä lähdimme vielä porukalla melomaan, siis Helmi, emäntä ja isäntä, kummisetä jäi futista katsomaan. Menomatkan Helmi seisoi hienosti paikallaan keulamelojan, siis emännän, takana ja nuuski rantalintujen piiloja uudessa oranssissa uintiliivissään. Paluumatkalla tipujen hajut ja sijainnit olivat jo tiedossa, joten Helmi keksi ajankuluksi pyydystää vauhdissa ulpukan- ja lumpeenlehtiä vedestä. Vähän väliä kuului ensin kurlutusta ja sitten rouskutusta kanootti heilahdellessa uhkaavasti Helmin kurottaessa kohti saalista. Veden lämpimyydestä huolimatta isäntäväki kuitenkin onnistui estämään kanootinkaatoyritykset, ilma ei näet ollut kuitenkaan enää kovin lämmin (+11 C)...

Saimia katsomassa Mikkelissä

Sunnuntai juhannuksen jälkeen valkeni aurinkoisena. Helmi-Orvokin isäntäväki ja kummit pakkautuivat Tööttiin ja asettivat navigaattoriin kohteeksi Mikkelin. Helmin kotikennelin punaisella Irlanninsetterillä Ronjalla on 11 pennun jälkeläislauma, ja siitä porukasta yksi narttu on tuleva Helmi-Orvokin "pikkusisko, Saimi". Matkaa tehtiin kuitenkin poissa pääteiltä, joten Helmi pääsi tutustumaan Vääksyn kanavaan, Pulkkilan harjuun, mutkaisiin pikkuteihin ja lopulta kolareiden katkomaan autojonoon viitostiellä juuri ennen määränpäätä. Perillä Helmi tutki pentueen,

Helmi ja Saimi?

hömpötti Welshien kanssa järvessä ja rynni pitkin mäkiä veljensä Hevin kanssa ja ehti vielä hieman kaahottaa punanuttu Sirinkin kanssa sillä välin kun kaksijalkaiset ihastelivat Ronjan pentuetta.

Naperot olivat nyt neliviikkoisia, eikä niistä oikein vielä muuta voinut sanoa, kuin sukupuolen ja värin :) Valinta kaatuu kyllä kasvattajien, Riitan ja Joukon, harteille...

Kotimatkalle päästiin iltaseitsemältä ja ajelimme Joutsan kautta ruuhkia vältellen. Helmi pääsi eväällekin heti yhdeltätoista Jämsässä,

evästauolla Jämsässä

siinäpä sitä lihotuskuuria kerrakseen...

Juhannusta...sataa : (

Helmi-Orvokin juhannus huipentui mummolan mökillä; naapurin ikäloppu lapinkoira Seita tuli nähdyksi ja kevyeksi havaituksi, hyvä ettei saanut Hempun pompinnasta sydäriä. Ulkoruokailusta sai kerättyä ruinaamalla parhaat päältä ja leikittäjiäkin piisasi. Vaan ei makeaa mahan täydeltä, sateen taas alettua isäntä kopaisi Helmin matkahäkkiin ja siellä sitten piti värjötellä, kunnes kummit ja isäntäväki tajusivat lähteä kotiin syömään sipsejä sekä juomaan sangriaa. Ja Helmi pääsi alakuistille ikiomalle tuolilleen tutumaan...

Helmi-juhannusta...aatto

Helmin kummisetä ja -täti saapuivat juhannusta juhlimaan maalle isännän ja emännän seuraksi. Se tiesi tavanomaista monipuolisempia kokkauksia; grilli ja muurinpohjapannu kuumaksi ja eksoottiset ruokalajit alkoivat valmistua. Helmi-Orvokki tietysti hyödynsi ruoanlaiton jälkeisen kaaoksen ja kävi putsaamassa lihapakkauksen marinadit ja öljyn muurinpohjapannusta. Isäntä yllätti oranssikuonoisen hyeenan pää pussissa ja älysi viedä lihapakkaukset roskiin sekä nostaa muuripannun pois Helmin ulottuvilta...

Juhannukseksi mökille

Helmi pääsi juniorin kyydissä maalle isäntäväen tunkiessa itsensä ensin kauppaan hankkimaan välttämättömiä juhannusherkkuja. Keli oli vaihteeksi aurinkoinen ja suhteellisen lämmin, joten Helmin aika kului rantavedessä sorsapoikueita seisoen, siis todellakin seisoen, ei yhtään pääkköä veteensyöksymisyritystä!

