Pyitä ja perhosia

Frida-perro pölähti meille hoitoon ja sitten mentiinkin jo maalle. Mahduimme ihan kivasti kolmistaan Volkkarin loosteriin, enkä joutunut komentelemaan nuorempia naaraita ojennukseen. Koska isäntäväki ajatteli päästävänsä minut tarkastelemaan maastoa ilman köyden rajoituksia, rakennettiin aamusella ennen lähtöä käpälääni taasen virallinen kova paketti ns. kuusikipsin liimasiteen avulla. Arvelivat meikäläisen trammapailevan rennommin kunnon paketin kanssa, ja toisekseen, enhän minä ilman pakettia olisi päässyt edes metsään! Pääsin laukkimaan mökkimetsässä ihan mukavasti, vaikka ei minulla mitään asiaa ollutkaan Saimin ja Fridan tahtiin. Nehän huitelevat kuni p...leet! Ennen puskareissua kävimme kuitenkin kastelemassa talviturkkeja viimein auenneessa rantavedessä. Fridan oli oikein tarkoitus harrastaa vesikoirailua ja emännän videoida kyseinen sessio, mutta minä menin pakettini kera hieman liian syvään, ja niin koko porukka komennettiin kaseikon puolelle... Vieterit oikaisseen lenkin jälkeen pötköttelin tiellä aurinkoa ottamassa, vaan pikkulikat eivät pitkään malttaneet paikoillaan pysytellä. Frida yritti poimia perhosen ilmasta ja Saimi tarkasteli turhan läheltä krookuspenkkiä. Hetimiten hengityksen tasaannuttua jouduin minäkin ottamaan muutamia salamannopeita askelia, sillä lähipuista pörähti kahvihetken keskelle parit pyyt, ja pitihän niitä lähteä jäljestämään...

Paketti haneen

Viimein koitti päivä, jolloin isännältä paloivat päreet jalkapakettiini. Niinpä äijä saksi ja pätki liimasiteet ja kuusikipsit sekä rapsutteli fyllit varpaanväleistä. Sitten emäntä valmisti ihastuttavan epämiellyttävän Betadine-kylvyn jalan yleiseksi kiillotukseksi. Kaksijalkaisten hössötyksestä vapauttaa minut nelijalkaiseksi ei kyllä ollut mitään hyötyä...minä kun pompin varmuuden vuoksi mieluummin kolmella jalalla! Mennee hetki ennen kuin taas uskallan tuota huteroa raajan näköistä palikkaa käyttää. PS. Saimin niskapatti on jo melko pieni, isäntääkään ei enää paljon hävetä kuljettta sitä julkisesti ;)

2 x seisoja

Ensimmäisestä seisonnasta isäntä palkitsi oikein namipaloilla ja halilla, sillä seisoin pakettikäpälä koholla isännän ihmettelyista huolimatta sitkeästi ja hievahtamatta lehtokurppaa. Vasta kun useamman minuutin kuluttua paikalle saapastellut isäntä sai tipusen siivilleen, otin pari rivakkaa kolmijalkaista avanssiaskelta pitkänokan perään.
Toisesta seisonnasta ei sitten kovin kummasti pisteitä rapissut, vaikka ei siinä minun mielestäno mitään vikaa ollut. Isäntä vain suotta hötkyili sorsien seisomista mahaan asti ulottuvassa vedessä suolammikossa. Vaan hätä ei ollut tämän näköinen, sillä DogGusti piti vieläkin vettä, kumisukka ei edes hörpännyt poistuessani vesistä ; ))
PS. Asiasta kuudenteen: Saimin kaulapatti on nyt enää hieman tennispalloa suurempi, joten se pienentynyt melkein puoleen sunnuntaista.

Uimassa

Vaan ei onneksi liian syvällä. Vielä tänäänkin DogGustin varsi riitti ja pohja piti, eikä jalkapakettia siis vielä tarvinnut heittää roskikseen. Suolla oli kyllä kunnolla vettä suurina lammikoina ja kaikki ojatkin olivat reunojaan myöten täynnä, vaan onnistuin kuin onnistuinkin pomppimaan ojien välissä sen verran reippaasti, etten ihan joutunut uimasilleni. Sen sijaan Saimi kroolasi itsensä litimäräksi, ja vielä ilmiselvästi riemuissaan, koska melontaretket eivät jääneet yhteen ; ) Isäntä oikein rakasti ideaansa laskea meidät suolle höyryjä päästelemään kuivaillessaan sotkuisia koiriaan kelvoiksi sisätiloihin ; )

Ohutta neulaa

Hirveällä kiireellä loikootimme isännän kanssa Hattulaan kipsinvaihtoon ja kuviin. Onneksi aurinko paistoi ja moottoritietä ajelu ei meille voimille ottanut, saatoi kyllä hieman Volkkaria normäälia enemmän lämmittää. Ehdimme juuri ajoillammme perille ja punnituksen jälkeen ennen operaatioiden alkua ehdimme hetken muita odotusvuorossa olevia koiria ja kissoja ihmettelemään. Vaaka muuten ilmaisi painoa olevan vain 22,7kg, kerrankin isäntäkin oli tyytyväinen turhan läskin puutuumiseen ; )
Lääkäri-setä sammutti meikäläisen kuin saunalyhdyn ja lupasi röntgenkuvia ottaessaan vielä imaista selkäpaakustani ohutneulanäytteen, joten isäntä siirtyi ryystämään espressoa meikäläisen ollessa huoltoimien kohteena. Hyvän tovin kuluttua maailma jälleen valkeni herätyspiikin jälkeen ja vaapuin isännän kanssa ulos pissille. Sitten oli vielä vuorossa uudet toimintaohjeet ja diagnoosit ennen maksamista ja kotiinlähtöä. Varpaiden välit olivat kuulemma saaneet hittiä ja kaipasivat antibiootteja, jälleen kerran, viimeisen pakettiviikon turvaksi. Jalkaan laitettiin nyt kevytkipsi (se puumassahökötys) ja sen pitäisi, jos kuivana pysyy, olla vielä ensi keskiviikkoon, jolloin voisi alkaa roimia remmissä kuntoutusta ilman siteitä!! Keskiviikkona on siis vielä tarkastuskäynti ja samalla kuulemme neulanäytteen tulokset. Toivottavasti minkin en saa Saimi-dromedaari pahkulaa selkääni...

Pahka-Simo

Aurinkoisen ja lämpimän päivän toivossa matkailimme heti aamusta maalle. Siellä olikin vaihteeksi tilaa riekkua pitkin metsiä, joskin vielä syvässä lumessa, eikä aurinkokaan paljon paistanut. Pahka-Simo, eli Saimi laukkasi taas riemuissann pusikot suoriksi hämmästyttävällä innolla ja teholla. Minulla menoa sentään hieman jarrutti tuo ylipitkä jalankovike..josko sen huomenna saisi jo unohtaa! Päivän sitten makoilimme viimein esiin kaivautuneen auringon lämmittämällä pihamaalla häviämällä vain silloin tällöin haukkana vahtivan isäntäväen silmistä omille teillemme : ) Saunareissun jälkeen pääsimme vielä kertaalleen pusikoihin paineita purkamaan. Vetimme Sämpylän kanssa kumpainenkin vieterimme varsin suoriksi lumisohjossa. Ehdimme siinä käymään nuuskureissuilla sen verran kaukanakin, että kaksijalkaiset saivat oikein huhuilla kumpaistakin. Moisen lumisoseessa seilailun jälkeen oli kiva huomata DogGusti-kumisukkani edelleen pitävän vettä! Kuten muuten Saimin uudesta "lempinimestä" saikin jo selville, ei sen niskapatti vielä ole aikeissakaan hävitä mihinkään. Ja kaikeksi riemuksi emäntä löysi minultakin etulavan takaa patin! Isäntä oli jo melko valmis ripottelemaan meidät setterit Mellin (sen jo aikaa manalle mennneen setterin) viereen kuusen tyveen, niin kypsä äijä on koirasairaalaan ; (

Serenadi S-duurissa

Kirjurin musiikin tuntemuksessa lienee hieman toivomisen varaa, mutta Saimin pupulaulu oli kyllä kuulemisen arvoinen. Iltapäivällä näet yhytimme ulkeoillessamma vanhan tutun rusakön-jytkyn puputtamassa juuri esiin tunkevaa ruohoa. Ensin seurailimme sen puuhia tieltä (tällä kertaa isännällä oli tukeva jalansija, eikä se yhtään yrittänyt saada meitä INNOSTUMAAN pitkäkorvasta. Itsesuojeluvaistoa?) kaikessa rauhassa. Hakeuduimme vaivihkaa hieman lähemmäs paremmin nähdäksemme, mutta eikös elikko lähtenyt loikkimaan tiehensä. Sillä kohtaa isäntä löi kantapäät ketoon ja me V8:n käyntiin...hetken tilanne oli kiikun kaakun, kumpi puoli voittaa, mutta tällä kertaa massa köyden päässä vei voiton ja Saimi aloitti serenadinsa kaikkoavan ristiturvan perään. Möykkä ja jollotus oli niin hirveä, että minunkin oli ryhdyttävä säestyspuuhiin, niinpä sitten pistin sekaan sopivasti kimeää ajohaukkua. Lähiseudun asukkaat olivat todennäköisesti jo soittamassa poliisia murhapaikalle, kun isäntä sai meidät viimein vedettyä pois pupunajosta. Ei uskois, että meidän urbaanir ja lyhyet katulenkit voivat olla näin stimuloivia!

Aamulääkärissä

Saimin pahkuran kohtalon hetket koettiin heti perjantaiaamusta, sillä lääkäri oli saanut raivattua Sämpylälle konsultaatiohetken heti ysiltä. Olimme reippaina paikalla koko perheellä ja minä painelin kärkikoirana suoraan vaakaan innokkaana lääkärissäkävijänä. Puntari näytti 23,47kg ja Saimille lukema oli 24,5kg, joten kuosissa ollaan! Minä olen jopa aivan isännän asettamassa toivepainossa, vaikka naapurin äijä toistä väittikin (arvosteli minun lihonneen jalkapaketin takia). Omalääkäri tarkasteli sitten vuorollamme Saimin dromedaarin kyttyrää ja sitten kaksijalkaiset pohtivat dreenia asettamisen viisautta. Lopulta patin kohtalona oli jäädä koskemattomaksi, sillä kaikkien viisaiden mielestä sen alituinen tyhjentyminen vain lisäisi kudosnesteen erittymistä! Nyt sitten porukalla odottelemme, josko patti joskus tulevaisuudessa kasvamisen sijaan alkaisi pienetä... Iltapaivällä olimme muuten koirakävelyllä so. kuljetimme rankassa sateessa litimärkää isäntäväkeä pitkin pikkumetsän puskia ja risukoita pupuja etsiskellen. Outoa, mutta hauskaa, että aivan ison tien varressa olevassa pöpeliköös asuu niin vietävästi pitkäkorvia...vaan mikäs muu niitä siellä häiritsisi, kuin Helmi-Orvokki ja Saimi, kaksi LINTUkoiraa ;)

Miestä vietiin

Isännän jaaritellessa erään (epämiellyttävän koiran) isännän kanssa tien penkalla, äkkäsi hän rusakon puun juurelta. Tuuli taisi käydä meille epäsopivasti, kun emme jytkyä nähneet. Pikku kepposena isäntä heitti pitkäkorvaa kävyllä ja eikös se pinkaissut matkoihinsa. Me kaikki kolme koiraa aloitimme oikean kilpalaulannan elikon perään ja kun sen tuoksu viimein saavutti kirsumme, niin panimme Saimin kanssa mahanaluset jalkoja täyteen. Pahaksi onneksi olimme kiinni isännän juoksuvyössä ja vielä pahemmaksi onneksi isäntä seisoi lehtikasan peittämällä jäällä. Näin pääsimme viisi metriä eteenpäin...siitä kaksi alas ja kolme vaakasuoraan. Sitten isäntä alkoi painaa meille liikaa, mmm. ja olihan äänikin aika paha! Äijä meinaan tuli ensin turpa edellä penkan alas, sitten astui tasapainoittavan askelen suolillinkiin (ja upposi polvea myöten mönjään) ja lopulta kaatui kaalinsa kantoon.
Kotiin tultiinkin tiukasti vierellä ja nyt sihteeri hakkaa lääpiötään (lääpiö= tablet-tietokone) jääpussi otsallaan. Mutta se oli kyllä sen ihan oma vika!

