Uudenvuoden aattoa mökillä

Helmi-Orvokki ja Saimi lähtivät evakkoon mökille rakettivaaran vuoksi. Emäntä ja isäntä ja setterineidot pakkautuivat iltapimeällä, eli neljältä, autoon ja matkailivat kaupan kautta maalle nipsakassa pakkasäässä. Tällä kertaa Saimikin kesti maalle asti puklaamatta! Viimeiset puoli kilometriä emäntä sai ajella ihan itsekseen, setterit pinkoivat perässä pitkin puskia ja isäntä haakuroitsi ihan vain tietä pitkin.
Mökillä laitettiin saunatupa lämpiämään ja huiskittiin sitten poluilta lumet sivuun. Helmi ja Saimi pitivät itsensä lämpimänä juoksemalla edes takaisin puupulikka suussa. Muutamassa hetkessä koskematon lääni oli kuin koulun piha loppuviikosta!
Tunnin riehunnan jälkeen tupaan jonotti kaksi lumipaakkuista ja värisevää setteriä. Pikku raaputuksen ja harjauksen jälkeen tuvan lattialta saatiin lakaistua "ylimääräistä" lunta varmaan kilo. Heti isomman lumenpoiston jälkeen koirat kiipesivät sohvalle tärisemään ja emäntä kääräisi ne pyyhkeisiin lämmittelemään.
Kaksijalkaisten mentyä kahvihetken jälkeen vesipataa täyttämään, koirat olivat jo niin lämminneet, että tuliterät ydinluut jo kuluivat hampaissa. Vedenkantopuuhan tiimellyksessä emäntä sattui kurkistamaan tupaan ja siellähän se pikku Saimi veteli suu messingillä suoraan kassista pöllittyä makkarapakettia parempiin suihin. Pikapalautteen jälkeen emäntä keräsi talteen naurettavan jäljelle jääneen pätkän huomista evästä. Nyt saamme odotella, koska Saimi tulostaa ulos, ilmeisesti, nauttimansa makkaran päätylenkin.
Vaan siitä huolimatta täällä on rauha maassa, rakettituli kuullostaa tänne asti vain vaimealta tykkitulelta ja ilmeisesti saamme olla rauhassa myös kauppakeskusampujilta...

Tähtiä näkyvissä

Aamun nuoskainen lumi innoitti setterineidit Helmin ja Saimin kyttäämään puolet lenkkimatkasta emännän heittelemiä lumipalloja. Saimikin osaa jo satunnaisesti nappaista pallon ilmasta suuhunsa! Toinen puoli ajasta sitten kuluikin harjoitushyökkäilyihin ja hammasten kalisteluun. Helmi-Orvokki käyttää hyökkäyksissä hyväkseen suurempaa lähtönopeuttaan ja posauttaa hurjalla vauhdilla päin Sämpylää. Onneksi Saimi on yleensä sen verran hereillä, että ehtii väistää pahimmat tölväisyt. Tänään vain sattui kehno tuuri yhdessä väistössä ja Saimi humautti kiilapäänsä suoraan männyn kylkeen, niin että napsahti. Hetken neiti näytti aivan siltä, kuin olisi nähnyt tähtiä. Sitten se melkein ryömi surkeana emännän luo hoidettavaksi. Vaiva oli onneksi sen verran pieni, että siitä selvisi pikku puhaltelulla...

Vuoden viimeisen maanantain mittauksia

Jalkarätin kokoisten lumihiutaleiden seassa seikkaillun aamulenkin jälkeen oli jälleen maanantaimittauksien vuoro. Yllättäen vaa'ituspunnus (isäntä) oli säilyttänyt jouluruokien häiritsemässä ympäristössä edellisviikon painonsa, joten Helmin paino oli helppo laskea yhteispainosta: tulokseksi tuli 20,5kg. Saimi pääsi tasan samaan 20,5kg:n tulokseen, joten joulueväät eivät näyttäneet tarttuneen koiriinkaan sen kummemmin. Pikkukiireisen aamun tuoksinassa säkämittaukset jäivät tekemättä, mutta senhän me tiedämme, ettei Helmi-Orvokki ainakaan ole tunkenut sääriinsä lisää mittaa...Täydennystieto Saimin säkämittarista: 61cm.

Helvetinkolulla

Tapaninpäivän kinkunsulattelulenkki päätettiin tehdä Helvetinkolulle. Kyseessähän on Ruovedellä oleva jääkauden aikainen rotkolaakso. Ensin ajeltiin Kurun ja Ruoveden kautta Kankimäkeen ankarassa itätuulessa ja lumituiskussa. Autoon oli pakattu Helmi-Orvokki, Saimi, Saimin kummit ja isäntäväki. Kuten tapana on, Saimi kuolasi penkin märjäksi ja pääsi kertaalleen matkalla ulos hädälle. Helmi taas punkesi repsikan, eli emännän syliin etupenkille ja piti leukaansa kojelaudan päällä maisemia ihaillen. Kankimäestä lähdimme melkein umpeensatanutta reittiä kolulle, koirilla oli päällään hienot kurahaalarinsa ja kaksijalkaisilla tekniset urheiluvetimensä. Paitsi emännällä, jolla oli untuvatakki lämmikkeenään. Matkalla tapasimme muutaman muunkin ulkoiluhenkisen ihmisen, mutta emme ainuttakaan metsän eläintä settereiden harmistukseksi. Hajuja kyllä oli taluttajan olkanivelen rasitusvamman vaaran verran.
Itse kolulla Saimin kummisetä laskeutui jäisen railon alas, muut skippasivat, lähinnä voimavetoisen V8:n takia ja kiersivät rappusia alas järvelle. Siellä kansallispuiston sääntöjen vastaisesti päästimme koirat temmeltämään irrallaan järven jäälle muutamaksi hetkeksi. Saivatpahan kokeilla, pelaavatko haalarit kovassa vauhdissa.
Paluureitti laitettiin kulkemaan ensin kalliokiipeilyseinän kautta (Saimin kummisetä päätti tulla kiipeämään seinän kesällä) ja sitten loppureissu tulojälkeä pitkin. Autolle ehdittiin juuri ennen pimeää ja trakkeri sai mitattua matkaa vain runsaat viisi kilometriä, aikaa kulahti kaksi tuntia. Puoliumpisessa taarustaminen oli kuitenkin sen verran rasittavaa, että koko muu seurakunta isäntää, eli kuljettajaa, lukuunottamatta kuukahti kotimatkalla nokkaunille...

Joulunseutua "koosteena"

Tiistaina 22.12. juniori antoi voimakasta "palautetta" huolimattomalle isäntäväelle, kun mokoma pari ei havainnut ainakin kymmenen sentin raapaletta Helmi-Orvokin kaulassa. Onneksi skrubu ei ollut kovin syvä ja nyt joulupäivänä siitä on jo rupikin irronnut (Saimin suosiollisella kielellisellä avustuksella). Ilmeisesti Helmi haavoittui metsässä aamulenkillä johonkin risuun.
Keskiviikkona hurttaset pääsivät piipahtamaan mökillä kuusen noudossa. Viimeisellä sora(lumi)pätkällä Sämpylä heitti aamuruoat penkille tapansa mukaan.Mökkijärvellä oli runsaasti lunta ja setterit kiisivät itsensä lumipalleroiksi sillä välin, kun kaksijalkaiset lastasivat peräkärryä. Seuraava ohjelmanumero oli mökkitien mäen lapioiminen puhtaaksi lumesta, jotta Volvo, peräkärry ja ennen kaikkea joulukuusi saataisiin jouluksi kotiin. Helmi ja Saimi auttoivat innokkaasti puuhassa pyörien tien penkoissa ja Helmi vielä lopuksi autonkin edessä; Juuri kun yhdistelmän mäennousuvauhti lopulta oli riittävä...siihen jäi taas kinneri äkkijarrutuksen takia. Onneksi Helmin kummisetä ja emäntä ovat kovakuntoisia auton työntäjiä ja auto, sekä kärry saatiin lopulta kotiin.
Aattotorstaina Helmi ja Saimi pääsivät/joutuivat jälleen mökille nuorison matkassa. Isäntäväki oli jo aamutuimaan saapunut maalle lämmittämään kaikkia seitsemää pesää. Taas kerran Sämpylä heitti laatat loppumatkasta ja Helmin kummitäti sai kävellä sen kanssa perille. Helmi sen sijaan juoksi kilpaa auton kanssa viimeisen tien pätkän. Alkuhölkän lisäksi Saimin kummisetä rääkkäsi setterineidit varmemmaksi vakuudeksi sipiksi järven jään lumipöhryssä ennen aamun riisipuuroa, joten ruokailu sujui melko häiriöttä, varsinkin kun Helmi-Orvokki sekä Saimi saivat oikein purkkiruokaa omaksi aamupalakseen.
Päivän aikana pihakoivuihin lennähti parvi pyrstötiaisia, joita emäntä ja isäntä ehtivät hetken ihastella, ennenkuin Helmi hätyytti ne tiehensä tsirpsittelemästä. Lahjanjakot
Kaikenlaisten jouluhäpnaadien päätteeksi neidit pääsivät isäntäväen kanssa saunaan ja kaksijalkaisten peseytyessä karskisti järveen jäätyneellä laiturilla yöpakkasessa (-10C) tähtien valossa, Hemppu ja Sämpylä kiisivät järven yli ihmettelemään jotain. Siinä kaksi kelteisillään olevaa immeistä päästeli melko voimakkaita kutsuhuutoja koirien oltua matkoillaan muutaman minuutin. Illan päätteeksi koko popula otti ettonet saunatuvan sohvalla ennen kotiin lähtöä. Kotona Saimilla oli kova jano ja se tyydytettiin helposti suoraan joulukuusen jalasta, ihan niin kuin oma vesikippo ei olisi ollut viiden metrin päässä!
Joulupäivänä setterit pääsivät puolen päivän korvissa pitkälle lenkille, ennen kuin isäntäväki lähti mummolaan joulupäivälliselle. Ulkoilusää oli hieno, paitsi pakkanen kova ja viima ilkeä. Isäntä ja emäntä viipyivät ruokareissullaan viisi tuntia ja Saimi oli hieman protestoinut poissaloa lurauttamalla pisut kokoa XXL keskelle kuistin mattoa (onneksi se oli helposti itse pestävissä)...

Paketointia

Setterineitien Helmi-Orvokin ja Saimi-Lemmikin päivä oli pelastettu, kun Saimin kummisetä ryhtyi varomattomasti pakkaamaan joululahjoja. Siinä puuhassa tarvittiin, kuten on ihan yleisesti tiedossa, pakkausmateriaalin paikallaanpitoon narua, tai oikeammin sitä litteää nailonnauhaa. Tällainen ihanan vihreä ja iso rulla jotenkin sopivasti putosi lattialle suurpiraattien hampaisiin. Ja ihan hetken kuluttua koko olohuone oli tyystin kuorrutettu pakettinauhalla ja kaksi perin tyytyväistä setteriä riipi vielä kilvan loppuja rullasta...

Lumilingot

Jälleen uusi koiramainen pakkasaamu ja aamulenkki Helmi-Orvokille ja Saimille. Yöllä oli tullut sen verran uutta lunta, että kaupungin aina valppaat ja pirteät aurapojat/tytöt olivat päristelleet putulumen penkoiksi tienvieriin. Osa pöykyistä oli selvästi sijoitettu aivan vääriin paikkoihin setteriparin mielestä. Paluumatkalla pikajuoksuharjoituksista järven selältä molemmat neidit pomppivat perätoukuria pehmeisiin auravalleihin ja siirsivät ne salamannopeilla kuopimismenetelmillä takaisin kevytliikenneväylille. Eipä tarvitse tänään leikkailla etujalkojen kynsiä...
Aamuvaa'ituksen tulokset: Helmi 20kg ja Saimi 20kg (säkämittaus unohtui kiireessä, tilasto täydennetään muistettaessa). Neitien painonmuutoksesta on havaittavissa turhankin reipas kiiturointi järvien jäillä.

Lumihiutaleiden metsästystä

Setterineitojen iltalenkin aikana taivaalta putoili isoja lumihiutaleita. Saimi oli keksinyt viime lumisateen aikana keskiviikkona, että hiutaleiden metsästys se vasta hienoa puuhaa on. Joten nytkin se pyydysti innokkaasti putoilevia lumihiutaleita, kurkotellen kahdella jalalla suurimpia jo korkealta ja hyökkäili välillä juoksujalkaa alempana olevien kimppuun. Helmi-Orvokki sen kuin katseli ohesta ja piti mokomaa koohotusta aivan lapsellisena. Ovathan lumihiutaleet tähän aikaan vuodesta vielä ihan raakoja...

Puurojuhlissa Pampilla

Lauantai-illan ohjelmanumerona olivat puurojuhlat Berninpaimenkoira Pampin kotona. Helmin ja Saimin mukaan joulunalusen antimista lähtivät nauttimaan isäntä, emäntä ja molempien neitien kummiparit. Perille päästyään koirat muistelivat käyneensä paikalla aiemminkin (rapujuhlissa) ja tunnistivat Pampin ja sen isäntäväen kitkatta, jopa Helmi-Orvokki tunsi olonsa ilmeisen kotoisaksi, koska ei vaivautunut haukkumaan ketään lyttyyn. Pampin residenssissä olikin Hempulle ja Sämpylälle runsaasti ihmeteltävää, kuten Pampin ruokakuppi (joka tuli samantein tyhjennettyä), Pampin mielilelut (marsupilameita neljä kepaletta, joista Saimi tuhosi yhden, ja ankka, jonka päältä tuli hieman murinaa) sekä tietysti Tikru-kissa, jonka kanssa Helmi onnistui seurustelemaan vahingoitta. Sämpylällä sen sijaan oli hieman ongelmia tuppautua samaan aikaan sänkyyn Tikrun kanssa, koskapa se joutui ojentamaan tunkeilijaa tassulla kuonolle, onneksi ilman kynsiä.
Aina kun koirakolmikolle tuli kuuma/hätä, se poistettiin kirmaamaan aitaukseen takapihan hangelle, jossa mokomat viihtyivätkin niin, että välillä tuntuivat suorastaan unohtuvan pakkaseen telmimään.
Kotiin yöpuulle setterineidit pääsivät viimein uuden päivän aluksi...

Pakkasaamu jäällä

Helmin ja Saimin aamulenki isännän kaitsemana alkoi kirpeässä pakkassäässä. Viileysasteita oli peräti 19, joten isäntä asensi setterineideille "näkymäliivit" pikku lämmikkeiksi ja itselleen untuvatakin sopivin lisävarustein koristeltuna. Pikku-Tohlopilla näytti jää sen verran kantavalta, että isäntä saapasteli sentin lumen peittämälle liukkaalle pinnalle koekaniiniksi. Jää kesti pienen jyskyttelyn, joten isäntä päästi myös Helmin ja Saimin jäälle. Helmi paineli oikopäätä järven yli pellolle, mutta Sämpylällä meni tovi, ennen kuin se uskalsi isännän maanittelemana ryömiä varovasti järvelle isännän luo. Vaan kun Saimi huomasi jään kestävän, niin pinta kyllä kelpasi kiitoradaksi. Järveltä könyttiin puskien läpi pelloille, joista etsittiin satatuhatta pupujälkeä, mutta ei löydetty ainuttakaan pitkäkorvaa ja takaisin palailtiin varsinaisen Tohlopin rantoja tutkaillen. Helmi kaatoi matkalla puolet rannan kaislikosta ryskiessään siinä jänöjen jäljissä. Kylmyydestä huolimatta sää oli oikein kaunis, eivätkä Helmi ja Saimikaan kärsineet, yllättäen, lainkaan alhaisesta lämpötilasta. Ex-setterimme Melli kun ei lainkaan digannut yli kymmenen asteen pakkasia...

