Isäntä lähti iltapäivästä polkupyörälenkille ja jätti, pöhkö, meidät keskenämme. No, minä vetelin alakerrassa hirsiä, mutta Saimi makoili yläkerran sohvalla ja jyrsi siinä ohimennen sen selkänojan puhki.
Ja kun kerran kangas repesi, oli sitä perin hauska repiä laajemmaltikin. Kankaan alta löytyi vanukerros, joka sai samalla kyytiä ja sen alta löytynyt vaahtomuovi meni samalla riivinnällä. Olipa isäntä innoissaan kotiin saapuessaan, siinä sai Saimi pikku murinat. Emäntä se riemastui yhtä lailla ja kielikin oli sama: melkoinen murina kävi hetken ja Saimi mateli pitkin seinän vieriä...
Nyt kaksijalkaisilla on probleema, joka on samalla meillekin ongelma, sillä mietinnässä on nyt elintilamme rajoittaminen joko häkillä (yök) tai portilla pelkkään alakertaan (yök sekin).
Punavalkoinen Irlanninsetteriäiti RF Counting Secret "Helmi-Orvokki" ja Punainen Irlanninsetterineiti RF Evening Beauty "Saimi", sekä Helmin jälkikasvu seikkailevat.
tiistai 31. elokuuta 2010
maanantai 30. elokuuta 2010
Pupujahdissa sänkipellolla
Huomatkaa muuten, että blogia on täydennetty aina perjantaista alkaen!
Eilisten juhlien jäljiltä maalle oli jäänyt kosolti muonaa, joten isäntäväki singahti illasta taas mökille tyhjentämään jääkaappia. Samalla mekin Saimin kanssa pääsimme maalle. Kuljetuksemme pysähtyi poikkeuksellisesti jo isommlla tiellä ja meidät päästettiin irti isolle sänkipellolle!!!
Pelto oli äärihieno juosta, joten tarkastelimme pikaisesti sen toisen reunan ja sitten jo emäntä huitoikin meille suuntaa toiseen reunaan, jossa iso rusakko istui pellolla. Vaan ei kauaa, me näet häädimme sen heti metsän uumeniin. Siinä kun vartin paahdoimme, päätimme palata (hieman komennettuna) auton luokse, mutta emme päässeetkään kyytiin. Isäntä oli näet keksinyt koettaa, pystyykö hän ajamaan mökkitietä kovempaa, kuin me juoksemme. Ei pystynyt, sillä Tojotalla pääsi vain neljää kymppiä mokomalla polulla. Onneksi ketään ei tullut vastaan : )
Kotiin päästiin pimeällä auto täynnä ruokaa ja astioita sekä märkiä koiria (kävimme järvessä)...
PS. Vielä aamulla etsin hullunaan poikia puskista, mutta nyt näyttävät isoimmat mieliteot hävinneen.
Eilisten juhlien jäljiltä maalle oli jäänyt kosolti muonaa, joten isäntäväki singahti illasta taas mökille tyhjentämään jääkaappia. Samalla mekin Saimin kanssa pääsimme maalle. Kuljetuksemme pysähtyi poikkeuksellisesti jo isommlla tiellä ja meidät päästettiin irti isolle sänkipellolle!!!
Pelto oli äärihieno juosta, joten tarkastelimme pikaisesti sen toisen reunan ja sitten jo emäntä huitoikin meille suuntaa toiseen reunaan, jossa iso rusakko istui pellolla. Vaan ei kauaa, me näet häädimme sen heti metsän uumeniin. Siinä kun vartin paahdoimme, päätimme palata (hieman komennettuna) auton luokse, mutta emme päässeetkään kyytiin. Isäntä oli näet keksinyt koettaa, pystyykö hän ajamaan mökkitietä kovempaa, kuin me juoksemme. Ei pystynyt, sillä Tojotalla pääsi vain neljää kymppiä mokomalla polulla. Onneksi ketään ei tullut vastaan : )
Kotiin päästiin pimeällä auto täynnä ruokaa ja astioita sekä märkiä koiria (kävimme järvessä)...
PS. Vielä aamulla etsin hullunaan poikia puskista, mutta nyt näyttävät isoimmat mieliteot hävinneen.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Suuri juhlapäivä
Vaan ei meillä koirilla. Hyvä kun aamulla ulos päästiin pisulle ja sitten jo jouduttiinkin mökin makkariin karanteeniin, kun isäntäväen syntymäpäiväkekkereille alkoi lapata väkeä. Annoin kuulua mielipiteeni asiasta jonkin aikaa, mutta kun se ei ketään kiinnostanut, heittäydyimme Saimin kanssa makuulle ja koetimme kestää.
Kävihän meitä sentään päivän aikana jokunen rohkeampi vieraskin moikkaamassa. Onneksi myös Saimin kummisetä sekä sen kaveri veivät meidät ainakin tunniksi metsään reuhkaamaan iltapäivästä, KIITOS!
Saimilla oli muuten nostalginen tapaaminen vierailemaan tulleen kummitätinsä kanssa, täti kun ei enään meillä niin tiheästi käy: Pariskunta lötkötti pitkään ja hartaasti sängyllä yhdessä vieretysten naatiskellen yhdessäolosta, hauska näky.
Myöhään illalla palasimmekin sitten kotiin tietäen jo, että huomenna saamme makoilla yksinämme toisenkin päivän...
Kävihän meitä sentään päivän aikana jokunen rohkeampi vieraskin moikkaamassa. Onneksi myös Saimin kummisetä sekä sen kaveri veivät meidät ainakin tunniksi metsään reuhkaamaan iltapäivästä, KIITOS!
Saimilla oli muuten nostalginen tapaaminen vierailemaan tulleen kummitätinsä kanssa, täti kun ei enään meillä niin tiheästi käy: Pariskunta lötkötti pitkään ja hartaasti sängyllä yhdessä vieretysten naatiskellen yhdessäolosta, hauska näky.
Myöhään illalla palasimmekin sitten kotiin tietäen jo, että huomenna saamme makoilla yksinämme toisenkin päivän...
lauantai 28. elokuuta 2010
Saunapäivä mökillä
Viikonlopuksi pääsimme maalle. Itse asiassa jo perjantaina illasta, vaan lauantaina sitten ehdimme jo oikein ulkoillakin metsissä sieniä litistellen. Päivän ainoana saaliina oli kaksi punkkia Saimissa, se se vasta varsinainen punkinpoimuri on. Taas sai isäntä kaivaa rillit nenälleen ja poimia pihdeillä elukat irti.
Illalla pääsimme saunaan isäntäväen ja kummisedän kanssa, löyly oli oikein hyvä, mutta tsekkiläinen kalja ei enään maistu. Olisikohan siihen tehty reseptiin muutoksia? Menevät ne kuplat nenään niin ikävästi. Tai sitten olen raitistunut ; ))
Illalla pääsimme saunaan isäntäväen ja kummisedän kanssa, löyly oli oikein hyvä, mutta tsekkiläinen kalja ei enään maistu. Olisikohan siihen tehty reseptiin muutoksia? Menevät ne kuplat nenään niin ikävästi. Tai sitten olen raitistunut ; ))
perjantai 27. elokuuta 2010
Pellolla ja metsässä
Tohlopin järven viereiset pellot oli viimein niitetty, joten isäntä onneksi ohjaili minut ja Saimin sinne juoksemaan. Se meni kuitenkin enemmän treenailuksi, sillä äijä oli ottanut pillin pykälään. Sillä se sitten vislaili ja ohjaili meitä muuttamaan suuntaa aina kun olimme päässeet hyvään vauhtiin. Kollasimme kaikki kolme pellon länttiä läpi löytämättä mitään "syötävää", mutta olipa mukavaa juosta aakeella laakeella, ja kovaa.
Paluumatkalle lähdimme harjun kautta ja juuri kun isäntä päästi meidät rinteessä irti, Sämpylä äkkäsi pupun. Se ampaisi naurettavan kimeää haukkua päästellen rinnettä alas muutaman metrin pupun perässä. Minä hetken katselin, minne jänö suuntaa ja paukkasin sitten kulman oikaisten melkein suoraan sen hännäntöpöön kiinni. Ei tainnut väliä jäädä kuin parikymmentä senttiä! Sitten pitkäkorva pinkaisi takaisin ylärinteeseen ja myönnettävä on, että sitä lajia saamme Saimin kanssa vielä treenata hartaasti, jotta pupulle pärjäisimme ; )
Paluumatkalle lähdimme harjun kautta ja juuri kun isäntä päästi meidät rinteessä irti, Sämpylä äkkäsi pupun. Se ampaisi naurettavan kimeää haukkua päästellen rinnettä alas muutaman metrin pupun perässä. Minä hetken katselin, minne jänö suuntaa ja paukkasin sitten kulman oikaisten melkein suoraan sen hännäntöpöön kiinni. Ei tainnut väliä jäädä kuin parikymmentä senttiä! Sitten pitkäkorva pinkaisi takaisin ylärinteeseen ja myönnettävä on, että sitä lajia saamme Saimin kanssa vielä treenata hartaasti, jotta pupulle pärjäisimme ; )
torstai 26. elokuuta 2010
Seurakoira
Isäntäväki on nyt kaksi päivää ahkeroinut synttärivalokuviensa kanssa. Onneksi lattialla valokuvien, kansioiden, kameran jalustan ja jooga-asennossa kuvia pläräävän isännän vieressä on ollut sen verran tilaa, että olemme Saimin kanssa mahtuneet vetämään lonkkaa työhuoneen hienolla itämaisella matolla. Tietokoneen ääressä pakertavan emännän mielestä vain eräänkin juoksuisen nartun olisi parempi makoilla ihan vain puulattialla...
tiistai 24. elokuuta 2010
Häntä poskessa
Alkaa olla taas vaikeata liikkua "julkisilla" paikoilla, kiitos hormoonien hyrräyksen. Tänäänkin, ollessani kukonlaulun aikaan isännän ja Saimin kanssa aamulenkillä, törmäsimme tietysti poikakoiraan odotellessamme vuoroamme liikennevaloissa. Jäpikkäällä (puolituttu seropi lähikerrostalolta) menivät pasmat aivan sekaisin, kun se sai kirsuunsa tuoreen meikäläisen tuoksun. Yleensä niin coolilla herralla olivat nyt aikeet helposti havaittavassa muodossa mahan alla. Harmi vain, että minullakin alkaa juoksu olla pitelemättömässä vaiheessa ja tuo hännän pentele kaartuu poskeen, vaikka vähän yrittäisin pistää hanttiinkin. Isäntä ja emäntä joutuvat vielä koville, kun yrittävät vahtia siveyttäni ; ))
lauantai 21. elokuuta 2010
Saniteettipuuhia
Lauantaipäivän ratoksi käväisimme saunomassa maalla. Matkalla kaksijalkaiset piipahtivat kaupassa ja minä auton etupenkillä tarkastamassa tilannetta. Siitäkös isäntä innostui, sillä juoksuinen narttu ei suojaamattomalla auton penkillä jälkiä jättämättä käy : ) Onneksi leimat irtosivat malle päästyämme istuimesta pikku hinkkauksella.
Saunan lämmityksen aikana isäntäväki ryhtyi saniteettipuuhiin, eli tyhjentämään ulkohuoneen alustaa. Seurasimme Saimin kanssa tapahtumien kulkua visusti vahdittuina vierestä, mutta kun operaatio oli ohi Saimi piipahti salavihkaa yläpihalla ja kieppui kylläkseen lapiosta pudonneessa makkikompostinökäreessä. Heti perään se löysi rannalta perheen junioreiden viime viikolla onkimia täkykaloja, joita se rouskutteli suurella mielihalulla.
Hetken kuluttua isäntäväki ryhtyi tiedustelemaan toisiltaan, mikä ihme täällä löyhkää. Tuoksun lähteeksi paljastui varsin pian Saimi-Sämpylä, jonka turkki haisi ihan sille itselleen ja henki mädälle kalalle. Siina ei enää ehditty odotella saunan ja veden lämpiämistä valmiiksi, vaan Saimi joutui hetimiten pestäväksi järvivedellä...
Saunan lämmityksen aikana isäntäväki ryhtyi saniteettipuuhiin, eli tyhjentämään ulkohuoneen alustaa. Seurasimme Saimin kanssa tapahtumien kulkua visusti vahdittuina vierestä, mutta kun operaatio oli ohi Saimi piipahti salavihkaa yläpihalla ja kieppui kylläkseen lapiosta pudonneessa makkikompostinökäreessä. Heti perään se löysi rannalta perheen junioreiden viime viikolla onkimia täkykaloja, joita se rouskutteli suurella mielihalulla.
Hetken kuluttua isäntäväki ryhtyi tiedustelemaan toisiltaan, mikä ihme täällä löyhkää. Tuoksun lähteeksi paljastui varsin pian Saimi-Sämpylä, jonka turkki haisi ihan sille itselleen ja henki mädälle kalalle. Siina ei enää ehditty odotella saunan ja veden lämpiämistä valmiiksi, vaan Saimi joutui hetimiten pestäväksi järvivedellä...
perjantai 20. elokuuta 2010
Rapuilemassa
Matkailimme illasta isännän ja emännän tuttavaperheen luo perinteisiin rapujuhliin. Ryykäsimme Saimin kanssa perille päästyämme heti moikkaamaan tuttavaperheen junioria ja vielä samantein suoraan sisälle. Siellä törmäsimme perheen Berniin, Pampiin. Muistimme toisemme viime vuodelta, mutta Saimilla ei näyttänyt olevan tuosta mustasta möhkäleestä minkäänlaista muistikuvaa. Niinpä se päätti varmuuden vuoksi heittaytyä olohuoneen lattialle selälleen tutkittavaksi. Pampi tarkasteli Sämpylän kiireestä kantapäähän ja "hyväksyi" tulokkaan.
Kaksijalkaisten nautiskellessa rapuja ja meistä väkevämpää, Saimi, Pampi ja minä juoksimme ympäri pihamaata. Tarkkaan ottaen Saimi oli se, joka pääasiassa juoksi ja me kaksi vanhusta hieman vain säestimme. Minäkin sain vauhtia kintereisiini, kun perheen kissa Tikru saapui yhtäkkiä suoraan keskellemme. Ajoimme sen Saimin kanssa sohvan alle, mutta emme sitten päässeet lähempiin tekemisiin sen kanssa, yrityksistämme huolimatta. Onneksi, siinä olisi saattanut kirsusta irrota muutama viilu ; )
Myöhemmin illalla Saimi äkkäsi perheen toisen kissan, Lennin, pihamaalla ja ajoi sen melkoisella vauhdilla piha-aidan ali lähimetsään. Aita oli siksi korkea, ettei Saimin takaa-ajojuoksu jatkunut sen pidemmälle, joten Lenni sai lopettaa kipityksensä hetimiten...
torstai 19. elokuuta 2010
Hurjaa kehitystä
Oli tänään havaittavissa Saimin koordinaatiossa ja uskalluksessa, sillä emäntä ja Saimin kummisetä saivat sen viimein hyppäämään usutettuna olohuoneen sohvan selkänojan yli. Tkynä käytettiin tuoretta solmuköyttä ja apuna toimi emäntä pari ekaa kertaa. Sämpylä kun juuttui mahastaan ensin kiinni selkänojan päälle; tuli lusmulle pupu pöksyyn ja vauhti lopahti liian aikaisin. Mutta kolmannella kerralla piski meni yli sohvasta niin, että mela vilahti, vaan johan moista taidonnäytettä onkin jo ehditty odotella. Meikäläinen on roiskinut jo pitkälle toista vuotta mennen tullen sohvan yli (tähän tulisi ylpeyttä osoittava hymiö, jos kirjuri-isäntä tietäisi, kuinka se kirjoitetaan ; )
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Etenemisharjoituksia
Hmmm. Jokainen ojan pohja on yllättäen saanut pikantin ja mielenkiintoisen tuoksun. Emännän ei niin riemuksi singahtelin iltalenkilläkin varoittamatta ja voimallisesti tuoksusta toiseen. Kun samalla kiekalla olivat vielä mukana Saimi ja Saimin kummisetä rullalaudalla, oli matkanteko muutoinkin mutkikasta. Varsinkin, kun innostuin juoksemaan rullalautapariskunnan vauhtia. Siis hetken. Emäntä oli sen verran voimakkaasti toista mieltä kulkuvauhdista, että sain välittömästi tiukan "SEURAA"-komennon. Sitten mentiin katua ristiin rastiin, eteen ja taakse, editse ja taitse, kunnes minä taivuin emännän tahtoon ja emäntä tyytyi tarkuuteeni...huh, huh.
tiistai 17. elokuuta 2010
Tuomio
Viimein kopsahti meikäläisen lonkkakuvalausuntokin Kennelliitosta. Eläinlääkärissä isäntäväki ja "hovi"eläinlääkäri olivat kovasti tyytyväisiä luuston muotoon, vaan Kennelliiton lääkärin tuomio oli vasemmalle B ja oikealle C.
Tuolla lausunnolla pääsin onneksi eroon isäntäväen ajatuksesta teettää meikäläisellä pentuja. Olisihan ollut suorastaan "pakko" lisääntyä, jos olisi sattunut olemaan reteästi A-lonkkainen.
Noo, toivottavasti noilla osilla pärjää tuonne seuraavan vuosikymmenen vaihteeseen ; ))
Tuolla lausunnolla pääsin onneksi eroon isäntäväen ajatuksesta teettää meikäläisellä pentuja. Olisihan ollut suorastaan "pakko" lisääntyä, jos olisi sattunut olemaan reteästi A-lonkkainen.
Noo, toivottavasti noilla osilla pärjää tuonne seuraavan vuosikymmenen vaihteeseen ; ))
Love Machine
Hoh hoijaa! Aamulenkin päätteeksi törmäsimme tiibetinterrieri Rafuun, urooseen jumalan armosta. Tämä trasselituppo yritti koko ajan tunkea kuonoansa minun häntäni alle ja yritti muutoinkin olla mielin kielin. Annoin sille muutaman kerran varoitushammasta ja murahtelin ns. kielteiseen sävyyn, mutta mitäs se auttoi. Saimi sentään yritti pelastaa meikää mustan jäpikkään ahdistelulta ja haastoi Rafun kilpajuoksuun. Vaan se oli lyhytaikainen ilo, sillä eihän Rafu jaksanut muutamaa kymmentä sekuntia pidempään Saimin perässä kaahottaa, varsinkin kun minä tuoksahtelin siinä lähellä.
