keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Taikasormien alla

Kaksi jäykkäselkäistä setterinarttua tapasi tänään Kirsi-fysioterapeutin. Emäntä oli meidät rahdannut paikalle ja eli toivossa josko meistä saataisiin ainakin hetkeksi leivottua notkeita ja hyväkuntoisia metsästyskoiria. Minä jouduin ensin näytöskävelemään askellajeilla pitkin pihamaata ja sitten Saimin vuoro tehdä samat liikut. Sitten minut tarkastettiin ja testattiin, joko käytän tasaisemmin molempia etujalkoja...onneksi oli sentään pientä parannusta havaittavissa...seuraavaksi taikasormet vetkuttivat meikäläisen hyytelöksi ja ihan lopuksi oli vesikävelyn vuoro. Osasin muutoin sen tuosta vain! Saimi joutui sitten vuorollaan aitakävelyyn ja portaisiin sekä tasapainolaudalle, siinä hommassa Sämpylä kunnostautui erikoisesti ja sai kehut loistavasta koordinaatiosta. Sitten Saimikin joutui hierottavaksi, kipeitä paikkoja oli koko selän mitalta, mutta onneksi sentään parantuneen takajalan liikeradat olivat hyvät. Lopuksi vielä testattiin, olisiko niskan leikkausarvesta jotain haittaa liikkeisiin, vaan onneksi mitään sellaista ei ollut havaittavissa. Ensi viikolla sitten uusiksi ja omat pyyhkeet mukaan ; )

maanantai 28. toukokuuta 2012

Lopputarkastuksen tapainen

Vethaus, tänään kello kuusi ip. Helmi-Orvokki ja Saimi ryykäävät ovesta sisään isännän kanssa ja singahtavat morjestamaan ilmoittautumisen jo tehnyttä emäntää. Niin, minulla oli tänään oikean eturaajan ns. lopputarkastus lääkärin pakeilla. Siispä hetimiten piti käydä vaa'alla (vaivaiset 22kg, Saimi 24,7kg) ja morjestaa odotushuoneen osin vastentahtoiset operaatioita odottelevat. Hetken nuuhkinnan ja lököilyn jälkeen pääsimme koko revohkalla operaatiohuoneeseen, jossa hoituri ensin ja lääkäri sitten vääntelivät minua isännän pidellessä minua pöydällä henkilökunnan mielenrauhan takaamiseksi. Lämmön mittauksen (38,6C) ja pienen kävelnytarkastussession jälkeen sain tujauksen unilääkettä ja kun pikaisesti kipitimme röntgenhuoneelle, olinkin jo aika valmis nostettavaksi sisätähtäilyyn.
Siinä unia vedellessäni lääkäri sitten tarkasteli kuviani ja totesi jalan parantuneen ihan hoidetulta kohdalta ihan ok, mutta nivelalueelle oli ilmaantunut nivelrikkoa ; (( ja kannuskynnen läheisessä luussa näytti jo alun perinkin olleen hiusmurtuma. Niinpä silläkin puolella oli havaittavissa nivelrikkoa ja sen vaivojen torjumiseksi minulle määrättiin neljän viikon Cartrophen-kuuri...jonka isäntäväki piikittää!!..ehkä. Samalla reipas lenkkeily kiellettiin taas ja käskettiin seurata kiivaasti myöhemmin tällä viikolla saatavia fysioterapeutin ohjeita ja neuvoja.
Seuraava lääkärikäyntikin määrättiin, tosin vasta heinäkuun lopulle, josko sitten paikkaruuvi releineen poistettaisiin ja nivelpinnat hoonattaisiin. YÖK.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Auringonottoa etelärannikolla

Lauantai oli sitten kevään ensimmäinen valmistujaispäivä. Ja siitä kiva, että pääsimme Saimin kanssa reissuun mukaan. Taisi olla kyllä vähän pakkokin, sillä eihän sitä Espoosta Tampereelle ihan puolessa tunnissa ehdi... Juhlapaikalla asusteli Tuuli-Russelli, joka ei varsinaisesti innostunut meidän invaasiostamme, mutta vieraita kun olimme, niin mehän sitten valloitimme pihan ja Tuuli joutui sisähäkkiinsä levolle. Isäntäväki köytti meidät pihan suurimpaan omenapuuhun ja siinä me sitten pötköttelimme naatiskellen taputtelevista koirapelottomista viereista ja puoliauringosta. Välipalaksi vetelimme maksalaatikkoa suureen himoomme ja litkimme saavillisen vettä, sikäli kun emme saaneet sitä muuten vain kaatumaan... Pääsimme pikku lenkillekin Espoon metsiin, siellä oli koristeina joitain ihme bungaloveja ja muita rakenteita nurmikkoineen puiden seassa. Vaan olihan siellä paljon "stimuloivia" tuoksuja. Kotiin pääsimme tuuppaamaan alkuyöstä ja eikös Sämpylän massureppu heittäytynyt vikkeläksi kivasti loppuyöstä. Siinä sitten pariskunta; Saimi ja isäntä kipaisivat satunnaisin aikavälein kedolle pöräyttelemään. Paitti viimeisellä kerralla, silloin Saimi ehti turauttamaan soosit eteisen kynnysmatolle. Onneksi oli perin kaunis aamu ja isännällä siis pitkä pinna, sillä maton puunaamisen meni hetki, oikea sotkuhetki ;)) Tiedotettakoon kuitenkin, että Sämpyn maha tokeni aamun turautteluilla ihan kuntoon...

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Punkkikausi alkoi (viimein)

Aamun pikku lenkki harjussa tarjosi keväälle jälleen erään unohtumattoman elämyksen. Sillä reissulla näet tarttui korvalehteen yksi p....een punkki. Se siinä päivän seikkaili karvapuolella, mutta kiepsahti illasta puhtaalle nahkalle ynnä kairautui reippaasti orvaskeden läpi. Illalla, pikku jumppasession jälkeen ja juuri ennen viimeistä pisulenkkiä emäntä viimein havaitsi vapaakyytiläisen. Isäntä nappasi vielä tyhjänhiveän loisen pihdeillä irti ja niisti sen hengiltä kellarin lattiaa vasten päällä pomppimalla.
Myrkkylitkun aika taitaa siis jo olla...

tiistai 22. toukokuuta 2012

Saimi-setteri, kolme vee

Saimi, juhlakalu, 3v tänään!
Onneksi olkoon Saimi! Tänään siis kolme vee. Juhlan kunniaksi mennään nyt pihalle nuuskulenkille ja samalla käydään namin hankinnassa kaupassa...toivottavasti minutkin on kutsuttu niihin juhliin ; )

Terapointisessio

Viimein pääsin käymään fysioterapeutilla. Johan sitä ehdin odottakin, mutta ovat mokomat kovin työllistettyjä. Fyssarin lausunnon mukaan toipuminen on hyvässä vauhdissa. Joskin nelitassuvaa'an mukaan vasen etujalka kantoi 9kg ja oikea vaatimattomat 3kg. Yllättävää kyllä, terapeutin mielestä tulos oli ihan ok!? Sitten testailtiin erilaisia liikkuvuusjuttuja aitakävelyllä, portailla ja taivutteluilla. Kuntoutusohjeeksi sain tassun asennon parantamisen, eli tiettyjä harjoitteita isäntäväen väänneltäväksi. Tassu kun sojottaa hieman ulos ja nilkka on painuneena. Selkä ja olkapääkin ovat jumissa, joten hierontaakin kaivataan. Lihakset ovat kuulemma hävinneet. Hienoa ; ( Viikon päästä on uusi käynti ja Saimikin tulee silloin tarkastettavaksi....

maanantai 21. toukokuuta 2012

8-vuotispäivillä

Huitelimme tänään porukalla kaksijalkaisten kanssa kunnon lenkin "ohjattua kaupunkivelyä". Syynä moiseen reippailuun oli tervehdyskäynti tuoreen kahdeksanvuotiaan luona, ja kulki siinä samalla pikku lahjakin matkassa. Reissu pitkin pyöräteitä ja tien reunoja kysyi kuljettajilta voimia, sillä emme olleet Saimin kanssa ihan viime aikoina kyseistä reittiä matkailleet ja sehän tietää oikopäätä pientä suurempaa pyrkimystä päästä nuuskaisemaan tien reunoja molemmin puolin. Salamannopeasti vielä. Siinä sitä on isäntäväen maine ja olkapäiden nivet kovilla sinkoilevien koirien kanssa. Pientä hiostusta aiheutti lisäksi suoranainen hellesää. Viimeinkin. Sen verran lämmöstä oli meille karvaturreille haittaa, että kaksijalkaiset selvisivät paluumatkan huomattavasti helpommalla, sillä meillä settereillä jo kieli roikkui pahasti ja minulla vielä alkoi jalkaakin juilimaan...hypi siinä nyt kolmijalkaisena helteessä raikkaana ; )

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Seisontaa sisätiloissa

Rusakko naapurin pihamaalla puputtamassa tuoretta vihreää ruohoa on aika kiva katseltava. Minullakin meni melkein tunti sen ihmettelyyn ikkunan läpi. Isäntäväkeä hieman huvitti, kun seisoin hievahtamatta etujalka (tietenkin se huonompi) koholla häkin päällä ja kirsu kiinni ruudussa pitkäkorvan tekemisiä seuraillen...

perjantai 18. toukokuuta 2012

Zibbii

Kaksijalkaiset rahtasivat ruokakaupasta matkassaan kunnon keittoluut meille nelijakaisille. Ensi töikseni piilotin omN pökäleeni yläkerran sohvan istuinpeitteen alle, mutta isäntä löysi sen heti. Niinpä kuskasin aarteen kellariin jemmaan ja lähdin kytsimään, josko saisin Saimin luun nyysittyä. Se mokoma oli perin keskittynyt lun murskaamiseen ja osoitti kaikenlaisilla ilmeillä valmiilta nokkapokkaan, josko ryhtyisin liian päällekäyväksi. Tilanteen huomattuaan emäntä houkutteli meidät ulos ja kun sinne kerran kuljetaan kellarin läpi, niin jouduin ojentamaan pikku murinalla Sämpylää lähentelemästä luupiiloani... Kun sitten kotiuduimme lenkiltä sain erinomaisen tilaisuuden rosvota Saimin luun ja varmemmaksi vakuudeksi vein sen omaan häkkiini jemmaan sinne jo kuskaamani oman luuni seuraksi, oviaukkoa kun on helppo vahtia ; ) Vaan ilta on pitkä ja vahtiminen vaikeaa; tällä hetkellä jyrsin Saimin luuta keskellä olohuoneen lattiaa ja Saimi jyrsii minun luutani kuistilla...molemmat ihan yhtä tyytyväisinä!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Aina sitä samaa

Keväät meinaan. Isäntäväki ähkii otsa ruvella töissä ja me Saimin kanssa käymme "rajoitetuilla" reippailuilla aamusella ja iltasella sekä pikku iltapissillä ennen yöpulle menoa. Meikän jalka on kehittynyt hitaasti mutta vakaasti kohti vakaampaa pitoa. Siinä mielessä rajoitettu lenkkeily on ollut lähempänä ortopedin liikuntaohjeita kuin vapaa rälläily metsien siimeksessä ilman huolta huomisesta. Emäntä on yrittänyt tilata minulle lääkärisedän ohjeistamia fysioterapeutin palveluita, mutta ihmispolo on niin työllistetty, ettei hänellä ole vapaita aikoja ennnen ensi elokuuta! Niinpä etujalkani on saanut huoltoa käytännössä samoilla ohjeilla kuin Saimin takajalka muinoin keväällä. Ihan eivät kaikki ohjeet vaikuta käypäisiltä vetopään paranteluun, mutta ainakin jonkinlaista tulosta on tullut, sillä en enää pompi kolmella jalalla lainkaan. Terveysasioista hupaan, sillä Saimi onnistui eilen löytämään paalin pas..a! Isäntä ei ollut järin hyvillään kaulanseudun kuorrutuksesta ; ) Saunatilat kun ovat remontissa, niin peseytymisrituaali pakoyrityksineen ja turkin pöristelyineen tapahtui tietysti pihamaalla...tuloksena oli puhdas koira ja märkä, ehkä hieman tuoksuvakin, isäntä.

torstai 10. toukokuuta 2012

Jäitä poltellessa

Päivät ne kuluu kuin unta vaan... Eilenkin olimme isännän kanssa suolla riekkumassa ja sinnehän suori myös holsku-Ånni. Saimi kohelsi tavanomaiseen tapaansa sen kanssa sen verran vauhdikkaasti, että isäntä jo pelkäsi polvikierukkansa joutuvan sorkinnan kohteeksi osuman jäljiltä. Sitten Ånni hyppi kaikkien mahdollisten esineiden perässä komeita pomppuja järveen sekä meloi kapula suussaan vauhdikkaasti rantaa uudelleen hypätäkseen. Saimi taasen kipaisi ohessa pupunetsintämatkalle ojan yli vauhdikaasti pompaten varpaita kastelematta mennen tullen...Ja minä vain yritin vempulajalallani haroa järvessä kelluvia keppejä lähemmäksi, onnistumatta. Lähinnä kuitenkin pyrin olemaan poissa tieltä tervejalkaisten riehuessa rannassa ja suometsässä. On nimittäin vielä sen verran huteroa tuo nelijalkaisuus, ettei oikein kiinnosta jäädä hullujen jalkoihin. Toivottavasti jo näinä päivinä kaksijalkaiset onnistuvat varaamaan minulle fysioterapiaan ajan ja vielä toivottavammin fysio onnistuu kuntouttamaan raajani ennen varsinaisen kesän alkua!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kintulle kyytiä

Jippii. Vaikka menikin myöhäiseen, ennen kuin porukat saivat lastattua meidät Saimin kanssa autoon mökkimatkalle. Onneksi kotona on saunaremppa edelleen retuperällä ; ))
Näin pääsemme sentään kerran viikossa maalle meuhuamaan. Minun pitäisi kyllä kävellä narun jatkeena lenkkini, mutta onneksi isäntäväki on niin löysää väkeä, että Saimin juostua pari kertaa meistä mönkijöistä ohi hullunlaukkaa kieli vyöllä roikkuen, minäkin pääsin (säälistä) vähän nuuskimaan maastoa. Viimeisetkin lumet olivat kadonneet, joten oli hauska haistella pussutella paljastunutta maastoa ja tuoreita riistahajuja. Kummasti sitä tuli taas loikittua kaikilla neljällä jalalla. Koipi itse asiassa pelaa melko hyvin, se kun oikein testattua juuri ennen kotoa lähtöä. Kissan-rotko oli näet auton vierellä kuljeksimassa juuri kun olimme menossa pakattaviksi. Siinä sai elukka kyytiä, ja samalla Helmi-Orvokkikin, tiukassa peesissä! Talon nurkalla saivat veltostuneet etujalan lihakset ja jänteet kyytiä, kun g-voimat väänsivät kallistuksessa. Kissa ehti onneksi puuhun ja jalkani pysyi onneksi ehjänä, hienoa!
Päivän maalla pompottelun ja saunomisen jälkeen onkin sitten kiva lepuuttaa rasittunut, mutta ihan toimivaa etujalkaa isännän vieressä sohvalla makoillessa...

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Lisää lausuntoja

Meinasi unohtua...minun niskapatistanikin oli tullut lausunto. Lääkäri kun luki volapyykiksi vaiko latinaksi, kirjoitetun patologin kommentit, niin tulokset olivat jokseenkin samat kuin Saimin näytteissä. Koska kyseessä siis on melko harmiton arpikudosesiintymä, ei sille nyt tehdä mitään. Sen kun sitten vain seuraillaan tilanteen kehtittymistä...

Lausuntoa kuulemassa

Hirveellä kiireellä isännän töiden jälkeen kaahasimme (jälleen kerran) Vethausiin, toiseen kotiimme, jalkani paketipoistotarkasteluun. Pakettihan jouduttiin poistamaan jo aikapäivää sitten, mutta lääkäriaika oli siis vasta tänään.
Likat perillä toisen kodin pihassa.
Ehdimme ajoissa ja pääsimme jopa tuulettamaan itseämme pellolle hetkeksi ennen tutkimuksen alkua. Siinä sitä kirsut vipattivat muutaman minuutin kovassa tuulessa ja auringossa... Sitten sisälle, ilmoittautumaan ja vielä tietysti vaa'alle. Tällä kertaa painoa oli vaivaiset 22kg, Saimillakin vain 23,2kg. Siksipä olikin jyhkeätä komennella hieman odotushuoneen Malamuutti-jättiläistä. Poika totteli reippaasti, joten olin sen kanssa saman tein hyvää pataa, Saimi taasen ärhenteli sille, kuten jätkille yleensä ; ) Niinpä isäntä kuskasi Sämpylän heti autoon, kun lääkäri oli lausunut kaulapatin häipyvän ajan kanssa. Minua lekuri vetkutteli ja väänteli. Lopulta tuomioksi tuli kevyttä kulkua hihnassa pehmeällä alustalla ja fysioterapiaa. Mausteeksi määrättiin viela pari laattaa kipulääkkeitä, josko en sitten aristelisi jalkani käyttöä. Itse raaja on ihan ok, paitsi tietysti ohut kuin tikku ja pikkuisen on liikeradoissa venyttelylle sijaa...