Heti aamusta törmäsin isännän ja Saimin kanssa Rafuun. Superviriilillä Tiibetinterrieri-pojalla oli kätevä testata Saimin "juoksun tila". Rafu-tarkastus osoitti Sämpylän kiinnostavan , mutta neiti itse ei ollut laisinkaan otillaan, vaan antoi hemmolle hammasta.
Tarkastuksen ansiosta isäntä uskalsi päästää meidät kummatkin skannaamaan harjua irrallaan. Nuuskinnan tuloksena Saimi pääsi aivan erään pupusen peesiin juostuaan melkein sen päälle. Pupu pinkaisi melkein isännän jalkojen välistä harjun rinnettä ylös ja minä pinkaisin jänön ja Saimin perään. Olipas kiva juosta oikein tosissaan, vaikka pitkäkorva ehtikin hippalivoon. Kyllä meille litimärille setterineideille ruoka maistui kotikuivauksen ja hetken levon jäjiltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti