Ennakkotutkimusta

Outo iltameno, mutta kyllä sillekin lopulta selitys löytyi. Isäntäväki meinaan toimitti autollisen roipetta ja meidät yllättäen "kesä"mökille iltahämärissä...myöhäinen ajankohta selittyy isännän tarpeesta katsoa talleenteelta naisten MM-hiihtoviesti : )
Tarkoituksena oli siis piipahtaa mökillä käynnistämässä lämmitys ja kuskata autollinen "hiihtolomatarvikkeita" kohteeseen jo etukäteen. Ilma oli suorastaan reippaasti plussalla ja lumi aika mössöä, joten meitin settereiden mökkimaaston ennakkotutkimus meni ihan kahlaamiseksi. Onneksi sentään ehdimme heittämään kevytripaskat ja pupukollaukset muutoin kuivassa kelissä, sillä heti kun olimme pakkautuneet autoon paluumatkalle ryhtyi taivaalta leijumaan jalkarättejä...ja tiheään. Toivottavasti huomenna on sitä luvattua pakkasta.

Saimin viikko naisena

Hupsis vain. Saimi on ollut koko viikon niin juoksullansa, niin juoksullansa. Poikia vältelläksemme olemme ulkoilleet ani varhain ja huonolla säällä oudoissa paikoissa ja taluttimessa...höpö höpö. Ihan on laukattu vanhaan tahtiin tutuilla lääneillä, eikä ainokaistakaan jäpikästä ole nähty edes kriittisellä etäisyydellä! Ai niin, nähtiinhän me sentään jo maananantaina naapuri Otto-jackrusseli. Pikkujätkä oli kyllä Saimista kiinnostunut, mutta toimitin sen tiehensä nuuskimasta ;)
Aika outoa, ettei ainutkaan labradorinnoutaja tai muu voimallisella libidolla varustettu setäkoira ole tunkenut reiteillemme...vaan eiköhän Sämpylän "viimeinen myyntipäivä" ala jo olla ohitettu tällä erää.

Tosi koiralauma

Aamiaisella oli tänään hieman ruuhkaa, vaikka Kaisa olikin jo ehtinut aiemmin ahmia osuutensa ulkoiltuaan isännän kanssa "erillisesti" lihaskipujensa takia. Meillä oli näet evästäjiä kolmesta perheestä kaikkiaan viisi koiraa ja kuusi kaksijalkaista (sen minkä päissä häviämme niin jaloissa voitamme ; ))
Paikalla oli Frida-perro, Wäinö-pystis ja me setterit sekä tietysti kaikkien isäntäväet. Yllättävän hyvin edellinen ilta ja yö meni tuolla porukalla, kaikki saivat jopa nukkua omassa petissä aina kahdeksaan asti...sitten Kaisa halusi kedolle ja herätti mekastuksellaan koko talon. Onneksi isäntä ymmärsi toimittaa itsensä ja häirikön pihamaalle tunniksi, jotta pääsimme jatkaman unia.
Kävihän Wäinökin tietysti jossain siinä kohtia pisulla oikein ulkona, vaan eikös se taas lirauttanut yhden satsin olohuoneen matolle...nuorten miesten tapoja, heh.

Fasaanin pilkontaa

Puolen päivän korvissa Sämpylän kummit ja Pohjanpystykorvajätkä Wäinö saapuivat pitkästä aikaa meille. Wäpi on vielä sen verran nuori ja innokas, että sen perässä saa mennä kuivausrätin kanssa tällaisessa tapaamistilanteessa...eikä se muuten mitään Saimin juoksuistakaan tajunnut.
Mutta pääasia oli, että Saimin kummisetä oli ostanut fasaanin"taljaa", josta sitten saimme mekin maistiaisia. Oikeastaan niitä piti ensin etsiä ja se joka löysi sai napostella saaliinsa. No, Saimi ja minä ne löysi ja Kaisa ja Saimi söi...minä en noin kuivasta kamasta niin diggaa, saisi olla hieman lihaa matkassa! Kuten muistanette, Kaisahan on jo rutinoitunut sulansyöjä, joten se vielä lopuksi putsaa paikat höyhenistä ja muista roippeista ettei isäntäväen tarvitse imuria etsiä...

Orava ja tytöt

Ja vielä samoilla kulmilla...
Taas kerran olimme emännän kanssa iltapäivälenkillä. Tällä kertaa matkalla harjuun, kun tiellemme sattui orava! Otimme Saimin kanssa huiskahännästä asianmukaisen päivähoidon ja tuijottelimme sitä silmä kovana, josko elukka lipeäisi syötävälle etäisyydelle. Kaisa ei toivotun saaliin päälle ymmärtänyt, vaan pussaili naapuruston paikallle ilmestyneitä kuusivuotiaita kaksostyttöjä. Siinä onkin reipas likkapari, Kaisa sai nuolla niitä sydämensä kyllyydestä ja tyttöjä vain nauratti. Ihme kyllä, myös heidän isänsä ja äitinsä sietivät Kaisan hellyydenosoituksia lapsille tuosta vain. Taitavat tykätä koirista noin niinkuin enempi tai sitten meni Ystävänpäivän piikkiin...

Vietiin kuin vierasta s...

Emännän kanssa iltapäiväulkoiluun lähtiessämme jouduimme heti kättelyssä hankalaan tilanteeseen. Pikkumetsässä, keskellä meidän vakireittiämme, käkki vehnäterrieri Sara ja groenendael Joku ; ) emäntineen ja me jouduimme niitä puoliväkisin moikkaamaan. Belgin irvintä oli sen verran julmettua ja sen emännän estely voimallista, että ihan kosketusetäisyydelle emme päässeet yrityksistämme huolimatta. Emännän tuloksekkaat jarrutusyritykset ja väistöliike tuottivat sen verran tulosta, että pääsimme tervehtimään vain Saraa ja jouduimme saman tein "kaupunkikävelylle" vehniksen matkassa. Saran emäntä keksi hienon idean meidän emäntäämme auttaakseen ja pyysi saada kuljettaa Kaisaa ja sekös hupaisaa oli, sillä Käpy kiskoi sekä Saran, että emännän ojaan tutkimaan lähemmin tuoreehkoja jäniksen jälkiä...
Saran emäntä tuskin enää tarjoilee talutusapua ; )

Svenska talande bättre folket

Hmmm...emäntä soitteli Saimin juoksuista kennelin Riitalle ja siinä samalla tuli ilmi, että mulle oltaisiin nyt etsimässä ylkämiestä seuraaviin juoksuihin. Todennäköinen kandidaatti on Svean-maalainen jäpikäs, joten me kaikki setterit jouduimme pikaiselle pakko-ruotsille. Pedagogisesti tehokkain kielikylpy tuntuu isäntäväen mielestä olevan Radio Vega, jota mokomat soittavat meille radiosta koko työssäoloaikansa. Karkuunkaan emme pääse, häkeissä kun joudumme edelleen aikaamme viettämään. Nå ja, det går bättre och bättre dag för dag.

Öbaut 123 pulua

Outo, mutta mielenkiintoinen paikka heittää aamulenkki, tuo Tampereen keskustan halkaiseva Hämeenkatu siis. Aamusella isäntäväki toimitti meidät koiraeläimet ensin pikkumetsään ulkohuoneeseen ja sitten pakkauduimme porukalla Pasaatiin ja pörräsimme Nääshallin parkkiin. Sieltä sitten suorimme kirjaston kulmille ja kylille. Homma oli perjantai-iltaan verrattuna helppoa ja rauhallista, sillä sakea lumipyry ja sunnuntaiaamu vaikuttaa jonkin verran kaupungilla kulkevien henkilöiden määrään.
Ihmisethän eivät meitä muutenkaan yleensä (paitsi Kaisaa) kiinnosta, elleivät kaksijalkaiset sitten äidy jutulle jonkun kanssa, jolloin tietysti osallistun sivistyneesti räksyttäen keskusteluun ; )) emme siis olleet pahoillamme porukan puutteesta. Herpaantumattoman mieleenkiintomme sen sijaan ansaitsivat puluset, jotka lappoivat apetta yökulkijain hylkäämistä mäkkäriaskeista kyseisten ylikansallisten syöttölöiden nurkilla. Otimme varsinkin Saimin kanssa kunnon seisonnat aina puluparven havaitesssamme ja sitten vielä ripakat avanssit...siinä emännän/isännnä (vuorottelivat kahvoissa) olkanivelet tuulettuivat. Kaisa keräsi ohessa pisteet kotiin ja kulki lähes kunniallisen siivosti kaupungin lävitse aina rautatieasemalle ja takaisin.
Paluumatkan lopulla Hämeenpuistossa morjestimme hupaisan näköistä mustaa irlannisetteriä...sen isä oli aidosti punainen, mutta äitee oli enämpi sekoittuneiden (labbis etc...) henkien kooste. Eipä olisi uskonut, kuinka setteriltä se siitä huolimatta vaikutti. Saimikin melkein tykkäsi siitä, ei ainakaan ihan heti syönyt ; )

Saimi-sämpylän juoksuaika

Saimilla on sitten alkanut (jälleen) juoksu. Tuossa se sohvalla makoilee ja huolehtii henkilökohtaisesta hygieniastaan suurella pieteetillä. Hyvä kun kaksijalkaiset likan tilan edes havaitsivat, huononenäisiä kun ovat. Jaa, saattapa tuo Kaisakin olla tietämätön tuosta naiseuden tilasta, sillä kun ei ole vielä ekojakaan juoksuja ollut...

Hiihtokilpailuissa pääkaupunkiseudulla

Hullua puuhaa, lähteä nyt työpäivän päätteeksi Vantaalle hiihtämään kilpaa! Onneksi jauholakki isäntämme sentään keksi pyytää meidät ja emännän katsomojoukoiksi.
Pääsimme siis käymään tuoreissa maisemissa yhden kahelin intomielisen harrastuksen ansiosta...taisi ukolla olla toinen tai kolmas kerta kolmeenkymmeneen viiteen vuoteen kilpahiihdon saralla.
Keimolassa, jossa suuri urheilutapahtuma pidettin, pääsimme koko setteriporukalla möyhyämään paksuissa ja tuoreissa lumipenkoissa emännän ystävällisellä ohjauksella.

Tarkastelemme porukalla Keimolan peltojen puputilannetta.

Pupuntuoksuja oli sen verran sakeasti, että emännän huumorintaju oli lähes mennyttä kun urheilusankari viimein selviytyi saunasta ja palkintojen jaosta (sijoitus 4. kaikki 3s podiumin reunapaikasta). Paluumatka Passatin peräluukussa menikin sitten tajunnan takamailla unta vetäessä ja turkkia kuivatellessa...

Ennen lähtöä oli isännällä vielä hymy herkässä Kaisan kanssa poseeratessa

Meesakadulla tiedustelemassa

Poikkeuksellisen kauniin sunnuntaipäivän kunniaksi kaikki paikallaolevat kaksijalkaiset päättivät lähteä ennakkotutkimukselle kummieni mahdollisen uuden residenssin sijaintipaikalle. Niinpä virittäydyimme kevyin eväin matkaan ja kuljimme kirsu maassa oravain ja pidempikorvaisten jälkiä nuuskien (paitsi Frida, joka nuuski ihmisjälkiä ja kulki sivistyneesti kummitädin ohjastamana...se kun on Tommy Virénin oppilaana nyttemmin) kohti uusiorakennusaluetta. Lähellä kohdettamme saimme vainun ja isäntä jo uhosi saaliseläimemme olevan peräti peuran (eikun kauriin)...vaan sehän olikin julmetun suuri peltojänis (eikun rusakko). Saimi lallatteli hyvän tovin pakenijan perään ja Kaisan kanssa intoilimme muuten vain lopunkin sivistyneen koiran maineemme ojanpenkkoihin.
Noin muuten reissu oli oikein mukava, vaikka kaksijalkaiset eivät meille eväitään jakaneetkaan!!
Kotosalla sitten syyniin joutuessamme emäntä viimein havaitsi Saimin polkuanturoiden (kaikissa jaloissa muuten) isot ruvet ja niin sai Saimin viimeviikkoinen alituinen lumen tassuista kalvaminen selityksensä. Missä lienevät sitten (mökillä tietty) reikiintyneetkään? Kaisallakin on sen verran vaivoja, että takareisiä saa hieman hieroskella. Tuntuvat hieman rasiintuvan lumessa hyppelystä, toisin kuin minulla nyt. Pomppu pelaa ja intoa piisaa, vaikka vaaka tänään näyttikin aamulla peräti 24,5kg isännän viimeviikon rajoitetusta ruokatarjoilusta huolimatta. (Kaisa 23,5kg ja Saimi 24,5kg).

55min=150m

Isäntä oli tänään valveutuneessa tilassa ja pyrki kouluttamaan meitä pikku settereitään kulkemaan taluttimessa asiallisesti (tarkoittaa: ei eri suuntiin singahtelua täydellä vauhdilla, ei kuljettajan kiertämistä sekä oikealta että vasemmalta puolelta eri koirat eri aikaan, tai sitten yhtä aikaa, ei päämäärätietoista kiskontaa jonnekin muualle, eikä edes jäniksen/oravan/muun riistan jäljille vetoa).
Koulutustantereena toimi tällä erää kotimme edustie, jolla kuljimme aina sen aikaa yhteen suuntaan kun käyttäydyimme asiallisesti porukalla. Tällä metodilla ehdimme ensimmäisen vajaan tunnin session aikana liikkua plusmerkkisesti aiottuun aloitussuuntaan peräti 150m!!
Jatkamme harjoituksia...