Peuramettällä, peuramettällä...

Taas on hanki lähdöss maast, eli suojan puolella keikutaan ja lumi on ihan lösöä, pitkästä aikaa, melkein koko joulukuu kun meni pakkasen puolella.
Oltiin sitten porukalla tavanomaisella aamulenkillä harjussa, kun Saimin ja minun kirsuun tarttui yllättäen peuran haju. Me ilmavainukot vain oltiin pahan kerran jäljessä tapahtumain kulusta, sillä Kaisa ja isäntäväki sattuivat olemaan melkein kosketusetäisyydellä tuon mainitun peuran kanssa! Isäntä äkkäsi ekana koikkelehtijan ja alkoi saman tein karjua Saimia ja minua luokseen. Siinä samalla, kun loikimme komentoa kohden, peura, eikun kauris, paineli sivuitsemme ja Kaisa kaaresti jäljillä perässä. Sen verran senkin menoa aluksi saatiin jarruteltua komentokielellä, ettei Käpy aivan ehtinyt kauriin kintereeseen ; )
Isäntä köytti meidät ikäneidot taluttimiin, mutta Kaisa sai painella emännän suosiollisella avustuksella rauhassa mini-hirvieläimen jäljillä Zetaa saalista etsien. Me Saimin kanssa korvasimme vapaan liikkumisen ilon reutomalla isännän olkapäät helliksi navakan etelätuulen tarjoillessa kirsuun kiihdykettä.
Olipas reipastuttava aamumatka yllätyksellisen (tai no joo, johan tuo oli neljäs havaitsemamme kauris normiulkoilualueellamme) vieraan tarjoilemana, sillä paluureissulla saimme tarkastella kahleista vapaana koko porukalla tikkusorkkien jälkiä...

Lenkin jälkeen...

No nyt on taivallettu tuollaiset 15km reippaassa pakkaskelissä (kaksijalkaiset eivät tietenkään saaneet kasaan ihan niin paljon kilometrejä). Huonona puolena tuollaisessa pöhrylumessa taivaltamisesta ovat melkoiset paakut varpaiden välissä ja jalkahapsuissa, mutta lähtipä reissussa ainakin hieman joulurasvaa...minulla oli nyt painoa 23,5kg, Saimilla 25kg ja Kaisalla 22,5kg...eli nyt syömään ;))

Vertailua

Isäntä kollasi tätä blogia "hieman" taaksepäin ja etsi hieman tilastotietoja. Erään päivän, eli maanantain 19.1.2009, mittaustulosten perusteella minä, Helmi-Orvokki painoin kokonaista 15,6 kg ja säkäkorkeuteni 53,5cm.
Vaan, vastaavat mitat ovat Kaisalla nyt 24kg ja 56,5 cm...minä painoin nyt peräti 25,5kg ja Saimi aina 26,5kg...pikkuisen on mennyt kinkkua liikaa alas. Onneksi pitkä lenkki odottaa, pakkasesta huolimatta (-20C).

Joulurauhan rikkoja

Tuskin olivat Turun kaupungintalon parvekkeelta saaneet uhottua joulurauhan rikkojain kovennetuista rangaistuksista, kun Kaisa alkoi rettelöimään. Lahjoja saadessa likka kun poimi oikopäätä meidän muidenkin paketit parempaan talteen ja jos ei oikopäätä saanut, niin alkoi rähistä ja tapella. Homma meni Frida-perron kanssa melkein hammaspolskaksi ja siitäkös isäntäväki hiertyi ja raskauttavien asianhaarojen vallitessa Kaisa joutui pakkasen puolella olevaan pesuhuoneeseen jäähylle 10 minuutin käytösrangaistukselle. Ja meillä muilla oli sillä välin niin mukavaa : )

Hyvää Joulua!

...siis hyvää joulua meiltä kaikilta kolmelta setterineidiltä täältä Tampereen aamupakkasista (-18C )! Toivotuksiin yhtyvät myös kuvantilkkeenä kyykkivä emäntä ja kameran takana pilleskellyt isäntä.

Listoitusta

Sauna on viimein viittä vajaa valmis. Tänään asensimme listoja ja me muotoilimme joitakin jiirejä tarkemmin...

Juustoasiantuntija

"Pikkusisko" Kaisa on ryhtynyt varsinaiseksi juusto-alan asiantuntijaksi. Pari viikkoa sitten se makusteli hartaasti juustoveistä ja sen pehmeämmästä päästä tuli uusiomuotoiltu imeskelyn lomassa. Tänään se nouti pöydältä (likka muuten kiipeää seisomaan ruokapöydälle ja tyhjentää sen varsin perusteellisesti kaikesta maittavasta) juustohöylän ja muutti senkin varren designiä...isäntä saa siis näyttää taas puukkoa uusille varsiaihioille. Onneksi kellarissa on kuivamassa pätkä kirsikkapuuta.

Laatumakuukset

Vanhan vuodesohvan patja jouti viimein kierrätykseen. Oikeasti se päätyi isäntäväen sängyn alle väliaikamajoitukseen kunnes saamme uudet sängyt hajalle. Nyt meistä jokaisella on oma pesä ja minä tietenkin etuoikeutettuna sain pesäni pöydän alle, joten siinä on jopa katto...

Erinomainen ulkoilupäivä

Pikku pakkanen ja sopivasti höttöistä lunta sekä kerrankin kunnolla aikaa ulkoiluun, koko porukalla. Sitten kun vielä mennä laukattiin riittävän pitkälle, eli ns. pellon takametsään asti, niin eipä voi enempää toivoa ;)
Reissussa näytti olevan melkoisesti muitakin koirakkoja ja yhden populan (2 x labbis, 1 x wisla) kanssa remusimmekin hyvän tovi. Käpy varsinkin naatiskeli kipittämällä keppi suussa nelikuisen labbiksen edellä, kunnes Saimi hikeentyi pennailuun ja ryhtyi röykyttämään Kaisaa...

"Lääkärin lausunto"

Perjantai-illan kunniaksi lähdimme oikein kutsuttuina vieraina puurojuhliin perhetutuillemme. Luvassa oli siis morjestus Pampi-bernin kanssa ja kunnon remuamista takapihalla...ja ehkäpä vähän herkkujakin ; )
Ja näin kävi!
Kaisalla oli tällä reissulla ensimmäinen tapaaminen juuri Pampin kanssa ja aikas tyylikkäästi pikkulikka sen hoitikin orjailemalla sopivasti "alkuasukasta".
Juhlavieraiden joukossa oli myös kummisetäni (ja tietysti kummitäti ynnä Frida), joka innostui isäntäväen ruinaamana tarkastamaan Käpy-Kaisan kulmahammastilannetta ja loihe lausumaan tarkastuksen jälkeen, että nyt näyttävät leuat kasvavan asianmukaisesti ja hampaatkin sojottavan haluttuihin suuntiin!

Kaisa kasvaa ja minä uin

Hyvää joulukuuta kaikille! Talvi on menollaan vaiheessa 2 ja pakkasta piisaa toistakymmentä astetta. Aamulla ennen ulostautumista meidät vaihteeksi punnittiin ja vaaka näytti minulla 23,5kg, Saimilla 25kg (ilmankos sillä on aina nälkä) ja Kaisalla 21kg. Kaisa on muuten jo ainakin 55cm korkea sään puolesta.
Lenkillä kävimme suolla ja minä testasin pikku-Tohlopin lumen peittämää pintaa. Isäntä ehti juuri ilmaista toiveensa, etten astuisi jäille, kun jo solahdin läpi. Onneksi avannon reuna kesti ja ponnahdin takaisin kuiville, että heps vain. Mitä nyt hieman perä kostui ; )

Sauronin silmä

Isäntäväen vanha Siemens-pyykinpesukone laski sitten alleen, mutta onneksi matot eivät kastuneet :). Toimenpide aiheutti gigantteja eleitä ja monttuun ilmestyi Sauronin silmä. Ihmettelimme porukalla linkouksen ujellusta ja ohiviliseviä farkun nappeja. Saimista se näytti jopa paremmalta kuin telkkari.

Taloudessa on myös alkanut ns. joulunalussiivous ja Kaisan ihmetykseksi lattiaan on viimein laitettu matot. Meistä muista se oli jo korkea aika, sillä makoilu lattialla plyyshimaton päällä on suunnattomasti kivempaa. Kaisan mielestä varsinkin nukkamatot ovat omituisia ja toivomme, etteivät ne liikaa muistuta nurmikkoa, sillä viime talvena Frida luuli niitä useinkin nurmikoksi ja keväällä ne näyttivätkin siltä. Nyt ne haisevat mökiltä ja mäntysuovalta. Ainakin toistaiseksi.