Varhaisen, ennen emännän töihin lähtöä, lenkin jälkeen minut suljettiin Saimin kanssa ihan yksin taloon. Sain seurakseni vain kuusi maitotölkkiä täynnä herkkuja...jaa, Saimi oli myös jakamassa niitä. Sen verran eväistä ehti päivän aikana tulla kinaa, että vein luut kuistin pöydälle turvaan. Sämpylää otti se päähän, se kun ei vielä uskalla hypätä pöydälle (ainakaan, kun olen jo siellä), niinpä Saimi sitten repi lämpimikseen pöytäliinasta suikaleita isäntäväen tyrmistykseksi.
Kaksijalkaisten kotiuduttua töistään pääsimme viimein ulos temmeltämään joutilasta kahvittelun ajaksi. Saimi jatkoi riipimispuuhiaan ja hyökkäsi tällä kertaa omenapuun kimppuun. Kaikki alempana olleet oksat joutuivat harvennuksen kohteeksi suurhortonomin toimesta. Pientä yllätystä puutarhurille tuotti oksien nykimisestä seuraava omenoiden putoilu, eivät vahinko vain osuneet Sämpylän kiilapäähän ; -)
Kahvittelun jälkeen lenkiksi kiersimme Tohloppi-järven ja pääsimme samalla reissulla uimaan. Kuten tavallista, siihenkin piti tietysti tunkea kepinnoutoharjoitus. Selvisin siitä märin turkein ja kehuin, noutomatka kun oli kesän pisin (siis vaatimattomat 20 metriä). Saimille sen sijaan ei oikein uinti maistunut, olisikohan syynä ollut poikaseropi Rocky (sakemannia ja huskya), joka tuppasi olemaan hieman päällekäypä omien uintihommiensa ohessa.
Loppureissu oli sitten kiva jolkotella turkki kosteana pupujen ja sorsien tuoksuja nuuskutellen. Varsinkin, kun pääsin vielä kipaisemaan Saimin kanssa ihan irrallaan suo-osuuden. Reissulta rahkasammalta jäi turkin koristeeksi sen verran, että pesuvati pihamaalla oli kohtalonamme...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti