maanantai 31. joulukuuta 2012

Peuramettällä, peuramettällä...

Taas on hanki lähdöss maast, eli suojan puolella keikutaan ja lumi on ihan lösöä, pitkästä aikaa, melkein koko joulukuu kun meni pakkasen puolella.
Oltiin sitten porukalla tavanomaisella aamulenkillä harjussa, kun Saimin ja minun kirsuun tarttui yllättäen peuran haju. Me ilmavainukot vain oltiin pahan kerran jäljessä tapahtumain kulusta, sillä Kaisa ja isäntäväki sattuivat olemaan melkein kosketusetäisyydellä tuon mainitun peuran kanssa! Isäntä äkkäsi ekana koikkelehtijan ja alkoi saman tein karjua Saimia ja minua luokseen. Siinä samalla, kun loikimme komentoa kohden, peura, eikun kauris, paineli sivuitsemme ja Kaisa kaaresti jäljillä perässä. Sen verran senkin menoa aluksi saatiin jarruteltua komentokielellä, ettei Käpy aivan ehtinyt kauriin kintereeseen ; )
Isäntä köytti meidät ikäneidot taluttimiin, mutta Kaisa sai painella emännän suosiollisella avustuksella rauhassa mini-hirvieläimen jäljillä Zetaa saalista etsien. Me Saimin kanssa korvasimme vapaan liikkumisen ilon reutomalla isännän olkapäät helliksi navakan etelätuulen tarjoillessa kirsuun kiihdykettä.
Olipas reipastuttava aamumatka yllätyksellisen (tai no joo, johan tuo oli neljäs havaitsemamme kauris normiulkoilualueellamme) vieraan tarjoilemana, sillä paluureissulla saimme tarkastella kahleista vapaana koko porukalla tikkusorkkien jälkiä...

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Lenkin jälkeen...

No nyt on taivallettu tuollaiset 15km reippaassa pakkaskelissä (kaksijalkaiset eivät tietenkään saaneet kasaan ihan niin paljon kilometrejä). Huonona puolena tuollaisessa pöhrylumessa taivaltamisesta ovat melkoiset paakut varpaiden välissä ja jalkahapsuissa, mutta lähtipä reissussa ainakin hieman joulurasvaa...minulla oli nyt painoa 23,5kg, Saimilla 25kg ja Kaisalla 22,5kg...eli nyt syömään ;))

Vertailua

Isäntä kollasi tätä blogia "hieman" taaksepäin ja etsi hieman tilastotietoja. Erään päivän, eli maanantain 19.1.2009, mittaustulosten perusteella minä, Helmi-Orvokki painoin kokonaista 15,6 kg ja säkäkorkeuteni 53,5cm.
Vaan, vastaavat mitat ovat Kaisalla nyt 24kg ja 56,5 cm...minä painoin nyt peräti 25,5kg ja Saimi aina 26,5kg...pikkuisen on mennyt kinkkua liikaa alas. Onneksi pitkä lenkki odottaa, pakkasesta huolimatta (-20C).

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulurauhan rikkoja

Tuskin olivat Turun kaupungintalon parvekkeelta saaneet uhottua joulurauhan rikkojain kovennetuista rangaistuksista, kun Kaisa alkoi rettelöimään. Lahjoja saadessa likka kun poimi oikopäätä meidän muidenkin paketit parempaan talteen ja jos ei oikopäätä saanut, niin alkoi rähistä ja tapella. Homma meni Frida-perron kanssa melkein hammaspolskaksi ja siitäkös isäntäväki hiertyi ja raskauttavien asianhaarojen vallitessa Kaisa joutui pakkasen puolella olevaan pesuhuoneeseen jäähylle 10 minuutin käytösrangaistukselle. Ja meillä muilla oli sillä välin niin mukavaa : )

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua!

...siis hyvää joulua meiltä kaikilta kolmelta setterineidiltä täältä Tampereen aamupakkasista (-18C )! Toivotuksiin yhtyvät myös kuvantilkkeenä kyykkivä emäntä ja kameran takana pilleskellyt isäntä.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Listoitusta

Sauna on viimein viittä vajaa valmis. Tänään asensimme listoja ja me muotoilimme joitakin jiirejä tarkemmin...

Juustoasiantuntija

"Pikkusisko" Kaisa on ryhtynyt varsinaiseksi juusto-alan asiantuntijaksi. Pari viikkoa sitten se makusteli hartaasti juustoveistä ja sen pehmeämmästä päästä tuli uusiomuotoiltu imeskelyn lomassa. Tänään se nouti pöydältä (likka muuten kiipeää seisomaan ruokapöydälle ja tyhjentää sen varsin perusteellisesti kaikesta maittavasta) juustohöylän ja muutti senkin varren designiä...isäntä saa siis näyttää taas puukkoa uusille varsiaihioille. Onneksi kellarissa on kuivamassa pätkä kirsikkapuuta.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Laatumakuukset

Vanhan vuodesohvan patja jouti viimein kierrätykseen. Oikeasti se päätyi isäntäväen sängyn alle väliaikamajoitukseen kunnes saamme uudet sängyt hajalle. Nyt meistä jokaisella on oma pesä ja minä tietenkin etuoikeutettuna sain pesäni pöydän alle, joten siinä on jopa katto...




sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Erinomainen ulkoilupäivä

Pikku pakkanen ja sopivasti höttöistä lunta sekä kerrankin kunnolla aikaa ulkoiluun, koko porukalla. Sitten kun vielä mennä laukattiin riittävän pitkälle, eli ns. pellon takametsään asti, niin eipä voi enempää toivoa ;)
Reissussa näytti olevan melkoisesti muitakin koirakkoja ja yhden populan (2 x labbis, 1 x wisla) kanssa remusimmekin hyvän tovi. Käpy varsinkin naatiskeli kipittämällä keppi suussa nelikuisen labbiksen edellä, kunnes Saimi hikeentyi pennailuun ja ryhtyi röykyttämään Kaisaa...

"Lääkärin lausunto"

Perjantai-illan kunniaksi lähdimme oikein kutsuttuina vieraina puurojuhliin perhetutuillemme. Luvassa oli siis morjestus Pampi-bernin kanssa ja kunnon remuamista takapihalla...ja ehkäpä vähän herkkujakin ; )
Ja näin kävi!
Kaisalla oli tällä reissulla ensimmäinen tapaaminen juuri Pampin kanssa ja aikas tyylikkäästi pikkulikka sen hoitikin orjailemalla sopivasti "alkuasukasta".
Juhlavieraiden joukossa oli myös kummisetäni (ja tietysti kummitäti ynnä Frida), joka innostui isäntäväen ruinaamana tarkastamaan Käpy-Kaisan kulmahammastilannetta ja loihe lausumaan tarkastuksen jälkeen, että nyt näyttävät leuat kasvavan asianmukaisesti ja hampaatkin sojottavan haluttuihin suuntiin!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kaisa kasvaa ja minä uin

Hyvää joulukuuta kaikille! Talvi on menollaan vaiheessa 2 ja pakkasta piisaa toistakymmentä astetta. Aamulla ennen ulostautumista meidät vaihteeksi punnittiin ja vaaka näytti minulla 23,5kg, Saimilla 25kg (ilmankos sillä on aina nälkä) ja Kaisalla 21kg. Kaisa on muuten jo ainakin 55cm korkea sään puolesta.
Lenkillä kävimme suolla ja minä testasin pikku-Tohlopin lumen peittämää pintaa. Isäntä ehti juuri ilmaista toiveensa, etten astuisi jäille, kun jo solahdin läpi. Onneksi avannon reuna kesti ja ponnahdin takaisin kuiville, että heps vain. Mitä nyt hieman perä kostui ; )

lauantai 1. joulukuuta 2012

Sauronin silmä

Isäntäväen vanha Siemens-pyykinpesukone laski sitten alleen, mutta onneksi matot eivät kastuneet :). Toimenpide aiheutti gigantteja eleitä ja monttuun ilmestyi Sauronin silmä. Ihmettelimme porukalla linkouksen ujellusta ja ohiviliseviä farkun nappeja. Saimista se näytti jopa paremmalta kuin telkkari.
Taloudessa on myös alkanut ns. joulunalussiivous ja Kaisan ihmetykseksi lattiaan on viimein laitettu matot. Meistä muista se oli jo korkea aika, sillä makoilu lattialla plyyshimaton päällä on suunnattomasti kivempaa. Kaisan mielestä varsinkin nukkamatot ovat omituisia ja toivomme, etteivät ne liikaa muistuta nurmikkoa, sillä viime talvena Frida luuli niitä useinkin nurmikoksi ja keväällä ne näyttivätkin siltä. Nyt ne haisevat mökiltä ja mäntysuovalta. Ainakin toistaiseksi.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Tulikärpäsiä

Isäntä osti Kaisan viime lekurireissulla meille ledivalot, josko näkysimme paremmin aamu- ja iltapimeässä juoksennessamme. Testireissulla pellolla isäntäväkeä huvitti kun kaarestimme aukkoa ristiin rastiin, ledit loistaen, näyttäen aivan tulikärpäsparvelta...

lauantai 24. marraskuuta 2012

Me ja kaksi muuta

Eilen illalla residenssiimme tunkeutuivat kummisedät ja täti ja Frida ja Väinö. Ensi kertaa olimme siis kaikki koolla koko laumalla. Rahallisesti laskettavia vahinkoja syntyi yllättävän vähän, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisasi. Varsinkin nuorisoketju hioi lakat irti lattiasta kiertäessään keskusmuuria ympäri.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Väbä

Saimin kummisetä morsmaikkuineen oli hakenut viikko takaperin jostain takametsistä (Kajaanista siis) talouteensa perheenjäsenen (ennen niitä tehtiin ihan itse), eli Pohjanpystykorvapoika Väinö-Klemetin.
Wäinö-Klemetti 9vk
Ötökkä oli siis tavatessamme vasta yhdeksänviikkoinen tärpästikkeli ja painoi kaikki kolme kiloa. Isäntäväki pelkäsi meidän oikopäätä telovan moisen hippiäisen, mutta melkein meni toisin päin, sillä Väbä on reipas jätkä ja rohkea karhunkaataja...ehkä joskus.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kaisan kaunokirurgiaa

Tänään kävimme Oiva-eläinlääkärissä Pirkkalassa. Tiskille joutui Kaisa, jonka kahteen alaetuhampaaaseen laitettiin pinnoitetta. Lääkäri arveli kiillevaurion syntyneen alakulmureiden muinaisen poiston takia. Ehkä ne olisi sittenkin kannattanut vain lyhentää. Nyt hymy kestää taas Dentastick-mainosta, eikä lääkärin mukaan tarvita enää jatkotoimia. Samalla unella hieman jyrsittiin yläientä, jotta hitaasti paikkansa löytävä alakulmahammas vihdoin asettuisi kohdalleen. PS. Ruoka näytti kuopukselle maistuvan heti kotiinpaluun jälkeen.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Hammaslääkäri(ssä kotona)

Kummisetä on valmistumassa juurimiten hammaslääkäriksi ja Fridan isäntänä opetellut tietysti hieman myös koirahammas-asiaa. Niinpä pääsimme/jouduimme Saimin kanssa hammaskiven poisto-operaatioon. Me kun olemme perin cooleja settereitä, niin homma sujui teelusikalla  ja istu-komennolla kuin vettä vaan....paitti ettei meillä nyt juuri hammaskiveä ollut ; ))
Saimi operoitavana

torstai 8. marraskuuta 2012

Kulmahampaat keijulle

Kaisan maito-yläkulmureiden iltasoitto oli eilen. Univetti eli entinen Etelä-Tampereen Eläinklinikka otti pikkulikan vastaan näppäsen tunnin aikataulusta jäljessä. Myöhästymisestä oli tässä tapauksessa oikeastaan vain hyötyä, sillä Käpy ehti kuivua räntäsateen aiheuttamasta kosteudesta (me taas Saimin kanssa hytisimme saman ajan auton takaluukussa karvat märkinä). Kaisan uinuessa operoitavana käväisimme me ostoksilla Bauhausissa. Tai isäntä kävi, me kun odottelimme silloinkin autossa, nyt vain onneksi lämpöisessä sellaisessa.
Kun tunti oli vierähtänyt nukkupiikistä, oli Kaisa jo palannut seuraksemme autoon, tosin isännän kantamana. Likka oli hieman vielä aineissa, mutta kun olimme ehtineet kotiin, pomppasi se jo reippaasti autosta ulos ja kipaisi pisulle. Eläinlääkäri oli arvellut, ettei neidille illalla vielä muona maistuisi, mutta eikös pikku setteri vedellyt pehmitettyä papusoosia peräti pari annosta yhteen syssyyn!
Iltasella isäntä sitten referoi emännälle lääkärikäynnistä suunnilleen seuraavaa: Kaisalta poistettiin kaksi maito-yläkulmahammasta, alaetuhampaiden reunimmaiset olivat jostain saaneet kiillevauriot...kivistä? Ja niiden uudelleenpinnoituksesta voisi kuulemma huolehtia joku "Oiva" hammaslääkäri ;)
Viitisen päivää pitäisi pidättäytyä kovien materiaalien syömisestä ja kahdesti päivässä nauttia kipulääkettä muutaman päivän ajan. Ja mikäli suusta valuu muuta kuin verta ja kuolaa, niin sitten yhteys lääkäriin : D
Huomattakoon vielä, että isäntä punnitsi lekuri-vaa'alla Kaisan painoksi 18,4kg!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Kaisan eka jänis

Illan harjulenkillä juuri ennen pilkkopimeää pääsimme Saimin kanssa uljastelemaan pupunajossa. Harjun laelta näkyi hitaasti pompiskeleva pupunen hienosti siluettina katuvaloja vasten ja pääsimme mainioon lahtausyritykseen siskolikan kanssa ns. täyttä vauhtia. Isäntä ihasteli/karjui/pelkäsi harjupolulla, kun kiihdytimme alarinteeseen pitkäkorvan molemmin puolin haarukoiden. Ristiturpa vetäisi kaasun pohjaan ja ehti kuin ehtikin alta pois enne kuin pölähdimme paikalle vajaa 50kh/h...jarruttelu puuston vuoksi ; ))
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja emme jääneet auton alle, kukaan.
Loppureissulla olimmekin sitten narussa, mutta Kaisa oli irti ja löysija näki ihan omin neuvoin oman jäniksen ja jäljitti sitä hyvän tovin! Nyt meidän perheessä on sitten kolme hullua metsäkoiraa, sillä Kaisakin innostui jänön jäljittämisestä siksi, että isännällä oli kova työ saada se köyden jatkoksi.

Se oli sitten Riittakin kylässä

Rakas kasvattajamme piipahti morjenstamassa settereitään ja mua viime perjantaina. Kaisa pääsi hieman tavallista tarkempaan syyniin vierailun aikana ja eikös isäntä heti maanantaina varannut ajan lääkäristä heti huomiseksi, eli keskiviikoksi. Tällä kertaa on tarpeen raapia pois Kaisan yläikeniin betonoidut maitokulmahampaat. Isäntäväki on niitä nyt vemputellut useamman päivän ja Riittakin kokeili, mutta kiinni ovat ja pysyvät, kunnes veitsi heilahtaa ja ien halkeaa. Tuoreet rautakulmurit ovatkin jo ehtineet kasvaa rinnalle hyvän matkaa...ai ai, kun tulee oma nuoruus mieleen ; )

lauantai 27. lokakuuta 2012

Vuosi Vethaus-asiakkaana

Siitä on nyt aik tarkaan vuosi, kun laumamme "koettelemukset" alkoivat Saimin takajalan vaurioitumisella rappusissa. (tarkemmat selostukset ao. päivien kohdalla blogissa)
Kotipaikan eläinlääkärin suosituksesta seikkailimme silloin ensi kertaa Hartulan Vethaus-eläinsairaalaan, jossa Saimin takajalan operoi Anssi Tast. Anssi poisti sitten vielä asentamansa ruuvit ja vaijerit tammikuussa ja Saimin kulku on nyt vähintäinkin samaa luokkaa kuin "ehjänä". Minähän sitten teloin "jänismetsällä" oman (etu)jalkani maaliskuun lopulla. Silloin hurautimme heti kättelyssä Hartulaan päivystykseen, vaan emme tulleet varmistaneeksi, että paikalla olisi oikea ortopedi. Kuvat otettiin ja päivytävä lääkäri ei niistä kummenpaa havainnut, mutta emännän soitellessa seuraavana päivänä tällä kertaa toiselle ortopedille, Virolaisen Juhalle, löysi Juha kuvista heti murtuman ja niin minunkin ranteeni operoitiin ruuvilla ja "rautalangalla". Kesä meni ajoittaisella onnuskelulla ja elokuussa keinotekoiset tuet napsaistiin pois, taas Juhan toimesta, ja kulkuni parani rivakasti. Nyt voin vetää pari pitkää päivää metsässä tai pelloilla, ennen kuin selkä vetää sen verran juntturaan, että tulee onnuttua päivä pari. Fyssari saa paikat kyllä auottua ja kyllähän tuo jalkakin alkaa hiljalleen saada voimansa takaisin...ei siis kannata teloa etujalkojaan, takajaloista ei sitten olekaan niin väliksi ;)
Lopputulemana voimme Saimin ja isäntäväen (ai niin, otettinhan Kaisaltakin siellä hampaita ;) kanssa todeta, että Vethausin Anssi ja Juha osaavat kyllä hoitaa jalkavammoja, muut ehkä eivät...

Maalla matkailemassa

Isännän loman lopuksi ja pihatöiden lopettamisen kunniaksi koko perheemme suuntasi pariksi päiväksi maalle. Pakkasta piisasi kuusi astetta ja lunta oli ilmestynyt yön aikana hieman lisää ja aurinkokin paisteli kirkaasti. Niinpä kevyiden lumitöiden ja alustavan mökinlämmityksen jälkeen lähdimme metsälenkille uuteen talveen. Suuntasimme viimesyksyn tapaan ns. lehdokkimetsän kautta Karhen pelloille ja pikku seilailun jälkeen sinne pääsimmekin. Kaisa oli siinä reissun puolivälissä jo aikamoinen jääpallerokokoelma ja me olimme Saimin kanssa juosseet varmaan jo kymmenen kilometriä (Saimilla oli kyllä GPS-loggeri kaulassaan, mutta sitä ei pääse täällä maalla purkamaan) siinä kuin kaksijalkaisten mittari näytti kolmea kilometriä.
Pelloilla piti ylittää aikas leveä oja haluttuun suuntaan päästäkseen. Minä pääsin siitä helposti yli ja samasta paikasta muutkin sitten tulivat...mitä nyt isäntä heitti Kaisan ojan yli ensin!
Loppureissu joudutiin sitten eräänkin suunnistajan ansiosta rämpimään hirveissä kaseikoissa hakkuuaukeilla peltojen sijaan. Tarkkaan ottaen muut kuin minä rämpivät, sillä meikä kiersi toista kautta ja selvisi metsän kautta koukkaamalla paljon helpommalla :)
Niinpä olinkin porukasta se, jolla oli viime metreillä vielä virtaa jäljellä...jaa no, Kaisakin oli yllättävän pirteä. Saimilla ja emännällä sen sijaan olivat vieterit aika suorina.
Vaan kyllä minuakin muiden lailla nukutti kuivauksen ja peittelyn jälkeen saunatuvassa...

Lunta!

Kaisa oli aika ihmeissään, kun illalla satoi maahan ensi lumi! Se kulki koko iltareissun kuono maassa ja söi puolen kilometrin kielenlevyisen uran tuoreeseen (sentin) hankeen ;)

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Fysiossa

Keskiviikkona oli toiseksi viimeisen fysioterapeuttikäynnin aika. Tällä kertaa pääsin paikalle Kirsin luo isännän kyydissä. Muukin lauma oli matkassa, mutta Kaisa ja Saimi saivat jäädä autoon happanemaan hoidon ajaksi.
Normaaliin tyyliin huitelin aluksi kävellen isännän vierellä ja fyssari tarkasteli reissun etenemistä. Arvosteluksi tuli oikein hyvä, sillä en kuulemma ontunut yhtään ja muutenkin vaelsin suoraan. Tämä oli hieman yllättävää, sillä edellisen viikonlopun kaksi metsäpäivää onnuttivat minua vielä maanantaina...
Sitten kiipeilin telineitä ja juoksin aitoja ynnä tasapainoilin jollain ihmepallerolla ennen lihasten hierontaa. Selkä on kuulemma aika jäykkä, sitä saisi kotonakin vähän lääppiä.
Kun sitten homma oli ohi, isäntä vei meidät kaikki ulkoilemaan Pyynikille. Siellä me sitten kiskoimme ja rynnimme joka puskaan pupujen ja oravien jäljessä niin että isäntä sai hävetä huonoa koulutustulostaan muiden, hyvin sivistyneiden koirien, seassa kulkiessamme :)

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Personal Trainer

Saimista on kehittynyt hyvää vauhtia kunnon henkilökohtainen valmentaja. Eilenkin iltapäivän harjulenkillä Suihku-Sämpylä nappasi kepin kolmasti hampaisiinsa ja usutti Kaisan leikkiin. Sitten juostiin perätoukuria muta ja lehdet lennellen hyväkin tovi kerrallaan. Saimi on rimpassaan vielä noin kolme kertaa vauhdikkaampi kuin Käpy-Kaisa, mutta onhan hippiäiselläkin jo vauhti kasvanut. Rajustipa vielä. Välillä kyllä Saimikin "jää kiinni" ja silloin ovat korvakarvat kovilla Kaisan napatessa oikopäätä huituvista kiinni hauen lailla.
Minä, hieman vähemmän innokkaana lapsenvahtina, olenkin sitten saanut nauttia ihan rauhassa metsälenkeistä...jalka pelaa ja mieli virkistyy ; )
PT motivoi oppilastaan ; )

maanantai 15. lokakuuta 2012

Viikkoraportti...tai joku sen tapainen

Torstaina 11.10. minulla oli fysioterapeutin kohtaaminen. Operaatio oli keskellä päivää, joten emäntä etätyöpäivänään kuskasi minut vetkuteltavaksi. Homma meni ihna mukavasti, mitä nyt fyssaria olisi enimmäkseen kiinnostanut nähdä Kaisaa ; )
Perjantaina oli sitten Kaisan "toisen" rokotuksen aika...viimein. Likkaa kehuttiin reippaaksi ja jykeväksi. Painoa olikin jo 16,3kg. Me ei Saimin kanssa paineta enään kuin kuusi kiloa enemmän. Sen kyllä huomaa, kun seuraa Kaisan ja Saimin iltahammasteluja. Kaisallakin kun alkaa olla jo jotain "sanottavaa" happeningeissa. Ovat muuten likat hupaisan näköisiä ärjyessään toisilleen ikenet irvessä!
Viikonloppuna käytiin sekä autokaupoilla (istuttiin itse asiassa takapaksissa muiden potkiessa renkaita), että maalla sienimetsällä. Onnistuin hieman häiritsemään työssään puskia nuuskivaa hirvikoiraa ja se innostui louskuttamaan sen verran tarmokkaasti, että isäntäväki vihelsi minut pois jaloista pyörimästä...
Sieniretken jälkeen jopa Kaisan kanssa voi lämmitellä!
Viikon alku sujui normaaliin tapaan, eli ennen aamuseitsemää pimeässä harjuun vajakksi tunniksi ja sitten päiväksi häkkiin. Illasta sitten suolle mekkaloimaan ja kastumaan. Tänään saimme seuraksemme Sovi-noutajan, jonka kanssa noudimme kilpaa keppejä suonsilmästä. Eräs ohikulkeva koiranulkoiluttaja valisti Sohvin ja meidän isäntää läpeen juuttuneen koiria tämän tästä, mutta meillä ei ollut mitään vaivoja selvitä sammaleista, Kaisallakaan. Sitä paitsi isäntähän olisi mesonut meidät noutamaan hädän hetkellä ; )

maanantai 8. lokakuuta 2012

Kaikenlaisia juhlia

Perjantai meni illasta häkissä, kun isäntäväki matkaili toiselle puolelle kaupunkia vaarin synttäreitä viettämään. Onneksi lauantaina aurinko pikkaisen spilkisteli pilvien välistä, se näet laittoi isäntäväkeen vipinää; reppuun pakattiin aamueväät ja autoon heti perään koko konkkaronkka. Pöräytimme Ylöjärvelle puuvuoren maisemiin ja isäntä arveli meidän voivan riekkua alueella ihan vapaasti, sillä tuskinpa silloin vielä kukaan olisi ulkoilemassa...paitsi partiolaiset, joilla oli alueella jotkut eräpäivät! Puskiin oli aamun aikana rynnimässä vain kolmesataa liinakaulaa. Onneksi ehdimme vuorenvalloitukseen ennen koko sudenpentueen saapumista.

Juuri iltapäivämonsuunin alettua saapuivat vieraiksemme kummini ja Frida. Kaisalla oli hieman ihmettelemistä, kun Riitu ei heti taipunutkaan sen tuumiin...

Sunnuntaiaamun ulkoilu oliki normaalista poikkeavaa toimintaa, sillä nyt liikkeelle lähtijöitä oli peräti neljä ihmistä ja neljä koiraa. Sillä porukalla valloitimme helposti kapeammat kadut ; )
Harjussa Kaisa ja Frida tekivät kumpikin yhden haku-treenin ja minä sain etsiä Saimin kanssa isännän tosi vaikeasta piilosta. Aikaa tähän vaativaan tehtävään taisi mennä ehkä viisi sekuntia.

Metsämöyrinnässä turkit hieman suttaantuivat, joten kävimme vielä lisäkostumassa normaalin vesisateen päälle järvessä. Frid, vesikoira kun on, veteli oikein kunnon lenkin aallokossa. Sen kanssa voisi jo lähteä sorsametsälle.
Sunnuntaiulkoilijat

Sunnuntaipäivä oli kaiken lisäksi kummisetäni syntymäpäivä, joten illankorvassa kotiimme lappasi lauma vieraita, mukaanlukien Maya-perro. Mayasta olikin Kaisalle remu-seuraa, mitä nyt Frida hieman päsmäsi päälle isompia riehuntoja...

Viikon eka päivä surahti taas rautalankojen takana, eli mikä ihana rauha, Kaisakin veteli hirsiä koko päivän. Isännän viimein tultua töistä, me koirat innostuimme elämöimään ulkoilun toivossa niin, että Kaisa otti (vaihteeksi) senkan kulmahampaallaan isännän nenänvarresta! On tuo äijä sitten varomaton pappa!

perjantai 5. lokakuuta 2012

Kilohaili ja tonnikalat

Emäntä otti ja punnitsi meidät pitkästä aikaa kotivaa'alla. Kaisa pääsi vielä kilohailisarjaan, kun puntarin numerot nasahtivat 14kg kohtaan. Saimi ja minä olimme sitten niitä tonnikaloja 23kg painoillamme...)

torstai 4. lokakuuta 2012

Stalag Hund eins

Isäntä naatti eilen suhteellisen kuivasta säästä ja ajoi nurmikon. Me piskit saimme jäädä ulkoilemaan siksi aikaa, mutta minä painelin viisaana koirana heti sisälle. Saimi ja väkkärä jäivät kaasuttelemaan nurmikolle ja leikkuria väistäessään eksyivät omenahautuumaalle (vanhalle kasvimaalle) kaivausharjoituksiin. Kun molemmat rällääjät olivat hautautuneet riittävän kauan (ja syvälle) isäntäkin huomasi tapahtuneen. Silloin likkoja vietiin: ensin köyteen ja sitten ulkokraanasta vettä niskaan, kunnes turkista olivat isoimmat mullat valuneet. Lopuksi molemmat joutuivat vielä istumaan turkki märkänä kovennettua pihamaalla, kunnes isäntä oli saanut hommansa hoidettua. Kaisakin oppi tämän episodin jäljiltä hakeutumaan rivakasti pyyhkeen sisään...
PS. Saimi pomppasi tänään askellajia vaihtamatta nelimetrisen ojan ylitse ja Kaisa ei : )

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Hampaita lähtee

Hei, Kaisalta ovat melkein kaikki etuhampaat jo vaihtuneet tuoreisiin "pysyviin" hampaisiin! Yhden isäntä juuri sipaisi pois ja yksi heiluu päättäväisesti toimenpiteitä välttelevän pikkulikan suussa.
Illasta on kuulemma luvassa irroitusshow!

Taas pelissä mukana

Kirjurin matalapaine on ilmeisesti hieman täyttynyt, kun hän taas vaivautui tiedustelemaan tapahtumiani :)) Hänelle sitten muistelin seuravaa:
Heti alkukuusta torstaina 6.9.Käytiin saman tein uudelleen lekurilassa ja Kaisan napatyrä poimittiin pois. Likka painoi virka-vaa'alla 11kg ja massuun tuli 10cm:n juomu tikattuna ynnä teipattuna.
Viikonloppuna Kaisan massuhaava oli jo ihan ok ja niinpä sunnuntaina 9.9. Lähdimme maalle sieniä ja puolukoita poimimaan. Reteä Sämpylä löysi puolukkarinteestä oikein ukkometson! Minä sain tyytyä paluumatkalla pyyhyn.
Lauantaina 15.9. päräytimme emännän työpäivän päätteeksi Vesilahteen kyläilemään. Siellä pääsimme pellolle fasaaneja ja kurkia rääkkäämään paikallisen oppaan, Australianpaimenkoira Veetun kanssa. Veetu muuten menehtyi juuri mennäviikolla hieman yllättäen, sen verran reippaasti se pari viikkoa sitten meidän kanssamme riekkui pellolla ja pallon perässä. Osanottomme Veetun isäntäväelle.
Maanantaina 17.9. pääsimme koko hurttaporukka isännän kanssa Horhaan, harjuun, juoksemaan ja siitä hyvästä seuraava päivä meni taas onnuskellessa.
tiistaina 18.9. oli sitten viimein Kaisan 1. rokotus. Tällä kertaa vaaka näytti jo 12,65kg.
minulle osui samalle päivälle fysioterapeuttikäynti ja sen jälkeen oli ontumisen takia luvassa rajoitettua liikuntaa ja venyttelyä ohjeiden mukaan.
Samalta viikolta mainittakoon, että Kaisa ja Saimi ovat keksineet oikein mukavan iltapuuhan, nutaamisen, ne saattavat hammastella toisiaan jopa tunnin yhtä soittoa. Se ottaa meikäläistä välillä pattiin sen verran tukevasti, että käyn istumaan Saimin päälle jotta se laantuisi. Sämpylähän ei moisesta tykkää, vaan meinaa mokoma tarjoilla minullekin hammasta.
Kaisä-Käpyllä massutikit sulavat ja arpi tietysti kutisee, siitä hyvästä likka pitää saavia päässään aina öisin ja päivisinkin häkkihetkinään.
Pe 21.9. lähdettiin sitten illasta Härkäniemen Red Fellow's -leirille. Yötä oltiin ekaa kertaa oikein talossa! Lauantaina käytiin ensi töiksemme pellolla fasaania ihmettelemässä. Täytyy sanoa, että hieman ihmetyttää Saimi, joka ei ollut edes tunnistavinaan koko tipua, vaikka juuri edellisviikonloppuna löysi niitä Vesilahden pelloilta ihan helposti. Toisaalta Sämpylä ei Kaisan ja minun laillani innostunut myöskään tottistreeneistä. muoden koirien kanssa se kyllä pelmusi innoissaan. Käpy-Kaisan paras kaveri muista tuntui olevan puna-valkoinen Tiuku ja minä nyt remusin Saimin tavoin kaikkien kanssa. lienee lisäksi syytä mainita että Kaisa ei reissulla pissinyt kertaakaan sisälle.
Leirin jälkeisenä maanantaina 24.9. aloitimme kotosalla heti ankarat tottelevaisuustreenit. Mila (leiriohjaaja) oli saanut innostettua kaksijalkaiset rääkäämään meitä huiskahäntiä tempuilla ja makupalapalkkioilla. Kaisa tuntuu olevan varsin terävä pikku likka noissa tottispuuhissa. Eipä taida juuri olla meitä huonompi, kunhan vielä oppisi olemaan kiipeämättä pöydälle varkaisiin. Johan se jo kerran rosvosi karkkipurkin pöydältä ja naatti namit sohvalla (salmiakeista se kuitenkin nuoli vain sokerit)
Maanantaina 24.9., kun kummisetäni piipahti esittelemässä tuoretta autoaan,Kaisa turautti innoissaan muuten toistaiseksi viimeisen vahinkopisunsa sisälle. Isäntäväki on asian suhteen ollut hieman turhankin luottavainen, sillä lattioilla ei ole enää ollut enää lehtiäkään.
Torstaina 27.9. oli minun toinen fysioterapeuttikäyntini viidestä. Nyt fyssari oli tyytyväinen tuloksiin, sillä en nyt ontunut ja selkäkin oli kuulemma aikas hyvä.
Perjantaina 28.9. lähdimme juuri ennen pimeää maalle ja heti lauantaiaamuna siirryimme sienimetsään. Alkaneesta hirvestyskaudesta huolimatta puskissa oli hiljaista, mutta märkää. Ilman kosteusprosentti lieni näppänen 100, siksipä saimmekin turkkeihimme kunnon kastehoidon. Varsinkin Saimin karva tuntui isäntäväen käsiin melkein minkkiturkilta;) Minullakin alkavat leopardihetket olevan lopuillaan, sillä viimeinkin naurettava kesäturkkini on saamassa korvaajansa; uutta karvaa pökkää mukavasti kastumaan.
Näyttää muuten siltä, että taas on aika halukkaan naisen, sillä juoksuni tekee tuloaan;)

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Se on loppu ny...ainakin toistaiseksi

Toissapäiväisen pikahalpautumiseni syyksi ilmeni sitten viimein eilen, kun isäntä innostui nahkaani paremmin tarkastelemaan, purematrauma. Ilmankos sen susikoiran...anteeksi Saksanpaimenkoiran isäntä niin emännältä tiedusteli, että onko kaikki hyvin! Se taisi nimittäin nähdä ronttinsa karkaavan päälleni, toisin kuin emäntä, joka kysymystä silloin ihmetteli. No, jäljet eivät ole suuren suuria, mutta saipahan taas käydä lekurissa nahkaansa näyttämässä ja laikkuja karvoihinsa hakemassa ;))
Samalla Virpi-lääkäri tutkaili jalkahaavaani ja nyppäisi pois ulostunkevan sisätikin pään. Ainakin jalka pelaa (onneksi) ihan hyvin, vaikka tikkikohtaa hieman kutitteleekin.
Kaisan piti mennä huomenna rokotukseen, mutta sekin kävi muassani tänäänkin lääkärissä ja sai (kaiken varalta) napatyrälleen leikkaustuomion, joka sitten huomenna jo toimitetaankin.
Kirjuri-isäntä on sitten kuulemma napaansa myöten täynnä sairaalajuttuja tässä blogissa, joten sen tarkemmin emme tule Kaisan huomisesta leikkauksesta tällä foorumilla kuulemaan (vai pitäisikö sanoa: lukemaan). Isäntä lupasi kirjailla seikkailujani, noitten toisten koirien myös, kun joskus taas olemme täydessä taistelukunnossa.
Jääkää siis hyvästi Te rakkaat lukijani ja muut muuten vain sivulla hortoilleet. Vieroitusoireisiin voi pyrkiä jäseneksi Naamakirjan Red Fellow's -ryhmään, josta löytyy joskus jotain meitäkin koskevaa...

maanantai 3. syyskuuta 2012

Jopa jysähti

Mikä lie iskenyt aamulenkillä, sillä yhtäkkiä emännän luo juostessani peräpää putosi alta. Sattuikin sen verran p...sti, että heittäydyin ihan vempulaksi emännän syliin. Taisi siinä ohessa lurahtaa vielä purjotkin emännän ylle ;)
Sekös mokomasta hermostui ja pirautti onnellisesti ohikulkeneen sauvakävelijän kännykällä isännän hätiin. Kun arveli olevansa lievästi purjeessa jos yrittäisi kantaa vempulaa meikäläistä, ja kuskata vielä Sämpylää ja Hippiäistä. Isäntä kuulemma sylkäisi aamukahveet lavuaariin ja suhautti pyörällä töistä vesisateessa ensin noutamaan auton ja sitten etsimään meitä. Kun äijä viimein meidät löysi, olimme jo kävelleet (minäkin, joka koin ihmeparantumisen) autotien päähän. Noo, pääsimme lopun reissua autolla ja iltapäivällä loikin suolla kuin gaselli. Se ei tietystikään estänyt laajamittaisia ja kokoiltaisia puhelinkonsultaatioita eri setterihenkilöiden välillä...; ))

lauantai 1. syyskuuta 2012

Hoitotoimia Helmille

Aamulenkki harjun kautta järveen ja pellon läpi tielle kohti kotia olikin tänään varsin vaihteleva. Saimi ja Kaisa saivat oikoa jalkojaan vähän irrallaankin jo harjussa, mutta minä pääsin vasta uimarannassa vapaasti laukkaamaan, siis järveen. Siellä sitten meloin senkin edestä ja naudin keppiä kunnon uimamatkan perästä useaan otteeseen.
Seuraavaksi siirryimme juuri klanitulle pellolle, jolla Saimin piti kollata lääni. Siitä ei oikein meinannut tulla mitään, joten isäntäväki päästi Kaisan ja minut sen seuraksi kiertämään pelto kertaalleen...ja jopa likkakin liikkui!
Kotona olikin jalkahaavan hoitosessio hetimiten luvassa; ensin emäntä uitti raajaa Betadine-liuoksessa ja sitten isäntä raksi sivuleikkureilla kaikki kolme jäljelle jäänyttä haavahakasta. Lopuksi haavajälki tilkittiin Vetramilillä ja päälle laitettiin iljettävä haavalappu siteen pätkän kera...eihän tuollaisen paketin kanssa voi edes nukkua.

perjantai 31. elokuuta 2012

Kaisa palaa kotiin

Iltamyöhällä automatka rautatieasemalle tarkoitti emännän ja Kaisan noutoa. Hippiäinen ehti olla tiistaista asti väsyttämässä Saimin kummeja "pääkaupunkiseudulla", ja yllättäen meillä kotiin jääneillä ei ehtinyt lainkaan olla sitä ikävä ;))
Hieman huvitti, kun pikkulikka saapui asemahallista emännän sylissä...ei edes omin jaloin siis ja se oli kuulemma saanut p-halvauksen Hesassa asematorilla, kun katusoittaja oli lurauttanut saksofonisoolon! Pikkuisen kyllä pistää kateeksi Kaisulin kyky matkailla junalla unten mailla.
Kotiin päästyään se ei sitten ollutkaan unten mailla ennen puolta yötä. Tavanomainen hirmuhepuli juoksutti likkaa pitkin seiniä ja koetteli jo kovin meitä kaikkia, etenkin kun vanha kunnon hauki-hammas oli ohjelmanumero 1. Sain Saimin kanssa pariin kertaan murahtaa oikein kovin ja isäntäkin päästeli hermostuksissaan samankaltaisia ääniä ennen kuin hippiäinen viimein tummui. Ja tummuikin oikein kunnolla, sillä se lurautti pisut unissaan alleen...hah!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Viskerpallin hurtat

Ei paljon ole järkeä Lagomorpha-suvun edustajalla, kun iltasyönnillään käveleskelee kahden Caniksen eteen! Silloin näet näistä molemmista kaivautuu esiin esi-isä Lupus, jonka seurauksena eräskin hominidi saa aina kyytiä ; )
Suomeksi sanottuna rusakon järjenjuoksussa ei ole kehumista, kun se tuppaa parin setterin iltalenkin varten nautiskelemaan tien pielen yrttejä. Isännällä oli jonkinlaisia fyysisä ja psyykkisiä vaikeuksia käsitellä innostuksemme määrää, sillä laitoimme toki V8:iin kierroksia sen mitä koneesta lähti ja viritimme vielä Saimin kanssa kunnon metsästyslaulun tavoitellessamme pitkäkorvaa. Harmi vain, että isännän ote sekä tasapaino pitivät, emmekä päässeet antamaan ristiturvalle lisävauhtia!
Epävireinen metsästylaulumme oli taas se elementti, joka antoi isännälle aiheen punastella heräilevien naapureiden katseiden alla...taisi joku jo naputella eläinsuojeluviranomaisten numeroakin luullessaan meitä kidutettavan ; )

tiistai 28. elokuuta 2012

Suuri junamatka

Ei sentään nasahtanut meikäläiselle, vaan Kaisa lähti isäntäväen työkiireitä karkuun Saimin kummeille Espooseen muutamaksi päiväksi hoitoon. Varhain aamukuudelta emäntä kaappasi pikkulikan kainaloonsa ja suori bussille, jolla sitten karautettiin rautatieasemalle visusti bussikuskista erossa pysytellen (hänellä kun kuulemma oli koira-allergia).
Rautatieasemalle sisälle päästyään Kaisalla oli kova kiire tervehtimään kaikkia matkalaisia henkilökohtaisesti...ja matkalaisilla kiire juniinsa. Asemalaiturilla ensimmäiset kaksi junaa aiheuttivat Kaisalle hieman sydämentykytyksiä ja piiloutumisen valotolpan taakse, mutta jo kolmas oli tuttua tavaraa. Eläinpaikalla junassa emäntä levitti likalle täkin lattialle, johon Kaisa sitten oikaisikin matkan ajaksi ollakseen reipas pääkaupunkiseudulla ; )

sunnuntai 26. elokuuta 2012

10 points for Saimi

Hups. Taas unohtui ajallaa kirjata merkittävä häpnaadi, johtuneeko lievästä sisarkateudesta : P
Mustikkametsästä näet palaillessamme Saimi seikkaili joukkueemme oikealla sivulla ja napsahti yllättäen tiukkaan seisontaan. Asennon vgeto taisi meidän rymistelymme lisäksi hermostuttaa liikaa maassa lymyilevää pyytä, joka tempaisikin lentoon siivet paukkuen. Isäntäväki totesi lintukoiran toimivan ihan kohtuullisesti ; ), haulikko vain puuttui, jotta tipu olisi saatu eräksi. Matkaahan ei ollut kuin kymmenen metriä...

Hauki, vouti ja Helmi

Mustikkametsä, Viljakkalan Karhe, klo 11.
Juuri ennen rauhallista aamiaista...
 Isäntäväki poimii jättimäisiä mustikoita ulkoaamiaisen jäljiltä tyytyväisenä, kunnes hauki hyökkää! Ensin se nasahtaa emännän ranteeseen ja huojauttaa uhkaavasti jo osin täyttynyttä keräysastiaa. Emäntä saa torjuttua nopealla käännähdyksellä seuraavan hyökkäyksen, mutta sitä seuraava osuu taas kämmenselkään ja sitä seuraava jne...onpa kivaa, kun perheen uusin jäsen Kaisa leikkii piikkihampaillaan vt. haukea ja pummii mustikoita syödäkseen minkä ehtii. Kun emäntä viimein onnistuu toimittamaan matalan maaohjuksen isännän ranteeseen, saapuu mutainen ja litimärkä vouti. Täydestä laukasta se ensin työntää kuononsa suoraan mustikka-astiaan ja verottaa runsaat 10% tuotosta ja sen jälkeen vouti-Saimi vielä vaanii vieressä ja vaatii poimittavat mustikat suoraan kädestä parempiin suihin.
Porukan Helmi on helppo arvata, jo nimen perusteella lauman ainoa viisas ja kauniisti käyttäytyvä eläin oli Helmi-Orvokki, naruvangin ominaisuudessa minä vain köllöttelin kulloisenkin kiinnipitäjän läheisyydessä marjanpoimintaa häiritsemättä ; ))
HUOM! Kaisan säkäkorkeus mitattu ja tulokseksi saatu 39cm.

perjantai 24. elokuuta 2012

Peura vai mikä?

Sienimatkalla maalla...minä köysissä ja muut likat vapaalla jalalla. Epistä, jopa Kaisa sai laukata kanttarelleja etsimässä Saimista puhumattakaan. Kaseikosta köytyi onneksi muutama kanttarelli ja vaalea orakas, sekä peura! Siitäkös Saimi sai hepulin ja veteli puskissa laikat lennellen. Minäkin innostuin tuoreista tuoksuista sen verran, että isäntä, joka roikkui sillä hetkellä narussani, aneli päästä päättämään edes jomman kumman, suunnan tai vauhdin ; )
Huomattakoon muuten, että olin kastellut jo päivällä jalkasiteeni litimäräksi, joten isäntäväki oli värkkäillyt minulle jo hieman sievemmän. Huomenna onneksi pääsen eroon jo koko rätistä...en kuitenkaan köydestä, siinä kun pitää roikkua kymmenisen päivää, eli ensi viikon loppupuolelle.

torstai 23. elokuuta 2012

Wau

Tänään iltapäivällä harjussa käydessämme äkkäsin ihmeellisen asian: jalka pelaa jo nyt ihan OK! Vaikka lekurin asentama töppönen vielä vähän tanssahtelua haittaakin, kävely sujui jo ihan ilman ontumista! Siitä oli kyllä seurauksensa, sillä isäntä luuli, että pidän tassuani vieläkin führer-tervehdyksessä, enkä sen paremmin kastele pakettiani märässä maassa. Vaan nietua ja koska firman asentama jalkine kastui, meni se kotona vaihtoon. Niinpä minulla on nyt tähtikuvioinen minijalkapaketti.
Illalla Kaisa kävi muka hätimässä marjapuskissa, mutta törmäsi kahteen siilinpoikaseen, nyrkinkokisiin sellaisiin. Allaolevassa kuvassa ei enää Kaisaa näy, sillä se otti hippalivot ; )

Jonkin verran näyttää tuo isännän eväskin kiinnostavan perheen pienokaista...

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Anamneesia pukkaa paketin kera

Olinpas eilen aikas pöllyssä, kun isäntäväki tuli noutamaan meikäläistä jalkaoperaation jäljiltä. Aika nöyryyttävää oli myös märkä alusta, mutta piruakos noille kemiallisille iloliemille voi. Onneksi aamulla oli jo pääppö selvä, sain vieläpä nukkua yöni häkissä, pikku rascalilta suojassa ; )
Jalassa on taasen punainen paketti, turvotusta estämässä kuulemma, mutta ei sille kyllä varata viitsi. Mokomaa pökälettä ei kuitenkaan tarvitse pitää kolmea - viittä päivää enempää neljännen jalan käyttöä haittaamassa. Saattaapa olla, ettei selkäkään ehdi menemään ihan jumiin.
Anamneesissa todettiin poistetuksi pinna, ruuvi ja serklaasivaijeri, joita oli kuulemma hieman huono löytää sidekudoksen seasta. Eväspakettiin laitettiin satsi antibiootteja ja pullo kipulääkettä. Lisäksi komennettiin köysiliikuntaan kymmeneksi päiväksi, kunnes hakaset saadaan pois. Sitten ryhdytään ajamaan mopoa hitaasti kovempaa... ; ))
Kaisan papereihin tuli ilmaus: kapea purenta, jonka vuoksi alakulmurit raksitiin pois. Pysyvien hampaiden suuntaamiseen, jos ne nyt sitten meinaavat kasvaa kapealle, neuvottiin palloleikki. Kulmahampaiden taakse hakautuvalla sopivalla pallolla pelmutaan runsas viisi minuuttia neljä kertaa päivässä...se tietää oman loman ottamista isäntäväelle...
PS. Kaisa oli tänään taas isännän matkassa töissä ja nyt se ei juuri nukkunut. Illalla se pääsi ekan kerran sohvalle suoralla hypyllä!

tiistai 21. elokuuta 2012

Hampaat lähti ja unet on pikku painajaisia

Huh, mikä mekkala...ja eikös se tietysti ollut Kaisa, joka havahtui narkoosistaan hieman liian hyvissä ajoin. Vaikka olin juuri saanut kunnon tykityksen mömmöjä, ei uni meinannut tulla silmään.

Vethaus kutsui

Taas oli tilattu aika Hattulan koirasahaamosta. Tällä kertaa ehdittiin jo ennen pimeätä paikalle, itse asiassa hetimiten kireästi isännän työpäivän perään. Odotushuoneessa parveili runsaasti hurttia ja niiden kuskaajia, mutta se ei meitä juuri hetkauttanut. Ensin käytiin vaa'alla ja se näytti seuraava: minä, Helmi-Orvokki 23,7kg, Saimi 24,5kg ja Kaisa 8,5kg...se rotko on ilmiselvästi ollut ruoka-aikoina kotona ;)
Kaisa laitettiin ensin unten maille kulmahampaan, tai mahdollisesti parin, pois ottoa varten. Likka sippasi nopeammin kuin olisi kuvitellut olevan mahdollista ja siirtyi lääkärin kainalossa kohti operaatiokeskusta...
Minä taas saan odotella vielä tovin vuoroani. Sitten lähtevät raudat jalastani!

maanantai 20. elokuuta 2012

Pientä poseerausta ja muutakin reteilyä

Me isot tytöt olemme saaneet taottua Kaisan kaaliin, kuinka pitää istua namia varten ja saapua kutsuttaessa ja vihellettäessä. Kulku kolmeen hurttaan sujuu parhaimmillaan kauniina viuhkana, Kaisa keskellä...kun vielä vähän jarruttelemme, niin Kaisakin pysyy (ja isäntä myös) vauhdissa.

Otettiin vähän kuviakin...Emäntä piti meitä hieman malliksi asennossa ja isäntä rätki kuvia. Ikävästi tuo aurinko vain paistoi ;))




lauantai 18. elokuuta 2012

Camaro ja Kaisa

Hääpäivän (kummit virallistivat suhteensa!!) aamu valkeni kauniina ja kesäisenä. Pääsimme aamulenkille koko laumalla, mutta sitten isäntäväki vetäisi pyhävaatteet ylleen ja pakkasi Kaisan autoon. Kolmikko lähti hippulat vinkuen kohti Kangasalan kirkkoa ja me vetäydyimme Saimin kanssa häkkiemme perille naatiskelemaan Kaisattomasta tilasta.
Kaisaa vietiin perillä kuin kuoriämpäriä, sillä isäntä ronttasi sen pikavauhtia juhlapaikan näyttämön sivulle pystyttämäänsä häkkiin, tempaisi muonat ja vedet naaman eteen sekä vielä luun till. Sen paremmin laannuttelua ei ollut luvassa, kiire vihkaisuun kun oli kova, mutta Kaisa-kovaluu rouhi luunsa ja ryhtyi unelle...
Sillä välin vietettiin hienot vihkiäiset ja ilman vetistelyä ei niistäkään kinkereistä selvitty. Kun hääpari oli saanut toisensa ja juhlakansa puhallellut saippuakuplat heidän ylleen, olikin jo valkoinen ja ärtsyn näyttävä juhla-Camaro valmis rohauttamaan V8:lla pikku kiekauksen, jotta muut ehtisivät hippapaikalle.
Tässä vaiheessa isäntä posahti taas tirkistelemään Kaisuliinin tilaa. Mitään hätää ei näyttänyt olevan, sillä likka uinui täysillä. Ilta oli jo pitkällä ja hääseurue oli jo ehtinyt eväänsä nauttia, ennen kuin Kaisa viimein sai nostettua luomensa. Sen jälkeen olikin likalla vientiä, sillä kummipoika Eetu huolehti ulkoiluista Saimin kummitädin kanssa ja koko muu herrasväki taputteluista ja ihasteluista.
Kaisaa ei hulabaloo häirinnyt, mitäs nyt veteli liikuntavälien tauot lonkkaa aurinkoisella ja lopulta pilkkopimeällä kuistilla.
Kansalaisten mielestä hääparin lisäksi hienointa häissä olivat Camaro ja Kaisa.

perjantai 17. elokuuta 2012

Häävalmisteluja

Kaisan päivä alkoi tiukalla koulutuksella Saimin kummisedän toimesta, kun taas me isot likat pääsimme harjuun pitkälle lenkille emännän seurassa. Aah, ihanaa päästä kunnolla oikomaan jalkojaan.
Päivällä epätoivoiset yritykset saada Kaisa vaipumaan rauhassa uneen mökissä menivät mönkään ja häävalmisteluihin singahtavat kaksijalkaiset joutuivat ottamaan sen mukaansa. Meille koitui tuosta rauhaisien päiväunien hetki.
Kaisa taas pääsi käymään olutostoksilla Plevnassa ja tutustui samalla pelotta parkkitalon uumeniin.
Seuraavaksi Kaisa singahti teetättämään polttarikuvia bestmanin ja emännän peesissä ja sen jälkeen Kaisa onnistui viihdyttämään itseänsä pitkämielisesti Kodin Anttilan pihaistutuksissa ja MacDonaldsin ulkopöydän alla. Tavanomaiseen tapaan likka herätti hämmästystä olemalla niin rauhallinen ja tasapainonen, varsinkin eräs englanninsettereitä enemmän tunteva naisihminen oli kovasti vaikuttunut.
Vielä seikkailujen lopuksi Kaisa veteli parin tunnin nokkaunet juhlapaikan terassilla muiden vääntäessä paikkoja kohilleen. Kun kotona oli vielä autonpesupuuhaa, niin jo Kaisakin innostui mukaan varastaen pesuharjoja nopeammin kuin niitä siltä ehdittiin pois keräillä. Yksi löytyi lopulta Saimin häkin periltä....niin kuin isäntäväki ihan oikein arvelikin, rauhallisen päivän iltana hippiäisestä kuoriutuu aina pieni perkele...

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kaisahan edistyy

Kuusitoista kertaa sohvalle ja niska-pierse-otteella alas. Siinä Kaisan päivän edistysaskeleet sen lisäksi, että se salavihkaa kipaisi raput yläkertaan ja takaisin. Isäntä väitti kaikille, jotka vain halusivat kuunnella, että Kaisuliini on itsepäisin koira, mikä kototalossamme on kuunaan piipahtanut, saati sitten asunut...

Kaisa grafiikan kokouksessa

Taas kerran pääsimme Saimin kanssa helpolla, kun Kaisa jatkoi työelämäänsä isännän matkassa. Tänään työmaalla ei ollut ketään varattua koiranhoitajaa, niinpä isäntä joutui heti aamusta hinaamaan Kaisan sylissään päivän aloittavaan grafiikan kokoukseen. Siinä tilaisuudessa ei koiranvihaajia ollut, joten Kaisaa paapottiin oikein olan takaa, jopa sen verran runsaasti että se sippasi lopputilaisuuden ajaksi sohvalle lonkkaa vetämään...

tiistai 14. elokuuta 2012

Kaisa työmaalla

Koska tuo ärsyttävä (viime yönäkin mokoma itikka roikkui vähän väliä korvassa kiinni ja varasi vielä paikkani patjalla) uusi kotihippiäinen Kaisa ei vielä pärjää itseksensä tai edes meidän kanssamme koko päivää kotosalla, otti isäntä sen mukaansa töihin. Meidän lähtiessämme nauttimaan laatuaikaa emännän kanssa aamulenkille pakkasi isäntä ensin häkin ja sitten muita pikku tarvikkeita autoon ja sitten vielä sijoitti Kaisan takaluukuun.
Työmaalla isäntä ensin ulkoilutti Kaisan ja samalla "sosiaalisti" sitä tehokkaasti, sillä likka moikkasi taas reippaasti kaikkia sitä paapomaan tulleita. Varsinkin juuri sitä herraa, joka jo kaukaa ilmoitti vihaavansa eläimiä ; )) ...taisi kyllä olla kyse pikemminkin pelosta. Siinäpä sai sekin fobia kyytiä innokkaan Kaisan käsittelyssä. Hoitohommat töissä oli suunniteltu isännän työkaverin tyttären viimeisen lomapäivän ohjelmaksi ja hienosti hän hommat hoitikin. Vaikka eipä Kaisassa niin kovasti hommia ollutkaan, se kun nukkui melkein koko päivän...riekkuakseen sitten hirmu vauhdilla koko illan ; )

maanantai 13. elokuuta 2012

Matkailua

Me isot ja muutenkin viisaat setterit jouduimme häkkikanoiksi, kun emäntä pakkasi pikku-hippiäisen matkaansa. Siis vyötti valjaisiin ja nappasi mukaansa kampaajareissulle.
Bussimatkan aikana Kaisa kuulemma istui pontevasti emännän sylissä ja seuraili maailman tapahtumia. Kun pari pääsi keskikaupungille, halusi Kaisa moikata melkein kaikkia vastaantulijoita. Ne harvat, jotka jäivät huomionosoitusten ulkopuolelle olivat vain turhan tiheässä tervehdittäväksi yksitellen ; )
Kampaajalla hippiäinen heittäytyi (tervehtimisseremonioiden jälkeen tietty) keskelle lattiaa vetämään lonkkaa ja nukkuikin koko operaation loppuajan. Paluureissulla jo melkein kotona oli tarpeen hieman ensin arastella läheltä ohi meneviä autoja. Jo neljän auton tarkemman tutkailun jälkeen Kaisa havaitsi ne suhteellisen vaarattomiksi, kunnes ohi rymäytti rekka ja aiheutti pikku säikkypompun. Parilla lisärekalla tuokin hyppely loppui ja likka tottui mekkalaan.
Illaksi Kaisa pääsi tutkailemaan emännän häälaulutreenejä. Alkukahvittelun ajan Kaisa kiersi ohjatusti taloa ympäri aiheuttaen vain hieman harmaita hiuksia emännän tädin miehelle kieppumisellaan. Itse laulusession alun likka veteli unia keittiössä, kunnes yhtäkkiä havahtui puuttuviin ihmisiin ja rynnisti silmät pyörien ääntä kohti. Olohuoneen keskellä Kaisa viimein tunnisti emännän ja heittäytyi siltä seisomalta jatkamaan uniaan.
Me Saimin kanssa saimme siis nauttia pennuttoman talouden rauhasta ja ulkoilla isännän ohajuksessa ilman sitä pikku häiriötekijää...

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kuulutukset

Hei hienoa ja onnea, sillä tänään olimme kuuntelemassa (siis kaksijalkasiet, sillä kirkon portilla koira oli ruksin alla) kummieni kuulutuksia. Olimme yllättäen majoittuneina Passatin peräloosteriin toimenpiteen ajan ja vielä Kaisan kanssa. Parissa päivässä olemme kuitenkin jo sen verran tutustuneet, ettei yhteiselo tökkinyt ; )
Kristillisten menojen jälkeen tutkittiin juhlapaikkaa ja sitten matkailtiin tulevaan anoppilaan eväälle. Me hurtatkin saimme nauttia ravitsevat papuannokset, kun taas kaksijalkaiset joutuivat tyytymään paellaan, kakkuun ja kahveehen ynnä shamppanjaan.
Ihmisten evästelessä me koirahurtat saimme vahtia toimitusta Mayan (tuo musta-valkoinen) hienosta aitauksesta. Noo, Kaisa kyllä taisi nauttia Mayan kanssa kaahottamisesta.
Hurttalan tytöt.

lauantai 11. elokuuta 2012

Kaoottista maalaiselämää

Ei ihan niin hienoa heräillä pitkin yötä tuvan lattialta pikkusetterin töykkimiseen. Joskus puoli kuuden aikaan Kaisa pisti ihan ranttaliksi...heti kun oli saanut luruteltua takan eteen asetelluille papereille aimo pisun. Pikku pentele laukkasi ympäri tupaa ja sai samalla hereille meidät muutkin. Emme sitten millään innostuneet mukaan leikkiin, vaan törkkäsimme itsemme Saimin kanssa sohvalle unia jatkamaan ja jätimme häirikön isännän taltutettavaksi. Siinä äijä ihme kyllä onnistuikin...heti tunnissa ; ))
Yhteinen aamiainen.
Päivän puuhanaan pikku hippiäinen auttoi isäntäväkeä marjanpoiminnassa, kun taas me täysiaikaiset pääsimme siinä sivussa ulkoilemaan ihan omin luvin metsän puolelle.
Herukat talteen.
Erehdyin valitettavasti käräyttämään itseni eräällä tällaisella seikkailulla haukkumalla metsäkulkijoita turhan kuuluvasti, niipä jouduimme siten Sämpylän pihavalvontaan Kaisan riepotettavaksi...

perjantai 10. elokuuta 2012

Turkkuseen taasen ja takaisin

Ei voi olla totta! Taas lähdettiin Turkuun, ja vielä pikkusetterin noutoon! Isäntäväki oli käynyt jaakobinpainia ja kauppaneuvotteluita itsensä ja koirankasvattajien kanssa pari päivää ja tuloksena oli siis matka Turkuun. Sieltä auton takaluukkuun tarttui pieni maanvaiva nimeltään Red Fellow's Nordach Siofra, joka sai meidän porukoilta nimekseen Kaisa (-Elviira).
Kaisa oli eräs niistä keskiviikkona sirutetuista siskonlikoista, sellainen melko valkoinen muutamin punaisin merkein. Likka oli ponteva vesseli, ainakin painoltaan, sillä sen vaaka pysähtyi 7,09kg kohdalle.
Purjon putsaushetki levähdyspaikalla Auran tienoilla.
Paino ei tainnut kotimatkan aikana lisääntyä, sillä neiti tuuppasi jo Aurassa neliön purjot takaluukkuun. Niinpä meillä Saimin kanssa oli entistä tukalampaa mokoman mölliäisen kanssa. Saimi varsinkin hermostui moisesta ja kuolasi kuin Niagara. Matkan aikana Kaisa ehti vielä heittää kahdesti till purjot ja päälle vielä pisutkin.Parilla pysähdyksellä ja pikaisella kotokäynnillä ajauduimme puole yön maissa maalle tuvan lattialle uinumaan...

"Lopputarkastus"

Aamukasteen kaapimisella auton ikkunoista alkoi tämä päivä. Sitten meidät Saimin kanssa pakattiin taas autoon ja matkan kohde osoittautui Vethausiksi (se elukkalekurila Hattulassa). Siellä jouduin lääkärin tarkan silmän alla laukkailemaan eestaas pihamaalla ja sitten vielä vanuteltavaksi ja venyteltäväksi. Eikä siinä kaikki, sillä sitten sain vielä piikinkin nahkaani ja taju lähti! Kun siitä tokenin, olikin operaatio jo ohi...emäntä vain tyytyväisenä luki anamneesia, josta ilmeni ettei jalassani sittenkään näkynyt merkkejä nivelrikosta ; )) sen kuin oli ontumista ja jäykkyyttä nilkassa ja olassa. Kuulemma olivat päätyneet siinä keskenänsä sitten napsaisemaan pellit pois jalasta nahkaa hinkkaamasta. Aikakin oli jo tilattu, eli ensi 22.8. odottaa taas leikkauspöytä...

torstai 9. elokuuta 2012

Ihme supatusta

Tänään puhelin pirissyt vähän väliä tai sitten emäntä on vastaillut luuriinsa. Jotain kummaa taitaa olla tekeillä, sillä puheissa toistuu outo nimi, Kaisa, vähän väliä....?? Onkohan emäntä raskaana vai tuleeko meille joku kylään?

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Turkkuses käymäs

Turku, Suomen lounainen helmi, tuo sivistyksemme kehto, oli keskiviikkoisen toivioretkemme kohde. Tarkemmin sanottuna kävimme katsomassa sisko-Ritan pentuja ja tietysti itse Ritaa ja sen punaista "asuinkumppania" Rudia. Me Saimin kanssa emme (tietenkään) päässeet pentuaitaukselle, mutta isäntäväki kuolasi siellä hyvän tovin. Sitten vielä Ritan ja Rudin isäntäväki ja meidän kaksijalkaiset pakkasivat pikku-setterit autoon ja koko konkkaronkka häipyi jonnekin (pennut lääkäröitiin ja sirutettiin). Onneksi poissaolo ei ihan iäisyyksiä kestänyt ja mekin pääsimme alkuasukaskoirien kanssa kunnon metsälenkille oikomaan raajojamme ennen kotimatkaa. Jos joku jostain kumman syystä haluaa katsoa pentujen kuvia, niin Picasasta löytyy...;))

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Musti hirvikässä

Aamun varhainen lenkki lähti liikkeelle vähän poikkeuksellisesti, sillä kaksijalkaiset pakkasivat pykälään oikein repun, jonne tungettiin matka-aamiainen ja mustikkakipot.
Menomatkalla nokkaani tunki muinaisesti tuttu dunkkis ja pöläytin saman tein puskiin tarkastamaan tilanteen ja eikös puska ryskynytkin arvaamallani tavalla hirven oikaistessa hiiteen...ja kyllä isäntäväki peljästyi;)
Lähinnä kai siksi, etten saisi sorkasta ottaani, tai Saimi sitten, mukaan hirvenajoon sekin tietysti ryntäsi. Vahinko vain, että sarvipää veteli väärään suuntaan eli poispäin mustikkamailta:))
Mustikkalassa oli loistokeli, aurinko paistoi ja raikas tuuli hiveli turkkia. Siksipä me Saimin kanssa vetelimme huomaamattamme itseltämme vieterit suoriksi. Janon tällöin yllättäessä piipahdimme mekin mustikassa...siis mustassa turveliejussa vähän vilvoittelemassa ja juomassa. Meni viimeviikkoinen pesu aika hukkaan:)
Saimme muuten kallioltamme seurailla muitakin luonnonihmeitä kuin hirviä, eli varpushaukkaperheen lentoharjoituksia...pienokaiset pitivät melkoista mekkalaa ennen nousukiitoa!

lauantai 4. elokuuta 2012

Väsynyttä?

Lyhyestä yöunesta huolimatta löysimme heti aamulenkillä teeren ja pyyn (kaksijalkaiset taas löysivät kanttarelleja ja vaaleita orakkaita = sieniä)
Muuten päivä meni löppöillessä. Vasta saunassa käynnin jäljiltä saimme huuhaa-hössötyksen käyntiin ja vetelimme pitkin pihaa siinä määrin vauhdikkaasti, että isäntä nauraa hörskötteli kohelluksellemme...

perjantai 3. elokuuta 2012

Aikas kinkerit

Salamalähdön syy maalle ilmeni siellä melko pikaisesti. Kiivas ruohonleikkuu ja saunan lämmitys ehti tuskin vaiheeseen yksi, kun paikalle jo alkoi lapata autoja. Niistä purkautui nippi epämääräistä porukkaa ja sitä sitten piti hieman vahtia ja haukkua. Koska tulokkaat kuitenkin melko pikaisesti osoittautuivat isäntäväen tutuiksi vaihdoin moodin morjesteluun ja Saimikin sai rääkättyä tulijoita nojailemalla kieli pitkällä ihmispoloja vasten ;)
Saapujat majoittuivat pysyvän tuntuisesti saunan terassille, sillä yö ehti melkein vaaleta ennen kuin pääsimme unille...Hooooh

torstai 2. elokuuta 2012

SS3 Mynnilä

Jälleen oli Neste Oil Rallin aika. Siksipä meidät koirapolot pakattiin taas auton takaloosteriin ja matka kohti Keski-Suomen sorarännejä alkoi...Roheasta kuvauksesta huolimatta ensin mentiin emännän kanssa poimimaan isäntä Helsingin-junalta ja sitten ajeltiin ihan vain valtatietä toiselle puolelle Päijännettä. Koskapa reissu tehtiin Korpilahden kautta, ajelimme jälleen Kärkistensalmen sillan ylitse ja surauttelimme sitten tosi hienoja maisemateitä etelään, kohti Sysmää. Kymmenisen kilometriä ennen "Päijänteen helmeä" käännyimme sorille ja lopulta parkkeerasimme tien poskeen. Samalla saimme selville vielä toimivalla matkapuhelinverkolla, että kummini olivat juuttuneet tasan tarkkaan toiseen päähän pikataivalta...se siitä yhteisestä rallireissusta ; (
Isäntäväki oli onneksi varannut matkaan riittävästi evästä ja meille kunnon kuljetusvälineet. Niinpä isäntä sai käveltyä poikkeuksellisen kevyesti vaadittavan kilometrin katsomopaikoille meidän vetoavullamme emännän mönkiessä perässä ruokakopan kanssa. Puikimme siis sankan ihmisjoukon välitse pikataipaleen varteen ja me Saimin kanssa pääsimme ihan ilmaiseksi sisään, alle 12vee kun ollaan ; )
Katsomopaikkamme oli ohrapellon kulmauksessa ja siitä näki kiitävät kotterot tosi pitkän aikaa. Me tosin Saimin kanssa lähinnä laidunsimme runsain mitoin tarjolla olevaa ohrankortta ja väistelimme ohrapirtelön vaikutuksen alaisia koiran taputtajia parhaamme mukaan. Porukkaan sattui onneksi vain yksi haukkumista edellyttävä örisijä. Emäntä onnistui melko helposti kuitenkin saamaan herpaantumattoman huomiomme tarvittaessa koiranmakkaran pökäleellä ja ohivaappuvat rallikansalaisetkin onnistuivat olemaan katkomatta jalkojamme ylikävelemällä.
Noin viidenkymmenen rallimopon suhahdettua eetteriin lähdimme köpöttelemään takaisin autolle. Isäntäväki kadehti kävellessään hienoja matkailuautoja ja me taas kadehdimme autoissa majailevien kaksijalkaisten grillieväitä...makkaran ja pihvinkärryttäjiä kun piisasi.
Autole saavuttuamme otimme stintin Sysmään, jossa viimein yhytimme kummini. Sitten päristeltiin peräkanaa Heinolaan kaffeelle, tai siis, me jäimme Saimin kanssa autoon nukkumaan tauon ajaksi.
Kotiinkin joskus yöllä päästiin, joten jälleen kerran me hurtat selvisimme vuosittaisesta rallikoettelemuksesta ; ))

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Muutos

Eipäs onnistunutkaan ensi torstain lekurointi, vaan päivä siirtyi perjantaille, 10.8. No, huolto odottaa, anyway.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Lääkäri varattu jälleen

Emäntä sitten otti ja tilasi minulle lääkärin Hattulasta. Saapa katsoa lähtevätkö raudat jalasta, kun lekuri pääsee koipea rääpimään, toivottavasti. Aika on ensi viikolla, torstaina 9.8. ja ainakin röntgeniin joutuu...

Onko Mikkeliin mänijöitä?

No on, sillä vuorossa oli sunnuntainen kesäretki koti-kenneliin. Heti puolilta päivin lähdettiin reissuun aikomuksena olla mutkamatkailun jäljiltä perillä ennen iltaviittä. Taas oli hellettä luvassa ja kun ulkoilimme Kärkistensalmen sillalla, niin ilmeni, että eilinen oli suorastaan kylmä päivä ; )
Kärkistensalmi, +28C
Noo, lopulta perillekin päästiin ja tietenkin piipahdimme uimassa sotkemassa turkkimme ennne kuin morjestimme aika laumaa eri näköisiä hurttia, kuten Gupsya, Fayea, Siriä, Peppiä, Jatzyä, Fionaa, Pimua, Hugoa, Heviä ja Justusta sekä paria kissaa. Se vanhempi ei pelännyt yhtään mua, enkä siis viitsinyt häiritä sitä, vaan toinen pörröisempi elukka sai sen verran kyytiä, että sen kuin liiterin nurkasta säleet lensivät kisun kipaistessa katon rajaan...
Gupsyn emäntä oikein kehuikin meikäläistä rauhalliseksi (hah) ja kauniiksi (sen jo tiesinkin ; ).
Meidän kirmatessa kedolla isäntäväki ihmetteli Pepin pentuja ja otti pari kuvaa (Picasasta löytyy lisää) sekä pennuista, että nuoresta äidistä ; ) Emmi kävi napsaisemassa Ruusu-siskon pienokaisista myös pari kuvaa...

Jokunen Pepin pienokaisista
Ruusu ja pesue
Illan päätteeksi heittäydyimme lepäilemään pöydän alle evään toivossa...

Tai siis, minähän itse asiassa jouduin vielä arvostelunkin kohteeksi. Paikalla oli nimittäin Mikkelin KV-näyttelyssä toimineita tuomareitakin Hollannista, ja syntymäpäiväsankari-rouva (tiukka tuomari, joka jo kolme vuotta sitten antoi emännälle minun esittämisestäni hieman palautetta) tarkasteli minun jalkaani ankaran uintikomennon antaen.
Kotimatkan vetelimme hirsiä, mutta kotona ei nukuttanut. Tuli meinaan vähän vietävänmoinen ukkonen päälle juuri kun ehdimme kotiin. Se oli kuin hitsausliekkiä seurailisi, kun salamat rätkivät. Mekkalakin oli hirmuinen, joten menin varmuuden vuoksi pöydän alle odottelemaan jytkeen laantumista...

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Pikapesu

Ihan oikea hellepäiväkin sattui tälle kesälle, tai voihan niitä tulla muitakin...epätoivossa on hyvä elää, ainakin Saimin, se kun ei oikein diggaile hellelämpöjä. No, onneksi pääsimme taas maalle, vaikka tarkoituksena olikin vain "päästä pesulle". Emäntä kun oli havainnut minua hieroessaan moisen toimenpiteen tarpeelliseksi käsien ollessa ranteita myöten mustat ; )
Pikku valmisteluna emäntä lämmitti 80l vettä kiehuvaksi ja lantrasi sen sitten koiranpesuun sopivaksi. Sitten luraus shampoota karvoihin ja ankara vaahdotus saunan kuistilla. Hetki kuplakärvistelyä ja sitten saavilliset lämmintä vettä huuhdontaan ennen pyyhkeisiin pääsyä! Sen verran tuli puhdasta, että ehkä kehtaamme lähteä huomenna Mikkeliin kasvattaja-Riittaa ja Gupsy-boyn (se jässikkä, jonka piti olla mun sulhoni keväällä) emäntää katsomaan...

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Mustikoitsemassa

Kerrankin kesäpäivän tapainen. Jopa niin paljon, että isäntäväki pakkasi meidät työpäivän jälkeen pikaisesti autoon ja matka maalle ynnä mustikkametsään alkoi. Lämmintä riitti sen verran, että isäntäväen poimiskellessa marjojaan saimme Sämpylän kanssa oheislaukatessamme etsiä jokaisen rutalätäkön viilentyäksemme. Juuri ennen poiminnan päättymistä Saimi-Sämpylä kipaisi jopa niin kauas vesistöä etsimään, että kaksijalkaiset jo hermostuivat sen joutuneen kyykärmeksen uhriksi. Isäntäkin poukkoili hakkuuaukiota edes takaisin vihelteli kuin muinainen Frank Whittaker...joo, kyllä se Saimi sieltä suori porukkaan mukaan ja loppuilta sitten perkailtiin marjoja laiturilla auringosta naatiskellen ennen kotiutumista.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Hullu lentäjä

Emännän kaveri saapui noutamaan häntä illasta johonkin konserttiin ja eikös emäntä päättänyt reippaasti tervehtiä tulijaa ikkunan avaamalla. Samalla Saimikin päätti tervehtiä ja oikein perin pohjin, sillä se syöksyi suoraan avoinna olevasta olkkarin ikkunasta kedolle! Hieman pelästyi tuossa tuoksauksessa sekä tulija että emäntä, josko taas katkesi jalka tai pari. Vaan eipä mitään, Sämpylä sen kuin pinkaisi pusimaan vierasta.
Vastaisuudessa lienee viisainta pitää vieraiden tullessa klasit kiinni...

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Terminator

Päivän kuluttua läpi tassujen isäntäväen keskitysleirimäistä mökkiipuurtamista seuraillen pääsimme Saimin kanssa lopulta postinhakureissulle mukaan. Köydessä kulku taasen tökki hieman, siis meillä ja isäntäväki opasti parhaansa mukaan, kuinka reipas setteri kulkee vetämättä. Kun viimein taas muistimme normaalin vetämättömän liikehdinnän niksit, oltinkin jo lammashaan kohdalla. Siihen katosivat kaikki päähän paukutetut siivostikulkuopit, kun räjähdimme kirsut kiinni aitaan määkijöitä ihmettelemään. Viime kerralla isäntä oli vielä sellaista mieltä, että olisi kiintoisaa nähdä, mitä me lampaille tekisimme. Vaan nyt hän oli jo varma siitä, että taitaisimme tehdä niistä oikopäätä viuluja ja villasta takin ;) Palattuamme mökille oli saunan nurkalla musta KISSA! Harmi, että olimme vielä köysissä. Sekin ongelma kuitenkin korjaantui, kun menimme porukalla saunaan. Sillä sieltä palatessamme emme olleet Sämpylän kanssa köytettyinä. Hullua kyllä, löysimme mustan kissan juuri siitä, minne se meni jo tuntia aiemmin piiloon. Hetken kuusikkopuska pöllysi ja sitten mirri kiiti meidän setteriden kiltisti seuraamana saunan kuistin alitse naapuriin. Olisin varmaan saanut sen kiinni, jolleivät kaksijalkaiset olisi saaneet ihan hepulia...

torstai 19. heinäkuuta 2012

Jo lähti napit

Kummisetä ahkeroi viime sunnuntaina aikas paalin maksakuutioita. Ensin se pilkkoi ja keitti ne ja sitten vielä kuivatti uunissa pikku kikkareiksi. Niistä kuulemma tuli maukkaita kiitospaloja. No, maukkaita ovat! Saimikin teki vaikka mitä vekkulitemppuja, kun oli uhkana saada palkkioksi maksakuutioita! Emäntä oli tänään jättänyt loput kuutiot keittiön työpöydälle "tuulettumaan" ja laittanut meidät piskit häkkiin lähtiessään humputtelemaan. Isännän tultua kotiin, pääsimme tietysti lenkille, mutta sen jälkeen hän meni pahaa aavistamatta leikkaamaan ruohoa. Eikä teljennyt meitä pois keittiöstä ; D Toimelias ruohonleikkaaja havahtui kesken työn ankaraan kolaukseen, jostain, vaan eipä viitsinyt lähteä tarkastamaan äänen lähdettä. Kun sitten sekä isäntä, että kotiutunut emäntä viimein tulivat keittössä piipahtamaan, havaitsivat he lattialla lojuvan puisen leikkuutason ja nipun kuivamassa olleita keittiövälineitä siinä ohessa. Isäntä valisti emäntää, että tuosta se ääni oli varmaan kuulunut, johon hän havahtui pihalla työskennellessään, johon emäntä totesi, että näyttäpä tuo namilautanen kovin kiillotetulta tuossa pöydällä! Käry siis kävi...eikä maksa vaivaa tehdä kiitospaloja, joiden eteen ei tehdä toivottuja temppuja ; ) Isäntäväki arveli tahmatassun ollen Saimi, vaan iltayön tuoksuvien artefaktien nojalla jouduimme molemmat vastaajiksi. Vaikka enhän minä nyt työpöydälle ylety...

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Posti-Hilman jäljillä

Oli sekin, kaikki muut (isäntä, emäntä, Saimin ja minun kummisedät ja vielä Frida-perro) paitsi minä!! pakkautuivat aamulla autoon lähteäkseen Posti-Hilman lenkille. Lenkkeilijöillä oli munkkia sään kanssa, sillä aamupäivästä oli vaihteeksi enemmän kuivaa kuin märkää.
Seuraavaksi isäntä kirjurina selventää matkan tapahtumia...
Karhen koulun pihamaalla oli joukko trimmattuja urheiluhemmoja ja jokunen tavallinen taatelintallaaja. Muutama koirakkokin oli Saimi-isäntä, Frida-sen isäntä -akselin lisäksi lähdössä jalkoja oikomaan. Emäntä kävi tukemassa ilmoittautumismaksuilla paikallista kyläseuraa. Sillä välin Saimi ja Frida saivat juoksuvaljaansa ja kuljettajatkin koukkuvyönsä asennettua. Kun kaikki olivat saaneet keräännyttyä nippuun, niin lähtö"laukaus" kajahti ja porukka lähti valumaan reitille. Saimi oli intoa piukassa, joten lähtökiihdytys oli huimaava, ja koska Fridalla on tapana pitää samaa vauhtia kuin Sämpylä, sai toinenkin kaksijalkainen heti kyytiä. Ankaran jarruttelun jälkeen porukan muutkin jäsenet saivat koiravetoiset kiinni ja matka jatkui melko hyvää vauhtia eteenpäin. Suuri osa reissusta juostiin vauhdikkaasti, mutta kaikkien ojien kohdalla ja virallisilla juottopaikoilla pysähdyttiin koiranuittoon ja -juottoon. Asfalttiosuuksilla piskit yritettiin saada pysymään pientareen puolella, väliin vain varsin huonoin tuloksin...Fridalta kulahtivat polkuanturat melkein verille. Onneksi aurinko oli suurimman osan matkasta pilvessä ja koirat pystyivät pikku kastelulla helposti kipittämään kaikki 14km isommin kuumenematta. Matkaan meni aikaa hieman alle 1.40, joten vauhti ei ollut aivan olympiatasoa, mutta olivathan siinä mukana kaikki koiranuitotkin ja muut nuuskintatauot ; )
...huomattakoon, että minä, Helmi-Orvokki, olisin ilman muuta jaksanut juosta moisen kiekauksen pikku jalkavaivoista huolimatta!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Frida väänsi rinkelin eteiseen :)

Taitaa tuo alituinen humppaus olla vatsaa vääntävää puuhaa: Friiduli otti ja väänsi kauniin torttukiekuran eteisen matolle! Tuoksu on huumaava ja pikkuisen naurattaa, kun kummi supsuttelee kädet kurassa jälkiä pois... Oho, sillä välin kun kaakimon putsaus oli vielä työn alla, niin Frida ehti vielä lirauttaa pikku pisut sille vanhalle tutulle matolle...onneksi molemmat lattianpäällysteet olivat vielä pesemättömiä...

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Tampereen humppamarkkinat

Frida-perro tuli kylään. Silläkin on juoksut menossa ja vielä "siinä" vaiheessa. Saimilla on onneksi tilanne jo menossa hieman ohi. Se ei kuitenkaan erityisesti haitannut Tampereen humppamarkkinoiden alkamista. Pariskunta pomppi ensin vekkulitempuin toistensa ympäri hyvänkin tovin ja sitten Frida aloitti humpan ja tiukan halin Saimin ollessa hyvin tyytyväisenä matkassa :)) Humppaamisen väliaikoina Sämpylän korvavaikut tuli tarkasti, hyvin tarkasti, poistettua...ja tätä vain jaaaaatkuuu...no, eipä onneksi tarvitse sotekutua moisiin puuhiin.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Mansikkapäivä jatkuu...

Evästelyn ja "koiratapaamisen" jälkeen matka jatkui emännän kaverin maatilalle/mökille. Siellä paistoi kaikkien yllätykseksi aurinko, joten pääsimme saapastelemaan taas piahamaalle. Ensi töikseni löysin rastaanpoikasen, joka oli lievästi lentovammainen. Se pyrähti pakoon latoon, josta sitten kävin poimimassa sen heti kun isännän silmä vältti. Emäntä sitten sai minut ikävästi kiinni, kun hiippailin tirppa suussa pihamaalla. Jouduin sitten esittelemään saaliini muillekin, eikä edes tullut pataan ;) Huomautettakoon, että Saimi joutui koko ajan olemaan narussa juoksunsa tilan vuoksi:=P illan tullen saunakin oli lämmitetty, joten pääsimme Saimin kanssa rantaan samaa reissua. Siellä isäntä innostui heittelemän meille keppiä. Järveen. Ja minä innostuin hyppäämään laiturilta kepakon perään! Samalla tuli uitua kunnon reissut kepakon noudossa ja Saimihan tietysti odotti rannassa kepin varastamisaikeissa... Kun viimein pääsimme kotiin yömyöhällä ja pomppasimme häkistä ulos, niin eikös naapurin katti ollut ojassa näköetäisyydellä. Otin pienen spurtin ja ajoin elukan pakosalle. Se kirmasi ruusupuskaan, muka piiloon, mutta kun jatkoin perässä sillä tuli tosi kiire kiivetä aidan päälle...ja sitten meikä taas ontui...

Mansikoita ja greyhoundeja

Matka mansikkapaikalle ei vaikuttanut järin lupaavalta, sillä taivaalta ropisi vettä viittä vaille perille asti. Kauvatsalla ei sentään onneksi satanut, joten pääsimme Sämpylän kanssa poiminnan alkuun, eikun tsekkaamaan pellon faunan, mansikkapaikan pitäjän suosiollisella ymmärryksellä. Pitkähkön automatkan vuoksi Saimi innostui myös lannoittamaan mansikkapeltoa, jonka seuraavat poimijat varmaankin hyväksyvästi toteavat ;) Kuten arvata saattaa, sade ei kovin kauan poissa pysytellyt ja siksipä majoittauduimme takaluukkuun ja irvistelimme ikkunoiden lävitse litimärille poimijoille. Marjasaavien täytytyttyä kuljettimemme siirtyi mansikka-emäntämme pihamaalle. Siellä kaksijalkaiset piipahtivat eväällä ja me jouduimme alkuasukas-greyhoundien tutkailtavaksi, lasin lävitse onneksi. Isäntäväen evästettyä he keksivät tutustuttaa meidät vinttikoirien kanssa, hieno idea! Niinpä pölähdimme kedolle takaluukusta ihmettelemään nopsajalkoja ja ne pölähtivät meidän luoksemme jokseenkin nopeasti...siis hirvittävän nopeasti. Saimi pörhisteli vinttari-nartuille koko selkävilloillaan ja oli siten melkein yhtä korkea. Toinen niistä heittäytyi melkein heti kaveriksi mutta kun Sämpylä vielä ryhtyi veikistelemään sille, niin perheen toinen pitkäjalka halusi laittaa mokomalle veljeilylle pisteen. Ärheltely ja elekieli vaikutti sellaiselta, että pian lähtee, jos ei henki, niin ainakin karva, joten emäntä kävi noutamassa Saimin takaisin autoon. Sillä välin olin ehtinyt nuuskia melkein koko pihamaan, vaan erehdyinpä juoksahtamaan pari metriä, niin eikös pikakiituripari singahtanut estämään liikkumistani ja junttasi minut paikoilleen. Viisaana setterinä löin ketoon ja yritin näyttää vieläkin pienemmältä ja naurettavammalta kuin oikeasti olenkaan. Hetken yrittelin onnistumatta poistua kohti autoa isäntä onneksi saapasteli paikalle ja toimi saattueenani. Hyvin palasi mieleeni,kun yksivuotissyntymäpäivänäni kävimme kummien kanssa vinttikoiraradalla katsomassa kisoja; juoksun jälkeen greyhoundit kun saivat vieheen saalikseen ja repivät sitä suurella riemulla sen minkä kuonokopiltaan kykenivät...

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Järven takana

Poikkeuksellisesti sateettoman aamun ansiosta isäntäväki sai päähänsä pakata meidät aamiaisen jälkeen kanoottiin ja suunnata järvelle. Komiasti liivitettyinä pyörimme Saimin kanssa innoissamme ensin laiturilla ja sitten kanootissa. Sitten ihmettelimme omituista melontasuuntaa kanootin karahtaessa hetimiten vastarannalle, joen suuhun. Kyseessä ei tällä kertaa ollutkaan mikään järviseikkailu vaan vain oikaisu lahden ylitse. Joen suusta kun pääsee kohtuullisen kivuttomasti seikkailemaan ns. Mälitynvuoren seutuville. Ja hetken kuluttua pääsimmekin Saimin kanssa oikomaan raajojamme litimärkään heinikkoon, isäntäväen manaillessa siinä samalla hyttysiä ja paarmoja ynnä kastuvia jalkineita. Kollasimme Sämpylän kanssa hakkuuaukean varsin perinpohjaisesti ja löysimmekin yhden teeren. Se räpistelijä oikoi itsensä näkymättömiin siivet kuuluvasti paukkuen sen paremmin seisontoja odottamatta. Eipä silti, tuskinpa isäntäväki olisi osannut seisonnalle tullakaan, vaikka olisi kädestä pitäen noudettu, niillä kun meni aika oloja manaillessa ;)) Lopulta kiekka oli valmis ja sen tuloksena oli kaksi litimärkää setteriä ja kaksi puoliksi litimärkää kaksijalkaista sekä pilvien takaa melkein näkyviin tullut aurinko...

maanantai 9. heinäkuuta 2012

"Niitä" päiviä

Aamuherätyksen jälkeen teimme Saimin kanssa vallattomat pikku mysönnät isäntäväelle, eli ponkaisimme sängyn laidalle lupsuttamaan nukkuvien naamataulut. Kun isäntä viimein onnistui ponnistautumaan jalkeille, olimme me jo "niitä" päiviä viettävän Saimin kanssa hösäämässä tuvan lattialla. Koska Saimilla on juuri nyt huomattava puute poikakoirasta, on minun yritettävä hieman korvata puuttuvaa sukupuolta ;))

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Aamun lehdet

Hyvä idea ja heti aamusta! Lähdimme näet jalkapelissä noutamaan Hesaria ja Aamulehteä "Mustalta portilta" heti iltakymmeneltä. Ilmassa oli lievää kosteutta ja melkoista lämpöä ja matkalla mustan musta pilvi ajelehti yllemme ja keksi pudottaa yllemme hieman vettä. Siis sen verran, että kastuimme kaikki neljä oikopäätä litimäriksi...pikku sade ei kirsuihin leviäviä tuoksuja hävittänyt ja me setterit pistimme kunnon vedoksi...kunnes kaksijalkaisilta menivät hermot. Sitten kuljimmekin lätäköissä aikas kiltisti, Saimi varsinkin emännän ohjauksessa, aina postilaatikolle ja pätkän matkaa takaisin. Lammashaan kohdalla yritin tehdä supersyösyn verkon läpi villakeriä ahistamaan, vaan joku mokoma olikin siirtänyt ne jonnekin muualle. Ärrh. Hieman jäykästä etukoivestani huolimatta selvitin loppujen lopulta tuon trooppisen vaelluksen ihan kunnialla, joskin sisätilojen matot kevyesti kostuivat kuivatellessani ns. jynssäysmenetelmällä itseni ;))

torstai 5. heinäkuuta 2012

Huoltohetki

Eilisen rääkin jäljiltä aamu oli meikäläisellä hieman ankea, sillä kulku sujui oikastaan vain kolmella jalalla. Onneksi päivän ohjelmaan kuului fysioterapeutin istunto. Sinne tehtiin matkaa heti puolen päivän jälkeen helteisessä säässä, joten ei ole ollenkaan epämiellyttävää että autossa on ilmastointi. Kirsi-fyssari ei kyllä varsinaisesti riemastunut kolmijalkaisuudestani, mutta isäntäväen selitykset eilisen päivän urheiluista saivat hänet hieman leppymään. Mitään kummia hoitotoimia jalalle ei kuitenkaan tehty, vaan Kirsi otti ja hieroi selkääpiitäni pitkään ja hartaasti. Menikin hyvä tovi ennen kuin jumiutuneet selkälihakseni vetristyivät sen verran, että sain rentouduttua kunnon vellaukseen. Huomattakoon myös, että teräsimplantin kohta oli koetettaessa aikas arka. Kirsikin suositti implantin poistoa, joten vähän kaikilla alkaa jo olla sellainen mieli.
Todettakoon hieronnan vaikuttaneen niin tehokkaasti, että köpöttelin reippaasti neljällä jalalla morjestamaan manipulointiin saapuvaa Irlanninsusikoiraa!!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Fishermans Friends

Outo kuvio tänään, me mentiinkin jollekin toiselle mökille...lopulta paikka olikin ihan tuttu, sillä meilläkin on samoilla sijoilla läänitys, joskin ilman rakennusta. Isäntäväki oli näet ilmoittautunut uimarannan kunnostustalkoisiin emännän veljen ranchille. Sillä välin kun kaksijalkaiset kampesivat järvestä kiviä ja oikoivat suodatinkangasta, me Saimin kanssa tarkastimme pikaisesti tilukset. Sitten mekin menimme auttamispuuhiin sen suodatinkankaan päälle tai vaihtoehtoisesti nuuskiman mitä juuri siirrettävän kiven alla oikein olikaan. Herpaantumaton auttamisvimmamme oli ihmisväen mieliin ja me saimme heiltä monta ystävällistä kehotusta poistua tutkimaan lähimetsän ihmeitä ;)
Seuraavaksi alkoi uimarantahiekan rahtaus kottikärryitse korkealta mäestä rantaan. Siinäkin pääsimme Sämpylän kanssa rohkaisemaan talkoolaisia juoksemalla mukana ees taas. Varsin runsaan lentävän syöpäläisarmeijan kera saimme hiekan kottaajat pitämään yllä kelpo vauhtia.
Viimein viiden korvissa urakka oli tarvittavin osin tehty ja kolmisenkymmentä kipollista hienoa hiekkaa viritetty rantaan, joka jo muistutti Cote d' Azuria.
Ruokatauolle tunkesivat kaksi hyttysenpaukamilla ja paarmanpuremilla ynnä muilla naarmuilla koristettua väsynyttä setteriä ja neljä kaksijalkaista samoilla kuvailuilla. Harmi vain, että ruokaa oli ainoastaan kaksijalkaisille, me kun emme kuulemma tarvitse ruokaa kuin kahdesti päivässä...aamulla ja illalla. MRRRR...
Evästyksen jälkeen isäntä ryhtyi mato-ongelle ja saikin muutaman kalasen ylös. Meillä oli Saimin kanssa sillä kohtaa jo kiljuva nälkä ja niinpä poimimme saaliskalat talteen vannasta tarkoituksenamme huitaista ne parempiin suihin. Aikeemme kuitenkin keskeytyivät isännän ihmettelyyn raakaa kalaa (lohtahan me kyllä normaalistikin syömme, joskin valmistettuna) syövistä settereistä ja niin keskeytimme moisen luonnonvastaisen toiminnan...vaikka olinkin jo päivällä vetäissyt välipalaksi jo muutaman päivän rantavesissä imeltyneen ahvenen ;))
Kalojen jahtaaminen lasten kylpysaavista oli kyllä tosi hauskaa puuhaa!!
PS. Toivottavasti rinnassani punaisena hohtava karvaton läiskä ei ole HotSpot, sillä se nyt tästä vielä puuttuisi!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Poimija

Saimi poimi elämänsä ensimmäisen saaliin eilen puun alta pusikosta. Emännän harmistukseksi ja järkytykseksi kyseessä oli ilmeisestkin juuri pesästä matkaan lähtenyt kirjosiepon poikanen. Pikaisista pelastustoimista huolimatta tipu menehtyi emännän kämmenelle. Koska mitään ei ollut enää tehtävissä, suuri metsästäjäkin sai kehunsa. Samalla sitten tipukin palautettiin saalistajalleen. Saimilla ei kuitenkaan ollut oikeutta saaliiseensa, vaan minä nappasin sen itselleni ja hautasin (tulevaa käyttöä varten) ruusupenkkiin.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kaiken näköistä häpnaadia

Aamusella ei vieläkään aurinko paistanut, mutta lenkille mentiin, niin kuin aina ;)
Ja eikös hakkuuaukeanr eunassa kirsuun saapunut vieno linnun tuoksu! Tarkemmalla tutkimuksella haiskahtajaksi paljastui koppelo. Sen sitten pöläytin lentoon ja isäntäväki sai ihailla yli rymistelevää metsäkanaa. Ja toisessa päässä ulkoilureittiä sama toiseen suuntaan uusiksi. Jötkäle kun jäi passiin aukean toiseen reunaan ja surautti sitten takaisin entiseen asemapaikkaansa kun me pääsimme aukon yli...
Sitten pötköteltiin Sämpylän kanssa mökin tuvassa tunti jos toinenkin, kun kaksijalkaiset piipahtivat tiekokouksessa. Kun ne viimein saapuivat ja kattoivat eväät laiturille syödäkseen, niin eikös sakea sorsaparvi, jossa oli peräti 14 siivekästä mulinut rantaan. Pullan toivossa tietenkin. Katselin niitä hetken siinä rantavesissä ja päätin toimittaa ainakin yhden niistä sorsien taivaaseen. Terävä ryntäys vesiin sai sorsat peruuttelemaan syvemmälle, mutta en päästänyt niitä niin vähällä, vaan rynnistin perässä vesiin ja tein sitkeän takaa-ajon (ensimmäistä kertaa muuten koskaan) pikälle järvelle oikein voimauinnilla! Sain kerättyä sen verran vauhtia, että linnut joutuivat oikein kohottautumaan siiventygilleen ja pistämään pikkuisen kaasua.
Sen verran kaheleita tipuset kuitenkin olivat, että saapuivat vielä uudelleenkin takaa-ajettaviksi rantavesiin. Oppia siis ikä kaikki, sillä nyt tiedän sorsien olevan vain aavistuksen nopeampia uimareita kuin minä. Kerran vielä saan jonkun niistä kiinni!!!

