Aamu valkeni Hopussa harmaana, mutta onneksi poutaisena. Yö oli mennyt unten mailla, vaikka isäntä mönkikin pedilleen vahvasti irlantilaiselta viskiltä tuoksahtaen monta tuntia naisväen jäljestä ; )
Ekana treenikohteena oli peltokeikka fasaaneja etsien. Varkautelainen ikimetsämies luennoi ensin brittiläisten kanakoirain käytöstä...hauskasti muuten, mutta Saimille karahti karanteeni peltokeikkaan. Autoon teljetty Sämpylä piti ankaraa älämölöä meidän kelautuessamme harjoituksiin, mutta säästyipähän samalla herrasetterieden alituiselta ahdistelulta...lömkmkkm...tämä muuten on kirjurin avustajan, Sulon tassunjälki.
Pellolla pääsin isännän kanssa tipun etsintään pitkän narun päässä. Koppifasaani löytyi, mutta pojot jäivät kauas kympistä, sillä tungin kuononi häkkiin kiinni. Umpijämäkkä seisontakin jäi tekemättä, kun häntä unohtui heilumaan innostuksen puuskassa.
Hernesopan jälkeen alkoi viimein satamaan ja oikein ukkosen säestyksellä! Vettä tuli taivaalta rankasti juuri sopivasti ruokatauon ajan ja sitten taas päästiin harjoituksiin. Tällä kertaa treenattiin agilityä. Isäntä oli ihan onnessaan, kun se sai meikäläisen kieppumaan keppienkin ympäri ihan siedettävästi. Muut kohteet olivatkin pässinlihaa. Saimikin sai osallistua emännän kanssa harjoituksiin ja tekikin hommat ihan ok, paitsi että jonotti koko ajan meikän perään.
Pimeän tultua naatiskeltiin muurinpohjalettuja, tai oikeastaan pikku paloja isännä plättyjen reunoista. Saimin riemuksi jätkiä vain alkoi pyöriä ympärillä turhankin kanssa ja pikku pipari oli liiallisen ihastuksen kohteena. Onneksi isäntä kiskoi meidät meökein ajoissa Hoppuun unelle...aamulla sitten TOKOa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti