Nuppilehmä

Melko vaarallista. Meinaan tehdä samppkaljapullon korkista lehmä. Ai kui? No, korkkiin tarvittiin tietysti jalat pää ja häntä, mikä tietää kuutta nuppineulaa. Tämä taideteos täytyi tietysti vielä säilöä tuliterän lättytöllön päälle ja unohtaa sinne...
Tänään Helmi ja Saimi olivat yksinollessaan paikkoja skannatessaan viimein havainneet korkkilehmän ja poimineet sen parempiin suihin. Koiranhoitoyksikkö saapui iltapäivästä paikalle ja ihmetteli telkkarin (se siis oli vielä pöydällä ja ehjä) lähellä matolla olevia neljää nuppineulaa. Seuraava ohjelmanumero kaksijalkaisilla olikin sitten etsiä täikammalla nuppineuloja pitkin lattioita. Ja miettiä samalla, ovatko setterineidit olleet niin tampioita, että olisivat syöneet suihinsa nuppineulat korkin kera. Hetki siinä hujahti, ennen kuin puuttuvat neulat löytyivät...

Panssarieste

Helmin ja Saimin kotitalouden fyysinen myllerrys on viime viikkoina ollut sitä luokkaa, että isäntä käytti  keskiviikkona aamupäivän portin nakuttelemiseen. Panelihäkkyrän sijoituspaikka on yläkerran rappusten tyvessä ja sen tarkoitus on rajoittaa hurttain vapaata kulkua yläkerran sohvalle. Panssariesteen käyttö näyttää olevan tarkoituksenmukaista aina kun kaksijalkaiset ovat poissa kotoa. Eipä silti, Sämpylä onnistui melkein tekemään yhdestä sohvatyynystä selvää isännän lukiessa parin metrin päässä!
Torstaina portti oli ensi koetuksessaan työpäivän ajan. Este pysyi päivän paikallaan ja muutenkin talous näytti illasta ehjältä, mitä nyt alakerran sohvan päällä kulkuesteenä ollut kahvipöytä oli "sijoitettu" takaisin lattialle ja kuistin pöytää oli jälleen käytetty märssykorina (purjelaivoissa tähystyspaikka takilassa)...Helmi jälleen?

Rauhanomaista? rinnakkaiseloa

Vaihteeksi pilvien lomasta näkyi tänään aurinko, joten Helmi-Orvokki, Saimi ja isäntä lähtivät iltapäivästä järvelle ja ottivat kameran mukaansa. Koirat esiintyivät tapansa mukaan toisiaan kurmoottaen ja kilpaa juosten isännän yrittäessä ottaa valokuvan jos toisenkin aina sopivan paikan tullen. Kevät näyttää sen verran edistyneen, että kameramme valotusajatkin olivat jo niin lyhyitä 80 ASA:n herkyydellä, että osasta kuvia tuli jopa ihan teräviä :)
Neitien kiivaista otteista toisiaan kohtaan isäntä sai nappaistua muutaman aika hauskan hammaskuvan. Yksi tuli laitettua oikein esittelykuvaksikin ja loppuja voi tarkastella "Uusimmista"...

Maanataimittauksia ja kiinni saatu bandiitti

Maanantain mittaukset osoittivat Helmi-Orvokin painavan 20kg. Saimille painoa on kertynyt 22kg. Säkämittari näyttää nyt Saimille 61,5cm...kelpaisikohan mittaustyylini arvostelutuomarille ; )
Pöydälle kiipeilevä bandiittikin jäi tänään kiinni. Isäntä havaitsi kuistin pöydällä maailman menoa seurailevan setterin saapuessaan autolla pihaan. Ennakkoarvailuista poiketen pöytäkiipeilijä olikin Helmi-Orvokki! Noo, olisihan se pitänyt arvata, ettei Saimi pääse pöydälle. Helmi sen sijaan oli ponnahtanut pöydälle sen verran kevyesti, että ei olisi edes kärähtänyt ilman näköhavaintoa...

Eukanubasta kuninkaalliseen kaniiniin

Helmi-Orvokin painonhallinnan vaikeudet (eihän siihen siis saa lisää massaa millään) ajoivat isäntäväen tänään kääntymään rasvaisempaan ruokaan. Ankaran kalkyloinnin ja parin saadun näytepakkauksen ansiosta Helmille hankittiin Royal Caninen Setter27 -ruokaa 12 kg:n säkki. Josko tuolla hieman tukevammalla muonalla saataisiin neitiin tarttumaan pari lisäkiloa : )
Saimille hankittiin samalla RC:n Medium Junior -ruokaa 15kg. Eukanubaa kun tuntuu olevan vaikea saada ajallaan. Junior-muona näyttää Saimille ainakin maistuvan, saapa katsoa kestääkö mahakin muutoksen ihan tuosta vain. Sama jännäyksen kohde on tietysti myös Helmillä, asiaa kuitenkin auttaa vanhan Eukanuban sekoitusmahdollisuus uuteen ruokaan...

Näsillä

Sunnuntaipäivän ratoksi tuplakoirakko lähti jääretkelle. Koska pakkasta edelleen piisasi yli -15C, isäntäväki päätti kävellä järvelle asti. Varusteiksi koottiin kaikkia kerrospukeutumisen sääntöjä noudattaen teknisimmät ketineet, mitä kaapeista löytyi ja Helmille asennettiin haavajalkaan (hyvin parantunut) varmuuden vuoksi neopreenitossu. Isäntä kuljetti Helmiä uudessa juoksuvyössä ekaa kertaa, kun taas emäntä "ripusti" Saimin flexiin.
Matkaa tehtiin paita märkänä rivakasti kävellen ensin tunti jalankulkuväyliä pitkin. Samalla koirat tutkailivat kaikki mahdolliset hajujäljet ja myyränkolot. Sitten siirryttiin järvelle, jossa koirat pääsivät irti köysistään vähäksi aikaa. Menoa seuratessamme päätimme vertailla niiden vauhtia oikein sekuntikellolla.

Juuri ennen juoksukisaa.
Helmi pinkoi kokeessa "satasen" 10 cm lumessa aikaan 10,2", Saimilla kulahti 10,9", se kun ryhtyi jarruttelemaan juuri ennen maaliviivaa. Selvästikin ajanottoon tarvitaan kolme henkeä, lähettäjä, vastaanottaja ja kellottaja...
Järvellä saattue taivalsi luistinradan X-risteykseen, jossa meni hetki kehuessa settereitä eräälle niistä kiinnostuneelle luistelijaparille . Sitten taas koirat päästettiin ottamaan mittaa toisistaan pelmuutuksessa ja otettiin suunnaksi Lentävänniemi.

Matkalla Lentävänniemeen.
Lunta oli jäällä sen verran, että kylmä ei taivaltaessa tullut, vaikka aika viima järvellä olikin. Matkaa umpihangessa kertyi tuollaiset kaksi kilometriä. Koirat kyllä ainakin triplasivat sen kaahottaessaan edes takaisin. Lentsusta sitten käveltiin reippasti kotiin eväälle. Matkaa kertyi 12,5km puhelimen Trackerilla mitattuna, aikaa meni kolmisen tuntia.
Kotosalla Helmin neopreenitossua tutkailtaessa havaittiin sen menneen pohjasta jo puhki! Entrauksena taidamme liimata nahanpalan reiän peitteeksi ja kulutuspinnaksi. Taitaa olla syytä kääntyä vastaisuudessa vetokoirien varusteiden puoleen tossuja hankittaessa. Juoksuvyö sen sijaan toimi loistavasti!
Evään jälkeen isäntä ryhtyi takomaan päivän blogeja sohvassa ja seuraksi saapui alta kymmenen sekunnin kellarissa nukkuineita setterineitejä...

Näyttelyssä...osa 2

Helmi-Orvokin näyttelyurakka Turussa alkoi heti kymmenen jälkeen. Reissuun oli lähdetty jo puoli seitsemältä ja Turkuun ehdittiin kymmentä vaille yhdeksän. Matka sujui etupenkillä oikein kivasti, takapenkillä oli pientä ahtautta kolmen tyttösen kansoittaessa sen viltteineen. Kuski saisi kuulemma paluumatkalla vaihtua, totesi emäntä tuskastuneena edes takaisin seilaaviin setterineiteihin. Huomattakoon kuitenkin, että Saimi ei pukeltanut reissulla, mitä nyt kuolasi kohtuudella kymmenen talouspaperin palasta märäksi.
Punavalkoisia Irkkuja oli kisaan ilmoittautunut, ja paikalle saapunut neljä. Kaksi nartua ja kaksi urosta. Yksi oli tietysti meidän Hemppu, joka näytti naurettavan pieneltä laboratorionoutajan kokoisten kilpakumppaneidensa seurassa.
Itse showssa isäntä oli Helmin ohjaaja ja emännän mielestä esittely sujui ihan ok. Juoksu meni iloisen reippaasti ja seisontakin näytti hyvältä. Ainakin siihen asti, kun tuomariSETÄ lähti Helmiä kohti mittanauha kädessään. Vaikka isäntä oli valmistautunut Helmin pakkeihin ja ottanut siitä hyvän otteen, meinasi neiti silti pinkaista tiehensä. Onneksi tuomari Gert Christensenillä oli aikaa tehdä itsensä tykö; muu tarkastelu, paitsi mittaus, onnistui ihan hyvin. Kiitos tuomarille!
Arvostelutuloksena oli kuitenkin vain keltainen nauha seuraavin (ehkä oikein) suomennetuin  perustein: 19 kk ikäinen erittäin pieni tyttö. Feminiininen pää, leikkaava purenta, kauniit silmät, korkealle sijoittuneet korvat, hyvä niskan ylälinja, hyvin sijoittunut häntä, liian kevyt kroppa, hyvin kulmautunut takapää, liian kevytrakenteinen, liikkuu hyvin, huonossa turkissa, pitäisi olla avoimempi temperamentti kaikenkaikkiaan.
Lopuksi tuomari "tukisti" isäntää siitä, että koira oli tuotu näytteille huonossa turkissa ja lihassa...
Saimin esitystä saatiinkin sitten odotella pari tuntia.

Siinä välillä kävimme morjestamassa kennelin Emmiä Hurtta-osastolla ja kääntää tankkaamassa Helmin arvostelua. Emmi olikin jo ennen Helmin esittämistä ehtinyt prepata setterineitien isäntäväkeä hihnan käytöstä ja pään asennosta. Kiitos vain!
Tapasimme myös Helmin siskon Ritan isäntäväen ja vaihdoimme kuulumisia, kuten myös monen muun setterityypin kanssa. Isäntä sai vielä esitellä harvinaista punavalkoista (Helmiä) monelle kysyjälle. Taitaisi olla syytä ilmoittaa kenneliin punavalkoisten mahdollisesta lisääntyneestä kysynnästä.
Saimi pääsi estradille ekana punaisena irkkuna ja tietysti vielä ainoana pentuna.

Emäntä kuljetti ja pikkuneiti ravasi hienosti, seisontakin meni tutkailuineen ihan tuosta vain. Niinpä arvostelu oli kuin Helmillä sen ekassa kv.näyttelyssä viime keväänä; maltalainen Harry Vella saneli (taas joten kuten selvitettynä kirjauksesta) seuraavaa: Hyvä pää nuorelle pennulle, sekä hyvin kehittynyt niskakyhmy, hyvä kaulan ulottuvuus, hyvä etu- ja ylälinja, hyvin sijoittunut häntä, takajalat erittäin hyvin kulmautuneet. Edelleen pientä löysyyttä liikeissä, mutta kaiken kaikkiaan erinomainen pentu. Erittäin lupaava...ja katso, emännän naama oli kuin Hangon keksi hänen palatessaan kehästä kädet ruusukkeita täynnä. Kuten jo eilen kirjailin, tuliaisina olivat punainen nauha, kunniapalkin ja pentu-ROP. Niitä oli kiva mennä esittelemään Emmille ja ostaa samalla molemmille piskeille uudet Hurtta-taluttimet.

Saimi sippasi siinä samalla Hurtan ständille niin, että sen sai melkein kantaa autoon. Noo, saatiinhan sitä sentään pari kuvaa pihalla koirasta ja palkinnoista.

Sitten vain kotiin levolle. Emäntä ajoi ja isäntä istui koirien seurana takapenkillä. Keli sentään oli kaunis, kuten kuvasta näkyy...

Näyttelyssä...osa 1

Tänään Helmi ja Saimi piipahtivat isäntäväen kanssa Turun Winter Dog Showssa. Helmi sai miestuomarilta arvostelun !! Jee! Saimi taas keräsi pokaalit pentuluokasta. Tarkempia kuulumisia huomenna...

Pakkasretkue Lievariin ja näyttelyvalmistautumista

Kylmän sään vuoksi Helmin ja Saimin isäntäväki päätti sääliä moottoriajoneuvoja ja lähteä viime valon kajossa ostoksille paikalliseen kauppakeskittymään jalkapelissä, tietysti koirain kera.
Matka sujui sinkoilevien (tosi koulutettujen) setterineitien kanssa ensin Mustiin ja Mirriin, josta oli aikeena hankkia tossut piskeille. Helmi ja Saimi tunkivat putiikkiin mukaan kuin kotiinsa, irtoluut ja muut piksnirkut vain olivat vaarassa ohikulkiessamme.
Ankaran sovittelun jälkeen mukaan tarttuivat pari neopreenisia tossuja Helmin takaveto-osastolle (jäivät heti jalkaan) ja neljän kappaleen pussukka fleecetossuja yhteiskäyttöön. Fleecet joutuivat entraukseen heti kotona: kiinnitysremmejä piti hieman rukkailla settereiden ohuen nilkan vuoksi. Neopreeniset kyllä pysyivät jalassa paluumatkan, vaan olivat suorastaan pakatut täyteen lunta. Lisäksi isäntä lipasti vielä matkaan juoksuvyön ja joustohihnan hiihto/juoksutreenejä varten. Aluksi siis vain yhdelle koiralle, josko homma lähtisi etenemään.
Sitten matka jatkui ruokakaupalle, jossa olikin tarjolla kaikenlaisia sinkoliikkeitä ja talutinsolmuja. Elävänä sieltäkin vain selvittiin ja kuljettiin kuun valossa harjun kautta kotiin.
Saimi taitaa pian olla saanut päivittäisen taitoluistelun EM-annoksensa, joten voinemme siirtyä pesukoneeseen huomisen näyttelyn kunniaksi ja ottaa vielä päälle löylyt. Ja taidammepa juoda porukalla näyttelyjännitykseen tummat oluet, vaan Saimi ei saa...

Lisää verta

Aamulenkille isäntä teippasi Helmi-Orvokin "kuskinpuoleiseen" takajalkaan pörrösukan puolikkaan suojaamaan varpaanvälin haavaa. Kolme kierrosta pakkausteippiä riitti pitämään Helmin heti alusta syvästi inhoaman tossun koko lenkin ajan jalassa. Vaikka vauhtiakin oli taas riittävästi Saimin kanssa rytyyttäessä.
Kotona pesuhuoneessa neitejä jääpaakuista irroitellessa, isäntä havaitsi verijälkiä syntyvän vaihteeksi Saimin oikeanpuoleisesta takajalasta. Aamuremuissa näytti polkuanturan reuna kulahtaneen ohuelle nahalle ja hieman vuotavan punaista. Helmin jalka taas oli pysynyt hyvässä kunnossa sukan suojassa.
Alkaa olla siis aika rasvailla settereiden polkuanturoita Tummelilla ja tossukatkin taidetaan tarvita joka jalkaan...

Miesten taitoluistelun EM-lyhytohjelma

Oli Saimin mielestä katsomisen arvoista töllöstä. Tai oikeastaan vain Suomen Ari-Pekka Nurmenkari ja Ranskan Brian Joubert olivat enemmän ihmettelynn arvoisia. Saimi seurasi A-P:aa koko ohjelman ajan kirsu ruudussa kiinni asiantunteva (saalistus) katse silmissään. Sämpylän moraalisesta tuesta huolimatta A-P karsiutui vapaaohjelmasta, mutta Ranskan Joubertti sentään sijoittui lyhkärin jälkeen kakkoseksi. Kisat jatkuvat...

Kiistaa, reikiä ja kiloja

Aamupakkasessa Helmi ja Saimi hippaisivat isännän kanssa Tohlopin jäälle ihmettelemään aurinkoa ja kävelemään järven ainoaan saareen ensi kertaa tänä talvena. Neidit juoksivat taas reipaasti perätoukuria ja ottivat matsia keskenään vähän väliä. Näyttää muuten siltä, että Saimi on saavuttanut "taistelukyvyssä" Helmi-Orvokin, ei näet enää ole itsestään selvää, että Helmi saa Sämpylän kumolleen.
Aamulenkin jälkeen jääpaakkuja setteriden jaloista irroitellessa isäntä huomasi pesuhuoneen lattialle jäävän verijälkiä. Tarkastuksen tuloksena isäntä havaitsi Helmin viimeviikkoisen takajalkaviillon auenneen ja hieman vuotavan verta. Siispä Betadinepesu haavalle ja tarkempi tarkastus: haava näyttäisi saavansa siipeensä juuri varpaisiin kertyvän ja siten tassua levittävän lumen vuoksi. Taitaapa olla tossun paikka pidemmillä ulkolenkeillä.
Viikon paino- ja säkämittauskin tuli viimein tehdyksi. Helmi oli soukassa 20 kg:n ja Saimi hieman roheammassa 21,5 kg:n kunnossa. Säkäkorkeus Helmillä oli muka normaalia korkeampi 58 cm ja Saimilla 61,5 cm.

Naarmuja ja kaahotusta

Aamun turvesuolenkillä Helmi-Orvokki kohelsi taas kerran ja sai rintaansa kymmensenttisen verinaarmun. Taisi törmätä vauhdissa lumen alla olevaan kiveen. Tosi hienoa, kun rintaröyhelö on muutoinkin ollut kesän jälkeen onnettoman ohut ja nyt siinä on eri puolilla jo kaksi (kaulanaarmu joulukuulta) "läpikulumaa". Eipä taida lohjeta ensi viikonlopun näyttelyssä tuomarilta turkkikehuja.
Iltapäiväohjelmaan kuului isäntäväen kummipojan kymmenvuotis-juhlat. Helmi ja Saimi pääsivät tilaisuuteen mukaan, onhan Eetun kotosalla jo berni Pampi ja kissat Tikru ja Lenni. Paikalla oli jo elokuun rapujuhlista tuttuja vieraita, joten Helmikin kotiutui sutjakkaasti porukkaan. Saimi taas rosvosi kissojen ruuat ja pummi itselleen vielä koiramuonatkin. Hetken sisäluuhastelun jälkeen koirat pääsivät keskenään pihamaalle teutaroimaan ja melkoinen vilske siellä kävikin; ikkunassa vain vilahti ohikiitävä setteri aika ajoin, kun neidit leikkivät Pampin luilla ja juoksivat hangessa kilpaa. Sen verran mukavaa ulkosalla oli, että koirat saatiin "punaposkisina", eli turkki ja tassut täynnä pakkaantunutt lunta, sisälle vasta juuri ennen kotiinlähtöä.
Neitien reipas ulkoilu kyläreissulla soikin sitten isäntäväelle mainion tilaisuuden käydä rääkkäämässä itseään ladulla koirien vetäistessä pienet nokkaunet...

Koirarikas aamulenkki

Viikonlopun aloitus Helmillä ja Saimilla sujui suolla ja jäällä isäntäväen ja Helmin kummisedän seurassa. Järvellä tehtiin pieniä hyppyharjoituksia osmankäämien perässä; nyt Sämpyläkin jo kohoaa mainitsemisen arvoisesti maasta (jäästä) vieheen usuttamana. Osmankäämi ei näytä puruleluna kovin miellyttävältä, neidit kun kakoivat tukkua siemenhuituvia suistaan melko antaumuksella. Vaan tuntuma taitaa olla hieman "hiirimäinen", koska pampun retuutus oli muutoin niin perin kiinnostavaa ; )
Metsään päästyämme yhytimme sileäkarvaisen saksanseisojapojan, valko-mustan münsterinseisojapojan ja kingcharlesinspanieli-herran. Hrat saksanseisoja ja münsterilainen olivat oikeita metsäkoiria, joten Helmi ja Saimi saivat tehdä kevyen päivätyön todistaakseen olevansa vakavasti otettavia nuoria neitejä. Saksanseisojan kanssa sitten pölistettiin lähitienoo tasaiseksi, jotta nopeuskapasiteetti saatiin asiallisesti esiteltyä.
Sata metriä koirakolmikon jälkeen törmäsimme jo vanhaan tuttuun Noppaan, joka on varsin suurikokoinen, mutta tosi rivakka poikakoira. Nopalla on rasittava tapa rutistaa leikkikaverinsa ketoon, joten Helmi kokeneempana poistui hieman sivummalle, mutta Saimi senkuin teki tuttavuutta. Aina kun Noppa litisti Sämpylän ketoon, se heitti selälleen, mutta kun tilaa taas liikeni, se paineli mustan hirviön perään täyttä haipakkaa ja tunki leikkimään...
Illalla treenasimme sisätiloissa ensi viikonlopun näyttelyä varten ja lopuksi kevennykseksi Helmi ja Saimi saivat harjoitella valojen päälle- ja poislaittoa : )

Hiihtämässä

Koskapa meidän setteriperheellä kaksijalkaisineen on lieviä taipumuksia extreme-urheiluun, päätimme lähteä sen kummemmin treenaamatta hiihtämään järvelle iltapimeällä.
Siis "koirahiihtämään", eli sukset jalkaan ja vyöksi kellarista mustekalan pätkä. Siihen sitten flexin kahva kiinni vyötärölle ja setteri valjaiden kanssa toiseen päähän. Pikku-Tohlopilla aloitimme zydeemin kokeilun ja tuloksena oli isännän reipas rojahdus kyljelleen Helmin sivunykäisyn ansiosta. Pienten solmuilujen jälkeen selvisimme järvelle ja pääsimme maistamaan vetokoiranoviisien antamaa vauhtia. Matka kyllä loppui melko lyhyeen; vettä oli jäällä sen verran runsaasti, että palasimme vajaata viittäkymppiä polkua pitkin takaisinpäin. Peltopätkän ja muutaman salamannopean mutkan jälkeen selvisimme jälleen järvelle ja lopulta kotiinkin. Jos arki on ankeaa, kannattaa kokeilla koirahiihtoa! Ei tule aika pitkäksi...

Reippailun varjopuolia

Torstai-iltapäivän retuutuslenkillä, emäntä siis koetti saada puristettua settereistä mehut pihalle, jotta ne osaisivat chillailla emännän Pilates-vuoron aikana kotosalla, porukka kiipesi harjuun. Kohouman päälle on satanut mukavan paljon höttöistä lunta viime viikkojen aikana. Mehujen puristuksessa emäntä luotti koirain intoon juosta pääasiassa umpilumessa hänen päästessään pitkin polkuja. Veikkaus ei nytkään mennyt oheen, vaan Helmi ja Saimi olivat lenkin jäljiltä saavuttaneet tilan, jossa lähinnä uni maistui. Lumivaellus ei valitettavasti mennyt täysin ilman haavereita, vaan Helmin kuskin puoleiseen takajalkaan, varpaiden väliin, oli ilmaantunut melkoinen palkeenkieli. Siitä lirutteli hieman verta kotosalla, mutta emäntä uitti osan Betadinessa ja kietaisi pikaisesti siihen tukon. Aatteli näet onnistuvansa tyrehdyttämään verenvuodon helpoiten raajan ollessa kylmä. Illalla jalka kestkin lenkin vuotamatta ja perjantain lenkitkin (kaksi tähän mennessä) sujuivat ongelmitta.
Isäntäväki tarkasteli reikää iltapäivästä ja se näytti kyllä syvältä, mutta muutoin siistiltä, joten sitä ei sitten (ainakaan vielä) ryhdytty liimailemaan...

Vitruviuksen miestä vietiin

Tiistai-iltana Helmin ja Saimin isäntäväki päätti lähteä elokuviin (Avatar 3D:nä - hieno!). Helmille ja Saimille valmisteltiin jo tutuksi tullut "köyhdytetty kotiympäristö täkyjen kera". Toisin sanoen keittiön ja makuuhuoneiden sekä kellarin ovet suljetaan visusti. Näin setterineideille jää temmellyskentäksi olohuone kahdessa kerroksessa ja kuisti kaikissa kolmessa kerroksessa. Alueelta on poistettu viimeisten kuukausien aikana enenevässä määrin esineitä ja tavaraa, osin kaksijalkaisten varotoimina, osin Sämpylän tuhotoimina. Tällä kertaa sallituiksi kiinnostuksen kohteiksi isäntäväen riuduttavan poissaolon ajaksi oli paketoitu ex-jäätelöpurkkeihin pari possunkorvaa, mutta kuistin pöydälle oli unohtunut todennäköisyyksiä uhaten joululomalla koottu 1000 palan palapeli da Vincin Vitruviuksen miehestä (se ympyrän sisällä neljiä jalkojaan ja käsiään levittelevä äijänkuva).
Palatessaan virkistäytyneenä elokuvista, isäntäpari havaitsi palapeliä hieman kootun uusiksi. Ilmeisesti Saimin (Helmi nyt ei pöydälle hyppäisi, eihän!?) hampaat olivat osoittautuneet liian epätarkoiksi palapelin kokoamisinstrumenteiksi, koska osa pelin yläidasta oli jäänyt kokoamatta. Yritetty kyllä oli, ainakin hampaanjälkien perusteella, ja ainakin yksi pala oli juuttunut hammasväleihin, koskapa se oli kadonnut. Ehkä Saimi vielä tarvitsisi vauvakoon palapelejä.
Vaan sitä isäntäväki ihmetteli, että mikä ihme oli saanut Saimin innostumaan pöydälle kipuamisesta (ei hyppäämisestä, kynnenjälkiä oli pöytälevyssä sen verran runsaasti)!
PS. Keskiviikon työpäivän aikana oli jälleen vierailtu kuistin pöydällä...lienevätkö siitä hyvät maisemat ulos. No, nyt pöydällä on suojaliina ja palapeli on jemmattu makuuhuoneeseen.

Maanantain mittauksia

Maanantaipäivän alkurutiinina oli jälleenn kerran vaaka- ja mittareissu. Isäntä vaa'itsi itsensä jälleen taaraksi ja koppasi Helmi-Orvokin kainaloonsa punnittavaksi (ei muuten tule vapaaehtoisesti, taitaa olla kaino painon suhteen). Tulokseksi tuli 20,5kgkg. Saimi taas jonotti omaan punnitukseensa ja sai tulokseksi 21kg. Saimin säkämittarin viiva piirtyi tällä kertaa noin 61,5cm korkeudelle...jo saisi kohoaminen hiljalleen loppua!

Tammituho aluillaan

Hetki hiljaista, sitten Saimi käy morjestamassa emäntää työhuoneessa painellen samantein tiehensä jokin puu suussaan. Taas hetki äänetöntä, sitten alakerrasta alkaa kuulua rutinaa ja rouskutusta. Silloin emäntä havahtuu poikkeaviin ääniin. Rivakasti alas kipittäen hän saa rysän päältä kiinni pyykkikorin kannen tuhoajatytöt Saimin ja Helmin. Neidit makoilivat sievästi pyykkikorin punotun kannen ääressä ja tekivät siitä selvää hyvää vauhtia...

Kuvassa toinen rikollisista työnsä ääressä.
Talon irtaimiston näyttää käyvän samoin kuin viime vuoden tammikuussa, Helmi-Orvokin ollessa pitkästynyt joululoman hulinan jälkeen. Ehkäpä kaksijalkaiset kukka- ja korituhon jälkeen jo ymmärtävät jättää koirille irtaimettoman sisätilan, kunnes taas kevään paremmat juoksusäät vievät niiltä paremin jalat alta. Tunnin lenkki kolmastikaan päivässä ei näytä siihen piisaavan...

Lottokoneen kaveri

Lauantai-ilta osoitti Saimissa olevan medialahjakkuutta. Neiti kyttäsi silmä kovana lottokoneen pyörintää ja pallojen putoilua, yrittipä aina välillä napata pallon suuhunsakin ja kun ei onnistunut, kurkisteli telkkarin taakse. Vaan ei sieltäkään löytynyt pudonneita palloja. Kevennyksessä joku kuskasi koiraa ja senkin Sämpylä heti havaitsi ja murisi mokomalle tungettelijalle...

Pikamökkiseikkailu

Iltamyöhällä Helmi ja Saimi pääsivät Transporterin siirto-operaatioon mukaan. Kottero vietiin mökille talvehtimaan Helmin istuessa repsikan paikalla. Saimi pääsi emännän kanssa hiljaisemmalla autolla. Pakkasta piisasi taas kunnolla ja tähtitaivas oli maalla aivan mahtavan kirkas. Siirtokohde ja paluuauto saatiin perille natisevassa lumessa Helmin juostessa ympärillä viimeiset puoli kilometriä. Tai no, olihan matkalla joitain tuoreita jälkiä, jotka aiheuttivat Helmin ajoittaisen häviämisen näkökentästä.
Isännän ja emännän kauhoessa puuterilunta pois parkkipaikalta koirat juoksivat runsaan 30 cm hangessa itsensä lumikuorrutetuiksi ja paleleviksi möhkäleiksi lähipiirissä. Surkeista oloista huolimatta Saimi oli tarvis kantaa autoon pois lähtiessä, sille ei vieläkään kelpaa autokyyti mieluusti, vaan onneksi se ei enää sentään pukella (koputin puuta) reissuilla...

Tuplahortonomit

Emännän saapuessa virasta iltapäivästä, oli kotona odottamassa hävityksen kauhistus. Helmi-Orvokki ja Saimi-Sämpylä olivat ajankulukseen hajoittaneet atomeiksi joululahjaksi saadun kukkakorin. Emäntä sai kunnon syyn imuroida talous. Kaikkiaan neljä jouluksi laitettua puhdasta mattoa oli kuorrutettu sitkeällä multapölyllä! Koirat olivat kuin ei mitään, Helmikin vain innostui siivoustöistä, kun kerran mullan kanssa pelattiin.

Syyllinen
Olihan koirille laitettu taas täkyjä tölkkikaupalla harrastuskohteiksi työpäivän ajaksi, vaan taisivat olla liian helppoja kohteita, tai sitten vain loppuivat kesken...

Ketun jäljillä

Torstai-illan pakkasviimassa Helmi ja Saimi pääsivät asuntoaluelenkille. Iltapimeässä reitille osui kettu-repolainen, jonka Helmi havaitsikin jo kaukaa. Isännän olkanivelen Helmin superkaasutukselta pelasti ketun samanaikainen havainnointi. Ehtihän siinä sekunnin osissa pikkuisen valmistautua riuhtaisuun ; )
Ketun rontti livahti parin pihan lävitse ja luikki taas eteemme tien penkalle kukkelehtimaan, jolloin Helmi sai taas riehaantua ketunmetsästykseen. Saimikin taisi lopulta saada ketusta hajun, varsinkin kun sille oikein näytettiin ketunpolku. Loppureissu menikin isäntäväellä V8:n perässä roikkuen, kunnes porukka yhytti sakemanni-vaarin. Saimi halusi heti halia germaanikörilästä, vaan vanha ja kankea hurtta ei oikein lämmennyt Sämpylän rakkaudenosoituksille jaa äityi lopulta ärisemään. Helmi käväisi sekin nuuskaisemassa sakua, mutta seisoskeli muutoin vieressä coolina. Vielä lenkin lopuksi törmättiin Kaapoon (vanha tuttu), jota Saimi taas ahdisti nuoruuden vimmalla, Helmin jälleen odotellessa vierellä. Sitten vielä porukalla saunaan lämmittelemään...

Kipakassa aamupakkasessa

Helmi-Orvokki ja Saimi sekä Helmin kummisetä + isäntäväki lähti lenkille lumiseen suomaastoon. Pikku-Tohlopilla tastattiin ensin, onko jäällä enää sulaa vettä ja kun sitä ei ollut juoksutettiin settereitä kaksijalkaisten toimesta (hajaantumalla) ees taas.
Varsinaisella Tohlopilla jään päällä oli edelleen vettä, joten siellä ei muuta kuin kostuttu...tai paremminkin saatu jääkuorrute käpäliin ja kenkiin. Siispä äkkiä takaisin metsään. Siellä tapasimme Manun ja sen "pikkuveljen" Niiskun. Manu oli kultsun ja hirvikoiran yhdistelmä ja melkein yhtä nopea kuin Helmi (siltä meni herne nenään, kun vauhti ihan riittänyt). Niisku taas oli 14 viikkoinen "joidenkin isojen koirien jälkeläinen", ja siltä se näyttikin, kuin pieneltä jääkarhulta! Hauska pallero, joka sieti vallan kevyesti Helmin pelmuutukset, vaikka viihtyikin paremmin Saimin kanssa. Koirat reuhkasivat keskenään sen aikaa, kun ihmisten jalat ja kädet kestivät jäätymättä, eli runsaan vartin. Sitten olikin jo aamupalan aika...

Akvaarioasennusta, vaatteita ja viikon mittaukset

Perheen emäntä sai päähänsä (Saimin kummien painostuksesta) perustaa retuperälle suistuneen akvaariomme uudelleen. Noo, olihan se hieman säälittävää, kun viimeisen palettikalamme asumispaikkana oli ollut ämpäri saunan pukuhuoneessa ;(
Uusi akvaario oli täytetty tuoreella vedellä "päivittymistä" varten, vaan sehän sijaitsi sopivasti suihkuhuoneessa koiran juomakorkeudella, joten Helmi ja Saimi naatiskelivat kunnon juomakupista vähän väliä raikasta vettä. Hyvä että 90 litraa sadasta jäi lopulliseen akvaariokäyttöön!
Kun iltapäivästä kala-altaaseen saatiin hankittua uudet asukkaat ja muuta rekvisiittaa sen yhden vanhan paletin(sai muutoin värinsä heti takaisin) lisäksi, olivat setterit välittömästi taas verottamassa allasta ja seurailemassa/kyttäämässä juuri kotiutuneita kaloja.
Saimin pentele ehti vielä korkkaamaan kalaruokapurkin ennen virallista eväkkäiden syöttöhetkeä (kuten kuvasta näkyy...)
Seuraavaksi emäntä sipaisi Helmille ja Saimille fleece-verkkarit pakkasia varten. Kaksijalkaisten yhteistyönä verkkarit saatiin muotoiltua, ja leikeltyä niihin vielä "tassu"heijastimet illan koitoksia varten. Kaavat otettiin talteen mahdollisia EVO-malleja varten...voipahan olla, että suunnittelussamme on ollut jopa lieviä puutteita ; )
Viikon kokomittaukset tuottivat seuraavanlaiset tulokset:
Helmi-Orvokki 20,5kg ja Saimi 21kg / 61cm.

Koulutusongelmia

Emäntä innostui lauantai-iltana lenkin jäljiltä koirain kouluttamiseen. Ensimmäinen probleema oli kiinnittää toinen hurtta paikoilleen ulkosalle siksi aikaa, kun toinen treenaisi. No, Saimi kytkettiin postilaatikkotelineeseen (lenkki lyhyen tolpan pään yli) ja Helmi-Orvokki aloitti harjoitukset. Kaikki sujui ok, kunnes oli näyttelyseisonnan vuoro. Siinä Helmi alkoi yllättäen murista ja kieppua. Kun emäntä viimein havaitsi häiriön syyn, oli Sämpylä jo repäissyt itsensä irti kytkyeestänsä ja rynnistänyt morjestamaan ulos tulleita naapureita. Saimi ehti valitettavasti samaan rytäkkään kaatamaan naapurin 4 vee lapsenlapsen. Oli siinä rouvalla pitelemistä hermoissa, kunnes Saimi saatiin komennettua kotipihaan ja Helmi saatettua sisälle murisemasta.
Sitkeästi emäntä jatkoi harjoittelua kotipihalla Saimin kanssa ja sai käytyä läpi melko mukavasti kaikki treenauskohteensa. Kun tuli uudestaan Helmin vuoro, Saimi aloitti sisällä naurettavan ulina-näytöksen ja keikkui koko ajan ikkunassa kyttäämässä. Helmillä meni toisenkin treenin seisomisharjoitukset plörinäksi; molemmilla yritykerroilla lähistöllä paukahti nappuloilta ylijäänyt uuden vuoden paukku. Eihän rauhallisesta asentoseisoskelusta tullut moisten häiriöiden seassa yhtään mitään, vaan koko puuha venkuroinniksi ja murinaksi.
Tämän mieltärauhoittavan iltasession jälkeen emäntä referoi tapahtumat isännälle puhelimitse ja ilmoitti kauppaavansa koirat eteenpäin ja muuttavansa kaksioon.
Onneksi sunnuntai-aamu oli kaikin puolin mukavampi ja asumismuoto, sekä perheen koostumus pysyivät ainakin toistaiseksi ennallaan...

Wau, rakettijämiä

Totesi Helmi-Orvokki aamulenkillä ja nappasi hampaisiinsa ensimmäisen löytämänsä roomalaisen kynttilän. Sitten kipaisi kotikadun ojaan lumi pöllyten pahviputkilo suussaan . Saimia moinen riehuminen innoitti takaa-ajoon. Niinpä setterit sotkivat naapureiden kauniin sileät lumipenkat juosten kilpaa. Tulitteenjäte oli vuorotellen jomman kumman suussa ja aina kun se putosi vauhdissa, koirat etsivät sitä lumikasoja tielle ruoputtaen. Aina ei uuden vuoden pommeista siis ole pelkkää harmia koirille...

Vuoden ensimmäinen päivä

Yö maalla maistui settereille, Saimi varsinkin koisasi peiton alla niin, ettei edes aamulenkille meinannut lähteä. Lenkin ja lumien rapsuttelun jälkeen vedettiin porukalla lonkkaa ja iltapäivästä lähdettiin kotiin katsomaan ovatko paikat kunnossa...ja olivathan ne. Illan ratoksi katselimme töllöstä Yellowstonen elukoita ja Saimi seurasi erityisellä tarkkuudella naakkoja, korppeja ja muitakin lintuja. Myös sudet ja kojootit ansaitsivat lähemmän ruudun tutkiskelun. Helmi sen sijaan lötkötti lattialla, mitä väliä elukoista, jotka eivät haise!
Iltalenkillä kovassa pakkasessa koirakko (V8 ja isäntäväki) innostui treenaamaan TOKO-juttuja ja pikkuisen myös näyttelyseisontaa. Helmistä saisi varmaan ihan oikean TOKO-koiran!
Sämpylän kakkosista muuten ei vieläkään löytynyt makkaralenkkiä, jokahan se on salavihkaa tulostunut, vaiko on vielä matkalla?