alkoi vauhdikkaasti, joskin sekavasti. Isäntä tuli puoli neljä kotiin, jolloin toimin Saimin kanssa railakkaana vastaanottokomiteana. Vinguimme emännän mielestä kuin teuraalle menevät possut makuuhuoneen oven portin takana isäntää ylös odottaessamme. Kun hän viimein ehti avaamaan portin, nuolimme äijän suorastaan ruvelle ; )
Sitten puoli seitsemän jäljestä emäntä havahtui katsomaan kelloa ja singahti samantein vuoteesta ylös. Herätyskello ei näet ollut pelittänyt ajoissa ja junaan piti ehtiä vähän yli seitsemäksi! Nyt ei auttanut kuin lähteä pikaisesti kyytimään emäntää junalle ja koska isäntä oli ihan tööt yösaapumisensa jäljiltä, tungimme matkaan pitämään hänet paluumatkan hereillä : P
Noo, eihän tuossa 25 minuutissa asemalle -operaatiossa tullut edes kiire; emäntä ehti hankkia junaliputkin asemalta. Paluumatkalla koetin tunkea isännän viereen etupenkille vahtiakseni hänen ajokuntoaan, mutta hän oli sen verran tolkuissaan, että osasi jopa komentaa meikäläisen Saimin seuraksi takapenkille (eivät pöljät ole vieläkään hankkineet uusia, sopivia turvavöitä meille!).
Kotona jatkoimme ansaittuja yöuniamme aina puoli kymmeneen asti, isäntä kyllä olisi koisinut pidempäänkin...
Puolilta päivin lähdimme mummolan mökille sirkkelöimään. Minähän en sirkkelöintiä enää jaksa seurata (vrt. toukokuu 2009), vaan painelin oikopäätä pellolle tarkastamaan pyytilanteen. Saimi roikkui sirkkelipöydän pielessä siksi, kunnes isäntä passitti senkin pellolle seurakseni. Pakettipellon kasvillisuus on tähän aikaan vuodesta niin korkeaa, että navigointi pujokossa ja horsimien seassa vaatii alituista ylöspomppimista, ja kun vielä peltoseikkailumme aikana lurautti hieman vettä, olimme varsin nopeasti makkaranruinauskunnossa. Onneksi vaari ja mummu olivat varustautuneet saapumiseemme klassisella Kabanossilla!
Makkaranamusten jälkeen kävin pikaisesti tarkastamassa mökkinaapurin tuoreen tunkion, minkä jälkeen olikin vuorossa pakollinen uintireissu ja tapaaminen juuriharjan kanssa. Isäntä oli edellämainitun toiminnan kiivas ohjaaja.
Illalla kotona sain vielä satsin näyttelytreeniä Saimin kanssa. Isäntä oli oikein tyytyväinen raviimme, joten pääsimme vielä maistelemaan parit koirasuklaat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti