Viimein kirjurikin saapui työmatkaltaan, nyt taas saa talteen tapahtumia tänne päivyriin. Mennäviikon merkittävintä antia oli Saimin toisen juoksun alku perjantaina (tila todettu varmasti). Viimeinkin. Sämpylä on nyt aika huvittava tapaus hormoniensa ja kokemattomuutensa pyörityksessä. Emäntä ehtikin jo viikonloppuna havaita kaikenlaisen komentelun tarpeettomuuden, tai ainakin tehottomuuden.
Saimin kummisedän muutettua opintojensa perään ja isännän puuttuessa työmatkansa vuoksi taloudesta päivittäinen yksinolo, tai paremminkin kaksinolo, lisääntyi toiseen potenssiin. Niinpä olemme tehneet pitkät, mutta harvat lenkit päivittäin emännän kanssa. No, olihan niitä kolme-neljä per päivä ja vapaanakin pääsi juoksemaan. Siispä "yksinolo" ei ole juuri meitä rassannut. Varsinkin kun emäntä tuppaa jättämään meille aina paaleittain harrastuspurnukoita nurkkiin. Juoksutilaakin on sisällä ruhtinaallisesti, koska poismuuttanut juniori vei mennessään röykkiöitäin huonekaluja...
Saimi on opetellut kuljettamaan emännän luokse villasukkia, joskaan ei hänelle, vaan siihen viereen itselleen jyrsittäväksi.
Isäntä kolisteli kotiin viime yönä paljon ennen kukonlaulua, mutta kyllä emäntä tulijaan heräsi, sillä korvasimme kiekujan ankaralla haukulla. Sitten kun tunnistimme tulijan, pompimme äijän kellarin lattialle kumoon. Olemme näet hyvin koulutettuja TOKO-koiria ; )) Mitäs oli pitkään poissa.
Tänään sitten isäntä saikin viedä meitä lenkille ja heti aamusta päästiinkin Horhaan riekkumaan mäkiä ylös ja alas vesisateessa. Kotiin tultaessa oltiinkin sitten litimärkiä ja oli kiva päästä pyyhkeen sisään kuivattavaksi. Niin kuin seuraavillakin lenkeillä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti