Frida piipahti

Kummien tuore talonvalloittaja Espanjanvesikoira Frida, 10vk, piipahti kylässä. Oli pentele kasvanut melkoisesti parissa viikossa ja viiletti aikas vauhtia ympäri residenssiämme. Tavan mukaan Sämpylä sai suurimmat, js rasittavimmat, huomionosoitukset. Frida seurasi sitä kuin hai laivaa. Linnoittauduin aluksi kuistille piirongin alle hieman rauhaan ja onneksi pikkunassikka ymmärsi melko helposti ylähuulen kohotukseni, jottei tarvinnut oikein sanoa häiriöstä...
Päivän lopulla olimme jo tottuneet siinä määrin toisiimme, että pikku unosetkin sujuivat muodostelmassa (tähän tulee kuva, kun kirjuri taas joskus löytää sopivan koneen ja aikaa...)

SS 12/17, Leustu

Vietimme rattoisan yön koko porukalla Hobbyssä rallitien varrella. Ehdimme heti yhden (am) jälkeen yöpaikaamme ja unellekin päästiin jo kahdeltä. Nukkumisjärjestelyt tuottivat hieman ongelmia, sillä isäntäväki halusi jostain syystä tunkea Saimin ja minun kanssani meidän sängylle (heii, koirien piti nukkua lattialla suunnitelman A perusteella)ja sekös aiheutti ahtautta. Ohikulkevista mekkaloitsijoistakin oli hieman häiriiötä, mutta onneksi aamuherätys oli jo varttia vaille seitsemän...ei käynyt häiriö turhan pitkäaikaiseksi ;)
Tällä kertaa pääsimme ihmettelemään ralliautoja ja helikoptereita ja toisia koiria sekä melkoista ohmismassaa aivan pikataipaleen viereen. Autot pitivät aika pauketta ja aina kun en huomannut katsella mistä autosta milloinkin pauke kuului, meinasin vetää herneen kirsuun ja pommpia vauhkona narussa. Isäntä onneksi äkkäsi näköyhteyden välttämättömyyden hermotasapainoni kannalta ja sain lopun aikaa katsella kaahareita siiä kuin kaksijalkaisetkin.
Lopun aikaa ja lopun aikaa, heti kun ensimmäisen (12) pikapätkän autot olivat menneet, lähdimme syömään autolle ja jouduimme sitten Saimin kanssa jäämään penkeille unosille siksi kun muut seurasivat vielä toisenkin pätkän...aikas rentouttavaa...

Neste Oil -rallia

Puolilta päivin pakkauduimme Hobbyyn ja matka kohti Riihimäkeä alkoi. Sieltä nappasimme mukaan kummisedän ja matka jatkui Lahteen. Jokimaan raviradalla ajettiin Neste-rallin erikoiskoe ja niinpä jouduimme muutaman kilometrin päähän parkkiin. Reippaasti nuuskutellen vedimme Saimin kanssa lopun perheen lippuluukuille asti, mutta meidän reissu tökkäsi itse radan portille! Koiraelaimiä ei päästety lainkaan radan varteen, joten nielimme karvaan kalkin isännän kanssa ja poistuimme lähijokeen uimaan...virta oli aikas reipas, mutta vetelin kivien seassa virkistyksekseni muutaman vetäisyn ja Sämpyläkin hieman muli seuraksi ; )
Juuri kun olimme kiivenneet takaisin tielle, näimme rallinero Loebin Sitikan. Niinpä sitten jäimme tien poskeen tsiigailemaan raliautoja. Surkeiman näköinen kottero oli hyvin aiemmin sijoittuneella Ketomaalla, äijä oli keikkauttanut Foordinsa katon kautta ympäri ja joutui keskeyttämään päivän ajelut. Kotvan, eli toista tuntia autoja ihmeteltyämme kipitimme kiivaasti takaisin Hobbylle läähättämään hyvinkin puoleksi tunniksi...keli on törkeän lämmin ja kostea, sekä Venättään metsäpalojen savutkin vielä tunkevat nokkaan.
Nyt odottelemme loppua ralliväkeä, jotta matka kohti huomisia näkemäseutuja voisi jatkua...

Lonely dogs

Tänään vielä aamulla isännän kanssa harjussa ja sitten se rontti otti ja lähti maailmalle emännän perään. Uhkasivat olla yli viikon matkailemassa ja vielä ilman meitä! Lähtiäisikseen vain kertoi Saiminkin joutuvan miehelään tulevaisuudessa. Saapa katsoa.
Nyt olemme sitten Saimin kummisedän hellässä huomassa kaikki isäntäväen poissaolopäivät, kuulemma ankaraa juoksutreeniä luvassa...

Hilla ja Unna, sekä vähän surffausta

Jippii. Vaikka emäntä jo lähtikin työmatkalle, niin meitin loma sen kuin onneksi jatkuu. Niinpä pääsimme isännän kanssa maalle mummolaan. Siellä törmäsimme oikopäätä naapurin Hillaan (aiemmilta kesiltä tuttu porokoira) ja sen yllätyspentuun viime talvelta, eli Unnaan. Tuoreehko äiti oli ensin hieman takakireä kun painelin morjestamaan, mutta jo hetken kuluttua oltiin vaihdettu kuulumisia nenäkkäin... Saimi louskutti sillä aikaa niskavillat pystyssä ja perä vasten auton puskuria moisille häiriköille.
Kävin pitkin päivää moikkailemassa naapureita ja lopulta Saimikin uskaltautui haisteltavaksi ja selvisi koettelemuksesta ihan hengissä ;)
Illan aikana ehdin käymään muutaman kerran uimassakin ja jopa seikkailemassa surffilaudan päällä!! Vehje oli ikävän kiikkerä, mutta en sentään siltä uimaan pudonnut, eikä purjettakaan onneksi tarvinnut nostaa pystyyn...tuulenpuutteen vuoksi, tietty.

Saimin lonkkatulokset

Saimin lonkkakuvaustuloksetkin olivat saapuneet isännän Netpostiin joskus viikon lopulla. Heti tänään ne viimein löytyivät luettavaksi asti ;)
Tulokset olivat aiempiin lääkärin lausuntoihin nähden suorastaan hyvät, sillä lonkista napsahti B molemmista ja kyynäristä odotetut nollat. Eipä Sämpylä siis ihan ensiluokkainen siitosnarttu ole... ;))

Frida tuli kylään

Aamun kirkkaan aurinkoisen valaistessa makuuhuoneen, punnitsi isäntä meidät Saimin kanssa. Vaaka värähti molemmilla vain 22,5kg kohdalle, joten rasvaisempi ruoka ei ollut vielä saanut aikaan toivottua kilojen lisäystä. Outoa, kun pitää lihottaa itseänsä ;)
Illalla kummien tuore vesipuhvelin pentu (perro siis) tuli morjestamaan meitä ekää kertaa. Ensimmäinen haistelutilaisuus järjestettiin puolueettomalle maaperälle harjuun, jossa saimme Sämpylän kanssa ensin moikata kummeja ja sitten Fridaa. Frida olikin melkoinen pölypallero ja ihan hauska ötökkä, tosi terhakas kasiviikkoinen. Sehän jo juoksi pitkin polkua melko faarttia ja jyrsi vielä matkalla kaikenlaisia puupalikoita.
Kotosallakin tulimme toimeen ihan mukavasti, toisin sanoen me Saimin kanssa kiipesimme sohvaan (suojaan) tarkkailemaan pikkumönkijän edesottamuksia olohuoneen lattialla...

Back to mökki

Pari lepopäivää kotosalla pääasiassa nukkumalla vietettyinä oli ihan tarpeeksi...onneksi pääsimme jo takaisin maalle!
Saimille oli pakollisesta levosta oikein hyötyäkin, sillä se saatiin isäntäväen ponnisteluiden tuloksena syömään jauhelihaa ja papuja pitkästä aikaa massun täydeltä. Sämpylän ruokahalua näet ei juuri päättynyt lämpöaalto kasvattanut ja elukka alkaa näyttää aika shakaalilta.
No, maalle siis päästiin takaisin ja ensimmäiseksi moikattiin naapurin Murua (se kunkku-Kaarlen spanieli), harvinaisen rauhallisesti vielä, suoraan auton ikkunasta. Sitten isäntäväki laittoi kahveet tippumaan ja lähti kanssamme metsään; pahasti jäljessä, sillä otimme hieman ennakkoa. Vartin juoksu puskissa teki meistä Saimin kanssa perin tyytyväisiä koiria, varsinkin kun pääsimme heti kipityksen jälkeen suoraan uimaan ja märkänä sisälle ruokailemaan...Saimillekin maistui, ja ihan koko annos ; )

Henki höllässä

Aamulla, siis vaihteeksi kotosalla, pääsimme Saimin kanssa isännän mukana narulenkille. Suuntasimme harjuun, jossa isäntä kuitenkin irroitti meidät kakkostarpeiden tekoa varten...ja eikös pentele rusakko piillyt Saimin ähkypaikan viereisessä pusikossa! Siitä lähti kaksikko kuin possut makuulta, ensin polkua alas ja sitten kiihdytys pyörätietä pitkin kohti naapurikaupungin rajaa. Isäntä koetti viheltää Saimia palaamaan, tuloksetta, ja sai sitten ähkypuhkusekoraivarin, nappasi minut pikaisesti köysiin ja sitten mekin juostiin, perään sentään...
Sämpylä ja pitkäkorva olivat juuri häipymässä eetteriin, kun ehdimme tielle, mutta näimme ainakin, ettei pariskunta sentään ajotielle tunkenut!
Juoksimme perään ja alikulusta selvittyämme huomasimme Saimin hukanneen pupusen, onneksi, sillä jo taas alkoi vihellys merkitä jotain. Saimi jolkotteli luoksemme ja pääsi samassa köysiin nautiskelemaan loppulenkistä. Onneksi rusakko oli edelleen nopeampi kuin Saimi ja sen verran viisaskin, ettei innostunut ajotietä ylittämään...

Kuulinkohan oikein?

Kotona taas.
Puhelimen lokin perusteella emäntä soitteli iltasella perään kennelin Riitalle. Ja mikäli oikein ymmärsin, niin nyt ne juuttaat kaavailevat minusta nuorta äitiä! Sulhokin on kuulemma katsottu jo seuravaan juoksuun. Siis elokuulle! Hyvästi railakkaat sinkkupäivät, jos kuulin oikein...

Saimin tipu

Aamulla vedellessämme viimeisiä sänkyvenytyksiä napsahti tuvan ikkunassa...rastaan poikanen nasahti lasiin ja kuukahti kuistille. Painelimme isännän kanssa perätoukuria ovesta ulos tarkastamaan tilannetta ja löysimme tipuparan. Saimi nappasi sumeilematta raakun suuhunsa ja minä sen kun annoin mennä. Ihan raadoksi lintu ei osumasta mennyt, sillä Sämpylän hellän suuotteen jäljiltä se yritti livahtaa räpiköiden karkuun. Ei olisi kannattanut, sillä moinen pakoyritys koitui pikaiseksi kuolemaksi, Saimi kun rynnisti perään ja nappasi hieman lujemman otteen. Sitten entinen lentoharjoittelija kulki hetken pitkin pihaa Saimin ylpeässä otteessa, kunnes viimein unohtui nurmelle. Niinpä pääsin minäkin sentään hieman nuuskimaan kalmoa ennen kuin emäntä sen kuoppasi...

Viikko hellettä

Odottamattomien verkko-ongelmien vuoksi blogin päivitys mökiltä viikolla on ollut olematonta...lienevätkö Elisan asentajat olleet tooosi pitkälä kahvitauolla purettuaan ensin puhelinmaston ;)
Hellettä on piisannut, joten päivälenkit ovat olleet lyhyitä, mutta sitäkin vauhdikaampia. Siksipä onkin ollut mukavaa mulia järvessä vähän väliä (oikeastaan kalastelen pikkukaloja rannasta kaiken muun, kuin metsä- tai nukkuma-ajan). Saimikin ui jo ihan vapaaehtoisesti pätkiä kotirannassa.
Isäntäväki on rakennellut kaikekenlaisia terasseja koko viikon, joten olemme Sämpylän kanssa saaneet tutkailla tontin reunoja (ja tontin ulkopuolisiakin reuna-alueita) pääosin omin päin. Sen lisäksi mieliharrastuksenamme on ollut kilpajuoksu pihakoivujen ympäri, siinä on emännän kielopenkki joutunut lanatuksi...

Artefaktin parissa

Ensin käytiin kaupungissa vietävän pitkillä kauppareissuilla ja sitten päästiin takaisin mökille heti viiden aikoihin. Reissulla matkaan oli tarttunut kuormallinen puutavaraa, joten isäntäväen iltaharrastukset oli järjestetty.
Meille Saimin kanssa se tiesi ihka omaa leikki-iltaa, pääsimme kaivautumaan vanhaan risukasaan, juoksemaan kilpaa ja möyhentämään "uuden nurmikon" entiseksi, tutkailemaan linnunpöntön tiaisen toimia jne...
Saimi pääsi myös salavihkaa tarkastamaan naapurin moottorisahakarhut ja pihakasvuston. Sillä välin minä ehdin käydä tonkimassa toisen naapurin pellosta sinne viime syksynä kätkemäni artefaktin (se jo ensimmäisenä keväänä löytämäni hirven lapa) ja kuskasin sen pihamaalle suurta ylpeyttä tuntien. Saimin taas tuntien, se rosvosi lavan heti kun silmäni vältti ja yritti piilottaa sen muka ovelasti, siinä kuitenkaan ymmärrettävästi onnistumatta...hyvä ettei selkäänsä saanut. Ja niin taas lapa köllöttää pihanurmella päivittäistä järsimistään odotellen, kunnes jälleen hautaan sen jemmaan seuraavaksi vuodeksi.
Illalla emäntä harjasi minusta päivän ruohot ja puoli kiloa karvaa, karvanvaihtoviikot ovat siis jo hyvässä vauhdissa ; )
Päivällä muuten kävimme kotona vaa'assa ja meidän molempien paino oli tasan 23kg! Saimi on aikas laiha, ainakin selkäruoto näkyy kuin museon dinosauruksella. Emäntä ostikin jo tynäkämpää ruokaa, ainoa edellytys kiloja lisäävälle vaikutukselle olisi tuotteen syöminen : D