Rafun lähdettyä emäntänsä kanssa harjuun, me kävelimme liikennevaloihin ja aloimme odottella vihreätä äijää. Silloin metsästä alkoi kuulua ankaraa kiljuntaa ja yhtäkkiä Rafu oli taas meikäläisen ahterissa kirsuinensa. Onneksi emme ehtineet tien yli ennen Rafun ilmaantumista. Isäntä nappasi sulhokandaatin kiinni ja saman tein metsästä kipitti Rafun emäntä tohkeissaan. Saatuaan Love Machinensa remmistä kiinni, hän uhkasi Rafun pallien lähtevän ennen kuin viikko on lopullaan ; )) Well, rotumääritelmän mukaan Tiibetin terriereiden (herrojen) sukupuolivietti on erittäin voimakas (Rafun emännän mukaan). MOT
Rafun lähdettyä emäntänsä kanssa harjuun, me kävelimme liikennevaloihin ja aloimme odottella vihreätä äijää. Silloin metsästä alkoi kuulua ankaraa kiljuntaa ja yhtäkkiä Rafu oli taas meikäläisen ahterissa kirsuinensa. Onneksi emme ehtineet tien yli ennen Rafun ilmaantumista. Isäntä nappasi sulhokandaatin kiinni ja saman tein metsästä kipitti Rafun emäntä tohkeissaan. Saatuaan Love Machinensa remmistä kiinni, hän uhkasi Rafun pallien lähtevän ennen kuin viikko on lopullaan ; )) Well, rotumääritelmän mukaan Tiibetin terriereiden (herrojen) sukupuolivietti on erittäin voimakas (Rafun emännän mukaan). MOT
maanantai 16. elokuuta 2010
Juoksua pukkaa
Jaahas, se oli sitten neljäs juoksu, joka meikäläisellä eilen alkoi. Tarkemmin sanottuna "ulkoiset merkit" olivat jo niin selkeät, että isäntäväkikin laski juoksun alkaneeksi. Johan tässä on viikko, jos ei vähän toistakin mennyt PMS-oireiden kanssa. Ei meinaan ole niin poskettomasti huvittanut poikakoirain tungettelevat kirsut ja Saimin kaahotus. Sen sijaan isäntäväen kainalossa on tullut viihdyttyä oikein mukavasti.
Illalla, mökkisaunareissulla käytiin oikein korvessakin ja siellä maittoi kyllä metsäjuoksu, kun sai ihan omin neuvoin laukata puskissa hirvien ja kauriiden jäljillä. Saattoipa seassa olla tipujenkin tuoksuja, mutta sitähän ei kirjuri tiedä, hyvä kun näki minua koko metsälenkin aikana ; )
Sitten uimaan ja saunaan ja vielä yöksi kotiin.
Illalla, mökkisaunareissulla käytiin oikein korvessakin ja siellä maittoi kyllä metsäjuoksu, kun sai ihan omin neuvoin laukata puskissa hirvien ja kauriiden jäljillä. Saattoipa seassa olla tipujenkin tuoksuja, mutta sitähän ei kirjuri tiedä, hyvä kun näki minua koko metsälenkin aikana ; )
Sitten uimaan ja saunaan ja vielä yöksi kotiin.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Pallokorva
"Aamulenkin" päätteeksi emäntä juuttui naapuri Ponzon terassille kahveelle ja mehän sitten riekuttiin Ponzolaa edestakaisin. Saimi huiteli Ponzon emännän perässä ympäri taloa ja yllättäen juuttui mouruamaan yläkertaan eksyttyään ohjaajastaan. Kahvittelijat kedolla ihmettelivät, eikö Sämpylä osaa lasketua rappusia, mutta minä arvasin, ettei se tiedä pitäisikö pompata parvekeelta alas vaiko kävellä rappusia. Niinpä kipaisin yläkertaan noutamaan sisko-polon, joka rymistelikin kuuliaisesti perässäni alas ja ulos. Ja suoraan maa-ampiaispesälle kukkamaan reunaan. Olisi luullut elukan jo viime viikolla oppineen varomaan maapesiä, mutta ei. Taas tuli siis osumia ja nyt Sämpylä näyttää toispuoleiselta Mikki Hiireltä! Toinen korva on niin paukamilla, että hieman huvittaa : ))
lauantai 14. elokuuta 2010
Kesän (toivottavasti) viimeinen punkki
Jouduin aamulla oikein terveystarkastukseen ja emännän siinä pöyhiessä turkkiani löysi hän massustani tietenkin punkin! Niitä ryökäleitä on sitten piisannut tänä kesänä. Eläinkaupan BioSpotixista ei piisannut kovin pitkäksi aikaa suojaa, taisi sentään olla pari viikkoa punkkivapaata aikaa. Onhan sekin tietysti parempi kuin ExSpotin, sen apteekista saatavan suurmyrkyn, harventamat karvat.
Aamun ulkoilutapahtumassa hinasimme emännän tällä kertaa harjuun. Onneksi, sillä siellä yhytimme vanhan tuttumme mäyräkoira Miinan. Miina onkin eri kiva laukkakaveri, vaikka onkin hieman lyhytjalkainen. Kiepuimme Saimin ja Miinan kanssa kunnon hörhelöt pitkin puskia.
Kotiinkääntöpisteessä reissua värittivät polkupyöräsuunnistajat harjoituksissaan. Emäntä koki suorastaan tuskia poimiessaan meitä pois kovavauhtisten pyöräilijäin reitiltä ja valitteli herroille mahdollista hidastusharmia. Siihen porukan johtohemmo tyytyväisenä totesi, ettei syytä huoleen, sillä eihän ketään sentään tullut syödyksi...emme muuten edes yrittäneet : )
Paluureissulla Saimi köysi jostain polun poskesta inhimillisiä jätöksiä, ja tällä en tarkoita mitään kalmoa, vaan sitä ruskeaa. Pöljä paalitteli itsensä siinä tuotteessa niin ihanan tuoksuiseksi, että kukaan ei halunnut kulkea sen lähelläkään, joten, kuten arvata saattaa, kotona odotti juuriharjakuuri ja shampoopesu. Siihen shampoopesuun minäkin jouduin yleisen miellyttävyyden nimissä ottamaan osaa.
Huomattakoon muuten, että Saimin "punaisen setterin speciaalishampoo" oli laimennuspullossaan mennyt aivan limaksi. Älkää siis laimentako ------ta (lisään nimen heti kun taas pääsen pullon viereen) muuta kuin sen verran kuin yhdessä pesussa tarvitaan...
Aamun ulkoilutapahtumassa hinasimme emännän tällä kertaa harjuun. Onneksi, sillä siellä yhytimme vanhan tuttumme mäyräkoira Miinan. Miina onkin eri kiva laukkakaveri, vaikka onkin hieman lyhytjalkainen. Kiepuimme Saimin ja Miinan kanssa kunnon hörhelöt pitkin puskia.
Kotiinkääntöpisteessä reissua värittivät polkupyöräsuunnistajat harjoituksissaan. Emäntä koki suorastaan tuskia poimiessaan meitä pois kovavauhtisten pyöräilijäin reitiltä ja valitteli herroille mahdollista hidastusharmia. Siihen porukan johtohemmo tyytyväisenä totesi, ettei syytä huoleen, sillä eihän ketään sentään tullut syödyksi...emme muuten edes yrittäneet : )
Paluureissulla Saimi köysi jostain polun poskesta inhimillisiä jätöksiä, ja tällä en tarkoita mitään kalmoa, vaan sitä ruskeaa. Pöljä paalitteli itsensä siinä tuotteessa niin ihanan tuoksuiseksi, että kukaan ei halunnut kulkea sen lähelläkään, joten, kuten arvata saattaa, kotona odotti juuriharjakuuri ja shampoopesu. Siihen shampoopesuun minäkin jouduin yleisen miellyttävyyden nimissä ottamaan osaa.
Huomattakoon muuten, että Saimin "punaisen setterin speciaalishampoo" oli laimennuspullossaan mennyt aivan limaksi. Älkää siis laimentako ------ta (lisään nimen heti kun taas pääsen pullon viereen) muuta kuin sen verran kuin yhdessä pesussa tarvitaan...
torstai 12. elokuuta 2010
Omenapuusta hieman kauniimpi
Varhaisen, ennen emännän töihin lähtöä, lenkin jälkeen minut suljettiin Saimin kanssa ihan yksin taloon. Sain seurakseni vain kuusi maitotölkkiä täynnä herkkuja...jaa, Saimi oli myös jakamassa niitä. Sen verran eväistä ehti päivän aikana tulla kinaa, että vein luut kuistin pöydälle turvaan. Sämpylää otti se päähän, se kun ei vielä uskalla hypätä pöydälle (ainakaan, kun olen jo siellä), niinpä Saimi sitten repi lämpimikseen pöytäliinasta suikaleita isäntäväen tyrmistykseksi.
Kaksijalkaisten kotiuduttua töistään pääsimme viimein ulos temmeltämään joutilasta kahvittelun ajaksi. Saimi jatkoi riipimispuuhiaan ja hyökkäsi tällä kertaa omenapuun kimppuun. Kaikki alempana olleet oksat joutuivat harvennuksen kohteeksi suurhortonomin toimesta. Pientä yllätystä puutarhurille tuotti oksien nykimisestä seuraava omenoiden putoilu, eivät vahinko vain osuneet Sämpylän kiilapäähän ; -)
Kahvittelun jälkeen lenkiksi kiersimme Tohloppi-järven ja pääsimme samalla reissulla uimaan. Kuten tavallista, siihenkin piti tietysti tunkea kepinnoutoharjoitus. Selvisin siitä märin turkein ja kehuin, noutomatka kun oli kesän pisin (siis vaatimattomat 20 metriä). Saimille sen sijaan ei oikein uinti maistunut, olisikohan syynä ollut poikaseropi Rocky (sakemannia ja huskya), joka tuppasi olemaan hieman päällekäypä omien uintihommiensa ohessa.
Loppureissu oli sitten kiva jolkotella turkki kosteana pupujen ja sorsien tuoksuja nuuskutellen. Varsinkin, kun pääsin vielä kipaisemaan Saimin kanssa ihan irrallaan suo-osuuden. Reissulta rahkasammalta jäi turkin koristeeksi sen verran, että pesuvati pihamaalla oli kohtalonamme...
Kaksijalkaisten kotiuduttua töistään pääsimme viimein ulos temmeltämään joutilasta kahvittelun ajaksi. Saimi jatkoi riipimispuuhiaan ja hyökkäsi tällä kertaa omenapuun kimppuun. Kaikki alempana olleet oksat joutuivat harvennuksen kohteeksi suurhortonomin toimesta. Pientä yllätystä puutarhurille tuotti oksien nykimisestä seuraava omenoiden putoilu, eivät vahinko vain osuneet Sämpylän kiilapäähän ; -)
Kahvittelun jälkeen lenkiksi kiersimme Tohloppi-järven ja pääsimme samalla reissulla uimaan. Kuten tavallista, siihenkin piti tietysti tunkea kepinnoutoharjoitus. Selvisin siitä märin turkein ja kehuin, noutomatka kun oli kesän pisin (siis vaatimattomat 20 metriä). Saimille sen sijaan ei oikein uinti maistunut, olisikohan syynä ollut poikaseropi Rocky (sakemannia ja huskya), joka tuppasi olemaan hieman päällekäypä omien uintihommiensa ohessa.
Loppureissu oli sitten kiva jolkotella turkki kosteana pupujen ja sorsien tuoksuja nuuskutellen. Varsinkin, kun pääsin vielä kipaisemaan Saimin kanssa ihan irrallaan suo-osuuden. Reissulta rahkasammalta jäi turkin koristeeksi sen verran, että pesuvati pihamaalla oli kohtalonamme...
tiistai 10. elokuuta 2010
Ampparin ystävä
Tänään pääsin Hopulla Saimin ja isännän kanssa maalle. Tarkoituksena oli tehdä vähän rakennus- ja maalaushommia. Isännän työmaan pielessä vaan oli iso ampiaispesä ja ne ryökäleet ei pitäneet naulojen paukuttelusta. Isännän vertahyytävä uhkaus listiä kaikki ampparit, jos vain yksikin erehtyy häntä pistämään, toimi hänen kannaltaan loistavsti. Me taas emme ilmeisesti ole niin vaarallisia, koska surina ympärillämme kiihtyi turhan kiivaaksi. Päättelin, että nyt on viisainta häipyä takavasemmalle metsään ja sain Saimista samantein seuraa.
