Aamu valkeni Härkäniemessä aurinkoisena. Yritin livahtaa isäntäväen ja Saimin kanssa salavihkaa metsälenkille. Siis ilman herraseuraa. Pienen mutkittelun jälkeen mukaamme metsän siimekseen tarttuikin onneksi vain Ruusu-sisko, jonka kanssa suihkimme pitkin pusikkoa. Saimi oli aivan innoissaan päästessään purkamaan energiaansa ilman piparinnuuskijoita ja selkään nousijoita.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja metsälenkiltä jouduinkin emännän kanssa TOKO-kentälle harjoituksiin. Ohjaaja oli eilen illalla kieltänyt syöttämästä meitä, jotta olisimme namien perään hieman persompia...ja niin totta vieköön olinkin! Pääsin oikein kehuttujen joukkoon kuulemma lupaavana kykynä, joka jaksoi keskittyä. Outoa ; ))
Saimi sen sijaan heitti isännän kanssa pyyhkeen kehään heti kättelyssä. Sämpylä ei viitsinyt yhtään mitään ja niin isäntä jaaritteli muiden katsojien kanssa minun emännän rehkiessä kenturalla. Epistä, onko joku juoksu muka kelpo syy olla treenaamatta : (
Toisaalta kun seurasin herrain kohellusta Saimin peräpään tuoksujen vimmoittamina (annoin niille välillä vähän hammasta Sämpylän puolesta), en kyllä ihmetellyt sen haluttomuutta ja väsymystä, johan tässä kolme päivää on väistelty innokkaita suvunjatkajakandidaatteja.
Viimein iltapäivästä kaksijalkaiset keräsivät kimpsunsa ja pakkasivat Saimin ja minut kotimatkalle Hopun punkkaan. Me vetäisimme tirsat aina Hollolaan asti, jossa kipaisimme puskiin pisulle ja taas matka jatkui kotiin päin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti