Aurinkoista rusakon nuuskintaa

Helmi-Orvokki otti päivälenkille mukaansa isännän kameran kanssa. Helmi ajatteli esittää isännälle rusakon etsintää kotinurkissa ja toivoi, että isäntä hyvän auringonvalon avittamana saisi otettua pari kolme hyvää valokuvaa actionista. Pupu löytyi heti tien takaa puskasta ja kuvaajakin oli sen verran hereillä, että sai napattua ensi havainnosta nuuskintakuvan ja vielä lähestymisestäkin pari kuvaa (löytyvät Picasasta), lähin on vain metrin päässä rusakosta. Sitten kuvaajalle tuli pieni kiire hetkeksi pakata kameraa takin alle, kun Helmi ampui puskan läpi rusakon perään. Sitä Helmi sitten seuraili ristiin rastiin pitkin asuinaluetta valokuvaajan/isännän roikkuessa narun päässä...

Jänis ihan kuonon edessä!

Verkkoilua

Isäntä lähetti ilman Helmin erityistä lupaa kuvia siitä Petsie-lemmikkielukkakuvastoon. Siellä oli pitkä lista eri koirarotuja ja niiden kuvia, vaan ei ainuttakaan punavalkoista. Niinpä isäntä oman käden oikeudella laittoi sinne muutaman, omasta mielestään hyvän kuvan Helmi-Orvokin taipaleelta. Helmi itse ei ole kuvia arvostellut, mutta joitakuita kaksijalkaisia ne olivat jo pikkuisen kiinnostaneet. Osoite on http://www.petsie.fi/koirat/punavalkoinen_irlanninsetteri/, käy katsomassa (vaikka samoja kuiva sieltä löytyy, kuin Helmin Picasastakin)....HUOM! Petsie purettu 10/2009, sieltä ei siis enää Helmi-Orvokkia löydä (kirj. huom. 3.3.2010)

Kaksin kotona kolme

Helmi-Orvokin kolmas "karanteenipäivä" alkoi (ja jatkui) lumisateisena. Töpöt aamulenkit ja vain hieman pidempi puolenpäivän kävely eivät enää naytä neidille maittavan. Onneksi yskä on selvästi vähentynyt. Se hyvä puoli Helmin narussa kuskaamisesta on ollut, etteivät ihan kaikki seudun setäkoirat ole vielä (ehkä toiveajattelua) huomanneet Helmin tilaa. On se onni, että tällä seudulla on mahdollista pitää (normaalisti) koiraa päivittäin virtuaalinarussa, ei sitä muutoin millään saisi pidettyä täysijärkisenä, puhumattakaan huushollin ehjänä pysymisestä. Nytkin ns. sairaalle Helmille isäntä saa heittää vartin välein metrin halon pirstottavaksi olohuoneen lattialle (vain vähäistä liioittelua), jotta se saisi jotenkin aikansa kulumaan. Ei paljon näy eilinen imurointi. Kumma kyllä Helmi vietti isännän kanssa sohvalla TV:tä katsellen koko naisten hiihtoviestin ajan reutomatta mihinkään, näyttää Helmikin taukoa pitävän. Nyt se näyttääkin olevan yninästä päätellen lopullaan; on taas aika lähteä pikku kävelylle, jotta isäntä sitten viimeinkin voisi päätellä kuistin seinien pohjamaalauksen...katto on jo maalattu neljästi. 

Kaksin kotona kaksi

Keskiviikkona päiväohjelma oli tasan sama kuin tiistaina: Isäntä ulos Helmin kanssa ennen aamunkoittoa, pieni tulostuslenkki kadun päähän ja takaisin, sitten jatkounille. Puoli yhdeksältä Helmi söi aamiaisensa ja isäntä omansa siinä samalla, sitten hieman pidempi tulostusreissu. Lehden luvun maalailun jälkeen yhdeltä taas pikku ulkoilu, naapurin Ponzon kiusaksi Helmi päästi lirun postilaatikon tyveen. Palatessamme samalle kohtaa, olikin Ponzo jo odottamassa meitä portilla (Ponzon isännän mukaan jo pari päivää on herralla mennyt ikkunasta tuijotellessa ja ulvoskellessa). Helmi oli kuitenkin vielä kainolla päällä, eikä antanut innokkaan setäkoiran tutustua liikaa, vaan lähti kiltisti kotiin maalausta jatkamaan. Isäntä siis edelleen maalasi, Helmi veti lonkkaa. 

Kahdelta seurattiin hiihtokisat, likoille tuli kultaa, HYVÄ. Sitten kuuluikin yhtäkkiä tuulikaapista kolinaa ja Helmi sai hepaasin haukkuen tulijalle hurjasti. Kummisetähän se sieltä tuli piipahtamaan ja Helmin tunnistettua tulijan, ei nuolemisesta ollut tulla loppua. Ilta kulahti porukalla leffaa katsellen ja näin saatiin toinen "karanteenipäivä" loppuun.

Kaksi kotona yksi

Varhain ennen kukonlaulua Helmi-Orvokki alkoi kakoa isännän korvan juuressa. Isäntä tarkasti unenpöpperöisenä tuliko äännähtelyn lisäksi jotain tulostakin, mutta mitään ei näkynyt. Kähinä sen kuin jatkui ja hetken konsultoinnin jälkeen isäntä ja emäntä tulivat siihen tulokseen, että Helmillä on jonkinlainen "kennelyskä". Pisulenkin jälkeen Helmi rauhoittui nukkumaan ääneti isännän jalkoihin sohvalle, jonne kaksikko evakuoi itsensä nukkuvan emännän tieltä. Aamun sarastaessa emäntä näet lähti reippaasti pohjoiseen Suomeen työmatkalle koko viikon puolikkaaksi. Jouduttuaan yksinhuolletuksi Helmi olikin sitten yskimättä aina puoleen päivään asti, ilmeisesti hoitotoimien/isännän pelosta. Isäntä tiedusteli puhelimitse neuvoja eläinlääkintähenkilöiltä ja sai ohjeeksi pitää Helmi vain välttämättömällä ulkoilulla pari viikkoa. Onneksi ei Helmin ei sentään tarvitse juoda kuumaa mustaviinimarjamehua sekä pitää villasukkia ja kaulahuivia. 

Heti päivälenkillä Helmi loikin isäntään ärjyjä katseita lenkin reittivalinnan ja pituuden takia. Irtikään ei päässyt! Loppukin päivä meni löllöillessä ja hiihdon MM-kisoja katsoen, Helmin osalta. Isäntä kävi hiihtolenkillä ja Helmin naama oli siitä hyvästä melko nurinkäännetyn näköinen. Ystävällinen hoituri-isäntä vei kuitenkin Helmin kadun päähän pissille ja kakkoselle...ihan kuin siitä nyt sitten olisi jotain oikeata iloa.

Onpahan tosi mielenkiintoista nähdä ja kokea, miten Helmi-Orvokkia saa pidettyä "sairasvuoteella" pari viikkoa!

Koon vaikutuksia

Aamumittausten mukaan Helmi-Orvokki painaa edelleen 18 kg ja säkäkorkeus on 55 cm. Edelliseen Melli-setteriin verrattuna Helmi on 2 kg kevyempi ja 5 cm matalampi (+- mittaustarkkuus). Turkkia sen sijaan näyttäisi Helmillä olevan enemmän tässä ekan juoksun alussa. Isäntäväen mielestä Helmi on kuitenkin juuri sopivan kokoinen ja tosi hyväkuntoinen.

Päivän lenkillä isäntä yritti ottaa dynaamisia valokuvia (emännän avustuksella) hyppivästä Helmistä, ohi meni taas suurimmalta osin. Muutama kuva on nähtävissä Picasassa. Samalla keikalla tapasimme Tanskandoggi-tytön, 1v. Helmi halusi juosta sen kanssa, mutta dogin emäntä ei uskaltanut päästää perheensä pienintä! irti, koskapa se kuulemma leikki rajuhkosti. Helmikin yritti leikkiä rajusti, mutta siitä huolimatta doggi törkkäsi sen turvalleen puolivahingossa vähän väliä. Dogilla oli kuulemma kotosalla vielä kolme samanrotuista kaveria; sen emäntä ja isäntä kuljettavat niitä kuulemma yksitellen...mitä Helmin isäntäväki ei lainkaan ihmetellyt. Kokoerosta huolimatta koirilla oli oikein hauskaa, varsinkin kun ne keksivät kaivautua maaperään samasta reijästä...

1. juoksu alkoi

Perjantai kului Helmillä kotosalla hieman nuutuneissa tunnelmissa ja aamuyöstä havahtui isäntäväki unesta aistein avoimin huomaamaan Helmin lupsuttavan takapäätään; eka juoksu oli alkanut! Ikää Helmille ehti kertyä viikkoa vajaa 8 kuukautta. Neiti näyttää olevan tarkka siisteydestään ja ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut evakuoida kaikkia mattoja lattioilta. 

Aamulenkillä lähiseudun setäkoirat huomasivat Helmin aikaisempaa merkittävämmäksi lajinsa edustajaksi, todennäköisesti ulko-ovella on huomenaamulla jo jono sulhotarjokkaita, vaikka neitiä ei tietenkään vielä vastakkainen sukupuoli kiinnosta.

Päivän lenkin Helmi surautti suolle puoliaurinkoisessa säässä riehakkaasti kirmaten. Isäntäväki riensi perässä iloiten Helmin reippaasta vauhdista eiliseen verrattuna ja illan tullen kiersimme vielä Tohlopin järven, Helmiä rantoja juosten ja isäntäväki hienoa hiihtopaanaa koluten. Ulkoilun jälkeen porukka painui saunaan Helmi etunenässä ja pikku lämmittelyn jälkeen neiti kuukahti pukuhuoneen lattialle.

