Aamulla saimme Saimin kanssa hajun rusakosta Rasonhaassa. Isäntä seisoskeli rinteessä keskellä polkua ja pitkäkorva luikahti sen editse viereiseen puun taa piiloon. Me kiepuimme hyrränä haavanlehtien seassa pupua etsien muutaman kymmenen metrin päässä ja aina välillä ihmettelimme isännän suuntaan katsoen, että mihin ristiturpa oikein hävisi...tuskin kuitenkaan isännän taakse. Hah, pupu piilotteli todellakin isännän viereisen puun takana, vain parin metrin päässä äijästä! Emmekä edes käyneet katsomassa, kun kerran luulimme elukan viisaammaaksi (taisi mokoma olla vieläkin viisaampi, kirj. huom.).
Illasta taas olimme Saimin ja isännän kanssa harjussa ja siellä me nelijalkaiset saimme yhtäaikaa hajun linnusta ja juoksimme kiivaasti kohti samaa paikkaa vastakkasista suunnista. Olimme jo melkein päiden kopsautusetäisyydellä toisistamme, kun välistämme pongahti ilmaan lehtokurppa! Isäntä katseli muutaman metrin päästä ja ihmetteli, kuin pitkänokka mahtui ilmaan niin ahtaasta välistä.
Jos isäntä olisi sattunut olemaan omilla metsästysmaillaan tämänpäivän reissuilla, niin haulikolla olisi saanut komeasti saalista ammulla ja illalla meidän koirain avulla. Vaan ei niin kovin ortodoksisesti ; D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti