Joulunajan askareita

Jouluaaton aattona siirryimme hyvissä ajoin isännän työpäivän päätteeksi maalle. Tarkoituksena oli olla ajoissa saunan ja kylpysaavin lämmityksessä seuraavan päivän "juhlallisuuksia" varten. Yö meni tiiviissä tunnelmassa ja aamusta päästiin Saimin ja isäntäväen kanssa metsän hengiksi. Lumi oli sulamassa pois hyvää vauhtia ja vettäkin sateli, joten kovin oli jouluista. Maastosta löytyi yksi ukkometso, minä sen löysin, vaan oli mokoma turhan korkealla puussa! Sulavan lumen alta löytyi reissullamme myös täysin syömäkuntoisia suppilovahveroita ja Saimi onnistui hukkaamaan jalkapakettinsa maastoon. Siinä samalla räpylä sitten turposi rasituksesta ja lopun lumen raapimisesta. Paluumatkan Sämpylä joutuikin tekemään kaulahuiviin kytkettynä ;) Kun pääsimme takaisin mökille, tulivat kummini juhlailemaan Fridan kanssa ja siitä ilosta pistimme kolmeen koiraan ranttaliksi kunnon toviksi. Lahjaksi saimme älyluut (kuin iPhone, mutta huonompi käyttöliittymä, koska emännältä kuluin hetki jos toinenkin sellaisen tyhjentämiseen) ja possunkorvia. Frida sai köysilelun, jossa oli päissä täkynä naudannahkaa järsittäväksi. Joulusaunan jälkeen pakkauduimme autoon ja palasimme sivistyksen pariin. Meille settereille se tiesi koti-iltaa, kun isäntäväki lähti muualle joulueväille. Sama tahti jatkui joulupäivänäkin, sillä nyt kaksijalkaiset evästivät mummolassa ja me pötköttelimme kotona, mitä nyt teimme asianmukaisen kuuden kilsan aamulenkin järven ympäri. Tapaninpäivänä tahti muuttui, sillä vaelsimme melkoisella laumalla (minun ja Saimin kummit, sekä isäntäväki ynnä Frida-perro) aina Pyynikin näkötornille munkkikahveille ja takaisin kotiin. Matkaa mittaroitui kokonaiset 15km...Saimin jalkakin kesti ihan hyvin. Sen sijaan tiistain seitsemän kilsan valjaslenkki oli jo liikaa ja likka alkoi ontua jalkaansa. Hierontahoito auttoi, ja illasta taas jalka heilui normaalisti, onneksi. Siihen ehkä lisäksi vaikutti loppupäivän lepo isäntäväen reissatessa sukulaisissa ja maalla myrskytuhoja tarkastelemassa. Keskiviikkoa vietimme Fridan ja Saimin kanssa ihan pikkulenkkeillen ja torstaina lähdimme rankassa vesisateessa laumalla valjaslenkille, juoksutarkoituksella, Horhan harjuun. Reippaan ulkoilun päätteeksi pääsimme ihan vain kaksistaan Saimin kanssa makoilemaan isäntäväen ollessa vaihteeksi teillään ja Fridan lähdettyä hoitoon "toiseen mummulaan". Perjantaina heräsimme ihan sikamyöhään ja teimme tavanomaisen harjulenkin pidempänä ulkoiluna ja sitten taas lepäilimme isäntäväen kyläillessä. Yön alku kyllä meni porukalla sohvalla, sillä isäntäväki innostui lopettamaan Harry Potter-maratoninsa kahdella viimeisellä elokuvalla. Kuten arvata saattaa, myös lauantai-aamu meni unessa, koko porukalla. Puolilta päivin Frida kipattiin meidän autoome ja matka raketteja pakoon maalle alkoi. Aiomme viettää koiralaumalla vuoden vaihteen poissa kaupungista, kummisetä kun on innokas rakettimies. Maalla sitä paitsi pääsimme kaikki oikopäätä oikaisemaan vieterimme lumisateiseen, pakkasen hyydyttämään metsään...

Joulutervehdys

Se olis sitten joulu lähellä, äskön jo saatiin putsata piparitaikinat vuoasta.

Akvaariossa

Tänään Saimi lähti emännän illasta Hattulaan. VetHausissa oli luvassa fysioterapeutin vastaanotto ja se leikkaukseen kuulunut ilmainen kerta vesijuoksua. Emäntä oli luumu ja jätti minut kotiin odottamaan isäntää töistä palaavaksi mieluummin. Arveli näet joutuvansa lekurissa liikaa minua vahtimaan sen sijaan, että voisi auttaa Sämpylän kanssa.
Ensin fyssari venytteli ja hieroi Sämpylää. Selkä ja terve jalka olivat jäykkiä ja kaipaavat kotihierontaa. Seuraavaksi oli allasjuoksun vuoro. Saimi oli kuulemma jokseenkin vaikeasti pujotettavissa akvaarion näköiseen altaaseen, jalkoja sojotti joka suuntaan, vaikka punttuun pääsi avautuvan toisen pään kautta ihan helposti. Sitten astiaan päästettiin lisää vettä kintereisiin asti, ennen kuin juoksumatto alkoi liikkua. Onneksi Saimi älysi sillä kohtaa myös heilutella jalkojaan; )

Akvaariossa...emäntäkin.

 Allashoitoa kesti hyvän tovin ja lopuksi fysioterapeutti vielä kuivasi Saimin oikein huolella. Matkaan saatiin mukaan tarkat ohjeet hieronnasta ja kehotettiin hakeutumaan paikalliselle fysioterapeutille ja käydä rääkättävänä ja vesijuoksemassa kaksi kertaa viikossa kolmen viikon ajan! Saapa katsoa, kuinka kaksijalkaiset ehtivät/jaksavat/raatsivat vetäistä moisen ohjelman, mutta sillä Saimin jalasta saisi entisen veroisen. Nyt kuulemma on vielä liikkeelle lähdössä havaittavissa ontumista...

Talvipesu

Emäntä ennakoi joulua toimittamalla meidät metsämärät setterit heti aamulenkin jälkeen pesukoneeseen. Siis suoraan pesuhuoneeseen, hieman lisää kostuketta kraanasta ja sitten turkit supershampoon vaikutuksen alle. Sen verran oli syksyn aikana kuonaa turkkiin pesiytynyt per kirsu, että kerrankin emäntä käytti ohjeenmukaisesti laimennettua litkua pesuumme. Toiveissa taisi olla saada minusta vaaleilta osin valkoiseksi. Pesun jäljiltä turkki oli ainakin paremmantuoksuinen (isännän mielestä) ja ehkä hieman oikeamman värinenkin...mitä nyt massu säilyi mustana...

"Vesijuoksua"

Vähän aikaisin tilattuun aikaan nähden Saimi aloitti vesijuoksun. Ihan yksin ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä harjoituksiin, sillä isäntä ja minä olimme tiiviisti mukana kuvassa...siis aamulenkillä matkalla suon halki. Yöllä satanut matto lunta oli sulanut mössöksi vanhan päälle ja lisää ropotti veden muodossa koko ajan. Kaikki ojat olivat jo puoliksi järviä ja järvikin oli levinnyt väylille asti. Kevyen mulimisen jälkeen pääsimme oikomaan jalkojamme täyttä vauhtia vielä lumen peittämälle pellolle. Saimi oli matkassa ns. suojaavalla jalkasiteellä ja kiitolaukka sujui loistavasti, kun kynnetkin ottivat maahan! Jopa ojien yli pomppiminen sujui entiseen malliin; pieni vauhti, ponnistus ja asento vakaana liidellen vesistön yli ; ) Kun pääsimme kotiin pyyhkeen sisään, isäntä havaitsi harmitellen suokjasiteen valahtaneen sen verran alas, että leikkaushaavan karvaton kohta oli hieraantunut punaiseksi hankea vasten. Taitaa mennä vielä tovi, ennen kuin Saimi voi kiitää hangessa kokonaan ilman suojasidettä, nahkalaikkuihin kun pitäisi saada edes hieman karvaa suojaksi (karvaa puuttuu kolmesta kohtaa: tukiteipin repimästä kohdasta hieman polkuanturoiden yläpuolelta, lastan jyrsimästä kantapäästä ja tietenkin leikaushaavan päältä).

Pynsällä bailaamassa

Sattuipa sopivasti. Emäntä lähti heti aamusta kylille "juhlimaan" ja unohti lompsansa kotiin virumaan. Niinpä patrullimme (minä, Saimi ja Frida + kuski-kummisetäni ja isäntä) otti ja kuskasi tarvekalun emännälle kaupunkiin. Koska matka oli sen verran pitkä, kulkupelinämme oli Mondeo, jonka takaluukkuun mahduimme koko koiralauma aivan heittämällä. Päätimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä ajelulla ja lähdimme kaupunkiulkoilemaan Eteläpuistoon ja sieltä Pyynikille. Ensi töiksemme karkuutimme sata sorsaa suvannosta, mutta kaksijalkaiset huolestuivat aikaansaamastamme älämölöstä sen verran, että mokomat köyttivät meidät. Näin emme saaneet kastetuksi talviturkkia Pyhäjärvessä...ei silti, että muka olisimme sinne uimaan menneet, hyiseen veteen muutaman sorsan vuoksi ; ) Reissu jatkui mukavia polkuja pitkin oravantuoksuja ja pörröhäntiä itseään bongaillen. Itse asiassa isäntä oli jo muutaman sadan metrin jälkeen valmis varrastamaan Sämpylän ja minut ylenpalttisen köydessäsinkoilun vuoksi. Heti kun saattueemme oli päässyt ns. suojaiseen paikkaan, kaksijalkaiset päästivätkin meidät irti siinä toivossa, että nuuskisimme kiltisti järven rantoja ja pysyttelisimme pyytämällä lähettyvillä. Vaan turha oli toivonsa, sillä vetäisimme oikopäätä mäen ylös lenkkipolun tuntumaan pupunhajujen perässä (ja Frida meidän perässä...se on jo tosi kova juoksemaan) ja olimme kovin kovakorvaisia kutsuvihellyksille. Sehän tiesi arvatenkin loppumatkaa visusti köydessä, mutta reissu oli siitä huolimatta perin mielenkiintoinen "kaupunkiulkoilu". Juri äsken tulimme ulkoa, vaihteeksi lumitöistä, sillä koko illan on satanut jotain rännäntapaista aika reippaasti. Saimin jalka oli taas vain aivan kevyellä siteellä ja hyvin se jo kestää pikku leikkiäkin...

Ketunpyynnissä

Pääsimme yllättäen iltapäivälenkille juuri ennen pimeän tuloa, kun isäntä kipaisi pikaisesti kotona heittämässä meidät ulos ennen "vetäytymistä". Koska isäntäkin vaihteeksi näki nokkaansa pidemmälle, lähdimme pöllyttämään itseämme harjuun. Saimikin pääsi vapaalle jalalle Soraseulan aukolla, joten pääsimme pistämään hieman rivakammin tassua (ja sellaisen suojusta) toisen eteen. Niinpä hävisimme puskiin pöläyksellä ja eikä aikaakaan, kun isäntä joutui viheltelemään meitä takaisin. Eräs ajokoira kun innostui matkaan pöläyttämästämme ketusta niin vietävästi, että isäntä luuli sen olevan vähintään meidän hampaissa raadeltavana...sen verran se innostui ulajamaan pallohännän perään! No, mehän mokomasta repolaisesta enempää välittämättä kipaisimme isännän jalkoihin ja saimme samalla kuulla ihmeellisiä metsästysjuttuja sen ajokoiran isännältä, jonka kanssa oma isäntämme tietysti innostui jaarittelemaan. Mr. Ajokoira oli kuulemma viime viikonloppunakin ajanut jänistä takaa peräti 60km, GPS:n mukaan vielä! Oli päässyt onneksi muutamasta tiestäkin hengissä yli ja nuuskutellut pitkät matkat moottoritien penkkaakin (toivottavasti hirviaidan suojanpuolella). Me vaatimattomat setterit vain jäimme ihmettelemään sen jäniksen tarvetta muuttaa maakunnasta toiseen...

Saimi-tiedote jouluaskareiden oheen:

Saimilla alkoi juoksu, viimein, maanantaina 12.12. Pupunnuuskinta on siis hetken sijalla kaksi, ainakin merkkilirausten määrästä päätellen pojat ovat nyt lähempänä sydäntä. Sämpylän jalka on parantunut siihen pisteeseen, että kuntoutus Hattulan Vethausista on tilattu 20.12. tiistaiksi, Saimi pääsee harrastamaan vesijuoksua valvotussa seurassa...sen se varmaan osaa kunnolla, eihän sen uintikaan muuta ole kuin vesijuoksua!

Paljain jaloin

Se oli sitten eka päivä, kun Sämpylä reippaili ulkona ilman polkuanturoita peittävää pakettia. Näytti piisaavan pitoa paremmin lumiloskassa, kun sai kynsiäkin käyttää kaarteissa. Moiseen riemuiluun irtosi isännältä pikku hetki Saiminkin päästessä hetkeksi irralleen hankihyppelyyn. Paria minuuttia pidempään joutolaukkaa ei kuitenkaan irronnut, vaikka jalka näyttikin riekunnan hyvin kestävän. Josko sitä kunnon kuntoutukseen sisko piakkoin pääsisi. Minäkin voisin päästä vähän "hurjemmille" lenkeille...

Eka 5K

Tänään käpyttelimme ensimmäisen järvenympäryslenkin (yli 5 km) Saimin räpylävaurion jälkeen. Kokonaista viisi viikkoa on siis lähinnä tassuteltu ympäri ämpäri lähiseutuja, niin kotona kuin mökilläkin. Nyt on viimein toiveessa päästä jaloittelemaan hieman reippaampiakin ulkoreissuja, varsinkin kun joululomat uhkaavat isäntäväkeäkin.
Saimin jalkakin kesti komeasti koko lenkin, joten ainakin sen puolesta reippaampikin seilailu alkaa olla mahdollista...

Kinkerit

Saimin kummisetä vietti tänään syntymäpäiviään. Aloittelimme juhlintaa isäntäväen kanssa kävelemällä räntäsateessa ja ankarassa tuulessa videofirmalle palauttamaan edellispäiväistä "videonautintoa". Kosteata oli, mutta matkalta sentään löytyi yksi pulska rusakko. Seurailimme porukalla sen pakoloikkailua Saimin ja isäntäväen kanssa niin pitkälle, kuin okulaarit vain elukan havaitsivat.
Hämärän rajoilla alkoi porukkaa lapata kotiimme ja saimme Sämpylän kanssa maistella saapuvien mukanaan raijaamia hyvittelytäkyjä. Nytkin mummulla oli paali makkaraa mukanaan! Samoihin aikoihin paikalle saapunut Frida-Perrokin jonotti kanssamme makkarasaavin ja samalla mummun kimpussa. Oli siinä riehunnassa ihmettelemistä pikku-Oonalla (kummini kummilapsella) ja koirankouluttajataidottomalla mummulla! Loppuillasta paikalle saapui vielä Ånni-holsku ja sehän heitti sarjan vekkulitemppuja imeltääksensä meille likoille...vaan jopa jätkä tokeni, kun se joutui lähtemään lenkille Saimin ja minun sekä isäntäväen kanssa ilman omaa isäntäänsä. Niinpä vai rohea Mondioring- koira kääntyili kuin väkkärä puolet matkasta ja odotti omaa pomoaan matkaan mukaan...oliskoos Ånni jotenkin läheisriippuvainen ;)

Lunta, lunta, luntaaaaa

Skottien harmiksi meillä tuuli tänään vain 20ms, niillä kun pöllytti 70ms pahimmillaan..polot.
Vaan meillä sentään satoi lunta. Tuli sitä eilenkin joku 10 senttiä, mutta tämänpäiväinen oli aikas rapeeta. Iltapäivästäkin päästiin emännän kanssa isäntää vastaan ja vaellettiin naama valkeana vastatuuleen, kunnes pyöräilevä herra (HAH) tuli vastaan. Emäntä päästi Sämpylän oikein vapaaseen kiitolaukkaan ja se painelikin ainakin yhtä lujaa kuin minä kirsu jänöpupujen tuoksua kohti kohotettuna. Eipä paljon pikkukinkun vauhdista havaitse kuntoutuksen tarvetta! Olihan raajan tukena sentään se kevyt tukiside, jonka ortopedi vielä edellytti kulkua haittaavan viikon verran.
Paksussa lumessa oli muuten eräs pieni haitta: maa ja vesi eivät ole vielä jäässä. Niinpä eräs punavalkoinen setteri, nimeltä Helmi-Orvokki, rynnisti kunnon kiitovauhdilla suoraan sulaan, lumen peittämään ojaan. Oli kuulemma hieman valittamista turkkini peräpään värisävyssä ja tuoksussa...

Vaara vaanii aktivointipallossa

Rakas isäntämme jätti Saimille ja minulle töihin lähtiessään maitopurkkeihin (nesteestä tuhjiin) pari pikkuluuta per naama ja motivointipalloihin pikku nameja hetken pyörittelyä varten. Maitopurkit pilppusimme oikopäätä päreiksi ja sitten vedimme valoisan ajan pituiset tirsat...pätkää ennen äijän saapumista kotiin sain viimein päähäni pyöritellä pallot tyhjäksi. Toinen niistä penteleistä otti putosi raput alas ja piirongin alle. Koska tarkoitukseni oli napsia namit parempiin suihin, en jättänyt operaatiota kesken vaan ronkin ensin tassulla ja sitten vielä hampaita käyttäen palleron paremalle hollille. Vaan siinä helkatin kirpputoripiirongissa oli alareunassa joku puun pärsä ja niin lähti kirsusta viilu! Isäntää nauratti mokoma...siis heti kun hänelle selvisi, etten ollut fataalimmin haavoittunut ;)

Huurretta kuonossa

Yö nukuttiin taas porukalla nipussa ja aamusella mittarin näyttäessä +14C isäntäväki kiitteli meitä lämmityksestä ; )
Maassa oli sentti pari uutta ja tuoretta lunta, kun viimein kymmenen korvissa ulostauduimme maastoon. Sain piiiiitkästä aikaaa juosta kunnolla kaseikossa ja tuoreessa lumessa seikkailu oli suorastaan ylimaallisen hauskaa! Saimi-polo joutui edelleen kulkemaan köyden jatkeena ja kulloinenkin kuljettaja oli ihan yhtä polo, sillä Saimi veti kuin tukkihevonen pitkin puskia ja puun alusia. Kuljettajaa todella vaihdettiin muutaman minuutin välein, jotta kumpikaan kaksijalkaisista ei joutuisi vaihtamaan paitaa kesken metsälenkin. Sen verran lämmintä niille kuulemma tuli Saimin nopeuttta säädellessä. Likka olikin jalkavalla päällä pakettijalastaan huolimatta, ilmeisesti isäntäväki osaa jo rakentaa paketin kunnolliseksi.
Eräällä talvikuntoisella pellolla isäntä innostui juoksuttamaan minua ohjaten ja riemukkaasti kipaisin zig zagia lumen kattamassa sängessä Saimin huutaessa hyeenan lailla turhautumistaan narussaan.
Aamiaisen jälkeen hurisimme sohvalla muutaman tunnin onnessamme ja Saimin räpylä sai valvottuja ilmakylpyjä. Sitten olikin taas aika metsittyä ennen kotiin lähtöä. Pimenevässä pusikossa oli jälleen hieno rymistellä ja kyllä pikkuisen nauratti, kun kaksijalkaiset taas roikkuivat ryteiköissä Saimin jäljillä. Vuorotellen, kuinkas muuten. Niille taitaa tulla ongelmia normaalissa talutinkulussa sitten, kun Saimi ei enää saa erikoiskohtelua kipeän jalkansa takia...

Maalle yöksi

Iltapaivän rivakaksi aluksi Saimi otti ja nuoli vereslihalle ilmakylpyjä nauttimassa olleen pakettijalkansa varpaanseudun. Teipin aiheuttama muheva rupi ilmeisesti kutisi kivasti ja sitä piti hieman lipsutella. Onneksi ette olleet kuulemassa, kun emäntä antoi tempusta Sämpylälle palautetta.
Tilanne onneksi rentoutui pikaisesti, sillä isäntä pyöräili töistä kotiin ja matka mökille alkoi lähes saman tein. Maalla maa oli jäässä ja kuu paistoi, aika hieno keli mökkiytyä. Kämppä laitettiin lämpiämään ja me setterit pääsimme sillä aikaa seikkailemaan pimeän metsään emännän kanssa isännän laittaessa pökköä pesään...

Saimin RCD4 Clear!

Tällaista postia tuli kasvattaja-Riitalta:
DNA TEST FOR GENE CAUSING PROGRESSIVE RETINAL ATROPHY (rcd4)
The result for your DNA test is:
Red Fellow's Evening Beauty - This dog is CLEAR of  progressive retinal atrophy (rcd4).
Kivaa. Kun Sämpy vielä saisi jalkansa kokonaan kuntoon...

Yövieras

Frida-perro isäntäväkineen tuli meille eilen illalla puurojuhlan jälkeen yöpymään. Enne maatapanoa katseltiin vielä yksi päähänlyöntikilpailu telkkarista. Siinä joku Helenius ja joku Chisora hakkasivat toisiaan 12 erää ja sitten, vastoin ottelun kulkua Helenius voitti. Sen verran olin ymmärtävinäni äijäin mukelluksesta kun vetelin sikeitä kummisedän kainalossa ; )
Aamulla kipittäessäni rappusia alas makuuhuoneesta, kuului haukkua alakerran makkarista. Meinasin jo vetää herneet nenääni ja höökiä tunkeilijan kimppuun,kunnes muistin Fridan ja sen porukoiden koisineen meillä. Kummiporukoilla oli tiukka aikataulu ja tuskin ehdimme aamu-ulkoilemaan ja kaffeet nauttimaan, kun Friida jo pakkautui autoon (turha oli farmarin takatila, sillä Frida pääsi kummitädin syllin etupenkille) perrojen pentutapaamista varten ja Voorrti lähti kiitämään pääkaupunkiin...

Joulupuurolla

Käväisimme illasta isäntäväen perhetutuilla perinteisellä joulupuurolla. Tarkkaan ottaen mekin Saimin kanssa tunnemme kyläpaikan porukat ihan mukavasti, aina kissoja ja koiria myöten. Saimikin pääsi mukaan, lähinnä kuitenkin vahdittavaksi ja silmien alle. Remuaminen olikin sen osalta aika rajoitettua ja uloskaan ei rampa-Saimi päässyt itseään sotekemaan/telomaan. Puuropaikaan saapuivat myös kummini perronsa Fridan kera, hauska oli tavata niitäkin, mutta Riitu on kyllä aika rasittava. Se kun roikkuu melkein perskarvoissa kiinni, idolina olo on sitten rankkaa : D Pikkuisen meni puuroreissusta massu sekaisin; isäntäväen kummipoika kun syötti meille karvajaloille paalin kissanruokaa.

Kotimainen innovaatio patterin päälle kuivumaan

Viikonlopun kunniaksi Saimi herätti koko porukan ekan kerran heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen ja sitten vielä puolen tusinaa muutakin kertaa ennen aamun valkenemista. Emäntä sai sen (ja minut) lopulta kuitenkin vetämään sikeitä puoli kymmeneen asti ennen aamulenkkiä. Lenkin jälkeen Saimi otti ja ontui, niinpä sen jalkapaketti purettiin ja iho kantapäästä ja tassusta muhjuksi todettiin. Hoitotoimenpiteenä isäntäväki liotti raajan Betadineliuoksessa ja antoi nahkan sitten kuivua kunnolla. Samalla kaksijalkaiset päättivät pestä pois Sämpylän hi-tech jalkatuen nahkaa hiertämästä...sinne se jäi patterin päälle kuivumaan... Nyt Saimi astelee ulkolenkit tukisiteen varassa ja sisällä vammaraaja on ihan au naturel, tietty ankaran nuoluvalvonnan alaisena (pääpönttö ei näytä estävän Saimia nuolemasta jalkaansa). Jalka näyttää kestävän pikku liikkumista ihan kivasti, ainakin silloin kuin Saimi sitä uskaltaa käyttää...

Kauriinmetsästäjä

Päivälenkillä sain ihme hajun kirsuuni...niin, olin vaihteeksi irti narusta ja VALOISALLA ulkona! Harjussa pelmutessani tavanomaisten rusakon ja oravanhajujen seassa poimin yllättäen jonkin isomman elukan hajun. Sen verran tutun sentään, että maalla siihen aina silloin tällöin törmää, mutta että "meidän" harjussa, mokomassa teiden saartamassa metsäläntissä. Kysehän oli metsäkauriista, jota sitten lähdin jäljittämään. Huvittavaa kyllä se otti siirtyi edeltäni suoraan emännän ja Saimin luo. Siinä sitten yllättäen komeata pukkia tuijottivat sekä etätyöpäivää tekevä kuljettajamme, että jalkavaivainen Sämpylä. Kun viimein saavuin tapahtumapaikalle kuono tiiviisti maassa nuuskuttaen, oli bambi jo pomppinut ryteikön läpi paremmille ruohomaille. Kuulemma komean kevein loikkauksin. Höh. Illasta ennen saunaa pääsin emännän juoksuvyöhön töihin, sillä tavalla emäntä kuvitteli pysyvänsä kolmen kilometrin juoksulenkillämme paremmin isännän hölkkävauhdissa. Tuloksena oli aika kovavauhtinen pyrähdys itse kullekin. Ihan loppumatkassa havaitsin kuitenkin pellolla jäniksen, jota yritin jäädä tuijottelemaan, mutta jouduinkin olemaan lopulta se, jota vedettiin perässä ;) Ps. Saimin ihme puumassa"kipsistä" oli juttua Kolmosen Kympin uutisissa, on kuulemma suomalaista hai tekkiä...johan me se kyllä tiedettiinkin, Saimin lääkäri Anssi kun siitä jo meille maanantaina kertoi.

Uunipuuhia

Vaikeata oli taas Saimi-jalkapotilaan kanssa. Kotiin tullessaan isäntä sai minun lisäkseni ylleen Saimin, jonka lastan alta vilkkui iloisesti puoli metriä lepattavaa sideharsoa. Kun isäntä sitten viimein kiipeili yläkertaan hetimiten alkaneen ulkoilutusession jälkeen, niin olkkarin lattialla olikin tukku lastanalusfylliä pieninä paloina. Saimi oli selvästikin hermostunut liian tiukkaan uusiolastaan...no, ehtihän se sentään olla paikoillaan maanantaista asti. Isäntä purki paketin ja antoi Sämpylän tuuletella kaljua koipeaan. Emännän tultua kotiin sai Sämpylä enemmänkin hoivaa ja huolenpitoa, kuten kunnon rapsutusta siteenalusille alueille ;) Kauaa ei paljaan jalan oloa kuitenkaan Saimille kertynyt, sillä iltaulkoilua varten pykättiin uusi paketti. Lastamateriaalia oikein lämmitettiin uunissa, jotta paketti saatiin timmiksi fyllin päälle. Saas katsoa, onko se lääkärin väsäämää pitkäikäisempi.