sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Punalakkeja

Mökille teeriä etsimään, jippii. Vaan ei. Koko halvatun mäki oli täynnä kivääri kädessä riekkuvia passimiehiä, joten eipä ollut mitään asiaa metsään passilinjan eteen. Rivakampi ulkoilu onnistui sitten Sämpylän kummisedän ajeleman auton edessä (ja sivulla, takana ja melkein allakin). Viimein puoli kilsaa meni hieman taajamanopeuksia rivakammin...kurveihin vain jäi tassunjäljet sladissa.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Manse' setterit Nokialla

Nuivan pilvinen puolipäivä kokosi Tampereen irlantilaiset setterit kuljetusjoukkoineen Nokian Nesteelle. Kun popula oli koossa, siirryimme lähimetsään porukkalaukkaan. Pientä rajaa puskaseikkailuihin toivat paikalliset hirvenmetsästäjät, jotka olivat esittäneet, eivät niin kainona toiveenaan, että pysytelisimme poissa heidän toiminta-alueeltaan...harmailla norjalaisilla kun menee pasmukat sekaisin jaloissa pyörivistä punaisista (ja punavalkoisista) irlantilaisista ; P
Lauman koko oli tuollaiset viitisentoista liehuturkkia ja köydenkantajia oli melkein yhtä paljon, autoja ainakin oli kahdeksan. Reitti kolusi Nokian länsipuolista kalliokkoa vähän niinkuin jäähyväisiksi, sillä hieno suosta ja kalliolohkareista koostuva mäennyppylä on menossa rakentajien raiskattavaksi. Kiipeilin kiivaasti lohkareille Saimin kummisedän usuttamana ja tunsin itseni suorastaan bolderikiipijäksi.
Kivillä oli ainakin rauhallisempaa kuin maan pinnalla, sillä porukan herrat pyrkivät hieman turhan innokkaasti tunkemaan kirsua haaroväliin ; )
Näppäsen tunnin ryhmäseikkailun jälkeen kokoonnuimme jälleen autoille pitämään sadetta...koskahan päästään taas porukalla reissuun?

perjantai 29. lokakuuta 2010

Ruuveja ostamassa

Isännällä oli uupelo levy-ruuveista ja niin kipaisimme ostoksille paikalliseen Starkkiin. Odottelimme Saimin kanssa leikkimökin kuistilla köytettyinä sen aikaa, kun isäntä etsi ruuvattavaa. Sitten oikaisimme kohti kotia entisen turvesuon yli. Reittihän ei sinänsä lainkaan oikaise, mutta on muuten vain mielenkiintoisempi. Autoura oli vain inhottavan märkä ja kurainen, joten siirryimme rautatien ja suon väliseen metsikköön paremmille kulku-urille. Siellä tapasimmekin samantein puoli-talviasuisen jäniksen (tai rusasen, eli rusakko-jäniksen), joka kiidättikin heti Saimin ja minut jäljessään tulosuuntaan parin pikku ojan yli. Kun viimein palasimme isännän luo ajosta, hän vain toivoi, että pitkäkorvakin oli piipahtanut yhtä syvällä turvesuossa ; )
Ukko määritteli meidät kahdeksi mustaksi Irlanninsetteriksi, poislukien oranssit liivit, jotka jostain syystä olivat ihan siistit. Valokuvaa ei valitettavasti meistä ole, sillä kuvaajan hermot menivät sen verran perusteellisesti : P
Epämiellyttävin osuus odotti koton. sillä meissä oli suorudan lisäksi kiinni kilo jotain takkiaista. Pesun lisäksi oli siis toimenpideluettelossa erittäin epämiellyttävä harjaus. Vaan kaiken kaikkiaan pupunajo oli sen verran vauhdikas (Saimi jää lähdössä Helmille 20m matkalla 10m, vaikka onkin muten nopeampi juoksija, kirj.huom.), että kyllä siitä riemusta yhden pesun ja harjauksen kestää...

torstai 28. lokakuuta 2010

Huskyvaljailla pitkäkorvan perään

Illan ulkoilusta oli siis luvassa hieman normaalia pidempi sessio, päättelin alistuessani husky-valjaiden asennukseen. Niitä kun ei päällensä saa ilman kovavauhtisempaa kulkua. Tällä kertaa ei kuitenkaan juostu, vaan käveltiin reippaasti Tohlopin rantaa ympäri. Uimarannan kohdalla löimme Saimin kanssa jarrut päälle ja seisoimme tiukasti kirsut vastatuuleen. Narujen toisissa päissä olevat yrittivät saada selville mielenkiintomme kohteen, vaan eihän ne mitään haistamattomat mitään myöskään nähneet ; ) Keksivät sitten näppärinä ihmisinä päästää meidät irralleen ja mehän pinkaisimme salamina (emme kuitenkaan makkaroina) ruohoa jyrsivän jänön kimppuun. Elukka otti jalat allensa ja kiiruhti karkuun pitkin kävelytietä, joten suuntasimme samalle reitille kimakasti haukkuen ja valjaat vemputtaen. Isäntä ja emäntä käveleksivät samaan suuntaan perässä ja kun heti viiden minuutin kaahotuksen jälkeen olimme kadottaneet pupun ja palanneet vetokoiriksi, matka jatkui rivakkaa vauhtia kääntöpisteelle. Palasimme siis samaa reittiä takaisin ja uimarannan kohdalla otimme jälleen nuuskintaseisonnan. Isäntä arveli emännälle, että pupu voisi olla niinkin kaali, että olisi jo palannut entiselle ruokapaikalleen. Emäntä taas arveli voivansa vapauttaa minut. Jäin vähän odottelemaan Saimia, kunnes isäntä päästi senkin jäljelle...ja taas pupua vietiin. Nyt vain toiseen suuntaan. Onneksi se ei tällä kertaa oikaissut suoraan tielle ja isäntä sai vetää henkeä helpotuksesta.
Noin sitä saa kunnon iltakävelylenkin. Eikun husky-valjaat päälle ja jalkapatikkaulkoilun ohessa jänönajoon...

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Pitkäkorvia ja -nokkia

Aamulla saimme Saimin kanssa hajun rusakosta Rasonhaassa. Isäntä seisoskeli rinteessä keskellä polkua ja pitkäkorva luikahti sen editse viereiseen puun taa piiloon. Me kiepuimme hyrränä haavanlehtien seassa pupua etsien muutaman kymmenen metrin päässä ja aina välillä ihmettelimme isännän suuntaan katsoen, että mihin ristiturpa oikein hävisi...tuskin kuitenkaan isännän taakse. Hah, pupu piilotteli todellakin isännän viereisen puun takana, vain parin metrin päässä äijästä! Emmekä edes käyneet katsomassa, kun kerran luulimme elukan viisaammaaksi (taisi mokoma olla vieläkin viisaampi, kirj. huom.).
Illasta taas olimme Saimin ja isännän kanssa harjussa ja siellä me nelijalkaiset saimme yhtäaikaa hajun linnusta ja juoksimme kiivaasti kohti samaa paikkaa vastakkasista suunnista. Olimme jo melkein päiden kopsautusetäisyydellä toisistamme, kun välistämme pongahti ilmaan lehtokurppa! Isäntä katseli muutaman metrin päästä ja ihmetteli, kuin pitkänokka mahtui ilmaan niin ahtaasta välistä.
Jos isäntä olisi sattunut olemaan omilla metsästysmaillaan tämänpäivän reissuilla, niin haulikolla olisi saanut komeasti saalista ammulla ja illalla meidän koirain avulla. Vaan ei niin kovin ortodoksisesti ; D

tiistai 26. lokakuuta 2010

Caniskatea...siis luikasta

Isäntä sai aamuhämärissä vähän vauhtia patiiniin ollessamme Saimin kanssa aamulenkillä. Juuri auringon noustessa keli kilhti pakkaselle ja satanut vesi jäätyi kunnon kuoreksi asfaltin päälle. Mikä siis onkaan turvaisampaa, kuin lähteä hipsimään pupupitoista kevyen liikenteen väylää kesäkengissä. Heti ensimmäisen pitkäkorvan tuoreista tuoksuista kiihdytimme sellaiseen jäljestysvauhtiin, että Sämpylän ja minun takaa kuului ujellusta kuin muinasesta suihkukoneesta isännän patiinien liukuessa asfaltilla. Äijä mittaili sinkoilleista hiekanjyvistä ja muista kulumajäljistä luikumatkaksi kokonaista 30m, arveli vielä kehittävänsä luistelusta kengillä uuden kilpailulajin.
Loppureissu olikin huvittavan näköistä taarustusta; isäntä kun rämpi heinikossa liukastumista vältelläkseen ja me Saimin kanssa köpöttelimme keskellä tietä...

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Toiset ne ulkoilee

Saimi pääsi tänään Onnimannin (Saimin kummisedän kaverin Hollanninpaimenkoiran urospennun) kanssa tänään ulkoilemaan. Noo, Sämpylä haukkui alkajaisiksi pystykorvaisen tunkeilijan lyttyyn, kunnes tunnisti hihnan toisen pään. Siinä pikkukoira unohtui, kun kuskille täytyi tarjoilla hellät tervetuliaiset ; )
Koirapari teki emännän ja Onnin kuskin kanssa pienen harjoitusluoneteisen yhteislenkin, joka sujui muutoin ihan ok, paitsi että Saimia rassasi Onnin vähän väliä saamat namit. Sämpylälle ei kuitenkaan kelvanneet tarjotut namiskukkelit, kateilla vain tarvitsi. Sattuipa matkalla vastaan pari sakemmanin tapaista isoa hurttaakin, jotka lähestyivät pontevasti häntä pystyssä uhitellen, mutta Saimi ei antanut tuumaakaan periksi. Niinpä lähempi tutustuminen jäi toiseen kertaan, kaikilta. Lenkin lopuksi Saimi ja Onni reuhkasivat kotitalon edustalla irrallaan, emäntä oli tyytyväinen kun Sämpylän pinna kesti niin mainiosti pikkukoiran riipimiset ja roikkumiset.
Minä sain seurailla tuotakin rekkulointia olohuoneen ikkunasta, joten emäntä sai kotiuduttuaan taas pestä ruudut hönkimiseni jäljiltä...

lauantai 23. lokakuuta 2010

Lagadema

Oli leopardin nimi. Siis sen, joka esiintyi telkkarissa illalla. Saimi otti sohvalla emännän kanssa oikein hyvän asennon ja ryhtyi katselemaan pilkkukissan tarinaa. Näytti olevan mielenkiintoista, koska molemmat killittivät katteja silmä kovana kuin varsinaista mediatapahtumaa. Vaan olihan siellä sentään yksi sävähdyttävä kohta minunkin mielestäni. Yhtäkkiä meinaan alkoi kuulumaan melkoinen murina ruudusta, kun setä-leopardi tutustui perinpohjaisesti Lagademan äitiin. Siinä jo mediainvalidi Helmikin kohotti katseensa ja toljotti tarkkana täpläeläinten lisääntymisharjoituksia. Heti kun operaatio oli ohi, aloin jälleen vetämään unta pallooni.
Ja sekös emäntää nauratti! Se soitteli saman tein isännälle ja puhelimeen välitetystä äänestä päättelin joutuvani irvinnän kohteeksi ja pahimmanlaatuiseksi myöhäispuberteettikoiraksi kutsuttavaksi. Minä kuin vain ihmettelin kissain murinaa ; ))

perjantai 22. lokakuuta 2010

Järvi jäässä

Nyt on laukattu kaksi päivää maalla pitkin metsiä, ja vielä monta tuntia päivässä. "Metsästyksen" tuloksena on pari karkoitettua kanalinnun näköistä siivekästä ja kymmeniä kasoja peurojen ja hirvien jätöksiä, vaan ainuttakaan isompaa elukkaa ei olla nähty. Jäniksistä puhumattakaan.
Lounaaksi paistoimme makkaroita pesässä, itse asiassa isäntä kärvensi Karskit mutta mekin pääsimme ankaran yrityksen jälkeen osingoille : )
Eilisen illan ratoksi pääsimme sentään Saimin kanssa saunomaan isäntäväen kanssa. Viileän päivän päätteeksi viihdyimmekin lauteilla sen verran pitkään, että kaksijalkaiset saivat oikein komentaa meidät pois kuumuudesta. Yö meni sängyssä koisien ja isäntäväkeä sivummalle tönien, mutta hyvin nukkuen.
Aamulla, verhojen auettua, huomasimme mökkijärven kilahtaneen jäähän.
Isäntä lukaisi ennen lenkkiä min/max-mittarin ja kailotti muillekin (olemattomille) naapureille pakkasta olevan peräti -7 astetta. Ei siis ihme. että jääpeite kattoi koko lahden. Pakkasesta oli se hauskuus, että pääsimme kulkemaan pitkin peltoja ja soita aamuvaelluksellamme melko kuivin nahoin. Saimi sai kuitenkin riivittyä puskissa hännänpäänsä jälleen verille...vettä on juuri keitetty hoitotoimenpiteitä varten...

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Viileetä

Hyh, olipas kylmä yö. Emäntä unohti tarkoituksella laittaa sähköpatterin yöksi päälle mökin saunatuvassa ja eikös sitä tullut hieman vilpakkaa aamuyöstä. Jouduimme tunkemaan Sämpylän kanssa emännän viereen peiton alle lämmittelemään, mutta emäntäparka ehti hieman jäykistymään staattisessa nukkuma-asennossaan. Saimi kun paalasi itsensä sen verran leveälle, ja vielä päänsä tyynylle : D
Aamulenkillä kävimme tarkastamassa jättihaavat, jotka olivat kärsineet kesään myräköissä vaurioita. Tavallisen tukkipuun kokoinen oksa oli repeytynyt irti ja pudonnut maahan toisesta puusta ja yksi oksa oli jäänyt killumaan kuusen varaan taivahalle. Emme onneksi saaneet sitä niskaamme alla killistellessämme.
Paluumatkalla äkkäsin pyyn, mutta se ehti häippäistä ennen sen parempia asennonottoja...

tiistai 19. lokakuuta 2010

H-O & S jätehuolto

Aamulla lasten leikkikentän reunasta löytyi makoisaa saastetta...puput olivat ahkerasti lannoittaneet papanoillaan nurmea ja hiekkaa. Meillä meni Saimin kanssa melkoinen tovi napsia kaikki jätökset talteen parempiin suihin...
Illalla pääsimme muuten emännän kera maalle remuamaan. On meinaan oikein muutama päivä mökkeilyä luvassa, ellei peräti koko viikko!

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Huolta okulaareista

Iltapäivästä kasvattaja-Riitta oli jättänyt soittopyynnön emännälle ja yhteyttä otettaessa selvisi pieni punavalkoisten terveysongelma. Emäntä lupautui hoitamaan asiaa minun osaltani ja niinpä silmäpeilaus odottaa lähiaikoina...

Jäätävä pesu

Ruohon syönti huonosti pureksien ei ole viisasta, ainakaan koiralle, sillä täysimittaisen ruohon poistaminen takakautta on aikas työlästä. Tämän aamun kakkosella se ilmiintyi, sillä ahteristani jäi roikkumaan toista kymmentä senttiä sen itsensäkuorruttamaa ruohoa. Lisäkkeen kanssa juokseminen ja jarruttelu sotki pikaisesti koko peräpääni epämiellyttävään kuntoon. Isäntäväki onneksi vapautti minut piinastani sammaltuppoa suojana käyttäen, vaan pesu piti mennä tekemään järveen. Vaikka vesi oli kylmää kipaisimme Saimin kanssa vuorotellen kepin perässä vesiin ja sain ihan hyvin huuhdeltua turhat lisukkeet karvoista : )
Kylvyn jälkeen pääsimme vielä siskon kanssa lähipellolle laukkaamaan...ja isäntä yritti ottaa "dynaamisia" kuvia lentävistä settereistä. Parhaat ovat Picasassa näkösällä. Tallenteiden laadusta päätellen joko kalustossa tai kuvaajassa on hieman sanomista...
Pesulla Tohlopissa.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Jumissa

Emäntä vietti tänään juhlia ja niinpä kaikki muutkin olivat kovat kaulassa koko päivän. Paitsi me setterit : (
Aamulla sentään pääsimme Saimin kanssa pikaisesti kipaisemaan suolle. Sitten kökötimme keskenämme myöhäiseen iltapäivään, kunnes porukka saapui käymään kotosalla kiireidensä välissä. Isäntä vei minut ja Sämpylän sentään harjuun lenkille. Sitten jouduimme taas "odotustilaan". Kiireisesti taksiin pinkoessaan porukka asensi viime hetkellä yläkerran rappujen portin sen paremmin meidän koirien silloista sijaintia huomioimatta...ja niin minä jäin yläkertaan portin toiselle puolelle ja Saimi alakertaan toiselle.
Kun kummini viimein puolen yön korvissa saapuivat ulkoiluttamaan meitä, he äimistelivät Saimin omituista vinkumista ja kieppumista jaloissaan kunnes yläkuistille saapuessaan havaitsivat minut käkkivän portin takana...jo oli muuten tylsä ilta yksin yläkerrassa. Tai no, eipä ainakaan tarvinnut väistellä Saimin tönimistä. Sämpylä kyllä häiriintyi minun poissaolostani ja oli aivan riemuissaan, kun viimein portti poistettiin!

torstai 14. lokakuuta 2010

Reippaankin setterin askeleen räntä hiljentää... ; )

Jaahas, talvi pukkasi ainakin hetkeksi päälle tänään iltapäivästä. Juuri iltapäivän lenkiltä emännän kanssa jolkotellessamme taivas aukesi ensi rännälle ja hetkessä lumi jäi maahan peittämään syksyn lehdet. Onneksi Sämpylällä ja minulla oli Hurtta-liivi yllä, ettemme ihan heti läpi kastuneet...

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Belgialaisia hirmuja

Saimilla oli ihmetyksessä pitelemistä aamulla maan ollessa kuurassa ja ruohojen jäykkiä. Lenkille mentiin suolle ja matkalla törmäsimme Groenendaeleihin tien reunassa. Sämpylän itsesuojeluvaisto (on sillä sellainen!) heräsi ja se pörhisteli niskavillat pystyssä möristen kontra-altollaan mustille jätkille. Kuittasin itse nuo täysin huumorintajuttomat paimenkoirat olankohautuksella. Itse ohitus sujui kitkatta, sillä belkkareiden isäntä on hyvin tietoinen hurttainsa sosiaaliongelmista ;)
Suolla sitten peuhasimme keppien parissa ja maistelimme "uunituoretta" jäätä emännän jaloissa mutkaillen, kunnes oli aika siirtyä aamupalalle ja -levolle...

tiistai 12. lokakuuta 2010

Poron lapaa kitaan

Seppo Mäkelälle olisi ollut tänään tarvetta, kun emäntä kanniskeli Saimille ja minulle syysratoksi poron lapaluut. Isäntä kaiveli lahjatluut muovipussista meidän istuessamme äijän edessä alaleuat vipattaen ja kuola valuen. Ensimmäisen luun sain minä (tietysti). Painelin sen kanssa suoraan olkkarin nojatuoliin(i) ja aloin jyrsinnän. Sämpylä vei aarteensa eteisen lattialle ja aloitti saman operaation. Kaksijalkaisten uutisten seuraaminen töllöstä meni ihan reisille, kun meidän luiden rouskuttelumme oli niin voimallista. Varsinkin, kun möhkäleitä täytyi rouskutusasennon parantamiseksi ajoittain pudotella lattialle. Luiden arvon havaittuaan isäntä intoutui häiritsemään jyrsintäsessiotamme ja otti kokeeksi kumpaiseltakin aarteet pois. Ei se meitä häirinnyt; saihan ne samantein takaisin ;P
Tunnin kaluamisen jälkeen päätin, että oma luuni on syytä panna säästöön ja menin kyttäämään Saimin kalikkaa. Hetken tuijottelun jälkeen ärjäisin "pikkusiskon" hippalivoon luun viereltä ja rosvosin sen itselleni. Juuri kun olin siirtämässä saalistani nojatuoliini, seepraksi tekeytynyt emäntä rynnisti paikalle ja palautti saaliin takaisin Saimille : ( ...jaa Mäkeläkö kova "penaltin" jakaja!
Niin olin sitten pakotettu jyystämään omaa kallisarvoista luutani loppuillan (ei se sentään ihan valmiiksi tullut)...

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

National Treasure

Huvittavaa kyllä, rankan Hesa-viikonlopun jälkeen Saimi oli aivan intopiukkana illan elokuvan äärellä. Seikkailuleffa National Treasure, pääosassa Nicholas Cage, kiinnosti Sämpylää melkein puolen leffan verran. Sillä välin kun meikä veti lonkkaa nojatuolissa (isäntä sai siis taas istua rahilla ; ) Saimi kyttäsi takaa-ajoja silmä kovana...varsinainen TV-friikki.

Pupujuoksu

Uusi päivä pääkaupungissa käynnistyi aamulenkillä isännän ja emännän kanssa lähipuistossa sen kallioilla kiipeillen. Eräässä kohdassa, sattumalta juuri vapaana ollessani, sain sitten tuoreen jänöntuoksun kirsuuni ja samantein okulaareihin itse pitkäkorvan. Se pinkaisi parin tien (kävely- ja pyöräteitä) ja ojan sillan yli karkuun ja minä perään. Isäntä lähti silmänlumeeksi laukkaamaan perääni, muka noutamaan minua ; ) mutta eihän se minua nähnyt ennen kuin emäntä huuteli lähtöpaikalta, että täällähän tämä viikari on. Pupu pentele oli taas nopeampi ja taisi olla vielä minua kierompikin harhautuksineen, joten se pääsi karkuun ja minä taas sain palattuani "kehut" ojan yli oikaisusta. Tuli näet kuljettua lutakon pohjan kautta ja jalkoihin oli tarttunut jotain mustaa mönjää niin, että kummilan suihkun lisäksi karvain vaalentamiseen tarvittiin runsaasti shampoota...

lauantai 9. lokakuuta 2010

Finlandia Trophy

Aamulla pääsin isännän kanssa (no, olihan Saimikin mukana) tutkailemaan hyvin pupupitoista puistoaluetta. Narun päästä kuuluikin aina ajoittain pienen vedon aiheuttamaa ärinää, kun Sämpylän kanssa tarkastelimme puskien pieliä. Aivan lenkin lopulla sitten viimein pöljä kani pomppi suoraan eteemme ja juuttui siihen viiden metrin päähän killittelemään meitä! No, mehän killitimme takaisin tiukassa seisonnassa. Mitä nyt isäntä välillä hieman oikoi häntääni suoremmaksi, Saimillahan häntä on seisonnassa suoraan 3.valtakunnan ohjesäännöstä ; ))
Tuijottelutuokio kesti hyvinkin vartin, ennen kuin pupu kääntyi ja lähti livohkaan...ja me perään aina isännän olkavarren venymän verran.
Iltapäivästä pakkauduimme Hoppuun kummien ja isännän kanssa ja lähdimme kainosti vihertävien nuorten miesten (kummitäti ei vihertänyt, mutta minun ja Saimin kummisedät kyllä) kanssa Tikkurilaan katsomaan taitoluistelukilpailuja. Tarkkaan ottaen me nautimme Saimin kanssa kisojen ajan Hopun pehmeistä posltereista ja lämmityksestä kaksijalkaisten palellessa hyisessä jäähallissa keskinkertaisia esityksiä seuraten. Tapasivat sentään paljon vanhoja tuttuja.
Emäntäkin oli etsiytynyt paikalle työhommista, joten iltalenkille pääsimme "koko perheellä" ja unet sipaistiin jälleen Hopussa.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Hopulla hoitoon

Hesa-viikonloppu alkoi. Isäntä pakkasi Hopun tavaraa täyteen ja meidät Saimin kanssa penkeillemme ja matka kohti pääkaupunkia alkoi jo aamuyhdeltätoista.
Perillä kummitätini oli vastassa ja jäimme hänen kanssaan odottelemaan kummisetääni ja kyytiä heidän residenssiinsä isännän mennessä töihin.
Päivän aikana kävimme siten kummien kanssa tarkastelemassa pohjoishelsinkiläistä koirapuistoa, jossa ei nyt ihan ihmeitä sattunut. Mutta yleiset tuoksut olivat erittäin mielenkiintoisia noin niin kuin pupuosaston puolelta.
Illalla olikin sitten kummisedän synttäripartyt "nuorisolle", onneksi isäntä haki meidät viattomat setterineidit ulos ja omaan majoitukseen moisesta meiningistä jo puolilta öin : P

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Lisää murhayrityksiä ja muuta mukavaa

Aamun ensi kajossa isäntä lähti Saimin ja minun kanssani lenkille. Äijä oli virittäytynyt juoksuvyöhön ja lenkkareihin ja me husky-valjaisiin, joten saimme juosta siirtymän metsäänkin. Tarkoituksena oli kuulemma juosta vitonen, sen verran isäntä arveli kestävänsä meidän vauhtiamme. Kilometrin laukan jälkeen nousimme Horhan harjuun läpi melkoisen kivikon ja isännällä ehti juuri välähtää mielessään kivien mahdollinen liukkaus, kun hän olikin jo turvallaan ; ) Onneksi ei tullut isompia vaurioita ja säilyi sentään yksi ulkoiluttaja kulkukelpoisena! Loppulenkki meni ihan ok, paitsi että on kuisaa juosta tasavauhtia...
Iltapäivästä pääsimme Sämpylän kanssa eläintarvikekauppaan panta- ja hihnaostoksille. Kaksijalkaiset olivat näet kyllästyneet käsiä jyrsiviin nailonhihnoihin (tämä osoittanee vedonpoistokoulutuksen olevan edelleen työn alla) ja katkeileviin antiikkiremmeihin. Nyt saimme hienot hirvennahkaremmit ja vinttikoirapannat...kesäkäyttöön, sillä hanska- ja pimeänä aikana virkaremmeinä toimivat heijastimelliset Hurtat.
Melkoista välineurheilua tämä ulkoilu, varsinkin kun juoksen Saimin kanssa yli puolet ajasta irrallaan ilman pantaakin : D
Iltapuhteeksi saimme vielä hammaspesuluut.



   Matkalla hammaspyykille  ja Takahampaat kanssa.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Murhayritys

Seis! Maahan! Komensi emäntä aamuhämärissä suolla. Sitten hän käveli mutaman metrin eteenpäin ja sanoi VAPAA! Neliveto välitti voiman maahan ja kaksi eläinluotia, Helmi-Orvokki ja Saimi, kiihdyttivät silmät viirulla vauhtiin. Seuraavaksi tömähti ja emäntä tuuskahti ketoon turvalleen kahden pikku setterineidin syöksyttyä suoraan emännän polvitapeeseen yhtä aikaa. Tuli näet pieni obstruktiovirhe, eli me blokkasimme Saimin kanssa toistemme reitin ja ainoa "vapaa" tila vei suoraan emännän jalkoihin.
Siitä tuli lyhyt reissu, ja tuskainen emännälle, sillä polveen oli paukahtanut sen verran rajusti. Onnistuttuaan konkkaamaan kotiin meidän settereiden kanssa, lähti emäntä töihin kiepahtamaan ja samalla noutamaan saikkua loppuviikoksi. Eihän mokomalla jalalla töissä seistä, eikä muuten lenkitetä settereitäkään. Isännän hommat siis hieman lisääntyivät ja toisaalta meidän lenkkimme selkeästi lyhentyvät niiltä osin, kun emännän on meidät päästettävä ulkosalle.
Ehkäpä on tarvis tehdä vastaisuudessa kiihdykset hieman rauhallisemmin. Sori emo!

maanantai 4. lokakuuta 2010

Martti the pointer

Kaupissa pörrätessämme yhytimme Saimin kanssa yllättäen komean pointteripojan Martin. Se pölähti puskista yllättäen ilman kaksijalkaista ja juoksi kanssamme hyvän aikaa isännän ihastellessa sen komeata laukkaa ja ruskeanvalkoista ulkomuotoa. Muutaman minuutin kuluttua polkua pitkin paikalle saapui lenkkivehkeinen herra ja ryhtyi komentelemaan kuulemma runsaan vuoden ikäistä Maraa. Pointteripojan mielestä Saimin haalistuneet juoksutuoksut olivat kuitenkin moninaisia kertoja isännän kutsuhuuteloita mielenkiintoisemmat. Seuraavaksi Martin isäntä koetti yleensä taattua keinoa lintukoirien kanssa poistuen rivakasti juosten ja vihellen takavasemmalle, vaan eipä tehonnut. Niinpä meidän isäntämme lähti kanssamme Maran kaksijalkaisen perään saadaksemme toimitettua jo hieman rasittavaksi (yritti peeveli nuuskia minunkin ahteriani) käyneen nuorukaisen omistajalleen. Pikku kävelyn jälkeen koirakko saatiinkin taas kasaan ja pointteri-jolppi joutui köyden päähän lenkin loppuosalle...

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kiipeilemässä

Emännällä oli tänään himo päästä pitkälle lenkille aurinkoisessa syyssäässä, joten köyttäydyimme juoksuvyöhön ja lähdimme Mustaanvuoreen katsomaan "kotona" piipahtamassa olevaa Saimin kummisetää. Erinäisten kulku- ja eksymisongelmien vuoksi meni runsaan kuuden kilometrin teoreettiseen siirtymään melko runsaasti aikaa ja runsaasti emännän hermoja.
Perillä oli hauska tutkailla paikallisten pupujen ja muidenkin metsänelävien jäljet ja hirvitellä kallioseinällä killuvien nuorten miesten Larzan-temppuja. Koetin itsekin hieman kipaista kalliorinnettä, mutta ei siinä metrejä ylöspäin juuri kertynyt. Muutaman tovin vierähdettyä ehdimme lopulta rankan kaahotuksen jäljiltä kotimatkalle, niin emäntä luuli meidän jo olevan taipuvaisempia rimpuilemattomaan matkantekoon. Mitä vielä, tuoksut olivat edelleen mieltä sykähdyttäviä ja siksipä aina hetkittäin piti singahtaa taluttimen maksimivenymään. Kun emäntä vielä paluureissullakin sattui ylimääräiselle pikku kierrokselle ja Saimin sekä minun taluttimet retkahtivat rikki, oli emännän jo aika soittaa isännälle töihin ja jakaa tuskansa jonkun toisenkin kanssa. Varsinkin, kun reissuun oli soittohetkellä jo kulunut runsaat neljä tuntia. Ilman ruokaa!
Arvatkaapa oliko illalla porukka uupunut? No, ainakin emäntä oli ; ))

perjantai 1. lokakuuta 2010

Suunnistajien seassa

Aamutuimaan jouduin alkaneen lokakuun kunniaksi punnitukseen. Isäntä vaa'itsi ensin itsensä ja sitten sylissä kumpaisenkin setterin...kahteen kertaan, sillä tulos ei mairitellut ketään. Isäntä oli kerännyt lisää saman verran kiloja kuin me olimme niitä menettäneet. Saimin painoksi saatiin 23kg ja meikäläisen painoksi 21kg. Olipas rankka Red Fellow's-leiri! Vaan eipä se ihme ainakaan minun kohdaltani ole, sillä muona ei juuri reissulla maittanut ja nytkin olen syönyt vain kupposen päivässä.
Lenkille lähdettiin kohti Horhaa, jossa isäntä arveli olevan hilkaista ja rauhallista kahden kaahottajan juosta. Mutta eipä ollutkaan, sillä mäet olivat täynnään suunnistusta treenaavia koululaisia opettajineen. Siinä hieman kärsi vapaanajuoksu, kun piti ohjautua pillin mukaan vähän väliä suuntaajia pakoon. Ulkoilun saaliiksi tuli kuitenkin yksi kunnon jäniksenajo ja oiiikeiin miellyttävä tapaaminen kahden vetokoira-saksanseisojapojan kanssa. Saimikin oli jo toennut sen verran juoksuaikaisista sukupuoliahdisteluista, että innostui nuuskuttelemaan vetokoiria ihan lähietäisyydeltä...