lauantai 31. tammikuuta 2009

Aurinkoa ja puuhommia

Lauantai valkeni kylmänä ja aurinkoisena. Isäntä päätti Helminkin puolesta, että nyt oli aika lähteä puunpilkontapuuhiin maalle. Auton lämmettyä hetken seinästä matka alkoi kohti isännän vanhempien mökkiä. Matkalle napattiin mukaan myös mummo palelemaan maalle. Autolla pääsi perille asti ja puunpilkonta saatiin aikaiseksi saman tein. Puut olivat umpijäässä, mutta kilkahtivat kelvosti halki. Helmi viiletti tapansa mukaan jäniksen jäljissä hanki pöllyten. Pari tuntia varpaat kestivät jäätymättä, muuten oli kyllä huhkiessa kunnolla lämmin. Saman verran jaksoi Helmi juosta edes takaisin, sitten tassut olivat jääkuorrutuksessa niin kunnolla, että isännällä meni melko tovi tassunpohjien ja varpaidenvälien rapsuttelussa. Illan Helmi sitten viettikin puolihorteessa olohuoneen lattialla maaten... 

perjantai 30. tammikuuta 2009

Helmin hiihto- ja saunapäivä

Illalla oli niin hieno talvikeli, että Helmi-Orvokki, emäntä ja isäntä lähtivät kiertämään Tohloppia. Kaksijalkaiset laittoivat oikein sukset jalkaan, mutta Helmi veteli tassupelissä. Kulkumuoto sopikin piskille paremmin; sillä aikaa kun isäntäväki hiihtelehti tuoreita koneella tehtyjä parilatuja, Helmi tutkaili kaikki rantapuskat siksakkia laukaten. Hiihtolenkki oli noin viisi kilometriä, mutta Helmin juoksumatkaa tuli varmasti toinen mokoma lisää (harmi kun isännän tilaama GPS-loggeri ei vieläkään ole tullut).
Hiihtelyn päädyttyä kotiin asti olikin sauna jo lämmin ja koko porukka Helmiä myöten paineli lauteille. Helmi-Orvokki onkin suvereenisti valloittanut emännän kulmapaikan, ja vaikka sen saunominen on melkoisen riippuvaista tilkkasesta löylykauhasta juotavaa olutta, ei se kuitenkaan hevin halua lähteä poiskaan, vaan läähättelee tyytyväisenä kuumuudessa...

torstai 29. tammikuuta 2009

Helmi ja husky

Helmin ja emännän ollessa aamulenkillä, tapasivat he jo eilen ensi kerran kauempaa näkemänsä huskyn ja sen emännän. Helmin emäntä yritti vähän niin kuin vaivihkaa ohjata Helmiä kauempaa ohi, mutta Helmi halusi tapansa mukaan mennä moikkaamaan vastaantulijaa. Pikainen nuuskinta-aie katkesi alkuunsa, kun husky nappasi Helmiä niskasta kiinni. Emäntä totesi, että temppu oli niin nopea, ettei siinä ehtinyt kissaakaan sanoa. No, husky päästi saman tein irti ja Helmi meni ja nuuski vielä pikaisesti sen ahterin salavihkaa, ennen kuin emäntä sai "lähdettyä rauhassa" tiehensä hieman epäystävällisen huskyn ja sen puhumattoman emännän luota. Taitaa olla Helmiltä pentupäivät jo ohi; aikuista koiraa ei enää lähestytä madellen ja häntää vispaten vaan turhankin rehvakkaasti. Se taas näyttää aiheuttavan yllä kerrottua "voimakayttäytymistä" joissakin vastaantulijoissa...

maanantai 26. tammikuuta 2009

Maanataitilastoa

Päivän puntarointi tuotti Helmille 17 kg:n mittaustuloksen ja säkä-mittari näytti 54 cm, vielä on matkaa Melli-setterin mittoihin. Mennä viikolla mittasimme myös venypituuden, joka oli 148 cm.

Seuraa -harjoitus

Helmin ollessa illan hiljaisessa lumisateessa lenkillä pikkumetsässä, isäntä ajatteli olevan hyvä tilaisuus treenata seuraa -komentoa. Helmi siis sivulle ja irti hihnasta. Homma sujui niin mainiosti, että isäntä päätti ylittää päiväkodin tien ja sekin onnistui oikein mainiosti. Seuraaminen toimi aina luistelukentän reunalle asti moitteetta. Sitten Helmi lähti kontaktista kuin ohjus päiväkodin pikkumetsään ja palasi samantein täyttä karkua jäniksen perässä. Ensimmäistä kertaa Helmi pysyi jänön vauhdissa ja seurasi sitä muutaman metrin päässä tehden yhtä tiukkoja kaarteita ja syöksähdyksiä kuin pupu. Isäntä katseli lähiteillä kulkevien autojen vuoksi sydän kylmänä menoa ja karjui samalla mäkeä laskevien lasten mahat kuralle HELMI TÄNNE -komennoilla. Kuten arvata saattaa, Helmin kuulo oli tässä kohtaa hyvin valikoiva ja takaa-ajo jatkui ees taas kahden tien, luistinradan ja pikkumetsän välisellä aukealla alueella. Sitten jänö singahti tien yli (onneksi sen hiljaisen) pikkumetsään puiden väliin ja Helmi-Orvokki perässä ja isäntä molempien jäljessä melkein yhtä kovaa Helmiä huutaen. Onneksi jänis sai Helmin eksytettyä heti puiden väliin päästyään ja silloin isännän kehotuksetkin alkoivat mennä Helmillä perille; se saapuikin samantein kytkettäväksi, adrenaliini vain oli sen verran koholla, että häntä oli koko kotimatkan sojossa suoraan taakse ja kuono nuuski ilmahajuja terhakkaasti. Oppia tuli taas isännälle: kytkemättömän koiran koulutus on syytä tehdä jäniksettömällä alueella ja kaukana liikenteestä.

lauantai 24. tammikuuta 2009

En halua olla yksin, osat 1 ja 2

Perjantaina 23.1. Helmi jäi kotihoitoon emännän kaverin kanssa ja sai kulumaan aikansa rattoisasti. Emännän kaveri kehui Helmin olevan oikein tottelevainen ja helppo (kenenkähän koirasta mahtoikaan olla puhe?). Sitten hoitovuoro vaihtui juniorille, joka taas joutui lähtemään mummolassa käymään. Helmi siis jäi kotiin ja siitä hyvästä oli Marraskaktus raastettu alas pöydältä ja silputtu...siinä ensimmäinen kosto yksinolosta.
Lauantaina emännän työt vain jatkuivat ja Helmi jäi jälleen juniorin hoteisiin. Juniori singahti leijailemaan (iso leija ja lumilauta) järvelle ja Helmi oli kiltisti kotosalla pitkän ajan, mutta sitten juniori piipahti kotosalla vaatteiden vaihdossa ja lähti noutamaan emäntää. Helmi-Orvokki sai näin erinomaisen tilaisuuden raapia loputkin kukat kukkalaudoilta alas
...sinä kosto yksinolosta 2.
Illaksi popula lähti kummipojan syntymäpäiväjuhliin (Helmi myös) ja sieltä puoli seitsemän korvissa palattuaan emäntä soitteli isännälle multakaaoksen keskeltä. Ei niin rauhallisena. Samalla hän huomasi Helmin pedillä juniorin kaverin insuliinipiikin suojakapselin rikkinäisenä. Oliko Helmi syönyt piikin? Puhelimessa isännän ja emännän pähkäillessä asiasta, emäntä siivoili ja tutki petiä huolestuneena ja löysi kuin löysikin piikin...sormestaan!
Koskahan sitä olisi aikaa yrittää vahtia Helmiä salavihkaa, kun se luulee olevansa yksin, jotta näkisi miten se oikein riehaantuu. Ainakin pientä työmaata on luvassa.

torstai 22. tammikuuta 2009

Hilla ja Rollo

Helmi törmäsi pitkän lenkin puolivälissä, järven takana, kahteen aiemmin tuntemattomaan koirakaverukseen. Hilla oli villakoira+coton ja Rollo snautseri. Siinä samassa alkoikin melkoinen remuaminen, lumi pölisi porukan alla hetken oikein kunnolla. Taisi olla uusien tuttavuuksien koko ja vauhti Helmille sopiva, kun neitiä niin innostutti pelmuta, varsinkin Hillan kanssa. Seuraavaksi Helmi sai "aikuisen puna-valkoisen irlanninsetterin mielileikki" -kohtauksen ja nappasi matkaansa metrin kepakon ja spurttaili Hillan ja Rollon välistä ja ohi naatiskellen ylivoimaisesta juoksuvauhdistaan kunnes kaikki uuvahtivat. Sitten vain lumisateessa pimeän metsän läpi kotiin syömään...

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Poikia ja rusakoita

Aamulenkki sujui lähes perille asti rauhallisissa nuuskintamerkeissä, mutta sitten reitille osuivat kultainen noutaja-setä Kasperi ja Amerikan bulldoggi-setä, jonka nimeä ei ehtinyt tiedustella. Helmi päätti hieman veikistellä pojille ja kirmasi pitkin penkkoja. Pojat rymistelivät kumpikin Helmin perässä vuorotellen (eivät tulleet niin erinomaisesti toimeen keskenään naisseurassa), neidin kieputtaessa niitä sydämensä kyllyydestä. Siinä meni lenkin lopulta jatkuessa kahdelta herralta päivä pilalle, kun saivat mokomat rukkaset nuorelta neidiltä.
Päivän pitkältä lenkiltä järveltä palattaessa täytyi tietysti morjestaa kadunkulman mäyräkoiraa. Siinä sitten menivät hihnat niin ristiin, että Helmi täytyi irroittaa. Se oli virhe. Hajuetäisyyden päässä oli eräs paikallisista jättirusakoista ja Helmi hävisi sen perään yhdessä lumenpöläyksessä ja niin isäntä ja emäntä joutuivat seisoskelemaan tiellä voittoisan metsäkoiran paluuta talojen pihoilta odotellen ja toivottavasti elävänä ilman autokosketusta. Onneksi rusakko oli ovelampi/nopeampi ja Helmi palasi lähtöruutuun täysissä sielun ja ruumiin voimissa alta vartin...

tiistai 20. tammikuuta 2009

Tuhoa...Helmi-hortonomin päivänrattoa

Eilen, maanantaina, Helmi-Orvokki sai jäädä iltapäivällä hetkeksi rauhassa kotiin väen singahdellessa riennoissaan. Emäntä oli kampaamossa käydessään ostanut hiustenhoitotuotteita ja "koirankorjauskirjan". Kirjasta emäntä ehti jo lukea erilaisista hienoista koulutusjutuista, vaan toteutus myöhästyi. Kun emäntä illasta saapui kotiin, oli Helmi-Orvokki rei'ittänyt kauniisti juuri hankitut kampaamotuotteet (eivät kuulemma olleet ihan halpoja ; ). Ilta kului sitten jäljellejääneiden nesteiden talteenkeräykseen.
Tänään päivällä Helmi sai taas olla hetken kotosalla ihan itsekseen ja niin iso Jukka-palmu oli saanut kunnian toimia kaverina muiden poissaollessa. Multaa oli RUNSAASTI lattioilla, varsi jyrsittynä keskikerroksessa ja purkki rei'itettynä yläkerrassa. Luvallinen eväs, siankorva, oli taas visusti talletettuna yläkerran uudella sohvalla. Koirankorjauskirjan lukeminen ja tarvittavien koulutustoimenpiteiden tekeminen odottavat pikaista toimeenpanoa...

Jukka-palmu (ex)

maanantai 19. tammikuuta 2009

Maanantaimittaukset

Viikon alun tilastot: Paino äijävaa'alla punnittuna 16,5 kg ja säkäkorkeus 53,8 cm, siis vain pientä kasvua edellisviikkoon.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Terrierejä , kaipausta ja kavereita

Sunnuntain pitkän lenkin Helmi teki emännän kanssa harjun päähän, jossa Helmi tapasi kaksi ruskea-valkoista terrieriä. Värit siis kuin Helmillä, mutta kokoa vain puolet siitä. Koirat olivat puolitoistavuotiaita ja siinä määrin leikkisiä, jotta Helmi ja ne kaarestivat koko paluumatkan päättömästi toistensa kanssa, kerrankin Helmi oli sitä paitsi suurempi kuin leikkikaverinsa! 
Emäntä huomasi muuten asian (juniorikin mainitsi suutä), joka saattaa osoittaa Helmi-Orvokin sittenkin muistavan ja ikävöivän Melliä. Sillä Helmi ei enää osaa syödä siankorvia, vaan kiipeää yläkertaan, tulee takaisin alas sekä pyörii ja vinkuu edestakaisin, kuin etsien Melliä piilottaen lopulta korvan johonkin nurkkaan...Mökillä piiloksi kelpasi syreenipuska.
Illasta emäntä kävi kaverinsa kanssa lenkillä ja Helmi oli tietysti matkassa. Emännän mukaan Helmi tietää, milloin lähdetään Hannan kanssa ulkoilemaan ja tiirailee jo kaukaa, missä kävelykaveri tulee vastaan. Erottaessa Helmi taas kääntyy vähän väliä katselemaan taakseen, minne se emännän kaveri oikein eksyi?

Lauantaikylpy

Helmi-Orvokki ja nuoriso lähtivät lauantain kunniaksi maalle kylpytynnyrin lämmitykseen. Etukäteen ajatellen homma ei tulisi onnistumaan, vaan sitkeä porukkapa kantoi ämpäreillä saavin täyteen ja kylpi heti iltayhdeksältä. Operaatioiden ajan Helmi notkui mukana kuljettamassa jäänpalasia, saunoi (jopa ilman olutta) ja torkkui sohvalla sen verran antaumuksellisesti, ettei edes herännyt kotona isännän lähtiessä aamuvarhaisella ansioon. No, olihan unipaikka juniorin sängyssä...

perjantai 16. tammikuuta 2009

Helmi ja sähkömies

Pakkaspäivän pidempi lenkki Helmillä suuntautui Tohlopin kirkkaalle jäälle. Suoja oli sulattanut lumet kokonaan ja parin viime päivän pakkanen oli tehnyt jäästä taas luistelukelpoista. Tuuli oli puhaltanut vähät lumiläikät sinne tänne. Helmiä huvitti juosta nasta laudassa läikältä toiselle, jarrutukset vain menivät kirkkaan jään puolelle. Koiraparka otti pokkurat ja X:t lähes joka pysäyksessä, niinpä isäntäväki päätti siirtää kulkureitin Mustikkaniemen kautta harjuun, jossa pito oli parempi. Sähkömies soitteli reissun aikana ja uhkasi tulla heti tänään vessojen sähköasennuksia tekemään, eipä häntä olekaan odoteltu kuin viime keväästä...taitaa olla lama tullut. Sähköhemmo saapui heti kun pääsimme kotiin ja Helmikin sai vartiotehtäviä. Ensin kepeää haukuntaa vartti ja sitten murinaa perään, kunnes alavessa oli valmis. Ylävessan asennushommien alkaessa Helmi uskalsi jo nuuskia sähkärin varpaita, vaan jos äijä loi katseensa Helmiin, niin taas alkoi haukunta ja murina. Kun hommat olivat valmiina ja sähkömies lähdössä Helmi olikin jo lähdössä hänen mukaansa...

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Helmi-testi: taluttimet

Helmi-Orvokki on nyt testannut Tampereen kodissaan runsaat kolme kuukautta erilaisia taluttimia ja tässä tuloksia tähän mennessä.
Noutajatalutin luistavalla kaulalenkillä: Lyhyt, siinä mielessä oikein hauska, että taluttaja joutuu hyppäämään aina ojaan kun Helmi hieman haluaisi tutkia tarkemmin tien vierustoja. Helppo irroittaa, ei jää hinkkaammaan turkkiä metsälenkeillä.
Nahkahihna osittain kuristavalla ketjulla: Naurettavan lyhyt Helmin mielestä. Hihna on siisti ja helppo laittaa ynnä ottaa pois. Ei oikeastaan sovi kuin kaupungille ja kehään (jossa ei ole vielä edes käyty).
Nahkahihna (neljä osaa) valjailla: Sopivan mittainen taluttajankin mielestä, riittää ojan yli melko pitkälle. Raskas kuljettaa sekä Helmin, että taluttajan mielestä. Valjaat pyörivät päällä metsässä ja hihnalenkit kilisevät vastakkain. Hihnaa on hieman vaikea kuljettaa vaikkapa hiihtolenkeillä, kun Helmi on irrallaan. Kaulassa roikkuessaan se on tiellä ja taskuun ei mahdu.
5m Flexi valjailla: Valjaat kevyempää mallia kuin edellä, Helmi ei näytä niin paljon vaaralliselta verikoiralta ne yllään. Flexi-laite on pieni ja hyvän näköinen ja siinä on lukitus, joten aivan vierelläkulku onnistuu ilman alituista napin puristamista. Helmin mielestä taluttimen pituus on paras, sillä pääsee jo melko pitkälle naapureiden pihaan nuuskimaan, niin että taluttaja voi seistä tiellä. Yhdistelmä on tällä hetkellä testin paras.

tiistai 13. tammikuuta 2009

Maanataitilastoja tiistaina

Helmi-Orvokin säkäkorkeusmittari kuistin seinässä näytti nyt 53,5 cm ja vaaka näytti isäntä+Helmi-isäntä -yhdistelmällä n. 17 kg (vaaka siis vaappui 16,5 ja 17 kg:n välillä). Aamu-ulkoilu kadonneessa lumessa ja +3 asteen lämmössä paljasti Helmille joidenkin koiranulkoiluttajien ajattelevan tien vieren olevan sitä hoitamatonta aluetta, josta ei tarvitse keräillä jätöksiä pois. Seurauksena jalkapyykki ja itse asiassa masunpohjakin tuli pesaistua lenkin jäljiltä. Päivän hommana Helmillä ja isännällä on kuistipanelien laitto, osa 5, Helmi jyrsii murusiksi lattialle pienet palat ja isäntä kiinnittää seiniin joitain isompia, siis pakkasta odotellen panelia rouskuttamaan (naulaamaan)...

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Sohvalla

Helmi-Orvokin isäntä vietti tänään jotain juhlaa, ainakin sen vanhemmat piipahtivat kylään. Helmi-Orvokki käytti tilaisuuden ja vaarin hyväkseen kiiveten mainitun viereen pötkölleen. Onhan kivampi katsella telkkaria yhdessä...

lauantai 10. tammikuuta 2009

Hiihtämässä järvellä

Helmi-Orvokki aloitti hiihtokauden emännän ja isännän kanssa kauniissa auringonpaisteessa ja viiden asteen pakkasessa Tohlopilla. Ensin kuljettiin kamojen kanssa Pikku-Tohlopin rantaan, jossa Helmi pääsi huitelemaan irrallaan. Jostain syystä suksien kärjet olivat Helmin mielestä suorastaan syötävän mielenkiintoiset ja matkanteko olikin aluksi siksi hieman verkkaista. Hiihto jatkui pellon yli varsinaiselle Tohlopille ja isäntäväki jännitti kuinka Helmi pärjää muiden ulkoilijoiden seassa. Homma sujui yllättävän luonnikkaasti ja pääsimme järven ympäri Helmin kipittäessä ympärillämme ristiin rastiin. Neljän kilometrin matka osoittautui hiihtovauhdillamme neidille kakunpalaksi, eivätkä edes lumipaakut varpaiden välissä Helmiä haitanneet...



perjantai 9. tammikuuta 2009

Sitkeä saunoja

Illalla isäntä, emäntä ja juniori menivät saunomaan varustettuna yhdellä oluella kukin. Helmi-Orvokki tunsi ilmiselvästi jääneensä jotain paitsi ja tunki muun porukan sekaan. Löylykään ei setterineitiä saanut pois lauteilta niin kauan kuin oli toivoa saada liraus olutta löylykauhasta. Kieli suusta riippuen kaljahaukka läähätti parvessa ja jonotti nestettä, kunnes emäntä kantoi hippiäisen pukuhuoneeseen viilenemään.

Leijailemassa

Hyvän jäätilanteen vuoksi perheen äijät, tai oikeastaan nuorempi niistä, päättivät lähteä reippailemaan Näsijärven jäälle lumilaudan ja kiten (iso vetoleija) kanssa. Hommasta teki hyötyliikuntaa heti se, että isäntä, emäntä ja Helmi-Orvokki saatiin ulkoilutettua samalla. Leijan kokoamisen jälkeen nuorimies singahti laudallaan lahdelle, lentäen välillä toistakymmentä metriä ilmassa muutaman metrin korkeudessa. Helmi huiteli alussa mukana, mutta leijaköysien vinkuna, vai mikälie, ehkä haava tassussa, vei sitten isomman mielenkiinnon juosta matkassa. Hortoilimme leijailijaa seuraillen jäällä ja löysimme sieltä pohjoiseen matkalla olevan rupikonnan lumen päältä. Emäntä uudelleensijoitti sen kivenkoloon kevättä odottamaan. Hetken päästä Helmi yhtäkkiä singahti eräälle verkkoavannolle ja hetken päästä kirmasi takaisin lahnanroipe suupielessä heiluen. Lahna, lahna, alle kilon lahna, oli jo puoliksi syöty, mutta Helmin mielestä se oli hieno saalis, onneksi ei kuitenkaan syötäväksi kelpaava. Parin tunnin jäätymisen (aika reipas luoteistuuli) jälkeen alkoi matka kotiin Mäkkärin kautta, Helmi ei kyllä moista moskaa haluistaan huolimatta saanut syödä...

tiistai 6. tammikuuta 2009

Aamujärkytys

Helmi-Orvokin päivä alkoi mieltä ravisuttavalla tavalla; taloon oli tunkeutunut toinen koira. Näytti olevan aivan samanlainen kuin Helmi itse ja murina ja haukkukin lähtivät yhtä aikaa. Helmi oli keksinyt nousta seisomaan vasten peilipiironkia ja havainnut koiran edessään olevasta lasista. Koskapa koira näytti olevan lasin takana Helmi yritti etsiä sitä piirongin takaa ja kun sitä ei löytynyt Helmi palasi takaisin peilin eteen murisemaan. Isäntä mokoma innostui pelottelemaan perheen pienokaista haukahtelemalla. Siitä hermostuneena Helmi päätti poiketa pikaisesti sängyn takana piilossa, mutta rohkaistui kuitenkin vielä peilin eteen ilmehtimään ja ihmettelemään, kun peilin lasista näkyivät myös isäntä ja emäntä.
Aamutoimien jälkeen lähdimme lenkille Tohlopin jäälle. Lasinkirkas pinta oli saanut sopivasti lunta päälleen koiran kulkea, ja järvellä oli loppiaisen kunniaksi väkeä enemmänkin luistelemassa ja hiihtämässä. Helmi-Orvokilla näyttää olevan sama into juosta ja liirailla lumipallojen perässä jäällä kuin Mellillä oli. Välillä neiti luisteli kyljellään pitkät matkat, kun jarrutuskitka kynsillä ei riittänyt vauhdin hillitsemiseen. Mutta hauskaa oli...

maanantai 5. tammikuuta 2009

Rutun kanssa Kaupissa

Kirpeänä pakkasaamuna isäntä laittoi jo kymmenen aikaan auton lämpiämään. Luvassa oli puolen päivän aikaan punavalkoisten irlanninsetterinarttujen Helmi-Orvokin ja Rutun ensitapaaminen Kaupin puistossa. Helmin poppoo ehti hieman ennen täsmäaikaa perille, Ruttu oli kuitenkin jo emäntänsa kanssa paikalla. Ruttu on jo täysikokoinen puolitoistavuotias setterineito ja heti ensi tervehdyksellä Helmi-Orvokki huomasi olevansa kymmenisen kiloa kevyempi ja vieläpä surkeasti hitaampi. Seurueen siirtyessä vapaanakulkualueelle setterit saivat aikaan melkoisen vauhdin. Ruttu kuskasi toista metriä pitkiä karahkoita puskat rytisten ja Helmi juoksi perässä. Välillä likat ottivat hammastelumatsin ja heittivät volttia jaloissa kaataen Helmin emännän kertaalleen reippaasti ahterilleen. Lenkillä tapasimme myös kaksi punaista irlanninsetteriurosta, niiden isäntä ei joutanut kanssamme retkeilemään, mutta toinen punaisista sedistä ei oikein meinannut kiinnostua isäntänsä pillistä nuuskiessaan kaksivärisiä tyttöjä. Koirien temmeltäessä metsässä ja jaloissa isäntäväki siirsi setterikokemuksia toisilleen hauskuuksia ja vähemmän hauskuuksia muistellen. Vähän yli tunnin pakkaslenkkeilyn jälkeen palasimme lähtöasemiin ja kun Ruttu oli kytketty taluttimeen Helmi-Orvokki hyödynsi etunsa ryykäämällä Rutun niskaan...etu se on pienikin etu. Taisivat siis koirat tutustua toisiinsa riittävästi ja Helmikin uskaltanee lähteä toisenkin kerran Rutun kanssa ulkoilemaan, niinpä kiitos Rutun emännälle yhteydenotosta ja nähdään taas!

Maanantaimittaukset

Helmin mittauspäivä koetti taas: Painoa ihmisvaa'alla mitattuna oli aamutuimaan 16-16,5 kg ja säkäkorkeus"mittari" näytti 53 cm. Kasvuvauhti näyttää hidastuvan viikko viikolta. Onneksi.

torstai 1. tammikuuta 2009

Uuden vuoden retki

Uusi vuosi alkoi pakkasessa ja auringonpaisteessa. Helmi ja isäntäväki lähtivät kamera- ja kahvieväin retkelle Teivaalan pelloille ja sieltä Horhan harjulle. Matka sujui kameran räpseessä pienessä lumessa reipaasti ja kahvitaukopaikka pellon syrjässä valittiin auringon puolelta. Kahvittelun lopulla maanomistaja saapui maasturillaan urputtamaan isäntäväelle irtokoirasta ja kehui olevansa seurueensa kanssa peuraa metsästämässä. Isäntäväki pisti Helmin kiltisti köyteen ja matka jatkui pelloilta tietä pitkin harjuun. Siellä Helmi-Orvokki sai taas kaarestaa irrallaan. Palatessamme huomasimme kotikirjaston kulmilla koivussa parven pyrstötiaisia, joita ei olekaan moneen vuoteen näkynyt. Kyllä ovat pieniä! Reissuaikaa kertyi runsas kaksi tuntia raikkaassa pakkassäässä, joten koko porukka hotki kotiin saavuttuaan pikaisesti päivän pääruoan.