tiistai 6. elokuuta 2013

TV-tähtenä ennen syöksyä Savoon

Fysioterapeutin keikka oliki tänään hieman poikkeuksellinen. Ei siksi, että olin kuulemma toipunut "hämmästyttävän" hyvin kassikuljetuksesta huolimatta; jalassa kun on havaittavissa jonkinlaisia lihas-alkoita ja kulkukin oli ketterähköä edelliseen kertaan verrattuna...vaan siksi, että paikalla oli oikea tv-toimittaja Yleisradioyhtiöstä. Hän kuvasi fysioterapeutti-Kirsin ja meikäläisen edesottamuksia antaumuksella koostaakseen tästä kerrasta ja jostakin myöhemmin kuvattavasta materiaalista koira-aiheisen insertin lastenohjelmaan! Vedettiin siinä Kirsin kanssa aika ammattimaiset treenit, jotta meistä jäisi katsojille kunnon mielikuva.






Sitten olikin jo Savon syöksyn aika. Heti kun isäntä oli päässyt virasta, Pasaatin keula käännettin Mikkeliin ja Kertun noutoon. Emäntä rässi paikalle runsaassa kolmessa tunnissa ja siellähän ne mun naskit laumana peuhasivat Riitan talon takapihan aitauksessaan ja tunsivatkin vielä ihkaoman emonsa! En sentään tuppautunut leikkimään maitobaaria ; ) Siinä sitten isäntäväki ja Riitta heittivät hetken läppää ja minä moikkasin Fionaa ja Jatzya pentujen lisäksi ja hieman ennen hämärän tuloa sain seuralaisen autoon, vaikkakin aluksi emännän syliin. Kerttu lähti takaisin synnyinkotiinsa!
Tähän onkin meikäläisen mainio paikka lopettaa bloggailu ja siirtää vastuu esikoistyttärelle, tehdä niin kuin sukupolvenvaihdos. Johan tässä ehti melkein viisi vuotta kirjailla omia ja muidenkin tekemisiä 1 281 kertaa ja jokunen tyyppi niitä lukaisikin, ainakin laskurin perusteella sivulla käväistiin 10 032 kertaa...ei mikään succé, muttei huonokaan.
"Kerttu-uutiset" löytyvät tämän linkin (http://kerttu-setteri.blogspot.fi/) takaa, joten siitä vain napsaisten ja seurailemaan pikkulikan toilailuja, saattaapa seassa olla jotain meistä muistakin ;)

maanantai 5. elokuuta 2013

Sukupolvenvaihdos

Nyt on varmistunut sukupolvenvaihdos meidän bloggauksissa! Kerttu noudetaan Mikkelistä huomenna illalla ja takaisin kotiin ehdittäneen heti keskiviikon puolella. Silloin onkin sitten jo uusi blogi-osoite "Kerttu-uutiset".
Laitan huomenna, tahi sitten keskiviikkona linkin vielä tälle sivulle, jottas osaatte sitten siirtyä pikku penikan tapahtumain pariin!

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Paluu sivistyksen pariin

Lauantai meni maalla metsässä rytiköiden (katso edellinen kirjaus) ja tuntitolkulla kalojen perässä järvessä melskaten. Siinä sai heikkovoimainen takakinttu kyytiä :)
Kalastaja työssään.
Välillä kävin rannalla aurinkoa ottamassa Saimin vieressä ja naureskelin kaksijalkaisten matonpesu-urakkaa ja ampiaispesän tuhoamisyrityksiä. Isäntä sai liiteriin rakentuneen kaalin kokoisen pesän siirrettyä ämpäriin ulos, mutta itse pörriäiset jäivät vanhan pesän tyveen tekemään uudisrakennusta...ja Raidia ei ollut, hah.
Sunnuntaina tehtiin taas aamusta raivokas metsän skannaus köysien jatkeena ja sitten järviruohojen kitkennän ihmettelyä ennen kotiin lähtöä.
Kotosalla Saimi piipahti heti luukusta päästyään naapurin Juuson rippiäisiin kylään. Kutsu oli vasta klo 15, mutta Sämpylä kiersi puoli tuntia etuajassa morjestamassa vieraat ja tarkastamassa tarjoilun :)
Isäntäväellä menikin loppuilta juhlakansaa lepytellessä :))
Ihan illan päätteeksi raivattiin viimein pentula tiehensä ja laitettiin paikat kuntoon tiistaina tulevaa Kerttua varten. Pikkuisen käväisi haikea mielessä pentulan lattialla makoillessani, pääsi jopa muutama surkea nyyhkäisy :((
Emäntä soitteli Mikkeliin ja sai muiden terveisten ohella taas painotietoja pentueesta. Adele (Kerttu siis) painoi 4,9kg...aika vähän verrattuna Kaisan 7,09kg viime elokuussa, Anton oli 5kg, Adam 5,7kg, Afrodite surkeat 4,2kg, Axel 5,6kg ja Adalmina 4,5kg.
Soitelkaapa Riitalle, tarjolla olisi näet erinomaisia settereitä. Minä, jos kuka, sen tiedän!

perjantai 2. elokuuta 2013

Maaseutuelämää metsän ja järven katveessa

Perjantain lopuksi Volkkari pakattiin täyteen koiria ja ihmisiä (kuitenkin vain säällisesti) ja pöräytettiin Elon elintarviketäydennyskeskukseen. Tarvikehankinnan jälkeen matka maalle kulahti nopeasti ja heti kun auto oli tyhjennetty, pääsimme metsään!
Minä reissasin tietenkin kassi perän tukena, mutta Saimi sai huiskia peloottelemassa liito-oravia (ei kyllä ole koskaan edes nähty, missään). Mulla roikkui kahvoissa vuorotellen jompi kumpi isäntäväestä ja aika hyvään lämpöön tyypit sainkin, sillä tuoksut olivat huumaavat ja joka puskan ja ryteikön sisään piti katsoa. Onneksi isäntäväkeni on täydellisen löperöä porukkaa ja suostuu seuraamaan minua melkein minne vain keksin itseni tunkea ;))
Lenkin jälkeen pääsin rantaveteen, edelleen köydessä ja valvottuna, kalastelemaan. Olipas siinä kiva kahlailla ja rynnistää särkien ja ahvonoiden perään ennen unelle menoa...mökillä muuten tehtiin melkoinen huonekalujen siirto-operaatio, jotten onnistuisi hyppimään minnekään luvatta. No, nyt ovat makuupaikat vailla vertaa!

torstai 1. elokuuta 2013

Terapiaa

...ei ole pelkästään pentujen poismuutto ;)
Sillä eilen, keskiviikkona, oli ensimmäinen fysioterapeutin "istuntoni". Kirsi-fyssari oli tyytyväinen jalan asentoon ja toipumiseen yleensä. Painoa huonolle jalalle en kuitenkaan vielä paljon pane, sillä vaaka näytti huonolle vain kilon ja paremmalle kuusi kiloa. Terapiassa käveltiin aitojen yli ja tehtiin kaikenlaisia manöövereitä, lopuksi Kirsi vielä hieroi selkäni vetreäksi. Saan muuten tehdä lyhyitä "kassittomia" lenkkejä ja peräti tunnin keikkoja kassin kera :)
Tuliaisiksi sain jumppaliikkeitä: tassun antoa seisten, tyynylle istumista ja ympyröiden tekemistä...
Tänään oli sitten vuorossa lääkärin ensimmäinen jälkitarkastus.Lääkärini Hansu oli hyvin tyytyväinen tilaani ja lupaili jopa reipasta vapaana liikkumista heti puolen vuoden päästä...josko silloin taas löytäisi kauriin!
Seuraava tarkastuspiste on syyskuun puolivälissä. Silloin otetaan röntgenkuvia ja mietitään poistetaanko joitain keinotekoisia tukirakenteita...
Vaaka näytti muuten 23,65kg, olen siis melkein mitoissani ja maidontuottokin on juuri loppumassa.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Yhteenveto pikku pentusistani...porukalla oikein arvosteltiin

Adele I, syntyi 11.6.2013 klo 23.51 ja painoi 361g. Adelella on "siivet selässä". Narttu on utelias ja tarmokas ja tytöistä vankin. Adele "jää kotiin" äidin paimennettavaksi. 
Seitsemän viikon iässä Adele painoi 4 110 g.



Anton I, syntyi 12.6.2013 klo 00.24 ja painoi 357g. Anton on tutkimusmatkailija, joka kulkee omia polkujaan. Rauhaa rakastava ja räyhää väistävä Anton vietti yönsäkin mielellään omassa nurkassa. Anton on pojista kevytrakenteisin, joten siitä tulee kestävä metsän koluaja. 
Anton painoi seitsemän viikon iässä 4 390 g.




Adam II, syntyi 12.6.2013 klo 01.19 ja painoi 377g. Adam on poustailija ja melkoinen jytky. Adam on tyylikkään valkea ja sillä on selkeärajaiset läikät sekä naamassa lempeä ilme. Adam on tyynen rohkea, joten siitä saa mainion seurassa liikujan, miksei myös hienon näyttelykoiran.
Adam painoi seitsemän viikon iässä 5 150 g.



Afrodite II, syntyi 12.6.2013 klo 02.46 ja painoi 315g. Afrodite on "vaahdosta syntynyt" valkea neito. Naamasta puuttuu punaista ja toinen silmistäkin on lainattu Paul Newmanilta. Afris on porukan hurmaaja, jonka toinen korva on dipattu suklaassa. Afrodite on sopiva koira kaikkeen, missä ei tarvitse kilpailla läikkien sijainnista sillä se on todella viehättävä luonteeltaan.
Afrodite painoi seitsemän viikon iässä 4 040 g.




Axel III, syntyi 12.6.2013 klo 04.29 ja painoi 409g. Axelilla on kunnon mantteli selässään ja se oli porukan suurin jo syntyessään. Niinpä painoa on seitsemän viikon iässä 5 225g. Axelkin on rauhallinen ja maskuliinen jässikkä, joka ei pienestä hötkyile, paitsi jäädessään yksin. Emäntä nukutti sen aina erikseen tanssimalla. Vaatii siis omistajaltaan omistautumista ollakseen parhaimmillaan. Ja parhaimmillaan se onkin tosi sydämellinen ja edustava koira.




Adalmina III, syntyi 12.6.2013 klo 05.07 ja painoi 324g. Adalmina on melkoinen seikkailija ja samalla ärripurri, jonka päätehtäviin kuuluu herättää nukkuvat ja kiusata isompiaan, joita riittää, sillä Adalminalla ei juuri ole aikaa ruokailuun ja nukkumiseen. Ääntäkin pikku penteleestä irtoaa, joten maaseutu saattaisi jämäkän omistajan kotiseutuna olla paras. Adalmina on porukan kaunein tai ainakin eniten minun näköiseni ja oloiseni päälakihelmineen. Adalmina painoi seitsenviikkoisena 3 940g.















Mikkeliin mänijät

Pentueen poimija, kasvatta-Riitta, soitteli illansuussa ja antoi emännälle matkaraportin pentueen muutosta Mikkeliin:
Naskilauma pääsi vaikeuksitta perille, kukaan ei reissussa rähjääntynyt, eli sivistyneistä jälkeläisistäni ei yksikään pissinyt, saati kakkinut kuljetuslootaan, puhumattakaan pahoinvoinnista! Kuski-Riitta sai ajaa jopa täydessä hiljaisuudessa 350km, vaikka autossa oli peräti seitsemän koiraa :) heti perille päästyään jengi kirmasi iloisesti pitkin pihaa turauttamaan tulostukset ja sitten vielä tehtiin kissan kanssa ilman ongelmia...johan tässä saa olla vallan ylpeä.
Minä olen nyt lopun perheen kanssa mökillä tokenemassa pentueeni menetyksestä. Sain kulkea "kassin" kanssa kunnon metsälenkin ja vielä kahlailla rantavedessä kalaparvia pelottelemassa (köydessä siinäkin tapauksessa). Pikku ongelmaa pukkaa kyllä puoliavonaisen maitobaarin vuoksi, onneksi emännällä on kunnon lypsyote :))

Ne lähti ny! :((

...niin sitten kasvattaja-Riitta pakkasi pentueeni farkun perään ja matkalle sijaisvanhempien hoteisiin, jättäen minut toipumaan jalkani kanssa.
Matkayksiössä on tunnelmaa...
Noo, onhan tässä vajaat pari viikkoa aikaa laannutella imetysvälineitä ja parannella reisi- ja lonkkaluun liitoskohtaa, ennenkuin Kerttu käydään noutamassa takaisin Mikkelistä elämäämme sulostuttamaan. Reissulla likan nahkaan pitäisi tarttua ainakin tunnistussiru ja rokote sekä tuliaisiksi kuuluisi saada virallinen nimi ja protokollaan kuuluvat muut pikku seikat oikein paperilla.
Melkein seitsemän viikkoa naskien kanssa oli mulle ja emännälle (ainakin, jollei muillekin) emotionaalisesti ja fyysisesti sen verran "kasvattavaa" aikaa, että Mikkeliin mänijän lähdettyä me istahdimme hetkeksi mouruamaan pentulaan
...hiljaista on.
...ja sitten aloimme valmistautua mökille lähtöön :D
Perillä, onneksi isäntäväki on modifioinut makuutilat ;)

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Uusi uljas maailma..tulollaan

Aamurynnistys pihatiloihin tapahtui tänäkin aamuna ns. vapaalla laukalla. Hieman huvittavaa oli pentujen luisunta minun ramppia (vanerinpalasta tehty luiska portaiden välttelyyn) suorastaan hallitsemattomasti turvalleen pihamaalle, suojamatto kun oli sadetta paossa ja poissa paikaltaan. Anton unohtui (tapansa mukaan) porukasta ja seikkaili kukkamaan takana muiden pakkautuessa kuuliaisesti piha-aitaukseen. Antonille kävi muutoin samalla reissulla kylmästi  sillä se erehtyi moikkaamaan Saimia turhan tuttavallisesti ja sai heti rivin pitkiä hampaita kaaliinsa...vinku kuului, mutta mitään ei sentään sattunut.
Puntarointi aamupalan jäljiltä osoittautui tänään sekin hieman haasteelliseksi, sillä turpuneimmat ylittivät Beurer-grammavaa'an sietokyvyn. Niinpä emännän iki-aikainen talousvaaka joutui remmiin ja vaa'itsi möhkäleet vaivatta ; )  .
Hehkuvasta helteestä huolimatta emäntä innostui tänään iltapäivästä harjoituttamaan naskilaumaa mitä ihmeellisempien asioiden parissa. Valjaat päällä kukin kulki pihassa muutamat harjoitusmetrit ja harjoitteli tapaamaan ruohonleikkuria. Adalmiina ilmoittautui porukan luumuksi ja pakoili masiinaa...
Se on muuten viimeinen yö noilla mun nappuloilla tässä talossa !!! ; )) Siis, jos kasvattaja-Riitta ei yöllä salaa kerää kimpsujaan ja Hugoa (tulivat porukalla noutopuuhiin) ja vaivihkaa häippäise ilman pentuja Savvoon...

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hellettä pentulassa...kuvina

Kun aurinko lämmittää, saa kulumaan koko päivän ulkona.
Mukavasti.
Tässä se kuvina:

Aamiaisen jälkeen äiti ja poika (Anton) levolla.
Myös Axel lepäilee.
Adele sen sijaan jo juonii  jotain...
Mitään ei ehtinyt tehdä ennen kuin oli jo syytä hakeutua varjoon.
Toiset eivät sen päälle ymmärrä, vaan ruskettavat massunahkaa varomattomasti.
Illan viileys käynnistää koirat.
Sir Edmund Hillary ja sherpa Tenzing Norgay.
Sherpat...kaikki naispuolisia, kuten myös sir Edmund ; )
Noutoharjoitus menossa. 
Kolmen päivän kolo.
Kaivosinsinööri on tehnyt tarkastuksen.
Uupunut kaivostyöntekijä.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Viisikko ja ojan salaisuus

Ojan salaisuus on salaatti. Sen totesi viisikko ensimmäisellä yhteisellä tutkimusmatkallaan kotikadun ojiin. Oikeastaan minä en päässyt ojaan asti kassin ja remmin kanssa, mutta juniorit hoitivat sen auringon tarkkudella. Meille Saimin kanssa jäi lähinnä taustan vahtiminen.
Kuten aiidon Viisikon tapoihin kuuluu, syödään aina ja kaikkialla ja varsinkin tiukoissa paikoissa. Tiukkaa oli lähinnä pennuilla uusien valjaidensa kanssa (niitä on vain kolmet, muut soittelivat lehdellä pentulassa seikkailun ajan). Adam, Axel ja Adele olivat ne onnekkaat, jotka pääsivät tutustumaan kadunvieren nokkosiin, pukinjuuriin ja Pietaryrtteihin.
Adele XS-valjaissaan ; )

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Matolaatikko

Kolmas madotuskerta koetti ja tulokset olivat aamulla hieman lohdullisemman näköiset pökäleet kuin edellisellä kierroksella. Suolinkaisia tulostui edelliskerran tavoin, mutta vain maksimissaan pari per penikka. Pientä puhdistusta Canexilla on siis saatu aikaan...
Penikoilla meni muuten koko päivä ulkosalla, sillä jo aamutoimetkin tehtiin nurmelle: ensin pentuaitauksen luukku auki ja sitten koko konkkaronkka seurasi isäntäväkeä suoraan ovesta ulos ja minun luiskaani pitkin pihamaalle! Kehitystä, ihan kuin oikeat koirat!
Emäntä hankkikin päivällä kolmet minivaljaat, joita sitten testattiin kadulla reippailemalla Afriksen ja Axelin toimesta (muuut nukkuivat) ja vaikka meikä onkin toipilas, eivät naskit pysyneet perässä...
Illan aikana pentuja kävivät katsomassa muutamatkin tuttavat ja niinpä nappulat saivat hyvän tilaisuuden kaivautua aitaukseen yhä syvemmälle ja syvemmälle. Kun viimein oli sisällemenon aika, isäntä sai hetken jos toisenkin lapioida multaa takaisin kuoppaan ja tampata ketoa valmiiksi huomiselle ruoputukselle ;)
PS. Nappulat harjoittelevat juomaan kiposta vettä, viimein.
Anton astialla.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Musta tulee isona...

Axelista ainakin varmaan kaivinkoneen kuljettaja, sillä tänään äijän keksintöihin kuului kaivautua pentuaitauksen perustuksiin.
 Lakaisukoneen kuljettajia taas varmaan ovat Adele ja Anton...
tosin Anton miettii vielä metsuriksi ryhtymistä...
...ja kaikki muutkin pennut halajaisivat kaivostöihin, mikäli kaivinkoneen kuljettajan tulosten laajentamisesta jotain voidaan päätellä ; )


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Manurea manorissa

Isännän virhe! Meinaan päästää penikat aitauksesta remuamaan pitkin kartanoamme...pentue leikki ensin aitauksessaan alkuillasta leluja natustellen ja emännän sylissä pyöriskellen.
Afrodite ja vinkupupu.
"Ruokailua" porukalla.
Sitten kummini tuli näyttämään naskeja veljelleen, kunnes oli taas nappularuokailun vuoro. Emäntä hääri pentulootan tietämillä, kunnes viimein veti herneet nenäänsä ja komensi töllöä tuijottavan isännän vaihteeksi pentuvahtiin. Eipä tullut äijän "Huippumalli haussa"-ohjelman katselusta mitään, kun ohjelmassa oli "Pikkupentu pisulla"-sarjatulitus. Koko konkkaronkka nimittäin otti ritolat kuistille ja sieltä kevyessä sivuluistossa olohuoneen puolelle harmaalle nukkamatolle ja tulosti kukin läikän keltaista isännän siivottavaksi. Eikä siinä kaikki; kun ahkera rätinheiluttaja oli WC:ssä huuhtelemassa tuotoksia, tuuppasivat nappulat porukalla kiekurat MINUN nukkumapaikalleni! Isännän huiskiessa yhä kiihtyvällä tahdilla tuotteiden parissa, pennut kiihdyttivät myös ja onnistuivat sotkeutumaan tuotteisiinsa ihan kiitettävästi...ja taas siivottiin ;)
Onneksi pikkupentu ei ole aivan pohjaton likakaivo ja niin hetken kuluttua isäntä jo naureskeli kiitäville ja kaatuileville pullapossuille...kunnes huomasi istuvansa pisulätäkössä jo melko märin housuin : D
Atakkiotos perintömaton tuhoamisesta.
PS. Aiheutin vaihteeksi isäntäväelle muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiä hankkimalla jostain kummasta lonkkani päälle jonkinlaisen nestekeräymän. Jalka pelaa onneksi normaalisti, eikä möykky ole kipeä...mutta näyttää tietysti huolestuttavalta, näin aiempiin tapahtumiin verrattuna...

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tilastotiedettä

Kirjattakoon tähän hieman tilastoja pentulaumastani: Kaikki pentuset ovat ylittäneet 9 kertaisesti syntymäpainonsa, puolet jo kymmenkertaisesti. Eli painoa on kevyimmällä (Adalmina) 3125g ja isommalla (Axel) 4125g ja kuten arvata saattaa, muut mahtuvat tähän väliin ; )
Huomattakoon, että minä tuuppaan vielä kertasyötöllä 40g/penikka, aika hyvin siis vielä lähtee, vaikkakin ihan joka kerta sessiot eivät ole yhtä ravitsevia.
Kaikilla on tietysti kaikki maitohampaat, ja yhdellä on vaaleansininen silmä (Afrodite). Punaiset läikät ovat mukavasti tummuneet ja Axelilla sekä Adelella ne ovat jo melkein syvän punaruskeat. Afriksen muutamat harvat läimäreet ovat nekin hyvän värisiä, siellä kun niitä on. Vaaleampaa ruskeata olevat läiskä näyttävät kaikilla hautautuvan valkoisen alle.
Porukka pissii ja kakkii tietysti jo ulos...siis mikäli isäntäväki ehtii viedä :) Reviiri laajenee joka päivä, kun emäntä aukoo portteja yhä laveammalle residenssissämme, samalla sukan kastumisen vaara on kaikkialla.
Penikat eivät ujostele ketään, eivätkä mitään. Emäntä esimerkiksi heitteli munakennoja lattialle aika mäiskeellä ja joka tirppa vain singahti tarkastamaan tilannetta. Eilen nappulat saivat harjoitusvastuksikseen possunkorvien suikaleita ja imeskelivät niitä suurella hartaudella aina surkeaan loppuun asti (minä tulin ja söin...latinaksi veni, vidi, hotkis)
Mmmmm...possun korvasuikaleita,
Axelkin keskittyy purupuuhiin :)
Tänään taas isäntä heitti niille hätäpäissään pari purkillista pehmittämättömiä papuja, joiden suosio oli suuri: kaikki menivät...onkohan vettä tarpeeksi saatavilla :)? Käväisin kyllä aukaisemassa maitobaarin hetkeksi sitä varaa.