Illalla emäntä lähti juoksulenkille ja isäntä saapasteli Helmin kanssa perässä. Helmiä ei lainkaan huvittanut jäädä emännästä jälkeen, vaan aina kymmenen metrin välein se vinkaisi tahi haukahti ja riuhtaisi aivan vietävästi naruaan. Onneksi emännän lenkki oli lyhyt ja Helmi sai juosta hänen kanssaan takaisin. Vauhtia Helmillä oli kyllä sen verran enemmän, että sitä täytyi hiljentää käymällä vähän väliä metsässä...

Kettuilua

Emännän lähtiessä käymään kaupassa illansuussa, äkkäsi hän pellossamme makoilevan ketun.

Helmi, juniori ja isäntä tirkistelivät punaturkkia (tai tässä tapauksessa punaisuus oli vahvaa liioittelua, pikemmin karva oli harmaa), joka pötkötti tyytyväisenä mullassa. Harakatkin hermostuivat raukealle repolaiselle ja kävivät nokkimassa sitä vuorotellen ketun hermostumatta. Isäntä arveli sen olevan niin kapin vaivaama, että hengenlähtö oli jo lähellä. Juniori otti intopiukan Helmin köyteen ja lähti katsomaan, kestääkö ketun kantti myös Helmin lähentelyn. Ei kestänyt. Helmin singahtaessa ovesta repolainen virkistyi ja luikki tiehensä. Ja Helmi perässä kiitolaukkaa juniori narun jatkeena loikkien. Kettu hävisi koilliseen ja Helmillä riitti puhdetta sen jälkien nuuskimisessa...

Ampiaisia ja Bobcat

Helmin tiistaipäivä mökillä alkoi vauhdikkaasti maan kaivulla. Mielenkiintoinen tuoksu tuli vain valitettavasti maa-ampiaisten pesästä. Niinpä kaunis neito muistutti hetken perästä Aku Ankasta tuttua hunajaa tavoitellutta karhuhahmoa mohkuraisine kuonoineen.

Illasta isäntä ja Helmi evakuoivat itsensä maalta kaupunkiin sateen ja kylmyyden tieltä. Molemmat tankkasivat kotosalla saavitolkulla ruokaa ja paneutuivat sohvalle telkkarin katseluun. No, Helmi kyllä veti kahden tunnin tirsat.

Sitten olikin taas ulkoilun aika. Pikku lenkki sateessa keskeytyi ainakin kymmeneksi minuutiksi tien poskeen ja osoitti, ettei Helmi ole kovinkaan naisellinen tapaus. Pysähdyksen syynä oli näet naapurin saunatyömaan Bobcat, jonka hyörimistä katsellessa Helmiä ei viluttanut, isäntä sai oikein kiskoa sen pois...

PS. Ampiaisten pistosjäljet ovat muuten jo hävinneet.

Jäniksen pyyntiä "luvalla"

Koska Juhannus lähestyy, oli Helmi-Orvokin ja isännän aika siirtyä mökille viimeistelemään puuseetä, sateesta ja kalseasta säästä huolimatta. Kommennuskunnan päästyä perille maaseudun rauhaan isäntä lurutti Helmin selkänahkaan Exspot-punkkilientä ja syötti vielä päälle Drontal-matolääkkeen, sekä tarjoili vielä voilla höystettyjä nappuloita ( Helmi on massanhankintakuurilla näyttelystä viisastuneena : ). Muonan sulattelun jälkeen Helmi ja isäntä lähtivät tuulettamaan itseään tietä pitkin. Jonkin matkan päässä eräs naapurin rouva huuteli tervehdyksiä. Hän kertoi juuri olleensa ajamassa pois jäniksenpoikaa, joka oli ryhtynyt säännöllisesti ravitsemaan itseänsä rouvan kasvimaan herneenversoilla ja punajuuren lehdillä. Kaksijalkaisten juteltua muutaman sanan Helmi jo haistoikin jäniksen hajun ollen sitä mieltä, että tuossahan se parin metrin päässä piileskelee. Naapurin rouvan mielestä Helmi sai mielihyvin hieman pelotella ristiturpaa, jottei se aivan kaikkia kasveja söisi. Arveli vielä samalla poikasen olevan jo niin nopea, ettei Helmi sitä kiinni saisi. Isäntä ei ollut siitä niinkään varma, mutta päästi Helmin kuitenkin jäljille ja löytyihän se jäniksenpoika samantein. Onneksi kuitenkin niin, että Helmin nuuskiessa puskan toista puolta jänis pinkaisi toiselta puolelta hippalivoon ja isäntä kerkisi köyttämään Helmin ennen takaa-ajoa läpimärässä metsässä; siinähän olisi huuhtoutunut hukkaan juuri laitettu punkkimönjä. Iltalenkillä Helmi tarkasti jälleen perin pohjin kasvimaan reunamukset, saapa katsoa koska jänispolo erehtyy näkösälle. Tai oikeastaan sinä polo on sen kertaisen taluttajan käsi!

