Vierailijoiden kansoittama koti

Isäntä piti tänäään syntymäpäiväkahvittelutilaisuuden. Sehän tiesi koko rapsakkaa laumaa pyöriskelemään kotonamme ja tietty kiireistä aamua imurin ja mopin väistelyssä. Ja sitten vielä Fridakin tuli kylään! Se oli taas kasvanut yhden kokoluokan lisää ja onnistui jo pomppaamaan sohvalle ja nojatuoliin, mikä oli ihan turha taito meidän setteriden mielestä. Nyt emme enää onnistu pakoilemaan sitä riiviötä edes soffalle, koko ajan sai vaihdella paikkaa ja väistellä, etteivät naskalihampaat ehtineet nipistellä kankkua. Shown kruunasi illalla paikalle saapunut Ånni-Manni, joka pääsi remuamaan (harjoituksen vuoksi) Fridan kanssa olohuoneen ikkunan edustalle meidän tirkistellessäämme tapahtumia ikkunasta...itse asiassa pidimme p....llisen kateellisten murinan ja haukunnan sohvalla isännän riemuksi.

Puolukanpoimintaa

Jo suorastaan klassiseen tapaan lauantaiaamu alkoi kahvinkeittelyllä ja matkateolla metsään. Isännällä oli repussa eväät ja puolukka-askit emäntä kulki ohessa kahta kättä heilutellen, me taas Saimin kanssa heiluttelimme neljää jalkaa melko kiivaasti polulla ja polun sivussa matkalla puolukkakallioille. Keli vain oli turkasen kuuma, suorastaan hotti ja perillä kalliolla olimmekin Sämpylän kanssa kuin kehnosti paistetut pihvit läähättäessämme puolukanpoimijoiden vieressä, mutta varjon puolella...
Kyllä taas maistui uinti kotirannassa, kunne sinne viimein päästiin. Onneksi kaksijalkaiset kotiuivat jo iltapäivästä lähteäkseen kavereidensa luo pippaloitselemaan ja me pääsimme Saimin kanssa makoilemaan verhoin suljettuun olohuoneeseen kummin kanssa.

Uimakelit jatkuvat

Perjantai, joten taas maalle mekkaloimaan. Lähtö hieman viivähti kohti iltaa, mutta keli oli lämmin ja aurinkokin melkein paistoi laiturille jäätelönsyöjien niskaan.
Vaan hetikohta tulikin jo pimeää, eikä iltaulkoilu säkkipimeässä metsässä ollut hauska ulkoilla...

Vaihtelu virkistää

Eilen ja toissa päivänä isäntä kuljetteli meitä aamulenkille, tänään taas emäntä. No, vaihtelu tosiaan virkistää, vaikka molemmat halajavatkin kulkea suunnilleen samoja reittejä. nykyisen lainsäädännön vallitessa myös me siis kuljemme samoja reittejä ; )
Pikkuisen tässä muuten ihmettelen tuota hormonitoimintaani. Juoksuni otti ja alkoi jo pari viikoa sitten, vaan kummasti se lopahti melkein saman tein. Saas katsoa, menikö koko ottiaika ohi tältä syksyltä. Runsas altistus vastakkaiselle sukupuolelle näyttää toimivan loistavan ehkäisykeinona ; P

Arki on koittanut

Varhain aamuisin on nyt lähteminen lenkille isännän seurassa, emäntä kun ehtii lähtemään virkaansa vielä aiemmin. On jokseenkin inhottavaa kiskoutua seiskalta ulos (puoli kahdeksan olisi sitten taas jo ihan sopiva aika) ja laahustaa metsään. Paitsi, jos kadulla sattuu olemaan rusakko istuksimassa! Kuten eilen. Siinä se keskellä tietä aamusumussa suorastaan ylevän näköisesti mutusteli voikukan lehteä etukäpälissään. Ei kylläkään kovin kauaa, sillä Sämpylä ja minä otimme narun mittaisen lähtökiihdytyksen kohti saalista, joka poistui etuoikealle pitkin loikin. Se taluttimien toisessä päässä roikkunut kaksijalkainen meinasi moisen nykäyksen jäljiltä oikopäätä palauttaa meidät sohvalle ja lähetä töihin. Onneksi osaan näyttää matelevalta ja nöyrältä piskiltä tarvittaessa; pikku maasuttelulla äijä oli valmis kiertämmän suon ja saimme aikaiseksi kolmen vartin aamulenkin. Lopun päivää aina virka-ajan loppuun pötköttelimme sitten sohvalla/nojatuolilla/lattialla ja odottelimme isäntää palaavaksi.
Kun typpi viimein kolisteli ovesta sisään, teimme Saimin kanssa kunnon tervehtimisseremoniat hiljaa istumisineen, ininöineen ja lopuksi naaman nuolemisineen. Sitten päästiin taas lenkille ja vielä lopuksi valoisaa aikaa (kyllä, yhdeksään asti oltiin ulkona) pihalle telmimään ja aurinkoa ottamaan...isäntä kun maalaili ikkunan pieliä ja räystäitä.

Kalmo juomakaveri suossa

Uhh. Aamulenkillä suolla juostessa tuli kuuma ja jano. Siksipä poikkesin juomaan erään suolampareen niemekkeeseen. Reunus oli ikävän pehmeä ja posahdin suohon jatkamaan latkimista. Janon sammutettuani yritin kipaista ylös montusta, mutta ei sieltä niin helposti ponnahdettukaan. Noo, pikkaisen lisää ruutia pyrkimyksiin ja pääsin ylös. Siinä rämpiessäni oli emäntä jo ehtinyt ihmettelemään tilann meinasi saada kohtauksen huomatessaan jo ponnettoman juomaseurani. Samaan läpeen oli näet juuttunut ja voimain puuteeseen sitten hukkunut kovasti whippettin näköinen koiraparka!
Kalmoa käytiin vielä illan suussa isännänkin kanssa tarkastamassa ja samalla isäntäväki levitti muille koirankuljettajille tietoa hukkuneesta koirasta. Saapa nähdä, löytääkö joku näin tiedoin kadonneen koiransa, aikaa tapahtumasta lienee kulunut jo hieman runsaammin, kalmo kun on nyt näkyvissä lähinnä suoveden poikkeuksellisen mataluuden vuoksi...

Kylävohveli

Tultiin eilen mökille iltapäivästä mulimaan ja saunomaan. Onneksi vesi oli vielä uimalämmintä ja aurinkokin paistoi...tai siis saunoessa ei enää aurinko paistanut, sillä silloin oli jo puoliyö...
Tänään aamulla käytiin ensin aamiaisella metsässä, samalla isäntäväki poimi tuokkosen mustikoita ja me Saimin kanssa reuhkasimme puskissa. Merkittävänä nähtävyytenä reissulla oli kanahaukkanen, joka kävi meitä tarkastelemassa ilmeisesti pupusaaliin toivossa. Ainahan sitä meikäläistä voi jänikseksi luulla!
Puolilta päivin saapuivat kummini pikku-perronsa Fridan kanssa kylään. Pallero oli muistanut olla ruoka-aikana kupilla, sillä se oli kasvanut kokoa toisen mokoman viime kerrasta. Ja vauhtikin oli kasvanut potenssiin, pian Nasusta saa kelpo remukaverin. Nytkin se jo uskalsi loikata laiturilta veteen ja kuistilta alas, luvatta tietysti!

Viimein taas kotosalla

Kyllä, pääsin taas vaihteeksi kotiin. Hommat Justuksen kanssa jäivät vain kesken, mutta oli kiva taas nähdä Sämpylä ja isäntäväki Keuruulla. Joo-o, Keuruulla, sillä olin matkaillut kasvattaja-Riitan työkaverin ja parin labbiksen kanssa Mikkelistä sinne. Paikka oli kuulemma sopivasti Tampereen ja Seinäjoen välissä ; ))
Lopulla kotimatkalla kipaisimme Saimin kanssa pikku lenkit pimeässä metsässä Vilppulassa ja sitten koisasimme kotiin asti. Siellä muonat kitaan, pikku iltakähinää ja sitten matrassille maata...

