...oli Saimin hännänpää tämänaamuisen lenkin jäljiltä. Jälleen kerran se oli piiskannut sapaansa pitkin ketoa ja puskia nuuhkiessaan "saaliseläinten" hajuja. Siinä on isäntäväellä töitä, jos meinaavat jotenkin saada Sämpylästä salonkikelpoisen häntäveikon näyttelyihin. Johan tuossa on mennyt häntäkarvan kasvatuksessa ja ihon epäonnisessa parantelussa jo pian puolen vuotta...noo, okei kesäkuun lopulta asti.
Mutta muutoin meillä settereillä oli oikein kiva kimpoilla puskissa kymmenen asteen pakkasessa ja auringonvalon tapaisessa kajastuksessa. Isäntä huiteli omia polkujaan huurupilviä puhallellen ja nauroi meillekin, kun lenkin lopuksi tulimme köytettäviksi; naamamme näet olivat aivan kuurasta harmaat. Harmi vain, ettei äijä ollut älynnyt tunkea edes kännyä taskuunsa, jotta olisitte nähneet hienot huuruturpamme : D
Loppupäivä kuluikin sitten "karanteenissa" ja emäntää odotellen kotosalla aina iltakuuteen asti. Siinä ehti lattialle silpoutua useampi pahvipakkaus kaninkorvineen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti