Vauhti kasvaa

Eläköön, penikat alkavat jo hiljalleen ymmärtää puhetta; ihan pikku komennoilla ne saa pysymään jo aika kivasti ruodussa sekä tulemaan eväälle tahi pestäviksi...
Luoksetulovauhtikin on kasvanut sen verran, ettei maito ihan ehdi hapantua! Porukan näppärimmät (likat siis) kun osaavat kävellä, kaikki puoli metriä, ja jopa istua muulloinkin kuin pissillä :)
Tänään ilmaantui vielä lisää ihmeellisiä saavutuksia, sillä pentue riehaantui vähän väliä leikkimään. Ne mönkivät toistensa lähelle ja taklaavat toisensa kumoon ja sitten purevat mistä kiinni saavat. Adalmina ja Axel ovat kuitenkin pääasiassa minun kimpussani ihan himoissaan. Tuskin niiltä enää rauhaa saa muutoin kuin karkaamalla pesälaatikosta...jonne sitten joutavat virantoimitukseen kaksijalkaiset, jotka näyttävät tulevan päivä päivältä paremmin huomatuksi ja ymmärretyiksi pentujen taholta..mikäli sen voi päätellä puruinnokkuudesta.

Pientä vapautta: pentuloota on muuttamassa ...

Huomattakoon vielä että Adele peittoaa muut sisaruksensa vuohenmaitosaavilla, sillä se osaa lipittää tassilta maitoa kuin äitinsä.
En muuten ole ainoa, joka on nauttinut viileämmästä päivästä. Isäntäväki ja pennut ovat olleet paljon tyytyväisempiä ja reippaampia sekä nukkuneet paremmin kun keli viileni. Me ei taideta soveltua tropiikkiin :))

Uraohjukset

Pentulaatikko on muuttanut kuistille, siellä kun on edes hieman viileämpää...eilinen helle lämmitti sisätilat hieman turhan perusteellisesti (no jaa, onhan nytkin ulkona +28,5C) ja kaksijalkaiset keksivät siirtää residenssimme pois kaikkein kuumimmalta puolelta taloa.
Pentuseni keksivät vielä soveltaa lootan rakennetta paremmin lämpötilan sääteluun ja osa porukasta ryhtyi heti pienenä oikein uraohjuksiksi ; ) laatikon seinän ja patjan väliin.

Uraohjukset kolossaan.

Osa taas puikkasi (toivottavasti tarkoituksella) tyynyliinan sisään...

Pesähessut suojassaan.

Emäntä päätti jopa koettaa juottaa pentusille vuohenmaitoa, jotten minä aivan kuivaisi. Tupawaaran purkin kannesta lipittely sujuikin Adelelta, Adalmiinalta, Axelilta ja Adamilta heti kättelyssä. Vaikka minä sitten itse lipaisinkin loput liemet kitusiini...

Adele vuohenmaidon kimpussa.

Ja jottei koiraperheen puuhat heti loppuisi, niin nyt emäntä leikkaa penikoiden kynsiä ja isäntä tekee korvaushakemusta vakuutusyhtiölle lonkkaoperaatiostani...

Tervehdys

Kun et helteellä muuta voi, ole edes liemikilpikonna (Adele, 2013)

Päivän urheilija

Tukahduttava helle näyttää sopivan pentukatraalleni oikein hyvin, sillä koko popula reuhaa ympäri pentulootaa. Adam varsinkin on kunnostautunut kaikenlaisissa koordinaatioita vaativissa tempuissa ja se peräti istui tänään oikein koiran lailla. Samoin ns. nelijalkakävely luontuu ainakin 15 senttiä kerrallaan! Nyt isäntäväki jo kiivaasti odottelee pentusten ryhtyvän sisäsiisteiksi yönukkuviksi ;))

...toivossahan saa elellä!

Särjen paistoa

Saimi-Sämpylä oli eilen iltayöstä isännän kanssa lirulenkillä ja eikös urean poisto häiriintynyt venefirman nurkilla, kun verkkoaidan takaa löytyi tukeva peltojänis l. rusakko! Pitkorva toljotti Saimia aidan takaa silmä kovana ja korvat visusti selkää vasten painettuna, muta se ei Sämpylää harhauttanut ja kun vielä tuoksu karahti Saimille kirsuun, ei jänispassista hetkeen liikuttu...

Lopulta kunnon särjen paistamisen (vanhakantainen sanonta toisiansa silmiin tuijottelusta) pupuliinin hermot pettivät ja se poistui hirmuloikin takaoikealle. Liike laukaisi myös Saimin toimintaan ja se rämähti isännän kera aitaa päin ankaran vetäisyn tuloksena. Matkan seisahduttua alkoi sitten komea Saimi-aaria kadonneelle pupulle...ja kyllä isäntää hävetti :))

Tervehdys

"Karhun (tai muun suuren ja pelottavan olion) nähdessään on syytä leikkiä kuollutta! (Adam, 2013)

Helmin maitobaari

Maitobaarini pelaa, jollei nyt loistavasti, niin ainakin hyvin. Ulkomuotoni ei kuulemma (luotettava ulkopuolinen lähde) vieraammalle osoita, että päiväni kuluvat syöttökaukalona puolelle tusinaa penikoita :)

Tauko: vain puolet eväällä : D

Tulostakin on tullut, sillä päivän punnituksen perusteella pieninkin hippiäinen on ylittänyt kilon maagisen rajan ja viimeisimpänä syntynyttä lukuun ottamatta kaikki ovat jo kolminkertaistaneet painonsa. Sillä viimeiselläkin on vielä melkein 15 tuntia aikaa kahteen täyteen viikkoon ja painonkeruutarve on vain 20g.
Kaikilla penikoilla ovat nyt myös silmät auenneet, vaikka aikamoista tihrustamista niillä katselu näyttäisi vielä olevan. Tokko vielä pariin viikkoon kannattaa usuttaa Avaraa Luontoa katsomaan...
Meikälikan lonkka pelaa päivä päivältä paremmin: eilen teimme isännän ja Saimin kanssa jo parin kilsan lenkin kohtuuvaivattomasti...mutta hitaasti. Leikkaushaava näyttää oikein hyvältä, pintatikit olen saanut jo melkein kokonaan irti omin neuvoin, siitä isäntä otti pulttia! Huolestunut vahtiväki soitti omalle eläinlääkärilleni ja sehän määräsi minulle jatko-antibiootit, josko niillä välttäisi isommat infektiot. Nyt kun emäntä näppäränä vaatedesignerinä on taas kotosalla (piipahti mokoma ulkomailla!) on suojahousujen teko kovasti työn alla...

Aukenneita silmijä

Nyt on sitten pentusilla jo aukinaisia simmujakin. Aamulla Riitta hokasi Antonin luomien raosta näkyvät iirikset ja päivän kuvaussessiolla huomattiin myös Axelilla aukinaiset luomet. Kun kummini iltapäivästä piipahtivat, oli jo Adelellakin silmät näkyvissä!
Noihin samoihin aikoihin onnistuin minäkin hieman säväyttämään...sain meinaan silpaistua lonkkahaavan suojalaastarin irti ja samaan syssyyn purkasin vielä puolet tikkirivistä. Kun haahuilin juuri ruokailemassa olleiden vahtieni näkyviin paljas haavapinta punaisena loistaen, sain aikaiseksi aikas vipinän ;) siinä soiteltiin luottolääkärille ja kiehautettiin vettä Betadine-litkua varten (haava-alueen uudelleendesifiointia varten). Putsauksen jälkeen leikkausura vedettiin kasaan laastarilla ja fixomullilla. Reunavahvikkeiksi silpaistiin vielä urheiluteippiä. Lisäksi isäntä modifioi ihmis-alkkareista mulle melkein sopivat suojahousut ja lopuksi vahtiporukka uhkaili vielä kiinteällä suojasaavilla :))!!

Tervehdys

Mrrrrr....Hau, hau! (Axel, 2013)

Mitä lienee Axel  etsii, mutta ekat murinat ja haukut on kuultu!

Osia hukassa?

Luulisi tuollaisten runsaan viikon ikäisten penikoiden olevan tyytyväisiä pentulootansa lämpöön, vaan mitä vielä! Riitta ja isäntä ovat saaneet pitkin päivää kuskailla omitusissa paikoissa vinkuneita jälkeläisiäni takaisin...kirjoituspöydän alta esimerkiksi!

Hyvää tuossa kaksijalkaisten herpaantumattomassa mielenkiinnossa pikkupentujani kohtaan on siinä, ettei minun, jalkakuntoutujan, sentään itse tarvitse niska-perse-otteella niitä toimittaa takaisin pesään :)

Muuten, saatta olla että jo huomenna ensimmäiset aukaisevat silmänsä!

Hyvää vauhtia paranevan jalan tilanteesta sen verran, että suojalaastari nappaistiin tänään pois ja alta löytyi "pitkällä langalla" neulottu 10cm haava, joka oli hienon kuiva siisti. Asiantilan varmistukseksi vahdit teippasivat vanhan lapun tilalle uuden, mutta pienemmän suojaksi.

Tervehdys

Jokainen meistä on kerran marsu! (Adele, 2013)

Neljällä jalalla?

Paikka persauksissa, kunnon tropit, eiköös niillä eväillä pitäisi jo laukata helpostikin kaikilla raajoilla? No ei, sen verran juilii. Lihaksetkin ovat lähinnä onnettomat "tyhjässä" jalassa, eikä niillä varmaan vielä viikkoihin sovi retostella. Mutta, kyllä sitä räpylää sentään tulee maahan hakattua pikku lenkkejä käpytellessä ;)

Operaatio SpaceWire

Univetin nerokirugi Jan Räihä otti minut vastaan hetikohta pikku odottelun jälkeen. Janne selvitti isäntäväelle kolmea erilaista jalankorjauskonstia ja uhkaili huonolla toipumisella, tai ainakin pitkällä...sitten jo meninkin hoiturin vanavedessä häntää heilutellen tiskille.
Iltapäiväyhden jälkeen olin sitten valmis kotiutumaan (aikas pöllyssä vielä). Kirugi selitti sitä ennen kotijoukoille valitun operaation salaisuudet ja antoi paalin ohjeita noudatettavaksi ja kahmalon lisäravinteita syötäväksi.
Seuraavan kaksi viikkoa ennen tikkien poistoa saapi hieman jaloitella ja sitten otetaan kuvat, josko luut mahtanevat olla paikoillaan. Kuuden viikon kohdalla otetaan uudet kuvatukset ja sitten, jos onni on matkassa, saa ryhtyä rankempaan kuntoutukseen. Heti puolen vuoden kuluttua tiedetään (ehkä), tuleeko jalasta käyttökuntoinen...siis setterille käyttökuntoinen.
Kotimatka tehtiin kaasu pohjassa Pasaatilla, jotta "hieman" pakkautumaan päässyt maito saataisiin oikeisiin suihin ja kotosalla olikin kuusi hanakkaa kitaa evästä vaatimassa. Aaaahhh!

Pussissa!

Heii, yksi pentu on hukassa! Taitaa olla Adam, joka porukasta puuttuu...ääni kuuluu, mutta penikkaa ei näy. Onneksi isäntäkin kuuli penikkamekkalan ja kipaisi apuun. Silläkin meni hyvä tovi Aatamia etsiessä, ensin pikainen katseluetsintä ja laskutoimitus ilman tulosta. Sitten äijä nosteli nurkkatyynyt ja tarkasti laatikon reunukset, vaan mitään ei vieläkään näkynyt. Ääni onneksi koveni ja paikannus helpottui; erään tyynynpäällisen sisältä löytyi pikkupulla Adam! Osoite oli mennyt kankaan verran vasemmalle ja tuloksena oli säkitys ;)

Pelastustoimen jälkeen Aatami rynnisti röhkien jo aiemmin pyrkimäänsä kohteeseen...tissille.

Tervehdys

Jokainen meistä alkaa hylkeestä  (Anton, 2013)

Kuumat oltavat

Päivä plurahti helpohkosti turpoavien penikoiden (terni)maitobaarina toimiessa. Illasta alkoi kuitenkin lämpö nousta, minulla nimittäin, ja syynä lieni ns. maidon nousun alkaminen. Mittari huiteli jo melkein neljässä kympissä (emännän vaatimuksesta tarkka arvo: 39,6C), jolloin emäntä aloitti hätäsoittokierroksen. Sen tuloksena hän sitten päätti lähestyä, viimein, naapurin eläinlääkärineitiä. Veteriläinen saapuikin suorastaan innoissaan katsomaan minua ja pesuettani ja pikku vellaamisen jälkeen totesi meidät kaikki oikein potrassa kunnossa oleviksi. Sain siinä samalla hieman kehuja lastenhoitoinnostani ja -taidoistani ; )
Yöllä "kuumeiluni" aiheuttama läähättely kuitenkin lievästi häiritsi vahtivuorossa palvelevan isäntäni unosia, onneksi penikalauman syöntiäänetkin olivat sen verran kuuluvia, etten jäänyt ainoaksi häiriötekijäksi :)
Aamusella puntaroitiin jälleen koko konkkaronkka pentusia ja tulokseskis saatiin seuraavanlaista syntymästä laskettuna:
Adele + 88g
Anton + 99g
Adam +83g
Afrodite + 90g
Axel +139g
Adalmina +95g
...Axel siis karkaa alta. Hirveä jötkö jo nyt muihin verrattuna!

Navat napsuvat

Runsas vuorokausi äitinä on tehnyt minusta jo kokeneen huoltajan. Pennutkin ovat jo pääväriltään puna-valkoisia eilisen kakankeltaisen peräosan sijaan. Isäntäväkikin ihmetteli miten kummassa juuri vaihdettu lakana oli hetkessä kakankeltainen, ja mun peräpään kohdalta hieman tummanhiveä. Taitaa tuo varsin äskettäinen synnytys vielä rassata elimistöä, ainakin kaikki ulostuleva on runsasta ja poikkeavan väristä. Hienointa pentujen ulospukkauksessa oli kuitenkin painon vähentyminen, nyt kulku sujuu keveästi kolmesta jalasta huolimatta...eipä silti, ensi viikkoa ja leikkausta odottelen!

Pentusille on nyt keksitty "virallinen" nimikasa ja kolmella on kotiväellä jo kehitettynä kutsunimikin: yksi vanttera jäpikäs on Kyösti (Axel) toinen jälli on Kauko (Anton) ja viimeisenä syntyneen tyttösen (Adalmiina) kutsunimi on Kerttu.

Säntäväki on tarkassa valvonnassani punninnut tirppoja pari kertaa päivässä ja Exel kasvukäyristä on muokkaantumassa hyvää vauhtia. Porukan pönttö, Axel, on kasvattanut runsaassa vuorokaudessa painoaan läes 100g (25%)!!

Tänään ovat myös napanuorien pätkät putoilleet pentulootaan pois keräiltäväksi ja kaikki pennut osaavat reippaasti suunnistaa pilaamaan alavatsani kauneutta.

...heii, vielä tulee yksi!

Ja sieltä ponnisti kuudenneksi "Kerttu"-narttu, jonka isäntä "jälkeisiä odottaessaan avusti ulos ja emäntä siivoili yhteistyössä minun kanssani  :)

...ja vielä viides

Viimein klo 4.29 syntyi potra manttelipoika viidentenä. Olinkin jo aika puhki, onneksi ainakin Riitan mukaan nämä olivat tässä. Riitalle tulikin hieman kiire venyneen tulostukseni vuoksi, hänen kun pitää olla töissä klo 8.30, Mikkelissä!

Painoa herralla on 406g.

...sitten tuli neljäs

Neljäntenä syntyi klo 2:46 tyttönen jo melkein pullauttamalla. Pitkä ja hoikka sekä melkein blondi.

Kolmas...

Kolmantena, hieman jopa notkeammin, tuli taas poika. Potra sellainen, eli 377g...

...toinen

Poika tuli klo 00.24...

Ja eka...

Tuli juuri NYT!

...pikkulikka saapui maailmaan aikamoisella jukerruksella perä edellä. Mouru on kova ja tissi maistuu! Painoa oli 361g.

Taitaa sentään alkaa

Johan väpinä piisaisi, olo on kyllä jo ihan valmis tulostukseen. Jotain limaakin jo hieman pullahti...

Hieman odotuttaa...

Tuskaista tämä tulostuksen odottelu. Aikaa menee ja olo on huono. Kuten kuvasta näkyy:

Eka, eikun 64. yö Riitan kanssa...;)

Illan koettaessa kasvattaja-Riitta saapui suoraan Savosta seuraamaan hyvinvointini kehitystä. Juuri ennen hänen saapumistaan (tilaani ihmettelemässä käyneiden kummieni jo lähdettyä) oli hieman huono olo ja isäntäväestä näytti, että jotain saattaa yön aikana jotain jo tapahtua...

Siinä sitten taas mittailtiin lämpöjä (37C) ja suunniteltiin eilen iltapäivällä hankitun pentuaitauksen palasista portteja jos minkinlaisia. Porukan vetäytyessä yömyöhällä unelle, minä jäin Riitan kanssa alakertaan muiden kiivetessä ylös. 

Yön aikana ei sitten muuta tapahtunut, kuin että onnistuin murtaumaan salavihkaa alakertaan vievään portaikkoon ja hipsimään alakuistin häkkiin pesäntekoon :)

Aamulla pikkuisen läähätytti, mutta lenkillä tuli käytyä ja taas kuoputan alakerran häkin täkkiä ja läähätän lisää...
PS. Ensimmäiset 63 vuorokautta meni pentuna Riitan huushollissa ;)

Hei, oliskoos jo aika?

Nyt on "perälämpö" tipahtanut! Emäntä sai mittariinsa vain 36,7C ja paniikki alkoi. Isäntä teki heti uusintamittauksen ja sai lukemaksi 36,6C.

Lämmönlaskusta vie kuulemma 10 - 24 tuntiin, ennen kuin tulostus alkaa...katsotaan

Yhrekki valamistujaise

Perjantai-iltana juuri valmistunut Saimin kummisetä ja -täti saapuivat Väinön (se pohjanpystykorva-jätkä) kanssa. Onneksi Väiski "ymmärsi tilani" eikä juuri tullut soittelemaan turhia...Saimille se sen sijaan yritti alituiseen osoittaa juuri herännyttä miehuuttaan pukille pyrkimällä :)

Lauantaina kävimme laumalla uimassa heti aamusta, minäkin kastelin massunalustani, mutten äitynyt varsinaisesti uimasille. Illasta sitten kotiimme ryhtyi tunkemaan juhlaväkeä ja johan sitä lappasikin! Minä ja muut karvaeläimet jouduimme aloittamaan juhlallisuudet alakuistin viileydessä, minä peräti häkissä :(

Kun viimein pääsimme vierailijoiden sekaan, jouduin tietysti oikopäätä säälärileluksi ja popula kuunteli oikealla stetoskoopilla tulevia lähisukulaisini, josko olisivat jotain havainneet. No, kuuluuhan sieltä sydänääniä vaikka muille jakaa...

Ilalla, porukan jo poistuttua, sain taas kärsiä lämmönmittaustilaisuudesta ja nyt lukema oli 38C...ei siis ihan vielä kiireitä luvassa kaksijalkaisille.

Mittaria sinne...

Kaikenlaista mittailua on nyt menossa. Ensin tungetaan kuumemittari ahteriin puolen päivän välein (tulokset heiluvat hieman +38C:n alla), jotta selkiäisi normaali ruumiinlämpötila. Sen tunteminen kuulemma auttaa sitten lähipäivinä tunnistamaan tulostuksen hetken :)

Vaakassakin tuli tänään käytyä ja siinä viisari heilahti 27kg:n kohdalle...siis itse asiassa astutuksen jälkeen on jo kertynyt 5 pluskiloa! Muutoin olo on kuin pullasorsalla helteessä, jalka haittaa pomppimista ja massu muuta oloa...

Pentulaatikko ja muita "valmisteluita"

Emäntä onnistui tänään saamaan kiinni Espoon Univetin leikkaushoitajan, jonka kanssa lyötiin kiinni meikäläisen lonkkaoperaation ajankohta ja vähän muitakin shown osasia. Saattaapa olla, että silloin 19.6. kun operaation aika heti aamusta on, mukana kulkevat jopa silloin jo toivottavasti potrat pentuset! Joskin kasvattaja-Riitta ei oikein moiselle seilailulle lämmennyt ja hän taitaakin olla täällä meillä silloin penikoita paijaamassa. Siinä tapauksessa isäntäväki heittää salamakiepin kanssani Espooseen ja takaisin...saapa nähdä.

Kuten otsikosta ilmeni, oli tänään työn alla muutakin. Pentulaatikko sirkkelöitiin saunan koolauksia varten aikoinaan ostetuista laudoista ja nurkkatolpat pätkäistiin 18 vuotta jemmatusta kuistin kannatinliimapalkista : D 

Teelmästä tuli varsin tukeva ja pehmustuksiin käytettiin sokkelin ja lämmitysputkien lämpöeristesolumuovia, joka tietenkin kiinnitettiin marsuteipillä...ei, et halua tietää mitä se tarkoittaa ;)

Kyllä tässä pesässä sopii lisääntyä, onhan tilaakin peräti 130x110 sentimeetriä...

Pesähessu

Oliskoos se helle vai oliskoos se lähestyvä pentujen tulostus, kun niin tekee mieli kaivautua tuija-aidan tyveen pesäkoloon. Siellä sitä on niiiiin auvoista pötkötellä ja seurailla maailman tapahtumia...

Tänään muuten emäntä konsulteerasi tulevan leikkaavan lääkärini kanssa ja höpinät menivät suunnilleen seuraavasti: Leikkaus heti, kun pennut pärjäävät 8-10h ilman emää (siis keinotekoisella lisämuonalla, ei aidolla koiramaidolla ; ) ja se tarkoittanee päivää joka on 25.6. Silloin siis salamana silputtavaksi ja taas koottavaksi Espooseen,sitten pää selväksi ja takaisin imettämään. Jalan kuulemma pitäisi parantua siinä ohessa pentuja hoidellessa :)
Kasvattaja-Riitta lupasi siirtyä viettämään öitään pantulaatikkoni oheen viimeistään 13. päivä kesäkuuta. Toivottavasti ehtii "ajoissa", ettei isäntäväellä ole ihan käsi päässä : D

Hieman ruokavaliosta

Kun pari viikkoa taapäin kävin ekan kerran ultrassa, lääkäri varoitteli minua turhasta lihomisesesta. Kasvattaja taas arveli vaivan olevan päinvastainen. Niinpä, enhän minä nyt erehdy tavallisia "äitiyspapuja" juuri maistamaan, kun tänäänkin lievillä kieltäytymisillä ruokakippoon sujahti kylmäsavulohta, kalkkunanakkeja ja jälkiruoaksi tiikeri-jäätelöä. Kuka hullu noilla mahiksilla papuja söisi.
No jaa, olimme juuri iltapäiväuinnilla; Kyllä, kävimme myös aamulla uimassa (lue: kahlaamassa) melko lämpimän ilman vuoksi (mittari näyttää 26,8C) ja sen jälkeiseen nälkään tuli vedettyä papuja maksalaatikon seassa. Maksis peittää aika kivasti kaiken "terveellisen" maun ; ))