Juuri ennen suunnistajia...

Sairaslomalainen kuljetti aamun kuhjassa Sämpylän ja minut autolla Horhaan urhoilemaan. Päällämme olivat hohtoliivit ja isännällä pilli ynnä namupaloja. Näillä varusteilla uskaltauduimme ulkoilureitille. Metsä oli kaksijalkaisista aivan tyhjä, mutta pitkäkorvain hajuja piisasi, aina niin paljon, että saimme juosta itsemme vajaassa tunnissa aivan läkähdyksiin. Pillin viimein vinkuessa kiidin isännän jalkoihin napaamaan makupalan ja sitten porukalla odoteltiin Saimia saapuvaksi. Siinä meni hetki, jos toinenkin ennen kuin Sämpylä laukkasi paikalle kieli maassa roikkuen. Sitä taidettiin olla käyty aika kaukana...tai sitten alkaa olla kiire hieman muistuttaa Saimia pillin vihellysten merkityksestä ;)
Kun sitten kiltisti isäntää seuraten laskeuduimme harjusta parkkipaikalle, oli lääni jo pullollaan polkupyörillä saapunutta koululaissuunnistajaa. Onneksi ehdimme alta karkuun, eikä junioreiden tarvinnut kiivetä puuhun susia karkuun :D

Möllöttelyä

Meillä on Saimin kanssa nyt meneillään vaativa hoitotyö. Isäntä on näet komennettu töistä pois jonkun ihme ihottuman vuoksi ja siitä syystä äijä on makoillut pari päivää sängyn pohjalla vetämättömänä. Emäntä on työreissulla, joten me ollaan Sämpylän kanssa pidetty moraalia yllä. Pari kertaa olemme saaneet äijäraiskan tolpilleenkin ja lähtemään kanssamme metsän siimekseen. Siellä saa onneksi sitten juosta omaan tahtiin...
Mutta nyt taas sohvalle lohduttamaan Kroatian lipun väristä isäntää ; D

Kopallinen suppilovahveroita

Kotoilun kunniaksi lähdimme porukalla maalle ulkoilemaan. Perillä otimme pykälään kokonaisen ostoskopan, josko suppilovahveroita olisi ilmestynyt isäntäväen luottopaikoille...me taas Saimin kanssa tutkailimme ihan vain siivekkäiden ja pitkäkorvien mahdollisia lepopaikkoja. Samalla tuli tietysti juostua itsensä sopivasti uuvuksiin. Varsinkin,kun jouduin alinomaa käymään ilmoittautumassa kaksijalkaisille. Taisivat pelätä, että joku paikallinen susiherra piipahtaa pikaisesti pilaamassa viikon astutuspuuhat. Olisipa siitä tullut erikoisen näköisiä puna-valkoisia settereitä.
Ulkoilu sujui kuitenkin hienosti, koppa täyttyi vahveroista, koirat uuvahtivat, eikä susia (eikä edes toisia koiria) näkynyt...

Takaisin kotiin 2

Koitti syksyisen normaali lauantaipäivä sadekuuroineen. Jusse ja meikä ottivat vielä yhden lähentymissession, sitten tulivatkin jo kotijoukot noutamaan minut Joukon huomasta. Kuullessani ulkoa tuttuja ääniä päästin tietysti normaaliin Helmi-tapaan muutaman merkkihaukahduksen ja kun pääsin pihalle, ponkaisin suoraan auton takapenkille. No, ei lähtö ihan niin rikasti käynyt, mutta nyt olin jo alusta alkaen "tiennyt" etten joudu hamaan maailman tappiin Mikkeliin jäämään. Eipä silti, se oli perin mukavaa koko viikon; )
Kotomatka mentiinkin sitten yhtä soittoa, mitä nyt heti isomman tien risteyksessä pysähdyttiin ja emäntä palautti minut takapenkille sylistään, jonne olin tunkenut oikopäätä auton lähdettyä matkaan...

Rälläilyä

Saimin kulkiessa kiltisti seuraten kotosalla, meikä senkun rällää Mikkelissä. Eilen otettiin Jussen kanssa hippalivot ja mentiin metsään "tutustumaan hieman lähemmin" toisiimme. Emme ehtineet olla tuntiakaan mieron teillä, kun taskulamppupatrulli vilkutteli puiden välitse ja häiritsi auvoisaa yhdessäoloamme.
Tänään illalla heittäydyimme ihan räävittömiksi, koiria kun olemme, ja kärähdimme kennelin Joukolle pahan kerran nalkissa. Onneksi äijä oli hienotunteinen ja pysytteli takavasemmalla...(mitä nyt soitti oikopäätä Riitalle ja Riitta isäntäväelle ja kuten huomaatte, kirjurin sormet ovat jo takoneet kaikelle kansalle yksityselämäni intiimeimmätkin tapahtumat)

Outoa kotoeläntää

Aamulenkki yksinäisen Saimin kanssa on helppo juttu. Sämpylä kulkee hihnassa kuin enkeli ja metsässäkin suorastaan sivistyneesti. Kunnes löytää jäniksenjäljet. Siinä turve lentää, kun setteri lähtee...paluu tapahtuu juuri töistä myöhästymisen rajoilla ; )
Sohvallakin Saimi makoilee sivistyneesti, mitä nyt äsken lipitti Dexal-vesipulloni puolilleen suikerokielellään. Isoimmat tappiot Saimin yksielosta koituivat emännän Jahti-housuille, joiden taskuun oli unohtunut muutama harjoitusnami. Nyt taskun alareuna on repaleinen aukko ja eikä itse lahjekaan enää pidä vettä. Hyvä kun estää alkkareiden ulostursuamisen. Housut muuten olivat yläkerrassa, joten Sämpylä on jyrsinyt ne hajalle isäntäväen kotonaollessa...

Härkäniemi ja Jusse

Perjantaina kauhealla kiireellä pakattiin loput retkikamat Hobbyyn ja lähdettiin puoli kuuden korvissa kohti Mikkeliä ja Härkäniemen tupia. Kuten kaikki asiaa tuntevat jo tietävätkin, pidetään kyseisessä paikassa vuosittain syyskuussa kennelimme syysleiri. Niinpä oli odotettavissa tuttujen tapaamista ja fasaaninkin pölläyttelyä.
Isäntä oli keksinyt ajoreitiksi "vaihteeksi"  normaalia maisemapitoisemman tiestön, joten taas ajeltiin sorallakin parikymmentä kilometriä koppi natisten ja paukkuen. Kertaalleen kipaisimme pikku pisulenkillä jossain Kuhmoisten korvessa ja toisen kerran kauppapysähdyksen jälkeen Heinolassa...jo pimeässä ja taas sateessa. Kymmenen pintaan ehdimme kommelluksitta perille ja lähdimme nuuskuttelemaan setterilaumaa. Tarkemmin sanottuna se nuuski minua, pahan kerran juoksuista narttua, suurella intohimolla. Sehän pisti pikkuisen hermostuttamaan, joten vetäydyin pakollisten kuvioiden jälkeen Hobbyyn lepäilemään Sämpylän rällätessä kedolla. Onneksi kaksijalkaisetkin älysivät aika pian siirtyä unelle ja Saimihan joutui seuraamaan oikopäätä.

Lauantaina aamuohjelma alkoi salaisen metsälenkkimme, siis ilman poikia tehdyn, jälkeen heti yhdeksältä. Meidät (kaikki kaksi ja molemmat Tampereelta, eli toinen oli Peppi) juoksuiset nartut oli eristetty "siskoineen" ihan omaan ryhmään, joten saimme nauttia ensin näyttelytreeneistä, sitten tottiksesta ja lopulta peltohommista tosi intensiivisesti. Kivaa!
Näyttelymaikkana hääräsi kasvattaja-Riitta, joka juoksutti ja syynäili meitä kuin parempikin tuomari. Minulla hetken meni villin ja vapaan kesän jäljiltä, ennen kuin muisti, mistä näissä hommissä oli kyse. Sitten seisomiset ja ravit menivätkin ihan ok.
Tottispuuhia ohjasti Mila ja tapansa mukaan sen verran tehokkaasti, että Saimilla ja minullakin kaikenlaiset pysähtymiset  rupesivat sujumaan. Sitten juostiin aika haipakkaa pellon reunaan morjestamaan Kirsiä, joka oli pyssypuolen maikkana. Noviiseja kun olemme, niin aseet oikeasti puuttuivat, mutta olihan pellolla sentään fasaani puntussa. Sitä sitten etsittiin liinan päässä ja seisoakin piti. Minua ei paljon kiinnostanut seisoa tipua. Vähän yritin päälle, mutta kaksijalkaiset roikkuivat sen verran kiivaasti liinan päässä, ettei siitä mitään tullut. Saimikin oli tipupuuhissa ihan hoo-moilanen, se ei tainnut muistaa koko fasaanin hajua. Meillepäin täytyisi varmaan perustaa fasaanila.

Sunnuntaina kävimme aamulenkillä jäätyneiden kastepisaroiden koristamassa metsässä. Lenkkikavereina meillä oli kennelin Joukon Pimu, nelikuinen ajokoira-tyttö, minun ikäiseni punainen entinen setäsetteri Sulo (innokkain astumisyrittäjä muuten ; ) ja sen "sisko" englanninsetteri Kirppu.
Sitten jurnutimme terveysluennon ajan autossa aamu-unosilla, kunnes oli aika ryhtyä taas treenaamaan tiukempaa tottista. Siihen ei mehukoiria mukaan kaivattu, joten Saimi harjoitteli emännän kanssa isännän katsellessa ja minä jatkoin autossa möllöttelyä.
Onneksi sentään pääsin puolilta päivin Pepin kanssa pellolle muiden yrittäjien jälkeen. Siellä oli taas Kirsi ohjaamassa ja antamassa neuvoja. Isäntä oli muistavinaan proseduurin ja uhosi siinä samalla minulle pellolla piilevistä aarteista. Sen äijän läppä upposi, että kun pääsimme vuorollamme sängelle, painelin aikas rivakkaa vauhtia zetaa sängellä isännän juostessa keskemmällä peltoa ja vihellellessä suuntaa. Paluureissulla sain hajun, mutta äijä oli sen verran näkymättömissä, että se luuli minun loikkineen metsään. Yritin vähän niin kuin tiedottaa saaliista hänelle, mutta kiireisenä tyyppinä hän ei moista noteerannut, sen kuin komensi minua jatkamaan! Hössö!
Peltopuuhien jälkeen alettin kerätä kimpsuja ja kampsuja. Minulla oli vielä "tapaamisharjoitus" Jussen kanssa, mutta käyttöpäivämäärä oli meidän molempien mielestä vielä edessäpäin...kotimatkani tyssäsi siis miehelään Mikkeliin Saimin jatkaessa kotiin asti...

Uimakoulussa

Aamun vaellus läpi harjun ja lopulta peltoja pitkin kotiin oli jokseenkin vetistä puuhaa. Isäntä kääriytyi muka-vedenpitäviin pyöräilyvaatteisiinsa ja saimme Saimin kanssa yllemme raikkaan oranssit työliivit sateensuojaksi. Metsän puolella vaellellessamme pysyimme porukalla vielä siedettävän kuivina, mutta pelto-osuus oli pelkkää uittoa! Vaikka kedolta oli heinikko niitetty ja maasto pursuili ihanaisia tuoksuja, emme innostuneet aivan päättömästi laukkaamaan. Erehdyimme jopa tottelemaan aina tarvittaessa isännän pilliäkin. Viimeistä peltoa kolutessamme Sämpylän seuraan yllättäen pelmahti Brenda -vesikoira jumalan armosta. Sen emäntä oli kateellisena tieltä katsellut pellonkoluamistamme ja hentosi sitten lopulta päästää Brendankin meuhkaamaan. Sillä olikin, aluksi, melkoisesti tarmoa singahdella ympäriinsä. Moisella energian tuhlauksella oli vaikutuksensa myös Saimiin, joka myös innostui pitämään vauhtia. Onneksi, sillä sain hyvää ja rauhallista aikaa tarkastaa pellon reunapuskat...
Kun viimein ehdimme kotiin ja kuivaustoimet oli suoritettu, isännän oli aika "lentää" töihin. Ja arvatkaapa kenellä oli illalla ankara flunssa, no sillä kaksijalkaisella tietysti : D

