Hyvää tulevaa vuotta 2011!!

Toivottaapi Helmi-Orvokki ja sen sisko Saimi maalta evakosta. Nuoriso on vallannut kotimme ja ajanut meidät pakkomökkeilemään. Nyt pötköttelemme sängyllä muutaman villapaidan alla lämmittelemässä.
Lunta piisaa maassa kolmisenkymmentä senttiä ja siinä tuli päivänvalon viimeiset hetket riehuttua sen verran innokkaasti, että turkin putsauksen ja pyyhekuivauksen jäljiltä on tullut lähinnä makoiltua vällyjen alla, takkatulen loisteessa isännän ja emännän seurassa ; )
Hei, kävikö edes kateeksi?

Hyasintin surma

Alennusmyynnit alkoivat ja isäntäväkikin rynnisti urheiluvälineostoksille. Me Sämpylän kanssa jäätiin tietysti kotiin selviämään parilla possunkorvalla.
Kun törsäreiden joukkue kaarsi pihaan ja ennen pitkää kävi sisään kellarin ovesta, oli vastassa kaksi nöyrää setteriä ja alakerta täynnä multaa, jonka seasta oli havaittavissa entinen lahjahyasintti. Pahaa peläten emäntä kiiruhti yläkertaan ja löytämään olohuoneen lattialta loput hyasintista ja sen koristeruukusta. Suojaruukusta ei ollut todellakaan jäljellä mitään. Eikä pitänytkään olla, sillä sen verran perusteellisesti olin ahkeroinut mokoman puusälöaskin parissa vähän niin kuin kostoksi yksin, eikun kaksin jäämisestä.
Kiitoksia ei juuri herunut imuroinnin aikana, eikä muuten senkään jälkeen...

The pipo

Aamulenkillä äkkäsin puun oksalla emännän sinne aiemmin säilömän jonkun metsäkulkijan hylkäämän pipon. Musta mytty oli sen verran korkealla, että saimme Saimin kanssa pomppia muutamankin kerran, ennen kuin sain poimittua riepoteltavakseni jonkun entisen päänsuojan. Saimi vain heittäytyi nuivaksi, eikä oikein innostunut kisaamaan saaliista. Niinpä jouduin ihan itse "tappamaan" mustan reuhkan ja laukkaamaan sitä ravistellen pitkin puskia. Saalis oli niin kiva, että yritin kuskata sen kotiin asti, mutta emäntä-pahus poimi sen minulta lopulta ja ripusti sen jälleen oksanhankaan odottamaan omistajaansa...tai minua.

Ånnimanni painikaverina

Illalla seuraksemme saapui kaverikoiramme Ånnimanni (Hollannin paimenkoira-poika, 6kk)isäntänsä kanssa katsomaan leffaa. Tapasimme ulkosalla harkitusti varmuuden vuoksi, jotta emme kuulemma ärjyisi toisillemme. Vaan eihän meillä mitään vihaa keskenämme ollut, mitä nyt hullunaan reuhkasimme penkoissa hetken ennen sisälle tuloa. Vauhtia oli kuulemma sisällä hieman liikaa ja muutakin käninää (Saimi väänsi Ånnin kanssa) piisasi, joten jouduimme porukalla "rajoitetun liikunnan" uhriksi...eli Ånni joutui syliin, minä nurkkaan ja Saimi komennettiin makuulle. Vaan kun ilta kului, niin pääsimme taas nutaamaan keskenämme ihan väsyksiin asti...

Kapulasotaa hangessa

Onpas paljon lunta! Tapaninpäivän pyry satoi ainakin 15cm tuoretta puhdasta lunta meille maahan. Aamulenkillä kävimme siis vain Pikku-Tohlopilla ulkoilemassa. Isännän saappaiden varret näet tuppasivat loppumaan kesken ; )
Löysin järveltä omituisen muotoisen puukepin, jonka sitten nappasin hampaisiini leikkikaluksi. Pökäle oli sen verran mukava kuskattava, että sain siitä Sämpylän kanssa ihan mukavan kiistakapulan. Vein ensin palikkaa malliksi muutaman sata metriä ristiin rastiinpitkin järveä ja sitten luovutin kapulan siskolle retuutettavaksi. Kun Saimi oli hetken luullut olevansa master ja commander, löin tassun sen olkapäälle ja ilmoitin materiaalin olevan vain ja ainoastaan minun! Onneksi pöljä pikkusisko luovutti kapulan samantein ja nikottelemati, vaikka olikin paksussa lumessa nopeampi...olisi näet ollut pölly luvassa kotosalla;)
Jyrsimme sitten ihan yhdessä kapulan olemattomiin kotimatkalla...

Rasvanpolttolenkki

Tapaninpäivän kaksijalkaisten traditio on seikkailla jalkapelissä pitkin maakuntaa. Perinne joutui tänään hieman koetukselle raivokkaan tuulen ja lumipyryn vuoksi. Niinpä matka suunnattiin kohti keskikaupunkia, eli reissuun päästiin ilman autoa suoraan kotiovelta. Saimi ja minä varustauduimme Husky-valjailla sekä töppösillä ja isäntäväki muuten vain sopivilla vaatteilla ja koukkuvöillä. Matkaan käytiin ensin pitkin Epilänharjua, jotta me setterit saimme etukäteen hieman oikaista vietereitämme ennen valjaskävelyä. Reitille oli jo kertynyt ihan riittävästi tuiskunnutta lunta, joten pariin ensimmäiseen kilometriin meni sekä aikaa, että voimia. Reitti jatkui ensin pitkin radan vartta ja sitten kevyen liikenteen väyliä aina Pyynikin näkötornille asti, eivätkä olot parantuneet koko matkalla, vaan lunta oli enemmän tai vähemmän tasaisesti kaikilla pinnoilla kymmenestä sentistä melkein puoleen metriin.

Vedimme sen verran lujasti Sämpylän kanssa koko menomatkan, että meillä oli molemmilla naamat mukavasti kuurassa mehutaukopaikalla.

Paluureissu tehtiin suojanpuoleista reittiä yritellen, mutta kyllä tuuli tukki lumella isännän hupun ja meidän tossuttomat varpaanvälimme (Saimilta hukkui menomatkalla yksi ja minulla olikin vain kaksi). Jalkapelissä saimme kuitenkin naureskella autoilijoiden penkkapöristely-yrityksille lumiränneissä. Kaikkein mieleenkiintoisin tapahtuma sattui Tahmelan lähteellä, jossa yhytimme muutaman sata sorsaa ja pällistelimme vaakkuja melkoisen tovin. Saimi sai yhdellä höökiyrityksellä osan sorsastoa jopa siivilleen ja isäntä jopa kuvan tapauksesta ; )

Viimeiset kilometrit kuljettiin taas Epilänharjua, koskapa jalankulkuväylät olivat vielä pahemmassa kuosissa kuin umpimetsä. Kotiin pääsimme 12km sekä kolmen ja puolen tunnin vetohommien jälkeen. Kuten arvata saattaa, meille kaikille muona maistui ja isäntää lukuunottamatta vedimme vielä kunnon iltapäivätirsatkin sohvalla...

Jouluyö, juhlayö

Meni ankarassa pakkasessa. Kummisedät ja -täti poistuivat omiin kekkereihinsä heti pimeän laskeuduttua. Saimi ja minä saattelimme heidät matkaan nousevan kuun valossa. Samalla teimme pikku pisulenkin ennen saunaan menoa.
Lauteilla keräsimme kunnon lämmöt, kunnes isäntä saattoi meidät tuvan puolelle. Isäntäväen heitellessä löylyjä ja peseytyessä jäällä kuorruttuneessa pesuhuoneessa me ryhdyimme vetelemään lämpimällä punkalla.
Saunomisen jälkeen oli virallisen joulupäivällisen aika. Me Saimin kanssa saimme siinä ohessa papuja evääksi ja tällä kertaa Saimi veteli minunkin ruokani. Minä kun elin toivossa saada hieman lohta...
Yö meni nelisin ja ihan lämpöisissä merkeissä saman peiton alla ja päällä, vaikka pikku patteri ei kyennytkään pitämään tupaa ihan hikoilulukemissa. Mittari näytti aamusella vain 8,7 C, ennen kuin isäntä sai viriteltyä kaminaan tulet.
Päivän päälenkki tehtiin juosten ja suksin Koikeroiselle ja Mälitylle. Saimi ja minä tietenkin juoksimme ja kaksijalkaiset hinasivat suksiaan puuterilumessa. Mälityn rannat olivat meille koiraeläimille täysin tutkimattomia maastoja, joten emäntä ja isäntä saivat aivan rauhassa hiihdellä peräkanaa maisemia ihmetellen.
Aivan kääntöpaikalla, Karhejärven ojan suulla, törmäsimme outoihin jälkiin. Isäntäväki oli tunnistavinaan ne saukon tekemiksi, varsinkin kun pomppuvana vei suoraan ojan sulaan...mielenkiintoista. Olisipa hauska nähdä tuokin elukka!
Paluumatka taisi käydä Sämpylälle rasittavaksi, kun lumi pakkautui sen polkuanturoiden väliin ja se sai jyrsiä niitä pois vähän väliä. Mökillä onneksi saimme molemmat kunnon jääpallerojynssäyksen ja muhevan pyyhekuivauksen ennen kotiin lähtöä...nukkumaan.

Hyvää Joulua

Hyvää ja iloista joulua kaikille ystäville ja muillekin lukijoille toivottaapi Helmi-Orvokki mökiltä -26C:n pakkasesta…nyt täytyy pitää vauhtia...

Joulupukki

Jokavuotinen joulupukin lähtö pitkälle työmatkalleen halki maailman sai sisko-Sämpylän vetämään herneet nenäänsä. Kun partaherra viritteli iltauutisissa kulkupelinsä lyöntiin ja lähti sitten poron kello kilkattaen reissuun, Saimi haukkui kuola lentäen ruudun edessä ja seurasi valjakon etenemistä silmä kovana!!
Onpa onni, että olemme huomenna jouluherran kulkuaikana maalla evakossa (siis sikäli kun emme jäädy aivan kalikoiksi tuvan lämmityksen aikana, onhan pakkasta luvassa -30C). Olisihan se kurjaa, jos Sämpylä repisi pukilta pöksyt puoleen sääreen ja lapsilta jäisivät lahjat saamatta pukin paikkauttaessa persaustaan Acutassa...

Rusakolle kyytiä

Lähdin aamuhämärissä isännän ja Saimin taasen pikku-Tohlopille lenkkeilemään. Yöllä oli tainnut sää piipahtaa kastepisteessä, sillä puut olivat kuorruttuneet tosi hienosti jäähileisiin. Järvellä irti päästyämme kipaisimme Sämpylän välittömästi rantapuskia kollaamaan ja löysinkin heti rusakon lepopaikan. Nuuskutellessani jälkeä, pupulaattori karkasi jäälle minun huomaamattani. Mutta Saimi oli sopivasti melkein sen vieressä ja pääsi kiihdyttämään pitkäkorvan perään ihan lähietäisyydeltä. Sämpy sai itsensä niin kovaan vauhtiin, että ristiturpa sai pinkoa tosissaan karkuun. Raivokas takaa-ajo jatkui suoraan järven yli pikkumetsään ja taisipa jompi kumpi ajautua aina tielle asti, sillä autot näkyivät jarruttelevan niillä kohdin. Minä sen kuin seisoin isännän vieressä ihmetellen, minne Saimi häipyi...tai siis isäntä oli viheltänyt minut luokseen...ja Saimikin kipitti luoksemme aika äkkiä, joten tuskin se tiellä kävi...
Muu lenkki sujui ihan rennosti puskia nuuskien.

Peli-ilta

Kummisedät olivat tänään meidän setteriden valvontavuorossa isäntäväen ahkeroidessa töissään. Toisen herroista keskittyessä videopeliin ja toisen huolehtiessa hygieniastaan, poimin telkkarin edestä oman kummisetäni juuri eilen illalla kokoaman pulmalelun. Se oli (paino sanalla OLI) semmoinen tikkuläjä puusta, kunnes Sämpylä rosvosi artefaktin minulta ja rouskutti sen p....n päreiksi (kts. kuva)

Seuraavaksi äidyimme ihmettelemään video-ottelua entiaikaisten ritareiden välillä. Sämpylä varsinkin oli iki-innostunut ratsastavista ja lähikuvissa keskustelevista virtuaalihahmoista. Siinä se päivä kului rattoisasti, ulkonahan oli edelleen jäätävän kylmää...

Joulu taitaa lähestyä

...ainakin siitä päätellen, että isäntäväki ja kotosalla olevat kummisedät söheltävät kaikki tahoillaan kaikenlaisten joulupuuhien ja vierailuiden parissa. Saimille ja minulle ei juuri ole lohjennut seuraa hössöttävistä kaksijalkaisista, mutta on sitä sentään päivän lenkeille joten kuten ehditty. Sää ei kyllä ole suosinut reipasta ulkoilua, sillä pakkanen ja tuuli ovat hellineet meitä ohutturkkisia atlanttiseen ilmastoon jalostettuja turhankin karkealla kädellä. Emännän viime vuonna meille neulaisemat fleece-liivit ovat olleet hyvään tarpeeseen järvellä ja pelloilla riekkuessa. Vaikka ei kylmä minua ole sillä tavalla häirinnyt kuin Saimi siimahäntää;) Toivottavasti pakkanen (tämä toive ei kuulemma toteudu, ainakin niin sanoo herra Huutonen, eli mr. meteorologi)hieman hellittää joulua kohti mennessä, jotta pääsisimme jälleen leikkimään vetokoiria isännälle ja emännälle lähiladuilla...

Naakkoja ja kettuja

Saimi innostui jälleen telkkarin seurantaan huomatessaan A-studion taustalla liihottevat naakat. Ihan sivusilmällä se havaitsi ruudulla pyristelevät siivekkäät ja seurasi pää kallellaan lintujen poistumista takavasemmalle ruudusta.
Muutenkin se oli haukkana, kun havaitsi iltalenkillä meillepäin kotiutuneen ketun. Siinä sai taas emäntä tosissaan jarrutella ja hakata kantapäitä hankeen hidastellakseen vetovoimaista etenemistämme... Vaan muuten Sämpylä on kovalla pakkasella ulkosalla aika pelle, kakkosenkin tuottaminen on melkoista taiteilua palevien jalkojen varassa. Minua sen sijaan ei pikku pakkaset eivät noissa puuhissa häiritse ; )

Mitää, eikö olekaan viikonloppu?

Herättelin emäntää tavanomaiseen tapaan aamusella kello 8.24 ja sain tavanomaiseen viikonlopputapaan komennon jatkaa uniani...vaan kävipä hassusti. Emäntä havahtui hetken kuluttua siihen, että olin nukahtanut leuka sängylle seisaalleni siihen viereen ; )
siitäpä hän tuli ajatelleeksi, että taisin kuvitella nukkumiskomennon perusteella olevan vielä viikonloppu. Niinpä hän (myös tavanomaiseen tapaansa) paneutui nukkumaan lattialle pedillemme saadakseen rauhassa koisia vielä hetken...ja Saimi suhahti heti paraatipaikalle aivan emännän kainaloon. Tämä aamu-uninen setteri joutui tyytymään viileämpään paikkaan selkäpuolelle...

Hiihtoreissu

Tänään ei sitten saatukaan aamiaista kotosalla, vaan isäntäväki pakkasi heti valoisan koitettua Saimin ja minut kerallaan autoon ja matka maalle alkoi. Perillä kilpajuoksimme auton kanssa viimeisen mökkitien pätkän. Itse asiassa teimme metsiä pitkin ainakin kaksi kertaa niin pitkän reissun, kuin tietä olisi ollut ; )
Pikku valmisteltuaan jälkeen pinkaisimme jäälle; isäntäväki umpihankisuksinensa ja me Sämpylän kanssa jalkapelissä. Jäällä oli mukavasti kymmenisen senttiä lunta, eikä vettä, joten juoksu ja hiihto sujuivat mukavasti. Reissua tehtiin runsas viisi kilometriä (hiihtoporukka teki, me tietysti Saimin kanssa juostiin enempi) moottorikelkkoja väistellen ja kaikki rantatontit tutkaillen. Puolivälissä reissua juuri satava lumi vain alkoi ikävästi pakkaantua tassuihin ja möykkyjä sai olla alituiseen kalvamassa pois, vaan tulikohtaan selvittin ihan hyvässä kunnossa. Kaikki.
Evään jälkeen ennen kotiin lähtöä yritimme käydä varastamassa joulukuusen lähimetsästä, mutta eihän siellä kasva kuin rankkuja : D joten kaadoimme hirmu pitkän puun omalta tontilta, vain havaitaksemme senkin rankuksi...kuusikauppa odottaa.

Lauantaiaamu ja Jar Jar Binx

Voiko ihanampaa aamua olla? Emäntä pötkähti minun ja Saimin matrassille loikoilemaan ja isäntä istahti lattialle kirjailemaan tietokoneella. Me siis pääsimme paalittelemaan isäntäväen vieressä ja naatiskelemaan rapsutuksista ja  vemputuksista...emäntä siinä innostui puljaamaan Saimin korvien kanssa ja venytteli niitä sinne tänne, keksien Sämpylälle lempinimen suoraan Star Warsista: Jar Jar Binx. Jos ette satu muistamaan kyseistä pitkäkorvaista hahmoa, niin siitä vain katselemaan tuoreemman pään ST-leffoja, niin ötökkä löytyy. Minä lappukorva voin sanoa, että yhdennäköisyyttä on...

Saimi tapaa Saimin

Isännän jyrsiessä lapiolla pihaan pakkkautunutta lunta, reuhkasimme me nuoret neidit lumipenkoissa. Jostain syystä on erityisen hienoa juosta Saimin kanssa kilpaa pitkin tien ojia ja koettaa kaataa toinen pöykkyyn täydestä vauhdista. Kaivautuessamme juuri pää edellä suurimpaan lumikasana, käveli kotikatuamme pari kaksijalkaista tyttöä. Kun viimein melkein kohdalla huomasimme ne, niin tietysti änkeydyimme morjestamaan heitä isännän "pyynnöistä" huolimatta ; ) Likat olivat hieman toisella kymmenellä, joten he tietysti tykkäsivät koirista. Eli mitään sen kummempaa hämminkiä asiassa ei ollut, ennen kuin isäntä komensi Saimia nimeltä olemaan pussailematta. Toinen tytöistä paukahti nauruun ja kertoi isännälle kaverinsa nimen olevan myös Saimi! Saimi kakkonen, tai ikansä puolesta Saimi ykkönen, vaikutti aikas tyytyväiseltä huvittavaan tilanteeseen kaikesta huolimatta, sillä kukas ei haluaisi olla meidän kauno-Sämpylän nimikaima : D

Lumikaivurit tauolla (keskellä päivää, muuten)

Pallohäntäkettu

Yömyöhän pisulenkillä, paluumatkalla osuimme tavanomaisen pupunhajuista sijasta ketun reitille!
Pallohäntä kuikki meitä risteyksen keskellä ja isännän vähän vihjaistessa sanallisesti punaturkista unohdimme pupunuuskutukset ja rynnimme kiivaasti elukan jäljille. Isäntäväki naureskeli meistä jalostettavan vaikka pupukettukanakoiria, sen verran ketunhajut innostivat. Nyt Saimikin näki ekan kettunsa!!

Hukan teillä

Aamun pikalenkki suolla koitui Sämpylälle koettelevaksi. Emäntä heitti upparit Saimin mielestä oudossa paikassa ja niin punainen siskoni vaelsi kuulomatkan ulkopuolelle pupunhajuista tohkeissaan. Paluureissullaan emäntä ehti ihmettelemään jo hyvän tovin, onko Sämpyläparka suikannut autotielle silvottavaksi, vaiko ihan vain eksynyt huuteluista huolimatta.
Lopulta luminen ja hyvinkin helpottuneen iloinen Sämpylä löysi kotijoukot ja pääsi kanssani viettämään päivän neljän seinän sisällä...kunnes emäntä ehti töistään takaisin ja pisti meidät näyttelytreeneihin kadulla. Ekaa kertaa Saimi huiteli juoksutettaessa iloisesti vierellä ja heilutti vielä häntäänsäkin ; ) Minulla taas olivat muut asiat mielessä, sillä naapuruston pojat pelasivat kadulla kiekkoa ja olisi pitänyt päästä mukaan...

Koirahiihtoa

Aamusella oli yllättäen lumitöitä oikein urakaksi asti. Isäntä nappasi lapion ja kolan pykälään ja meidät seurakseen. Äijän työnnellessä huituloita sivuun me kipitimme Saimin kanssa naapurin isäntää morjestamaan. Antti oli huonosti leikkipäällä kolansa kanssa, joten jouduimme kisailemaan ihan kaksistaan lumitöiden ajan.
Sataneesta lumesta oli se ilo, että pääsimme puolilta päivin isännän kanssa valjaissa vetokoiraa leikkimään, siis isäntä liikkui suksilla ja ME olimme valjaissa ;) Saimille laitettiin taas GPS-loggeri kaulaan ja sitten sujahdettin Tohlopin jäälle lumipöhryyn. Oudokseltaan oli hieman hermostuttavaa, kun isännän sukset suihkivat aivan takajaloilla. Koko hommasta ei meinannut tulla aluksi mitään, mutta sitten Sämpylän kanssa keksimme juosta hieman isännän suksiluistelulinjan sivulla (täytynee rakennella hieman pidemmät vetoköydet, suom.huom.). Tuolla "turvajuoksumenetelmällä" kipaisimme melko rivakasti järven ympäri ja reissulla lokiin kirjautuu 5,5km. Onpahan ainakin valjashiihtokausi meiltäkin avattu...

Saimin häntäsuojus

Emäntä kutoi harmaasta villalangasta Sämpylälle hienon koko hännän mittaisen suojuksen. Häntätuppo oli melko työläs vanutella paikoilleen, vähän niin kuin olisi emäntä kiskonut sukkahousuja jalkaansa ; ))
Tämä tyylikäs artefakti kiinnitettiin paikoilleen joustavalla nauhalle aina kaulasta selän yli ja vielä nipsulla hännän tyvestä. Vaan ei se oikein auttanut kiinnipysymiseen. Yksi kunnon kiihdytys pikku-Tohlopin jäällä, sitten ryteikköön ja palatessa suojus oli hukassa, eikä löytynyt! Lienee syytä ottaa työn alle seuraava kehitelmä...

Pampia moikkaamassa

Joulu lähestyy ja sen takia ohjelmassa olikin piipahdus tuttavaperheen luona riisipuurolla. Perheen Berni Pampi oli onneksi edelleen yhtä joviaali ja tulimme sen kanssa heti toimeen. Samoin perheen kaksijalkaiset ovat mukavaa porukka; söimme Saimin kanssa sekä Pampin, että perheen kissan ruuat ja vielä luvan kanssa. Parasta kyläreissulla on kuitenkin iso aidattu takapiha, jossa on kiva porukalla juosta kilpaa! Ja välillä taas könytään sisällä ihmetellen kaksijalkaisten Wii-pelailua...kummipoika Eetu hakkasi isännän vähän joka lajissa 6 - 0 : D

Isäntä ja iPad

Onpa rattoisaa, emäntä lähti joulukonserttiin ja minä makoilen Saimin kanssa isännän jaloissa sohvassa. Se taas räplää uutta leluaan, Omenan iPadia, sormet tulessa. Onneksi laite vaikuttaa ikäihmisellekin sen verran yksinkertaiselta, että päässemme vielä ennen aamuyötä pisullekin...

Tylsää, niin tylsää

On se kurjaa olla koirana, kun isäntäväki sattuu käymään töissä. Päivä kuluu unosilla ja eväksiä purkeista etsiskellen. Onneksi sohvassa on vielä jyrsittävää, jos aika pääsee käymään perin pitkäksi.
On tosi hienoa, kun jompi kumpi kaksijalkaisista viimein saapuu kotosalle; silloin on melkoiset pomppijaiset ja muut huomionosoitukset luvassa tulijalle. Eikä sitä myöhemmin saapuvaakaan huomaamatta kotiin päästetä ; ) Tänään, isännän saavuttua töistään, silpaisimme oven raosta pihamaalle vetäisemään railakkaat pikajuoksut. Minä  juoksin alta karkuun puskien välissä puikkien ja Saimi loikki perässä tuhatta ja sataa, kunnes molemmat viimein lääpästyivät hirmuvauhtiin. Sitten eikun isännän jalkoihin sohvalle koisimaan...

Joulukuun vaa'itus

Alkaneen kuun kunniaksi oli punnitusaamu. Minä vetäisin hieman tukevat 23,5kg ja Saimi löi tauluun 24kg. Olen tainnut lainata hieman liikaa muonaa Saimin saavista ; )