Aika kolina kuului, kun isäntä käynnisti lämpimän subtrooppisen tuulen mukaan nimetyn kulkupelimme. Pakkasta oli jo iltapäivästä lähes -20C ja aurinko lähinnä näytti viimeisiä valonsäteitään nousevan kuun kanssa kilpaa, kun matkamme Saimi-huoltolaan Hattulaan alkoi. Minä matkustin ensimmäistä kertaa auton takaluukussa sen jälkeen, kun olin muinoin alle puolivuotiaana heittänyt soosit ja kakkoset edellisen kulkupelin tavaratilaan hermostuksissani. Nytkin yritin viimeiseen asti tunkea takapenkille, mutta isäntä toimitti minut kylmästi Saimin seuraksi takatilaan...jossa sitten olikin ihan kiva matkustella. Meinaan heti, kun kippo lämpeni positiivisen puolelle.
Saimin lääkäri Anssi otti meidät vastaan jo hieman ennen tilatun ajan alkua ja diagnosoi Saimin vaivaksi heti röntgenkuvien jälkeen infektoituneet keinoligamentit. Niinpä ohjelmanumeroksi tuli olla myös maanantaina Vethausilla, nyt jo kello 10.30 narunvaihtopäivillä. Eli Saimilta otetaan leikkauksen yhteydessä asennetut varaosat pois happanemasta. Ruuvien ja keinoligamenttien mukana näet saattaa saada (sellainen on jo niissä ligamenteissä)lopunikäisen bakteeritulehduksen, joka tokenee vain jatkuvalla antibiottikuurilla. Nyt matkaan saatiin antibiotteja ja kipulääkkeitä popsittavaksi, kunnes operaatio on onnellisesti ohi.
Paluumatkalla ja vielä kotonakin Saimi oli hiljaista tyttöä rauhoitusaineen vielä jyllätessä sen verran suonissa, että isonpi kaahotus ei maistunut.
PS. Käytiin muuten vaa'alla siellä lekurissa ja Saimi painoi 24kg ja minä hirveät 26kg (adjektiivi isännältä)...dieettiä taitaa pukata...
Punavalkoinen Irlanninsetteriäiti RF Counting Secret "Helmi-Orvokki" ja Punainen Irlanninsetterineiti RF Evening Beauty "Saimi", sekä Helmin jälkikasvu seikkailevat.
tiistai 31. tammikuuta 2012
maanantai 30. tammikuuta 2012
Seitsemän setterinjalkaa
Iltapäivällä Pikku-Tohlopilla nauttimassa auringon säteistä ja pöllyävästä lumesta. Saimikin oli matkassa, kolmella jalalla tietty. Lievästä liikuntarajoitteesta huolimatta se nuuski innokkaasti järven rantojen päälle notkahtaneiden pajujen juurakoita, mutta ymmärsi olla kisaamatta meikäläisen kanssa kilpajuoksussa. Isäntä ei ymmärtänyt. Ja hävisi, kirkkaasti! Kotimatkalla Saimilla muuten olivat paikat jo niin norjistuneet, että matkan teko onnistui ihan kivasti neljälläkin jalalla...voimalla ontuen; Huominen lääkäri ei tule yhtään liian aikaisin.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Äitin lelu...Saimi-Sämpylä
Onneton siskolikkani Saimi konkkaa tänäänkin kaikilla kolmella jalalla. Käytiin meinaan porukalla aamun kalvakkaassa kajossa Pikku-Tohlopilla "lenkillä" nuuskimassa paikkoja. Ynnä hieman juoksemassa -18C:n pakkasessa, Saimi sen kuin konkkasi ne kaikki 20 askelta, minkä vaivautui liikkumaan. Onneksi sentään minä pääsin röykäisemään vapaasti...
Kotosalla onnettomaan konkkaajaan hermostunut isäntäväki tilasi ajan Vethausista...heti tiistaiksi. Josko sitten Saimista tehdään rukkaset, vai saisiko siitä rukattua jollain konstilla vielä toimivan setterin. Sämpylä kun ei näytä meidän perheen raakailussa oikein pärjäävän, meillä kun ei pelkillä pisulenkeillä selviä; välillä minä tirsin sen pilkkeiksi ja välillä se pökelö teloo itse itsensä...vaikka onkin äitin sylilelu ;)
Kotosalla onnettomaan konkkaajaan hermostunut isäntäväki tilasi ajan Vethausista...heti tiistaiksi. Josko sitten Saimista tehdään rukkaset, vai saisiko siitä rukattua jollain konstilla vielä toimivan setterin. Sämpylä kun ei näytä meidän perheen raakailussa oikein pärjäävän, meillä kun ei pelkillä pisulenkeillä selviä; välillä minä tirsin sen pilkkeiksi ja välillä se pökelö teloo itse itsensä...vaikka onkin äitin sylilelu ;)
lauantai 28. tammikuuta 2012
A1-luokan lenkki?
Tänään aamulla Sämpylä oli yhtäkkiä ruvennut (taas)kolmijalkaiseksi. Sämpylä ei aamulenkillä varannut melkeinkään yhtään askelta leikatulle takajalleen, vaikka perjantaina se oli ihan ok. Minkäänlaista aavistustakaan tämän kertaisen loukkaantumisen syistä vain ei ole kellään, jollei sitten eilispäiväinen lenkki ollut liian raskas...ihan normaali minun mielestäni. Niinpä iltapäivästä sain piiiitkästä aikaa tehdä lenkin vain ja ainoastaan isännän kanssa. Piipahdimme suolla ja käväisimme oikein järvelläkin tarkastelemassa jään kantavuutta. Jäällä ollut vesi näytti imeytyneen höttölumeen ja sitten jähmettyneen, joten eiköhän tässä pakkasten vielä pari päivää jatkuessa pääse enemmänkin seilaamaan järvellä, vaan olisihan se kiva saada Saimikin matkaan, sitä kun on niin kiva pelmuuttaa aukeilla ;)
Nyt sen sijaan taitaa olla maanantaina taas luvassa lääkäripäivä, josko elukkaparasta jollain operaatiolla saisi vielä neljällä jalalla kulkevan metsästyskoiran.
Suosittelen muuten hankkimaan vain puna-valkoisia settereitä, ne kun eivät ole lainkaan noin loukkaantumisherkkiä :)
Nyt sen sijaan taitaa olla maanantaina taas luvassa lääkäripäivä, josko elukkaparasta jollain operaatiolla saisi vielä neljällä jalalla kulkevan metsästyskoiran.
Suosittelen muuten hankkimaan vain puna-valkoisia settereitä, ne kun eivät ole lainkaan noin loukkaantumisherkkiä :)
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Pientä tirsua
Isäntäväki on ollut tyytyväinen minun piristymiseeni valaraskausajan jäljiltä, mutta tänään kippo kiepahti nurin: Iltapäiväkohelluksellamme kaarestimme Saimin kanssa suolla ja otimme siinä samalla pikkaisen hammasmatsiakin. Lähinnä lämmitelläksemme, vaan sattui käymään pikku vahinko ja niin Sämpylä jolkotti yhtäkkiä emännän luo pää vinossa...
Kotosalla isäntäpari tutkaili Saimin näkymättömiin muurautuneita silmiä ja yritti saada selville, oliko Saimin silmistä mitään jäljellä. Siitä oli hieman vaiketa saada selvää, Saimilla kun silmänreiän saa kiertymään vaikka korvan kohdalle, mutta lopulta molemmat silmämunat saatiin näkyviin ja kohtuullisen reiättömiksi todettiin ja niin Saimi sai jäädä kotosalle odottamaan turvotuksen laskua...
...tätä kirjoitettaessa elukka näyttää jo melkein normaalilta, mutta kuvasta näkynee "alkuperäinen" tila.
