Kesäistä hedelmällisyyttä

Saimilla sitten alkoivat taas ne setien miellyttämispäivät...tuskin olivat markkinareissulta porukat palanneet, kun jo löytyi tippa jos toinenkin lattialta...nyt meneekin sitten seuraavat kolme viikkoa pikkuneitiä vahtien ; D

Karanteenissa

Jukupliut! Isäntäväki ja Saimi lähtivät aamusta jonnekin ja minä jäin kotiin! 
Nuo kolme lähtivät (kirjurin huomautus) Karhen markkinoille jalkapelissä. Samalla reissulla Saimi sai ihmetellä tien varren lampaita melkein turvakkain, 

kävellä tien pieltä kukka korvan takana, ynnä nuuskia lupiineja

 ja käydä markkinapaikalla ihmisten lääpittävänä. Paluumatkalla reissaajat "oikaisivat" metsätien kautta ja joutuivat hieman rämpimään tien päästä toiseen. 
Saimilla tuli hyttysten seassa hieman lämmin ja jopa jano, kuten kuvasta saattaa ilmetä...;)

Kennelyskää vastaan

Tänään oli sitten se rokotuspäivä. Kauheella kiireellä roiskastiin kaupunkiin ja vielä toiselle puolelle sitä heti aamiaisen jälkeen. Lääkäri-Virpi otti ja tarkasteli ensin Saimia sieltä täältä ja sitten Sämpylä joutui nuuskaamaan kenneyskätropit suoraan kirsuun. Se ei oikein digannut toimitusta ja menikin operaation jälkeen luimuilemaan nurkkaan.
Vaan eihän sillä ollut erityistä väliä, sillä seuraavaksi minä jouduin tarkastelun kohteeksi ja heti perään nuuskaamaan samat myrkyt.
Seuraavaksi sitten spekuloitiin oikein ajan kanssa meikäläisen jalan parantumisesta ja siihen mahdollisesti vaikuttavista asioista...
Kirjattakoon myös ylös vaa'an näyttämä ennen lääkintäoperointeja. Eli mittarit näyttivät seuraavasti: Helmi-Orvokki 23,750kg ja Saimi 24,250kg..molemmille on siis kertynyt runsas kilo lisää pattia viime lekurikäynnin (toukokuussa) jälkeen.

Helmi-Orvokki 4vee

Minä itte täytin tänään 4vee. Tiedä häntä oliko erityisemmin juhlaan aihetta, sillä etujalka pentele on vieläkin hieman ikävä. Aina kun sitä oikein revittää, niin eikös nokosten jälkeen koipi ole kuin kuiva halko tunnultaan ; )
Syntymäpäivää sen sijaan on ihan kiva viettää täällä maalla rantavesissä kaloja jahdaten.
...kun vielä jonkinlaisen lahjan saisi...

Maalla taas...remuamassa

Tulimme eilen jälleen maalle naattimaan ihanasta vapaudesta. Sitä hieman kyllä rajoitti valtoimenaan valuva taivas. Onpa ollut todella kostea kesän alku ja sekös on riemastuttanut lomailevia kaksijalkaisia...
Emäntä muuten tilasi Saimille eläinlääkärin rokotusmielessä perjantaiksi ja kuten tapana on, saimme sitä ennen nauttia matolääkityksen. Tällä kertaa kerta-annos Drontalia per kaali.
Ilman poikkeuksellisen kosteuden vuoksi meillä oli vielä illan ratoksi emännän pitämä tiukka dresyyriharjoitus ja ongelmanratkaisutuokio. Sill
saimista ja minusta sai nukkumakelpoisia aika nopeasti.
Tänään aamulla käväisimme kunnon metsälenkillä "uimassa" ja minäkin pääsin vaihteeksi liikkumaan kunnolla kaikilla neljällä jalalla. Jopa kävely sujui ihan (melkein) ontumatta lenkin jälkeen. Näyttää siltä, että jotenkin pitäisi pystyä paremmin säätelemään rasituksen ja levon suhdetta. Onneksi sama vaiva koskee meitä kaikkia ;)

Lepositeissä

Juhannuskankkunen, tai paremminkin raittiin ilman myrkytys ja sen mukanaan tuomat jalkavaivat innostivat isäntäväen kahlitsemaaan villiä maalaiselämäämme. Niinpä he lähtivät kylille kahvittelemaan ja sijoittivat siksi aikaa meidät omiin kotihäkkeihimme lepositeisiin. Seuraksemme saimme Samin kanssa vai kipollisen vettä ja puruluun. Tosi häkkikomennus...

Jälkeä ja hakua

Juhannuspäivän kunniaksi kummini ja Frida saapuivat mökille. Onneksi, sillä isäntäväki oli juuri lähdössä VAIN Saimin kanssa postin noutoon. Olin kuulemma liian rasiintunut ja kolmijalkainen. Ensimmäisenä ohjelmanumerona oli uittaa järvessä neiti vesikoiraa. Homma sujuikin hienosti, karvapallo puuskutti kuin sisävesihinaaja ja oli itse asiassa uimapuuhissa kummisetääni nopeampi! Seuraavaksi harjoiteltiin laiturilta veteen hyppäämistä. Siinä olikin enempi pähkinää purtavaksi, mutta kerran sekin pomppu onnistui (ja pari kertaa Frida putosi laiturilta ihan vain muista syistä ;) Pikku evästyksen jälkeen menimme porukalla metsään treenaamaan jälkeä. Frida oli ollut moisissa treeneissä käymässä ja täytyihän sitä meidänkin oikein ohjatusti kokeilla. Ensin Frida teki oman treeninsä ja sitten minä ja Saimi. Emäntä vei minut reitille ja minä kävelin sitten jälkeä pitkin matkalla muutaman lihapullan suuhuni hotkaisten, vaan, what's the point...miksi noin selviä jälkiä täytyy etsiä? Saimi veteli myös osuutensa emännän "ohjauksessa". Pari lihapullaakin se ehti matkalla sipaista, mutta loppupiste oli sen mielestä ihan liian lähellä ;) Sitten kokeiltiin hakua ja Frida löysi ekalla kertaa "uhrin" oikopäätä. Minun isäntäni hiippasi seuraavaksi piiloon ja Saimi lähti ensin etsintään ja minä hilpaisin samalle asialle luvatta heti peesiin. Isäntä oli kierouspäissään kävellyt kaatuneen puun runkoa pitkin ja se hämäsi sen verran, että Saimi rivakampana juoksukoneena löysi isännän vasta toisella "lenkillä". Se oli ihan kivaa, mutta mieluummin olisimme juosseet ihan vain sinne tänne;)))

Kuvassa melojat aattopäivältä...kivampaa, kun on aurinkoista!

Hyvää Juhannusaattoa!

Aamulenkin jälkeen syödään ensin makkara-aamiainen pavuilla koristettuna. Sitten isäntä pötkähtää PapaSaniin ja ryhtyy (normaali aamurutiini!) seuraamaan koostetta edellisen päivän Alueuutisista. Me otamme tilaisuudesta vaarin ja hieman käperryimme samaan tuoliin aamupäivänkosille... Samalla toivotamme kaikille HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Lattiarätti

Arvonimen sain, kun lattiaa näin pyyhin ain... Aamusella poistuessani nukkumapaikastani sängyn alta, isäntäväki keksi minulle "lattiarätin" arvonimen ja myönsi samalla minulle pikaisesti työn sankarin arvonimen. Mökkisänky kun on niin tiiviisti kolossaan, ettei sen alusen putsaaminen onnistu kunnolla oikein mitenkään. Siis ilman lattiarätti-Helmiä. Onneksi minulla on itsepuhdistuva turkki ;)

Lammaspysäkki

Aamu aina rauhaisa, ainakin kun on yönsä nukkunut sängyn alla ja vettäkin tuli taivaan täydeltä...vaihteeksi. Niinpä me setterit, siis Saimikin, makoilimme sohvalla korvia lotkauttamatta. Isäntäväki sen sijaan raivosi kaappien ja komeroiden sisälmysten kimpussa. Iltapäivästä, sisätyön edettyä loppuunsa ja poistettavan materiaalin odottaessa säkitettynä kierrätystä, pakkauduimme sen kaman kanssa auton ynnä suuntasimme kaupunkiin täydennyshankinnoille. Samalla reissulla kaksijalkaiset noutivat Saimin kummisedän asemalta ja piipahtivat moikkaamassa isännän äiteetä meidän vartoillessa kotihäkeissämme heitä palaaviksi. Ennen pitkää oltiinkin taas mökillemenovaiheessa. Sen loppupäässä, mökkitiellä, Volkkari seisahtui jo muodostuneen tavan mukaan naapurin lammasaitauksen kohdalle ja me Sämpylän kanssa kuikimme ikkunan raosta villakasoja katoksessaan...kuten nekin meitä...silmä kovana, taas.

Me mentiin jo!

Loma alkoi ja maalle meno tökki tavanomaiseen tapaan, siis meidän setterieden mielestä, sillä isäntäväki paalasi ensin peräkärryn täyteen kaikenlaista kamaa, sitten vielä tyypit kävivät kahdessa kaupassa "hankinnoilla" ennen kuin viimeinen osuus matkasta saatiin valmiiksi. Maalla isäntäväen purkaessa autosta tavaroitaan me jonotimme ensin hetken Saimin kanssa metsän rajassa ulkoilemaan lähtöä. Kun kaksijalkaiset viimein kääntyivät sanomaan, että mennään metsään, niin me olimme jo menneet! No, nehän tulivat perässä ja hetken vetelimme kieli vyön alla sammalmättäältä toiselle. Minäkin kipitin kuin nuori ja tervejalkainen setteri, ei paljon onnututtanut etujalasta! Hetken pienen jälkeen vihellykset komensivat meidät kotitanterelle ja uimaan sekä auttamaan tehokkaasti tiellä ollen laiturin korjauksessa...

PK-seudun rariteetteja

Mökkeilyn jälkeen ohjustimme kakkoshuoltoautoksi Pasilaan asti. Hullut pyörähemmot olivat ehtineet perille ennen sadetta puoli seiskalta ja me tarjoilimme matkalaisille kullekin kasiillisen puhtaita (erittäin tarpeellisia) puhtaita vaatteita. Äijälauman kylpiessä matkapölyjä nahkastaan saunalla me Saimin kanssa pääsimme hieman nuuskimaan Radiotalon parkkipaikan tuoksuja. Tuskin olimme päässeet luukusta ulos, kun meidät jo toivotettiin tervetulleeksi jollain ihme volapyykillä, sillä emme olleet koskaan aiemmin kuulleet vihastuneen meriharakan mekastusta. Tuo outo oranssinokkainen pudottautui iljettävästi taapertamaan naamojemme eteen ja kimittämään aina raivostukseen asti. Saimi varsinkin riehaantui mokomalle härnääjälle ja riuhtoi villieläimen tavoin emännän hermot riekaleiksi narunsa päässä. Onneksi miehet jo melko pian tulivat pesulta ja pääsimme lähtemään Leppävaaraan eväälle. Paikalle tuli myös perro-Frida, (se on varmaan kovastikin tottunut tähän vihamieliseen rannikoseudun faunaan) jonka kanssa Saimi melttosi hetken ylemmyyttänsä osoittaen. Minä taas jouduin kummisetäni pahoinpitelyn kohteeksi, kun sain emännän termospullossa rahtaaman viimeisen cartrophen-piikin niskavilloihini...ja tosiasiassahan me koirat emme edes saaneet muonaa, vaan kaksijalkaiset mutustivat tyytyväisinä pizzan hemmoon...

Kesätervehdys

Aamulla varhain perheen miespuoliset aina junioreita myöten sonnustautuivat pyöräilytamineisiin ja lähtivät kohden pääkaupunkia. Me naikkoset, siis myös emäntä ja Saimin kummitäti, sen sijaan kotosalle pötköttelemään. Emännän noudettua viherpeukalointitarvikkeita ja Saimin kummin lähdettyä huoltoautoksi pyörähulluille, emäntä ja me koiraeläimet lähdimme maalle tomaatin taimia kastelemaan. Ohjelman mukaisesti kävimme ensin metsälenkillä tarkastamassa tiluksia; lehdokki oli nupuillaan sekä leppälinnun ja räksän poikaset olivat poistuneet pesistään. Sitten paineltiin suoraan uimaan sammakonpoikasten (nuijapäiden) sekaan. Niitä metsästellessä meni tovi jos toinenkin. Maukkaan tonnikala-aterian köllöteltiin auringossa, mitä nyt käväisin piilottamassa jo muinoin löytämäni hirvenlavan metsään Saimilta piiloon. Seuraavaksi jouduimme ensin omasta mielestämme vahtipuuhiin, naapurin tontille kun yllättäen pölähti autoja. Mutta mitä nietua, naapurithan ne siinä ihan luvalla omille mailleen tulivat, joten vaihdoimme moodia ja tervehdimme tulijat...

Kesäkin pääsi kunnolla alkamaan

Jo joutui armas aika...isäntäväkikin aloitti viimein lomansa ja sitämyöden sitäkin porukkaa saattaa nähdä vähän enemmän. Alkuviikko meillä Saimin kanssa menikin melkein häkkikanoina. Mitä nyt naapurin mukava isäntäväki kävi meitä tuulettelemassa aika ajoin omien porukoiden suoriessa pois jaloista viimeiset työpalikat ennen lomaa.

Tänään sitten viimein pötköttelimme auringosta ja lämmöstä nauttien pihamaalla emännän pöristellessä nurmea kumoon. Isännän kotiuduttua virasta jatkoimme samoilla linjoilla, kunnes oli aika lähteä ulkoilemaan. Lämpimän päivän kunniaksi lähdimme uimarantaan ja siitä onkin sitten muutama kännykuva:

Hiaronnassa kaks

Aamukymmeneksi meillä oli aika fysioterapeutille. Siis Saimilla ja minulla ; ) Ensin taas hölkkailtiin pihamaalla; Saimi sai krediittejä hyvästä kulusta ja minä keppiä lievästä (edelleen) ontumisesta. Sisällä Saimi testasi heti kättelyssä oma-aloitteisesti kaikki välineet, kuten aidat ja portaat. Minä sitten tein ihan ohjatusti samat liikut, paitsi rappuset...täkynä oli runsaasti lihaisia makupaloja (NIITÄ SAIMI SAI VAIN NUUSKIA ;)) Seuraavaksi testattiin vaa'alla painonjakoa ja Kirsi hämmästeli, kun seisoin välillä jo pelkän "huonon" jalan varassa. Asennotkin olivat hyviä eri seisonnoissa. Sitten alkoi hieronta lattiapatjalla...Saimi kiilasi tietysti ihan kylkeen makoilemaan, siis heti kun oli ensin salaa rosvonnut loput makupalat ikkunalaudalta! Ihan lopuksi pääsin kymmeneksi minuutiksi vesialtaaseen keräämään pisteitä, sillä homma sujui kuin rasvattu. Saimin tarkasteluvuorolla sitä vain hierottiin, ilman makupaloja. Arven puoleinen selkä oli tosi kireä, mutta tooisen puolen vatkaaminen rentoutti Sämpylänkin. Siitä rohkaistuneen Kirsi-fyssari vemputti vielä hieman jäykempääkin puolta hyvällä menestyksellä. Heinäkuussa lomien jälkeen on taas huoltosessio ja vain minulle. Vesijuoksua täytyy siis harjoitella mökillä sillä välin ihan omin päin...

Evästä liikkeellä

Iltapäivän ulkoiluvarusteina meillä oli asennettuna oikein pikku valjaat ja isäntä oli vyöttäytynyt tukevasti juoksuvyöhön. Matka suuntautui sattumalta niin sanotulle vanhalle leikkikentälle, jonka yli oli sitten tarkoitus oikaista metsään. Vaan eihän se oikein onnistunut, sillä kirsujemme ohi räpisteli pesäpudokas tahi muuten vain aivan lentouransa alussa oleva räkättirastaan poikanen. Tipu tupsahti maahan muutaman metrin päähän eteemme ja Sämppä ja minä teimme ns. pyrkivän rynnistyksen saadaksemme juniorisiivekkäästä paistin. Isäntä pahus oli vain sen verran raskas, ettemme ihan ylettyneet saaliiseen ; ) Siinä menikin sitten toista varttia seisontaharjoituksissa, kun isäntä oli viimein saanut osoitettua meille, ettei ole soveliasta repiä pikku linnunpoikaa atomeiksi...yritystä meillä kyllä piisasi.

Kesäaamu

Vaihteeksi aurinkoista aamusella! Räksät olivat harjussa vaihtuneet laulurastaisiin, mutta samaa älämököä nekin pitivät ohi kulkiessamme. Poikaset näyttivät olevan jo hyvinkin lentokuntoisia, mitä nyt hieman huvittavia ohjuksia ilman kunnon pyrstösulkia. Ne näyttävät lentävän menetelmällä "tynnyri" ja ihmettelen suuresti, josko ne pysähtyvät muutoin kuin puun runkoon törmäämällä ; )
Pikkuisen vielä jalkaa kiristää, vaikka luulisi tuon myrkkypiikinkin jo auttavan asiaa. Ei taida kannattaa juosta liian lujaa rappuja alas. Saapa nähdä, tuleeko minusta, tahi sitten Saimista, tai meistä kummastkaan näyttelykoiria heinäkuun loppuun mennessä. Silloin on näet Mikkelissä joku show, jonne kasvattaja-Riitta on meitä kaikkia kennelin hurttia vokotellut tulemaan. Taitaa johtua siitä, että Riitta on siellä "oppilas-tuomarina"! Tämä näyttelyjuttu on ihan emännän idea, sillä isäntä arvelee minun olevan vielä jos en nyt ontuva, niin naurettava kylkilaikkuni (se kipulaastarin vuoksi singlattu laikka) vuoksi ja Saimillakaan ei nyt ole käytännössä minkäänlaista turkkia. Vaan katsotaan.

Hei, isäntä lähti autolla töihin! Mitähän kummaa tänään on luvassa...

Cartrophenia nahkaan 2

Sunnuntain kunniaksi päivä vaaleni hieman edellistä kirkkaampana. Aamulenkki tehtiin koko laumalla harjuun, jossa räkätinpoikaset ja niiden emot ilmaisivat olemassaolonsa etten sanoisi selkeästi. Kummia rääkyjiä, sillä eihän meitä oikeita lintukoiria räksät kiinnosta kiinniottomielessä, eihän? No, onneksi yksikään siipiveikko ei tarjoillut porukallemme vaaleita leivonnaisia ; )
Iltapäivän ulkoilusessiolla kärähdin pitkästä aikaa (lue: muutamaan päivään) ontumisesta. Olin kipaissut raput alas turhan vaihdikkaasti ja sekös taas hieman häiritsi kulkua. Siksipä lenkki jäikin sitten varsin lyhyeksi ja saimme Sämpylän kanssa pötkötellä yläkerran sohvassa seuraamassa tarkkaavaisesti emännän tietokonetyöskentelyä, joka onkin huisin jännää. Isännän puuhat saunan kimpussa ovat ehkä kiintoisampia, mutta siinä saattaa turkki turhaan pölyyntyä Gyproc-töhnästä...
Illasta kylään saapui Frida-perro ja toi mukanaan kummini, sekä tietysti kapallisen purkautuvaa energiaa. Kummisedälleni keksittiin heti vaativa tehtävään, eli tökkäämään minuun Cartrophenipiikki numero kakkonen, äijällä kun on kokemusta reikien teosta, (vaikkakin hän nykyisin pääasiassa tukkii niitä) armeijasta meinaan. Siispä isäntä nappasi minua päästä kiinni ja kummisetä nosti niskanahkaa kohti taivasta työntäen samalla piikin lihaan...eikun nahkan alle. Homma meni hienosti, paitsi että minulla oli kuulemma turkasen paksu nahka ihmiseen verrattuna : ) Kiitos!

Kesän alku on niiin suloinen

Siis kymmenen astetta lämmintä ja vettä sataa kuin saavista kaataen. Onneksi iltapäivästä pilviin kairautui sen verran lavea rakonen, että ehdimme emännän kanssa lenkille ja aina uimapaikalle asti ennen seuraavaa kuuroa. Isäntä tuli juuri sopivasti töistä samaan paikkaan ja niinpä kaksijalkaiset heittelivät kaiken maailman risuja ja kepakoita järveen meidän pomppiessamme Saimin kanssa niitä noutamaan. Pisimmälle lentäneiden perään sai jo vähän uidakin, joten talviturkkikin tuli heti kesän alkajaisiksi kastettua! Emäntä omansa jo heittikin huhtikuun puolella ja ihmeiden aika ei ollut ihan ohi, kun isäntäkin kävi jo vapun korvissa järvessä. Olihan häpeällistä hävitä niille, mutta menenpä ensi talvena avantoon uimaan, sinne ne kurahousut eivät uskalla tulla, edes perässä. Illaksi saimme oikein miesseuraa, sisko-Saimi oli vallan otettu...purikin niin pe.....sti kyläilijää, Ånnimannia siis. Outo jätkä muuten, sillä sitä ei Sämpylän huomionosoitukset lainakaan lannistaneet. Äijä kieppui aina kun Saimi vain näyttäytyi sen perässä ja teki itseään tykö. Siksipä Saimi viettikin varsin eloisan iltapuhteen, vielä lähteissäänkin Ånni kaahotti Sämpylän kanssa ojanpohjien voikukat kumoon...