Tsekkiläistä olutta saunanparvessa ja raketteja pihalla

Uudenvuoden aaton huomasi jo iltapäivästä. Raketit alkoivat paukkua joka puolella ja Helmi-Orvokki yritti saada selville missä kulloinkin jysähteli. Seitsemän aikaan setterityttö piipahti iltapisulla ja silloin oli jo melkoinen tulitus käynnissä. Jytke hermostutti vain hieman, eikä ainakaan aiheuttanut ylivoimaisia ongelmia. Kahdeksan korvissa isäntäväki ja Helmi-Orvokki menivät saunaan, Helmi ekaa kertaa. Löyly maittoi Helmille varsin pitkään, olletikin, kun parvessa oli kuupassa tarjolla tsekkiläistä olutta (vain hieman) juotavaksi. Saunan jälkeen isäntäväki ryhtyi napostelemaan juustoa viinin kera vuoden vaihdetta odotellen Helmin nukkuessa sohvalla, isompaan jyskeeseen välillä havahtuen. Saapa katsoa, käykö puolenyön pommitus kovastikin Helmin voimille...

Yksin jäänyt

Tänään klo 12.30 oli Melli-setterille varattu eläinlääkäristä viimeinen käynti. Mellin pitkäaikainen eläinlääkäri sekä vastaanoton rouva pitivät isäntäväelle ja Helmin kummisedälle ensin puolen tunnin sielunhoitosession, jonka aikana Melli nuuski hoitohuoneen ja odotteli, mitä tuleman piti. Sitten rauhoitusnukutus ja lopulliset annokset. Mellin sydän lakkasi lyömästä kello 13.01 ja niin Helmi-Orvokki jäi perheen ainoaksi setteriksi. Helmi odotteli autossa lääkärireissun ajan ja sen jälkeen lähdimme Näsijärven rantaan "muistokävelylle". Helmi hyökkäsi saman tein sutena ensimmäisen näkemänsä myyrän kimppuun ja yritti vielä sen perään veneaitaukseenkin aidan ali. Valjaista nyhtämällä Helmi saatiin pois aidan alta ja toimitetuksi ennen pitkää piipahtamaan koira-aitaukseen peuhaamaan toisten koirien kanssa. Helmi-Orvokki osoittutui kunnon setteriksi olemalla hieman närkästynyt aitauksen poikien ylenpalttiseen lähentelyyn, joten vierailu aitaneliöön jäi varsin lyhyeksi. Kaupan kautta menimme sitten kotiin lopettamaan vuotta 2008 ja Helmi harjoittelemaan koirana yksin kotona oloa...

Statistiikkaa puolivuotiaasta

Helmi-Orvokin puolivuotissyntymäpäivä oli tänään. Aamupuntarointi osoitti painoksi 16,5 kg ja säkäkorkeudeksi saatiin mitattua 52,7 cm. Juhlapäivän kunniaksi tehtiin kauniin aurinkoisessa pakkassäässä lenkki pitkin harjua ja lago di Tohlopin ympäri. Järven ympäryksen kävelytiellä päivänsankari joutui valitettavasti olemaan kytkettynä. Matkaseuraksi saimme puolivälin jälkeen naapurin pariskunnan, jonka kanssa köysikulkukin sujui kohtuulisesti kotiin asti.

Aamutoimissa

Lauantaiaamuna heti juniorin lähdettyä Ruotsin matkalleen kello puoli kuusi Helmi-Orvokki halusi aamutoimilleen. Isäntä avasi piskille oven ja löntysteli perässä pihalle saappaissa, untuvatakissa ja pyjamahousuissa. Piha oli täynnä jäniksenjälkiä, eikä koiraa näkynyt missään. Korvat höröllään isäntä kuunteli missähän Helmi mahtoi kuljeksia, vaan ei kuullut mitään, saati nähnyt. Kotikadun kävely päästä päähän ei auttanut havaintoihin asti, eikä vieno viheltelykään. Karjumaankaan ei kehdannut ryhtyä. Vartin odottelun jälkeen Helmi pölähti näkösälle ja yritti jatkaa matkaansa toisen naapurin pihaan kuono maassa. Isäntä mölähti sen verran voimallisen kutsuhuudon, että Helmi oikaisi vauhdista naapurin maasturin alle. Kutsuetäisyys jäi nyt niin pieneksi, että aidan takaa maaniteltaessa Helmi tuli ryömien isännän luo. Pikkusetteri tuoksahti epäilyttävästi orgaanisille jätteille, eli oli vaarmaankin käynyt jäniksenajon ohessa tutustumassa alanaapurimme biologisiin lannoitetuotteisiin. Siispä naru kaulaan ja varsin säyseä Helmi suihkuun ja vaahdotettavaksi. Kuivauksen jälkeen painuimme jatkamaan uniamme. Mitä tästä opimme oli se, että vapaa vauvakoira-aika on ohi. Metsästyskoiran aamulenkit tapahtuvat vastedes valvonnassa taluttimen päässä. Lisäksi luoksetuloharjoituksia vaihtelevissa oloissa on jatkettava.

HYVÄÄ Tapaninpäivää

Vaan ei Helmi-kelmillä. Aamulla oli aivan välttämätöntä tunkea emännän perässä suihkuhuoneeseen. Ajoitus oli vain hieman pielessä ja niin kuono jäi sulkeutuvan oven väliin vinkaisun verran, eli ei onneksi vakavia vahinkoja. Sitten puolen päivän aikaan joulumatkalaisten tavarat olivat pakatut autoon ja Helmikin nostettiin Mellin seuraksi kaadetulle selkänojalle. Ja katso, Melli haukkasi kiinni Helmin ylähuuleen. Vauriot: yksi vinkaisu. Illalla juniori hyppyytti Helmiä luun perässä pitkin alakertaa ja yllättäen Helmin hyppy kääntyi yläkuolokohdassaan selälleen. Matka maahan tapahtui siinä asennossa, joten siinä keuhkot tyhjenivät ja vauhti loppui. Hieman myöhemmin luumurahkan teon ollessa työn alla, Helmi ennätti salavihkaa tuuppaamaan puntun pöydältä ja lipoi ennen kiinnijäämistään aimo mällin rahkaa...jos toivoa saa, niin tässä saisivat olla päivän "tapahtumat".

Hyvää ja rauhallista joulua!

Helmi-Orvokki, Melli ja isäntäväki toivottavat hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Varhainen jouluaatto

Aamuherätys Klaukkalassa klo 8:30 oli tavanomainen, Helmi ponnasi naamaa nuolemaan ulospääsykaipuussaan. Emäntä kävi toimittamassa molemmat piskit tulostustustoimeen, sillä välin isäntä komisti itseään. Helmin kummisetä ja kummitäti olivat tulossa joululahjojen jakoon Jussin kanssa jo tänään. Hieman totutusta poiketen aloitimme joululahjojen avauksen jo aamuyhdeltätoista. Melli 16 vuoden joulukokemuksellaan tiesi heti, mistä oli kyse ja alkoi repiä riemukkaasti pakettejansa auki. Helmi-Orvokki osasi avata avittamatta suuren luun sisältävän paketin, mutta siitä eteenpäin täytyi hieman katsoa Melliltä (ihan oikeasti katsoa) mallia. Taisi emäntäkin hieman auttaa joulunoviisia pakettien avaamisessa. Helmin päivälenkki suuntautui pikkutuiskussa paikalliselle vuorelle, myyränmetsästykseen näemmä, suuren metsästäjän poissaanti pikkuelukoiden kimpusta olikin tosi vaikeaa. Isännän töihin lähtiessä talon oikea emäntäkin saapui USAsta tuomaan kesävarusteitaan kotiinsa matkallaan vanhempiensa luo joulunviettoon...

Joulun viettoon pois kotoa

Isännän joulutyövuorot pistivät perheen joulusuunnitelmat uusiksi ja ruoat koirien kera pakattiin autoon suuntana Klaukkala. Setteripari koisi koko matkan tyynenä, mitä nyt rouva piti kättään Helmin päällä rauhoituskapulana...tällä kertaa jopa tarpeettomasti? Helmi kotiutui jo kolmatta kertaa käymäänsä paikkaan nopsasti, mutta Melli-mummo oli yhtä hukassa kuin edellisellä kerralla ja eksyi heti, jos joutui narutta kedolle pissimatkalle. 

"Joulusaunassa" mökillä

Tai eihän Helmi-Orvokki saunassa ollut, mutta olihan mökillä isäntäväen kanssa. Saunanlämmityksen lomassa kävimme lumettomassa maastossa pienellä retkellä. Vuoden pimeimpänä päivänä ei synkässä kuusikorvessa juuri päivä kumottanut ja tunnelma oli vahvanvihreän alussammaleen päällä kävellessä taianomainen. Helmistä taikuus oli kaukana, kirsu vipattaen se juoksi eri hajujen perässä huimaa vauhtia edes takaisin. Hirviä ja susia ei onneksi tällä kertaa jäänyt kierrokseen.
Helmi-Orvokki kastui märässä metsässä läpi, niinpä piski pääsi pyyhkeen käytön jälkeen kuivattelemaan isännän syliin sohvaan ja se jos mikä oli vikatikki ajatellen Helmin sohvan käyttöastetta tulevina aikoina. Ja jatkoa seurasi; mökillä meillä oli matkassa jouluruokia, joista annoimme tavan mukaan Mellille maistiaisia ja Helmikö olisi jäänyt vapaaehtoisesti ilman, kun ruokaa jaettiin. Ankaran koulutuksen tuloksena isäntäväellä on nyt siis setterinalku, joka tykkää juoksennella vapaana metsässä, kuivatella sohvassa ja syödä jouluruokia.

Ompun kanssa metsäretkellä

Emännän veli soitteli aamusta ja tilasi metsäretken Helmin kanssa. Eno toi mukanaan tyttärensä Ompun, joka on aiemmin hieman vierastanut Helmiä. Helmi-mysö (mysö=väkisin syliin sattumanvaraisissa asennoissa tunkevan koira) tunki heti Ompun kimppuun ja pikku totuttelun jälkeen lapset alkoivat ymmärtää toisiaan. Sitten lähdimme harjuun kävelylle. Lunta tai oikeammin loskaa oli maassa sen verran, että jos tuli tarve istua kedolle niin takamus kastui. Taarustimme polkuja pitkin harjun etelärinteeseen, jossa oli tosi jyrkkä alamäki täynnä puolukanvarpuja ja neulasia...eikä siis lunta. Siellä Omppu heitteli käpyjä ja keppejä Helmille alamäkeen ja Helmi juoksi ylös alas edestakaisin kieli suusta roikkuen (itse asiassa ensimmäinen kerta kun näimme Helmin huohottavan kieli suusta pihalla). Kotiin päin lopulta kuljettaessa Helmi juoksi siksakkia edellä ja Omppu yritti pysyä perässä. Loppumatkan Helmi kulki hihnassa ja Omppu halusi pidellä siitä päästä kiinni, välillä oli kyllä isäntä iskunvaimentimena. Muistelimme emännän kanssa, että meidän nuorimmaisempi oli juuri Ompun ikäinen, kun Melli-mummo tuli perheeseen. Saapa katsoa saadaanko pikkuneidistä koiranvahti tulevaisuudessa.

Kadonnutta valoa etsimässä

Päivän ulkoilulenkki isännän ja Helmi-Orvoin kanssa tehtiin Tohlopin suolle. Viiden asteen lämpö oli sulattanut maanpinnan mustaksi mössöksi parin sentin vahvuudelta, mutta sen alta maa oli vielä jäässä. Pintakura liimaantui Helmi turkkiin mustaten piskin melkein korvia myöten. Valoa oli kello 14.30 sen verran, että metsässä juuri eteensä näki ja vettä tihuutti taivaalta luoden aivan erinomaiset olot koiran kanssa ulkoiluun. Sepä ei Helmiä haitannut; jänisten jäljet nuuskittiin tarkoin ja rantasorsat peloteltiin kauemmas. Turpeet vain sinkoilivat metsässä muuten vain kaarestettaessa. Vajaassa tunnissa ulkoilupariskunta oli märkä ja Helmi sen verran likainen, että suihku odotti ennen kuin päästiin morjestamaan kylään tulleita tuttuja.

Eläinlääkärissä jälleen...Mellin kanssa

Mellin korvat tulehtuivat yllättäen viikolla ja emäntä tilasi sille lääkärin. Koska matka oli sopivan kestoinen Helmin harjoitella automatkailua, otettiin se mukaan. Helmi pääsi piipahtamaan myös lääkärin odotushuoneeseen. Olisi luullut piskin olevan edes hieman peloissaan lääkärivisiitistä edellisviikkoisen hammasoperaation jälkeen, mutta muut potilaat, vastaanottovirkailija ja lääkäri ainakin tervehdittin iloisesti ilman häivettäkään arkailusta. Melli kävi tarkastuksessaan ja tuli takaisin kyynelehtivän emännän kanssa, lääkäri oli korvien lisäksi tutkaillut alaleuan alle ilmaantunutta möhkyrää ja todennut sen olevan pahanlaatuinen kasvain. Oli mokoma esittänyt viimeistä eläinlääkärikäyntiä heti vuodenvaihteen jälkeen...katsotaan.

Helmi-Orvokin maanantaimittaukset

Maanantaiaamun rutiinien mukaisesti Helmi punnittiin isännän kanssa ja vähennyslaskun jälkeen painoksi saatiin 15 kg, säkäkorkeusmittari taas näytti 51,5 cm. Kiloja ei siis ole tullut lisää niin paljoa, että ihmisvaa'an tarkkuus olisi riittänyt sen mittaamiseen, mutta korkeus oli kasvanut peräti sentillä. Tässäkin tietysti täytyy olla mittaustarkkuuden takia hieman varauksellinen.

Raaka taklaus

Päivän aamulenkille lähdettäessä kokoonpanolla isäntä, Melli ja Helmi-Orvokki saimme heti portilta tuta, että yöllä oli ollut pakkasta. Vetinen tienpinta oli peilijäässä ja koska kotikatumme kuuluu 3. kunnossapitoluokkaan (vaatii esim. ennen aurausta 16 cm puhdasta! uutta lunta), sitä ei vielä ollut hiekoitettu. Helmi kyllä selvisi mukavasti, mutta Melli vanhana jäykkiksenä ei oikein innostunut tielläkulusta. Koska isäntä oli siinä taluttimien keskipisteessä toisen vetäessä ja toisen jarruttaessa oli hänkin purjeessa liukkaalla. Pikaisten hätätoimitusten jälkeen isäntä päästi molemmat koirat irti selviämään omin voimin kotiin. Melli lähti varovasti mönkimään takaisin, kun taas Helmi singahti täyttä vauhtia naapurin pihaan ja sieltä takaisin tielle ja suoraan päin Melliä! Helmistä kuului pieni vingahdus, mutta Melli kaatui rojahtamalla katuun kalauttaen päänsä jäähän niin, että isäntä luuli jo enkelikellojen soivan. Helmi ponnahti samantein ylös ja kaaresti kotiin. Melli sen sijaan kaipasi pientä rauhottelua ja nostoapua. Onneksi Melliä ei sittenkään tainnut sattua, ainakin se käveli lopun matkaa reippaasti, mutta varovasti, kotiin ja oli heti jonottamassa ruokaa.

Berni, kaksi kissaa ja kania

Helmi-Orvokin ilta huipentui lauantaina jouluvierailuun ystäväperheen kotiin. Isäntäväki päätti ottaa Helmin matkaan, jotta hän voisi tutustua tuttavien kaksi ja puolivuotiaaseen Bernin paimenkoiraan Pampiin. Pampi on iso berninartuksi ja Helmin rinnalla "valtaisa", mutta Helmi sovelsi Pampiinkin alistuvaa hyökkäystaktiikkaansa; pehva maahan, täysiä kohti ja ankaraa hännänheilutusta ja naaman nuolentaa. Siinä isokin koira peruuttaa moista hellyysaaltoa, no, itse tutustuminen sujui ihan mukavasti ja tuttavaperheenkin jäsenet tulivat nuoltua ja mielisteltyä asianmukaisesti. Sitten seurasikin vaativampi rasti, eli perheen kaksi kissaa. Nuorempi niistä paineli onneksi turvaan sohvan alle, eikä suostunut lähempään kanssakäymiseen. Vanhempi, Tikru, sen sijaan pomppasi piirongin päälle ihmettelemään pikkupiskiä. Helmi nousi kahdelle jalalle vasten piironkia monta kertaa ja yritti päästä nuuskimaan tarkemmin Tikrua, mutta me kaksijalkaiset yritimme hieman estellä innokkainta hössötystä kynsivaaran takia. Kun kissat oli tutkittu olivat vuorossa kanit. Onneksi ne olivat visusti tiheässä häkissä, sillä kun Helmi äkkäsi Pörrin ja Söpön ja tunnisti ne jäniksentapaisiksi ei sitä meinannut saada pysymään häkin ulkopuolella. Pahoja tapojakin Helmi pääsi oppimaan, kun perheen pojat tarjoilivat hippiäiselle juustonaksuja, jotka muuten näyttivät olevan erinomaisen hyviä.

Sunnuntaiaamuna kaksijalkaiset saivatkin sitten nukkua aina puoli kahteentoista asti...noo, kävihän Helmi sentään pikapisulla seitsemältä. 

Karu aamuherätys

Varhain lauantaiaamuna (klo 4.55) oli isännän aamuherätys. Kaupungin julkinen liikenne oli valitettavasti poistanut aikataulustaan juuri sen vuoron, jolla työhönlähtijä normaalisti siirtyi rautatieasemalle. Niinpä emäntä päätti avittaa miestä mäessä ja viedä autolla asemalle. Se taas tarkoitti aina ja joka paikkaan tunkevalle Helmi-Orvokille makeiden aamu-unien jatkoksi iljettävää automatkaa. Siis emäntä unenpöpperöisenä ajamaan ja isäntä Helmin kanssa takapenkille. Helmi ei ole oikein vieläkään tottunut autoiluun, ja aamumatkailu näytti olevan vielä normaaliakin tuskaisampaa. Helmi-Orvokki pyöri hermostuneesti ympyrää, roiskutti kuolaa takapenkille ja vaati isännän alituista vahtimista, ettei olisi ponkaissut kuskin niskaan. No, isäntä lähti asemalla junaan ja Helmi jäi emännän kanssa autoon ja pari lähti matkailemaan takaisin kotiin...kuinkahan se onnistui?

Matka Päivölään

Aloitimme päivän reippaasti matkailemalla emännän työtehtäviin Valkeakosken Päivölään. Emäntä painui yhdeksäksi hommiinsa ja lupasi olla takaisin yhdentoista jälkeen. Maassa oli sopivasti lunta ja keli nollassa kun Helmi-Orvokin kanssa tarvoimme isolle peltoaukealle ulkoilemaan. "Taluttajan" käden nivelien säästämiseksi Helmi pääsi vapaaksi ja alkoi heti skannata peltoa. Jäniksen-, rusakon- ja myyränjälkiä sekä hajuja oli tarjolla niin runsaasti, että Helmi juoksi itsensä lumipaakkuiseksi, märäksi ja väsyneeksi vajaassa tunnissa. Isännän vanhat -kulje omia polkujasi-kengät ja farkunlahkeet kastuivat samassa tahdissa, joten jouduimme vetäytymään autoon huoltotauolle (Helmi on hyvä kädenlämmitin). Kun olimme hieman kuivuneet ja saaneet auton lasit höyryyntymään umpeen emäntä jo tulikin ja lähdimme ajelemaan kotiinpäin...siinäpä sitä työmatkailua.

