Emännällä oli tänään himo päästä pitkälle lenkille aurinkoisessa syyssäässä, joten köyttäydyimme juoksuvyöhön ja lähdimme Mustaanvuoreen katsomaan "kotona" piipahtamassa olevaa Saimin kummisetää. Erinäisten kulku- ja eksymisongelmien vuoksi meni runsaan kuuden kilometrin teoreettiseen siirtymään melko runsaasti aikaa ja runsaasti emännän hermoja.
Perillä oli hauska tutkailla paikallisten pupujen ja muidenkin metsänelävien jäljet ja hirvitellä kallioseinällä killuvien nuorten miesten Larzan-temppuja. Koetin itsekin hieman kipaista kalliorinnettä, mutta ei siinä metrejä ylöspäin juuri kertynyt. Muutaman tovin vierähdettyä ehdimme lopulta rankan kaahotuksen jäljiltä kotimatkalle, niin emäntä luuli meidän jo olevan taipuvaisempia rimpuilemattomaan matkantekoon. Mitä vielä, tuoksut olivat edelleen mieltä sykähdyttäviä ja siksipä aina hetkittäin piti singahtaa taluttimen maksimivenymään. Kun emäntä vielä paluureissullakin sattui ylimääräiselle pikku kierrokselle ja Saimin sekä minun taluttimet retkahtivat rikki, oli emännän jo aika soittaa isännälle töihin ja jakaa tuskansa jonkun toisenkin kanssa. Varsinkin, kun reissuun oli soittohetkellä jo kulunut runsaat neljä tuntia. Ilman ruokaa!
Arvatkaapa oliko illalla porukka uupunut? No, ainakin emäntä oli ; ))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti