Lisää lukuharjoituksia

Isäntä lähti suorastaan varomattomasti pyörälenkille ja jätti meidät kotosalle "nukkumaan". Hah, meille ei pari purkkia ja possunkorvaa pitkäksi ajaksi riitä! Ensin siis revittiin purkit kuistille atomeiksi ja hotkittiin muruluut niiden sisältä, sitten raksuteltiin possunkorvat muruiksi rinnan alle.
Koska äijä tuntui vain viipyvän, vedimme pikku tirsat. Herätessämme kekkasimme alakerrasta tosi hienon papyruskäärön, josta innostuimme harjoittelemaan lukemista. Käärö oli valitettavasti pakattu muoviin, mutta piankos siitä repimällä eroon päästiin ja sitten päästiinkin jo lukuharjoituksiin. Koska kirjoituskäärö oli melko painava, luimme sitä reunasta alkaen; Saimi toiselta puolelta ja minä toiselta. Emme ehtineet kahlaamaan koko opusta läpi, ennen kuin isäntä ilmaantui ovelle myrskyn merkkinä. Palautteesta sain sen verran selvää, että olimme  jokseenkin luvattomasti repimeet tuhannen päreiksi Sämpylän kummisedän hierontapöydän suojapaperirullan...sori

Tässä hieman luettua kirjoituskääröä.

Maalla töissä

Heti "aamusta" tuuppasimme maalle isäntäväen ja Saimin kummisedän kanssa. Melkein perillä
naapurin kingcharlesinspanieli kipitti pihastaan automme perään. Emäntä löi kiivaasti liinat kiinni, ettei koira vain jäisi pyörän alle. Isäntä avasi vierestämme takapenkiltä oven ja morjesti nuuskimaan pyrkivää pikkuista, mutta kun me Saimin kanssa tunkesimme apajille, kiitiäinen pakeni isäntäväkensä suojiin. Isäntä vei meidät köysissä moikkaamaan pikku kaarlekunkkua, mutta ei se uskaltanut tulla meitä moikkaamaan edes emäntänsä kanssa.
Maalla meillä oli hommana Sämpylän kanssa siivota ranta vahingollisista kasveista ja pitää sitten itsemme juosten lämpiminä jatkuvassa vesisateessa, kunnes kaksijalkaiset olisivat saaneet päivän projektinsa valmiiksi.
Rantaleton siivous sujui oikein oivallisesti, vaikka siinä hieman turkit liestyivätkin.

Onneksi pihanurmi oli niin märkää, että suurin osa turveliejusta irtosi kunnon kuivatusjuoksulla. Saimi kunnostautui oikein erikseen kipittämällä kahdeksikkoa tehden ees taas rantaan ja mökille ainakin kaksi x 1/2 tuntia. Hullu eläin!
Pakollisella metsälenkillä tutkailimme mökin takamaastoa teeriä etsien (tuloksettomasti tällä kertaa). Tulivat ne kaksijalkaisetkin jossain takavasemmalla saman keikan.
Kun sade vielä hieman kiihtyi, keksi emäntä, että nyt laitetaan kasvihuoneen pohja kuntoon. Sitten kitkettiin pukinjuuret, poistettiin multaa ja lisättiin suodatinkankaita ja 24 kärryllistä soraa. Yritimme Saimin kanssa siinä hieman autella, mutta lapionterä on vaarallinen vehje, joten poistuimme jatkamaan rannan ruoppausta. Saimin tuli siinä jano ja emännän ottaessa ruokavettä vesijohdosta, Sämpylä pummi juotavat samasta kraanasta, ihan kun ei olisi voinut juoda suoraan järvestä!

Seuraavaksi Saimin kummisetä lähti kalalle kanootilla ja jouduimme jäämään laiturille ruikuttamaan.

Isännän p...le kielsi meitä vielä seuraamasta kalamiestä rantateitse; saattaisivat kuulemma mökkinaapurit häiriintyä ohikulkevista settereistä.
Kun porukka oli viimein kastunut ja jäätynyt riittävästi, lähdimme takaisin kotiin. Olipa kiva nukahtaa lämpimään autoon...

Punkkiöljyä

Eilen oli minunkin vuoroni joutua Exspot-käsittelyyn. Isäntä lurutti illalla sitä inhaa liuosta selkääni parii pipetillistä. Sillä nyt sitten pitäisi olla punkkivapaa tuonne juhannuksen korville asti. Jostain kumman syystä minuun ei kyllä vielä ollut punkkeja tarttunutkaan. Ihme sinänsä, sillä harju ainakin näyttäisi olevan reuna-alueiltaan varsin sopivaa niille parasiiteille...

Lukupiiri

Kun minä ja Saimi vietämme luppoaikaa kotosalla ahtaisiin tiloihin suljettuna (50m2 ja kaksi kerrosta suom. huom.), on meillä useimmiten jokseenkin tylsää pikku unosten välissä. Silloin meillä on tapana pomppia pöydille, juosta matot mutkille ja tehdä selvää isäntäväen meille viihdykkeiksi jättämistä namipurnukoista. Eilen, isännän tutkaillessa kummisetäni ja tätini kanssa pihamaalla uutta kuljetintaan, äkkäsimme olohuoneen pikkupöydällä säästöpakkauksellisen nenäliinoja. Kuka lienee kevätallergikko, oli jättänyt paketin pahaan paikkaan ja me päätimme Sämpylän kanssa "lukaista paperinipun läpi". Saimi poimi paketin pöydältä ja pöllytti sen pitkin lattiaa ja minä vain vähän autoin ; ) Isännän saapuessa sisälle, hän luuli olohuoneessa sataneen lunta, sillä sen verran perusteellisesti olimme tutkineet melkein joka "sivun". Melkoinen pallero jätepaperia pääsi jälleen lämmittämään taloa...

P2

Saimi näki tänään ensimmäisen Pikku Kakkosensa. Johan oli aikakin, onhan sitä ikääkin viimein riittävästi ; )
Saimin suureksi kiinnostuksen kohteeksi osoittautui Aardmanin muovailuvahalammas, joka ansaitsi tarkkaa huomiota, lue: kuono kiinni ruudussa, koko insertin keston ajan (omituinen tv-slangi on peräisin kirjuri-isännän tv-taustasta)...

Jyrinää

...ja salamointia oli tarjolla päivän lenkillämme. Ensimmäinen jyrähdys oli niin kova, että meinasin kiivetä hätäännyksissäni puun latvaan. Emännän mukaan silmäni pyörivät kuin vauhkolla hevosella!
Toisen salaman leimahtaessa ja jyrinän kuuluessa olin joutunut jo tiukemmalle taluttimeen, eikä rytinä enää ollut aivan yhtä hermostuttavaa. Kolmannen jyrinän kuuluessa olinkin jo aika hmm...tyyni. Jopa moiseen metelöintiin tottuu, hiljakseen ainakin kuulon heiketessä ; )
Sämpylä taas ei ottanut jyrinästä lainkaan pulttia, hermostuksesta nyt puhumattakaan, meikäläisen vauhkoilu häiritsi sitä paljon enemmän...

Pientä säätöä ja Saimi 1 vee!

Ensin emäntä siivosi koko talon. Sitten hän delegoi perheen juniorille meidän kynnenleikkuumme. Ensimmäistä kertaa pappia kyydissä muuten, aina aikaisemmin hemmo oli luistanut tehtävästä erilaisin taidokkain väistöliikkein : )
Ensimmäisenä uhriksi pääsi Sämpylä, joka olikin helppo aloituskappale; se kun vain makailee rennosti sylissä operaation aikana. Homma sujui mainiosti ja minäkin hiippailin kohtalooni alistuneena paikalle alakerrasta, kun kuulin kynsisaksien napsahtelevan. Yhden setterin kokemuksella juniori nipsaisi minultakin kynnet siivoiksi kivutta.
Seuraavaksi emäntä kampaili karvamme ojennukseen punkkitarkkudella, tai eihän niiden pitäisi enää jäädä Saimiin kiinni. Minussakaan ei ollut (ei ainakaan löytynyt) yhtään puutiaista eväällä.
Todettakoon, että kannattaisi tehdä tarvittavat setterinhoitotoimenpiteet ENNEN siivousta, jos ei halua imuroida olohuonetta heti uudelleen.
Tänään oli muuten Saimi-Sämpylän ensimmäinen syntymäpäivä! Isommat juhlat pidetään joskus, kun porukkaa saadaan paikalle hippailemaan...

Pientä kiirettä

Aamulenkki oli tänään varsin aurinkoinen, etten sanoisi helteinen. Ensin en oikein innostunut normaaliin kiitolaukkaan, mutta lenkin loppupuolella sain kirsuuni tuoreen pupun tuoksun! Sitä sitten lähdimme Sämpylän kanssa lähemmin tarkastamaan. Erään talon pihassa oli lautakasa (ei tiettävästi tuppeen sahattua), jonka alta houkutteleva tuoksu leijaili ja yritimme kaivautua kasan alle tuoksun lähteelle. Isäntä tarkkaili puuhiamme (taisi myös huudella meitä luoksensa ; ) harjun laelta ja huomasi pinon toiselta puolelta karkuun luikkivan pikkupupun. Poikanen kiipesi rinteen melkein isännän jalkoihin ja jatkoi matkaansa harjun toiselle puolelle. Saimi ja minä huomasimme pitkäkorvan alkion vasta kun se oli jo rinteen yläosassa. Niinpä ristiturpa ehti karkuun, varsinkin kun isäntä koppasi meidät kuin kiinni kuin karjapaimen yrittäessämme kipaista pupua satimeen. Isännän mielestä olisimme helposti saaneet pikkupupun kiinni vauhdin puolesta, joten hän katsoi yleisen lainkuuliaisuuden puitteissa aiheelliseksi ottaa koirat kiinni! Harmi.

Kurre

Nuoret herrat olivat viettäneet illan kalassa ja saapuivat hämärän kanssa yhtäaikaa neljän kilon hauki...ja oravanraato...matkassaan kotiin. Kurreparka oli jäänyt auton (jonkun muun) alle ja ilmeisesti päänsä kopautettuaan oli siirtynyt paremmille käpymaille. Saimin kummisetä tarjoili hyvin säilynyttä kurrea meille saalisharjoitteeksi. Sen verran elukasta oli tureen tuoksu hävinnyt, etten hirveämmin innostunut sen kuskailusta, mutta Saimi oli perin ylpeää olemattomasta saaliistaan ja kuskaili edesmennyttä käpykaartilaista ylväästi sipsuttaen pitkin pihaa.
Vaan pimeä tuli ja me jouduimme pian unelle ja orava maan poveen...

Punkkiansa

Saimi on varsinainen punkkiansa; tänäänkin aamulla se rapsutti innokkaasti korvallistaan. Kun isäntä tutkaili syytä moiseen käyttäytymiseen, löytyi korvalliselta pieni (vielä) punkki. Se nipsasitiin saman tein pois ao. pihdeillä...lähti taas muuten hengissä irti (ei, ei säästetty sitä luomakunnan jäsentä hengenlähdöltä, vaan tirsittiin isännän kynsien välissä punkkien iäisyyteen). Sitten olikin jo vuorossa Exspot-käsittely. Saimi sai pipetillisen etulapojen päälle ja toisen takalapojen ylle ihoa vasten, ja minä jäin toistaiseksi ilman. Loppuivat näet myrkyt kotoa. Toivottavasti Sämpylä nyt kestää punkeitta juhannuksen korville asti...

Caninecrossiharjoittelua

Emäntä innostui vallan koirajuoksusta. Eilen illalla hän kipitti pikku lenkin kanssamme aina uimarannalle asti ja takaisin. Vaikka lämpöä oli iltamyöhään vielä lähemmäs 20 Celsiusta, olisi halunnut juosta, sanotaanko muutaman  kilometrin, enemmän. Ei meinaan tuollainen pikku pyräys ottanut voimille. Saimillakaan.
Tänäänkin ollaan lähdössä yöjuoksulle, heti kun on saatu kärvisteltyä Venäjä-ottelu kitkerään loppuun. Isäntäväki kävi tänään oikein lenkkarikaupassa haalimassa tuoreet jalansuojat kovaan menoon ja pitäähän niitä mennä kokeilemaan...

Urbaania siivoilua

Sunnuntain ohjelmaan kuului kummisedän Helsingin residenssin kevätsiivous ennen kummitädin paluuta maailmalta. Niinpä olimme hänen ovensa takana koputtelemassa jo aamukymmeneltä valmiina kuuraamaan paikkoja. Tai oikeastaan me Saimin kanssa moikkasimme kummisedän ja aloimme aamupäiväunille. Jossain välissä siivoilua saimme kulkea pitkin kerrostalon rappukäytäviä ja kellareita tavaranjärjestäjäin jäljessä. Onneksi muita talon asukkaita ei sattunut tielle, josko vaikka eivät olisi pitäneet koirista ; )
Iltapäivästä projekti oli ehtinyt pizzaan asti. Eines tilattiin läheisestä pizzeriasta ja valmistumisaika käytettiin lähistöllä ronkkuvan fasaanikukon etsintään, tuloksetta : ( Kaksijalkaiset hotkivat pizzat kitaansa ja päättelivät siivousurakkansa heti iltakuudelta, näin pääsimme vielä ennen kotiin lähtöä lähipuistikkoon ulkoilemaan. Heti kättelyssä törmäsimme kahteen pupuun ja lähdimme Sämpylän kanssa niiden perään. Samassa kytkyeessä kun kiinni olivat, seurasivat kummisetä ja isäntä varsin lähituntumassa. Sen verran äijät haittasivat liikkumista. että pitkäkorvat pääsivät karkuun. Onneksi se fasaani ronkkui jälleen lähistöllä ja tällä kertaa löysimme sen. Ei se paljon painautunut seisottavaksi, vaan kipitti maitse karkuun ja me perässä (taas köysipainojen kanssa). Kun talauttajien sääret olivat riittävän raapiutuneet, jouduimme keskeyttämään metsästyksen ja palaamaan kotiin lähtevään autoon...

