Haaksen nostoa ja myyriä

Hälyttävien tietojen perusteella tiesimme lähteä emännän veljen mökille pelastamaan soutuvenettä. Helmi-Orvokki lähti tietysti mukaan nauttimaan räntäsateesta ja vuoden viimeisistä joutsenista ja tietysti myyristä! Vesi oli sen verran kylmää, ettei Helmi sentään uimaan poikennut, mutta matkaili laituristyroxin päällä vesillä. Vaikka vesipuuhissa ja räntäsateessa hieman kastuikin, niin onneksi myyriä löytyi heiteltäväksi asti, Helmi taitaa olla oppinut kissoilta metsästystekniikan... Puheet myyrävuodesta eivät todellakaan ole liioiteltuja. Veneenpelastuksen jälkeen siirryimme omalle mökille. Helmi ei tapansa mukaan oikein hinkunut autoon, joten ajoimme hiljalleen autolla edellä/perässä muutaman sata metriä, kun piski mietti tullako kyytiin vaiko ei. Ilmeisesti olo oli kuitenkin jo niin kylmä, että kyyti pyyhkeen sisällä kelpasi melko pian. Omalla mökillä Helmi ja perheen nuorimies sitten riehuivat lumipallojen kanssa niin, että kotiinlähtö autolla sopi jo Helmillekin samaan aikaan meidän kanssamme ja kotona ruoka kelpasi ja uni maittoi.

Marraskuun kynttilän lasku ja tuho

Viisikuinen Helmi-setteri (juhlapäivä eilen, perjantaina, vietettiin lähimpien ystävien kanssa metsässä) ei päässyt ottamaa osaa emännän sedän 80-vuotisjuhliin, vaan joutui jäämään kotosalle ja paitsi kakku- ja kaffitarjoilua. Siitä hyvästä Helmi päätti nykäistä Marraskuun kynttilän kukkaruukun lattialle kuistin ikkunalaudalta. Kotiin tullessamme kuistilla oli hävityksen kauhistus ja kaksi setteriä nautiskeli kukkamullasta sotketulla pedillään. Siinäpä sitten isäntäväki sai ryhtyä siivouspuuhiin juhlatamineissaan. Olisikohan tarpeen sijoitella kukat ja viherkasvit vielä uudelleen?

Hampaanvaihtoviikko

Mennäviikolla Helmi-Orvokilta alkoivat putoilla poskihampaat, emäntä saa niistä varmaan pian kaulanauhan. Torstaina eli eilen Helmi näytti jo ihan hailta, kun sillä oli kahdeksan kulmahammasta. Maitokulmurit sojottivat ulkopuolella ja hirveän kokoiset rautahampaat puskivat sisäpuolelta.
Isäntä sai muuten e-postia toiselta tamperelaiselta kaksivärisetterin omistajalta. Ennakkosovimme yhteistä lenkkeilyä/riehuntaa itäpuolella kaupunkia tahi Näsin jäällä, jos sellaista vielä tulee.
Tänään emännän kaveri piipahti kylässä. Kaverin jo edesmennyt groeneldael-belgi Anki oli Mellin ikätovereita ja siksipä Melli heti "rynnisti" rapsutettavaksi. Tunkeilijalle oli siis annettu hyväksyvä sertifikaatti, joten Helmi-Orvokkikin hyväksyi tulijan heti. Onneksi, sillä kaveri osasi irroittaa Helmiltä poikittain menneen maitokulmahampaan empimättä, toisin kuin emäntä.
Pimeän tullen lähdimme autolla Lielahteen ostoksille (olihan ÄLÄ OSTA MITÄÄN -päivä). Otimme Helmin harjoituksen vuoksi matkaan ja saimme siten onnistuneesti esiteltyä sen sekä isännän parturille, että kenkäkaupan Piki-terrierille ja sen isäntäväelle, eli kauppiasparille. Hyvä etteivät kenkähyllyt saaneet kyytiä tutustumisen tuoksinassa.
PS. Hirvi on korjauspajalla, sarvi irti (kts. 13.11.)

Maanantain tilastoja

Tavalliseen tapaan maanantaina Helmi-Orvokki joutui vaakaan ja mittausten uhriksi. Samalla kynnet leikattiin ja hampaat laskettiin. Painoa oli vaa'alla isäntä - Helmi -menetelmällä punnittuna 14,5 kg. Säkäkorkeus isäntä-emäntä-Helmi-lyijykynä -menetelmällä + mitalla 49,5 cm. Hammaslaskuri havaitsi suun olevan veressä...ja ensimmäiset poskihampaat olivat irronneet!