Hammaslääkärissä

Eilen maanantaina emäntä tiedusteli gekkoa eläinlääkärille näyttäessään, koska Helmin ylämaitokulmahampaiden täytyisi olla poissa. Kuulemma silloin, kun rautahammas on puolet maitohampaan pituudesta esillä. Siispä tarkastimme Helmin tilanteen ja jouduimmekin samantein tilaamaan lääkärin, koska mittapituus oli täyttynyt ja maitohampaat eivät käsipelissä edes heiluneet. Isäntä kuskasi räntäsateessa kaupungin halki Helmi-Orvokin kantapaikkaan Etelä-Tampereen eläinklinikalle operoitavaksi. Ensin punnittiin ja havaittiin Helmi kuuden tunnin paaston jälkeen 15,7 kg:n painoiseksi.  Sitten Helmi pinkoi intoa piukassa operointihuoneeseen ja sai siellä rauhoittavan piikin. Luultavasti noin viidessä minuutissa koira oli kanttuvei ja pääsi/joutui pöydälle hampaiden irroitukseen. Lääkäri kaiveli yläkulmurit irti ja isäntä harjoitteli tulevan hammaslääkärin lähisukulaisena olemista, eli katseli toimituksen. Hieman verisen homman jälkeen Helmi pääsi peiton alle heräilemään ja puolen tunnin kuluttua (taas noin) pääsimmekin lähtemään kotiin. Saapa katsoa, kuinka innokas Helmi-Orvokki on seuraavalla eläinlääkärikerralla. Kotimatka meni hiljaisesti viltin sisällä ja sama vauhdittomuus jatkui kotona aina kuuteen (neljä tuntia heräämisestä) asti, jolloin ruoka alkoi maistua. Kun emäntä vei Helmin ja Mellin pihalle kahdeksan aikaan, Helmi tempoi jo tavoilleen uskollisena jokaisen rusakonhajun perään. Tarkastelimme ulkoilun jälkeen ikeniä ja ne näyttivät jo aivan kuin mitään ei olisi tehtykään!

Kuvassa Helmi-Orvokki on juuri lähdössä kotiin lääkäristä...väsyttää

Hirven jäljillä ja paljon vieraita

Aamu tuskin valkeni maalla ennen kuin jo lähdimme Helmi-Orvokin kanssa lenkille järven toiseen päähän. Rämmimme kynnetyn, mutta onneksi jäätyneen, pellon yli Helmin singahdellessa edestakaisin eri hajujen perässä. Pellon toisella puolella Helmi äkkäsi tuoreet hirven jäljet, joita se olisi innokkaasti lähtenyt seuraamaan. Emännällä ja isännällä oli taas toiset toiveet ja niin kiersimme metsän reunaa hieman toista kautta. Osuimme kuitenkin uudestaan jäljille jonkin matkan päästä ja totesimme niiden olevan aivan tuoreet. Helmi seurasi suden lailla yhä freesimpiä hirven sorkan painalluksia ja isäntäväellä alkoi olla pupu pöksyssä, kun tuo puukkokin oli unohtunut mökille. Millä sitä nyt päästäisi hirvestä ilmat? Niin sitten houkuttelimme Helmin pois jäljiltä puoliväkisin, olihan meillä sitä paitsi kiire kotiin järjestämään perheen nuoren herran 20v-juhlia.

Kotosalla saimme kaiken sopivasti kuntoon ennen ensimmäisiä vieraita. Helmi joutui isännän sylissäpitämäksi tulijoiden lapatessa vuorollaan peremmälle. Siitä huolimatta haukku oli tuimaa ja murina väkevää. Isomman hermostumisen laannuttua Helmi pääsi seikkailemaan vieraiden sekaan ja tottuikin varsin pian väenpaljouteen. Pikku Oonakin tuli kylään ja pienen molemminpuolisen totuttelun jälkeen Oona auttoi emäntää leikkaamaan Helmin kynnet ja osallistui ulkoilutukseenkin innokkaasti. Vieraiden lopulta lähdettyä Helmi-Orvokille maistui ruoka ja uni...raskas päivä.

Evakossa mökillä

Perheen nuorella herralla oli varaus kotiin syntymäpäiväjuhlien pitämiseksi, joten lähdimme maalle evakkoon. Pakkasimme puolet omaisuudesta, eli paljon vaatteita ja ruokaa sekä koirat mukaamme ja lähdimme varhain aamulla pikkupakkasessa lämmittämään kylmää ja kosteaa kesämökkiä. Heti kun saimme pesän palamaan, aamiaisen syötyä ja Mellin paketoitua nukkumaan lähdimme Helmi-Orvokin kanssa tutustumaan lähiseutuun. Vaelsimme metsän ja suon poikki pikkulumessa mökkimme lähellä kasvaville jättihaavoille. Huomaa kyllä, että Irlannissa ei sada lunta, koska puna-valkoinen setteri häviää osin lumiseen, osin lumettomaan maastoon lähes täysin...vai olisiko sen vuoksi aikanaan kehitetty punainen setteri? Helmi löysi jälkiä metsästä niin, että kohelo vauhti ja tanakat seisonnat seurasivat toisiaan ja isäntäväki myhäili tyytyväisenä nuoruuden intoa ja voimaa seuratessaan. Parhaimmillaan ehdimme jo peurankin lähijäljille, onneksi elukkaparka ehti meitä jotenkin väistämään ennen kuin Helmi ehti sitä raatelemaan ; ) Mökillä ryhdyimme nostamaan vesiin jäänyttä laituria ilman koiria, sillä järvi oli huonossa jäässä, emmekä halunneet oikopäätä hukuttaa koiria (lue: Helmiä). Varmuuden vuoksi rikoimme jään rannasta laiturioperaation jälkeen ennen kuin päästimme Helmin ulos; ja katso, sinne järveenhän Helmi paineli mahaansa myöten heti kun vain pääsi, eikä muuten kastumisestaan huolimatta palellut lainkaan. Siis luultavasti. Ruoka kyllä maittoi päivän askareiden jälkeen.

Radanylitystä ja taas myyränkoloja

Vaihteeksi oli hieman kuivempi päivä, joten päätimme Helmin, emännän, isännän ja kummisedän kanssa tehdä kauppareissun Lielahteen pidemmän kautta. Suuntasimme Epilän kaasuvoimalalle harjua pitkin. Helmi-Orvokki singahteli tapansa mukaisesti kaikkien tarjolla olevien hajujen perässä siksakkia ja isäntä arveli Helmin jo kykenevän melkein puoleen oikean setterin vauhdista, taisi jo ajoittain ylittää kolmenkymmenen tuntikilometrin nopeuden. Harjun päässä Helmi joutui narun päähän ja siten porukkamme piti loikkia Vaasan radan poikki. Ilmeisesti vanha ylityspaikkamme (muutaman muunkin) oli tullut ratahallinnon tietoon, koska nyt kulku estyi panssariaidalla. Onneksi puulaaki on edelleen vähävarainen (vrt. ratojen kunto) tai pihi, sillä aita loppui heti 50m päähän ja pääsimme kiskoista yli Helmi kainalossa. Kipaisimme valokuvausliikkeeseen tilaamaan joulukorttikuvia, joiden päähenkilönä esiintyy yllättäen nuori puna-valkoinen irlannisetteri Helmi-Orvokki. Sitten kävelimme Gigantille jouluostoksille, emäntä jäi Helmin kanssa onneksi ulkopuolelle odottamaan, ei ainakaan tarvinnut ostaa puolta kauppaa rikkinäisiä telkkareita ; ) Hankintojen jälkeen emäntä hyppäsi bussiin ja isäntä ja kummisetä lähtivät Helmin kanssa kohti kotia. Matka sujui varsin hitaasti satojen lumen alta paljastuneiden myyränkolojen ja niistä leijuvien hajujen vuoksi. Viisikuinen setteri on melkoinen voimanpesä halutessaan aivan eri suuntaan kuin kaksijalkaiset, taas sai vetää aivan tosissaan, ettei olisi tullut myyränkolon murskajaisia metrin välein.

Ymmärrystä

Helmi-Orvokin sekä isäntäväen henkinen kasvu on viimein noussut ylemmälle tasolle. Helmi ilmaisi aamusella ja iltapäivästä tarpeensa päästä ulos niin selkeästi vinkuen, että emäntä tiesi toden olevan kyseessä ja päästi jo nuoreksi neidiksi kasvaneen setterin pihalle lirulle. Muutoinkin emännän ja Helmi-Orvokin päiväulkoilu sujui yhteistyön merkeissä ruokatunnin mittaisella maastolenkillä, vauhti pysyi sopivana ja luoksetulokin luonnistui. Alaleuan toinenkin maitokulmahammas saatiin irti.

Maanataistatistiikkaa

Joulukuun alun maanantaimittaus antoi Helmi-Orvokille painoa 15 kg ja säkäkorkeutta 50,5 cm. Pientä kasvua siis pikkuhiljaa. Maitokulmahampaista kolme kappaletta on vielä niin lujassa, ettei niitä saanut irti aivan nyppäisemällä, joten ne saavat vielä hetken olla paikallaan.