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2010

Huuruisia pakkaspäiviä

Helmin ja Saimin pakkaspäivä sujui eilen raisuissa merkeissä. Juniori kavereineen oli saanut tehtäväkseen ulkoiluttaa setterineidot iltapäivällä ja niin porukka taivalsi harjuun. Koska kyseessä oli raaka nuorisojoukko kahdella setterillä varustettuna, oli ulkoilutapahtuma normaalia kovempaa menoa. Nuoret miehet kirmasivat nuorten koirien kanssa kilpaa ylös ja alas mäkiä toista tuntia sen verran innokkaasti, että isännän kotiutuessa töistä Helmi hieman kohotti päätään tuolista ja tervehti tulijaa isommin elämöimättä. Saimi taas veti lonkkaa niin sikeästi olohuoneen lattialla, ettei se edes leuan alta rapsutettuna havahtunut ; ))

Maanantaimittauksia ja pakkasta

"Jokamaanantaiseen" tapaan Helmi-Orvokki ja Saimi joutuivat vaakaan ja säkämittaukseen (Helmin säkää mittaillaan lähinnä sen itsensä mieliksi). Tällä kertaa Helmin vaaka näytti 20,5kg ja Saimin aivan saman verran, siis sen 20,5kg. Säkämittari Helmillä osoittanee vanhuuden portaille asti 57,5cm ja Saimi tavoitti nyt 60,5cm.
Talvikin lienee saapunut leveysasteillemme, koska pakkanen kipristeli Saimin varpaita päivän lenkkien aikana -13C:n voimalla. Helmi taasen ei pikku pakkasesta hätkähtänyt, toisin kuin isäntä, jonka korvat kyllä jäätyivät piposta huolimatta.
Illan viime lenkillä puopu onneksi talsi suoraan koirien eteen ja adrenaliinit ponnahtivat piskeillä niin ylös, ettei kylmä tullut mieleenkään lopun lenkin aikana. Samalla saatiin nähdä runsaalla "sivuliikkeellä" tapahtuvaa ryhtietenemistä talutin piukeana. Remmeissä roikkuessa emäntä ja isäntäkin pysyivät lämmöissä...

Helmi tarjoilee jälleen jänistä Saimille

Helmin ja Saimin aamulenkki suuntautui "uskaliaasti" vanhalle turvesuolle, ihan vain vaihtelun vuoksi. Suon vierellä kulkee Pohjanmaan junarata, jonka viereistä polkua isäntä ei tosin uskaltanut lähteä ohjailemaan koiria pupujen hajuille. Semminkin, kun heti radan ohitettuamme Pendolino suhahti ohi. Koirat eivät koko junaa huomioineet, mutta isäntä kyllä havainnoi sen oikein hyvin, muistellen samalla, kuinka Mellin (se meidän entinen setteri) kanssa oli tapana aina kulkea radanvieruspolkua jäniksiä ja fasaaneja etsien (Melli kyllä oli silloin jo ainakin nelivuotias).
Varsinaisella suoaukiolla oli käynyt myllerrys; turve oli koverrettu tiehensä ja sinne tänne oli rakenneltu tienpohjia ties mistä. Hajuja kuitenkin piisasi, sillä Helmi-Orvokki hävisi eetteriin samantein. Saimi sentään pysytteli näköetäisyydellä ja hyötyi siitä yhtäkkiä eteen kävelevän pupun verran. Helmi oli jossain kauempana saanut jäniksen liikkeelle ja se ristiturvan tolvana hiippaili suoraan Saimin eteen. Tällä kertaa pikkuneiti ymmärsi välittömästi pupun olevan saalista ja singahti siimahäntä suorana pitkäkorvan perään. Jänön onneksi Saimi ei kuitenkaan uskaltanut loikata parimetrisen ojan yli, toisin kuin saaliseläin, jonka uskallus lisääntyi välittömästi kun Helmikin saapui paikalle. Taas tuli kiire isännälle puhallella parivihellys pilliin ja köyttää koirat, ennen kuin ne olisivat siirtyneet jänön perässä viereiselle asuntoalueelle...

Ostoksilla

Helmi-Orvokki, Saimi ja isäntäki lähtivät (taas kerran) hämärän rajamailla ulkoilemaan. Päivän kohteena oli Lielahden kauppakeskittymä, josta piti noutaa joulukorttikuvat yms. muuta tarpeellista. Menomatka sujui nopeatempoisesti, mutta hieman katkonaisesti. Koirat kun löysivät matkan varrelta penkoista tuoreita myyränkoloja ja niitä piti tietysti hieman kaivella saaliin toivossa. Juuri ennen kuin kaksijalkaisten olkanivelet pullahtivat ulos kuopistaan saavuimme valkokuvaliikkeen kautta eläinruokakauppaan. Helmi ja Saimi pääsivät tuoksuttelemaan kaupan ihmetuoksuja ja ihmettelemään muita asiakkaita, mutta emme saaneet tälläkään kertaa henkituksi Sämpylän penturuokaa. Onneksi, sanoi isäntä, jonka selässä reppu killui.
Sitten kaarrettiin uuden Anttilan kupeelle treenailemaan seuraamista, kunnes emäntä ehti kankainensa ao. kaupasta. Seuraavaksi matka jatkui toiseen eläntarvikeliikkeeseen, jossa sitten sovitimme setterineideille haalareita aivan yhtä helposti, kuin viisivuotiaalle kaupan sovituskopissa. Helmiä hermostuttivat alati vaihtuvat asiakkaat ja Saimi taas olisi halunnut tyhjentää kaupan herkkuhyllyt parempiin suihin. Lopulta pykälään tarttuivat Hurtan "kokohaalarit" uusinta ja sitä edellistä mallia. Vanha malli oli hieman pienempi ja sopi siksi Helmille paremmin. Ihan ilman säätöpuuhia käyttö ei pääse alkamaan, koska Helmin etulahje (vain yksi kerrallaan) tuppaa jäämään kovassa vauhdissa jalan alle, vaan ovatpa koirat hupaisan näköisiä vetimissään...ehkä vielä saamme tänne kuvankin, kunhan joskus on valoisampaa...

Synttärikaahotusta

Saimin kummisedällä, eli juniorilla oli tänään illasta syntymäpäiväjuhlat. Ikää tuli herralle täyteen tiu + 1 vuotta. Vieraita saapui luokonaan ja siinäpä oli Helmillä ongelmaa. Aina piti haukkua ja murista tulijat ja sitten hiljakseen tutustua ja lopulta käydä lipaisemassa vaivihkaa. Saimi taas tapansa mukaan olisi vastaanottanut riemurinnoin vaikka gorillan. Ainoa huono puoli Saimi-vastaanotossa on sen taipumus morjestaa ihmiset vasten nojaamalla ja naama nuolemalla ; )
Illan loppupuolella juniori innostui esittämään vekkulitemppuja koirain kanssa ja hyppyytti Helmi-Orvokkia sohvan ylitse ees taas. Siinäpä sitä oli vanhemmilla sukulaisilla taivastelemista, enimmäkseen kuitenkin sohvan kuin Helmin puolesta : ))

Helmi tarjoilee jäniksen

Iltapäivän "ennen pimeää-lenkillä" juuri kolmen korvissa Helmi, Saimi ja isäntä käväisivät harjussa tuulettumassa. Paluumatkalla Helmi hävisi harjun alarinteeseen ja palasi hetken kuluttua jäniksen kanssa, joskin pari metriä perässä. Pupu havaitsi viime hetkessä Saimin ja isännän, jotka toljottivat talviturkkista ristiturpaa hoo-moilasena ja teki väistöliikkeen. Se oli koitua sen kohtaloksi, Helmi pääsi näet aivan sen kantaan kiinni. Sämpylällä vei sen verran aikaa tajuta pupusen olemassaolo, ettei se ehtinyt kuin kaasuttamaan Helmin jäljessä jäniksen perään. Onneksi rinteessä oli sopivasti esteenä lauta-aita, jonka välistä jänö singahti turvallisemmille ruohonsyöntimaille settereiden jäädessä kuuntelemaan isännän pilliinviheltelyä aidan taakse. Sanottakoon, että molemmat koirat tulivat kahden vihellyksen jälkeen suoraan luo.

Rypäleitä ilmateitse

Suuri ihme on tapahtunut; Saimi sai ilmasta kiinni perättäin kaksi heitettyä viinirypälettä!

Raviradalla

Iltapäivän hämärän tunteina isäntä lähti Helmin ja Saimin kanssa jatketulle antivetoharjoituskurssille raviradalle, josko samalla olisi nähtävissä ravikaakkeja neitien ihmetellä. Noin kahden sadan pysähdyksen ja kontaktin oton sekä parin uupuneen käsivarren jälkeen koirakko saapui Teivoon, jossa vain yksinäinen lanatraktori kiersi rataa. Vasta silloin isäntä muisti tiistain olevan ravipäivä ja tietysti kaikki konit olivat valmistautumassa illan koitoksiin talleillaan. Onneksi maasta sentään löytyi muutama kakkarakasa likkojen ihmetellä...
Korvaukseksi epäonnistuneesta hevosiintutustumiskeikasta isäntä päästi Helmin ja Saimin raivoamaan Horhan mäkeä ylös ja alas, kunnes pari oli valmis kotiinlähtöön ja eväälle.
Huomenna uusiksi???

Puoliksi uimassa

Aamulla Saimi sai loistoidean lähteä jäitse ojan ylitse Helmin perään. Menomatkalla jää piti vain ankaraa rutinaa, mutta ylitys onnistui ja Saimi loikki tyytyväisenä hetken ojan takana, kunnes huomasi olevansa ihan yksin. Toiset eivät jostain syystä innostuneetkaan ylittämään kaksimetristä ojaan : )
Paluumatkalla Saimi osasi jo varoa rutisevaa jäätä ja tuli ojan yli melkein ryömien, vaan sekään ei auttanut: jää petti takajalkojen alla juuri kun etupää oli jo kuivilla. Siinä sitten hetki meni Sämpylällä vedessä liotessa, veto kun ei piisannut ylösnousuun. Isäntä auttoi Saimin tukevalle maalle selkävilloista nostamalla, eikä pikku kastuminen juuri näyttänyt neitiä haittaavan. Toivottavasti sentään jään rutina opetti välttämään seikkailua ohuilla pinnoilla...

Maanantain mittauksia

Aamuvaaka osoitti Helmille tänään painoa 20,5kg ja Saimille "vaivaiset" 19kg...painoon taitaa vaikuttaa suuresti kolmekin päivittäistä vapaa-lenkkiä verrattuna pääasiassa taluttimessa kuljettuun edellisviikkoon. Säkäkorkeutta Saimille saatiin mitatuksi kokonaiset 60cm, Helmikin tietysti mitattiin ja tuloskin oli vanha tuttu 57,5cm...

Jäätä ja lunta

Mökillä oli talviset olot. Sen testasivat puolilta päivin paikalle ehtinyt V8 ja isäntäväki, joka paineli heti paikalle päästyään järven jäälle. Isännän saappaiden alla alkoi kuulua rutinaa  jo metrin päässä rannasta, joten Helmi ja Saimi saivat komennon pois jäältä. Yllättävän hyvin ne malttoivatkin pysytellä tiessään järveltä. Ehkä siihen auttoi jään iljettävä liukkaus, eihän sillä meinannut Sämpylä millään pysyä tolpillaan. Asiaa saattoivat myös auttaa kaksijalkaisten maan puolelle heittelemät lumipallot, joiden perässä neidit jaksoivat juosta pallokaupalla.
Jään reunalla...

Virallinen ulkoilu tehtiin metsään, jossa setterit saivat nuuskia peurojen jälkiä. Varsinkin Helmillä oli lenkin ajan mahan alus täynnä jalkoja ja lopuksi kuonokin naarmuilla puskissa poukkoilusta. Saimikin uskalsi irrottautua isäntäväestä jo varsin kauas, välillä se oli silman kantamattomissakin jokusia hetkiä. Ja aina kun ikävä yllätti, tai isännät tuntuivat kadonneilta, alkoi huomiohaukku kuulumaan. Siitä sitä sitten tiesi vislata Sämpylälle reittiohjeita ; ) Helmi-Orvokkihan ei ole minkäänlaisia ääniä puskissa kulkiessaan päästänyt, ei jäniksen perässä, eikä "eksyksissä" ollessaan.
Lenkin jälkeen nautittiin kahveet ja hetki luettiin (siis koirat nukkuvat sylissä) mökillä, ennen kuin lähdimme pimeätä pakoon ja Linnan juhlia katsomaan kotiin...

Kaapelilla

Pikaisen aamulenkityksen jälkeen Saimi heilautettiin auton takapenkille emännän seuraksi ja isäntä lähti ajelemaan kohti pääkaupunkia. Perille Helmin kummilaan päästiin puolilta päivin. Siellä isäntäväki tankkasi ensiluokkaista pizzaa ja kahvetta ennen Kaapelitehtaalle lähtöä.
Näyttelypaikalla oli taas tavanomainen kuhina kaikenlaisten pikkupentujen sinkoillessa ees taas. Kehän pielessä huomasimme aikataulun olevan runsaasti myöhässä ja kun Saimi viimein pääsi (tutustuttuaan eri koirarotuihin sakemannista Australian karjakoiraan ja Länsi-Göötanmaan pystykorvaan ja vedettyään jo kunnon tirsatkin välillä) isännän kanssa kehään ainoana ikäryhmänsä narttuna, oli aikataulu myöhässä jo reippaat kaksi tuntia!
Tuplalöystyvä remmi toimi ihan ok, mitä nyt leikkautui mukavasti ohjaajan kämmeneen aina kun Saimi halusi tavata jonkun toisen nelijalkaisen. Singahteluista huolimatta isäntä oli varma ennen kisaa, että Sämpylää saa hinata taluttimesta perässään, sen verran neiti oli jo puutunut odotteluun. Vaan heti ensi seisotuksesta homma sujui melkein mallikkaasti. Tuomari oli tosi tarkka äijä ja kopeloi koirat perin pohjin, siksipä aikataulu olikin niin venähtänyt. Arvostelu oli seuraavanlainen: Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Kaunis kaula. Riittävästi kulmautunut etuosa. Erinomainen runko. Oikein kulmautuneet takaraajat. Liikkuu hyvin edestä ja takaa, sivuliikunnassa voisi olla enemmän ulottuvuutta.
Kirjauksella kopsahti  kunniapalkinto ja lopputulos oli PNP2.

Kuvassa Sämpylä ruusukkeella ja nauhoilla.

Sitten vain kotimatkalle räntäsateessa ja loskassa, jotta Helmikin pääsisi nauttimaan seurastamme...

Pientä valmistelua

Saimilla on huomenna jälleen (kolmas runsaan kuukauden sisään!) pentunäyttely. Tälläkin kertaa painellaan Helsingin Kaapelitehtaalle katsomaan ja kisaamaan seudun settereiden kanssa. Valmisteluina kerättiin repullinen ruoka-, juoma- ja herkkutavaraa aamuksi valmiiksi ja käytettiin Saimi pesulla (ja samalla saunassa). Pesu sujui sutjakkaasti kahdella pesijällä, samoin pyyhekuivaus. Saimin mielestä ikävintä oli loppukosteuden föönaus karkeamman kuivauksen jälkeen. Jaa-a, ehkäpä ykkösijasta kilpaili melko tasaväkisesti puhalluksen kanssa korvanpuhdistusoperaatio.
Viime keikalla tuomari suositteli Saimille ns. tuplalöystyvää remmiä ja isäntäväki ostikin sellaisen näyttelyn kaupasta. Väri vaan oli turhan haalean ruskea, joten remmiä on nyt tummennettu tulevaa käyttöä varten värjäyksellä, teellä ja viimein kenkäplankillakin. Katsotaan nyt näyttelypaikalla, onko piuha oikean värinen ja toimiiko se "tositilanteessa" toivotulla tavalla, vai käytetäänkö edelleen nahkaremmiä.
Saimilla on siis aamulla tosipaikka edessä, autolla täytyisi matkailla Hesaan asti, ja Helmi saa jäädä kotiin lötköttämään ; )

Joulukortti

Iltapäivän "auringossa" oli tarkoituksena ottaa perheen pikku settereistä muutama valokuva joulukorttia varten. Rekvisiitaksi emäntä oli rahdannut Rovaniemeltä, pukin pajalta,  valkoisen poron. Elukka taisi olla oikein Petteri Punakuono, siksi arvokkaalta se näytti. Perheen juniori sai pidellä poroa ja asettella sen sopivaan paikkaan pihanurmelle (toivottavasti lunta ei sada ennen joulua!). Sitten hän komensi setterit poron molemmin puolin istumaan ja isäntä pääsi valottamaan digikennolleen useita onnistuneita otoksia, eri valotus- ja aukkoarvoilla ja vielä kaikessa rauhassa.
Hah!
Kun poro oli saatu läntättyä ketoon, koirat olivat kummatkin jossain omilla teillään. Kun neidit viimein saatiin istumaan sarvipään molemmin puolin, näyttivät ne aivan piiskatuilta kulkukoirilta. Kaksijalkaiset täytyi siis miettiä uusia menettelytapoja. Sillä välin Helmi ja Saimi nappasivat poron hampaisiinsa ja ryhtyivät tappelemaan terrierien lailla omistusoikeudesta niin, että poroparka joutui hoitoon.
Niinpä, Petteri on nyt kaaappikellon päällä odottamassa joulua, ja kortin näette/saatte lähempänä joulua...

Viimein pakkasta

Suurta juhlaa! Aamulenkki Helmillä ja Saimilla sujui pitkästä aikaa kuivissa oloissa. Maa oli jäässä ekaa kertaa kuukauteen ja hieman olivat lätäkötkin kovettuneet, siis jäätyneet. Niinpä Hemppu ja Sämpylä pääsivät laukkaamaan riemurinnoin perätoukuria pitkin suopursukkoa, Saimi tapansa mukaan Helmin hännässä roikkuen.
Kotiinpaluukin oli yhtä "riemua", kun kumpainenkin hurtta pääsi aamupalalle ilman tassu- ja massupyykkiä.
Pysyisivätpä kelit pakkasella seuraavat neljä kuukautta...

Maanantaita mittauksin

Tavanomainen aamutoimiprojektiin jonotus herätti isännän puoli yhdeksältä (kolmannen kerran) Helmi-Orvokin lipaistessa äijän nenää. Sämpylä veteli vielä horkkaa, mutta ponnahti myös mukaan toimeen, kun vaaka nypättin sängyn alta ja Helmi punnittiin. Kiloja oli Hempulla 21,5, kun taas Saimi pääsi tasan 20kg "viivalle". Säkämittari osoitti Helmin pysyneen mitassaan, eli siinä 57,5cm:ssä. Helmi on aina pakko mitata ensin, koska heti kun isäntä istahtaa mittauspaikalle kynä kädessään, on Hemppu jo siinä seisomassa. Heti toisena oli Saimin vuoro ja nyt viiva piirtyi 59cm korkeudelle.
Aamulenkillä kolmikko (siis koirat+isäntä) piipahti sänkipellossa ja sitten ihmettelimme marraskuun sateiden kastelemaa suota. Eräskin rahkasammaleikko oli niin omituinen, että siinä Helmin ja Saimin täytyi piehtaroida oikein perinpohjaisesti; Helmi kun on nyt Saimin kasvettua ryhtynyt hyökkäilemään leikkimielisesti (ainakin vielä) Sämpylän kimppuun, haastaen sen melkoiseen ärripurrikisaan. Isäntää hurttain kurastuminen ei haitannut, olihan jo kulku tien viertä suolle sotkenut koirat pesukuntoon, joten pieni huuhtelu ei ainakaan asiaa huonontanut...

Helmi pennailee

Aamun kajossa suolla isäntä kyykki Saimin kaverina polulla ja heitteli männynkäpyjä pikkuneidille, Helmin kaahottaessa jossain näkökentän ulkopuolella. Ensin heitot olivat tuollaisia 20-senttisiä, mutta kun Saimi viimein sai yhden ilmasta kiinni, isäntä päätti heittää tuollaisen metrin korkuisen kokeeksi. Kun käpy tavoitti lakikorkeutensa, leijaili punavalkoinen nuoli ohitse ja Saimin yli, napaten kävyn suuhunsa. Laskeuduttuaan Helmi-Orvokki narskautti kävyn pikkelsiksi ja poistui taas etsimään jotain mielenkiintoisempaa...

Buljongit parempiin suihin

Piraatti-Sämpylä jatkoi uskaliaita ryöstöretkiään perjantai-illasta; Karjalanpaistin jäljiltä Pyrex-vuokaan jäi sentin verralta mitä maukkainta lihalientä. Isäntä siirsi pöntön varomattomasti työpöydän päälle odottamaan ja sopivaan aikaan koirain ruoan sekaan lisättäväksi. Sitten kaksijalkaiset siirtyivät töllön ääreen. Hetken, pienen hetken, kuluttua keittiöstä kuului hirveä mäjähdys. Katsomojoukot syöksyivät ihmettelemään paukahdusta ja siellähän se piraatti-Saimi lipitti kieli salamannopeasti vilkkuen maahan roiskuneet lihaliemet parempiin suihin. Vaikka aikaa ei ehtinyt kulua muutamaa sekuntia enempää, ennen kuin ehdimme katsomaan, oli jo kaikki liemi hävinnyt Saimin kitaan. Onneksi Pyrex-astia kesti ilmalentonsa eikä lattiaankaan tullut havaittavaa lommoa...

Piraatti-Sämpylä

Juniorin sipsit olivat jälleen kerran hävinneet olohuoneen pöydältä. Emäntä löysi piraattineiti "Saimi-Punaisen" yläkerrasta natustelemassa kunnon suolalastuja suurella tyytyväisyydellä. Huomatessaan kärähtäneensä rysän päältä neiti osasi sentään häveksiä intohimoaan rosvoilua kohtaan. Tai siis...osasi näyttää häveksivältä.
Ehkäpä juniori oppii jemaamaan eväänsä paremmin ennen kuin Saimi tavoittaa koossa bernhardilaisen ; P

Odotus palkitaan

Emännän saapuessa autolla töistään, oli olohuoneen ikkunassa heti kaksi setterinpäätä tunnistamassa tulijaa. Samantein nelijalkaisneidit olivat "yhtäaikaa" kaikilla ovilla odottamassa sisääntulijaa; ininä, ulina ynnä voksotus olivat melkoiset jo ennen ovenkahvan painamista.
Heti sisään päästyään emäntä sai Helmi-Orvokin ja Saimin jakamattoman huomion hyväksi toviksi. Kyseessä oli siis odotettu kotiinpaluu, joka koirien osalta kulminoitui emännän valaistumiseen ja talutinnarujen esille ottamiseen: nyt ulos ja HETI!

Maanantaimittauksia

Viikon alun kunniaksi Hemppu ja Sämpylä pääsivät taas isännän kainalossa vaakaan. Helmin kohdalla numerot pysähtyivät 21,5kg kohdalle ja Saimi tavoitti 19,5kg. On siis aika ryhtyä rajoittamaan elukoiden ravinnonsaantia ; ) ainaskin possunkorvat ja muu työpöydältä varastettavissa oleva rasvaisempi materiaali on syytä jemmata oven taakse. Saimi-Sämpylästä on nimittäin kehittynyt oikea Arsené Lupin; ryöväyskelpoinen kama häviää jälkiä jättämättä parempiin suihin Helmin avuliaalla myötävaikutuksella. Ainoat todisteet ovat puuttuvat ruoka-aineet ja vaakakilot maanantaisin...

PS. Oli muuten Saimi aamulenkillä läpiuupelo eilisestä lenkistä, tuskin viitsi edes juoksuaskelia Helmin perässä ottaa.

Mökkiseikkailua

Helmi ja Saimi saatiin melkein mökille saakka, ennen kuin takapenkiltä kuului tavanomainen Saimin pukellusääni. Taas oli yksi suojapeite saanut mahansisällön kuorrutteeksi ylleen. Isäntä pääsi roiskimaan jätöksiä pitkin tien poskia ja emäntä joutui kuljettamaan koiria loppumatkan juoksupelissä.
Mökillä naatiskeltiin ensin aamupala, sitten lähdettiin metsäreissulle ihastelemaan puskia nuuskivia koiria ja kuusen oksien lomasta siivilöityvää auringon valoa...joo-o, AURINGON valoa! Yöllä oli ollut lievästi pakkasta; maa oli mukavasti riitteessä koirien juosta ja kaksijalkaisten yrittäessä ottaa "täydellisen valokuvan" juoksevista settereistä. Kuvaus ei onnistunut (sata yritystä kyllä tallennettiin), mutta reissu oli muuten onnistunut: sää oli aurinkoinen juuri matkan ajan ja seura aivan oivallinen, mukanahan olivat emäntä, isäntä, Helmi-Orvokki ja Saimi! Yhtään peuraa tai teertä ei saatu pykälään, mutta mehut saattiin irti Helmistä ja Saimista, ja kaksijalkaisillekin maistuivat kahveet perillä mökillä...

Espanjan vesikoira ja toista tuntia rutaa

Aamulenkillä Helmi-Orvokki ja Saimi törmäsivät isännän kanssa espanjanvesikoira Brendaan emäntineen. Brenda oli hippi rippusen yli vuoden, joten siitä oli kunnon leikkikaveriksi meitin neiteille. Kolmikko hyödynsi kilpajuoksussaan melkein kaikki suonsilmät ja vesirutakot ja voi sanoa, että nelijalkaiset olivat otatuksen jäljiltä aivan valmiit kylpyyn. Lohtuna setterinomistajille isäntä voi sanoa, että vesikoira se vasta suttuiseksi suossa kylpemisestä tuleekin ; )
Aamuliikunta tuntui olleen neideillä riittävää, koskapa kylvyn ja kuivauksen jälkeen ruokasaavit saivat jäädä rauhassa odottamaan nokosilta heräämistä...

Koirajuoksua harjoittelemaan

Tavanomaisten TOKO- ja näyttelyharjoitusten lisäksi isäntä päätti illasta treenata Helmin ja Saimin kanssa ns. koirajuoksua. Aloitustavoitteeksi porukan hitain otti kaksi ja puoli kilometriä asfaltilla. Direktiivin mukainen koirajuoksu tapahtuu yhdellä koiralla ja vikkeläjalkaisella ohjaajalla (siis ohjaajasta tulee koiran viimeistään kanssa vikkeläjalkainen). Ohjaaja kiinnittyy joustavalla liinalla valjastettuun koiraan ja sitten mennään. Koira määrää sekä, ainakin aluksi, sekä suunnan, että vauhdin ; )
No, meidän treeni meni siten, että isäntä sonnustautui juoksutamineisiin ja laittoi Helmin taluttimen toiseen käteen ja Saimin toiseen. Ihan vain tasapainon vuoksi. Ensimmäisen 50 metrin jälkeen havaintona oli, että Saimi tulee ihan kivasti samaa vauhtia isännän kanssa, vaan Helmi kyllä määrää molempien perässähiihtäjien jalkojensiirtelynopeuden.
Lukuunottamatta Saimin tulostamia kakkosia, matka sujui todella rivakasti ja Helmikin hieman hellitti vauhdistaan viimeisillä satametrisillä. Cooperin testin tulos edellämainitulla avusteella saattaisi nousta aivan uusille kilometriluvuille (siis yli 4000m !::D).
Lopputulemana voidaan todeta, että koirajuoksuun kuuluvat koiravaljaat ja joustava, ohjaajan vyötärölle kiinnittyvä liina ovat oikeasti tarpeellisia. Saattaisipa sitä paitsi olla viisasta käyttää "apuna" vain yhtä koiraa. Vaan...harjoitukset jatkuvat, kun Saimikin on jo (lähes) puoli vuotta vanha...

Rosvoja liikkeellä

Saimin ja Helmin taloudessa on näinä aikoina kaksijalkaisten on perin vaarallista unohtaa liedelle mitään syötävää. Tiistaina aloitteleva suurrosvo Sämpylä tyhjensi puolet paistinpannusta parempiin suihinsa, eli nautti luvatta toisen grillikyljen kokonaisuudessaan, toinen sentään säästyi ruhtinaallisesti jaettavaksi emännälle ja juniorille.
Mahtoiko olla lihaklöntin vika, vaiko vain paha hellintäpuutos, kun emäntä joutui odottamaan unentuloa häirikkökoirien rampatessa ees taas aamukolmeen ja kuljettamaan Sämpylää varmuuspisulla yöpaitasillaan. Lopulta emäntä lasketui koirien tasolle, eli paneutui makuulle lattialle, ja katso, siihen kuukahtivat setterit syvään uneen...

Maanantaimittauksia

Maanantain koirapunnitukset tuottivat seuraavat "tulokset". Saimi 19kg ja Helmi-Orvokki 21kg. Säkämittauksia ei tullut kiireessä tehdyksi...

Saimin oma-näyttelymatkan muistumia

Torstaiyöstä selvittiin Saimin kanssa yhteisellä retkipatjalla ja perjantaiaamusta kaikki kaksijalkaiset lähtivät vuorotellen töihin aamusta alkaen palaten vuorotellen koiravahtiin, paitti iltapäivän vahtina toimi Helmin kummitädin kaveri. Siis koiravahti edellytti vain viiden ihmisen päiväjärjestelyt ; )
Perjantain viimeisellä iltalenkillä Sämpylä onnistui isännän kanssa melkein törmäämään helmipöllöön. On se melko iso lintu viiden metrin päästä, ja vielä Helsingissä!
Helmi-Orvokki taas itkeskeli kotosalla puuttuvaa rääkkäyskohdetta, kantaen lohduksi leluluuta sitä vingutellen. Helmi-Orvokki piipahti pihallakin ihan omin luvin juniorin ollessa poissa. Setterin p...le aukoi ovet ja tuuletti itseään pihamaalla, tai ehkä naapurissa, sen aikaa, kun juniori oli tiessään (vajaan tunnin). Metsäkulku oli kuulemma kuitenkin poikkeuksellisen räväkkää ja nopeaa, olihan häntäpaino pääkaupungissa.
Lauantaiaamuna lintubongarit isäntä ja Saimi onnistuivat aamulenkillään yhyttämään variksenpyyntimatkalla kiitävän kanahaukan, tai olikohan perässä riekkuva varisparvi se, joka itse asiassa jaakasi haukkaa. Komea lintu joka tapauksessa, vaan ei Saimi siitä mitään tajunnut.
Mutta sunnuntaiaamun fasaaneista Sämpylä inostui senkin edestä. Eivätkä pöljät kanalinnut edes tajunneet hiipiä tiehensä, vaan jäivät Saimin tiirailtavaksi muutaman metrin päähän. Mutta Saimin ensimmäisen kunnon lintuseisonnan ansaitsi myöhemmin samalla lenkillä mustarastas!
Helmi-Orvokki ulkoili provinssissa juniorin kanssa vitosen juoksulenkkejä Sämpylä-ikävän karkottamiseksi.
Sillä tavalla ei ollut tarvis muuta kuin nukkua yli jäänyt aika!
Sunnuntaina ennen puolta päivää oli aika lähteä Saimin pentunäytelyyn Helsingin Kaapelitehtaalle. Paikalle lähdettiin Helmin kummiparin, emännän, isännän ja Saimin voimin. Saimin pikkunarttujen porukkaan kuului neljä tyttöä. Isäntä oli Sämpylän esittelyvuorossa. Onneksi syksyllä oli tullut käytyä useita kertoja näyttelytreeneissä (siis isännän oli tullut käytyä), ettei mennyt esittäminen ihan penkin alle. Koirakko selvitti omasta mielestään homman ihan okei, vaan tuloksena oli kolmas tila. Isäntäkin onnistui viimein saamaan koiralle arvostelun : ) Joo, joo, Saimin ansiotahan se oli, se kun ei hötkyile tuomareiden lääpintää, ainakaan vielä.
Itse arvostelu oli ihan hyvä (Raisa Savander):
"Tyylikäs narttu. Kaunislinjainen pää. Hyvät silmät ja korvat. Hieman suora etuosa. Tilava rintakehä. Vahva selkä. Hyvät reidet. Vahvat kintereet. Liikkuu mukavasti, löysänpuoleisesti. Kaunis, oikeanlainen karvapeite."
Pääkaupunkimatkaajien saavuttua illalla kotiin, Helmi ja Saimi olivat lievästi ilmaistuna tyytyväisiä nähdessään toisensa. Matot pysyivat koko illan kasoissa, vaikka niitä tuli useaan kertaan jo suoristeltuakin.
Laumakoiria ; )

Näyttelymatkalle

Perjantai-iltana Saimi joutui autoon pakatuksi ja matkalle. Helmi-Orvokin jäädessä juniorin kanssa pitämään kotia pystyssä viikonlopun ajan, Saimi lähti Helmin kummisedän ja emännän kanssa pääkaupunkiin sunnuntaista näyttelyä varten.
Matka oli normaali diureetti Saimille, huovat olivat jo puolimatkassa kuolasta märät, kun matkue pysähtyi kaapimaan isommat Saimi-yrjöt auton ulkopuolelle Linnatuulessa. Perille kuitenkin päästiin iltämyöhällä ja vielä hengissä. P-H:ssa odottivatkin jo Helmin kummitäti ja isäntä...

Setteristä mittaa

Saimin kummisedän ratoksi pikkuneidit Helmi-Orvokki ja Saimi-Lemmikki ryhtyivät tänään iltapäivästä ottamaan toisistaan mittaa. Molempien niskavillat olivat ennen ottelua pörhöllään aina hännänhuippua myöten ja välkkyvät hampaat paljastettuina kuono mykkyrässä. Taisto oloi vaikuttavan raivokas, mutta päättyi (ainakin vielä tällä kertaa) Helmin ylivoimaiseen pistevoittoon selätyksellä. Sämpylä saa vielä treenata kahden (taka)jalan "seisontaotetta" muutamankin hetken, koska Helmi ei noilla voimilla liikahdakaan, vaikka painoeroa ei juuri enää olekaan...

Arkaa setteriä

Juuri kun isäntäväki oli ehtinyt kehua Saimia reippaaksi ja rohkeaksi koiraksi, joka ei suotta hötkyile tuntemattomienkaan vieraiden tai vastaantulijoiden kanssa, alkoi alakuistilta kuulumaan kumea haukku. Isännän mennessä tarkastamaan tilannetta, olivat sekä Helmi, että Saimi oven edustalla haukkana vahtimassa mahdollista sisääntulijaa ja Saimi haukkua rymisteli jyreästi. Neidille kuuluu kehkeytyneen rintakehää enempi kuin Helmille! Vaan joutuivat kummatkin koirat häpeään pinkoilunsa vuoksi, sillä ketään ei ollut tulossa.
Iltapäivän harjulenkillä tuli vastaan collie-uros Leo, jonka nähdessään Saimi sai taas harjoittaa keuhkopalkeitten paukuttelua, ja vielä koko selkävillä pörhöllään. Sinänsä kummaa, koska Helmi paineli oikopäätä morjestamaan collieta, eikä antanut ymmärtää vieraan olevan jotenkin vaarallinen. Taitaapa olla, pahus soikoon, Saimille tulossa jonkinlainen mörkökausi sopivasti ennen näyttelyitä (Saimi on ilmoitettu Helsinkiin pentunäyttelyyn sekä 15.11., että 5.12.).

Isänpäivämittauksia

Isänpäiväaamuna isäntä "nukkui", kun makuuhuoneen oven takana kokonainen komppaniallinen settereitä (äänestä päätellen) lopun perheen kanssa valmistautui yllättämään isännän lahjoin ja lauluin. Oven auetessa V8 rynnisti onnittelulaulun säestämänä pussaamaan isäntäparkaa. Ihan kiva "herätys".
Hurttalauman ollessa siinä sopivasti hollilla, päätettiin ne samantein puntaroida ja säkämittailla. Vaaka näytti Helmi-Orvokille 21kg ja Saimi-sämpylälle 18,5kg. Säkämittari osoitti Saimin ohittaneen Helmin korkeudessa muutamalla millillä. Sentteinä tulos oli noin 58cm...

Setteripari seinässä Helmin kummitädin riipustamana.

Piilossa?

V8:n aamulenkki isännän, Siirin ja sen isännän kanssa vei harjun päähän ja takaisin. Lunta oli maassa runsaat viisi senttiä ja sekös settereitä riemastutti. Molemmat olivat lenkin jälkeen lutimärkiä, mutta siitä huolimatta pihan lumipöykyissä remuaminen jatkui hampaat edellä. Saimi roikkui Helmin korvissa niin innokkaasti, että Hemppu paineli "piiloon" vajan alle (Melli-setterin mielipaikka vuosia sitten). Isäntä sai hetken vihellellä pilliinsä kutsukomentoja, ennen kuin huomasi Helmi-Orvokin olevan jumissa vajan alla. Tila oli aikain saatossa käynyt niin matalaksi, että Helmi ei omin voimin jaksanut hinata itseänsä talon alta pois. Siispä isäntä tarttui kaulanahasta ja jelppasi neidin nalkista pois.
Kun märkä koira laitetaan kieppumaan erittäin matalaan ja hiesuiseen tilaan tulee se varsin likaiseksi, tässä tapauksessa tasaisen harmaaksi (harmi ettei tullut otettua kuvaa, otti vain päähän). Siitä syystä Helmi joutui omenapuun juurelle lumipesuun, hankeen jäi vain harmaa lääni, ja sitten vielä oikeaan pesuun. Onneksi kaksinkertainen puhdistuskäsittely piisasi koiran sisäkuntoon saattamiseksi...

Lunta

Ei ollut lumi suuri ihme Saimi-Sämpylälle. Ilmeisestikin irlantilaista sukujuurta olevan nelijalkaisen ei ole tapana hötkyillä maaston ulkomuodon muutoksista, eikä edes polkuanturan pidon vaihteluista. Eihän sitä lunta kyllä tuulut kuin väriksi.
...Muistaakseni Helmi-Orvokki oli muinoin kyllä enemmän vaikuttunut vaihtuneesta maaston väristä. No, senhän voi ehkä tarkastaa viime vuoden kirjailuista, hetki vain... siis 19.11.2008 oli satanut viime vuoden ekat lumet, itse lumi ei ollut Helmiä hötkäyttänyt, mutta liukkaus oli iltapäivästä häirinnyt. Muistin siis väärin, vaan irkkuhan se Hemppukin on ; )

Helmi-aamu

Kun isäntä ja emäntä oli saatu hereille klo 7.35 nuuskimalla naamaa millin päästä, Helmin oli aika kiivetä sängyn reunalla vielä istuvan isännän syliin ja tiirailla ikkunasta aurinkoista pakkasaamua. Sämpylä ehtikin siinä välillä jo käymään aamulirulla lipputangon juurella juniorin ystävällisesti avustamana.
Tänään emäntä oli lähdössä heti aamutuimaan töihin, joten Helmi-Orvokki sai hetken kasvattaa kuplaa otsaansa kaksijalkaisten nauttiessa aamupalansa. Eikä asiaa yhtään helpottanut korvassa roikkuva Saimi.
Kahveen jälkeen isäntä heitti koirille narut kaulaan ja seurasi emäntää kedolle rapsuttelemaan auton ikkunoita jäistä. Helmi ja Saimi saivat malttamattomina odottella vetokoukkuun kiinnitettyinä varsinaisen aamulenkin alkua. Lasinputsauksen jälkeen setteri-V8 kiskaisi isännän peesissään kaupan parkkipaikan läpi. Kolmikko ehti sopivasti morjestamman emännän ohiajoa suojatien pielestä ja sitten matka jatkui vauhdilla suolle. Reitille putoili huolellisesti polun sivuun tähdätyt kakkoset kummaltakin.
Suolla Helmi paahtoi rahkasammalet sinkoillen edellä ja Sämpylä roikkui tapansa mukaan hännässä kiinni, siis nimenomaan hännäässä kiinni, niin kauan kuin jalat vain veivät. Helmin onneksi vielä kovin kauaa. Joten kunnon aamu-ulkoilu pääsi Hempullakin alkamaan, onhan suo-pelto-suo-juoksu ilman perskärpästä hieman rennompaa...

Maanantaimittauksia

Aamupuntarointi tuotti Saimille 18kg ja Helmi-Orvokille 21kg. Säkämittari kolahti Saimilla jo lähes Helmin lukemiin, eli 57cm, siis vain puoli senttiä alle Helmin! Ilmankos koirat nayttävät aivan yhtä korkeilta.
Päivä kulahti suolenkillä, autonpesun ihmettelyllä (ja siinä samalla Saimin turkki sai kivan kosteuskäsittelyn), tapetinirroituksessa, peltolenkillä, tapetinirroituksessa, iltasaunassa ja vielä pitäisi päästä pihalle...

Mätsärissä

Emäntä luki taannoin päivän lehdestä, että tänään olisi tyrkyllä kaikkien rotujen match show raviradalla. Sinne siis treenaamaan esiintymistä ja katsomaan oliko näyttelytereeneistä apua.
Isännän töissä ollessa Saimin kuskaajaksi valikoitui Helmin kummisetä ja Helmiä vei emäntä. Reissu show-alueelle oli niin lyhyt, että se tehtiin jalkapelissä (onneksi oli aurinkoista ja kuivaa). Koirakot päätettiin heti kisa-alueella pitää erossa toisistaan, jotta ne eivät vain kyttäisi toisiaan. Se tepsikin kohtuullisesti.
Saimi kisaili pentujen (tietysti) luokassa, jossa oli mukana 32 koiraa. Kuski ja koira onnistuivat vähintäänkin kohtalaisesti, Saimi suorastaan avasi suunsa jo tuomarin lähestyessä ja muutenkin pompotteli hienosti sijoittuen lopulta kolmanneksi.
Helmi-Orvokki esiintyi emännän ohjaamana oikein tarkalle naistuomarille 37 koiran joukossa. Hampaiden esittely ja muukin tutkinta sujui ihan ok, mutta juoksu oli kuulemma (kummisedän mielestä) jotenkin anteeksipyytelevän oloista, vaikka olikin ihmisten mielestä ihan mahdottoman ystävällinen ihmisten mielestä. No, sijoitus oli 4 - 8, ja pataan tuli lähinnä pojilta, eli kumminkin ihan kivasti.
Reissu oli kuitenkin lyhyydestään melkoisen rasittava, koiria ja ihmisiä kun oli hallissa tupputäydeltä, eikä lepotilaa ollut pätkääkään, häkeistä puhumattakaan.

Palkintoja tuli kotiin oikein rahdattavaksi asti.

Maalla jäätä ihmettelemässä

Emäntä ja Helmin kummisetä lähtivät maalle Helmin ja Saimin kanssa mökille talven tuloa ihmettelemään, aikeenaan samalla mahdollisesti nostaa laituri järvestä. Nostopuuhista ei mitään tullut, kun lutakko oli sen verran vahvassa jäässä, etteivät osaston voimat olisi riittäneet. Jää kyllä rikkui laiturin pielestä sinne käveltäessä, mutta oli paksuudeltaan jo yli kaksi senttistä.
Saimia karmaisi laiturille meno moisissa oloissa, mutta Helmiä ei ritinät ja rutinat haitanneet. Saimilla oli muutenkin jo ollut rankka aamu, kun oli täytynyt matkailla autolla. Massullinen koiranmuonaa oli jälleen tulostunut takapenkille, vaikka edellisestä ateriasta oli jo useita tunteja.
Koirilla piisasi maissa mökkiriemua ja juoksuvoimaa. Tasainen kiitolaukka ja remuaminen oli Hempun ja Sämpylän ratto tälläkin mökkimatkalla. Lisää kierroksia elukat saivat matkaeväistä, eli makkaroista, jotka kaksijalkaiset käristivät kaminassa. Saimille ei kyllä paljon annettu, mutta sekin vähä tuli paluumatkalla penkille, kun taas massua alkoi kääntää volvokyydissä. Makkaran seuraksi tuli vielä jostain aamullisia papanoitakin. Emäntä jo arveli muonan vaihtavan kulkusuuntaa peräti suolistossa asti...

Jäätä

Helmin ja Saimin laukatessa vahvaan jäähän kalahtaneen suon yli aamuauringon paistellessa, isäntä kömpi perässä untuvatakki päällään, rukkaset kädessä ja pipo päässä. Kuten arvata saattaa, ilmassa oli pakkasasteita, jopa kunnolla (-6C). Pikku-Tohloppi oli vetänyt oikein jäähän yön aikana. Onneksi jää oli vielä niin kirkasta, ettei kummallekaan koiralle tullut mieleen lähteä kokeilemaan sen kestävyyttä. Sen verran vahvaa se kuitenkin oli, että olisi saattanut kestää koirantassujen alla muutaman metrin. Alkaa taas siis olla aika, jolloin koirain kulkua järvien rannoilla on taas syytä vahtia tarkalla silmällä, ne kun eivät saa edes sepalusta auki (tyttökoirat nyt vielä vähemmän kuin pojat ; ) eivätkä tilastojen tueksi edes naukkaile viinaksia...

Kivaa olla koirana kaupungissa

Helmin ja Saimin iltapäivän ulkoilu suuntautui auringonpaisteen ansiosta valitettavasti harjuun. Isäntä innostui siellä tereenauttamaan parivaljakkoa keskellä polkua ja eikös siinä harjoitusten tuoksinassa paikalle köpytellyt naisihminen, joka pelkäsi koiria kuin ruttoa. Saimin lämmin tervehdys meni aivan hukkaan tulijalta, kun hän huitoi hurttaa kauemmaksi. Onneksi sentään isäntä sai Helmin samantein kiinni ja Saiminkin heti ensinojailun jälkeen. Siinä sitten tovi meni isännän rauhoitellessa koirapelkoista naista, joka ihmetteli eikö koiria voisi treenauttaa jossain, jossa ei lainkaan kulje muita. Ylennsä aina suuna päänä oleva isäntä malttoi jostain syystä tällä kertaa mielensä, eikä ryhtynyt sen paremmin erittelemään mahdollisuuksia löytää ihmisetön paikka kaupunkialueelta. Noo, onneksi ketään ei lyöty eikä purtu, joten kaikki hyvin. Ehkäpä Saimikin vielä oppii olemaan nojailematta ihan kaikkiin ihmisiin.
Saimilla taitaa olla muutoin alkamassa jonkinlainen "uhmaikä". Sen verran kovakorvainen neiti oli iltahämärissä, kun se pääsi livahtamaan naru kaulassa hippalivoon oven raosta. Isäntä paineli Helmin kanssa perässä nSaimi sujahtaessa omin lupinensa morjestamaan naapurin Ponzoa. Mikään muu ei auttanut, kun mennä perässä ja pyydystää koira rapulta köyteen. Sitten kyllä oltiin höveliä. Isäntä innostui syystä harjoittamaan luoksetuloa Saimille, mutta heti kun silmä vältti, livahti Sämpylä taas omille teilleen. Tällä kertaa isäntä oli kuitenkin heti perässä ja sai kuin saikin neidin kiinni juoksemalla. Kyllä oli Saimi-setteri nöyrää likkaa, kun isäntä ehti rinnalle ja vienosti pyysi koiraa keskeyttämään kiitolaukkansa. Paluu kotipihaan kävi hienosti sivulla ja tiukkaa kontaktia pitäen. Helmi-Orvokki oli istunut koko episodin ajan pihassa (käskettynä) paikallaan ja ilmeisesti ihmetellyt hullujen koohotusta...

Aamu-uinnilla

Aamun suolenkki sujui Helmin osalta jossain isännän katsealueen ulkoreunoilla Saimin tallustellessa taas hihnaetäisyydellä. Kun Helmi-Orvokki sitten viimein tuli lähemmäksi, isäntä huomasi sen olevan kuorrutettu (jälleen kerran) kerroksella ihmis-kakkosta :((
Onneksi Pikku-Tohloppi oli käyntietäisyydellä ja sinne Helmi sitten joutui pulahtamaan. Vasi ei tainnut Hempun mielestä olla kovin lämmintä, mutta kiltisti se lillui kaulaansa myöten vedessä isännän kuuratessa kuusen oksalla isonpia lietteitä turkista. Pikku kylvyn jälkeen olin sitten kiire kotosalle parempaan pyykkiin ja ainakin lämpöisemmän veden viereen. Isäntää jurppi Helmin ryynäiseksi jäänyt rintakarvasto niin, että kotiinpaluu tehtiin tuttuja vältellen. Saimi pääsi heti ruokakupin ääreen, mutta Helmillä ja isännällä kulahti hetki, jos toinenkin orvokintuoksuisen shampoon ja suihkun seurassa, ennen kuin kaksikko uskalsi siirtyä aamupalaa kattaneen emännän seuraan...

Sohvasotaa

Isännän katsellessa illan ratoksi leffaa sohvalla hyödynsi Helmi ylijäävää tilaa nukumapaikkana, vaan ei kauaa. Saimille tuli aika pitkäksi ennen iltalenkkiä ja se sai päähänsä ryhtyä nykimään Helmiä hännästä. Helmihän ei jätä rankaisematta moista julkeutta ja niinpä se hyppäsi suoraan sohvalta sopivasta ylivertaisuusasemasta Saimin päälle hampaat tanassa. Ensi kellistyksen jälkeen molemmat koirat juoksivat melkeinpä vuorotellen sohvalle ja hyppäsivät sieltä hirmuloikan toisen päälle. Hampaiden kalina toisiaan vasten ärinä ja hurjat syöksyt olivat varmaankin hurjan kuuloisia ja näköisiä asiaa tuntemattoman mielestä, vaan isäntä ja emäntä lähinnä naureskelivat koirain temmellykselle. Siis siihen asti, kun huomasivat remuamisen kuluttavan vaikutuksen perintösohvan materiaaleille...

Ryhmätyötä

Iltalenkillä harjussa koirakko, joka tällä kertaa koostui Helmistä, Saimista ja emännästä, harrasti "vahinkometsästystä" oikeana ryhmätyönä. Ensin Helmin nokka havaitsi innostavan tuoksun, minkä jälkeen Hemppu alkoi kiertää tuulen alle selvittääkseen kohteen sijainnin. Sitten Saimi kyykähti muutaman metrin päähän ykköselle ja emäntä käveli siitä ohi askeleen, joka vei suoraan painautuneen lehtokurpan päälle. Onneksi tipu oli sen verran kyvyissään, että se ehti laskeutuvan jalan alta pakoon. Saimi oli aivan pöllähtäneen näköinen, kun lintu lähti melkein suusta. Helmi taas näytti korvien kulman perustella pettyneeltä, kun ei saanut olla löytäjä...

Saimin maanantaimittaus

Pariston sippaamisen vuoksi maanataina vaa'assa kerkisi käydä vain Sämpylä. Puntari näytti nyt 17,5kg ja säkämittari nousi pari milliä viimeviikkoisesta ollen noin 56cm. Vielä on siis tilkkanen matkaa Helmi-Orvokin mittoihin, vaikka narun päässä koirat näyttävät aivan samankokoisilta.
Koon yhtäläisyyden huomaa myös siitä, että tappeluksetkin kotosalla ovat käyneet railakkaammiksi, vaan eipä useinkaan näytä Helmiä haittaavan kurkussa roikkuva Saimi...

Talvijänis ja pakkasen puremia puolukoita

Helmin ja Saimin aamulenkki mökillä alkoi poikkeuksellisen rivakasti, sillä pihalla pompotteli jo talviturkkiin sonnustautunut pupu. Helmi ampui usutettuna pitkäkorvan perään ja Saimi varmuuden vuoksi Helmin perään. Saimi kuitenkin palaili pikapuoliin isännän ja emännän luo, se kun ei oikein snaijannut koohotuksen syytä. Helmin paluuseen meni muutama hetki pidempään, mutta ilman jänistä sekin kipitti takaisin ; )
Aamulenkin jälkeen mökkiväki lepäili, kunnes taas alkuiltapäivästä koitti päiväretken aika. Reissuna piti olla Mälitynjärven kierto, vaan hirvipassimiehen pelottamana porukka suuntasi vuorelle samaisen järven toiselle puolelle. Koirat suihkivat matkalla kävelijöiden sivuilla ja löysivät jonkin siivekkäänkin, jota Helmi oikein seisoi hetken. Vuorelle vei metsätien tapainen väylä, jota kaksijalkaiset hyödynsivät, mutta Helmi ja Saimi eivät siitä paljon ymmärtäneet, vaan mönkivät edelleen pääasiassa tien ohessa sotkien turkkinsa jäljellä olevien siihen takertuviin kasvien siemeniin. Vuoren päällä koiraneideille kelpasivat pakkasen panemat tummanpunaiset puolukat. Isäntä sai tarjoilla niitä oikein kunnon tovin metsäseilareille ja emäntä yritti samalla ottaa kuvia operaatiosta.

Matkalta päästiin viimein takaisin mökillekin, sopivasti sateen alta, eikä nahkaan napsahtanut onneksi yhtään hirvikiväärin luotia. Helmillä ja Saimillahan olivat yllään huomioliivit (kuten kuvasta näkyy), mutta isäntäväki oli virittäytynyt turvattomasti melkein camo-vaatteisiin...

Hubertus-ydinluu on kova sana

Illasta, ankarien TOKO-harjoitusten jälkeen, Helmi ja Saimi pakattiin emännän ja isännän lisäksi autoon ja lähdettiin maalle. Matkalla Hemppu ja Sämpylä pääsivät ensin haistelemaan kangasmaastoja Katala - Murhe -tien varressa (siis Mutala - Karhe, eli "kakkosreitti" mökille) ja sitten vielä Karhen ja mökin välillä kollaamaan yhden pellon eläviä. Saaliiksi tuli takiaisen omaisia siemeniä vartin perkauksen verran.
Mökillä hurtat saivat syötävikseen Elosta haalatut Hubertus-ydinluut. Pienen ensihämmennyksen jälkeen alkoi raivokas kaluaminen, joka katkesi vain pisulenkkiin ja saunasessioon.

Saunassa Helmi-Orvokki ja Saimi viihtyivat taas lämpöhalvauksen partaalle tanskalaisen oluen ja isäntäväen seurassa. Noo, Saimi ei olutta saanut kuin sormenpäästä maistaa, alaikäinen kun on. Helmi taas sai lipittää hieman mukin pohjalta sweet sixteen -juhlan kunniaksi (16 kk 28.10.).
Saunan jälkeen Helmi yritti tuoda luunsa sänkyyn, mutta sillä kohtaa emäntä pisti pulikan pussiin odottamaan seuraavaa päivää. Seuraavaksi Helmi-Orvokki ja Saimi yrittävät nukkua isännän ja emännän kanssa samassa sängyssä, saapa nähdä ketkä tällä kertaa nukkuvat aamuyön lattialla...

Saimi taas alimmaisena

Päivän aamulenkillä käytiin ensin tarkastamassa, vieläkö fasaanikanat piileskelevät eilisaamuisella paikalla. Vesiperä, hävinneet olivat. Mutta pikku matkan päässä näkyivät pyörivän iso musta serpi Jonne ja sen kotikaveri (joku pikkuinen terrieri) sekä koirien isäntä ja emäntä. Fasaanien sijaan setterit siis pinkaisivat leikkimään Jonnen kanssa. Jonne on vain melkoinen isokokoinen reuhaaja ja Helmi luovuttikin aika pikaisesti remuamisen Saimille. Saimi kävi ensin taistoon reippaasti, mutta joutui sitten pääasiassa olemaan selällään Jonnen leuat kurkun ympärillä. Vaan aina kun tilaa tuli, roukaisi Saimi heti Jonnen perään tai alta karkuun, joutuakseen taas maastoutumaan lähimpään kuoppaan ennen tallautumistaan Jonnen jalkoihin.
Kun Helmi ja Saimi viimein pääsivät eroon isosta mustasta, koirakko kävi vielä pikku peltojuoksuharjoituksissa tarkastamassa lintu- ja puputilanteen. Tyhjää. Kotona onneksi oli pihassa variksia ja isäntä ymmärtäväisesti päästi parivaljakon tyhjentämään pihan. Yhdelle siipipuolelle meinasi käydä siinä puuhassa kalpaten...

Saimin maitohampaat ovat purkitetut

Saimin viimeinenkin maitohammas sai iltapäivän aluksi kyytiä. Juniori piti Sämpylää kiinni ja isäntä nitkutti vessapaperin pala sormissaan (parempi pito, nääs) maitokulmurin pois ulostunkevan rautapötkylän tieltä ja arkistopurkin sisällöksi.
Myöhemmin iltapäivästä Helmi ja Saimi kaarestivat kotipihassa ja takaa-ajo kohtauksessa Helmi oli juuri saamassa Sämpylän kiinni hyvässä nelipyöräluisussa, kun Saimi osui pyykkitelineen jalkaan. Siitä alkoi ankara uikutus ja koiraparka konkkasi mutkalla isännän kainaloon puhalleltavaksi. Hetken hieronnan ja venyttelyn jälkeen Saimi kuitenkin vetristyi kävelemään sisälle ihan itse ja raput yläkertaan petiin menivät jo ihan laukalla.
Illalla Saimi olikin jo täysin kunnossa, onneksi, ja putken suojana on nyt vanha ämpäri...

Fasaanikanaa heti aamusta

Isäntä sai reippaan suolenkkiherätyksen irroittaessaan Helmin ja Saimin kakkosta-toimitusta varten. Vai pitäisikö paremminkin sanoa, että Helmi ja Saimi saivat herätyksen, sillä molemmat saivat samantein (joo-o, myös Saimi) vainun jostain. Se jokin osoittautui sekunnin päästä kahdeksi fasaanikanaksi, jotka ponnahtivat sen paremmin koirain seisontaa odottamatta siivilleen ja räpistelivät ylitsemme. Siinä meni loppulenkki kuralle; ensin koirat ajoivat lintuja niin kauas kuin silmä siintää, onneksi sentään suon pituussuuntaan ja sitten vielä niiden saaminen takaisin liekaan oli kohtuullisen työlästä. Asiaa ei auttanut kotiin unohtunut pillikään, joten isäntä sai suorastaan juosta kiinni nuuskuttavat setterit. Noh, kotona kosto, eli suihku vietävän kuraisille koirille, odotti...

Palokärjen härnäystä

Aamulenkin lopulla isäntä äkkäsi palokärjen puun rungossa metrin korkeudella maasta (on muuten melko iso musta tirppa punaisella päälaella, melkein variksen kokoinen). Kun sekä Helmi, että Saimi sattuivat sopivasti olemaan vielä vieressä, isäntä innostui ohjaamaan koiria palokärjen perään. Helmi innostui, tapansa mukaan, heti äänensävystä ja ponkaisi matkaan Sämpylä peesissään. Ensimmäinen löytö onnistui heti ja palokärki liihotteli koirajuna (Saimi roikkuu sananmukaisesti Helmin perässä, eli hännässä kiinni aina kun vain saa vauhtinsa riittämään) perässään muutaman kymmenen metrin päähän. Kolmas pakopuu olikin jo jonkin matkan päässä ja Helmiä sai viedä käsi ojossa pitkin varvikkoa melkein suurtikalle asti, ennen kuin saalis tuli paikallistettua. Vielä kerran pääsimme hätistämään palokärjen liikenteeseen, mutta sitten siltä paloivat päreet ja lento vei meille tuntemattomaan kohteeseen. Hauskaa oli ja molemmat piskit olivat aivan kanttuvei kotosalla ; )

Jo melkein samankokoiset setterineidit "metsästystauolla".

Maanantaimittauksia

Loppusyksyisen maanantaiaamun kunniaksi rosvottiin palovaroittimesta patteri vaakaan uuvahtaneen tilalle ja isäntä puntaroitsi itsensä taaraksi koirapunnitukseen. Sitten Helmi-Orvokki kainaloon ja uudellen vaaittavaksi, tulokseksi tuli tällä kertaa 20,5kg. Seuraavaksi oli limu-Sämpylän (kylläpä nuorempi neiti on vempula sylissä Helmiin verrattuna) vuoro. Vaaka näytti jo 17kg.
Säkämittauksessa oven pielessä on aina ensimmäisenä jonossa Helmi, jonka mittaus ei enää muuta tulosta 57,5 cm. Saimin kohdalla sen sijaan mennään edelleen kohti korkeuksia; tällä kertaa viiva piirtyi 54,7cm kohdalle, joten kuukauden kuluttua Saimi on jo todennäköisesti ohittanut Helmin korkeudessa...

Dresyyriharjoituksia

Isäntä katseli telkkarista Erätulilla-ohjelman, jossa noutajat singahtelivat vesistöissä ja pelloilla keräämässä alas tulitetut linnut talteen. Siitä hänelle tuli mieleen ryhtyä viimeinkin Helmin ja jo Saimin kanssa treenamaan noutamista.
Ohjenuoraksi kaivettin kirjahyllystä Otto Ramel ja sieltä noutoharjoitusten opas. Pienen hetken kuluttua perusohjeistus ensi harjoitteita varten oli luettu ja Helmi komennettu sivulle ja köytetty taluttimeen olohuoneessa. Sitten "aporttipukki" (köysisolmu tässä tapauksessa) suuhun komennolla HAE ja hetken kuluttua pois komennolla IRTI. Ongelmana vain oli Helmin perusteellinen haluttomuus pitää köyttä suussaan. No, ohjeen mukaan isäntä esti sitä pupeltamasta "pukkia" pihalle ennen IRTIä. Näin jatkettiin takkuisesti hetki ja sitten uhriksi vaihtui Saimi, joka oli ekalla kertaa hieman halukkaampi napaamaan "pukin" suuhunsa, mutta seuraavat viisi kertaa oli smanlaista tervanjuontia kuin Helminkin kanssa.
Päivälenkin jälkeen emäntä vaihtoi "pukiksi" nakin ja nyt molemmat koirat nappasivat perin halukkaasti "pukkiin" kiinni, pitivät sitä viis sekuntia (purematta!) ja antoivat takaisin. Viiden harjoitteen jälkeen olikin aika einestää makkara. Setterikin siis innostuu treeneistä, kun palkinto vastaa vaivaa.
Tuota harjoitusta nyt sitten treenaillaan muutama päivä ja sitten siirrytään seuraavaan vaiheeseen...

Irtohampaita

Aamulla löytyi Saimin kolmas kulmahammas (ylävasen) olohuoneen lattialta, revityn köydenpätkän vierestä. Jäljellä enää yksi maitohammas oikealla ylhäällä. Löydetyt (5kpl) ovat visusti tallessa ex-lääkepullossa, jonka etikettiin on kirjattu löytöpäivät. Samanlaiseen pieneen entiseen lääkepulloon on säilötty myös jo muinoin Mellin ja sittemmin Helmi-Orvokin löytyneet maitohampaat, ihan kuin junioreidenkin. Tulevaisuudessa voimme perustaa kalkkilouhoksen vanhoista hampaista...

Hullu koira

Nuoret herrat keksivät lauantain ratoksi heitellä Helmi-Orvokille lelua sohvan ylitse ja katso; pöhkö hurtta (ei siis minkäänlaista itsesuojeluvaistoa) roiskaisi koko sohvan ylitse, ja otti vielä lisävauhtia selkänojasta rynniessään lelunsa perään.
Ei vaurioita eläimelle, eikä edes irtaimistolle...

Kuivia lupiineja

Päivälenkillä Helmi ja Saimi kuljettivat emännän harjuun ja viela vaikeimman kautta. Reitti suuntautui harjun lievettä melkoisen kivilouhikon läpi. Matkalla oli eräs puun runko tiellä kaatuneena. Runko kun oli sopivasti puoli metriä maasta, niin Helmi suikkasi sen alitse, vaan Sämpyläpä otti ja loikkasi ylitse! Sitä alkaa olla poweria jo pikkusetterissäkin ;)
Sitten reitti vei harjun rinteeseen pitkän kuivan heinän ja lupiinien sekaan, jossa Saimi-parka jäi viimein Helmi-Orvokin jalkoihin. Hemppu veti mahanaluksen täyteen risuja ja roskia puskissa laukatessaan.
Sitten kun vielä paluumatkalla koirakko törmäsi Saimille jo tuttuun kisailukumppaniin, mäyräkoiraan, jonka kanssa tiristettiin loput mehut...

Hampaille kyytiä

Emäntä ja juniori päättivät tänään rehabilitoida ison narusolmun (sen, jolla Helmi-Orvokki viime talvena rikkoi kalustoa ennen takavarikointia). Köydenpätkä olikin Helmin ja Saimin mielestä vallan riemastuttava revintätyökalu. Se oli tarpeeksi pitkä ja tukeva kahden koiran vetää ja vemputtaa. Sitä paitsi Saimin maitohammastuksen kolmesta viimeisestä kulmahampaasta alavasen (kuskin puoleinen) sai kilpavedännässä sopivasti kyytiä ja putosi verisenä matolle. Se arkistoitiin huolella vanhaan lääkepulloon muiden löydettyjen Saimi-artefaktien joukkoon. Vielä on siis jäljellä kaksi yläkerran maitokulmuria, joista toinen jo hieman heiluu. Saattaapa olla, että Saimi selviää ilman lääkärin apua rautahampaille asti.
PS. Kumea murina ja paha irvistys osoittivat Sämpylälle köysisolmun omistajan. Köydenpätkä oli Helmi-Orvokin mielestä sen ikioma tavara, eikä Saimi siihen saanut koskea luvatta, eli ilman leikkiin kutsua...

Oi ihanaista aamua

Tuskin oli isäntä ehtinyt hereillä vetää ensimmäistäkään täyttä hengenvetoa, kun Saimi loiskaisi kielensä vasten naamaa. Kosteaa aloitusta seurasi hyvin perusteellinen naamanpesu, samalla myös korva (sängyn reunanpuoleinen) sai perusteellisen vaikunliotuksen. Aina kun isäntä yritti komentaa neitosta lopettamaan, lurahti kieli aina suuhun asti ; ) Kun isäntä viimein sai kiemurreltua karkuun lupsijaa, oli Helmi siinä odottamassa vuoroaan ja naamanpesu jatkui.
Kyllä on kivaa, kun saa pusuja kolmelta naiselta heti aamutuimaan, joskin emännältä vasta saippuapesun jälkeen...

Suurta surkeutta

Aamulenkillä suolla Helmi-Orvokki ja Saimi laukkasivat jälleen pitkin suopurseikkoja, kunnes Helmi katosi Sämpylän silmistä ja... Voi pahus! Emäntäkin oli hukkunut jonnekin! Hetken hortoilun jälkeen oli tarvis aloittaa epätoivoinen haukku, jotta ajattelematon emäntä ymmärtäisi ilmoittaa sijaintinsa. Emäntää ensin hieman huvitti Sämpylän epätoivo, sitten parilla huudolla setterineiti sai selville holhoojan sijainnin. Jälleennäkeminen oli suorastaan riemullinen ja halimisesta ei meinannut tulla loppua. Olihan emäntä saanut luokseen ihanaisen Saimi-neidin, joka tietenkään ei itse ollut eksyksissä missään vaiheessa...

Syysmökillä

Aamun hieman valjettua ja lämmittyä Helmi ja Saimi vyötettiin Volvon takapenkille, auton perään kiinnitettiin peräkärry täynnä risuja ja etupenkeille istahtivat emäntä ja isäntä. Suunta otettiin kaupan kautta mökille ja matkalla Saimi (tapansa mukaan) kuolasi penkin märäksi ja Helmi kömpi emännän myötävaikutuksella etupenkille syliin.
Mökkitien päässä koirat ja emäntä hyppsivät jalkapeliin ja isäntä jäi autoon kuljettamaan sen perille. Matkasta tuli kilpa-ajo/juoksu Helmin kanssa, hurtta pinkoi kärryn jäljessä ja isäntä painoi kaasua minkä ehti. Tie oli niin kapea, ettei autolla päässyt mittaamaan Helmin huippuja, mutta kyllä se selvästi yli 40 kmh päästeli.
Mökillä laitettiin paikkoja talvikuntoon ja käytiin lenkillä Helmin ja Saimin kanssa. Sitten Saimi taisteli lehtipuhaltimen kanssa yrittäen niellä kaiken ulostulevan ilman...melko hupaisan näköistä, kun koira muistutti aivan pallokalaa!
Vaan taas lenkki odottaa mustan makkaran jäljiltä ja Aito-kiuaskin on jo lämmin...

Sunnuntaimittauksia

Sunnuntaipäivän kunniaksi Saimi ja Helmi lastattiin vaakaan isännän kanssa. Saimin painoksi kalkyloitiin tällä kertaa 16kg ja Helmillä digitaalit näyttivät olevan painoa 20kg. Pientä kevennystä edelliskertaan siis, mutta masiinasta (vaa'asta) loppuivat samantein patterit, jotan ensi viikolla sitten uusia tuloksia.
Daimin säkämittari pysähtyi tällä kertaa 53cm kohdalle, joten taas oli puoli senttiä tullut korkeutta lisää. Helmikin halusi mitattavaksi, mutta edistystä ei ole tullut 57,5cm:iin sitten huhtikuun...

Raatobongausta

Iltapäivän Horhan lenkki Helmillä ja Saimilla meni suorastaan eläimelliseksi. Ensin piskit juoksivat riemuissaan mäkiä ylös ja alas, sitten entisellä sorakuopalla Helmi sai kiitojumppaa läheltä löytyneen jäniksen perässäjuoksusta. Helmin ankara kiihdytys oli kuitenkin kalpea vastine jänön pakospurtille, onneksi. Sen verran tassujen päälle takaa-ajo kuitenkin kävi, että takajalan nirhauma aukeni uudestaan.

Raatobongausta päästiin harjoittamaan kotimatkalla kävelytietä pitkin; Setteripari osoitti suurta mielenkiintoa siilinjäänteille, lähinnä kasalle piikkejä ja heti perään päättömälle oravaparalle. Kumma juttu, kun jo pahasti hapantuneet metsän eläimet peittoavat tuoksussa ja mielenkiintoisuudessa HK:n blöön : ))

Kovaa vettä

Aamu oli valjennut sen verran kirpakkana, että Saimi oli suuresti ihmeissään kovasta vedestä. Juoksukiidon jälkeen yritys lipittää virkistykseksi hieman hieman vettä suonsilmästä ei onnistunutkaan. Jäätä ensi kerran nähnyt Sämpylä tyytyi sitten vain nuolemaan kylmää jään pintaa. Onneksi isosisko Helmi-Orvokki, jo yhden talven maailmaa nähneenä, tuli samoissa aikeissa paikalle ja ensi töikseen tökkäsi jääkannen rikki tassullaan ja ryhtyi juomaan. Koira ei siis muista menneitä, vai...

Kotonaoloharjoittelua

Isännän ja emännän työt alkoivat tänään heti kahdeksan jälkeen ja juniorikin oli omissa hommissaan iltapäivään asti, joten Saimilla ja Helmillä oli hetki aikaa "rauhoittua" ja lepäillä, kun kaksijalkaiset eivät niitä olleet treenaamassa koko aikaa. No, veihän isäntä hurtat hieman ennen aamuseitsemää sentään puolen tunnin lenkille, eteivät polot joutuneet aivan pikaykkösellä ja kakkosella nurkan takana käymään. Emäntä vielä syöttikin (tarjoili siis muonan) molemmat ennen töihin lähtöää, jotta taydellä vatsalla olisi kivampi koisia.

Emäntä ja juniori saapuivat päivän töistään puoli kolmen aikaan tarkastelemaan, vieläkö talo on pystyssä. Koiruudet olivat kuitenkin olleet vallan hienosti taloutta pitämässä, tulosteita ei näkynyt missään ja muutenkin irtaimisto näytti ehyeltä. Siitä palkinnoksi Helmi ja Saimi pääsivät emännän kanssa suolle remuamaan ja Helmi sai taas vuotamaan eilen saamansa jalkahaavan (nirhauma oikean takajalan toisen varpaankynnen vieressä). Onneksi reikä ei ole mikään holo ja taitaa huollolla parantua parissa päivässä (sitä teen väristä Betadinea)...

Aurinkoa!

Mustallakin pilvellä on kultareunus. Ja reunuksen takaa paistaa aurinko, jopa lokakuisen myrskyn jälkeen. Saimi naatiskelee viimeisistä säteistä keittiön lattialla...

Tuulessa ja tuiskussa

...erästäkin kaunokirjailijaa mukaillen.

Sää oli meinaan juuri sellainen, kun meteorologi oli hymyillen luvannut töllössä edellisiltana; Raivokas tuuli viskoi vettä lähes vaakasuoraan, mutta onneksi oli sentään aika lämmintä (+6C). Isäntä vyöttäytyi aamulenkille vedenpitäviin vaatteisiin ja Helmi sai työliivinsä päälleen Saimin ollessa pukeutunut Ruusulta saamaansa "työtakkiin". Näin lauma paineli suolle säästä sen enemmin piittaamatta vesi tassuissa ja saappaissa lotisten. Ilmeisesti liiveistä on koirille hyötyä moisella säällä, koska Sämpyläkään ei ollut tohkeissaan joutuessaan pidemmäksi aikaa sateeseen. Itse asiassa Saimi olikin juoksupäällä ja paineli ensimmäistä kertaa Helmin peesissä aivan näköalueen reunamille ja takaisin useita kertoja, eikä enää luovuttanut heti 20 ensimmäisen metrin jälkeen. Isäntä huomasi tilaisuutensa tulleen koirien juksaamiseen ja kipitti eräällä koirain reissulla pikaisesti kiven taakse piiloon odottaen parivaljakon hukkaavan hajun kovassa myötätuulessa. Vaan p@~*^t, Helmi ja Saimi suunnistivat oikopäätä polulta piilloon hakeutuneen äijän viereen ja istuivat nätisti odottamaan namia.

Lenkin lopuksi koirat painelivat jälleen mielirahkasammaleikkoonsa (Picasan uusimmissa kuvia jo aiemmin laitettuna) keinuttamaan lettoa. Isäntä kokeili, kestääkö letto saapaan alla, mutta mulinut olisi, jos sinne olisi mennyt. Koirat ovat siis (vielä) riittävän kevyitä.

Kotona pyyhekuivauksen jäljiltä koirat naatiskelivat isännän kanssa sohvassa Discoveryn Fifth Gearin katselusta...noo, Saimi ja Helmi olivat kyllä umpiunessa. Ehkä se oli kommentti ohjelman laadusta.

Näyttelykoulutusta, osa 5

Helmin ja Saimin näyttelykoulutussessio oli poikkeuksellisesti jo tiistaina. Melko hyytävän kirkkaassa iltailmassa treenattiin mittauksen ja lääppimisen sietoa, kuljettiin L:iä, kolmioita, ympyröitä, suoria ja suoria paritellen sekä tietysti seisomista, myös kuono kiinni toisen piskin ahterissa ; )

Emäntä kuskasi Helmi-Orvokkia, tällä kertaa oikein tyytyväisenä Hempun kulkuun ja muuhunkin oloon. Isännällä roikkui hihnan päässä Sämpylä-veri-ien. Saimin seisontaharjoittelut hieman kärsivät kylmästä säästä ja kolottavista poskihampaiden rei'istä, mutta kulku sujui kohtalaisesti...

Autopahoinvointia

Oli taas Saimilla pikamökkimatkalla tikashaussa. Ensin neitiparka kuolasi takapenkin ja Helmin turkin märäksi. Sitten vähää ennen mökkitietä puklasi päiväruoan penkille ja vielä mökkipuomilla lisää värihaukotusta samaan paikkaan. Onneksi sitten olikin jo mahdollista päästää Helmi ja Saimi kiitämään pellolle. Siinä ehti turkki kuivaa (ja vähän penkkikin) sillä välin, kun isäntä köytti peräkärryyn tikapuita.

Sitten taas piskit penkille ja kohti ex-mummolaa ihmettelemään autotallityömaata ja pummimaan kahvit ja pullat. Reissulla Saimi heitti vielä yhdet laatat ennen perille pääsyä. Tädin ja Osmon nähdessään Helmi sai tapansa mukaan haukku-hepulin, mutta tokeni onneksi varsin pian silittelykuntoon. Kunnes taas sisällä sai uuden räksytyskohtauksen, kun Osmo tuli hieman jäljessämme kahvittelemaan...edelleen turhaa herkkyyttä havaittavissa ; D

Juuri ennen pimeää ehdimme vielä elävinä kotiin uusimaan palaneita peräpään polttimoita veto-Volvoon...