Iltapalaksi Helmi halusi aivan ehdottomasti kuivattuja omenalastuja.

Helmin viimeinen hoitopäivä Helsingissä

Kummit ovat aika haikeissa tunnelmissa pikku kullannupun lähdön takia, mutta lupaavat kidnapata Helmin vielä useamman kerran! <3
No mitä tänään torstaina sitten tapahtui:
Nukuttiin pitkään lyhyen aamulenkin jälkeen ja katseltiin MM-hiihtojen aloitusta sekä tietysti juhlittiin luilla ja kahvilla Aino-Kaisa Saarisen kultaa. Vihdoin kahden aikoihin päästiin päivän pitkälle lenkille, josta tulikin sitten tosi pitkä, eli oltiin ulkona reilu 2,5 tuntia. Ensin käytiin katsomassa läheltä löytyviä sodan aikaisia rakennelmia, jonkinlaisia bunkkereita ja sitten suuntasimme jo tutuksi tullutta Lassilan koirapuistoa kohti. Valitettavasti puistossa ei ollut seuraa, mutta Helmi ravasi kuitenkin hullunlailla ja leikimme myös lumikököillä. Pian saatiin hetkeksi vanha koiraherra seuraksi, mutta leikkiä ei syntynyt, kun Helmin ainoa tavoite oli varastaa koira-herran keppi. Seuraavaksi kävimme katsomassa Konalan koirapuiston tilannetta ja matkalla ohitimme myös Purina Areenan, joka on agilitykäytössä. Konalankaan puistossa ei ollut koiraseuraa, mutta variksia sentään sai ajaa takaa. Kotimatkalla huomasimme, että Lassilan puistoon oli ilmestynyt oikein paljon koiria, joten ei muuta kuin takaisin puistoon telmimään. Puistossa olikin Helmi mukaan lukien 7 koiraa. Koirista kuitenkin kolme kuului samaan laumaan, eli olivat saman omistajan koiria. Tuo lauma pelotti Helmiä yllättävän paljon ja leikkimisestä ei meinannut tulla mitään muidenkaan koirien kanssa. Muutenkin pitkä lenkki oli tainnut tehdä tehtävänsä ja Helmin vauhti oli hieman hiipunut. Niinpä päätimme lähteä kotiin nautiskelemaan
sohvasta.
Helmin kootut Helsinkitempaukset:
- Lyyli-kilpikonnan vahtiminen ja tilaisuuden tullen Lyylin ruoan
syöminen (kuivia heinä/yrtti-pellettejä).
- Alun hissin pelkääminen ja siihen loistavasti tottuminen.
- Rullaportaat ja lähijuna eivät olleet yhtään mukavia keksintöjä.
- Monta koirapuistoa ja paljon uusia koiratuttuja.
- Paljon kävelyä fleksissä (joskaan ei aina niin kovin kiltisti).
- Miljoonia kaupunkikaniinien jälkiä ja melko monta oravaa.
- Divaanisohvan pääty on tarkoitettu vain ja ainoastaan koirakäyttöön,
siinä saa parhaat unet. (Onneksi päällystimme sohvan päiväpeitolla,
sillä tällä hetkellä sitä peittää mukava kerros karva-luumössöä)
- Kummien jatkuva pusuttelu ja erityisesti kummisetään kohdistuvat
rakkaudenosoitukset :D

Helmin päiväkirja, keskiviikko

Keskiviikkoaamuna kummien ollessa poissa kotoa, sai Helmi itselleen yllättävän hoitajan - oman isäntänsä! Yhdessä Helmi ja isäntä päivälenkkeilivät ympäriinsä kummien kotiseutua. Kummitäti on selkeästi jäänyt jo koukkuun koiran kanssa ulkoiluun, sillä vaikka koira oli päässyt jo aiemmin päivällä ulos, oli iltapäivästäkin aivan pakko tehdä pidempi lenkki. Yhdessä tytöt löysivät metsän reunasta todella ihanan aurinkoisen kallioalueen, missä kummitäti koitti epätoivoisesti hankkia itselleen hieman kasvorusketusta samalla kun Helmi nuuskutti pää lumessa jyrsijäpitoisia tuoksuja.Iltapäivällä Helmi sai hepaasin, kun kummisetä tuli töistä kotiin. Häntä piti pussata ja nuolla ja halia joka suunnasta vaikka kuinka kauan.

Kummeilla oli tänään myös Helmin kanssa hauska keskustelu. Heidän äännellessä kuorossa "piip piiiip" (älkää kysykö miksi juuri piip :)) vastasi Helmi heille hellyyttävästi omalla sepustuksellaan. Keskiviikko on kummien saunavuoropäivä ja niinpä kolmikko suuntasi illansuussa kohti lauteita. Helmikin seurasi iloisesti mukaan saunaan, mutta hetken läähättelyn jälkeen kummitäti sai päähänsä, että Helmi varmasti saa pian lämpöhalvauksen, ja pikkuneiti häädettiin suihkun puolelle. Helmi ei onneksi ollut häädöstä sen enempää moksiskaan ja vietti lopun ajan saunavuorosta pukuhuoneessa loikoillen.
t: 3 tyttöä ja Japu

Helmin päiväkirja, tiistai

Tiistai alkoi klo 06.55, kun koko poppoo lähti kylmään pakkasaamuun pisulle. Sitten jatkettiin mammumista vielä kolmisen tuntia, kunnes kummit heräsivät Helmin tekemiin ääniin. Helmin joululahjaksi saatuun lehmäpehmoleluun oli tehty siisti reikä pepun kohdalle, sieltä oli poistettu pieni kangaspussi ja kangaspussin sisältö - miljoona pientä valkoista palloa - oli pitkin makuuhuoneen lattiaa. Kummien laiskuudesta johtuen kyseiset pallukat lojuvat siellä vielä tälläkin hetkellä...
Päivälenkin kohteena oli tänäänkin Lassilan koirapuisto ja Helmin iloksi sieltä löytyi jälleen samanikäinen koiruli leikkikaveriksi. Kahdeksan kuukauden ikäinen espanjanvesikoira Onni rakastui Helmiin ensisilmäyksellä, eikä nuuskimiselle meinannut tulla loppua. Juoksukilpailussa Onni jäi heittämällä kakkoseksi.
Tänään Helmi joutui olemaan ensimmäistä kertaa yksin kummilassa. Hurjan kahden minuutin ajan, kun kummitäti kävi avaamassa alaoven ystävälleen, raikui koko porraskäytävä Helmin haukuista. Tyttöjen tullessa sisälle joutui ystävä haukkujen ja murinan kohteeksi, mutta vieraalta saatu namu auttoi Helmiä rauhoittumaan ja pian hän jo nuoli antaumuksella uuden tuttavuuden sormia.
Helmi on ollut koko tiistain hyvin unelias ja sohvassa taitaa jo olla setterin muotoinen painauma. Patterit ladattuina on huomenna luultavasti entistä kovempi meno päällä.

Helmin päiväkirja, maanantai

Helmin maanantaihin kuuluikin yllättäen kaksi pidempää lenkkiä aiemmista päivistä poiketen. Ensimmäiselle lenkille lähdettiin puolilta päivin ja suuntana oli Talin koirapuisto, matkalla oli tarkoitus harjoitella seuraamista ja vetämättä olemista. Kävi kuitenkin selväksi, ettei homma olekaan mikään läpihuutojuttu ja hieman alkoivat kummien ja todennäköisesti Helminkin hermot kiristyä. Lisäksi olimme suunnanneet väärää tietä eteenpäin ja lenkistä tulikin puolentoista tunnin "ei niin hauska" teollisuus- ja asuinalue kierros. Ulkoilu kuitenkin ajoi asiansa ja taas olivat kaikki väsyneitä ja raitisilmamyrkytyksen saaneita.
Iltalenkinkin kohde oli koirapuisto, mutta tällä kertaa hieman helpommin löydettävässä paikassa, Lassilassa. Ulkona alkoi olla jo melko kylmä, mutta urheasti kolmikko suuntasi kuitenkin puistoon. Puistossa ei tarvinnut tälläkään kertaa pettyä, vaan seuraa oli ja 6kk ikäinen Lara pisti Helmiin vauhtia. Koirat juoksivat aivan tosissaan ympäriinsä ja leikkiminen tuntui muutenkin molemmille sopivan. Vauhti näytti kummien mielestä erittäin hyvältä ajatellen seuraavaa yötä. Helmi taisi olla hieman nopeampi ja sillä ei ollut ongelmia tarpeen tullen pudottaa Laraa kannoiltaan, harmi ettei ollut loggeria mittaamassa nopeutta. Kummeille alkoi kuitenkin tulla kylmä ja lähtöä harkittiin, mutta sitten saatiin lisää seuraa. Espanjanvesikoira Rico saapui paikalle ja koska Ricolla oli kuulemma kotona juoksuinen äiti, niin se tuntui olevan aivan suunniltaan Helminkin kanssa. Ilmeisesti mieli oli kyllästetty nartun tuoksuilla ja Helmikin taitaa pian olla siinä iässä. Tästä seurasi muutama astuskeluyritys, minkä jälkeen Helmi ilmoitti Ricolle, että ei kiitos! Kummeille se sopi mainiosti. Ensi yönä todennäköisesti riittää unta.
Kummisetä laskeskeli muuten kertyneen hyötyliikunnan määrää ja totesi, että kävelyä on tullut vähintään 10 kilometriä päivässä. Tämä lienee ihan hyvä määrä varsinkin kun tietää Helmin tuplaavan sen narussakin.

Helmin päiväkirja, sunnuntai

Lauantai-sunnuntai yö sujui hyvin noin klo 06 asti, kunnes Helmi kävi hieman levottomaksi. Aamulenkille päästyään kummisetä ja Helmi koittivat juosta jänistä kiinni, mutta jostain kumman syystä kummin vauhti ei riittänyt moiseen urheilusuoritukseen. Päivälenkin kohdetta miettiessään kummit keksivät, että käydään moikkaamassa Helmin isäntää keskuspuistossa. Ilma oli upea; kaunis talvinen auringonpaiste häikäisi silmiä ja Helmin märät poskikarvat kiilsivät jäisinä. Tunnetustihan Helmi ei vielä ole mikään hihnassanätistikulkemisen maailmanmestari, mutta kävelyvaikeutemme pääsivät aivan uusiin ulottovuuksiin keskuspuiston sunnuntairuuhkassa. Vastaan tulivat kaikenmaailman juoksijat, hiihtäjät, lenkkeilijät ja lisäksi reitillä risteilivät joka suuntaan Helsingin tuhansien puistopupujen mielenkiintoiset hajujäljet. Ilmalan koirapuistossa Helmi liikutti kummeja ja isäntää, kun hän hypähteli syliin turvaan hieman isottelevan bordercollien tieltä. Koirapuistossa seisoskellessa alkoivat kummien nenät sen verran jäätyä, että he päättivät kulkea kotimatkan Helmin kanssa lähijunalla. Junaan ehdittiin juuri ja juuri, koska kummit eivät olleet ottaneet huomioon liukuportaita, joihin Helmiä ei saanut sitten kirveelläkään. Junassa konduktööri tuli ilmoittamaan, että koiravaunu löytyy tuolta parin vaunun päästä. Ok, kuuliaisina kummit ja Helmi jäivät seuraavalla asemalla nopeasti pois ja juoksivat koiranmerkillä varustetun vaunun ovelle - mutta se ei auennutkaan! Helmi taisi olla tapahtumasta ainut onnellinen yksilö, sillä kuten hissikin, lähijuna ei ensikokeilulla ollut kovin kiva paikka. Lenkiltä tullessa kummisetä ja Helmi jäivät odottelemaan kummitätiä kaupan eteen ja saivat samalla eräältä rouvalta tehtävän. Hän pyysi heitä vahtimaan koiraansa sillä aikaa kun itse kävi kaupassa, koska rouvan koira oli kertaalleen yritetty varastaa kaupan edestä.
Noin kahden tunnin lenkkeilyn jälkeen oli vielä edessä harmahtavan koiran pesu. Sitten koko naatti porukka otti pitkät päiväunet ja loppuilta sujui mukavasti kouluttaen Helmiä samanlaiseksi sohvaeläimeksi kuin kummit itse ovat. :D

Helmin päiväkirja, lauantai

Lauantai alkoi klo 03, kun Helmi tuli ensimmäisen kerran herättämään kummisedän. Pienellä suostuttelulla Helmi kuitenkin suostui jatkamaan uniaan. Kuuden aikaan tapahtui toinen herätys, mutta vieläkään ei lähdetty ulkoilemaan. Kolmaskin herätys osui samaan osoitteeseen
kummitädin nukuttua koko yön ilman häiriöitä, joten klo 08 Helmi pääsi vihdoin ulos. Aamuauringossa jyrättiin pieni koiraherra ja löydettiin yksi orava. Lenkin jälkeen aamupäivä sujui Lyyliä vahtiessa ja lonkkaa vetäessä.
Päivälenkki suuntautui keskuspuistoon ja matkalla tapasimme useita koiria. Lenkin kohteena oli Maununevan koirapuisto, jossa sai vihdoin juosta vapaana australianpaimenkoira Jyskyn kanssa. Helmin energia ja vauhti tuntuivat olevan tällekin tuttavuudelle liikaa. Takaisintulomatkalla Helmi vainusi tuoreen oluen ja kummisetä sai vaivoin pysäytettyä koiran ennen tuhannen pirstaleena ollutta pulloa. Tassut tietenkin tarkistettiin, eikä vaurioita tullut. Edellisenä iltanakin Helmille sattui pieni onnettomuus, kun hän innostui kisaamaan kummisedän kanssa pimeässä metsässä. Ulosajon seurauksena Helmi osui jäätyneeseen karahkaan vinkauksen kera, mutta etutassu ei onneksi kärsinyt vahinkoja. Lauantain oravasaldoksi jäänee 6 oravaa.
Pitkän lenkin jälkeen koko porukka simahti väsyneenä sohvalle. Iltapäivällä Helmin hieman piristyttyä hän aloitti jälleen omaan seksuaalisuuteensa tutustumisen. Kummeilla oli naurussa ja koirassa pitelemistä. Illalla kummitäti päätti opettaa Helmille siivoamisen jaloa taitoa. Koulutussession jälkeen Helmi osasi ainakin useimmiten hakea heitetyn lankakerän ja tiputtaa sen "lelukoppaan", eli vatiin.
Toivotaan, että taito kehittyy vielä muidenkin lelujen ja luunpalasten osalta!

Perillä Helsingissä

Perjantaina Helmi pääsi ensikertaa yökylään kummiensa Pauliinan ja Jarkon luokse Helsinkiin. Isännän lähtiessä pääsi Helmiltä pieni nyyh, mutta muuten kyläilijä on ollut oikein reipas. Kaikki uudet asiat ovat olleet tosi jännittäviä. Kerrostalon hissi oli aluksi aivan kamala hökötys, mutta jo parin kerran jälkeen Helmi kulki sillä kuin ammattilainen. Kummien kaksiosta löytyi paljon uutta nuuskuteltavaa, kuten tiskikone, mikä piti muuten tutkia ihan sisältä käsin. Päivän aikana pikkuneiti on kolunnut riemuissaan pitkin Pohjois-Haagan maita ja mantuja, vahtinut herkeämättä nelivarvaskilpikonna Lyyliä, haukkunut porraskäytävän äänille ja ilostuttanut kummeja pusuillaan. Tällä hetkellä Helmi viettää iltaa silmät lupsuen divaanisohvan lepopäädyssä.
Liitteenä Lyylinvahtimiskuva :)

Helsinkiin

Helmi-Orvokki lähti tänään Helsinkiin kummilaan. Aamusta Helmi kävi isännän kanssa lenkillä ja tapasi hauskan mopsin, cotonin, ison dobermannin ja mukavan pystykorvaisen setäkoiran. Setäkoirien mielenkiinto Helmiä kohtaan vain nayttää alituiseen lisääntyvän, ilmeisesti naiseus odotta jo kulman takana. Matkaa pääkaupunkiin Helmi teki auton etupenkillä turvavöihin kytkettynä, oman patjan päällä koisien, eli matka sujui ihan mukavasti. Perillä kummitäti otti Helmi-Orvokin ja varustekasat haltuunsa...nyt neljä tuntia "luovutuksen" jälkeenkään ei ole vielä puhelin soinut ja noutopyyntö kuulunut. Saas katsoa, lähteekö Helmi kotiin jo sunnuntaina vai vasta torstaina?

Paskaa?

Pikku iltapäiväunosten jälkeen ryhdyimme pakkaamaan tavaroita kotiinlähtöä varten. Isäntä keräili pihalta TV-antennipiuhaa ja Helmi laukkasi kedolla siinä sivussa oksia kuskaten. Yhtäkkiä neiti oli kadonnut jonnekin. Parin minuutin kuluttua se pölähti avoimesta saunatuvan ovesta sisäll, isännän kirjoittaessa jo sillä kohtaa mökkikirjaa ja emännän pakatessa ruokatavaroita. Helmin mukana sisälle tuli pistävä ammoniakin haju ja sen selässä näkyi parikin "hajua antavaa" läimärettä. Dunkkis oli niin pistävä, että emäntä vei Helmin siinä silmänräpäyksessä hankeen hinkattavaksi. Tulos oli kuitenkin vain välttävä, joten isäntä kaappasi piskin viltin sisään autoon ja sitten ajettiin pikaisesti kotiin ja pesuun. Melkoisen shampoon lutrauksen ja jynssäyksen jälkeen Helmi tuoksui jälleen hienolta setterineidolta. Valitettavasti pyykkiin joutivat myös hajuntorjuntaviltti ja autopatjan päällinen. Lisäksi emännän rukkaset saavat viettää ulkosalla pari päivää raikastumassa. Kenenkähän puuseen alustan Helmi oli tarkastanut, ei kuitenkaan meidän, tuli meinaan vastaisen varalle tarkastettua...

Mökillä.

Eilen illalla Helmin iltalenkki maalla tuli neidin toimesta tehtyä ihan omin neuvoin: isäntä lähti Helmin kanssa jäälle, ja pimeää kun oli Helmi hävisi samantein näkyvistä. Hetken odottelun jälkeen isäntä alkoi huhuilla Helmiä, mutta ainoa vastaaja oli pöllö, joka myös huhuili lähettyvillä (lajin selvitys kesken). Siinä sitten kului hetki, ja kaksikin aikaa, ennen kuin Helmi taas pölähti paikalle. Isäntä ja emäntä jo odottelivat metsästä kuuluvaa suden ulvontaa ja rivakasti karkuun pyrkivän setterin vinkunaa, vaan mitä vielä, jäniksiähän sitä Helmi oli vain etsinyt järvenlahden toiselta puolelta.

Tämän päivän lenkki suuntautui suksin Mälityn- ja Karhejärven jäille. Helmi kipitti tapojensa mukaisesti rantoja pitkin, mistä olikin se etu, että lumi oli järveä pehmeäpää. Matka sujui leppoisasti ja Mälityn-Karhejärven välisellä joella näimme koskikaran pulikoimassa. Pituutta reissulle tuli sen verran, että Helmi heti mökille päästyään silpaisi naamaansa ruoka-annoksensa ja pomppasi sänkyyn unelle...

Aurinkoinen talvipäivä

Helmin aamulenkki suuntautui jälleen suolle, jossa on kiva juosta pakkasella ja lumikelissä. Pysyy näet turkki puhtaana, lukuunottamatta viittäsataa jääkokkaretta, jotka jäävät juuri ilmestyneisiin karvahörhelöihin killumaan. Lenkin puolivälissä tapasimme ajokoiranpentu Jeren (4kk), joka oli juuri ensimmäistä kertaa ulkona uusien isäntiensä kanssa. Jerestä huomasi kuinka paljon Helmi-Orvokki on kasvanut talven aikana. Ajokoiranalulla oli tosi suuret tassut ja vieläkin vempulampi olemus, kuin isäntä muisteli Helmillä olleen. Isännän kumarruttua moikkaamaan tulokasta, sai hän heti mojovat pusut, sekä pienokaiselta, että tietysti Helmiltä. Jeren isännällä ja emännällä kuului olevan suuria suunnitelmia tuoreen ajokoiransa pään iloksi, koira kun oli hankittu aitoon ja alkuperäiseen käyttöön. Harjoittelutilaisuuksia ainakin piisaa. Vaikka Jeren isäntä itse asiassa ihmetteli, kuinka uskalsin pitää Helmiä irti jänisten ja lintujen vuoksi. Arveli koiran löytyvän hetimiten viereisestä läänistä. Noo, kun Helmi oli aikansa pelmunnut ja peloitellut Jereä, se lähti tapansa mukaan isännän mukaan "mennään"-komennolla. Suon kokoisella alueella ainakin toistaiseksi isäntä uskaltaa aivan helposti pitää Helmiä "huutokomennolla" kiinni.

Iltapäivästä koko perhe keräsi tavaransa autoon ja lähti mökille auringon viime säteiden paistaessa. Tätä kirjoitettaessa on umpipimeää, mutta tupa on jo lämmin, samoin sauna ja vesipata, joten pian siis saunotaan kaikin. Helmi on lämmityspuuhien aikana tarkastanut omat ja toisten tilukset, sekä haukkunut järvelle kumeasti...ja kaiku on vastannut yhtä äänekkäästi. Nyt Helmi makoilee tietokoneilevien isäntänsa ja emäntänsä välissä sohvalla tyytyväisesti kiiskotellen.

Maanantaitilastot ja loggerilenkkiä

Iltapäivän mittaukset osoittivat, että mennäviikon säkäkorkeustilastointi saattoi olla enemmän kuin hieman optimistinen. Uusi mittaus näytti näet 54 cm. Puntari taas osoitti 18 kg, joten emännän +syöttö on saanut aikaiseksi ainakin kilon lisäpainoa Helmiin. Aamulenkki harjussa ja iltalenkki suolla loggaantuivat yhteispituudeltaan 11 km:ksi...kävelymatka lienee kuljettajilla yhteensä 6 km.

Iltahämärissä suolla Helmi tapasi kaksi Howawart-poikaa ja pelmusi niiden kanssa hetken lämpimikseen. Hetkeä myöhemmin jo melkein pimeässä Helmi törmäsi Amerikanbulldog+Rottweilwer -narttuun, joka olikin oikein mukava kaveri (ilmeisesti siksi, ettei se saanut juostua Helmiä kiinni). Siinä sitä taas kertyi muutama sata metriä kaulassa killuvaan mittariin...

Loggeri pantaan ja menoksi

Isäntä on viimein saanut tilaamansa GPS-loggerin. Asentelu tietokoneelle ja lootan lataus vei ensimmäisestä päivästä niin paljon aikaa, että Helmi pääsi testaamaan laitetta vasta tänään. Testimaastoksi vaikoitui puupinon sijaintiseutu Viljakkalassa, siellä Helmi saisi juosta metsätietä ja rämpiä järvellä. Loggerin sai pantaan kiinni suojuksen lenkillä, sitten vain laite käyntiin ja koira irti. Parin kilsan päästä pinolla huomasimme, ettei vehje toiminutkaan. Uudelleenkytkentä auttoi ja valot alkoivat vilkkumaan oikein. 