Emme ehtineet juuri pihaa pidemmälle, kun isäntä sai ensimmäisen työvaiheensa valmiksi ja lähti kanssamme metsään. [Isäntä: lähdin Helmin ja Saimin kanssa ns. pinolta kohti polkua ja siihen se sitten jäikin, se yhdessäkulku. 45 minuutin lenkin aikana näin piskit kerran; toinen tuli toiselta ja toinen toiselta puolen ja molemmat jatkoivat vastakkaisiin suuntiin.]
Kun isäntä oli jo kotiutunut takaisin mökille viheltelemään meitä, Saimi "ampparin-ystävä" löysi (taas) maa-ampiaispesän ja pöllytti sitä arvattavin seurauksin: osumia tuli ja vinkua lähti. Mökillä isäntä löysi kolme paukamaa ahterista, onneksi parannuskeinoksi riitti kolmeen hemmoon jaettu maksalaatikko ja sopivasti alkaneen sateen aikainen tauko sohvalla...porukalla.
Emme ehtineet juuri pihaa pidemmälle, kun isäntä sai ensimmäisen työvaiheensa valmiksi ja lähti kanssamme metsään. [Isäntä: lähdin Helmin ja Saimin kanssa ns. pinolta kohti polkua ja siihen se sitten jäikin, se yhdessäkulku. 45 minuutin lenkin aikana näin piskit kerran; toinen tuli toiselta ja toinen toiselta puolen ja molemmat jatkoivat vastakkaisiin suuntiin.]
Kun isäntä oli jo kotiutunut takaisin mökille viheltelemään meitä, Saimi "ampparin-ystävä" löysi (taas) maa-ampiaispesän ja pöllytti sitä arvattavin seurauksin: osumia tuli ja vinkua lähti. Mökillä isäntä löysi kolme paukamaa ahterista, onneksi parannuskeinoksi riitti kolmeen hemmoon jaettu maksalaatikko ja sopivasti alkaneen sateen aikainen tauko sohvalla...porukalla.
maanantai 9. elokuuta 2010
9. elokuuta
alkoi vauhdikkaasti, joskin sekavasti. Isäntä tuli puoli neljä kotiin, jolloin toimin Saimin kanssa railakkaana vastaanottokomiteana. Vinguimme emännän mielestä kuin teuraalle menevät possut makuuhuoneen oven portin takana isäntää ylös odottaessamme. Kun hän viimein ehti avaamaan portin, nuolimme äijän suorastaan ruvelle ; )
Sitten puoli seitsemän jäljestä emäntä havahtui katsomaan kelloa ja singahti samantein vuoteesta ylös. Herätyskello ei näet ollut pelittänyt ajoissa ja junaan piti ehtiä vähän yli seitsemäksi! Nyt ei auttanut kuin lähteä pikaisesti kyytimään emäntää junalle ja koska isäntä oli ihan tööt yösaapumisensa jäljiltä, tungimme matkaan pitämään hänet paluumatkan hereillä : P
Noo, eihän tuossa 25 minuutissa asemalle -operaatiossa tullut edes kiire; emäntä ehti hankkia junaliputkin asemalta. Paluumatkalla koetin tunkea isännän viereen etupenkille vahtiakseni hänen ajokuntoaan, mutta hän oli sen verran tolkuissaan, että osasi jopa komentaa meikäläisen Saimin seuraksi takapenkille (eivät pöljät ole vieläkään hankkineet uusia, sopivia turvavöitä meille!).
Kotona jatkoimme ansaittuja yöuniamme aina puoli kymmeneen asti, isäntä kyllä olisi koisinut pidempäänkin...
Puolilta päivin lähdimme mummolan mökille sirkkelöimään. Minähän en sirkkelöintiä enää jaksa seurata (vrt. toukokuu 2009), vaan painelin oikopäätä pellolle tarkastamaan pyytilanteen. Saimi roikkui sirkkelipöydän pielessä siksi, kunnes isäntä passitti senkin pellolle seurakseni. Pakettipellon kasvillisuus on tähän aikaan vuodesta niin korkeaa, että navigointi pujokossa ja horsimien seassa vaatii alituista ylöspomppimista, ja kun vielä peltoseikkailumme aikana lurautti hieman vettä, olimme varsin nopeasti makkaranruinauskunnossa. Onneksi vaari ja mummu olivat varustautuneet saapumiseemme klassisella Kabanossilla!
Makkaranamusten jälkeen kävin pikaisesti tarkastamassa mökkinaapurin tuoreen tunkion, minkä jälkeen olikin vuorossa pakollinen uintireissu ja tapaaminen juuriharjan kanssa. Isäntä oli edellämainitun toiminnan kiivas ohjaaja.
Illalla kotona sain vielä satsin näyttelytreeniä Saimin kanssa. Isäntä oli oikein tyytyväinen raviimme, joten pääsimme vielä maistelemaan parit koirasuklaat...
Sitten puoli seitsemän jäljestä emäntä havahtui katsomaan kelloa ja singahti samantein vuoteesta ylös. Herätyskello ei näet ollut pelittänyt ajoissa ja junaan piti ehtiä vähän yli seitsemäksi! Nyt ei auttanut kuin lähteä pikaisesti kyytimään emäntää junalle ja koska isäntä oli ihan tööt yösaapumisensa jäljiltä, tungimme matkaan pitämään hänet paluumatkan hereillä : P
Noo, eihän tuossa 25 minuutissa asemalle -operaatiossa tullut edes kiire; emäntä ehti hankkia junaliputkin asemalta. Paluumatkalla koetin tunkea isännän viereen etupenkille vahtiakseni hänen ajokuntoaan, mutta hän oli sen verran tolkuissaan, että osasi jopa komentaa meikäläisen Saimin seuraksi takapenkille (eivät pöljät ole vieläkään hankkineet uusia, sopivia turvavöitä meille!).
Kotona jatkoimme ansaittuja yöuniamme aina puoli kymmeneen asti, isäntä kyllä olisi koisinut pidempäänkin...
Puolilta päivin lähdimme mummolan mökille sirkkelöimään. Minähän en sirkkelöintiä enää jaksa seurata (vrt. toukokuu 2009), vaan painelin oikopäätä pellolle tarkastamaan pyytilanteen. Saimi roikkui sirkkelipöydän pielessä siksi, kunnes isäntä passitti senkin pellolle seurakseni. Pakettipellon kasvillisuus on tähän aikaan vuodesta niin korkeaa, että navigointi pujokossa ja horsimien seassa vaatii alituista ylöspomppimista, ja kun vielä peltoseikkailumme aikana lurautti hieman vettä, olimme varsin nopeasti makkaranruinauskunnossa. Onneksi vaari ja mummu olivat varustautuneet saapumiseemme klassisella Kabanossilla!
Makkaranamusten jälkeen kävin pikaisesti tarkastamassa mökkinaapurin tuoreen tunkion, minkä jälkeen olikin vuorossa pakollinen uintireissu ja tapaaminen juuriharjan kanssa. Isäntä oli edellämainitun toiminnan kiivas ohjaaja.
Illalla kotona sain vielä satsin näyttelytreeniä Saimin kanssa. Isäntä oli oikein tyytyväinen raviimme, joten pääsimme vielä maistelemaan parit koirasuklaat...
lauantai 7. elokuuta 2010
Helmin forecast
Tänään iltapäivällä Tampereella salamiaan pari kertaa sekunnissa rätkinyt ukkonen jää huomenna saapuvan ukkosmyrskyn rinnalla pikku kolinaksi. Vettä sataa yli 50mm rajuista kuuroista ja rajan takaa leijunut savu valuu veden mukana maahan. Lämpötilakin painuu alle 20 asteen.
...toivoo Helmi-Orvokki
...toivoo Helmi-Orvokki
Vaihteeksi kotona yksin, eikun kaksin
Emäntä kävi päivällä kaupungilla ja minä jäin Saimin kanssa ihan yksin kotiin. Pitkästä aikaa. Kaukaa viisaana ihmisenä emäntä jätti meille kuitenkin toistakymmentä päistään rytättyä vessapaperirullaa nameilla varustettuna. Siinä riitti hetkeksi puuhaa, kun availimme ne. Muutama joutui availun tuoksinassa pahoihin paikkoihin ja siksi emännällä antoi myös negatiivista palautetta kotiuduttuaan; telkkarin kaapelit olivat huolestuttavasti kiristyneet ja lattiakaiuttimetkin siirtyneet. Kuistilla oli pöytäliinan kulmastakin lähtenyt riekale. En kyllä ollenkaan muista sitä repineeni, taisi olla Saimi...
perjantai 6. elokuuta 2010
Hot Dog
Hellettä piisaa ja savukaasujakin rajan takaa. Onneksi isäntäväki lähti jälleen kerran illaksi maalle marjaa keräilemään; puskista putoilevia mustaherukoita ja punaisia karviaisia. Ja matkaanhan lähdettiin tietysti ilmastoidulla autolla! Kehittelin näet tässä viime reissulla ensiluokkaisen matkustustavan autossamme; istun takatilan lattialle ja nojaan pääni niin pitkälle eteen keskikyynärnojan päälle, kuin se vain riittää. Siihen puhaltaa kivasti ilmastointilaitteen huiku, ja jos hyvin käy, etupenkkiläiset vielä säätävät puhalluksen suoraan kirsuun. Samalla saa tuoreimmat tuoksut nokkaansa...
Missäpä olisi kuuman koiran mukavampi viettää helteisen päivän iltaa, kuin viileässä autossa.
...paitsi tietysti mökillä kipittämässä kilpaa Saimin kanssa sen aikaa, kun isäntäväki poimii vitamiineja talteen talven varalle ; ))
Missäpä olisi kuuman koiran mukavampi viettää helteisen päivän iltaa, kuin viileässä autossa.
...paitsi tietysti mökillä kipittämässä kilpaa Saimin kanssa sen aikaa, kun isäntäväki poimii vitamiineja talteen talven varalle ; ))
torstai 5. elokuuta 2010
Aamuvatutusta
Tänä kesänä mökkiaamu tuntuu sisältävän marjametsäreissun. Tänäkin aamuna painelin törppöjä kantavan isäntäväen ja Saimin kanssa ensi töikseni tien varteen vattuja poimimaan. Onneksi varsinainen keruuvirka kaatui kaksijalkaisille ja me ehdimme Sämpylän kanssa sillä aikaa käydä tervehtimässä pellon toisella puolella huutelevia kurkia. Tai itse asiassa emme käyneet ihan vieressä...näyttivät mokomat aika suurilta. Sitten ihailimme taivaalla treenaavia hävittäjä-Horneteja. Ne pitivät aika mekkalaa silmukoita tehdessään.
Vaikka eilinen ukkosmyräkkä oli pudottanut suuren osan marjoista maahan, emme oikeastaan muuta ehtineetkään puuhailla, kun jo isäntäväki sai purkkinsa täyteen. Paitsi tietysti tavanomaisen lähiseudun tarkastuksen.
Marjamailta pois lähtiessämme naapurin miniä ajoi autolla ohitsemme ja pinkaisimme Skoodan perään isäntäväen pyynnöistä (kuuluvuus noin kolme kilometriä!!!!) huolimatta. Minä jarruttelin korvat lukossa parin sadan metrin juoksun jälkeen, mutta Saimi loikki aina naapurin parkkipaikalle asti ja tervehti autoon tunkemalla tuoreet maalletulijat ennen palaamistaan.
Isäntäväki veti mokomasta sen verran herneet nenäänsä, että jouduimme seuraamaan heitä tiukasti naapurin kohdalla kotimökille taivaltaessamme. Pökelöt vain pysähtyivät juuri naapurin rajan kohdalla, kun huomasivat miniän tyttären tiellä. Me taas EMME pysähtyneet. Minä juoksin keulilla 50 metriä haukkuen ja Saimi heti perässä moikkaamaan tyttöä. Ihmispolo ei oikein innostunut tervehtimistavastamme ja pisti pakin päälle. Onneksi hän ei oikeasti pelännyt meitä. Ehkä kuitenkin ihan hieman meidän vauhtiamme...Siinä meni pikku hetki sitten isäntäväeltä, kun he yrittivät selitellä naapureille meidän olevan ihan kivoja koiria. Noo, ihan turhaan. Kyllähän he jo meidät tiesivät ; ))
Lopun päivää isäntäväki sitten siivoili (taas) kenturaa tulevia juhliaan varten ja me autoimme Saimin kanssa parhaan kykymme mukaan häipymällä metsään. Ruokatauoilla sentään piipahdimme eväällä ja Saimi yritti ahkerasti metsästää perhosia pihamaalla.
Vielä ennen kotiin lähtöä juniorikin tuli maalle ja heitteli minulle ja Saimille rengasta veteen ja yritti saada meitä hyppäämään laiturilta uimaan. Laiturilta kyllä hyppäsimme, mutta sen verran matalasta, että jalat ylettyivä kivasti pohjaan.
Uimaharjoitusten jälkeen Saimi kuivatteli juuri itseään rannalla, kun sitä pisti ampiainen jalkaan. Sämpylä oli tosi surkean näköinen, kun se yritti kävellä kolmella jalalla ja näyttää säälittävältä. Lopulta se mönki saunatupaan suojaan nukkumaan, kunnes lähdimme kotiin.
Vaikka eilinen ukkosmyräkkä oli pudottanut suuren osan marjoista maahan, emme oikeastaan muuta ehtineetkään puuhailla, kun jo isäntäväki sai purkkinsa täyteen. Paitsi tietysti tavanomaisen lähiseudun tarkastuksen.
Marjamailta pois lähtiessämme naapurin miniä ajoi autolla ohitsemme ja pinkaisimme Skoodan perään isäntäväen pyynnöistä (kuuluvuus noin kolme kilometriä!!!!) huolimatta. Minä jarruttelin korvat lukossa parin sadan metrin juoksun jälkeen, mutta Saimi loikki aina naapurin parkkipaikalle asti ja tervehti autoon tunkemalla tuoreet maalletulijat ennen palaamistaan.
Isäntäväki veti mokomasta sen verran herneet nenäänsä, että jouduimme seuraamaan heitä tiukasti naapurin kohdalla kotimökille taivaltaessamme. Pökelöt vain pysähtyivät juuri naapurin rajan kohdalla, kun huomasivat miniän tyttären tiellä. Me taas EMME pysähtyneet. Minä juoksin keulilla 50 metriä haukkuen ja Saimi heti perässä moikkaamaan tyttöä. Ihmispolo ei oikein innostunut tervehtimistavastamme ja pisti pakin päälle. Onneksi hän ei oikeasti pelännyt meitä. Ehkä kuitenkin ihan hieman meidän vauhtiamme...Siinä meni pikku hetki sitten isäntäväeltä, kun he yrittivät selitellä naapureille meidän olevan ihan kivoja koiria. Noo, ihan turhaan. Kyllähän he jo meidät tiesivät ; ))
Lopun päivää isäntäväki sitten siivoili (taas) kenturaa tulevia juhliaan varten ja me autoimme Saimin kanssa parhaan kykymme mukaan häipymällä metsään. Ruokatauoilla sentään piipahdimme eväällä ja Saimi yritti ahkerasti metsästää perhosia pihamaalla.
Vielä ennen kotiin lähtöä juniorikin tuli maalle ja heitteli minulle ja Saimille rengasta veteen ja yritti saada meitä hyppäämään laiturilta uimaan. Laiturilta kyllä hyppäsimme, mutta sen verran matalasta, että jalat ylettyivä kivasti pohjaan.
Uimaharjoitusten jälkeen Saimi kuivatteli juuri itseään rannalla, kun sitä pisti ampiainen jalkaan. Sämpylä oli tosi surkean näköinen, kun se yritti kävellä kolmella jalalla ja näyttää säälittävältä. Lopulta se mönki saunatupaan suojaan nukkumaan, kunnes lähdimme kotiin.
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Ukkosta pitelemässä
Tuskin ehdimme Saimin kanssa loikkia aamun pisureissulta takaisin sisälle, kun ukkonen alkoi rymistellä. Ensin kuului vain hieman hermostuttavaa kaukaista kolinaa ja ryhtyi ropottamaan vettä. Hetki vain, ja lisää vettä putosi taivaalta; oikein voimakohinalla ja jyrinäkin voimistui kerta kerralta. Nyt majailen varmuuden vuoksi pöydän alla "sadetta pitämässä" ja isäntä kirjailee blogia salamoinnin valaisemalla näppiksellä. Toivottavasti ei tietokone kärvene käsiin...
tiistai 3. elokuuta 2010
Dööd kat
Aamun aluksi joutusimme Sämpylän kanssa puntariin, isännän sylissä tietty. Vaaka näytti minulle, Helmille siis, 22kg ja ns.Sämpylälle (oikeastaan Madolle), 23kg. Karvan mukana lähti siis kilojakin.
Iltapäivän pikkulenkki pikkumetsään löydätytti kuolleen kissan. Oli mokoma aika surkeassa kunnossa, vareen perk...t olivat nokkineet siltä silmät ja muut pehmo-osat nokkiinsa ja turkkiakin oli pöllytetty oikein olan takaa. Nuuskimme sitä Sämpylän kanssa varoen puolelta jos toiselta. vaan emme sitten isännän riemuksi innostuneet sitä sen enempää riepottelemaan. Matka sinänsä oli melko marraspitoinen, sillä vielä paluureisulla Saimi äkkäsi tien risteyksessä lokin raadon, jonka päällä olisi ollut riemukasta paalitella (kieppua) turkkinsa tosi smögöön.
Päivän päätteeksi pääsimme sentään mökille ja vielä marjametsään! Koska marjakupposten täyttäminen vie aina hetken, olimme sen ajan Saimin kanssa villejä ja vapaita. Toisin sanoen seuloimme metsän elukoista, joita emme löytäneeet ja juoksimme itsemme lääpästyksiin....kyllä mökkeily on mukavaa.
Iltapäivän pikkulenkki pikkumetsään löydätytti kuolleen kissan. Oli mokoma aika surkeassa kunnossa, vareen perk...t olivat nokkineet siltä silmät ja muut pehmo-osat nokkiinsa ja turkkiakin oli pöllytetty oikein olan takaa. Nuuskimme sitä Sämpylän kanssa varoen puolelta jos toiselta. vaan emme sitten isännän riemuksi innostuneet sitä sen enempää riepottelemaan. Matka sinänsä oli melko marraspitoinen, sillä vielä paluureisulla Saimi äkkäsi tien risteyksessä lokin raadon, jonka päällä olisi ollut riemukasta paalitella (kieppua) turkkinsa tosi smögöön.
Päivän päätteeksi pääsimme sentään mökille ja vielä marjametsään! Koska marjakupposten täyttäminen vie aina hetken, olimme sen ajan Saimin kanssa villejä ja vapaita. Toisin sanoen seuloimme metsän elukoista, joita emme löytäneeet ja juoksimme itsemme lääpästyksiin....kyllä mökkeily on mukavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)