Pillitreeneissä

Syyspäivän ratoksi isäntä kuskasi Helmin ja Saimin hohtoliivit yllään Tohlopin pellolle treeneihin. Matkalla koirakko joutui ojentamaan yläkoululaisia puunkaatajia; huvittavaa kyllä, Helmi ja Saimi ovat niin hirmuisen näköisiä, että pojat tokenivat puuhistaan välittömästi ; )

Pellolla koirat pomppivat pitkässä pujoroippeessa korvat heiluen isännän pillin ja viittausten tahdissa.

Pikku tauko pellolla.

Homma sujui niin hienosti, että palkinnoksi isäntä kuskasi hurtat uimarantaan sorsia rääkkäämään. Helmi ampui oikopäätä lutakkoon siivekkäiden seuraksi,

Helmi ja siivekkäät ystävät.

mutta Saimi ei koko kymmenen minuutin aikana tainnut edes huomata sorsia!

Kun Helmi kerran kasteli turkkinsa, tarvitsi se railakkaan kuivatusjuoksun ja Sämpylän tolvana yritti seurata sitä rahkasammaleikon läpi.

Saimi suojuoksija.

Niinpä isännällä oli kaksi koiraa kuivattavaksi kotona...

Maanantaimittauksia

Jokaviikkoinen Helmi- ja Saimipuntaripäivä oli tänään. Isännän sylissä punnittuna Saimin viisari värähti 16kg kohdalle ja Helmi-Orvokin 21,5kg, joka muuten on suurin punnittu paino tähän asti Hempulla. Skämittari sai Saimille korkeudeksi 52,5cm.

Löytöhammas

Illan riehuntojen tuloksena Saimin "kummitäti" löysi kotolattialta ihka aidon setterin poskihampaan ja koskapa kyseessä oli ilmiselvä maitohammas, joutui Saimi Sämpylä hammassyyniin. Vaikka tutkailun uhri olikin varsin haluton ienten vääntelyyn, löytyi puuttuvan hampaan paikka alhaalta oikealta. Etuhampaiden jälkeen ovat siis nyt vuorossa poskihampaat. Eivätköhän puruluutkin pian murene pikkusetterin kidassa...arvelee isosisko Helmi-Orvokki.

Aamu-unua ja markkinointia

Kun Saimin saa pisutettua pihakuusen alla aamupuoliseitsemältä pikkupakkasessa, on helppo oikaista settereiden matrassille jatkamaan uniaan. Siinä on vain se huono puoli, että päivän tehtävät jäävät haaveeksi. Nahkavekkarit kun vetävät lonkkaa aina puoleen päivään asti ja sinä siinä ohessa : )
Erään naapurin kettuterrieriparka oli joutunut lähtemään koirien taivaaseen selkävaivojen vuoksi. Perheen isäntä tuskaili, ettei uutta koiraa millään raatsi enää hankkia. Emäntä päätti todistaa muuta, ja hinasi Helmi-Orvokin ja Saimin kaivelemaan kuoppia naapurin pihaan sekä koohottamaan zupersetterimäiseen tyyllin kedolla. Siinä olivat Helmin ja Sämpylän telmimistä seuratessaan naapurin emäntä ja isäntä ryhtyneet miettimään koiranhankintaa uusiksi. Saas katsoa, kuinka käy...setteriterapia on aikas tehokasta.

Syksyn viimeiset mustikat

...maistuivat Helmille ja Saimille päivän aamulenkillä suolla. Ilmeisesti yön pakkanen oli tehnyt niistä spesiaalimaukkaita, koska setterit kulkivat kuonot puskissa suurella hartaudella. Marjojen löytäminen oli loppukesään verrattuna sitäpaitsi mukavan helppoa, kun lehdet olivat pudonneet varvuista. Molemmilla olivat kieletkin ihan sinisiä appeen jäljiltä. Varsinaista barffausta ; )

Seuraavia marjoja etsimässä...

Kaupissa haahuilemassa

Emännän pilatespäivä koetti jälleen. Onneksi isäntä ehti juuri sopivasti töistä koiria kuskaamaan emännän urheilusession ajaksi. Emännän etsiytyessä UKK-instituutilla sisätiloihin, Helmi, Saimi ja isäntä painelivat auringon paistaessa toiseen suuntaan, etsiytyen pikaisesti pois ihmisten ilmoilta. Sitten isäntä irroitti setterit, ja rymy alkoi. Kallioinen maasto ja juurakot tuntuivat olevan oikein stimuloivaa maastoa pienille juoksukoneille Helmi-Orvokille ja Sämpylälle.

Juomatauolla Näsijärven rannassa.

Tunnin reuhkaamisen jälkeen (Helmi täytyi taas muuten pestä järvessä jonkun huonomahaisen lenkkeilijän jäljiltä) piskit olivat valmista kauraa unumaan takapenkillä ja odottamaan kotona vartoavaa ruokaa, niin kuin emäntäkin...

Näyttelykoulu 4

Kun päivä sai itsensä iltaan, Helmi, Saimi ja isäntä lähtivät noutamaan emäntää töistä. Aikeena, joka myös toteutettiin, oli mennä kaupunkikävelylle ennen koulua. Siispä koirat naruihin ja kaksijalkaiset toisiin päihin ja matkaan. Kello oli sopivasti viisi, notta kaupungilla oli jonkun verran populaa liikkeelläkin.

Yliopistolta paineltiin perätoukuria Kalevantien alitse tunnelia, sitten vähän aikaa maan päällä ja taas tunneliin, meinaan Pendoliinotunneliin (se uusi tuneli) radan alitse. Puolimatkassa poikettiin hissillä asemasillalla katsomassa olemattomia junia ja sitten jatkettiin Hämeenkadulle. Ihmisvilinästä päästiin eroon vasta varsinaisessa asematunnelissa paluumatkalla. Liikenteen jymy on siellä huima! Helmiä ja Saimia moinen ei pelottanut ja muutenkin molemmat suoriutuivat keikasta kiitettävästi. Palkinnoksi siitä käveltiin Sorsapuiston poikki lintuja haistellen ja kiirehdittiin lopulta lähes juoksujalkaa autolle, jotta ehdittäisiin kouluun.

Matka Hakametsään vei onneksi vain tilkkasen aikaa, emmekä myöhästyneet treenien alusta. Nyt olikin suorastaan lapsellisen helppoa kulkea koirien kanssa, kun niitä oli vain yksi per kuski. Helmin ja Saimin uudet näyttelyremmit osoittautuivat oikein mainioiksi, olivathan ne jo viimeksi isännällä mukana, mutta puuha oli sen verran vivahteikasta silloin, ettei arvostelua oikein saanut aikaan.

Koulupuuha olisi muutoinkin sujunut kivasti, mutta makupalakärkky varis aiheutti Helmi-Orvokille suunnatonta ärsyä pomppiessaan pahimmillaan muutaman metrin päässä kuonosta. Koeta nyt siinä lintukoirana ravata kauniisti kolmiota...

Ku(u)raisia ja aurinkoisia syysaamuja

Tiistaiaamu valkeni pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa. Juniori kuskasi Helmin ja Saimin aamuykköselle kedolle ja siellä Saimi kohtasi ensi kertaa jääkuuran peittämiä heiniä. Oli kuulemma hupaisan näköistä, kun Sämpylä arkaili ja nuuski "kovaa" nurmikkoa.
Päivän lenkkejä tehtiin harjuun ja suolle, tavan mukaan, isännän samalla kouluttaessa koiria pillillä. Muutoin tuo luoksetulo jo sujuu, kuten se sujui pillillä heti ekalla kertaakin viime viikolla, mutta Helmillä tuntuu olevan aina vain tuo mielenkiintojarru, eli toinen ihminen tai koira tai sopiva "saalis", joka torppaa luoksetulon, jos ei kokonaan, niin ainakin hidastaa sitä. Siis harjoittelua vain lisää.

Tänään, keskiviikkona, Helmi-Orvokki, Saimi, emäntä ja isäntä törmäsivät suoaamulenkillään Lapinkoira Rölliin (vanha tuttu viime keväältä Helmille). Aamulenkki reipastui samassa, kun koirat rynnivät hetken pitkin puskia. Taukopaikalla tuli yllättäen kiistaa kepinpätkästä ja Helmin isäntäväki sekä Röllin emäntä saivat huomata, että koirat alkavat olla iässä, jossa "miehestä otetaan mittaa". Kaverukset nykäisivät oikein hienosti ikenet taakse ja ryykäsivät toistensä kimppuun eläimellisellä (sanan mukaisesti) raivolla. Saimi pysytteli onneksi katsomojoukoissa. Kähinästä ei tullut kummallekaan edes henkisiä vaurioita, muttaeipä tainnut suurta päällikköäkään vielä löytyä. Iltapäivän herjulenkiltä palatessa Saimi halusi tehdä erään naapurin Topi-mäyriksen kanssa oikein enemmän tuttavuutta. Melkoinen yhdennäköisyys jalkoja lukuunottamatta, eikö?

Pilatesreissulla, eli taas autossa

Tänäänkin emännän tie vei pilatekseen Kauppiin ja koirathan tietysti pääsivät, ei kun joutuivat, automatkalle mukaan.
Ulkoilu Kaupin maastoissa on aina mukavaa vaihtelun vuoksi, mitä nyt parhaimman reitin löytämiseen menee kiireessä melkoisesti energiaa, varsinkin kun yrittää löytää nopeimman reitin UKK-instituutille kahden asiassa "auttavan" setterin kanssa.
Emäntä on itse asiassa ollut vallan imponoitunut Helmin ja Saimin osaamisesta; koirat kun tulevat pillin viheltelyllä riemastuttavan hyvin luokse. Emäntä yritti hieman kuvatakin moista tottelevaisuuden riemuvoittoa, mutta silloin tietysti Saimi norkoili koko ajan jaloissa, ja kun Helmikin kutsuttaessa tuli, kamerasta loppui akku :D
Saimia ei oikein enää innosta automatkailu ja sen huomasi, kun Sämpylä ja Helmi komennettiin odottamaan emäntää pilateksen ajan takapenkillä. Ei edes jyrsintäluu kelvannut Saimille ajankuluksi, kuolalammikossa vain piti makoilla naama rutussa.
Huomautettakoon, että nyt taitaa viimeinenkin kesän ripe olla jäänyt taakse jäänyttä elämää, kotimatkalla meinaan satoi hetken räntää!

Sunnuntain painomittaukset

Koskapa Helmillä ja Saimilla oli käytössään kummilassa tarkkuusvaaka, päätettiin koiruudet punnita hieman etuajassa. Tulokset olivat seuraavanlaisia: Helmi-Orvokki: 20,3kg (Helmi ei oikein ole ollut innostunut ruokailuista viikonlopun aikana). Saimi taas painoi 15,5kg...muuten, keskiviikkona (30.9.) tehdyn säkämittauksen mukaan Saimi olisi 52 korkea

Pääkaupungissa 3. Heelereitä pakoon

Aamusella Helmi-Orvokki ja Saimi lähtivät isännän ja Helmin kummien kanssa ravaamaan kohti koirapuistoa. Miehitystä piustoläntillä oli tällä kertaa vain "isojen" koirien osastolla, tosin kaikki paikalla olijat olivat oikeasti pieniä, siis kooltaan. Piskeiltä kävi seurustelu notkeasti, mutta porukka ei intoutunut mitenkään remuamaan keskenään. Tilanne muuttui, kun paikalle saapui kaksi Heeleriä (pieniä mustia paimenkoiria, kuulemma pienimpiä sellaisia). Ankara oli räksytys jo niiden lähestyessä ja aitauksessa hetken vielä kovempi. Jonkin ajan kuluttua sittiäisistä toinen sai päähänsä ryhtyä ahdistelemaan Saimia. Takaa-ajo äityi sen verran rajuksi, että toinenkin heeler ja kaksi ranskan bulldogiakin rynnisti Saimin päälle. Sämpylä ei moisesta yllättyneenä oikein älynnyt käyttää nopeuttaan hyväkseen, vaan yritti mennä roskiksen taa piiloon saaden siinä samalla hammasta poskeensa. Siitähän sitten alkoi uikutus ja toiset vain innostuivat lisää. Helmin kummisetä meni nappaamaan Saimin kainaloonsa pois tilanteesta, mutta laski sen kuitenkin heti maahan jalkoihinsa suojaan. Heelereiden emäntä kurmootti koiriaan Sämpylän ahdistelusta ja köytti ne aitaukseen.
Siinä sitten hieman pyöriskeltiin vielä aitauksessa, jotta Saimi tasaantuisi ja lähdettiin sitten rauhaisemmille metsästysmaille. Saattaapa olla, ettei Saimi ole enää pienten mustien koirien ystävä...

Pääkaupungissa 1

Perjaina alkoi Helmin ja Saimin ensimmäinen yhteinen kyläilyviikonloppu Helsingissä Helmin kummien luona. Koirat olivat muuten heti kuin kotonaan, mutta Helmillä kesti aikansa olla kuuntelematta rappukäytävän kummallisia ääniä – tarkkaavainen neiti kun on. Ensimmäinen ulkoiluretki tehtiin lähiPrismaan, missä koirat ja kummisetä odottelivat pihalla kummitädin kaupassakäynnin ajan. Kummisetä huomasi odotellessa, että Helmi osaa jo kaukaa erottaa epäillyttävät ihmiset, kun murinat kohdistuivat paikallisiin puliveivareihin.Ilta sujui kaikilta leppoisesti sohvaeläiminä ja parin ulkoilukerran jälkeen Saimikin kulki hissillä jo paljon rennommin. Alussa neitiä piti hieman avittaa pepusta heiluvaan ja kolisevaan metallikopperoon. Iltapisut tehtiin porukalla kotikorttelia kiertäen, sillä kummitädin kantti ei kestänyt ajatusta kävellä pimeässä metsässä.Yön koiruudet viettivät kummien kanssa makuuhuoneessa, jotta he eivät keksisi ruveta metsästämään olohuoneessa asustavaa maakilpikonna Lyyliä. Tytöt tulevat oikeasti todella hyvin konnan kanssa toimeen, sillä Saimi ei sitä edes tiedosta ja Helmi vain vahtii vierestä Lyylin meluisimpien seinäävastenhyppimis-hetkien ajan. Kummisedän uni oli kuulemma hieman katkonaista koirien käydessä häntä pussaamassa läpi yön noin tunnin välein. Kummitäti taasen nukkui aivan tukkina koko yön...Koiratapaamissaldo jäi perjantain osalta yhteen neljätoistavuotiaaseen kultaiseennoutajaan. Lauantaina onkin sitten edessä rankkaa koirapuistoilua!
Sohvailua

Taas autossa makailua

Suoaamulenkin ja melkein kaikkien koiratuttujen tapaamisen jälkeen pakkasi isäntä yhdentoista korvissa setterineidit auton takapenkille muistaen jopa vyöttää molemmat kiinni turvavöihin. Helmi muuten kannattaa muistaa aina kiinnittää turvavöihin, muuten se kömpii oikopäätä repsikan jakkaralle maailmaa tiirailemaan.
Matkan päämääränä oli Helmin kummien residenssi pääkaupungissa. Sinne saavuttiin hyvässä yhteisymmärryksessä yhden korvissa, Helmi ja Saimi olivat vetäneet koko matkan lonkkaa. Vasta juuri ennen perille pääsyä Saimi taas hermostui mutkamatkailusta pikkukaduilla ja kuolasi Helmin pään jakaukselle.
Perillä kummisetä päästi koirat rappuun ja Helmin mielestä osoite oli selvä, mitä nyt kerros oli kolme ensimmäistä kertaa väärä. Oven paikka oli ainakin selvillä jonotuksesta päätellen.
Sinne jäivät piskit kummisedän hellään huomaan ja isäntä lähti töihin, eli jatkoa blogiin tullee kummeilta ainakin parina päivänä...

Iltatarkastus

Iltatarkastus osoitti, että Saimin purukalusto on hyvää vauhtia siirtymässä rauta-aikaan: yläetuhampaat ovat jo kaikki tukevampaa tekoa ja alaetuhampaissa on enää jäljellä vain yksi maitohammas oikealla. Purenta näkyy pysyneen leikkaavana, onneksi.

Helmistä taas löydettin sellainen ihme, kuin punkki takajalan etutaipeesta. Isäntä lähdetti ötökän punkkipihdeilla ja siirsi sen ötököiden Valhallaan.

Mökiltä, mökiltä mökille

Kaunis syysaamu valkeni kiireisenä. Helmi-Orvokki, Saimi ja isäntä painelivat Japanintuotteella heti aamusta mummun ja vaarin mökille veneen kääntöön. Koska automatkaa oli luvassa, niin aamiainen jäi koirilta vain haaveeksi. Tai oikeastaan Saimin naamasta päätellen ruoka olisi ollut matkan kohteessa Tojotan penkillä. Jos setteri voisi vihertää (isäntä on kyllä jonkin verran värisokea, ainakin emännän mielestä), niin Saimi olisi sen tehnyt, kuolaakin oli penkillä pienen lammen verran. Mummun pestessä venettä vaari ja isäntä nakkelivat peräkärryn täyteen klapeja Helmin ja Saimin auttaessa ahkerasti juoksemalla jaloissa edes takaisin irtoklapi suussa. Kärryn täytön jälkeen paatin kääntö sujui nopeasti, mutta ei niin nopeasti, etteikö Helmi olisi siinä välissä ehtinyt isännän ahkerien pillikutsujen (joo-o, eilen tuli hankittua vihellyspilli ja jo nyt rakkaat lintukoirat Helmi-Orvokki ja Saimi tulevat 90% luokse kahdella vihellyksellä, se 10% ei taida toteutua koskaan) välissä ehtinyt piipahtaa saastumassa mökkinaapurin tunkiossa. Eipä näyttänyt setterineito järin iloiselta järvessä seistessään, kun isäntä kuurasi juuriharjalla roippeita pois.

Sitten puolimärkä koira Saimin kanssa taas auton takapenkille vöihin ja vaarin kärryn perässä omalle mökille, mars. Siellä puukuorma pinottiin salamannopeasti koirain maatessa aurinkoisessa läiskässä, Saimikin tällä kertaa ihan tyytyväisenä.

Seuraava, ja onneksi jo viimeinen, kohde oli venemökkirantamme. Siis paikka jossa on vain vene, joka odotti vedestä nostoa. Paikka on sama, jossa Helmi yhytti riekon toissapäivänä ja niin yhytti tänäänkin. Kaksijalkaisten vinssatessa venettä järvestä Saimi katseli ähellystä välillä vierestä ja välillä kipitti Helmin jäljessä, joka rymisteli pitkin puskia kanalintujen toivossa.

Sieltä venerannasta oli muuten juniori saanut perholla 6,5kg hauen. Kotona se sitten fileoitiin ja käytettiin voin kanssa paistinpannulla. Valmistuneet palat olivat niin hyviä, että Saimikin veteli niitä (ruodot tuli kyllä perattua pois) hyvällä ruokahalulla kohtuullisen kohtuullisen määrän...

Kolmas näyttelykoulutus

Herra Hoomoilanen ja Helmi sekä Saimi suunnistivat näyttelykoulutukseen klo kuudeksi Hakametsän jäähallille. Paikalla pyöri match-showllinen puudeleita ja muita karvakkaita koiria, eikä lainkaan sen näköistä porukkaa, kuin isäntä oli odottanut. Ihan tarkkaan ottaen, isäntä ei oikeastaan edes tiennyt, mitä odottaa. Saattoipahan emäntä olla jotain sanonut koulutukseen osaa ottavista koirakoista ja isäntä oli ehkä jopa jotain niistä kirjoittanut blogiinkin, mutta nyt ei tullut mitään siitä mieleen.

Onneksi mukana oli kuitenkin kaksi koiraa, jotka intomielellä ryykäsivät erään paikalle saapuneen pakeetterin ovesta astuvan naisen luo rapsutettavaksi. Siis tuttu jo entuudestaan...ja vielä koko homman pääohjaaja. Niinpä pääsimme aloittamaan oikeassa paikassa kouliintumisen. Ei vain ollut tullut puheeksi (tai oli auvoisesti tullut ymmärrettyä väärin) se, että hommasta piti pulittaa joka halvatun kerta tuo massiivinen kolme euroa. Se on vaikea rasti pankkikortin kanssa ; ) eli maksut menivät seuraavaan kertaan (kiitos).

Koulutus itse sujui kohtalaisesti, varsinkinkin kun joku jääkiekkopeliin matkalla oleva herra halusi rapsutella, joko Saimia tai Helmiä sillä välin, kun toinen oli isännän kanssa tulessa.

Isäntä sai Helmin ravaamaan kohtalaisesti, Saimi mieluumminkin loikki, seisontahommatkin onnistuivat melko hyvin; Helmi tuppaa jäämään selkä kaarelle vinoon (yrittää katsoa "tuomaria") ja Saimi taas on melkoinen kuminauha asetella, vaan kun sen saa hetkeksi paikalleen, on se komea!

Tradition vuoksi koirat ja isäntä menivät läheiseen koirapuistoon katsomaan, mistä nyt tulee joku terroristi. Paikalla ei mennessä ollut kuin nuoria uroita ja niistä kaikkein suurin Akita halusi rääkätä ensin Helmiä (juoksi karkuun) ja sitten Saimia (puri ja ärisi). Kun siirryimme hieman sivummalle, tuli alaportista Welshi Urho, jonka kanssa likat hetken kaarestivat ja isäntä tuli saaneeksi selville Urhon olevan myös Red Fellow! Pois lähtiessämme törmäsimme vielä, tietysti, saksanpaimenkoirannäköiseen jäpikkääseen, joka halusi ehdottomasti tirsaista Helmiä (oli vain turhan hidas), niin että löytyihän se terroristi...

Kiiruna ja muuta mielenkiintoista

Iltapäivästä Helmi-Orvokki, Saimi, isäntä ja juniori lähtivät maalle tyhjentämään venettä aina heinäkuusta asti kertyneestä vedestä. Laskeuduttuamme parkkipaikalle ihmiset ryhtyivät tarpomaan veneennosto- ja onkivarusteet pykälässä kohti venerantaa koirien juoksennellessa siksakkia edellämme. Yhtäkkiä Helmi sai sähköiskun, tai ainakin jotain sinnepäin ja rynnisti koivikkoon. Sieltä nousi siivilleen tunnistuksemme mukaan riekko, päästäen melko erikoisen ääntelyn mennessään ja Helmi singahti perään kaartaen alarinteeseen linnun jäljessä. Onneksi tipu sai nopeasti ilmaa siipiensä alle ja katosi Helmin (ja meidän muiden) näkyvistä. Helmistä vain kesti saada into pihalle hieman pidemmän aikaa; hyvä tovi siltä kului rinnettä eestaas haravoidessa hännän piiskatessa taimikkoa.

Rinne osoittautui muutenkin mainioksi koirain temmellyskentäksi jyrkkyytensä ja tiheän kasvillisuutensa vuoksi. Sillä aikaa, kun isäntä tyhjensi veneen ja koekäytti moottoria (sillä yhdellä käytössä olevalla sylinterillä) ja juniori kävi kalastamassa 3,5kg:n hauen evääksi (tehtiin kalapullia illaksi) Helmi ja Saimi riehuivat mäkeä ylös ja alas, aina välillä järvessä juomassa käyden.

Eipä tarvinnut tehdä enää erillistä iltalenkkiä.

Porukka ihailee haukea : ), (valitan suhjua kuvaa)

Tämän viikon mittaustuloksetkin tuli kerättyä illasta: Saimin säkä 50,3cm, eli puoli metriä on ylittynyt. Ilmankos vauhti tasaisella ja helpolla alustalla on jo lähes Helmin veroista. Kilomittari näytti Saimille 14,5kg ja Helmi-Orvokille 20,5kg.

Hang over eli dagen efter

1. Red Fellow's leirin jälkeinen aamu alkoi isännällä ja Saimilla varhain (Helmi -Orvokki sai jatkaa uniaan). Emäntä piti saattaman pikaisesti aamuviiden jäljestä Helsinki-Vantaalle lähtevään bussiin.

Aamuherätys autossa ei oikein ollut Sämpylän mieleen ja varsinkin paluumatkalla kuolaa erittyi kuin kypsään ikään ehtineestä setä-setteristä Kabanossipaketin äärellä. Sähköauto siis sai jäädä aamupäiväksi kuivumaan aurinkoon, varsinkin repsikan penkki oli kuin kylvystä tullut Saimin limastuksen jäjiltä.

Varsinainen aamulenkki tehtiin porukalla harjuun, jossa Helmi ja Saimi saivat heti tuta isännän viikonloppuna herätellyn koulutusvimman. Ohjaavat komennot vain kaikuivat ja koirat tekivät haluttuja temppuja makupalan toivossa (ilmaisu on perin positiivinen).

Iltapäivästä sitten Helmi, Saimi ja isäntä poikkesivat suolle. Lenkin loppupuolella Helmi äkkäsi tavin (taas kerran juuri tavin) ja ponkaisi suo-ojan yli (+2m), että heilahti. Taitaa silläkin olla lauantain peltopuuhista jäänyt jonkinlainen kipinä. Saimi sen sijaan huiteli omia lenkkejänsä, eikä tipusta piitannut. Onneksi niin maastovärinen setterimme sai eilen Ruusun väeltä punaisen merkkiliivin ja sen ansiosta Sämpylä näkyy oikein mukavasti metsiköstä. Kiitos : )

Kuin viimeistä päivää Härkäniemessä

Aamu oli kylmä, mutta kaunis, kun Helmi ja Sämpylä riehaantuivat tönimään isännän hereille ja seurakseen ulos. Pikku lirahtelun jälkeen kolmikko kotiutti itsensä vielä hetkeksi irtoasunnon uumeniin. Aamukahveen valmistuttua isäntä ryhtyi juniorin kanssa aamiaiselle ja koirat pääsivät kedolle muiden jo heränneiden sekaan remuamaan. Rattoisa kahvitteluhetki katkesi kuin kanan lento Helmin punkiessa ovelle yltä päältä tuoreessa ihmisen "kakkosessa". Siinä meni sumppi väärään kurkkuun molemmilta kaksijalkaselta ja pikatoimenpiteenä Helmi kuurattiin laiturin päässä lattiaharjalla sekä heitettiin hurtta jorpakkoon huuhtoutumaan (puhdasta tuli). Loput kahveetkin tuli juotua.

Yhdeksältä alkoi sitten ohjelma; Saimi ja isäntä suunnistivat eläinlääkärin luennolle ja luoksetuloharjoituksiin, Helmi taas ryhtyi juniorin kanssa TOKO-treeniin ohjaajan ankaran valvonnan alla. Siinä aamupäivä kului rivakasti ja huomaamatta.

Sämpylän koulutuksen lopuksi koko paikalla oleva "evening"-pentue ryhtyi remuamaan kunnon klimppinä, kuin eroa ounastellen, ja Helmin TOKOilun jälkeen ohjaaja esitti oman lammaskoiransa kanssa pätkän tottis-mallia setterille. Voipi olla, että Helmi-Orvokilta ja Saimilta menee koko talvi moisten temppujen harjoitteluun ; )

Kahden korvissa kakkapartion, kiitosten ja tervehdysten jälkeen isäntä ja juniori (potut ja lihapullat syötyään) pakkasivat koirat pornstarteriin. Poistuminen tämänvuotisilta Red Fellows'ien syyspäiviltä tapahtui arvokkaasti sinisen savupilven sisällä.

Matka Tampereelle sisälsi yhden kattoluukun lennossa hukkaamisen (ja löytämisen), poliisipysäytyksen (silkkaa väärinymmärrystä ;) ja paljon, paljon ajamista vastatuuleen luovien...

Kiitos kaikille Red Felloweille viikonlopun MeKastuksesta, sekä neli- että kaksijalkaisille!

Agilityä, pentuasiaa ja peltoa

Aamun valjetessa klo 6:30 Saimi halasi kedolle tarpeilleen Transun uumenista. Isäntä singahti neidon keralla kosteaan aamuilmaan kehnosti nukutun yön jäljiltä (tuhannesta kippuarasta Sämpylän ja Helmin alta). Aamupisulla näytti olevan jo muutakin porukkaa (kyseessähän siis on Red Fellow'sin syysleiri Härkäniementuvilla Mikkelissä).

Varsinainen herätys oli kahdeksalta, mutta kahveet olivat valmiina jo sitä ennen, joten aamiainen ja muut valmistavat toimet olivat valmiita jo hyvissä ajoin ennen kello yhdeksääm jolloin varsinainen ohjelma alkoi.

Evening-pentulaumalla perehdyttiin koiranhoidollisiin toimenpiteisiin ja Helmi pääsi trenaamaan näyttelyjuttuja ynnä agilityä. Parin tunnin puuhailun jälkeen koirat pääsivät muonalle ja unelle, kaksijalkaisten nauttiessa lounasta.

Yhdeltä jatkettin metsästysasioiden parissa ensin sanallinen hetki ja sitten siirryttin pellolle, jonne Helmi ja Saimi kipittivät isännän ja juniorin kanssa juoksujalkaa muiden turvautuessa autoihin ; )

Metsästysohjaaja oli tuonut paikalle kaksi fasaania, joita koirien sitten piti etsiä pitkässä lieassa ohjaajien kera. Helmi aloitti koko puuhan ja menikin melko reippaasti pitkin peltoa häntä vipaten, mutta kuono pääasiassa maassa. Tipun hajun Helmi nappasi jo puolessa pellossa, ottaen seisonnan hetkeksi, mutta tuulen vaihdellessa voimakkaasti haku jatkui epämääräisesti seisahdellen kohti saalista. Varsinaista kunnon seisontaa ei tullut edes fasaanirouvan vieressä, mutta kuulemma Helmistä saisi metsäkoiran...kovalla treenillä.

Saimi taas pääsi puuhaan porukan toiseksi viimeisenä. Hakuun lähdettiin suoraan ulkopäiväunilta, joten toiminta ei ollut kovin tehokasta. Ohjaaja päästi Saimin kuitenkin nuuskimaan fasaania aivan nahkasta, joten saattaapa olla, että Sämpyläkin sai lopulta asiasta jonkinlaisen käsityksen. Onneksi molemmat koirat saivat session päätteeksi kaarestaa tovin vapaana sänkipellolla, siinä toivottavasti purkautuivat metsästysharjoituksen "jännitteet"...