Punkin poimintaa ja kisailua Mäntässä

Rantajuoksun tuloksena Helmi-Orvokilta löytyi perjantai-iltana punkki päälaelta ja aamulla vielä yksi lisää kaulasta. Siinä saivat pikaisesti pihdit töitä ja punkit kyytiä juuri sopivasti ennen Mäntän match-showta. Helmi-Orvokki, emäntä tämankertaisena ohjaajana, ja kannatusjoukkue (isäntä, juniori ja miniäkokelas) starttasivat hyvin eväin varustautuneina ja puoliunisina klo 6.00 kohti keskisempää Suomea ehtiäkseen kahdeksaksi Mäntän urheilukentälle. Navigaattorin avustamana matka sujui niin rivakasti, että Helmi ehti pysähtymään pisulle ja kaksijalkaiset juomaan aamukahveensa juuri ennen kisakenttää.

Urheilukentällä aamu valkeni pilvisenä, mutta siedettävän lämpöisenä. Helmin isäntäväki hääri kotokennelinsä Riitan apuna teltan pystyksessä ja muissa pikkupuuhissa. Sitten heti yhdeksän jäljestä oli jo Helmin ja emännän vuoro esiintyä areenalla. Samaan aikaan kehää kiersivät myös siskot Lempi ja Ruusu. Emäntä sai Helmin ravaamaan ihan mukavasti ja tuomarikin sai tarkastettua Hempun hienosti, mitä nyt emäntä hieman antoi taustatukea... Ekan sijan nappasi Ruusu, toiseksi selvisi Lempi ja perää piti Helmi.

Arvostelut englantilaistuomarittarelta olivat kuitenkin isäntäväen mielestä oikein mukavat, sijoitukseen taisi vaikuttaa eniten massan puute ja ehkä myös ohuempi karva. Lisäksi Helmi sai ottaa osaa kasvattajaluokkaan ja jälkeläisluokkaan. Niistä molemmista tuloksena oli toinen sija.

Kisan hauskin anti Helmille oli tavata blogituttunsa Missy ja Sadie sekä tietysti isänsä, ja melkein kaikki sisaruksensa. "Perheen kokoontumisajo" kentän reunalla oli vauhdikas ja mutkikas, remmit kaulassa, tapahtuma. Siinä taas kaloreita paloi puolen voikilon verran! Erityisesti Helmi ja Ruusu jaksoivat vääntää toistensa kanssa pitkään ja hartaasti.

Kaksijalkaisjoukkue taas tykkäsi katsella hienoja settereitä (no, ei ne kaikki ihan niin hienoja olleet), tavata kotokennelinsä porukkaa ja naatiskella nyyttärieväistä, sekä hoitaa Siriä (punainen 18kk irski), joka istui pääasiassa sylissä ja lipoi välillä naamaa, jollei sitten nuhjustanut Helmin kanssa.

Kisan lopuksi sovimme kennelin Riitan kanssa treffit juhannus-sunnuntaiksi. Silloin on sitten Saimin, sen meille tulevan toisen, mutta punaisen, irlanninsetterin ihmettelypäivä ja Helmikin joutuu/pääsee samalla reisulla näyttelykoulutukseen...

Hiekkarannalla

Perjantai urkeni niin aurinkoisena, että aamukahveilla Helmi ja isäntä sekä juniori ja hänen tyttöystävänsä päättivät lähteä Kyrösjärven särkälle leijaa lennättämään. Lievien valmisteluiden jälkeen porukka saapui venerantaan, sai koneen käyntiin, ja pöräytti järvelle. Helmi halusi välttämättä seisoa korvat lepattaen keulapiikissä tuulta haistelemassa.

Särkällä rantauduimme hiekkapoukamaan ja juniori ryhtyi taitelemaan tekemällään kite-boardilla ilman leijaa (ei sittenkään tuulta).

Helmillä oli hauskaa perässäjuoksussa ja cola-pullon noudossa järvestä.

Sitten piti tietysti peuhata turkki kuivaksi hiekassa, ennen seuraavaa järveenjuoksua ja uintireissua.

Palattuamme sivistyksen pariin iltakuudelta joutui Helmi-Orvokki pesulle huomisen näyttelyn takia. Kun turkki oli saatu vaahdotettua ja huuhdottua isäntä paineli Hempukan kanssa kuivatuslenkille ilta-aurinkoon. Lähi-Siwan edessä pariskunta törmäsi nuoreen mieheen, joka tunnisti Helmin heti punavalkoiseksi Irlanninsetteriksi!! Siinä jutellessa Helmi kuivuikin sopivasti, jotta iltaruokailuun pääsi kuivin turkein...

Fakiirin temppuja

Taas Helmi-Orvokki pääsi/joutui käymään mökillä seurailemassa vessan panelointityötä. Siinä samalla Hemppu tietysti ulkoili heiteltyjen puun palasten ja nuorison meloman kanootin perässä pitkin maita ja rantoja. Kanootin seuraaminen rantateitse aiheutti, ei välttämättä niin halutun, vesimatkan kyseisen kanootin kyydissä takaisin omalle alueelle. Viimeiset metrit Helmi kyllä joutui tulemaan kuraisuutensa vuoksi huuhteluohjelmalla, eli uiden.

Märkä koira joutui sitä paitsi tekemään kotimatkan takaluukussa, mikä ei tuntunut ollenkaan miellyttävän Helmi-Orvokkia. Remmi sentään esti selkänojan ylityksen takapenkille.

Kotona isäntä piipahti Helmin kanssa pikkumetsään, josko neidillä olisi ollut jokin puunalustarve. Helmi löysi sieltä jo toukokuun puolella auton alle pizzautuneen siilin, joka osoittautui mitä mainioimmaksi paalittelupaikaksi. Ilmeisesti Helmissä on fakiirin vikaa, tai "tyhjä" siili ei ole enää kovinkaan teräväpiikkinen, eikä siitä tarttunut hajuakaan. Onneksi...

Tuulen kanssa tekemisissä

Helmi-Orvokki pääsi tänään isännän, juniorin + tyttöystävän matkassa mummolan kesämökille purjelautailemaan. Sää ei aamusta juuri hellinyt, tuulta ei ollut kuin nimeksi ja taivaskin oli vahvassa pilvessä. Perillepääsykin teki hieman tenää, kun porttipuomin avain oli unehtunut kotosalle. Onneksi isovanhemmat olivat myös tulossa maalle ja jo aivan lähellä. Puomin avaamista odotellessa Helmi ehti tarkastaa läheisen pellon tuoksut ja räkätinpoikasten lentokyvyn.

Mökillä Helmi kävi ensi töikseen (taluttimessa) tarkastamassa naapurin ladon alla pesivien kettujen kotiolot. Kettupesue, viisi pentua + emo, oli myllännyt ladon lähitienoon kuin ralliyleisö maajussin viljelykset elokuussa, mutta ainuttakaan pentua ei enää ollut näkösällä.

Seuraavaksi viriteltiin viereiselle pellolle juniorin 9 m2:n leija koelennätykseen, tuulenviri oli kuitenkin liian heikko leijan ylhäälläpitoon. Helmi-Orvokki sai sen sijaan tavaraa ilmaan pitkin peltoa, pisimmän takaa-ajon uhri oli tavi, joka hädin tuskin sai riittävästi korkeutta Helmin irroittamisekseen pyrstösulistaan.

Sitten porukka siirtyi rantoolle virittelemään purjelautailukaluja, ja kun releet olivat valmiit, juniori lähti isännän "opastuksen" jälkeen laudalla koettelemaan kykyjään olemattomia veden voimia vastaan. Tuuli oli nyt niin kepuli, että isäntä lähti noutamaan soutuveneellä junioria ja Helmi juoksi vahtina lämpimikseen rantaviivaa samaa matkaa. Naapurin mökkitalkkari sai siinä samalla rapeat haukut reitille jouduttuaan.

Surffaus ei koko aikaa kiinnostanut Helmi-Orvokkia ja lähiojan sorsat saivat välillä kyytiä Helmin käydessä mulimassa turkkinsa pesukuntoon. Juniori otti hommakseen uittaa muta Helmistä irti, samalla irtosi myös maasta kieputtu ketunpissan tuoksu turkista.

Mökkiprojektissa meni päivä aina iltayhdeksään ja kotiuduttuamme Helmi sammahti perusteellisesti eikä edes ole vielä puolentoista tunninkaan kuluttua tullut edes emäntää tervehtimään.

Rannanraivausta

Helmi-Orvokki kulutti kauniin, vaihteeksi, kesäpäivän isännän kanssa liiteri/vessan ikuisuustyömaalla. Tällä kertaa asenneltiin paneeleiden naulauslistoja ja noudettiin puupalikoita käskystä. 

Kun emäntä saapui hopeasavi-kurssiltaan, kaksijalkaiset ryhtyivät valmistelemaan ruokailua. Siinä oli Helmillä juuri sopivasti aikaa ottaa kuistilla auringossa makoisat tirsat.

 

Ruokailun jälkeen isäntä ryhtyi korjaamaan laiturin kelluketynnyreiden kannattimia ja Helmi-Orvokki avusti raivaamalla samalla rantaa. Helmi hoiti hommaa sen verran pieteetillä, että isäntä jo välillä ihmetteli, miksi naapurin rantaletosta kuuluu pulputusta, vaikka mitään ei näy. Tarkemmin katsottaessa Helmin päälaki näkyi rantaruohojen välistä, muutoin koira oli kokonaan veden alla nyhtämässä turvepaakkuja. Operaation valmistuttua ei kyllä heti tullut mieleen kaunis puna-valkoinen setteri, pikemminkin mustan-ruskea sakaali. Kuva saatiin valitettavasti otettua vasta hetken puhdistus- ja kuivatusjuoksun jälkeen...

Pirkan pyöräilyä katsomassa

Isäntä ja juniori lähtivät jälleen kiertämään Näsijärveä pyörillä parin tuhannen muun kanssa. Kun reitti ohitti Helmin kotipaikan oli se siellä emännän kanssa risteyksessä kannustamassa urheilijoita. Muutakin populaa oli kertynyt paikalle katsomaan ohi ajavia velosipedistejä ja jotkut heistä olivat varsin epäilyttäviä, ainakin Helmin mielestä. Se katsoikin parhaaksi seistä emännän jaloissa poissa outojen tyyppien jaloista. Pyöräilijätkin sujahtelivat ohi aika läheltä ja kovaa. Naapurin tuttu mieskin vaikutti hieman oudolta saapuessaan yllättäen Helmin ja emännän luokse omalla pyörällään katsomojoukkoihin ja vaati hetken lievää kyräilyä ennen pusua. Eräs ohi ajava rouva kehui kovaan ääneen emännän riemuksi Helmin olevan oikein kaunis Welsh! Ehkäpä Helmi todella kaipaa rinnalleen punaisen setterin, jotta rotumääritelmä ohikulkijoilta osuisi hieman paremmin kohdalleen.

Tietalkoissa

Helmin aamulenkillä emäntä tarkisti lähi-pyyn pesän tilanteen; munista oli jäljellä isohkoja lohkoja, joista emäntä ja isäntä olivat päättelevinään poikasten onnistuneen kuoriutumaan.

Helmin mielestä se oli aivan selvää, koska tuoksut olivat niin mieltä kohottavat pesän läheisyydessä. Sitten jo saavuimmekin naapurin bokseri-sedän reviirille. Sen isäntä oli kedolla puuhailemassa ottaen koiransa kiinni, joten piskit saivat harjoituksen vuoksi ihailla toisiaan matkan päästä.

Iltapäivästä Helmi jäi tiekokouksen ajaksi unelle mökkiin, mutta pääsi mukaan pieneen tienhoidolliseen puuhasteluun kokouksen jälkeen. Kaksijalkaiset kuskasivat mursketta peräkärryllä mäkeen syntyneeseen kuoppaan ja Helmi auttoi kaikin tavoin haukkumalla paikalle saapujat, sotkemalla itsensä ketun kuraan ja juoksemalla edes takaisin murskekuormien perässä. Kaiken kaikkiaan siis oikein hauskaa, varsinkin, kun pääsi vielä talkooporukan kanssa tutkailemaan vesimittarikaivoakin.

Illasta Helmi auttoi isäntää tayttämään haristunutta kylpytynnyriä ja vahti haukkana talitiaista, joka ei omasta mielestään kaivannut kyttää ja antoikin vastalauseensa kuulua.

Muuksi ajankulukseen Helmi piipahteli naapurin pellossa myyriä metsästämässä isännän vain leikatessa ruohoa ja emännän harjatessa liiterin seinää maalausta varten.

Kesäkuun mittauksia

Sateisen ja hyytävän kylmän perjantaiaamun kunniaksi Helmi-Orvokki kipaisi puntariin. Vaaka näytti vaatimattomat 18,5 kg, vaan näyttääpä koira aika sudelta. Korkeusmittari ei ole rotumääritelmän alarajasta (57 cm) hievahtanut juurikaan, vaan näytti 57,5 cm.

Aamulenkin hihnareissut Helmi teki rehvakkaasti uudessa azteekki-kuvioidussa Jokke-taluttimessaan.

 

Uusi hihna näyttää sopivan setterille oikein hienosti; Helmiä ei edes kiinnostanut kiskominen. Taisi olla koirankorjaajan kirjasta saatu vinkki hihnan laadusta aivan käypänen...

Kuumia ja kylmiä tunteita

Helmin mökkiydyttyä isäntäväen kanssa maanantaina se joutui jo tiistaina ankaran "koulutuksen" kynsiin. Isäntäväki oli päättänyt koirakorjaajan ohjeiden mukaan päästä eroon Helmin ainaisesta haukkumisesta ja väistelystä ihmisiä tavattaessa. Aamulenkillä edettiin siis tiukasti vetämistä kontrolloiden ja naapurin Doristakaan ei Helmi päässyt tervehtimään, vaikka emäntä sen emännän kanssa juttelikin. Päivällä koirankorjausopuksen luenta jatkui ja Helmi joutui kuuman komentelun asemasta kylmän kohtelun kohteeksi. Opuksen mukaan lauman käskyvaltasuhteiden selkiyttämiseksi voi kokeilla kylmää, eli huomioimatonta, kautta, joten isäntäväki päätti olla mitenkään huomioimatta Helmin tekemisiä parin mökkipäivän ajan. Oli siinä Helmi-Orvokki ihmeissään, kun lenkille lähdettäessä vain laitettiin naru kaulaan ja käytiin sopiva kiekaus. Takaisin palattua tarjottiin ruokaa ja kun se ei taaskaan heti kelvannut, niin astia vain pois (joo, isäntäväki on pitänyt kuppia lattialla kunnes muona on mennyt, sorry) ja uusi tarjoilu seuraavan ruoka-ajan kohdalla. Lisäksi Helmi ei päässyt syliin tuoliin, eikä saanut rapsutuksia, ei edes vilkaisuja, vapaasta metsässäjuoksusta tai pihaleikeistä puhumattakaan. Tiistai kului näin muutoin välikohtauksitta, mutta jo illalla isäntäväki koetti lenkittää Helmiä irrallaan. Helmi sai irrota kymmenen metriä ilman komentoa ja kas kummaa, voimallisella pysäytyskomennolla Helmi seisahtui aina kuin seinään metsähajuista huolimatta. 

Seuraavana aamuna koulinta jatkui. Hieman lempeämmin kuitenkin, eli Helmi palkittiin onnistuneista annettujen tehtävien suorituksista. Koira oli kuin toinen eläin edellispäivään verrattuna, joten kyse on ainakin joidenkin tottelevaisuusongelmien kohdalla ollut arvoasemakiistoista. Isäntäväki vain oli niin lempuri, että jo keskiviikkoiltana palattiin lähes normaaliin; Helmi pääsi saunaan. Se muuten piti oikein komentaa löylyhuoneesta ulos, niin olivat Aito-kiukaan löylyt makoisat ylä-lavolla. Vielä illan päätteeksi Helmi pääsi nukkumaan syliin, isäntäväen katsellessa Beckiä telkkarista. 

Torstaiaamuna satoi julmetusti ja porukka lähti kotiin, eläinkaupan kautta. Sieltä Helmille hankittin uusi talutushihna (koirakorjaajan oppien mukainen, ei siis valjas-flexi-yhdistelmä). Helmi pääsi kauppaan harjoitusmielessä mukaan ja tietysti se haukkui myyjätädeille. Mutta vain pari kertaa ja eikä niitä sitten juuri ujostellutkaan. Kassalle palattaessa oli kauppaan saapunut muutama muukin asiakas ja heidät Helmi haukkui oikopäätä. Isäntä murahti Hempulle moisesta ja haukku lakkasi, mutta vieno murmutus ja pälyily jatkui. Pois lähdettäessä Helmi vielä kiersi kaukaa erään miesasiakkaan...työ siis jatkuu...