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kesäistä hedelmällisyyttä

Saimilla sitten alkoivat taas ne setien miellyttämispäivät...tuskin olivat markkinareissulta porukat palanneet, kun jo löytyi tippa jos toinenkin lattialta...nyt meneekin sitten seuraavat kolme viikkoa pikkuneitiä vahtien ; D

Karanteenissa

Jukupliut! Isäntäväki ja Saimi lähtivät aamusta jonnekin ja minä jäin kotiin! 
Nuo kolme lähtivät (kirjurin huomautus) Karhen markkinoille jalkapelissä. Samalla reissulla Saimi sai ihmetellä tien varren lampaita melkein turvakkain, 
kävellä tien pieltä kukka korvan takana, ynnä nuuskia lupiineja
 ja käydä markkinapaikalla ihmisten lääpittävänä. Paluumatkalla reissaajat "oikaisivat" metsätien kautta ja joutuivat hieman rämpimään tien päästä toiseen. 
Saimilla tuli hyttysten seassa hieman lämmin ja jopa jano, kuten kuvasta saattaa ilmetä...;)

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kennelyskää vastaan

Tänään oli sitten se rokotuspäivä. Kauheella kiireellä roiskastiin kaupunkiin ja vielä toiselle puolelle sitä heti aamiaisen jälkeen. Lääkäri-Virpi otti ja tarkasteli ensin Saimia sieltä täältä ja sitten Sämpylä joutui nuuskaamaan kenneyskätropit suoraan kirsuun. Se ei oikein digannut toimitusta ja menikin operaation jälkeen luimuilemaan nurkkaan.
Vaan eihän sillä ollut erityistä väliä, sillä seuraavaksi minä jouduin tarkastelun kohteeksi ja heti perään nuuskaamaan samat myrkyt.
Seuraavaksi sitten spekuloitiin oikein ajan kanssa meikäläisen jalan parantumisesta ja siihen mahdollisesti vaikuttavista asioista...
Kirjattakoon myös ylös vaa'an näyttämä ennen lääkintäoperointeja. Eli mittarit näyttivät seuraavasti: Helmi-Orvokki 23,750kg ja Saimi 24,250kg..molemmille on siis kertynyt runsas kilo lisää pattia viime lekurikäynnin (toukokuussa) jälkeen.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Helmi-Orvokki 4vee

Minä itte täytin tänään 4vee. Tiedä häntä oliko erityisemmin juhlaan aihetta, sillä etujalka pentele on vieläkin hieman ikävä. Aina kun sitä oikein revittää, niin eikös nokosten jälkeen koipi ole kuin kuiva halko tunnultaan ; )
Syntymäpäivää sen sijaan on ihan kiva viettää täällä maalla rantavesissä kaloja jahdaten.
...kun vielä jonkinlaisen lahjan saisi...

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Maalla taas...remuamassa

Tulimme eilen jälleen maalle naattimaan ihanasta vapaudesta. Sitä hieman kyllä rajoitti valtoimenaan valuva taivas. Onpa ollut todella kostea kesän alku ja sekös on riemastuttanut lomailevia kaksijalkaisia...
Emäntä muuten tilasi Saimille eläinlääkärin rokotusmielessä perjantaiksi ja kuten tapana on, saimme sitä ennen nauttia matolääkityksen. Tällä kertaa kerta-annos Drontalia per kaali.
Ilman poikkeuksellisen kosteuden vuoksi meillä oli vielä illan ratoksi emännän pitämä tiukka dresyyriharjoitus ja ongelmanratkaisutuokio. Sill
saimista ja minusta sai nukkumakelpoisia aika nopeasti.
Tänään aamulla käväisimme kunnon metsälenkillä "uimassa" ja minäkin pääsin vaihteeksi liikkumaan kunnolla kaikilla neljällä jalalla. Jopa kävely sujui ihan (melkein) ontumatta lenkin jälkeen. Näyttää siltä, että jotenkin pitäisi pystyä paremmin säätelemään rasituksen ja levon suhdetta. Onneksi sama vaiva koskee meitä kaikkia ;)

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Lepositeissä

Juhannuskankkunen, tai paremminkin raittiin ilman myrkytys ja sen mukanaan tuomat jalkavaivat innostivat isäntäväen kahlitsemaaan villiä maalaiselämäämme. Niinpä he lähtivät kylille kahvittelemaan ja sijoittivat siksi aikaa meidät omiin kotihäkkeihimme lepositeisiin. Seuraksemme saimme Samin kanssa vai kipollisen vettä ja puruluun. Tosi häkkikomennus...

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Jälkeä ja hakua

Juhannuspäivän kunniaksi kummini ja Frida saapuivat mökille. Onneksi, sillä isäntäväki oli juuri lähdössä VAIN Saimin kanssa postin noutoon. Olin kuulemma liian rasiintunut ja kolmijalkainen. Ensimmäisenä ohjelmanumerona oli uittaa järvessä neiti vesikoiraa. Homma sujuikin hienosti, karvapallo puuskutti kuin sisävesihinaaja ja oli itse asiassa uimapuuhissa kummisetääni nopeampi! Seuraavaksi harjoiteltiin laiturilta veteen hyppäämistä. Siinä olikin enempi pähkinää purtavaksi, mutta kerran sekin pomppu onnistui (ja pari kertaa Frida putosi laiturilta ihan vain muista syistä ;) Pikku evästyksen jälkeen menimme porukalla metsään treenaamaan jälkeä. Frida oli ollut moisissa treeneissä käymässä ja täytyihän sitä meidänkin oikein ohjatusti kokeilla. Ensin Frida teki oman treeninsä ja sitten minä ja Saimi. Emäntä vei minut reitille ja minä kävelin sitten jälkeä pitkin matkalla muutaman lihapullan suuhuni hotkaisten, vaan, what's the point...miksi noin selviä jälkiä täytyy etsiä? Saimi veteli myös osuutensa emännän "ohjauksessa". Pari lihapullaakin se ehti matkalla sipaista, mutta loppupiste oli sen mielestä ihan liian lähellä ;) Sitten kokeiltiin hakua ja Frida löysi ekalla kertaa "uhrin" oikopäätä. Minun isäntäni hiippasi seuraavaksi piiloon ja Saimi lähti ensin etsintään ja minä hilpaisin samalle asialle luvatta heti peesiin. Isäntä oli kierouspäissään kävellyt kaatuneen puun runkoa pitkin ja se hämäsi sen verran, että Saimi rivakampana juoksukoneena löysi isännän vasta toisella "lenkillä". Se oli ihan kivaa, mutta mieluummin olisimme juosseet ihan vain sinne tänne;))) Kuvassa melojat aattopäivältä...kivampaa, kun on aurinkoista!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Hyvää Juhannusaattoa!

Aamulenkin jälkeen syödään ensin makkara-aamiainen pavuilla koristettuna. Sitten isäntä pötkähtää PapaSaniin ja ryhtyy (normaali aamurutiini!) seuraamaan koostetta edellisen päivän Alueuutisista. Me otamme tilaisuudesta vaarin ja hieman käperryimme samaan tuoliin aamupäivänkosille... Samalla toivotamme kaikille HYVÄÄ JUHANNUSTA!

torstai 21. kesäkuuta 2012

Lattiarätti

Arvonimen sain, kun lattiaa näin pyyhin ain... Aamusella poistuessani nukkumapaikastani sängyn alta, isäntäväki keksi minulle "lattiarätin" arvonimen ja myönsi samalla minulle pikaisesti työn sankarin arvonimen. Mökkisänky kun on niin tiiviisti kolossaan, ettei sen alusen putsaaminen onnistu kunnolla oikein mitenkään. Siis ilman lattiarätti-Helmiä. Onneksi minulla on itsepuhdistuva turkki ;)

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Lammaspysäkki

Aamu aina rauhaisa, ainakin kun on yönsä nukkunut sängyn alla ja vettäkin tuli taivaan täydeltä...vaihteeksi. Niinpä me setterit, siis Saimikin, makoilimme sohvalla korvia lotkauttamatta. Isäntäväki sen sijaan raivosi kaappien ja komeroiden sisälmysten kimpussa. Iltapäivästä, sisätyön edettyä loppuunsa ja poistettavan materiaalin odottaessa säkitettynä kierrätystä, pakkauduimme sen kaman kanssa auton ynnä suuntasimme kaupunkiin täydennyshankinnoille. Samalla reissulla kaksijalkaiset noutivat Saimin kummisedän asemalta ja piipahtivat moikkaamassa isännän äiteetä meidän vartoillessa kotihäkeissämme heitä palaaviksi. Ennen pitkää oltiinkin taas mökillemenovaiheessa. Sen loppupäässä, mökkitiellä, Volkkari seisahtui jo muodostuneen tavan mukaan naapurin lammasaitauksen kohdalle ja me Sämpylän kanssa kuikimme ikkunan raosta villakasoja katoksessaan...kuten nekin meitä...silmä kovana, taas.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Me mentiin jo!

Loma alkoi ja maalle meno tökki tavanomaiseen tapaan, siis meidän setterieden mielestä, sillä isäntäväki paalasi ensin peräkärryn täyteen kaikenlaista kamaa, sitten vielä tyypit kävivät kahdessa kaupassa "hankinnoilla" ennen kuin viimeinen osuus matkasta saatiin valmiiksi. Maalla isäntäväen purkaessa autosta tavaroitaan me jonotimme ensin hetken Saimin kanssa metsän rajassa ulkoilemaan lähtöä. Kun kaksijalkaiset viimein kääntyivät sanomaan, että mennään metsään, niin me olimme jo menneet! No, nehän tulivat perässä ja hetken vetelimme kieli vyön alla sammalmättäältä toiselle. Minäkin kipitin kuin nuori ja tervejalkainen setteri, ei paljon onnututtanut etujalasta! Hetken pienen jälkeen vihellykset komensivat meidät kotitanterelle ja uimaan sekä auttamaan tehokkaasti tiellä ollen laiturin korjauksessa...

lauantai 16. kesäkuuta 2012

PK-seudun rariteetteja

Mökkeilyn jälkeen ohjustimme kakkoshuoltoautoksi Pasilaan asti. Hullut pyörähemmot olivat ehtineet perille ennen sadetta puoli seiskalta ja me tarjoilimme matkalaisille kullekin kasiillisen puhtaita (erittäin tarpeellisia) puhtaita vaatteita. Äijälauman kylpiessä matkapölyjä nahkastaan saunalla me Saimin kanssa pääsimme hieman nuuskimaan Radiotalon parkkipaikan tuoksuja. Tuskin olimme päässeet luukusta ulos, kun meidät jo toivotettiin tervetulleeksi jollain ihme volapyykillä, sillä emme olleet koskaan aiemmin kuulleet vihastuneen meriharakan mekastusta. Tuo outo oranssinokkainen pudottautui iljettävästi taapertamaan naamojemme eteen ja kimittämään aina raivostukseen asti. Saimi varsinkin riehaantui mokomalle härnääjälle ja riuhtoi villieläimen tavoin emännän hermot riekaleiksi narunsa päässä. Onneksi miehet jo melko pian tulivat pesulta ja pääsimme lähtemään Leppävaaraan eväälle. Paikalle tuli myös perro-Frida, (se on varmaan kovastikin tottunut tähän vihamieliseen rannikoseudun faunaan) jonka kanssa Saimi melttosi hetken ylemmyyttänsä osoittaen. Minä taas jouduin kummisetäni pahoinpitelyn kohteeksi, kun sain emännän termospullossa rahtaaman viimeisen cartrophen-piikin niskavilloihini...ja tosiasiassahan me koirat emme edes saaneet muonaa, vaan kaksijalkaiset mutustivat tyytyväisinä pizzan hemmoon...

Kesätervehdys

Aamulla varhain perheen miespuoliset aina junioreita myöten sonnustautuivat pyöräilytamineisiin ja lähtivät kohden pääkaupunkia. Me naikkoset, siis myös emäntä ja Saimin kummitäti, sen sijaan kotosalle pötköttelemään. Emännän noudettua viherpeukalointitarvikkeita ja Saimin kummin lähdettyä huoltoautoksi pyörähulluille, emäntä ja me koiraeläimet lähdimme maalle tomaatin taimia kastelemaan. Ohjelman mukaisesti kävimme ensin metsälenkillä tarkastamassa tiluksia; lehdokki oli nupuillaan sekä leppälinnun ja räksän poikaset olivat poistuneet pesistään. Sitten paineltiin suoraan uimaan sammakonpoikasten (nuijapäiden) sekaan. Niitä metsästellessä meni tovi jos toinenkin. Maukkaan tonnikala-aterian köllöteltiin auringossa, mitä nyt käväisin piilottamassa jo muinoin löytämäni hirvenlavan metsään Saimilta piiloon. Seuraavaksi jouduimme ensin omasta mielestämme vahtipuuhiin, naapurin tontille kun yllättäen pölähti autoja. Mutta mitä nietua, naapurithan ne siinä ihan luvalla omille mailleen tulivat, joten vaihdoimme moodia ja tervehdimme tulijat...