Katetrointi odottaa

Saimia siis. Kun Saimin niskapatti punkteerattiin maanantaina, lääkärin kanssa sovittiin konsultoitavan torstaina, mikäli serooman kasvu ei tyrehtyisi. Siksipä isäntä on mittaillut möykkyä aamuin illoin ja toivonut patin viimein kutistuvan ilman operaatiota...vaan ei. Kasvuvauhti on ollut noin sentti per 12h, eli nyt aletaan olla jo maanantaisissa mitoissa ennen tyhjennysoperaatiota. Niinpä isäntä varasi Sämpylälle katetroinnin asennusajan huomiselle aamulle. Saa nähdä, onnistuuko moisen letkun/hanan/ pussin kanssa pelaaminen mitenkään. Vai ovatko paikat jo samana päivänä tasaisessa kudosmönjässä...yök.

Balettia

Tai jotain sen tapaista oli aamulenkkimme suolle, sillä saimme taas Saimin kanssa roimia lopuilla lumilla lammikoiden välissä aika siksakkia. Keli oli keväisen lumisateinen ja lämmintäkin melkein oli, joten kesään on vielä jokunen päivä matkaa. Kulkuni jalkapaketin kanssa sujuu päivä päivältä ketterämmin, vaikka palikka onkin vielä entisensä: ylipitkä ja jalka on hassusti kynnet alaspain. Kotonakin pääsen jo reippaasti raput (salaa) ylös ja alas, aina kun ei jaksa odottaa, että joku ronttaisi suuntaan jos toiseenkin...vaikka eikös isäntä pidä lomaansa juuri sitä varten?
Alkuiltapäivästä matkasimme emännän työpaikan kautta hoitoon Saimin kummeille. Ankara mutkailu pääkaupungin iltapäiväruuhkassa oli Saimin massulle liikaa ja se tuuppasi meidän kaikkien (hajuaistimien) riemuksi kunnon purjot takaluukkuumme. Isäntäväki, joka oli hienoissa vetimissä menossa katsomaan balettia, ei erityisesti nauttinut takapaksin siivoamisesta ja siitä huolimatta sinne juuttuneesta sulotuoksusta ;)
Perillä huoltopaikassa pääsimme tietysti ulkoilemaankin, ja tuoksut olivat siinä määrin innostavia, että Lotta-kummi oli menettää olkapäänsä kanssani. Unohtuivat hieman nuo hyvät tavat...anteeksi.
Kerrostalon rappukäytävässä oli muuten hauska paukutella ylös alas kipsipaketin kanssa. Naapurit saivat samalla nauttia "rytmiryhmästä"!

Patologin lausunto

Patovet-niminen laboratorio Helsingistä sanoi Saimin "kasvaimista" seuraavaa:
Molemissa kudosnäytteissä todetaan samanlainen löydös. Muutos sijoittuu nahanalaiseen rasvakudokseen ja ulottuu myös nahanalaiseen lihaskudokseen. Alueella todetaan vanha kudoskuolio, johon liittyy voimakasasteinen, aktiivisessa vaiheessa oleva arpikudosmuodostus, johon fibroplasian lisäksi liittyy neovaskularisaatiota. Muutokseen liittyy krooninen, pesäkkeinen, lähinnä lymfosyfäärinen tulehdusreaktio. Tällaisen muutoksen taustalla on tavallisimmin traumaperäinen tai muusta syystä johtuva verenkiertohäiriö kudoksessa. Kuolioitunut kudos on yleisesti korvautunut arpikudoksella.
...ei sitten vain olisi meidän pikku kiistelymme havaitsematta jääneitä "osumia"...

Saimille sattuu ja tapahtuu

Tai oikeammin tasan toisin päin. Aamulla näet pikkumetsässä kuusen juurakoita tutkaillessamme Saimi löysi erään sellaisen juurelta rusakon poikasen. Pienokainen oli näppärästi piiloutunut sammalen alle, mutta tutkakuonoinen Sämpylä poimi sen hellävaroen hampaisiinsa ja nosti näytille, jolloin isäntä viimeinkin havaitsi saadun saaliin! Narussa kun oli, Saimi ei ollut ns. hallintarajan ulkopuolella ja niinpä isännän JÄTÄ-komento toimi yllättävän tehokkaasti, sillä Sämpylä pudotti pupusen maahan. Siitä mini-rusakko tempaisi tiehensä pikkukorvat vipattaen...jos minä olisin ollut Saimin sijassa, olisivat isännällä alkaneet nylkypuuhat, sillä minä en POIMI pupuja puiden alta ;)
Joka tapauksessa se oli Saimin ensimmäinen oma saalis, joten propsit siitä.
Alkuiltapäivästä olikin Saimilla se sattuu-osio, sillä niska-serooman punkteeraus odotti. Omalääkäri pumppasi Sämpylän niskapatista kaarimaljallisen nestettä ja totesi siinä punkteeraillessaan nahkan alla olen myös hieman fibroosia (kuulemma verihyytymää), joka kuitenkin sieltä ajan kuluessa häipyy. Operaation jäljiltä Saimille mahtui taas kaulapantakin normaaliin kohtaan, mutta punkteerausreikä jäi ekasta kerrasta poiketen vuotamaan, joten kotona Saimi joutui suihkuun muistuttaessaan aivan ampumahaavoitettua. Koko rintakarvasto kun oli verisen kudosnesteen sotkema!
Nyt katsellaan torstaihin saakka, pysyykö patti aisoissa ja jos ei, niin sitten otetaan käyttöön sotkuisempi menettely, eli laitetaan likalle dreeni...

Kumisukalla töitä

Aamulenkillä, joka tänään oli heti ennen puolta päivää (kaikkia kun nukutti niin kivasti) kipaisimme suolle tarkastamaan kevään etenemistä. Yllättäen vaihteeksi satoi ja yhtä yllättäen suolla oli kunnon sulavesilammikot. Minäkin sain taas seikkailla ilman hihnan kiertämää, vaan en pysynyt lähelläkään Saimin vauhtia, joka paahtoi aivan älyttömästi lammikoiden yli, taisi olla pikkuisen patoutuneita energiavirtoja eilisestä takaluukkumatkailusta. Ei siinä dromedaarin möykky kaulassa paljon painanut (koskahan sekin siitä häviää)! Minäkin sain seikkailtua itseni erään lammikon taakse ja päätin sitten oikaista lumisiltaa sen yli. Senhän melkein jo etukäteen tiesi, että uimareissu siitä tulisi. Mulahduksen jälkeen isäntä hullunaan riipi jalkapakettini suojuksia irti tarkastaakseen kipsin tilan ja DogGustin (se kumisukka) irti saatuaan huokaisi helpotuksesta sillä sen varsi oli ollut riittävän pitkä...paketti oli siis kuiva. Ihan itse vain totetan, että aika huolimatonta porukkaa tuo isäntäväki, sillä kipsin kastuminen olisi tiennyt lääkärireissua oikein nukutuksen kera. Eihän sitä halvatun palikkaa saa irti kuin sirkkelillä, kuten tiistaina saimme huomata.

Muuttotöissä

Aamulla varhain tapaturmapäivän (pe 13. päivä) kunniaksi isäntä junttasi Sämpylän ja minut Volkkarin takaluukkuun sateelta suojaan ja matka valtiomme pääkaupunkiin alkoi. Vetokoukussa roikkui kärry, joten reissuun meni tovi normaalia pidempään, mutta perille päästiin Pohjois-Haagaan. Siellä meitä tuli moikkaamaan Frida ja kummisetä! Teimme pikaisen tuuletuskierroksen kaninjälkiä nuuskutellen, ennen kuin taas majoittauduimme takaloosteriin odottelemaan isännän ja kummisedän kesärenkaiden vaihtotoimien valmistumista. Sitten köröteltiin Saimin kummin residenssille pakkaamaan muuttotavaroita kärryyn ja uudelle asunnolle vietäväksi. Sielläkin ensin pääsimme tarkastamaan piha-alueen kaninkolot isännän ja L:n kanssa ja saimme molemmat pienessä hetkessä epätoivon valtaan pikku vedoilla nopeasti vaihtuviin suuntiin liukkailla kallioilla...
Sitten taas matkailtiin ja matkailtiin ja kuskattiin tavaraa...kunnes olimme saaneet viimein pakattua Ikean hankinnat kärryyn ja ajettua kamat uudelle asunnolle. Siellä pääsimme emännän kanssa tutustumaan Espoolaiseen metsään, joka olikin riemastuttava tuttavuus, ainakin kun sinne pääsi kahden tunnin autossamakoilun jälkeen ; )
Hämärän laskeutuessa ja sateen edelleen jatkuessa lähdimme sitten viimein kotia kohti ja perille päästiin juuri tämän päivän puolella...ja sade jatkui aina vain, onneksi sentään tuli vettä.

Viilinä ja vapaana

Aamulenkki loskalumisella suolla oli vaihteeksi mukavasti poikkeuksellinen, sillä pääsimme Saimin kanssa laukkaamaan ilman narujen kahleita! Kipsijalkana konkatessani vauhti ei päätä huimannut, eikä ketteryyskään olisi kehuja kerännyt. Saimi sen sijaan veteli oikean setterin vauhdilla lääniä ristiin rastiin oikein sielunsa kyllyydestä. Kaulan nestepussukka on taas likalla hiljakseen kasvanut kiristyskaulurista huolimatta, mutta se ei näytä vauhtia hidastavan...

Tikkipäivä

Melkein jäi rääpät silmiin aamusella, kun jo pakkauduimme Volkkariin ja keula suunnattiin Hattulaan. Oli aika raksia hakaset Helmistä ja sitten myöhemmin Saimista napsia tikit.
Hattulaan ehdittiin sopivasti ja tuskinnolimme kaksijalkaisten kanssa päässeet tutkimushuoneeseen, kun jo kelluin piikin jäljiltä pilven reunalla. Isäntäväen automaattikahvitellessa odotustilassa lasikuitusirkkelin ulvonta alkoi ja minulta (kuulemma) paino väheni. Vaaka olikin näyttänyt 24,6kg, paljonkoos paketilla lieni painoa. Siitä ei näet selvää saatu, sillä ulkoilutettuaan pikaisesti Sämpylää (eivät kehdanneet tuoda sitä sisään hirmuisen nestepussin vuoksi) isäntäväki saikin jo minut palautuspostissa, ja uuden lasikuitukipsin kanssa! Pikkuisen oli nukutuksen jäljiltä pöllämystynyt olo, mutta onneksi automatkan aikana jo pääppö selvisi kohtalaisesti. Niinpä pääsin käymään ihmettelemässä Saimin tikkioperaatiota "omaeläinlääkärillä". Saimi vaai'ittiin ensiksi 24,5kg:oon ja sitten olikin jo tikkiraksinnan aika. Omalääkäri napsi ja poimi ompeleet nopsasti irti, mutta pidempi aika meni imutelessa useammasta reiästä Saimin vt. kaulapussi kaarimaljaan. Tököttiä kertyi muutama desi ja olipas Sämpylä taas vaihteeksi normaalin näköinen!
Kotosalla isäntäväki innovoi emännän (onko tarkennus tarpeen?)legginseistä Saimille kaulatuen, jonka olisi tarkoitus estää isommat nestekertymät...saas nähdä toimiiko idea.
Yhteenvetona keikoista todettakoon, että minulla on nyt tämä paketti jalassa 23.4. asti ja samalla antibioottikuuri kymmeneksi päiväksi. Sitten otetaan uudet kuvat ja laitetaan todennäköisesti kevyempi lasta. Saimi taas saa remuta jo vapaasti, kunhan ei valjakkokoiraksi ryhdy. Sen kasvainten näytteistä ei ollut vielä tullut tuloksia.

Pelikaanista dromedaariksi

Eiliset ja tämänpäiväiset riekunnat Fridan kanssa ovat saaneet Sämpylä-Pelikaanin muuttumaan Sämpylä-Dromedaariksi; kaulan leikkausarven kohdalle kun on kerääntynyt aikas patti nestettä odottamaan tiistaista kuppaustaan. Saimi on kuitenkin supereippaalla päällä ja aamullakin se nyhti "lehmää" Sidoste-Sukka-mainoksen  tyyliin oikein hartaasti Fridan kanssa.

Kivijalka kevähangella.

Iltapäivästä pääsimmekin sitten pitkästä aikaa käymään mökillä. Järvellä oli kirkas auringonpaiste ja lumikin kesti hienosti juosta...siis ihmisten ja Saimin. Toisaalta en minäkään ihan osattomaksi ulkoilusta jäänyt, vaan pääsin myös ottamaan joitakin rivakoita askeleita, jopa ilman narua.

Kumma muuten kuinka keväinen ilma väsyttää, tuskin saimme syötyä, kun jo ryhtysimme yöpuulle Saimin kanssa ; ))

Kivijalka ja Pelikaani sekä kevätpäivä

Korkkasimme tänään Sämpylä-Pelikaanin kanssa terassikauden. Viimeinkin siis aurinko paistoi sen verran lämpimästi, että tarkenimme juuttua keväästä naatiskelemaan pihakiville. Isäntä kun oli viimeinkin saanut lapioitua emännän kanssa lumimyräkän jätteet kuvan reunalle...kola sentään on vielä asemissa tulevia tuiverruksia varten...

Pelikaani

...joka ei lennä, mutta pussi kaulassa alkaa erehdyttävästi muistuttaa pelikaanin nokkasäkkiä. Saimilla meinaan on "hieman" kertynyt nestettä kaulan leikkausalueelle. Lääkäri arvelikin jo kaulakarvoja epätoivoisena ajellessaan Sämpylän löysän kaulanahkan aiheuttavan nesteen kertymää ja näin on käynyt. Emäntä tuossa juuri totesi huomisen vapaapäivän kuluvan tavanomaiseen tapaan eläinlääkärivisiittiin...josko lekuri punkteeraisi turhat nesteet ulos. Isäntä arveli Saimin nahkan olevan niin löysän, että nesteet saisi nahkaa pyörittelemällä ulos vaikka silmäkuopista ;)

Takatalvehko

Aamulenkki meni vielä isommin möyrimättä, mutta iltapäivästä olisi jo kaivannut auraa etenemisen tueksi. Lunta oli pöllyttänyt ja edelleen pöllyttää sen verran reippaasti, että lasikuitukipsikään ei enää pysty riittävästi kolaamaan kulkureittiä puhtaaksi, vaikka aika uran tekeekin.
Oi ihana huhtikuu, kauniine keväisine iltoineen ; )
Tänään vietimme muuten ensimmäisen yhteisen rautahäkkipäivän, molemmat omissa häkeissämme, ja vielä pönttö päässä kummallakin. Vaurioita syntyi vain Saimin juomakipon kellahduksesta, joka sekin heilahti kriittisesti vasta kun Sämpylä tervehti kotiin palaavaa isäntää tavanomaisen reippaasti riekkuen. Teräslankahäkki kesti kuin kestikin ulospääsy-yritykset tuossa hektisessä hetkessä...

Aurinkoista

Oli perro toennut yön aikana. Niinpä teimme yhteisen aamulenkin kirkkaassa auringonpaisteessa. Jopa Frida innostui nuuskimaan tuoreita kevätlaikkuja; vaan tuskinpa se niistä jäniksen hajuja äkkäsi. Tai mistäs senkään lopulta tietää, vaikka kuinkakin hienosti eri riistan vivahteet tunnistaisi sen isommin elämöimättä ;)
Elämöintiä sen sijaan saivat osakseen oudon näköiset pikkulikat, joita seilasi laumoittain koppa kainalossaan pitkin katuja. Me Saimin kanssa muistelimme niiden olevan virpojia, joten saivat meidän puolestamme kerjätä suklaamunia ihan rauhassa...