Maksalaatikkojuhlallisuuksia

Viimein koitti syntymäpäivälahjan saantipäivä. Johan siitä oli jo ehditty vaahdotakin melkein viikko! Kummisetä ja -täti saapuivat paketillinen tarkoitukseen varattua maksalaatikkoa muassaan maalle ja kummisetä koristeli annoksen kolmella (tietysti) mieliheinälläni. Juhlana aluksi isäntäväki ja kummit lauloivat onnittelulaulun (Saimi ei) ja sitten sain natustella kuistin edessä koko laatikolisen Saimin katsellessa vierestä ;) tai siis tarkoitus oli syödä kaikki, mutta tietysti Sämpylä alkoi inua annosta myös itselleen ja tietysti kaksijalkaiset taas taipuivat, joten Saimi söi viimeisen viidenneksen...salamannopeasti hotkien...

OHO

Nyt ne muistivat minunkin synttärini ja lauloivat oikein duettona (isäntäkin ammuvainaan äänellään) minulle "paljon onnea vaan". Olin verran liikuttunut huomionosoituksesta, että pomppasin molempia vasten ja nuolaisin naamasta.
...mutta lahja puuttuuedelleen...

Jumalauta!

Isäntäväki muisteli aamiaisella edesmenneen edeltäjäni syntymäpäivää, joka sattui olemaan juuri 3.7., hei vuonna 1993!!!!!! Ja joku toinen on edelleen unholassa!!!

Mennään hiljaa markkinoille...

Siis Karhen markkinoille ja kävelypelissä, tietysti. Helteessä, tietysti.
Menomatkalla morjestimme jälleen lampaita ja isäntäväki pohti, mahtaisinko tehdä lampaasta viulua, jos pääsisin ihan lähietäisyydelle...
Reissulla tuli eläimellisen kuuma ja kävimmekin Sämpylän kanssa joka rutakossa juomassa ja kastelemassa turkkiamme. Lopulta olimme niin läkähtyneitä ja mutaisia, että saimme oikein luvan kanssa suikata vesiin Karhen sillan penkalta. Louhikko oli aika ikävän karkeata, mutta se ei minua haitannut ja veteen päästyäni meloskelin kunnon lenkit. Sämpyläkin lojautti louhikon yli reippaasti uimaan, mutta paluu kuiville näytti olevan hieman ongelmallinen.
Markkinoilla emäntä tarkasti olematyoman luutakaupan ja paluumatkalle lähdettiin saman tein...ukkonen kun jo kolisteli kuulomatkan rajoilla. Uin vielä kunnon lenkit ja Saimikin hieman luttasi ennen paluukävelyyn toden teolla ryhtymistä.
Muutama kilometri tallattiin ensin tien poskea ja sitten loppureissu metsän halki ukkonen kintereillä. Ensin ehdittii, varsinkin kun varsinainen pilvi meni oikealta ohi.
Kotorannassa uinti taas maittoi!
Isäntä yritti leikata ruohoakin sateen toivossa, mutta operaatio meni osin mynkään satojen sammakonpoikien vaelluksen tärvelemänä...ei äijä raatsinut silputa sammakkoeläimiä ruohon ravinteeksi. Onneksi, sillä niitä on kiva seurailla...

iPad

Ei kuulu, eikä näy synttärilahjoja...
Emäntä sen sijaan nappasi meidät autoon jo aamupäivästä ja lähdimme kaupunkiin elektrovimpalon noutoon. Emännän uunituore ipadi kun oli ilmaantunut kauppaa hieman odotettua aiemmin.
Kotona me jäimme, tietysti, nauttimaan helteisestä ja tunkkaisesta sisäilmasta siksi, kunnes emäntä oli saanut ipadin ja tehnyt meille ruokahankinnat.
Isännän lomakin viimein alkoi ja niinpä pääsimme takaisin maalle naatiskelemaan siedettävimmistä oloista...
...eikä vieläkään synttärilahjaa...