Kotosalla isäntäpari tutkaili Saimin näkymättömiin muurautuneita silmiä ja yritti saada selville, oliko Saimin silmistä mitään jäljellä. Siitä oli hieman vaiketa saada selvää, Saimilla kun silmänreiän saa kiertymään vaikka korvan kohdalle, mutta lopulta molemmat silmämunat saatiin näkyviin ja kohtuullisen reiättömiksi todettiin ja niin Saimi sai jäädä kotosalle odottamaan turvotuksen laskua...
...tätä kirjoitettaessa elukka näyttää jo melkein normaalilta, mutta kuvasta näkynee "alkuperäinen" tila.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Hullu pyöräilijä
Kipaisimme emännän kanssa pikku lenkille iltapäivästä. Pakkanen oli perin kipakka ja aurinkokin oli kaivautunut vaihteeksi näkyviin. Vedimme Saimin kanssa juoksuvöiden hidastuspäässä majailevaa emäntää hyvää vauhtia Tohloppi-järven ympäri, kun äkkäsimme punatakkisen ja naamansa vain silmänreikien kohdalta näkyviin jättäneen hullun pyöräilijän tien toisella puolella. Koska oli lähes varmaa, että ainoa hullu joka pyöräilee tällaisella kelillä, on isäntä, otimme pikaisen tempaisun tien yli kohti herra talvipyöräilijää...onneksi emäntä oli sen verran painava, että reissumme tyssäsi kiihdytysvaiheeseen ja kukaan meistä ei jäänyt ohiajavien autojen alle ; )
Pyöräilijä oli isäntä, mutta yllättäen näimme reissullamme kaksi muutakin huru-ukkoa polkupyörän selässä, pakkasesta ja lumisista teistä huolimatta...
Pyöräilijä oli isäntä, mutta yllättäen näimme reissullamme kaksi muutakin huru-ukkoa polkupyörän selässä, pakkasesta ja lumisista teistä huolimatta...
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Äänen päästössä
Tämän päivän tärkein tehtävä oli käydä päästämässä äänet presidentinvaaleissa. Niinpä heti herätyksen jälkeen isäntäväki pynttäytyi vaalivaatteisiin ;)) ja matka vaalipaikalle, eli paikalliselle alakoululle. Matkalla törmäiltiin tuttuihin, mutta äkkiäkös tuollainen kilometrin reissu kulahti. Ensin emäntä paineli jonon jatkoksi isännän jäädessä koiranpitoon, eli meidän seuraksemme pihamaalle. Siinä istuskellessamme paikalle tohelsi myös Saimin veli Leevi ja niin mekin pääsimme antamaan äänemme...siis tervehtiessämme pikku haukulla "velipoikaa". Mukavaa, kun jälli tuli siihen pyörimään, saimme mukavasti kulumaan yllättävän pitkän äänestyssession...isännän mukaan vaalivirkailija nro 1:llä oli kulunut liian pitkä aika aakkosten opettelusta...
perjantai 20. tammikuuta 2012
Vaakapäivä
Aamullä emäntä vaa'itsi meidät toista kertaa joulumässytyksen jälkeen...ekalla kertaa vaaka näytti molemmille 25kg ja nyt kun Sämpylän kuntoutus on edistynyt sen verran, että reissut ovat olleet rivakampia, niin paino heilui kummallakin 24 ja 24,5kg:n paikkeilla
torstai 19. tammikuuta 2012
Setterihavainto Pispalassa
Isännän palaillessa bussilla pääkaupunkityömatkaltaan?, havaitsi hän Pispalan harjulla ankarassa lumipyryssä kaksi reippaasti ja korskeasti taivaltavaa punaista setterineitoa. Kävelyn ylväydestä päätellen isäntä ensin arveli lähiseudulla olevan joko mielenkiintoisia koijareita (siis poikakoiria ;) tahi riistaa. Mutta kun taluttimien päässä roikkuvan mieshenkilö tuli tunnistettua tutuksi Olliksi, setteritkin selvisivät oman kennelin punikeiksi. Lotta ja Peppihän siinä olivat ulkoilemassa...terveisiä näin mutkan kautta!
tiistai 17. tammikuuta 2012
Taas terrieri
Onneksi vain silkkinen, Fiona-neiti siis. Kasvattaja-Riitta tuli jälleen yön selästä pariuttamaan pikkuneitiä. Tällä kertaa selvisimme ilman Riitan satikutia (erehdyimme sunnuntaina hieman mekkaloimaan liikaa), oikeastaan emme enää lotkauttaneet korviammekaan kaksikon saapuessa miehelästä. Sekä maanantain, että tämä tiistain paritumiset olivat kuulemma sujuneet melkein hyvässä yhteisymmärryksessä urhon kanssa. Hieman Fiona oli ollut torjuva, mutta emännällisellä ohjauksella oli toivottu vaikutus ja hommat saatiin tehtyä...toivottavasti tulee tulostakin ;)
maanantai 16. tammikuuta 2012
Setteri fysioterapiassa
Pirkkalan kaunokäsi-fysioterapeutti vastaanotti Saimin huoltoon aamupäivästä. Ensin tutkailtiin kävelyä pihamaalla ja diagnoosina oli, että vielä likka keventää, hieman. Hoitomuodoksi valittiin hieronta, koska liikkuminen ei edellyttänyt vesijuoksua ja kireitä paikkoja oli koira täynnä. Käsittelyn edettyä sopivasti, päästi Sämpylä rentoutuneen pirun ja nukahti. Fyssarin mielestä sellaisia potilaita ei juuri vastaanotolla tassuttele. Emäntä sai matkaansa riisin paperia kuntoutusohjeilla täytettynä, mallia onneksi sentään näytettiin uhrin vetäessä sikeitä. Puoletoista kuukauden jälkeen on uusi sessio, mutta silloin pitääkin olla jo paljon paremmassa kunnossa. Puheeksi nousi myös Saimin jalan patit ja niistä emäntä soittelikin leikanneelle lääkärille, joka ilmoitti poistavansa ruuvit, mikäli ne vaivaavat jatkuvasti. Nyt ei ollut syytä huoleen, sillä tuossa kohtaa ei kuulemma ole kuin luu, nahka ja ne ruuvit...
Lumen syömän haavan päälle emäntä sitten osti hunaja-voidetta, josko siitä vielä isompaakin rääkkiä kestävä koipi tulisi.
Lumen syömän haavan päälle emäntä sitten osti hunaja-voidetta, josko siitä vielä isompaakin rääkkiä kestävä koipi tulisi.
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Talvipäivä
Aamulla ensin luxus+ köllöttelyä isäntäväen kanssa makkusellamme...Saimi nukahti vaihteeksi kokonaan peiton alle ja oli aika pöllämystynyt herätessään pimeästä ; ) Sitten lenkille suolle ja järven rantaan. Me setterit pääsimme juoksemaan rantakaislikossa jo mulimatta, mutta kaksijalkaisilla oli vaikeuksia pitää kenkänsä kuivina 13 asteen pakkasesta huolimatta...lunta on jo niin, paljon, että alla oleva vesi ei jäädy ihan heti. Reissu oli Saimin leikatulle jalalle aika rasittava, sillä nahka oli eilen kulunut leikkaushaavan kohdalta puhki lumen hiertämänä ja tämänpäiväinen suojus ei auttanut asiaa. Niinpä isäntä keräsi sukka/teippi -yhdistelmän pois kesken lenkin haittaamasta Sämpylän juoksentelua.
Kotiinpaluun ja aamiaisen jälkeen tuupattiin porukalla autoon ja lähdettiin maalle katsomaan, josko paikat ovat kunnossa. Lunta oli siellä tullut toinen mokoma kotipihaan nähden ja niinpä auraus- ja harjauspuuhia piisasi ihmisille, kun taas me setterit piipahdimmeensin ikiomalla metsälenkillä ja sitten hilpaisimme järvenlahden yli toisen puolen jäniksiä moikkaamaan. Sillä reissulla kävi käry ja isäntä karjui meidät takaisin omalle maalle, onneksi jää kesti hyvin. Mitä nyt saimme molemmat varsinaiset norsun jalat, kun jään päällä oleva vesi jäätyi lumen kanssa tassuihin. Pikaisen kuuraamisen jälkeen jouduimme sisätiloihin hieman sulamaan (olihan mökissä jo 25 astetta lämpimämpää kuin ulkona: siis 9 astetta, maalla on muuten aina kylmempää kuin kotona). Kun emäntä saapui mökkiin puukopan kanssa, havaitsi hän Saimin hännänkin taas rikkoutuneen ihosta ja sotkeneen paikat iloisen hännänvispauksen tahdissa vereen...hienoa. Saimi ei selvästikään ole talvikoira!
Tätä kirjoitellessa kotosalla se onkin helppo havaita: Saimi nukkuu sohvalla tiiviisti kirjuri-isännän jalassa kiinni ja nauttii takkatulesta. Sopii kyllä ihmetellä onko moisesta jalostustuotteesta mitään iloa näissä pohjoisissa oloissa verrattuna tällaiseen ylipätevään melkein malamuuttiin ; ))
PS. Kasvattaja-Riitta on tulossa tänään meille silkkiterrieri-neiti Fionan kanssa...ovat matkalla miehelään. Saas katsoa tekeekö tuo pikku terrieri meistä setteripoloista pikkelsiä!
Kotiinpaluun ja aamiaisen jälkeen tuupattiin porukalla autoon ja lähdettiin maalle katsomaan, josko paikat ovat kunnossa. Lunta oli siellä tullut toinen mokoma kotipihaan nähden ja niinpä auraus- ja harjauspuuhia piisasi ihmisille, kun taas me setterit piipahdimmeensin ikiomalla metsälenkillä ja sitten hilpaisimme järvenlahden yli toisen puolen jäniksiä moikkaamaan. Sillä reissulla kävi käry ja isäntä karjui meidät takaisin omalle maalle, onneksi jää kesti hyvin. Mitä nyt saimme molemmat varsinaiset norsun jalat, kun jään päällä oleva vesi jäätyi lumen kanssa tassuihin. Pikaisen kuuraamisen jälkeen jouduimme sisätiloihin hieman sulamaan (olihan mökissä jo 25 astetta lämpimämpää kuin ulkona: siis 9 astetta, maalla on muuten aina kylmempää kuin kotona). Kun emäntä saapui mökkiin puukopan kanssa, havaitsi hän Saimin hännänkin taas rikkoutuneen ihosta ja sotkeneen paikat iloisen hännänvispauksen tahdissa vereen...hienoa. Saimi ei selvästikään ole talvikoira!
Tätä kirjoitellessa kotosalla se onkin helppo havaita: Saimi nukkuu sohvalla tiiviisti kirjuri-isännän jalassa kiinni ja nauttii takkatulesta. Sopii kyllä ihmetellä onko moisesta jalostustuotteesta mitään iloa näissä pohjoisissa oloissa verrattuna tällaiseen ylipätevään melkein malamuuttiin ; ))
PS. Kasvattaja-Riitta on tulossa tänään meille silkkiterrieri-neiti Fionan kanssa...ovat matkalla miehelään. Saas katsoa tekeekö tuo pikku terrieri meistä setteripoloista pikkelsiä!
torstai 12. tammikuuta 2012
Puu katki!
Iltapäivän seikkailu lumisella suolla oli harvinaisen jännä, sillä puut olivat pahasti notkolla tykkylumesta. Suolla kun on muutenkin surkeita puunriukuja ja lahoja pökkelöitä, niin suurin osa puista oli pikkuista vajaa maata vasten makaamassa. Isäntä potki pienimpiä puhtaaksi riemulla ja me kökötimme putoavan lumen alla yhtä riemulla, kunnes yhtäkkiä melkein vieressämme katkesi 15cm paksu mänty ja viisi ylintä metriä tulla tömähti alas aika paukahduksella! Isäntä siinä laskeskeli, että katkeamis-rasahduksen jälkeen on aikaa melkein sekunti ehtiä alta karkuun...sehän riittää mukavasti, jos heti lähtee ja suunnan tietää...
Adan kanssa sotasilla
Emäntä ja me setterit törmättiin aamulla Ada-koiraan ja sen ihmisiin aamulenkillä. Oli kivaa päästä moikkaamaan Adaa ja sekin näytti olevan samaa mieltä ; ) sillä pöllytimme riemukkaasti hangessa melkein koko harjun matkan. Adan emäntä oikein ihmetteli, olenko joku vaihdokas, kun niin innostuin leikkimään. Saimia moinen kolmantena pyöränä olo ei innostanut; se vain yritti roikkua korvissani, murista ja kaikin keinoin olla oikein epämiellyttävää seuraa...vaan ei se meitä häirinnyt! Eikä sitä paitsi Saiminkaan olisi tarvinnut olla kallella korvin, sillä Anton, se Adan perheen lapsi, ei enään kutsunut Sämpylää oravaksi, vaan Samiksi ; ))
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Näin löydät sisäisen malamuuttisi...
Eihän siihen tarvita kuin runsas kymmenen senttiä puhdasta uutta lunta ja lumesta luomaton piha. Siihen kun setterinä rynnistää ja ottaa pikku matsit punaisen Saimi-paholaisen kanssa entisellä kasvimaalla lumen pöllytessä, niin on auvo lähellä. Kipakan otoksen jäljiltä on kiva pomppia isännän heittelemien lumipallojen perään. Saimi on siinä puuhassa ihan höynä...tuskin saa edes kiinni suoraan kirsuun heitettyä kökköä ;) minä sen sijaan briljeeraan heittämällä joka hypyllä ilmassa puolivoltin, ihan vain huvin vuoksi! Mokomissa hommissa tuli siksi lämmin, että oli aika etsiä itsestään se malamuutti ja kaivautua hankeen hieman vilvoittelemaan!
tiistai 10. tammikuuta 2012
Lomakausi loppuu
Se on sitten aktiivilomailu ja oikein miellyttävät venymällä edistyneet aamut ennen ulkoilua. Huomisesta alkaen palailemme takaisin normaalitilaan, jossa isäntä raastaa meidät setteripolot patjaltamme pimeään aamuun ulkoilemaan ja sitten viettämään päivän sohvapartiossa ulkona kulkijoita tarkkaillen ja kommentoiden, kunnes taas pääsemme ulkoilemaan alkuillasta. Ainoa valopilkku moisessa on jo meitä aiemmin itsensä sängystä riipinyt ja pääkaupunkiin itsensä siirtänyt emäntä...
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Mountaineering
Aamu, eikun päivälenkillä kipaisimme kotiporukalla vitosen lenkin valjaissa...siis järven ympäri. Ihan ennätysaikaan ei reissua tempaistu, sillä pakkasta ja auringonpaistetta oli siksi komeasti, että matkalla otettiin nippu kuvia. Meistä koirista. Kotosalla sain silpaista kitaani vain kevyen muna-Malto-tuoremehu-kerma-aterian ennen kuin jouduin/pääsin Saimin kummien matkassa boulder-reissulle jonnekin maakuntaan. Saimi ei päässyt matkaan, koska alueella oli havaittu susia ja se on vielä niin turkasen hidas ;)
Koulutuksen ja treenauksen nimissä pinnistelin kallioille ja kiville oikein tosissani ja kun viimein kotiuduimme, oli minulta vieteri aivan oikoinen...kylässä piipahtanutta Ånni-Manniakaan en erityisesti kunnioittanut seurustelulla (Saimikaan ei jällistä innostunut, vaan ryykäsi sen kimppuun oikein kunnon älämölöä pitäen, kunnes sai "estokomennon") vaan vetelin mieltä ja kehoa virkistäviä sikeitä koko illan.
Koulutuksen ja treenauksen nimissä pinnistelin kallioille ja kiville oikein tosissani ja kun viimein kotiuduimme, oli minulta vieteri aivan oikoinen...kylässä piipahtanutta Ånni-Manniakaan en erityisesti kunnioittanut seurustelulla (Saimikaan ei jällistä innostunut, vaan ryykäsi sen kimppuun oikein kunnon älämölöä pitäen, kunnes sai "estokomennon") vaan vetelin mieltä ja kehoa virkistäviä sikeitä koko illan.
lauantai 7. tammikuuta 2012
Sämpylä -purulelu
Naatiskellessamme kuulaasta kuun paisteesta kipakassa pakkasessa illan suolenkillämme, törmäsimme Iita-seropiin. Se kökki mustana murjaanian keskellä polkua vaanimassa Saimia ja isäntäväkeä (olin itse "hieman" sivummalla seikkailemassa) ja ponnahti morjestamaan vastaantulijoita oman isäntäväkensä peloottaen. Seurustelu Saimin kanssa sujui alkajaisijksi kuitenkin ihan mukavasti ja kaksijalkaiset heittivät keskenään rennosti läppää samalla karjuen kutsuhuutoja meikäläiselle. Kun sitten viimein erehdyin paikalle, tuli minulla ja Iitalla heti kevyttä keskustelua alueen merkittävimmästä nartusta. Sämpyläkin siihen sitten posahti pörhistelemään ja isottelemaan; sillä kohtaa minä viisaana koirana lähdin sivummalle nuuskiskelemaan. Saimi siinä hieman rohahti Iitalle ja kiistakumppani ui välittömästi liiviin. Emäntä ilmaisi Saimille kiistan saavuttaneen riittävän keston, jolloin Sämpylä seisahtui niille sijoilleen...ja joutui Iitan puruleluksi. Hurtta kävi Saimin kurkkuun sutena kiinni. Vaslitettavasti hööki-Iitalla oli valjaat yllään ja niin emäntä siirsi sen niska-perse-otteella sivummalle, mistä se singahti heti uudelleen Saimin päälle kurkkuotetta hamuamaan. Tällä kertaa emäntä nappasi vihulaisesta kiinni ja tarjoili sen viimein hätiin ehtineelle emännälleen. Atakki tapahtui niin rivakasti, etten edes minä ehtinyt höyhentämään moista öykkäriä...
Kotiin palaillessamme muistimme Iitan olevan saman hurtan, joka oli räyhännyt meille jo muutamaankin kertaan. Luultavasti osaamme seuraavalla kerralla kiertää perkeleen hieman kauempaa.
Kotona tarkastuksessa Saimi havaittiin onneksi reiättömäksi ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, se ei paljon moisesta röykytyksestä huomenna muista...
Kotiin palaillessamme muistimme Iitan olevan saman hurtan, joka oli räyhännyt meille jo muutamaankin kertaan. Luultavasti osaamme seuraavalla kerralla kiertää perkeleen hieman kauempaa.
Kotona tarkastuksessa Saimi havaittiin onneksi reiättömäksi ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, se ei paljon moisesta röykytyksestä huomenna muista...
torstai 5. tammikuuta 2012
Viljo ja Orava
Harjussa lumennuhjassa törmäsimme lenkillä siihen leukapartaiseen mustaan...mikääs sen nimi nyt olikaan...mustaan seropi-koiraan ja sen perheeseen. Emäntä meinasi tukehtua käkätykseensä, kun perheen pienokainen kutsui minua Viljoksi ja Saimia Oravaksi!...koiran nimi on Ada ja sen nuoren isännän Antton...emännän huomautus.
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Mustissa ja Mirrissä
Oho, johan oli maailmankirjat sekaisin, kun pääsimme kauppareissulle mukaan! Selityskin saatiin heti kylillä, sillä jouduimme heijastinliivikaupoille Mustiin ja Mirriin. Vanhat olivat kuulemma menettäneet loistonsa ja muutenkin ryvettyneet ahkerassa käytössä (ja siltä ne kotona narulle kuivuessaan kyllä näyttivätkin). Saimi sai ensin sovitella Hurtta-liiviään ja kun kaupan tyttö räpläili hihnoja oikean mittaisiksi, niin isäntäväki naroi itsensä tärviölle Sämpylän väistellessä ja nuljuillessa alta parhaansa mukaan karkuun. Velttiolusta huolimatta liivi saatiin sovitettua ja hyväksi todettua, joten seuraavaksi samaa kaapua koetettiin minun p
Äälleni. En itsekään ollut kovin innostunut sovituspuuhista, varsinkin kun kaapin läheisen kaapin alle oli vierähtänyt hyvän tuoksuinen keksi, jota yritin onkia parempiin suihin ryömimällä hyllyn alle mahdollisimman pitkälle...no, liiviä saatiin sovitettua ja se suorastaan nauretttavan suureksi havaittua. Niinpä seuraavaksi päälleni sovitettiin jotain spanielikokoista vaatekappaletta. Isännän mielestä se oli juuri sopivan napakan kokoinen, joten sain selaisen miniläpsykän hohtoliivikseni. Itse asiassa se on mukavan kokoinen, kun se ei turhaan peitä koko selkää. On vähän niin kuin urheilillinen ;))
Äälleni. En itsekään ollut kovin innostunut sovituspuuhista, varsinkin kun kaapin läheisen kaapin alle oli vierähtänyt hyvän tuoksuinen keksi, jota yritin onkia parempiin suihin ryömimällä hyllyn alle mahdollisimman pitkälle...no, liiviä saatiin sovitettua ja se suorastaan nauretttavan suureksi havaittua. Niinpä seuraavaksi päälleni sovitettiin jotain spanielikokoista vaatekappaletta. Isännän mielestä se oli juuri sopivan napakan kokoinen, joten sain selaisen miniläpsykän hohtoliivikseni. Itse asiassa se on mukavan kokoinen, kun se ei turhaan peitä koko selkää. On vähän niin kuin urheilillinen ;))
maanantai 2. tammikuuta 2012
...ja turvoksissa oli koko nilkka
Taas oli raskas viikonloppu Saimille; leikattu nilkka kaipaa kylmähoitoa eikä tukisidekään ole liioittelua pidemmälle lenkille. Jalka kyllä kestää astella reippaastikin, mutta levon jälkeen näyttää likka hieman aristavan ensiaskeleitaan. Näyttää olevan melkein tiedettä tuo setterin kuntouttaminen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Varsinkin, kun seuraavan kuntoutusajan fysiterapeutille sai heti 16.päiväksi tätä kuuta...
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Vesikoira
Tänään opimme aamulenkillä (vaativassa maastossa ja tuoreessa lumessa kylläkin) mitä tarkoittaa rodunnimi "vesikoira". Kun näet kipittää Fridan turkilla varustetuna perässäme pari tuntia on kotiin palatessa matkassa vuoden vesivarannot. Lumen muodossa paakkuina, ja kattavasti ympäri kropan! Isäntäväki nyppi ensin porukan pienokaista kevyemmäksi varmaan puoli tuntia, kunnes keksi kieputtaa likan pyyhkeeseen (ja lisätä pökköä pesään sulamisen nopeuttamiseksi)ruokailun ajaksi...ja katso, vajaan vadillisen lunta ja jääpaakkuja ynnä ankaran pesän posmittamisen jälkeen Frida on lumeton ja melkein kuiva...ja meillä muilla on turkasen kuuma!
Hyvää uutta vuotta 2012!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)