Alias

Päivä oli perin tylsä ja kun olimme saaneet Saimin kanssa syötyä laatikoihin isännän piilottamat eväät, napostelimme varsinaisen ruuan siihen jatkoksi. Sen jälkeen olikin päiväunien aika. Niistä selviydyttyämme oli aika keksiä jotain mieltä ylentävää. Onneksi kaksijalkaiset olivat säilöneet alakuistille avokaappeihin kaikenlaisia antiikkisia lauta- yms. pelejä, varmaan ihan meitä varten, ei niillä ainakaan kukaan muu pelaa.
Valitsin hyllystä muinaisen suosikin, Aliaksen...siinähän selitellään sanoja kilpakumppaneille ja se joka arvaa saa pojoja, tai ainakin sinnepäin. Laatikko oli helppo avata ja kyselykortit ottaa käyttöön. Aikaa mittaavan tiimalasin kanssa oli hieman hankalampaa. Koska meitä pelaajia oli vain kaksi, täytyi tiimaa kääntää vähän väliä ja koska käytettävissä olivat vain melko terävät hampaat, rikkoutui aikamittari siinä tuoksinassa tuhannen p....si matolle.
Harmi kyllä, isäntäkin saapui töistään juuri silloin ja sain hieman selitellä sille maton sotkuisuutta lasinsiruineen, reikäisine laatikoineen ja levällään olevine kyselykortteineen ; ))
Kuten jo aiemmin totesin, kukapa niistä peleistä piittaisi. Nytkin pääsimme ihan kivasti vesisateeseen husky-valjaslenkille kiertämään Tesomajärveä. Kun taas oltiin kotosalla, aikaa oli vierähtänyt runsas puolitoista tuntia ja isännän loggeri kertoi kävelymatkaksi 7,5km...joo joo, matkalla sattui kaikenlaista kulkua hidastavaa...

Romeoita ja pitkäkorvia

Aamun kajossa, eli päivän viimeisissä auringonsäteissä (lopun päivää lorotti vettä) reippailimme isännän johtamina Horhan harjuun laukkaamaan. Siellä rouhiessamme törmäsimme yllättäen setä-setteri...tai mikä setä se nyt on, jos on kaksi vee ;)
Jäpikäs oli kuulemma Saimin veljen Leevin tuttuja ja kooltaan aivan hirmuinen. Minä varsinkin vaikutin melkein pikku cockerilta sen rinnalla. Romeon emäntä arveli meidän olevan pentuja, niin pieniä ja ohutturkkisia kun Sämpylän kanssa olimme. Noo, pantiin jälli ainakin aisoihin kun renttu yritti päästä hännän alle nuuskuttelemaan. Itse asiassa sillä taisi olla oikein aihettakin kiinnostua minun tuoksuistani, sillä juuri pisti emäntä viestiä kasvattaja-Riitalle ilmeisistä juoksunalku-merkeistäni. Tulisikoos niistä tällä kertaa valmiinpaakin...muistanette viime hälytyksen elokuun alusta ; )
Töiden jälkeen isäntä laski ja luuttusi lattialta juoksutippoja ja rahtasi meidät lähiharjuun ulkoilemaan. Siinä sitten entisen betoniaseman aukealla harjoittelimme tottisjuttuja isännän kanssa, kun Sämpylä laukkasi mäestä pupuliini edellään. Jokseenkin oletettavasti harjoitus keskeytyi pikaisesti lahtiessäni tavoittamaan jänöä, isännällä kun ei taaskaan ollut ladattua haulikkoa kyynärtaipeessaan :P
Saimi teki jäniksen jäljessä nelitassuluiston kun oikaisin elukan edelle puskan läpi, ilmeisesti se kuuli rymistelyni ja teki uuden uukkarin ynnä poistui sivummalle Saimi perässään. Minut isäntä sai kopattua ohimennessäni köyteen. Harmi. Joskin Saimikin missasi saaliin ja joutui myös narun jatkoksi heti kun palasi jälkiä treenipaikallemme. Vaan olipas kiva pikku pyrähdys!

Hurjaa tahtia

Lauantain isäntäväki siivosi edelleen. Mitä nyt aamulla, päivällä ja illalla päästiin pihalle tavanomaislle lenkeille. Sisällä otimme Sämpylän kanssa ajankuluksemme matsia leijona-pallosta (lelu) joka ON minun, eikä Saimin!
Tänään sen sijaan lähdimme heti kukonlaulun jälkeen mökille aamupalalle. Eväskoppa käsikynkässä kaksijalkaiset taarustivat tutuille kallioille ja me Saimin kanssa kiskoimme sillä välin kielet roikkumaan. Aamu oli näet sen verran kostea ja vilpoinen, että oli aivan riemastuttavan hyvä keli juosta. Kun sitten päästiin "kohteeseen" olin tietysti oikopäätä pummimassa leivänjämiä porukoilta, Saimi taas häipyi tavanomaiseen tapaansa ruokailun ajaksi omille teilleen (se kun ei noista hiilareista diggaa...ja sen näkee: ei turkkia, eikä lihaa).
Paluureissulla isäntäväki keräsi kopan pohjalle suppilovahveroita ja me kastelimme turkkimme loputkin kuivat kohdat Saimin kanssa lutimäriksi.
Kaikenlaisten mökkeilijän syyshommien jälkeen jo puolilta päivin mentiin toiselle sienenkeruureissulle. Kaksijalkaiset saivat kerättyä sekä kanttarelleja, että suppilovahveroita ja me Sämpylän kanssa poimimme väsyn sekä kapallisen hirvikärpäsiä...sitten kotiin.
Loppupäivä vuorotellen uinuttiin ja tapeltiin leijona-pallosta, kunnes illalla oli oikean juoksulenkin aika (vöissä ja valjaissa) ja sen jälkeen vielä kunnon löylyt Ruis-Karhun kanssa...tuore öljy peittoaa mennen tullen bulkki-Karhun, varsinkin löylykauhasta nautittuna!

Setteri-intoilijoita

Siivousta ja siivousta...onneksi sentään illasta isäntäväki lähti lenkille meidän settereiden kanssa. Päästin oikein juoksuvöillä liikenteseen. Meinaan asioille Lietsuun, postiin ja kangaskauppaan. Wau!
Okei, olihan ihan kiva mennä poikkeuksellisia reittejä, vaikkakin remmissä ja kävelyteitä. Matkalta kun löytyi kaikenlaista nuuskuteltavaa ja sitten vielä autollinen hulluja. Tai no ei nyt ihan sentään hulluja, mutta setteri-intoilijoita kumminkin ;)
Yllättäen näet vastaantuleva auto löi liinat kiinni ja koukkasi tien poskeen. Autosta rynnisti nuorehko mies morjestamaan meitä ja samalla kertoi omistaneensa setterin kauan sitten. Tarkkaan ottaen äijä ei minua heti setteriksi tunnistanutkaan, sen kuin paapoi Sämpylää. Mutta sitten huomautin sille, että olenhan minäkin tässä ja samalla isäntäväkikin ymmärsi valaista rotuani herralle. Hetkisen kuluttua myös rouva kömpi repsikan paikalta lääppimään meitä, viisaina ynnä markkinointihenkisinä morjestimme sekä häntä, että takapenkillä mörköillyttä ja kitaraa räpläilevää perheen pahimmassa puberteetissä olevaa nuorta herraa. Taisi jälli olla häpeissään vanhempiensa ylivilkkaudesta ja innosta morjestaa ohikulkevaa punaturkkia :D

Iltarasteilla ja RC-seisonnassa

Vaikka vettä hieman ropotteli taivaalta, lähdimme koko porukalla Horhaan ulkoilemaan kaksijalkaisten työpäivän päätyttyä. Emäntä pisti päälleen sadetakin, ajattelematon kun oli, sillä Saimin taluttimessa roikkuminen on raskasta puuhaa ; )
Kun pääsimme harjuun, oli se täynnä nuoria suunnistajia, sauvakävelijöitä, muita koirakusettajia ja maastopyöräilijöitä. Niinpä emme hetikään päässeet vapaalaukalle...ennen kuin täytetyn soramontun reunalla vasta. Siellä isäntäväki arvosteli meikäläisen velttoilua Saimiin verrattuna ja totesi, että tulipa loggeri laitettua oikeaan koiraan Sämpylän viilettäessä louheen seassa korvat lärpättäen. Minä taas seurailin sen kimpoilua reunavallilta, josko vaikka pupun löytäisi.
Seuraavaksi tunkeuduimme varovasti metsän siimekseen vältellen karttakouraisia ja koirallisia. Hyvällä reittivalinnalla löysimme enemmän rasteja kuin ihmisiä, joten saimme sentään muutaman laukkakilsan kerättyä.
Kun viimein olimme laskeutumassa harjusta raviradan parkkipaikalle, kuulimme ihme ääntä tieltä. Siellä jotkut isot pojat (lue: isomahaiset äijät) ajoivat RC-autoilla kilpaa parkkipaikan reunalla. Autot kiitivät tosi kovaa ja pomppivat vielä hyppyristä...ja sekös meitä metsästyskoiria kiinnosti! Meni oikein hyvä tovi, kun Sämpylän kanssa seurasimme "kulkuneuvojen" kiivasta kyytiä.
Kotosalla isäntä tyhjensi Sämpylän loggerin verkkoon, ja siitä näkyi iltapäiväkiidon matkaksi pikkulikalla 8,7km...

Mediapeliä

Ilta kului sadetta pidellessä ruudun ääressä. Minä kyttäsin sohvalla istuen ikkunan ruudusta ulos ja huomasinkin kadulla kulkevan rusakon! Siinä meni helposti vartti, kun seurailin pitkäkorvan liikkeitä kadun poskessa. Saimikin siinä piipahti tiirailemassa lasista, muttei pöljä havainnut mitään...Sen sijaan se havaitsi tv-uutisissa seikkailevat sopulit oikopäätä. Koko insertin ajan tuli lisää kirsun kuvia töllön ruutuun, kun Sämpylä tarkkaili elukkain liikkeitä matkalle kohti tuhoaan...

Tuplasti Horhassa

Aikas mukava päivä. Heti aamusta lenkkeiltiin Horhaan jänisjahtiin. Aikas pikainen reissu, mutta oikein virkistävä ennen äijän työpäivän pituista pakkolepoa. Jostain syystä isäntä oli kotiin tullessaan niin reippaalla päällä, että taas lähdettiin Horhailemaan. Tällä kertaa reissu oli mukavasti pidempi, hieman rasittavampi ja paljon kosteampi. Sade kun oli vasta juuri ennen lähtöämme lakannut, eli metsä oli litimärkä. Kiitolaukkaamalla Horhan rinteitä edes takaisin tuli kyllä muutenkin sen verran kuuma, että ex-laskettelumäen pikkulampikin korkattiin meidän molempien setterineitien toimesta. Kotosalla oli siis luvassa pidempi pyyhkeeseen kietoutumissessio...

Kesä lienee loppu...

Kesä todellakin lienee loppu, sillä isäntäväki lämmitti kotosalla saunan, siis sähkösaunan! Mehän oikopäätä tungimme Sämpylän kanssa lauteille, mutta eihän siellä sillä tavalla rattoisasti aikaa vietetä kuin maalla Avtomat Kalashnikov 47:n (lue: Aito Kiuas 47) höyryissä. Hetikohta turkki hohkasi kuumaa ja ilma, jota läähätimme sisään oli melkoisen kuumaa ja kuivaa, vaikkei sentään sata-asteista...Onneksi opin mennätalvena ihan omin neuvoin pakenemaan alas ja ulos löylyhuoneesta. Sen verran lämmintä lauteilla oli, että Saimikin tuli aika tiukasti peesissä samalla oven avauksella...

Mittaroitua maastoilua

Jippii, mökille! Ja samantein metsään. kun pääsimme perille. Isäntä vain kiinnitti Saimiin loggerin, jotta kaksijalkaisilla kuulemma olisi jotain käsitystä Sämpylän seilauksesta maastossa, ja niin me pinkaisimme perätoukuria läpimärkään metsään. Lenkki oli tavallinen "pinolta alas ja metsän läpi polulle, sekä männyltä takaisin", ehkäpä noin kolme kilometriä. Kun kotiuduimme mökille aamupalalle ja loggeri kytkettiin tietokoneeseen, oli Saimin juoksutuloksena 8,75km ja reittiviiva aika säkkärää. Tuosta voidaan erittäin karkeasti laskea kolmen päivittäisen lenkin yhteismitta maalla ulkoillessa, eli noin runsas 25km! Kuullosta aikas paljolta, mutta nyt on nokkaunet vedetty, eli mennääs taas metsään...
PS: Emäntä punnitsi meidät tänä aamuna ja sai molemmille painoksi 24,5kg.

Rapuilemassa

Illaksi isäntäväen kummipojan kotiin kylään, rapujuhliin...Saimi ja minäkin päästiin mukaan. Pikkuisen kyläpaikan emäntää kalvensi, kun ryykäsimme Sämpylän kanssa litimärän pihan poikki sisään ja suoraan olohuoneeseen muun juhlaväen sekaan ; ) ...vaaleisiin mattoihin jäi vain mustia tassunkuvia...
Kyläpaikassa morjestimme kaikki kaksijalkaiset (enkä minä edes haukkunut ketään), sitten peuhasimme Pampin (kyläpaikan berni) kotipihalla itsemme jälleen kuivauskuntoon. Sisätiloissa oli mielenkiintona ensin kissanruoka ja heti perään itse kissat! Vanha Tikru ei oikein meitä enää sietänyt, vaan tunki itsensä sohvan alle piiloon ja tuoreempi kattikin pidättäytyi lähemmästä tuttavuudesta. Se ei yhtään ihmetyttänyt, sillä ajoin sen Saimi perässä kaahaten yhteen makuuhuoneeseen pakoon. Siellä se heittäytyi sen verran vihamieliselle päälle ja ulkomuodolle, että tällainen räyhääkkäämpikin setteri löysi jarrut : P
Noo, kotiin päästiin lopulta ilman vertavuotavaa kirsua...

Kävelyllä, eikun vedolla

Mukava pikku sade valui taivaalta, kun isäntä varusti itsensä ja meidät iltapäivälenkille. Koiran ilmasta huolimatta reissu ulotettiin aina kauppakeskukseen asti. Ensin saimme kaahottaa harjussa vähäiset karvamme läpimäriksi ja sitten rimpuilimme taluttimissa läpi Lielahden. Isäntä ei vaikuttanut järin innostuneelta talutinominaisuuksiimme, suoraan ja varsinkaan vierellä kulku kun ei kuulemma luonnistunut lainkaan. Saimmekin Sämpylän kanssa palautetta temppuilustamme (lue: äkkinäisiä kontaktinotto-odotuksia ja joskus jopa ilkeitä nykäisyjä narusta) ja loppumatkasta jouduimme oikein treenaamaan kaunista ohessakulkua. Treenitulos ei vielä sekään isäntää oikein tyydyttänyt, joten luvassa on lisää treeniä.
Isäntä oli muuten käynnistänyt GPS-loggauksen jo aamulenkillä, 3,7km ja sama masiina mittaili kauppareissummekin ja sille tuli äijän taskussa pituutta 5,8km. Siihen kun lasketaan tykö meidän irtonainen aamulenkki ja iltapäivän alun vapaa puolikas, niin eiköhän Saimille ja mulle hyvinkin kerry tälle päivälle 12km jalkapatikkaa ja vielä on illan viimeinen jaloittelu tekemättä...
PS. isäntä imuroi vielä tänäänkin lattialta ainakin litran Saimin karvoja. Nyt Sämpylällä näkyy jo vaaleanpunainen nahka sieltä täältä.