Latu?

Sunnuntaiaamu valkeni harmaana ja taivaalta rätki räntää. Pakkaskausi on todellakin ohitettu, ainakin toistaiseksi. Helmi ja Saimi saivat aamulenkilleen seuraksi retkisuksin varustautuneen isäntäväen. Ensin seurailtiin tietä, paitsi koirat, jotka seurailivat tien pielessä kulkeneita "villieläimiä". Mökkitien päästä retkue kaarsi pellolle, jolla olikin sitten märkää ja pehmeää lunta turhankin kanssa. Koirat saivat pompittua kenguruiden lailla pellon halki ja ankaralla hiulauksella isäntäväkikin selvitti osuuden järvelle asti. Lanhden yli pääsi helposti, kunnes puolivälissä vesi solahti monoon, järvellä oli vettä toista kymmentä senttiä. Helmi ja Saimi jäivät siinä jäällä pyöriessään parin upesavannon taakse nalkkiin. Helmi ponkaisi sohjojään yli melko rivakasti, mutta Saimilla otti hieman aikaa uskaltautua pettävän kohdan yli...matalasti ryömien.
Iltapäivästä oltiin taas ladun teossa, tällä kertaa metsään. Reitin alku vei pellon poikki, joten taas kahlattiin pari sataa metriä syvällä. Ihmiset suksien kanssa ja setterit jalkapelissä. Lunta oli niin paljon, että Helmi-Orvokista ei näkynyt kuin pää montun pohjalta. Onneksi metsässä oli valmista polkupohjaa, jota pitkin koirat saivat laukata ja kaksijalkaiset hiihdellä runsaan viiden kilsan lenkin...

Kattolunta, kylmää ja hankijuoksua

Lauantain pikkuprojektina maalla oli tyhjentää rakennusten katot sataneesta puolen metrin hangesta. Koskapa Helmi ja Saimi eivät viihtyneet lumenluonnin aikaa sisällä, ne saivat harjoitella maastossa liikkumista ihan omin nokkinensa isännän riekkuessa kolan kanssa kotolla ja emännän lapion kera maan pinnalla. Koiraneitien jo laukattua itsensä hapoille järvellä ja pihassa, saapuivat paikalle Saimin kummit ja he keksivät setterilleille sen verran lisää motivoitua juoksua, että ilta meni melkoisessa hiljaiselossa. Saunan, kummien lähdön ja olympian kisojen seurailun jälkeen mökkeilynelikko siirtyi tupaan rahdattuun parisänkyyn unille (edellisen yön aikana kaksijalkaiset yrittivät nukuttaa setterineitejä nojatuoleissa...hah, siinähän ne koisivat kainalossa sängyssä heti kun itse pötkölleen ehti...melko ahdasta). Tällä kertaa nukkumajärjestykseen paneuduttiin pieteetillä ja kaikki mahtuivat (+nukkuivat) ihan hyvin...

Maalle mökkeilemään

Juuri ennen iltapimeää Helmi ja Saimi saivat kaarestaa auton edellä (ja jäljessä) mökille melkoisessa lumisateessa. Kaksijalkaisten suihkiessa lapioilla autoparkkia ja polkuja, setterit sinkoilivat itsensä lumimöykyiksi. Siitä olikin sitten kiva siirtyä turkki lumipallona pakkasen puolella oleviin sisätiloihin palelemaan. Niinpä neideille valmisteltiin yhteispesä vilttien alle nojatuoliin, jossa likat vetivät reippaat tirsat ennen päivällistä. Evään jälkeen kokoonnuttiin töllön ääreen katsomaan Suomen olympivälieräpeliä USAa vastaan. Tupakin on jo pikkuisen plussan puolella ; )

Kostea aamua

Emännän hinautuessa unenpöpperössä rappusia alas Helmin ja Saimin jäljessä, Saimi-Sämpylä yllätti ikävästi. Tuskin rappuset alas päästyään Sämpylä kyykkäsi matolle ja lurutti mahdottoman pisun keskelle mattoa. Ensi torjuntana emäntä viskasi kylpypyyhkeensä pisu-imuriksi lattialle ja kiljaisi: Mitä sää teet! Siitäkös Saimi-parka hätkääntyi ja arkaili koko aamun emännän jäljissä. Taitaa taas on luvassa konsultointia viisaampien kanssa pidätykyvyttömästä, tai oikeastaan ankarasti juovasta setterineidistä...

Painostusta

Aamuhetki kullan kallis, vaan ei silloin kun Helmi-Orvokki nojaan päällään sängyn reunaan ja tuijottaa herkeämättä emäntää. Mikä lienee se ääni, joka emännän killitykseen herättää, mutta sen jälkeen hän ei enää saa unen päästä kiinni ja sen Helmi tietää! Aikaa menee maksimissaan puoli tuntia ja sitten emäntä luovuttaa ja kömpii koirain patjalle jatkamaan aamu-uniaan kahden perin tyytyväisen setterineidin väliin. Saimia kyllä harmitti hetken, kun se jäi emännän selkäpuolelle aluksi, mutta kun Helmi oli nukahtanut, emäntä ystävällisesti kääntyi Saimin puoleen ja niin Sämpyläkin nukahti tyytyväisenä...

Collie-pojan kudit metsään

Lumimyskyisen aamulenkin loppupuolella Helmi, Saimi, emäntä ja isäntä kävelivät pahki isäntänsä kanssa matkaa taittavaan collie-poikaan. Kun nelijalkainen herra havaitsi setterineidit sen silmät suorastaan muljahtivat innosta, Helmin tarkastettuaan se siirtyi toiveikkaana Saimin perään ja kirsututka osoitti Saimin lopuillaan olevan juoksun. Saimin hömelö vielä heittäytyi veikistelemään collielle, joka siitä vasta innostui ja lopulta koetti oikein nousta pukille. Sämpylä istua tämitti lumihangessa ja nuorena neitona ihmetteli, että mistä oikein on kysymys. Collien isäntä oikein hermostui koiralleen liian innokkaasta yrityksestä ja kiskoi sen pois lemmen tantereelta samalla kun Saimikin muiden muassa vetäytyi takavasemmalla uroota häiritsemästä. Riitalle lohduksi todettakoon, että Saimi oli koko ajan tarkan vahdinnan alla ja sitä paitsi senkin "parasta ennen" päiväys on jo ohitettu...

Parit Hovawartit

Paukkupakkasesta ja hyytävästä viimasta huolimatta Pikku-Tohlopin jäällä on lumen alla senttitolkulla vettä. Vaan siitä isäntä ja setterit oikaisivat iltapäivälenkille. Kun Helmi ja Saimi viimein olivat pomppineet maihin tassut jääpaakkuja väärällään, vastaan käveli pari hovawart-setää. Isojen mustien poikien kuskina oli Helmin viimekeväisen pentukurssin ohjaaja. Helmi ei heti muistanut pomottajaansa, vaan kun hieman haistoi hovawarttien emännän kättä, niin jo alkoi pusuttelu.
Saimilla oli sillä välin hieman ahdasta kahden innokkaan herran kanssa. Sämpylän käyttäytymisestä ilmeni pikaisesti, että tuoksut ovat pojille mieleen, mutta parasta ennen -päiväys on jo ohitettu. Piiritys oli kuitenkin sen verran päällekäypää, että Helmi oikein innostui puolustamaan "pikkusiskoa" ja hammasti kumeasti muristen pojat ruotuun.
Koirakoiden ollessa lähdössä muutaman sanasen jälkeen eri suuntiin, oli setterineitien lumoamana Helmin ja Saimin mukaan tunkemassa iso musta ja periatteessa oikein hyvin koulutettu hovawartti(nuorempi ja viriilimpi). On se vain kummallinen tuo kaiken järjellisen toiminnan varjoonsa jättävä "naisen haju"...

Vetokoirailua hyisessä tuulessa

Iltapäivästä Helmi, Saimi ja isäntä siirtyivät ulkoilemaan Näsijärvelle. Isäntä oli varannut mukaan vetovaljaat ja sukset, valjaat koirille ja sukset isännälle. Rauhaniemen parkkipaikalla vetolaitteistot viriteltiin kuntoon hyytävässä itätuulessa. Sitten koirakko singahti järvelle, reittinä oli hyvin tampattu polku ja ensimmäiset satametriset sujuivat livakasti Helmin juostessa edellä ja Saimin perässä. Isäntä oli onneksi varannut jalkaansa vanhat luistelusuksensa, joilla oli näppärä steppailla koirien jäljessä. Umpihankeen siirryttäessä piskien veto hajosi, sillä molemmat halusivat nuuskutella leijalautailijoiden jättämiä jälkiä sieltä täältä. Hetki vain, ja vetonarut olivat tuhannessa solmussa! Isäntä sai oikein kantapään kautta selville viiltävän tuulen ja -15C:n pakkasen yhteisvaikutuksen selvitellessään sotkun. Heti kun köysistö oli selvä, vei matka takaisin rantaan, joten vetotreeniä tuli kasaan vain pari kilometriä, mutta koirista kyllä lähti silläkin matkaa mehut ja isännältä häipyi käsistä tunto...

Kätketty kakkonen

Aamulla suolla Helmi-Orvokki päätti toimittaa kakkostarpeensa oikein pieteetillä ja hyppäsi ojan pohjalle. Siellä se ruoputti hyvän aikaa lunta saadakseen aikaan asianmukaisen tulostuspaikan. Kun valmistelut oli viimein suoritettu, koko koiraa ei oikeastaan näkynyt hangen alta ja kun ojakin oli runsaan puoli metriä syvä, ei monipökäleinen tuote kyllä tule häiritsemään lenkkeilijöitä, vaikka isäntä sen jättikin pois keräämättä ; )

Maatalousvieras ; )

Maataloustuotekauppias selvisi vain yhdellä Helmi-haukulla; Ovelta ovelle kaarteleva maan viljan kauppias onnistui myymään emännälle paalin munia, sipuleita, tomaatteja ja muuta sellaista. Siinä maksupuolta selvitellessä koirat tietysti ryykäsivät kauppiaan jalkoihin. Yllättäen herra kauppias todellakin selvisi Helmin normaaliräkytyksestä vain yhdellä äännähdyksellä, sekä Helmi että Saimi sen sijaan tunkesivat innolla rapsutettavaksi...

Hellää huoltoa ja rähinää

Helmillä ja Saimilla oli tavanomaista pidempi yksinolopäivä tiedossa tiistaiksi, vaan onneksi emäntä sai hätiin juniorin kaverin Sändiksen. Sändiksellä on oma koira hakusessa, joten hän ihan mielihyvin treenailee taitojaan Helmin ja Saimin kanssa. Ennen apumiehen saapumista oli piskeillä kuitenkin aikaa sotkea ja nukkua aamulenkistä aina myöhäiseen iltapäivään asti. Sen verran oli aika ollut pitkä, että Sämpylältä oli livahtanut matolle pisu, mutta Sändiksen saavuttua oli ilo ylimmillään. Huoltosession lopuksi emäntä käveli vielä koirien ja apumiehen kanssa lenkin. Helmin, Saimin ja emännän ollessa paluumatkalla, tapasivat he labbiksen, joka sen isännän mukaan on osoittautunut hieman ärjyksi muiden koirien kanssa. Kuulemma labbiksen pienenä ollessa se oli saanut liikaa kyytiä sakemannilta ja siitä tuli selvästi jotain traumoja. Noo, Saimi oli kyllä sitä mieltä, että ainahan noin kivalle koiralle voi hännänalustaa esitellä (juoksu on siis Sämpylällä hieman Helmiä jäljessä, ilmeisesti), vaikka tyttö olikin. Helmi sen sijaan ei lainkaan pitänyt labbiksen lähentelyistä ja uhitteluista, oli se sitten taluttimessa tai vapaana. Ensin oli vain hieman huulien nostelua, sitten ärinää ja lopuksi emäntä sai jo komentaa piskit erilleen...Helmiä kun ei yhtään huvittanut nöyristellä mokomaa ; )

Hiihtelemässä

Yö maalla oli jokseenkin "viileä" ja setterit keksivät aamuyöstä neljän korvissa pyrkiä punkkaan peiton alle. Pienellä säädöllä sekä Helmi, että Saimi, ynnä varsinaiset sängynhaltijat saatiin sopimaan peittojen alle niin, että nukkumisestakin tuli vielä jotain. Aamulla lämpömittareiden tarkistelu osoitti sisälämpötilan olevan +15C ja ulkona -23C, oli siinä nenä huurteessa.
Puolilta päivin pakkanen oli pudonnut kuuteen asteeseen kirkkaassa auringonpaisteessa, joten Helmi ja Saimi pääsivät isäntäväen kanssa pikku hiihtoretkelle.
Järvellä oli iljettävästi vettä lumen alla, mutta se ei neitejä häirinnyt. Kun hiihtohemmot saivat siirreltyä jalkojaan kuuden kilsan verran, koirat pinkoivat hangessa ja rantametsissä varmaan 20km. No, hommalla saavutettiin se mitä haettiin: koirille maistuivat pavut ja uni, isäntäväelle taas hernerokka...


Koppi

Maalle viikonlopuksi

Aamulenkillä oli osoittautunut Helmin "parasta ennen" päiväys vanhentuneeksi, sillä kaksi seropi-setää tutkaili intopiukassa vain Saimia. Helmi itsekin seuraili coolina sivusta Sämpylän poikien väistelyä (josta voitaneen päätellä Saimin juoksun olevan sittenkin Helmiä jäljessä, toisin kuin aluksi epäilimme).
Heti puolilta päivin setteristö siirtyi maalle emännän ja isännän matkassa. Lunta oli kemällä 47cm, joten kenelläkään ei päässyt kylmä yllättämään. Kaksijalkaiset lapioivat väyliä ja katoksia puhtaaksi ja nelijalkaiset pomppivat kisailujaan umpihangessa ja hammastelivat kilvan toisiaan.
Iltapäivästä isäntä koetti Helmin kanssa taas koirahiihtoa, Ensin harjoiteltiin tietä pitkin ja se kun sujui ihan hienosti, painuimme naapurin ajamalle hiihtouralle järvelle. Vaikka latu oli viime lumisateen jäljiltä ummessa, Helmi veti ja isäntä pukki lahden ympäri pikku hetkessä. Helmi se vain on melkoinen malamuutti! Heti kun Helmi oli päässyt valjaista, se kipaisi uudelleen saman reitin vapaudesta inoissaan.
Isäntä kokeili Saimiakin pikku matkan vetoelukkana ja silläkin homma sujui hienosti, ainakin jos Helmi juoksi reittiä edeltä ; )

Hevosia ihmettelemässä...ja Saimin "löytö"

Setteripari sai aamu-ulkoilukaverikseen isännän, joka kuljetti koiria visusti remmissä. Siihen oli syytäkin, sillä kun Helmi saa silmiinsä minkä tahansa nelijalkaisen, se laittaa hännän toiveikkaana poskeen ja ottaa esittelyspurtin...ja Saimi perässä. Siinä on kuljettajan tasapaino tarpeen ja taluttimenpitovoimaa tarvitaan kuin pienessä kylässä. Tuttavan Elli-koirakin sai kokea heti alkulenkistä Helmin ja Saimin herpaantumattoman, ja suorastaan rasittavan, huomion.
Isäntä päätti antaa koirille muuta mietiskeltävää ja niin matka suuntautui raviradalle. Siellä oli onneksi viisi ravuria treeneissä ja Saimi olikin oikein innostunut klopsuttelijoista, eikä Helmikään ollut Pekka pahempi. Hevosia hieman hermostutti, kun kaksi innokasta ravihullua tiirasi niitä kierros kierroksen jälkeen lumivallin päältä. Lopullisen intoniitin piskit saivat parkiipaikalla treenanneista hevoista, jotka ravasivat pari kertaa ohi kolmesta metristä!
Iltapäivästä piipahdimme jalkapelissä Lielahdessa ostoksilla koko porukalla = isäntäväki ja setterit. Matkalla ohi vatkasi helikopteri, jonka alla roikkui köydestä palkki (sähkölinjojen vieressä kasvavien puiden lumesta puhdistusta varten). Siitäkös Saimi innostui, se tiirasi vispilän perään pitkään ja hartaasti, luuli varmaan linnuksi ; )

Näimme jäniksen...

...kuului puhelimesta emännän sanomana. Iltakiepillä pupu oli erehtynyt liian lähelle setterineitejä ja niin emäntää vietiin. Hihnat eivät sujahtaneet heti läpi käsien, vaan kuljettajapolo lensi päälleen hankeen. Kun hän sitten kampesi pystyyn huuli haljenneena, olivat setterit häipyneet eetteriin pitkäkorvan perässä. Puoli metriä kiihdytystä riitti kaatamaan ihan naisen kokoisen taluttajan paiskaamalla!
Noo, koirat palasivat hetken kuluttua ja nyt emäntä pitää kylmää huulen päällä ollakseen näyttämättä naurettavalta huomenna koulussa...

Niin juoksussa, niin juoksussa

Päivän viime valossa setterit ja emäntä painelivat suolle lenkille. Siellä koirakko tapasi Lapinporokoira Röllin, joka olikin jo entuudestaan tuttu muutamaltakin aiemmalta tapaamiselta. Rölli olikin Helmin mielestä kelpo sulhokandidaatti. Häntä heilahti välittömästi neidillä poskeen, kun se äkkäsi uljaan uroon. Röllin emäntä mainosti koiransa olevan jo täysin tietämätön uroiden töistä, leikattu kun oli. Vaan kyllä Röllillä oli vielä aivokurkiaisessa muistissa miehen työ ja se ponnahti heti pukille sopivalle etäisyydelle päästyään. Eikä ollut Helmi-Orvokillakaan mitään moista vastaan...onnetonta tapauksessa, koirain mielestä, oli sen lyhytaikaisuus. Taluttimet ne vain kiristyivät ja niin homma lopahti.
Saimille sen sijaan ei moinen puuha kolahtanut lainkaan, taitaa vielä olla hieman matkaa parhaaseen käyttöpäivään ; )

Kevättä ilmassa

Iltapäivän ulkoiluhetkellä Helmi ja Saimi joutuivat/pääsivät järvelle aurinkoa haistelemaan, tai oikeastaan isäntä haisteli arskaa, koirat nuuskivat paremminkin myyränkoloja lumen alta. Sen verran valoisaa ja aurinkoista oli neljän korvissa, että tuli jo kevät mieleen 11 asteen pakkasesta huolimatta. Setterineidit kevättä tuskin vielä huomasivat, vaikka innostuivatkin laukkaamaan edestakaisin lumessa auringonpaisteessa...















Helmi ehti melkein pois kuvasta...

Sera -dobermanni

Helmi ja Saimi pomppivat aamulenkin reittinsä normaaliin rivakkaan tapaansa ja isäntä kömpi perässä lumennuhjussa. Yöllä oli taas tipahtanut polkujen päälle pari senttiä tuoretta ja muutamalla polulla oli useammankin päivän tuotos vielä tamppaamatta. Settereitä ei lumi haitannut, Saimi putsaili tapansa mukaan lumipaakut aika ajoin näpsäkkäästi hampailla ja Helmiä ei reissussa kiinnosta jalkojen putsailu; kyllähän isäntä/emäntä jalat siivoaa kotosalla.
Puolimatkassa koirakko kuuli kiivasta koiran takaisinkutsua ja viheltelyä, mutta mitään ei näkynyt. Pari sataa metriä myöhemmin kului taas kutsuntaa, joten isäntä nappasi neidit köyteen. Saman tein polkua pitkin pölisti kovaa vauhtia dobermanni, joka lähempänä osoittautui sekin nartuksi. Isäntä reippaana poikana päästi Helmin ja Saimin irti ja Helmi meni heti tarkastamaan tulijan. Hetken kuluttua Saimikin meni tutustumaan dobbikseen ja sitten alkoi reipas rymy. Sera-nimiseksi osoittautunut dobbis oli kaksivuotias ja saman verran Saimia isompi kuin Saimi on Helmiä. Kokoeroista huolimatta kolmikolla oli oikein hauskaa, vaikka kisailuympyrä olikin hieman paksuluminen. Siinä kaksijalkaiset myhäilivät tyytyväisinä koirain väsyttäessä itsensä kunnon kilpajuoksulla...

Saimin oma jälki

Isäntä sai pitkän työvuoron jälkeen onnekseen leppeän aamuherätyksen. Itse asiassa setterineidit vetivät lonkkaa aina siihen asti, kun isäntä erehtyi tiedustelemaan aamukymmeneltä ulkoiluhalukkaita. Näkyy sitä setteriltäkin veto loppuvan leijalautailupuuhissa, juoksivathan Helmi ja Saimi sunnuntai-illasta kolmatta tuntia järvellä leijanarujen välissä poikain urheilua häiriten.
Aamulenkillä Saimi löysi ihan itse oravan jäljet ja alkoi nuuskuttaa niitä häntä kiivaasti heiluen. Jäljet veivät männyn tyveen ja runkoa ylös, joten Saimi seurasi kirsullaan tuoksua niin korkealle, kuin vain kintereet kantoivat. Kurre oli tiessään, mutta Saimi tarkasti lenkkireissulla melkein joka toisen puun puolentoista metrin korkeudelle asti ; ) Olipa hauska katsella Saimin "heräämistä" metsäkoiraksi!

Näin väsytän setterin...

Koska suklaavahinkoja ei jyrsityistä patukoista tullut, emäntä suunnitteli ottavansa Helmistä ja Saimista mehut pois. Lauantai kun oli mennyt pelkässä lötköttelyssä. Niinpä piskit vyötettiin flexeihin ja matka oikein väljää reittiä Tohlopin ympäri alkoi, vieläpä tosi pitkällä askeleella, sillä W8, eli kaksi juoksuista narttua oli elämänsä VEDOSSA. Matkalla osuttiin itsevarmaan mustaan kissaan ja emännällä oli kiire pelastaa kirsut ja kissa. Seuraavaksi villakoira-parka sai runsasta, erittäin runsasta huomiota. Puskat ja penkat kollattiin Helmin toimesta ja vauhti ei vähentynyt, vaikka matkaa oli tehty jo toista tuntia. Niinpä emäntä saapasteli järvelle ja päästi koirat vapaaksi, josko ne juoksisivat itsensä puhki. Puolivälissä järveä alkoivat emännän saappaat kastua; jäälle oli noussut runsaasti vettä. Tassujen kastuminen ei neitejä haitannut, vaan juoksentelu järvellä jatkui. Emäntä sen sijaan joutui perääntymään takaisin tielle. Kun konkkaronkka oli viimein kotosalla, oli  matkaan kulunut aikaa kolme tuntia. Ainoa väsynyt oli kaksijalkainen, nelijalkaisilla olisi ollut intoa vielä toiseen reissuun, varsinkin, jos olisivat saaneet seuraksi pari roimaa urosta...

Sotkua ja sekalaista syötävää

Emännän hiihtoreissun aikana perheen pojat lähtivät kaupoille ja perheen tytöt (ne nelijalkaiset) jäivät kotinaisiksi.
Huomaa kyllä, että pojat eivät enää pidä pesäänsä koirataloudessa, sillä olohuoneen nurkkaan oli jäänyt Helmin ja Saimin riemuksi pussukallinen energiapatukoita, soijaputua ja palautusjuomaa. Ja nehän oli löydetty! Emännän lauantai-illan pelastukseksi soija oli ripolteltu vain osittain matoille, palautusjuomatölkki oli sentään putsattu kunnolla ja energiapatukoita oli rouhittu varsin minimaalisesti olohuoneen matolle. Blogikirjailija pääkaupungissa odottaa lisätietoja patukkain suklaapitoisuudesta ja sen mukanaan mahdollisesti tuomista hoitotarpeista...vaan johan tuo Saimi-Patonki on jo pari päivää kuolannut joutilasta (netin rikkiviisaiden keskustelupalstojen mukaan todennäköisin aiheuttaja on vieras esine vatsassa).

Naarashirvi

Jos jättää kaksi setteriä kotiin kudeksi tunniksi, on syytä varata nille enemmän kuin neljä purkillista (ex-pakkauksia luulla tai muulla "hauskalla" täytettynä) täkyjä huvitukseksi. Emännän palatessa virasta iltapäivästä koto näytti kaiken kaikkiaan siisvolta, mitä nyt pikkelsiksi revittyjä täkyaskeja oli tasaisena mattona sallitulla liikunta-alueella (yläkertahan on nyttemmin suljettu kaksikon temmellykseltä, kts. viimeviikkoinen blogimaininta rappuportista).
Mutta. Pianon päältä oli hävinnyt komeasarvinen puuhirvi! Ja eteisen lattialta löytyi reiällinen naarashirvi ; )
Nuori neiti Saimi ei tainnut pitää vieraista uroksista taloudessa ja poiminut pianon päältä siellä jo muutaman vuoden köllöttäneen hirven uudelleen muotoiltavaksi. Selvittämättä jäi, oliko taiteellisesta lopputuloksesta vastuussa Helmi vaiko Saimi, mutta puuhirveä ei enää kehtaa laittaa pianon päälle...(perheen junioreiden mielestä kyseessä oli itse asiassa kierteissarviantilooppiuros, josta siis tuli naaras)

Tosi narttuja ja vielä balanssissa

Päivän valjettua isäntä havaitsi setterineitien ahterinnuoleskelun olevan sitä luokkaa, että hännänalusen syynäily oli paikallaan. Tarkastelun tuloksena aiempi epäily neitien yhtäaikaisesta juoksuajasta vahvistui. Saappaanvarret olivat muuttuneet huopatossun varsiksi ; ) Myös poikatesteri vahvisti hännänalusdiagnoosin; naapurin veteraaniuros Ponzo sai hepulin...Helmin käyttöpäivämäärä on kuitenkin vielä edessäpäin ja niinpä Ponzo sai siltä hammasta yli-innokkaasta lähentelystä. Saimilla sen sijaan ei ole harmaintakaan aavistusta vaikutuksestaan setäkoiriin, katsotaan, onko tilanne parin viikon päästä vielä sama.
Iltapäivän aurinkoisella lenkillä isäntä törmäsi Helmin ja Saimin kanssa pointterityttöön (juoksuinen sekin) ja sen emäntään. Hieman rotevankokoinen pointteri sai Helmin näyttämään varsinaiselta sintiltä, mutta pointterin emäntä kuitenkin kehui Helmin ja Saimin hyvää kuntoa ja balanssia. Ovat kuulemma oikean metsäkoiran näköisiä, ja siitäkös isäntä oli polleana : D

Lunta, teetä ja kettu

Aamulenkille lähtiessä Helmi, Saimi ja isäntä havaitsivat säätieteilijöiden erehtymättömyyden; lunta oli satanut, ja satoi, yön aikana reippaasti. Luistelukentän jään päältä mitattuna höttöä oli pudonnut 12cm. Sekös setterineitejä riemastutti, nythän oli erinomainen tilaisuus pölistää kilpaa jo Helmin kaulaan asti ylettyvässä hangessa. Saimilla on vielä pää hieman ylempänä, joten sen ei tarvitse pomppia aivan samalla tavalla kuin Helmin, varsinkin kun se yleensä loikki Helmin jäljissä.
Lenkiltä kotiuduttuamme ryhdyimme lumitöihin. Hetken hommain jälkeen yllättäen "kadullemme" saapunut auratraktori häiritsi koirain pihahommia sen verran, että isäntä siirsi ne turvaan sisälle ja päätteli urakan.
Sisälle saapuessaan hän sai nenäänsä voimallisen Maté-teen tuoksun. Eikä se mikään ihme ollutkaan, pussi kun oli revittynä eteisen matolla ja Saimi luikki syyllisen näköisenä pikaisesti sivummalle Helmin yrittäessä samalla nukkua viattomasti tuolissaan. Keittiössä lattialta tuoksui eri tee: Oolong. Sitä oli sentään ripaus jäljellä paketin ehjässä osassa. Pääasiallinen keittiön työpöydän ruokatarvikkeiden "selaus" oli leipäpussi ja sen jäljellä oleva sämpylä, jonka Sämpylä, tai nyt jo oikeammin Patonki, ja Helmi olivat nauttineet aperitiiviksi ennen varsinaista papuannosta.
Iltalenkille isäntä, emäntä ja setterit lähtivät kiertämään Tohloppia. Matkalla saimme näköhavainnon tosi paksuturkkisesta ja skrodesta ketusta. Taistelusetterimme saivat samassa kovan iilin päästä tekemään tuttavuutta repolaisen kanssa, mutta isäntäväki roikkui niin sitkekästi taluttimissa, ettei hööki onnistunut, onneksi. Reissulla tapasimme beagle- ja jackrussell-miehen, joka kertoi ketun ahdistelleen asuntoalueellaan jopa erästä nuorta miestä! Loppumatka harjoiteltiin kaunista hihnassakulkua. Sillä konstilla matkaan saatiin kulumaan ainakin kaksinkertainen aika, kun vetoisa koiraa vähän väliä pysäytettiin ja aloitettiin kulku uudestaan...

Maanantaimittauksia HELMIkuun kunniaksi

Hieman painoaan menettäneen isännän sylissä punnitut setterit pääsivät uuden kuun kunniaksi seuraaviin kiloihin: Helmi-Orvokki 22kg ja Saimi samaiset 22kg. Saimin säkäkorkeus näyttää juuttuneen tuohon vajaaseen 62cm:iin, eli korkeuskasvu taitaa olla lopuillaan. Saimin ekoja juoksujakin tässä jo odotellaan, merkintätiheys tienposkiin on ainakin aika tiheä (joo, pisut näyttävät vielä ihan tavallisen värisiltä) ja perännuolukin on tihentynyt, mutta itse saappaanvarsi on vielä vaatimatonta neitikokoa. Helmilläkin alkaisi olla jo aika kolmansiin juoksuihin, saas katsoa onko meillä poikakoiria sekoittavia hormonihajuja tupla-annos yhtä aikaa...