Valkoposkihanhia

Mynämäeltä Hoppu kiisi meren rantaan Velkuan lossin tietämille. Siellä mesoimme meressä ja lipitimme Saimin kanssa mukavasti maustettua vettä. Oli tosi mukavaan kastella itsensä melkein kokonaan viileässä rantavedessä ja antaa sitten kuuman auringonpaisteen kuivattaa märän turkin; niin pysyi hienosti viileänä. Saimikin piristyi täällä meren rannassa ja innostui kurmoottamaan valkoposkihanhiparia. Eipä siinä hanhikaksikko kummoistakaan hepaasia saanut, kun Sämpylä ja minä olimme taluttimissa. Läheisen veneen matkustajat kyllä olivat hanhipaistin himossa, mutta emme silti päässeet tosi yritykseen saaliinhankinnassa.
Rantaelämän jälkeen otimme porukalla tirsat Hopussa tuulen vain heilutellessa verhoja. Sitten matka jatkui etelään, kohti Raisiota, jossa emäntä ja isäntä kävivät pikaruoalla ja ihmettelivät, kuten myös me Saimin kanssa, mopoilijoiden meetingiä, nappuloita oli pärisijöidensä kanssa liikkeellä ainakin 300!
Kun olimme ehtineet jonnekin hieman sivummalle Paimion jälkeen, pääsimme ulkoilemaan oikein irrallaan erään levähdyspaikan takamaastossa ja kyllä se tekikin hyvää. Huono puoli oli vain se, että isäntä tahi emäntä tai molemmat olivat aivan sikatarkkoina liikkumisestamme ja alituiseen äityivät komentelemaan meitä.
Yötä vietimme Hopussa melkein Helsingissä. Unen maistuivat, vaikka isäntäväki pystyikin helposti, kuulemma, arvaamaan ohikulkeneiden ihmisten määrän "nukkuessaan", koska kuulemma murisi aina, kun joku meni hiemankin läheltä ohi : )

Näyttelyssä Mynämäellä ja muuta retkeilyä

No, jo oli vaikeata päästä päivittelemään päiväkirjaa; piti niin laittaa ON LINE -terveisiä Mynämäen Wirmo Dog Showsta, vaan olipa eipä tietotekniikka pelittänytkään toivotusti. Isännän vähät hiukset jo vallan harmaantuivat, kun hän yritti päästä sihteeröimään kuulumisiani.
Mutta nyt pelittää: Eli lauantaina 15.5. oli siis näyttely Mynämäellä, hieman Turusta luoteeseen. Pöristelimme Hopulla paikalle pitkin satakuntalaisia pikkuteitä, joilla mutkia ja mäkiä piisasi, löysimme jopa pätkän soratietä! Kuulin kaksijalkaisten manailevan intoaan etsiä outoja ja lyhyitä ajoreittejä ja täytyy sanoa, että ainakin Saimi allekirjoitti toiveen päästä matkailemaan hieman parempia väyliä pitkin. Muutenkin huonona automatkailijana Sämåylä sai kunnolla epätasaista kyytiä ja kuolasi itsensä kuivaksi ja penkin märäksi ennen perille pääsyämme.
Show-paikka oli oikein hieno urheilukeskus ja kehien alustana toimi pesiskentän hiekkatekonurmi, mikä oli oikein mukava. Helle sen sijaan ei kaikille ollut niin mukavaa; Saimi ei oikein ehtinyt virkistyä koko näyttelyaikana automatkasta, kun aurinkokin vielä rökki kovasti. Niinpä emännän kanssa kierretty esitys jäi Saimin osalta hieman ponnettomaksi, Ritalta saatu nakkikaan ei kelvannut lisäämään innostusta. Tuloksena oli EH ja sijoitus 5./5 juniorinartuista. Tuomarina toimi Dorotea Hanlon-Carroll Irlannista.
Minulla oli vuoro viereisessä kehässä vasta tunti Saimin jälkeen, joten koetimme pysytellä varjossa ja nautiskella tuulenviristä. Kun viimein pääsimme kehiin Cavalierien jälkeen, oli meitä kisaajia kaikki kolme: Minä, Rita ja pojissa Sirken "Dynamite" Minä en kuumuudesta juuri piitannut ja ainakin omasta mielestäni huitelin reippaasti häntää huiskutellen isännän vierellä. Seisontakin onnistui isännän säätämisestä huolimatta, samoin tuomarin tekemä tutkailu. Siitä huolimatta isäntä oli kuin puulla päähän lyöty, kun sijoituin PN1 ja sain SERTin. Kuten arvata saattaa, ROP-kisassa tuli pataan herra Dynamiitilta, mutta tulihan edes VSP. Olipahan narun päässä tyytyväinen onnitteluja vastanottava kaksijalkainen. Meitä punavalkoisia tuomaroi Phyllis Poduschka-Aigner Itävallasta.

Mökillä mesomassa

Isäntä sai päähänsä lähteä mökille aamiaiselle, joten kaikki muutkin joutuivat siirtymään periferiaan muonalle. Mikäs siinä, keli oli komea ja ilma suorastaan helteinen heti aamusta. Viimeiset 500 metriä saatiin taas Sämpylän kanssa juosta auton edellä kilpaa. Vaikka Saimin kummisetä oli puikoissa (vauhti siis kova) ei jaappanin ihmelleä sentään meidän mukaan ehtinyt. Sen verran matkalla lämpö nousi, että perillä piti käydä kimpassa kahlailemassa. Sitten Saimi kaahotti pallon ja frisbeen perässä ja minä otin aurinkoa, kunnes päästiin kylille ja jäätelölle. Vetäisin kitaani oman tuuttini ennen kuin Saimi oikeastaan ehti edes aloittaa nuolupuuhat.
Illalla oli sitten pyykkipäivä; isäntä ja emäntä vaahdottivat ja huuhtelivat meidät perusteellisesti, sitten saunaan ja lopulta olohuoneen tuoleihin koisimaan pyyhe yllä. Pikku kuivattelun jälkeen turkkiin supsuteltiin hoitomömmöt ja sakset vielä odottavat vuoroaan. Huomenna Mynämäelle heti aamusta. Saimia arvostellaan jo klo 10. Toivottavasti sen suuret tissit eivät hierrä tuomarin mieltä ; ) Taitaa likalla olla jonkinlainen valeraskaus kun ruokakaan ei oikein maita...

Talviturkin uitto

Aamusella Saimi tölväisi suoraan lentoharjoituksissa olleen mustarastaspoikueen keskelle. Kun tirpat singahtivat epämääräisesti räpytellen joka suuntaan, Saimi hätkähti moista infernoa ja ehti näin vain hölmönään katsella katoavia lintuja. Olin hieman kauempana juuri sillä hetkellä, joten en ehtinyt muuta kuin emolintujen jallitettavaksi: molemmat pyrkivät "siipirikkoina" poispäin jälkikasvustaan ja minä raapaisin innoissani niiden perään. Emännän (ja rastaiden) onneksi Saimi oli se, joka juoksi poikueen sekaan. Minä kyllä olisin harjoituksen vuoksi poiminut yhden poikaspoloista parempiin suihin.
Samaisella aamulenkillä löysin muuten hirven kylkiluun, jota me sitten Sämpylän kanssa maistelimme innoissamme.
IP:stä emäntä lähti jälleen kaverinsa kanssa järven kiertoon. Kaveri kuskasi, kuten aina, Saimia ja nyt viimein paljastui, että hän oli lapsena aina halunnut punaisen setterin ; ) Järven rannassa uiskenteli yhdessä kohdin pari setäsorsaa ja emäntä päästi meikäläisen niiden perään. Kahlasin vesiin massua myöten, mutta sorsat meloivat turhan kauas. Sitten emäntä heitti minulle kepin vesiin ja sitä tavoitellessani jouduin uintisyvään asti. Se oli sen verran yllättävää, että räpiköin naurettavan pystyssä polskutellen rantaan. Ei se vesi niin kylmää ollutkaan, seuraava kepin haku sujui jo paremmin ja tulihan ainakin talviturkki kastettua ennen kaksijalkaisia! Sämpylä ei kyllä vesiin mennyt, aika arkajalka...

Punkkisämpylä

Illan ihme oli Saimin kaulasta löytynyt punkki. Ovatpa mokomat jo aikaisessa vaiheessa vuotta liikeellä! Saimin kummisetä nappasi ilmeisesti päivän vanhan verenimijän pois pihdeillä niin "taidokkaasti", että se pysyi operaation jäljiltä (valitettavasti) elossa ja teloitus jouduttiin tekemään manuaalisesti...

Caninecrossia

Emäntä innostui lähtemään juoksulenkille rankan työpäivän päälle. Erikoista asiassa oli se, että se otti myös meidät setterit mukaansa. Siispä emäntä vyöttäytyi tuoreeseen juoksuvyöhönsä ja viritteli meikäläisen pidempään joustoköyteen ja Sämpylän heti siihen minun taakseni lyhyemmässä lieassa. Kun releet oli saatu viriteltyä porukkamme häipyi vauhdikkaasti järven kiertoon. Me pistimme Saimin kanssa sen verran polkuanturaa jonnon, että emäntä pääsi/joutui pitämään huomattavasti normaalia rivakampaa hölkkätahtia, eli siis juoksi mahanalus jalkoja täynnä : )
Matkalla jarruttelimme täydestä vauhdista vain kolmasti, aina järvessä käydessämme. Reitti oli siis siitä kiva, että oli perin helppoa käydä ajoittain hieman kahlaamassa ja juomassa Tohlopissa.
Rivakasta vauhdista huolimatta emäntä oli aivan innoissaan hyvin sujuneesta koirajuoksusta (ainakin se intoili isännälle puhelimessa). Saatammepa päästä hihnahölkkäilemään toisenkin kerran...

Pulloprobleema

Eilen isäntä ja Saimin kummisetä innostuivat testaamaan juomapullolla Saimin kykyjä avata pullonkorkki. Minun taidoistanihan he jo olivat tietoisia, olinhan aukonut jo useita pulloja ilman korkin vahingoittamista ; )
Saimikin napsautti pullon auki parissa sekunnissa, mutta korkkiin sentään tuli hampaan jäljet.
Siitä innostuneena isäntä koetti tänäänkin ennen töihin lähtöänsä, josko Sämpylä saisi pienisuisemman juomapullon korkin auki yhtä helposti. Koe ei oikein onnistunut, sillä Saimi rusikoi pullon suun tuhannen ...n päreiksi. Epätoivoissaan isäntä antoi minullekin pullon katsoakseen onnistuisinko avauspuuhissa aiempaan malliin. Vaatimattomuuteni ehkä kauhistaa, mutta menihän pullon aukomiseen sentään kymmenisen sekuntia. Kiertämällä. Ehkäpä isäntä vielä joskus muistaa kuvata toimenpiteen...

70 x Brabant

Ensin treenattiin tennispallolla noutoa ihan vain kotikadulla. Saimin kummisetä heitteli mulle ja Saimille palloa talon edustalla ja me sitten kipitettiin pitkin katua polkuanturat savuten, ja jopa tuotiin pallo paluupostissa.
Normaaliduunarin työpäivän päättyessä saapui naapurin pihalle pikkukaivuri ja ronkki jo aiemmin katkotuttujen orapihjajien juurakot meidän pihaan samalla istutusuran tänään hankituille "Brabant-tuijille".
Seuraavana projektina isäntäväki ja naapurit ryhtyivät mullittamaan istutusuraa. Siinä operaatiossa autoimme Sämpylän kanssa oikein tehokkaasti kaivamalla loput juuret maasta ja Saimi vielä juoksi tuoreen mullan tiiviiksi ; )

Puuhassa kyllä hieman sotkeentui ja kun olimme askarrelleet istutuspuuhissa muutaman tunnin, aloimme olla erittäin perusteellisen pesun tarpeessa...siis me koiraeläimet ja mukana hääräilevät kaksijalkaiset. Emäntä taisi olla kaikkein multaisin, vaan oli sitä multaa meissäkin ja pesu odotti...

Pöljä pupu

Päivän remmilenkiltä palatessamme kummisetä otti ja päästi minut irti kotikadulla. Samalla hän äkkäsi naapurin pihalla sadetta pitävän pitkäkorvan keskellä kulkuväylää ja vihelsi meikäläisen takaisin köyteen. Vahinko etten ehtinyt havaita mokomaa ristiturpaa ennen kummisetää.
Elukan pentele vielä pompahteli ihan eteemme mitään varomatta, harmi kyllä taluttimissa roikkuvat emäntä ja kummisetä olivat turhan varppeillaan, emmekä Saimin kanssa ehtineet tehdä pupusta selvää ; )
Kummisetä onneksi vei minut sitten narussa jänönjäljityspuuhiin ja sain edes pikkuisen ahdistaa moista röyhkeätä porkkanan purijaa. Saimi joutui jäämään emännän kanssa taluttimeen odottelemaan paluutamme. Siitähän Sämpylä ei oikein pitänyt ja pisti pystyyn oikein ulinakonsertin. Emäntää oikein hävetti moinen mekkala...

Lyhyessä hirressä

Olemme joutuneet Saimin kanssa johonkin koulutusohjelmaan mukaan. Tänäänkin iltapäivän lenkki meni visusti emännän vierellä lyhyessä taluttimessa. Lenkillä järven ympäri emännän kaveri ei päässyt taluttamaan (tavanmukaisesta poiketen) Sämpylää, emmekä päässeet kaarestamaan vapaasti metsäosuudellakaan. Onneksi isäntäväen aivoitukset ovat niin selvästi päälle näkyviä, että on helppoa näytellä niille kuuliaista muutaman "koulutuslenkin" ajan. On pieni hinta, ja onneksi Saimikin sen tajuaa,  kulkea siivosti sivulla pari sivilisaatiolenkkiä, jotta taas tulevalla viikolla pääsee remuamaan vapaana metsään.
Muona on maistunut meikäläiselle hieman heikosti muutaman viime päivän aikana ja Saimikin on nirsoillut papujen nauttimisen kanssa. Itse asiassa olemme ruokailleet vain kerran päivässä normaalien kolmen kerran asemasta oikeastaan jo koko menneen viikon. Tänään emäntä sai Sämpylän huijattua papuruokailuun kahdesti laittamalla muonan "syöttipalloon". Sen pyöritteleminen on Saimin mielestä niin mukavaa, että putoileva ruokakin tulee samalla syötyä.
Pieni muonan nauttimisen rajoittaminen ei meikäläiselle ole aiheuttanut erityisempää painohuolta; vaaka naytti 21kg. Saimilla taitaa olla muutama gramma häipynyt pehmolihasta, koska painoa oli 23kg.

Salovaelluksella

Pikku päivänokosten jälkeen lähdimme samoilemaan Saloon. Tukikohtamme vierestä kulki pieni joki, jossa uiskenteli herra telkkä. Havaittuamme kauniin mustavalkoisen vesilinnun Saimin kanssa otimme pienet kiihdytykset vesirajaan ajaaksemme tipun ilmaan. Tipu lähti, ja niin lähti taluttimien päässä roikkunut isäntäkin saaden melkein talviturkkinsa kastettua.
Kuva ojasta heti kun isäntä sai tasapainonsa (henkisen) palautettua:

Jatkoimme joen pieltä keskemmälle kaupunkia ja heti piakkoin olikin komea sotaveteraanimuistomerkki puistossa. Kävimme asianmukaisesti sitä ihailemassa isännän kuvatessa turistineidit.

Nuuskutimme edelleen joen vartta aina radalle asti, josta käännyimme "vanhaan kaupunkiin". Kävelimme katuja pitkin noin 12 metrin leveydeltä; minä toista laitaa, isäntä keskellä kädet levällään ja Sämpylä toista laitaa. Onneksi reitille ei osunut pahaa-aavistamattomia pyöräilijöitä tarttumaan flexien siimoihin.
Sitten kiipesimme metsän läpi korkealle mäelle, jolta näkyi kirkon torni. Mäellä oli myös pari vanhaa vesitornia, joiden alaosan maavalli oli tuettu hauskoilla pyöreillä kivillä (joista myös kuva).

Kirkko oli aivan mäen päällä hautausmaineen. Isäntä ei yrityksistämme huolimatta päästänyt meitä hautuumaalle peuhaamaan. Luuli varmaan meidän etsivän sieltä luita!
















Kirkonmäeltä laskeuduimme urheilupuistoon ja saimme ihailla siellä komeaa valkoista hevosta, jota joku nainen ratsasti kovaa vauhtia ympäri maneesia. Yritin mennä tervehtimään hepoa, mutta taas isäntä pisti kampoihin. Saimikin oli ihan täpinöissään, kun se näki ekaa kertaa hevosen laukkaavaan ilman kärryjä (vaikka nehän ravaavat kärry perässä, ainakin pääasiassa ; ) Kuvan pahkeinen vain hävisi jonnekin!
Tämän pikku pyräyksen jälkeen maistuivatkin possunkorvat tukikohdassa...

Pahkavuorella Salossa

Huh huh, juuri pääsin levolle Hobbyyn toista tuntia kestäneen aamupäiväulkoilun jälkeen. Varsinainen aamu kului Saloon matkatessa ja unta palloon kerien, paitsi viimeiset 30 kilometriä yritin vaivihkaa siirtyä repsikan pukille maisemia katselemaan. Emäntä piti kuitenkin jöötä ja oman paikkansa, joten jouduin tyytymään takasohvaan.
Emännän siirryttyä työtehtäviensä pariin paikalliseen oppilaitokseen, me suuntasimme Saimin kanssa isäntää kiskoen läheiselle Pahkavuorelle. Sieltä löytyi muutama pupu, useita oravia ja Lottien ilmavalvontatornin muistomerkki. Maasto oli jyrkän kallioista, joten isännältä kysyttiin kuntoa ja ketteryyttä minun ja Sämpylän tarkastaessa Flexien päissä mäen faunan tila...

Alla: Me Pahkavuorella Salossa.

Klapi- ja peltohommissa

Isäntä innostui sateettoman päivän kunniaksi matkailemaan maalle klapihommiin. Me tunkesimme innolla mukaan, sillä tiedossa oli taas railakasta peltojuoksua. Perille päästiin Hopulla, joka parkkeerattiin tien päähän ja käveltiin pellon reunaa (isäntä käveli, me Saimin kanssa oikaistiin heti pellolle kiitoharjoituksiin räksien kanssa) työmaalle.
Rantteella isäntä alkoi klapien raksimisen ja minä kävin sitä välillä moikkaamassa, mutta Sämpylä hävisi miltei saman tein. Hetken kuluttua isäntä tuli kanssani pellolle katsomaan, näkyisikö Saimia jossain; ja näkyihän sitä: melkein toisella puolella peltoaukeaa se kaahotti matalalla lentävän kuovin jättövirtauksessa. Onneksi siivekäs viimein nousi näkymättömiin ja Saimi älysi lopettaa takaa-ajon. Sen verran heikolta näytti nuoren neidin suuntavaisto, että piipahdin noutamassa sen takaisin työmaalle. Isännän mielestä paluureitti olisi voinut olla suorempikin, mutta eihän matkalle sattuneita tavinhajuja voinut täysin jättää huomiotta. Sitä paitsi paluumatkaan meni vain parikymmentä minuuttia...
Allaolevassa kuvassa aputyöntekijät päivätyönsä ääressä.

Musta mies

Hui, mikä järkytys. Erään talon katolta laskeutui pelottava musta hahmo! Isäntä kyllä yritti selittää sen olevan nokikolari, mutta minähän sain aivan hepulin. Ensin löin liinat kiinni ja niskavillat pystyyn, sitten oli vuorossa tiukkaa murinaa. Sämpylä ihmetteli meikäläisen ääntelyä ja pörhistelyä, mutta ei enää nähnyt jo alas ehtinyttä piipunrassaajaa. Olin sen verran täpinöissäni oudosta ilmestyksestä, että pyörin ihan väkkäränään koko matkan harjuun ja sielläkin vielä yritin kuikkia sitä mustaa ilmestystä. Onneksi tuloksetta.
Harjussa Saimi huiteli varmaan vartin hukan teillä pupun perässä, mutta minä vain istuskelin isännän kanssa (varoiksi) auringossa, mutta ei näkynyt sutareita jäljillä ; )
Lenkin jälkeen otettiin kunnon ettonét sohvalla isännän "lukiessa". Sitten oltiin hieman pyörän putsauksessa mukana, lähinnä isännän henkisenä tukena. Saimi karkasi siinä ohessa naapuriin riekkumaan Bonzon kanssa ja isännän piti hakea se kotiin. Emännän kotiuduttua töistä, lähdimme porukalla tutkimaan harjun flooraa. Jättiputkien kanssa olikin oikea taisto.

Löysimme myös ruttojuuria ja tietysti pupun jälkiä...

Wappusohwailua

Vaan jopa oli rento wappu. Emäntä teki töitä koko pyhän tienoon aina puoleen yöhön asti ja isäntäkin oli virassa, joten me Saimin kanssa seurustelimme keskenämme nukkumalla limittäin työhuoneen sohvalla emännän  seurana. Mitä nyt tietty kävimme ajoittain lenkillä...