Lumimyrskyn jälkeen

Sunnuntaisen lumimyräkän jäljiltä maassa on noin 10cm uutta puhdasta lunta, paitsi pöykyissä 40cm. Emäntä lähti aamusta kampaajalle ja isännän ynnä Helmi-Orvokin oli tarkoitus matkailla bussilla perässä. Klo 11 isäntä ja Helmi siis nousivat linja-autoon (Helmi oli kyllä varoiksi sylissä) ja bussikuskikin päästi meidät hövelisti mukaan. Reissu luontui ihan mukavasti, vaikka Helmi olikin katkaista niskansa tutkaillessaan kanssamatkustajia. Sitten reippailtiin, singahdeltiin, kaupungin läpi kampaamolle hermostuneesti tempoillen. Emännän kampaaja olikin oikea koiraihminen ja tarkasti Helmin läpeensä asiantuntevasti (saatuaan rouvan kuontalon kuntoon). Aloitimme kotimatkan saapastelemalla Tallipihalle hevosten etsintään. Hepoja ei löytynyt, mutta tapasimme Gordonin setteri Ellin (9kk) , jonka kanssa Helmi kaaresti innoissaan ja kinasteli oksanpätkistä. Jatkoimme Särkänniemen ohi kohti Lielahtea. Helmi kahlasi koko matkan tien penkassa ja hyppeli "terrieripomppuja" kumipallon lailla. Santalahdessa penkasta löytyi myyrä, jonka Helmi koppasi heti hampaisiinsa. Emäntä pelasti karvapallon, mutta Helmin metsästysvimma jäi päälle ja koko loppumatkan Helmi kulki kirsu kedossa pussuttaen ja uusia uhreja etsien. Vaikka matka kaupungista kotiin olikin aika pitkä Helmi-Orvokki heti syötyään pongahti mukaamme puunhakkuuseen ja lumenluontiin.

Kuvarosvous

Vaihdoin Helmi-Orvokin profiilikuvaksi netistä löytämäni kasvattajaemäntä Riitan ottaman ihastuttavan kuvan vauva-Orvokista.

Aamuherätys

Reipas Helmi-tyttönen herätti emännän aamukuudelta, joten siitäpä työpäivä lähti rivakasti liikkeelle. Emännän lähdettyä Helmi-Orvokki paineli kummisedän sänkyyn peiton alle jatkamaan uniaan...eikun yritti painella. Parhaaksi saavutukseksi jäi puolittainen lattia-sängynreuna-asento, jossa siinäkin sopi koisia kahdeksaan asti. Sitten olikin jo toiveessa ulkoilu. Kummisetä otti ja kuskasi neidin harjuun ja siellä Peikkometsään asti samalla talventörröttäjillä Helmiä leikittäen. Ne olivatkin kuulemma kuumaa kamaa, piski hyppeli itsensä viimeinkin uuvuksiin ja tuli kutsuttaessa kivasti narun jatkoksi. Taluttimessa kulku kotiin oli kuitenkin taas dynaamista kiskontaa. Operaation jälkeen uni kuitenkin maittoi.

Kummisetä käymässä

"Kummisetä" saapui illalla koiravahtiin, mutta ei uskaltanut tulla ensin sisälle, kun piskit louskuttivat niin raivokkaasti...jaa, Melli se hieman arvelutti, Helmi meuhkasi varmuuden vuoksi muutenkin matkan päässä. Tunnistettuaan saapujan koirat rynnistivät pihalle tervehtimään, tai siis Helmi RYNNISTI ja Melli yritti päästä monta kertaa moikkaamaan Helmin kummia. Sitä kunniaa ei vanhukselle ulkona suotu ja sisälle tultaessa Helmi rusikoi vielä kerran Mellin laminaatille X:ksi. No, onhan Mellillä isot hampaat ja niitä se lopulta käytti riehujan ojentamiseen (ei isoja vaurioita).

Lumen kanssa möyrintää

Yöllä oli satanut lisää lunta ja Helmi olikin sitten apunani aamun lumitöissä. Noudimme lapion varastosta ja ryhdyin tönäämään lunta kasaan. Lapio osoittautui Helmille suureksi viholliseksi...tai sitten leikkikaveriksi. Joka tapauksessa Helmi roikkui lapion terässä kiinni ja murisi, hyppäsi joka lapiollisen perään lumikasaan ja haukkui kiivaasti alta pakenevalle lapiolle, kunnes taas sai kiinni terästä hampaillaan. Siinä oli isännällä kiire saada piha puhtaaksi ennen kuin naapurit kutsuivat rankkurin ja poliisin paikalle.

Ensi lumi

Hei, tänään oli aamulla hieman lunta maassa! Ja Helmi kipaisi pihalle asiaa sen paremmin huomioimatta. Päivän aikana sohjo jäätyi ja kotikadustamme tuli peilimäisen liukas. Se vaatikin sitten Helmiltä jo enemmän huomiota, jarrutukset ja käännähdykset tuppasivat aiheuttamaan hallitsemattomia luistoja. Eräskin voimakäännös täydessä vauhdissa (niin, ehkäpä kirkas luminen sää aiheutti lisäintoa kaarestusvauhtiin) ajautui vastustamattomasti orapihjala-aitaan. Ainakaan iltaan mennessä ei kuitenkaan tullut peruuttamattomia vaurioita, ja luntakin tulee hiljalleen lisää...

Naapurisopua

Aamulenkillä, tai oikeastaan kolmannella ulkoilukerralla kuluvana päivänä, siis klo 9:00 saapastelimme Helmin kanssa kaupunginosaamme ympäriinsä. Erään talon portilla tapasimme punaisen kääpiöpinserin Ripen. Ripen emäntä pitikin Helmin isännälle, koirien samalla tutustuessa toisiinsa, pitkän ja lavean selonteon vaarallisesta taudista. Rippe oli sairastunut loppukesästä autoimmuunisairauteen (ei kuitenkaan AIDSiin), joka on monelle koiralle kohtalokas. Ripen emäntä oli kuitenkin vienyt sen ajoissa lääkäriin ja onnistunut hoito oli jo lopuillaan; koira oli tosi pirteä. Emäntä muistutti ikenien värin seuraamisen tärkeydestä, jos ikenet menevät vaaleiksi, niin äkkiä lääkäriin!
Iltapäivästä Helmi perehtyi erään naapurinpojan hitsaustyöhön turhankin hartaasti, elikko täytyi hakea narun avulla pois hommia häiritsemästä. Hämärän tullen taas kerran pihalla ollessamme lähinaapurin isäntäkin joutui/pääsi Helmin huomion kohteeksi. Tähän asti herra on saanut osakseen vain varovaista nuuhkintaa ja räksytystä, mutta nyt viimeinkin Helmi oli lakannut vierastamasta häntä ja kellistyi autuaasti rapsutettavaksi naapurin jalkoihin...

Hampaita ja tilastoja

Helmillä on kuvassa nyt ikää neljä kuukautta ja kaksi viikoa. Hampaista ovat vaihtuneet ns. etuhampaat, eli kuusi ylhäällä ja kuusi alhaalla. Kuten (toivottavasti) kuvista näkyy, kulmahampaat ovat edelleen maitopiikkinaskalit ja siitä poskiin päin naurettavia nirkkoja.
.

Aamun mittausten mukaan Helmi painoi ihmisvaa'alla punnittuna 14 kg ja säkäkorkeus oli 47,5cm...jos niitä vertaa viimeviikkoisiin, niin huomaa, että koira on mittausten mukaan pienentynyt, mutta silmällä asiaa tarkasteltaessa on kyllä tapahtunut toisinpäin. Mittaus on siis huomattavan vaikeata toteuttaa vertailukelpoisesti. Niinpä otimme vielä yhden parametrin lisää ja mittasimme aamuvenyttelevän koiran etutassuista takatassuihin koiran ollessa (luultavasti) pisimmillään. Mittaa tuli peräti 135 cm, ei siis ihme, että Helmi ylettyi kaatamaan rahkapuntun hellalta!

Rahkaa!!

Mökkireissun jälkeen myöhään eilen illalla emäntä teki 3 litran pöntöllisen omenarahkaa. Siitä sitten isäntäväki nautiskeli pari jälkiruokakipollista henkilöön jättäen ruokasaavin hellan päälle odottamaan mahdollista santsausta. Hetken päästä keittiöstä kuului tussahdus ja isäntä paineli tarkastamaan tilannetta: Helmi-Orvokkihan se siellä lipoi rahkaa lattialta iso klimppi samaa lientä päälaella. Neiti oli hyödyntänyt kasvanutta pituuttaan ja kurkottanut rahkasaaviin, tönäisten sen onnistuneesti kumolleen. Helmi oli niin naurettavan näköinen, että torumiset vaihtuivat nauruun ja valokuvaukseen...

...ja Mellikin hyötyi tempauksesta, koskapa sai nuolla suurimmat kuorrutukset Helmin kaalista ennen pesulle menoa...

...meidän kaksijalkaisten onneksi pönttö oli vain kumollaan, eikä siis tyhjentynyt täysin...

Klapihommissa

Sääennustajan lupaama kaunis pakkaspäivä ei taaskaan toteutunut. Siitä huolimatta saimme lähdetyksi puolen päivän aikaan maalle klapihommiin. Ilmassa aavistus räntäsateesta kun pääsimme perille ja ryhdyimme saman tein mummun ja vaarin kanssa pistämään koivuja (pari viikkoa sitten kaadettuja) pilkkeiksi. Helmi huiteli pitkin maita ja mantuja nasta laudassa, suostui tervehtimään mummua ja vaaria haukkumatta, sekä innostui jopa rapsutettavaksi. Sen sijaan Osmo ja Pirkko saivat piipahtaessaan tarjoilla makkaraakin ennen hyväksyntää. Ähelsimme pimeän tuloon asti puuhommia ja Helmi juoksenteli jaloissa aina välillä jonnekin kauemmas kadoten. Neljän korvissa piski oli niin sippi ja nälkäinen, että autoon menoon ei enää ollut kynnystä. Tuskin pääsimme matkaan, kun Helmi jo urvahti emännän syliin. Kotona odotti kuitenkin ei niin kaivattu kylpy, maalla kun turkkiin oli tarttunut sen varran runsaasti kariketta. Kylvyn jälkeen emäntä onnistui ilahduttamaan Helmiä ja kotiin jäänyttä Melliä halkaisemalla koiranruokapussin alakuistin lattialle, luppakorvat hoitivat siivousviimeistelyt innokkaasti ja tarkasti ennen Helmin hiljentymistä pedille.

Rusakko

Illan viimeisellä lenkillä tapasimme keskeltä tietä rusakon. Innostuin usuttamaan Helmin sen jäljille. Niinpä isäntää sitten vietiin narun päässä, Helmi sai pitkäkorvasta kunnon vainun ja innostui oikein tosissaan laukkaamaan elukan perään. Metsäkoiraharjoituksen ajankohta vaan ei ollut oikein sovelias. Puolen yön aikaan intoa puhkuvan koiran vetäminen narun perässä pois rusakon jäljiltä vaikutti sanoisinko turhan stimuloivasti lähestyvään nukkumaanmenoaikaan keskittymiseen -molemmilla.

Raviradalla

Päivän pitkä lenkki suuntautui tänään raviradalle. Onneksi siellä oli muutamia hevosia trenaamassa vaikka vaihteen vuoksi satoikin. Helmi sai aivan hepaasin nähdessään kovaa hiittaavan lämminverisen...taisi siitä tulla kirsuun mehevät hevontuksutkin. Kovaa ravaavaa hepoa Helmi seurasi peräti neljä kierrosta kuono aidan välissä ja häntä piikkisuorana. Hitaampaa kulkevat ravineuvot eivät juuri vilkaisua kummenpaa huomiota saaneet. Paluumatkan teimme harjun poikki ulkoiluverkon polkuja pitkin lätsytellen. Talvipukuinen orava sai rauhassa keräillä käpyjä, kun lintukoiramme nuuski vierestä kaikkea muuta.
Kotona Helmi ja Melli saivat ruokatankkauksen ja pikaulkoilutuksen vielä ennen pimeätä, jotta jaksaisivat vetää lonkkaa sen aikaa kun isäntä ja emäntä käväisivät katsomassa Quantum of Solacen.
Helmillä on taas ilmeisesti hampaita vaihtumassa, kun vuotaluuhun näkyy jäävän punaista, saas katsoa mikä nyt menee vaihtoon.

Helmin kootut hirmuteot (kotona)

Helmin harmiksi listasimme kaikki muistamamme hirmuteot tänne Bloggeriinkin.
Tuholaisen aikaansaannokset ovat onneksi varsin vaatimattomat:
1) Emännän lukulasit yöpöydältä: Aisanpäät syöty ja linssit täynnä hampaanjälkiä.
2) Isännän lukulasit yöpöydältä: Hampaanjälkiä.
3) Kuistin alarappunen: Hampaanjälkiä etureunassa ja pala irti...tikkuinen, vaati hiontaa.
4) Yläkuistin nojatuolin käsinoja: Kangas puhki ja fyllit etureunasta pihalla.
5) Alavessan remontin vuoksi nojatuolille hetkeksi säilötty kiharrin: Johto jyrsitty poikki.
6) Mellin muovinen ruokakippo: Reunassa ja sangassa lukemattomia hampaanjälkiä.

Lisäksi nuoren herran huoneesta lähtevät sukat vikkelästi työn alle, eli revittäväksi, jos ovi unohtuu auki. Mellin pedin alakerrassa Helmi valtaa myös sumeilematta, eikä väistä, kuten kuvasta näkyy.

Tuoreita vanhoja valokuvia Picasassa

Sain viimein siirreltyä ensimmäiset Helmikuvat Picasaan (http://picasaweb.google.fi/karrix/). Albumin nimi on Helmi-historiaa, käykää katsomassa.

Helmi sai/hankki tänään uuden kaverin. Väri oli kuin punaisella irlanninsetterillä, mutta jalkoja enintään neljännes. Kyseessä oli sileäkarvainen mäyräkoira lähinaapurustosta. Ryömien Helmi oli samalla tasolla ja niin suhde lähti kehittymään hyvältä POHJALTA. No, ainakin piskeillä oli hauskaa, vaikka molemmat roikkuivat narun päässä.

Helmi-historiaa olisi tarjolla ihan blogin ekana kohtana...

Emännän voimallisesta kehotuksesta päätin kirjoittaa Helmi-historiaa yhteen pakettiin ennen näiden merkintöjen alkua, eli nyt aivan alusta olisi löydettävissä ainakin osa siitä, mitä tapahtui ennen marraskuuta...

Helmin lelut

ke 13.11.

ESITTELY (Helmin lelut):


1) Tennissukkapallo...siis mustassa sukassa on kaksi tennispalloa, tennispallo ja "jalkapallo",
kaksi viimemainittua ovat kyllä yleensä sohvan alla.
...kuvan on vain joku hukannut...


2) Hirvi, ruskea ja 25cm korkea...kummeilta.
...kuvan on vain joku hukannut...

3) Variaatio erilaisia luita ja kestäviä muoviaskeja...kukin täynnä neulanteräviä hampaanjälkiä.


4) Dami, hengenvaarallinen riepotuslaite, painaa ainakin kilon ja sattuu kun osuu.
...kuvan on vain joku hukannut...

5. Melli, punainen Irlanninsetteri, 15vee, jota on hauska repiä korvista.
...kuvan on vain joku hukannut...

Kuinka nukun pidempään koiranpennun kanssa

ke 13.11.

a) Helmi herää 5:58, vie HETI pikapisulle kedolle, saat nukkuma-aikaa aina seitsemään.
b) Jos haluat nukua vaikkapa yhdeksään asti, laskeudu Helmin tasolle (nuku siis kovalla lattialla saman peiton alla Helmin kanssa). Helmi sammuu 10 sekunissa ja nukkuu niin kauan kuin sinä pystyt lattialla makaamaan.
ETU: vain toinen nukkuu lattialla, toinen saa koisia rauhassa sängyssä.
Huomattakoon, että sisäpisuja ei ole esiintynyt enää Helmimuistiin, yhdet kakkoset valitettavasti löytyivät tiistaina, kun isäntä se vain sirkkelöitsi ja naulasi...

Vettä, sorsia ja jalkojen asento

ti 12.11.

Päivälenkki Helmin kanssa suuntautui tänään Lago di Tohlopin suolle katsomaan syksyn edistymistä. Viimeaikojen lievät sateet olivat turvottaneet suon ääriään myöten täyteen vettä ja kulku oli helpoa kuin kevättulvien aikaan. Onneksi Helmi ei vettä pelkää ja itsellä oli saappaat jalassa. Tohlopin ensimmäisen uimarannan laituri oli niin syvällä vedessä, että vain kansilankut näkyivät. Helmi paineli oikopäätä laiturille sorsia tarkastelemaan ja luulin sen jo lähtevän uimasille niiden kanssa, mutta onnekseni rannalta tuli joku hemaisevampi tuoksu ja pääsimme kuivin kropin pois veden päältä. Seuraavalla uimarannalla sorsat olivat rantavedessä ja Helmi-Orvokki lähti niitä nuuskimaan mahaa myöten veteen. Ilmeisesti uintikeli ei ollut toivottava, koska kastautuminen jäi tekemättä. Kotimatkalla tapasimme jälleen jo pari viikkoa sitten näkemämme staffipojan, jolle Helmi päätti hetken veikistellä, noin varmuuden vuoksi kai, ja juuri ennen kotioven avaamista alkoikin sitten vaihteeksi satamaan Lopun iltapäivän asensimme vessan listoja; Minä sirkkelöin ja kiinnitin ja Helmi jyrsi ylijääneitä paloja. Mellin aas ihmeteli moista hösäämistä patjaltaan, "eläkkeellä" oleminen näyttää välillä varsin kadehdittavalta.
Illan tullen ryhdyimme tarkastelemaan Helmin jalkojen asentoa, kasvattajan ohjeessa nimittäin mainittiin, etteivät etujalat saisi osoittaa ulospäin; no ohessa tarkastelua varten pari kuvaa. Näyttää siltä, että jos jalat johonkin muualle kuin eteenpäin osoittavat, ne osoittavat ulospäin.

Livestä Bloggeriin

No niin, Helmi-Orvokki siirtyi Bloggeriin iltapimeällä 12.11.2008.
Vanhat tekstit ovat siirretyt Windows Livestä...

Seisontaa etujalka koholla

ma 10.11.

Iltapäivälenkillä kotikontuja kierrellessä emäntä ja Helmi havaitsivat variksen. Ensin Helmi otti tanakan (ja ensimmäisen) tassu koholla seisonnan, sitten "avanche" olisi sujunut, vaan emäntä köyden päässä ei mahtunutkaan orapihja-aidan lävitse...on siitäkin iloa.
Illan harjoituksissa seuraavat kohteet sujuivat sisätiloissa,
ainoana häiriönä siis motivaatioeväitä kärttävä eläkesetteri Melli:
Istu
Sivulle
Tänne (tai oikeastaa HELMI, eli nimellä kutsumalla)
Maahan (kädellä näyttäen...ja kädessä motivaatioeväs, eli pieni musta luu)
Kieri (maassa kieppumista...noo, yksi kierros)
PUM (seljälleen kedolle)
Pyöri (seisaallaan vaaterissa ympärikieppumista)
Henkilökohtaiset tiedot: paino 14,5 (ihmisvaa'alla), säkä 48,5 cm (isännän mittaama)

Isänpäivää

Juhlan kunniaksi seurasin aamulla Helmin taistelua ruokapapanan kanssa, ei luulisi valmisruoan tappamiseen kuluvan niin runsaasti aikaa ja akrobaattitemppuja. Ulkokulku oli vaihteeksi märkää, pakkanen on mennyt pyllylleen ja vettä on satanut eilisestä lähtien tasaisen "tappavasti". Helmi ei ole erityisen innostunut suihkuttamisesta, mutta onneksi hän sentään ajankuluksi aina lupsii veden suihkutilan lattialta. Pyyhekuivaamisen jälkeen on taas vuorossa kuivatusjuoksu...siinä matot ja muut irtotavarat saavat kyytiä. Säkäkorkeusmittari näytti vaihteeksi 48,5 cm, saattaa olla, että mittausten onnistuminen ei ole kovin yhteismitallista. Paino ihmisvaa'alla 14,5 kg.

Rautatieasemalla

Rouva lähti tänään Rovaniemelle, joten saimme hyvän syyn käydä rautatieasemalla Helmin kanssa. Parkkitalosta laiturille asti matka sujui varmuuden vuoksi sylissä, mutta laiturialueella olikin sitten hauska jo auringossa nuuhkia räkäklimppejä ja tupakantumppeja, sekä väistellä matkantekijöitä ennen rouvan lähtöä. Siinä rohkeus kasvoi sen verran, että taluttimen päässä Helmi uskalsi tulla hissiin ja aseman tunneliin. Siitä matka jatkui asemapihan poikki Hämeenkadulle ja korttelin ympäri melkoisessa ihmispaljoudessa joten kuten narussa kiskoen. Seuraavaksi tuuppasimme tojotalla mummulle ja vaarille. Vaari rattiin, mummu viereen, minä Helmin kanssa takapenkille ja sitten mökille puunkaatoon. Iltapäivän aikana saimme kaksi koivua nurin ja Helmi uuvutti juoksemalla edestakaisin itsensä automatkailukuntoon, joten paluureissu sujui nutjakkaasti, tai oikeastaan hiljaisesti, sillä sittiäinen nukkui sikeästi koko matkan. Kotona olikin Melli jo kupla otsassa, joten pikainen piipahdus kedolle oli paikallaan ennen tukevaa ruokailua.

Rusakkojahtia?

Koirain kanssa ulos mennessäni havaitsin hopeakuusemme alla piharusakkomme piileksimässä. Vanha hurttamme Melli haistoi sen melkein heti, mutta Helmi-Orvokki täytyi irroittaa köysistä ja päästää tutkimaan lähempää.

Rusakko oli ainakin yhtä iso kuin Helmi, eikä edes meinannut vaivautua lähtemään karkuun. Helmin terhakas lähestyminen sai kuitenkin sen siirtymään naapurin puolelle. Sitä taisi hieman huvittaa, kun lintukoiramme teki hakusiksakkia kymmenen metrin päässä, vaikka olisi nähnyt pitkäkorvan helposti katsettaan nostamalla. Ennenpitkää rusakko joutui pinkomaan kauemmas ja kovaa, kun Helmin hakuvauhti kiihtyi...samalla "taluttajan" takaisikutsuhuudon volyymi kasvoi.
Iltapäivän lenkillä tapasimme vehnäterrieri Saran emäntänsä kanssa ja
kotikatumme Groenendal-belgin ekaa kertaa, eikä Helmiä pelottanut yhtään.
Iltapimeällä Helmi oli vielä Saabin talvirenkaanvaihtopuuhissa apuna.

Mökkikeikka Hilmalle

Päivän ohjelmaan tuli aamupuuhien jälkeen lähtö mökille tarkastelemaan syksyn etenemistä. Melli (se rippikouluikäinen punainen setteri) jäi kotiin unelle ja Helmin kiinnitin Töötin kuormansidontalenkkeihin valjailla. Matka sujui muuten kitkatta, mutta viimeisellä sorapätkällä Helmi irroitti itsensä valjaista vain uloskävelemällä niistä.

Jätimme auton mökkitien päähän ja reippailimme tontille. Matkalla Helmi seisoi komeasti sorsaa. Vesi oli järvessä yhä korkeammalla ja vene oli täynnä sitä ynnä lehtiä...joku alan asiantuntija oli jättänyt tulpan paikalleen. Helmi auttoi veneen tyhjennyksessä ja piipahti kastamassa "talviturkkinsa" hieman viileään vuodenaikaan. Uinti kuitenkin sujui mainiosti. No, kuten Helmillä tapana on, turkki kuivatettiin rivakalla juoksulla. Siinä setteritynkä sitten kipitti edestakaisin päätöntä vauhtia sillä aikaa, kun siivosin rännit lehdistä.
Lopuksi vielä putsattiin hiirenloukku. Siinä killui yksi tosi iso pitkähäntäinen hiiri, jonka tyhmyyksissäni heitin metsään. Mökkikirjaa kirjoitellessani huomasin Helmin heittelevän kissan lailla hiirulaisen raatoa. Hetken kuluttua suuri metsästäjä toi kalmon suussaan sisälle takan eteen itseensä tyytyväisenä, jouduin kuitenkin poistamaan voitonmerkin sisätiloista.
Sitten kotiin...vaan olihan taas vaivaa saada Helmi autoon. Ensin täytyi ajaa sata metriä karkuun ja sitten vasta huudella uhri kyytiin.

Valokuvia viimein peliin...

No nyt sain siirrettyä kuvia kameralta jo koneelle.
Eiköhän Helmi-Orvokki pian ala esiintymään enemmänkin kuvallisesti. Ainakin sitten kun hän suostuu pysymään valotusajan verran paikallaan.
Korkeutta Helmillä on nyt 44,5 cm ja painoa tuollaiset 13 kg (eläinlääkärin vaa'alla)

Helmin ja Mellin fanipostia

Helmi ja Melli saivat näin hienon piirustuksen kotikadun nuorelta neidiltä.
Kiitos

Helmi-bloggauksen aloittelua

Aamu valkeni Klaukkalassa aurinkoisena ja pakkastakin oli aste, pari. Helmi-Orvokille kovaksi jäätynyt nurmikko oli suuri ihmetyksen aihe. Meni siinä hetki aikaan, ennen kuin neiti uskaltautui piikkisille ruohoille aamupisulle. Aamiaisen jälkeen oli taas luvassa autossa matkustuksen harjoitus. Samalla saatiin Helmin "kummit" noudettua päiväkylään lenkittämään ja vapauttamaan emännän kirjoituspuuhiin.

Helmi-historiaa

ke 24.9.2008

Helmi-Orvokki (12 vk) noudettiin Mikkelin eteläpuolelta Hangastenmaalta Red Fellow's -kennelistä kauniina loppusyksyn päivänä. Olimme lähteneet matkaan retkimielellä pitkin Hämeen "härkäteitä" eli karttapalvelun mukaan lyhintä mahdollista reittiä. Tie vei jopa yksityispoluille, joilla oli oli itse asiassa ajo kiellettyä ja kunto niin kehno, että 20 kmh oli jo aivan liikaa. Meillä, emännällä, isännällä ja vanhalla punaisella 15v. setterillä Mellillä, oli matkassa kunnon eväät. Ne me lapioimme hyvällä ruokahalulla parempiin suihin Pulkkilan harjun majakan portailla auringon paistaessa. Perille päästyämme kennelin Jouko laski Helmin irti talon ovelta ja se juoksi suoraan nuolemaan kasvomme ja hankki samantein itselleen uuden perheen. Ilta sujui Joukon ja Riitan kanssa rattoisasti paperiasioiden parissa ja pennunhoito-ohjeita kuunnellen sekä Helmin isää Hugoa ja äitiä Wandaa ihmetellen. Kotimatkalla Helmi yritti nukkua kopassa sylissä, mutta uinuminen jäi vähiin hermoilun vuoksi. Kuortissa kävimme jaloittelemassa pimeässä koiraparin kanssa ja Helmi meinasi saada hepulin rekan jyristessä ohi. Kotiin ehdimme heti puolen yön jälkeen hyvissä voimissa.
Tarpeita varten laitoimme sanomalehtiä makuuhuoneeseemme ja kuistille ja niitä Helmi pari kertaa käyttikin. Pääasialliset toimitukset numeroa yksi tehtiin suurimmaksi osaksi ulos ja loput keittiön räsymatolle. Numero kakkoset tehtiin ulos...operaatiot vaativat noin kuusi.kahdeksan ulkonakäyntiä päivässä.
Ulkoilureittinä toimi ikäsetteri Mellin jokapäiväinen kadun päähän ja takaisin. Heti ensimmäiseksi viikonlopuksi matkasimme Klaukkalaan, jotta isäntä pääsi käymään töissä ja emäntä saisi kirjoitella rauhassa. Apulaisiksi meille pukkasivat Helmin "kummit" eli J&P. Reissu sujui loistavasti, Melli kun oli kotosalla ja huolenpito Helmille jatkuvaa.
Seuraavilla viikoilla sisäpisut+kakkoset edelleen harvenivat ja Helmi kävi ekoilla harjulenkeillä, eli juoksenteli lähiharjussa puolisen tuntia irrallaan. Kouluttauminen oli hyvässä vauhdissa, istu ja tänne toimivat mainiosti makupalan kanssa.
Viikon 16 rokotuspäivä sattui perjantaille 17.10. klo 14. Tilasimme piikit samasta paikasta missä Melliä on hoidettu viimeiset kuusi vuotta. Helmi suori sisälle vähääkään aristelematta ja puntari oven pielessä kertoi painoksi 11 kg. Lääkäri syynäsi Helmin ja tökkäsi piikit ilman reaktiota...arvosteluksi napsahti REIPAS TYTTÖ. Automatka lääkäristä kaupan kautta kotiin ei sitten ollutkaan reipas vaan Helmi lurautti pisut ja heitti laatat takaluukkuun.
Maitohampaat lähtivät vaihtumaan 22.10. ja to 23.10. etuhampaat olivat kaikki vaihtuneet rautanirkkoihin.
Henkilökohtaisia tietoja eli mittoja:
ma 29.9. paino 8 kg (ihmisvaa'alla) ja säkäkorkeus 35 cm
to 2.10. paino 9 kg (ihmisvaa'alla) ja säkä 39 cm
ke 8.10. paino 10,5 kg (ihmisvaa'alla) ja säkä 41 cm
ma 13.10. paino 11 kg (ihmisvaa'alla) ja säkä 43 cm
pe 17.10. paino 11kg (virallinen)
ti 21.10. paino 12 kg (ihmisvaa'alla) ja säkä 43,5 cm
ma 27.10. paino vain 11 kg (ihmisvaa'alla) ja säkäkorkeus 45 cm? (isännän mittaama)
...lisää blogin edetessä...