Aamuvatutusta

Tänä kesänä mökkiaamu tuntuu sisältävän marjametsäreissun. Tänäkin aamuna painelin törppöjä kantavan isäntäväen ja Saimin kanssa ensi töikseni tien varteen vattuja poimimaan. Onneksi varsinainen keruuvirka kaatui kaksijalkaisille ja me ehdimme Sämpylän kanssa sillä aikaa käydä tervehtimässä pellon toisella puolella huutelevia kurkia. Tai itse asiassa emme käyneet ihan vieressä...näyttivät mokomat aika suurilta. Sitten ihailimme taivaalla treenaavia hävittäjä-Horneteja. Ne pitivät aika mekkalaa silmukoita tehdessään.
Vaikka eilinen ukkosmyräkkä oli pudottanut suuren osan marjoista maahan, emme oikeastaan muuta ehtineetkään puuhailla, kun jo isäntäväki sai purkkinsa täyteen. Paitsi tietysti tavanomaisen lähiseudun tarkastuksen.
Marjamailta pois lähtiessämme naapurin miniä ajoi autolla ohitsemme ja pinkaisimme Skoodan perään isäntäväen pyynnöistä (kuuluvuus noin kolme kilometriä!!!!) huolimatta. Minä jarruttelin korvat lukossa parin sadan metrin juoksun jälkeen, mutta Saimi loikki aina naapurin parkkipaikalle asti ja tervehti autoon tunkemalla tuoreet maalletulijat ennen palaamistaan.
Isäntäväki veti mokomasta sen verran herneet nenäänsä, että jouduimme seuraamaan heitä tiukasti naapurin kohdalla kotimökille taivaltaessamme. Pökelöt vain pysähtyivät juuri naapurin rajan kohdalla, kun huomasivat miniän tyttären tiellä. Me taas EMME pysähtyneet. Minä juoksin keulilla 50 metriä haukkuen ja Saimi heti perässä moikkaamaan tyttöä. Ihmispolo ei oikein innostunut tervehtimistavastamme ja pisti pakin päälle. Onneksi hän ei oikeasti pelännyt meitä. Ehkä kuitenkin ihan hieman meidän vauhtiamme...Siinä meni pikku hetki sitten isäntäväeltä, kun he yrittivät selitellä naapureille meidän olevan ihan kivoja koiria. Noo, ihan turhaan. Kyllähän he jo meidät tiesivät ; ))
Lopun päivää isäntäväki sitten siivoili (taas) kenturaa tulevia juhliaan varten ja me autoimme Saimin kanssa parhaan kykymme mukaan häipymällä metsään. Ruokatauoilla sentään piipahdimme eväällä ja Saimi yritti ahkerasti metsästää perhosia pihamaalla.
Vielä ennen kotiin lähtöä juniorikin tuli maalle ja heitteli minulle ja Saimille rengasta veteen ja yritti saada meitä hyppäämään laiturilta uimaan. Laiturilta kyllä hyppäsimme, mutta sen verran matalasta, että jalat ylettyivä kivasti pohjaan.
Uimaharjoitusten jälkeen Saimi kuivatteli juuri itseään rannalla, kun sitä pisti ampiainen jalkaan. Sämpylä oli tosi surkean näköinen, kun se yritti kävellä kolmella jalalla ja näyttää säälittävältä. Lopulta se mönki saunatupaan suojaan nukkumaan, kunnes lähdimme kotiin.