Kasasimme peräkärryn klapuja täyteen ja lähdimme sitten järvelle pikku lenkille Helmin samalla singahdellessa suuntaan jos toiseenkin. Teimme samalla "tilusten" tarkistuksen (vene oli edelleen rannassa) ja sitten emäntä lähti autolla ison tien varteen, isännän kävellessä Helmin kanssa perässä. Niin, siis isäntä käveli. Helmi taas juoksi pari sataa metriä tietä ja melkein saman verran takaisin kerta toisensa jälkeen...loggerin kuvaajasta voisi laskea jokaisen pyrähdyksen keston, pituuden ja nopeuden. Maksiminopeus oli 34,5km/h ja matkaa kertyi onnistuneelle mittaukselle 6600m, pois jäi varmaankin noin 3,5km. Kuten jo aiemmin olimme arvelleet, Helmi juoksee ainakin kaksinkertaisen matkan isäntäväen liikuntaan verrattuna. Mielenkiintoinen masiina...

Koirapuistossa

Päivän aamulenkki suuntautui Helmillä tänään katsastuskonttorille isännän roikkuessa narun toisessa päässä emännän tuoreen auton rekisteripaperit povessaan. Paperitöiden aikana Helmi julisti kovaan ääneen autokatsatuslaitoksen epämiellyttävyyttä piha-aitaan kiinnitettynä. Onneksi homma sujui vikkelästi ja pääsimme lähtemään läheiseen koirapuistoon. Aitauksessa rymisteli vain yksi koira, mutta se olikin sitä suurempi. Rodultaan se oli kuin Bernhardinkoira, mutta väriltään musta-valkoinen. Painoa taisi olla 100 kg...noo, sinne Helmi kuitenkin huitaisi sekaan. Toisen koiran isäntä hieman empi päästää Nalleansa remuamaan Helmin kanssa, on kuulemma tullut hieman telottua toisia koiria. Nalle kuitenkin pääsi lopulta irti ja rynnisti suoraan Helmin yli muutaman kerran, kunnes Helmi äkkäsi pitää yllä riittävää nopeutta. Lisäksi rivakka kiemurtelu ja puskien läpi juokseminen auttoi välttämään litistymistä. Nalle valitettavasti uuvahti niin nopeasti ja perusteellisesti, että sen isäntä jo pelkäsi joutuvansa kantamaan koiransa kotiin. Helmin kanssa oli siis vielä lähdettävä lähipellolle jäniksiä rääkkäämään, jotta lenkistä olisi ollut edes jotain hyötyä...

Helmi jälleen "hiihtoreissulla"

Talvea hyödyntäen Helmin isäntäväki lähti hiihtoreissulle järven ympäri emännän kaverin ja Helmin kanssa. Kolme suksijalkaista potki hyvää latuparia järven ympäri verkalleen, kun taas Helmi skannasi rantaviivan hieman syvemmältäkin tavanomaisen raivokkaalla setterivauhdilla. Yhden kierroksen jälkeen kaikki kolme naispuolista lähtivät jo ladulta emännän kaverin kodon kautta kiertäen ja isäntä lähti vielä yhdelle kierrokselle. Ainoa vastakkaisen sukupuolen edustaja, joka antoi ilmi pikaisen ikävänsä isäntää kohtaan oli Helmi-Orvokki. Muutaman sata metriä kuului melkoinen ulina ja poru.

Kotiuduttuamme kaikki hiihtämästä menimme saunaan naatiskelemaan lämmöstä. Tällä kertaa Helmi oli ekana lauteilla (isäntäväellä ei ollut edes olutta) ja otettettuaan kunnon löylyt, poistui ihan itse, ekaa kertaa senkin. Eipä tarvinnut enää kantaa ulos...

HELMIkuun alun maanantaitilastoa

Maanantaiseen tapaan Helmi-Orvokki joutui heti aamusta isännän kanssa vaakaan. Helmin painoksi saatiin tällä kertaa 17 kg, isännän painoa ei nytkään mainita. Säkäkorkeusmittauksia on tehty nyt neljä kuukautta viikoittain kuistin "pian" maalattavaan/tapetoitavaan seinään melkoinen töherrys. Päivän mittari näytti 55 cm!

Juoksua hiihdon ohessa

Sunnuntaipäivän kunniaksi lähdimme maalle, länsipuolelle Tamperetta. Helmin kummitäti ja -setä lukivat saunatuvassa koirankorjauskirjaa sillä aikaa, kun Helmi, emäntä ja isäntä ulkoilivat mökkijärven päästä päähän. Helmi käytti jalkojaan ja ja kak sijalkaiset suksia. Poikkeuksellisesti Helmi-Orvokki juoksi metsässä umpihangessa ja isäntä ja emäntä hiihtelivät latua tehden/ladulla järvellä. Matkaa tehtiin melkein yhdeksän kilometriä, siis hiihtäjät tekivät, Helmi juoksi itsensä uuvuksiin varmaankin kolme kertaa sen verran. Ja sehän oli tarkoituskin, sillä illalla oli luvassa juniorin valmistujaisjuhlat...