Helmi palautukseen

Kasvattaja-Riitta soitteli eilen ja sopi emännän kanssa Helmi-Orvokin palautuksesta. Helmi ja Justus kuulemma viettävät nuoren parin laatuaikaa keskenään ja koohottavat pitkin poikin mantuja kuin paita ja peppu. Mutta itse ASIA on jäänyt muun puuhastelun varjoon, kun Helmin juoksu ei oikein ole edistynytkään. Niinpä pikku narttu joutuu takaisin kotihoitoon ja odottelemaan hieman herraseuraa, vaan arvaahan sen, että juoksu edistyy parissa päivässä kriittiseen vaiheeseen ;)
Saimi, joka on kotosalla nyt ollut rouva ja kuningatar, joutuu siis jälleen kärsimään ylivilkkaasta "isosikostaan"...

Katsastuskonttorilla

Jaappanin ihmeen vuotuinen tarkastus liikennekäyttöön koitti tänään. Saimi ja sihteeri matkailivat lähikauppakeskukseen herra katsastusmiehen pakeille kuulemaan, että odotusaika olisimelkein tunti.
Käytimme tilaisuuden hyväksi ja suuntasimme tutkailemaan radan varren pupulaatiota. Sen verran voimakas oli pitkäkorvain tuoksu ratapenkoilla, että Saimi unohti perusteellisesti hillityn habituksensa ja kohelsi täydellä nelivedolla hajujen perässä valjaat (koetetaan säästellä turkin rippeitä) vinkuen. Isäntä, joka oli juuri teidottanut emännälle ihanan rauhallisesta ja vedosta vapaasta päivälenkistä, joutui roikkumaan aivan tosissaan jarruna köyden päässä. Onneksi nuuskinta ei jäänyt aivan tuloksettomaksi, vaan pääsimme oikein näköetäisyydelle kahdesta pitkäkorvasta. Molemmissa tapauksissa Saimi-veto kasvoi aivan äärimmilleen ja oli helppoa havaita, miksi neliveto voittaa kaksi-vedon.
Autokin tuli muutoin katsastettua hyväksytysti metsästysreissumme aikana...

Mustikkamaalla

Jo perjantai-iltana piipahdimme porukalla mustikkametsässä, tai itse asiassa kallioilla. Sen verran isoja mollukoita kalionkoloissa oli, että tänään aamulla varustauduttiin oikein reppu-aamiaisella ja suorittiin takaisin saman paikkaan. Saimi oli perjantaina reikkunut tiessään koko poiminnan ajan ja kun viimein saimme huudeltua sen paikalle palaili likka turkki märkänä ja kieli melkein maassa roikkuen takaisin. Tänään yritimme olla enempi haukkoja ja vahtia neiti-setteriä, jottei se pääsisi taas seilailemaan siellä täällä. Ensin alkuun vahdinta ja poiminta onnistuivatkin, mutta heti kun keskittyminen marjanpoimintaan ylitti koiranvahdinnan, Sämpylä katosi kaakkoon.

Palatessaan likka oli taas märkä ja perin uupunut. Niin uupunut, ettei sitten enää koko iltana häipyillyt minnekään. Kotona sitä ei äsken saanut edes ulos hädälle. Onkoos Helmi-Orvokki meidän perheen setteritoilailujen päämoottori? Tuntuu niin kovin rauhalliselta, kun asustelee edelleen Mikkelin nurkissa...

Kanoottipuuhia

Kyllä maalla on mukavaa...sanoi Saimi, kun pääsi meidän mukaamme melontareissulle. Yhden setterin kanssa aina pärjää, jopa meloessa, vaikka matkalla näimmekin ankkoja, lampaita, kurkia ja haikaroita. Niin ja tietysti muutama ihminenkin osui vesille yhtäaikaa. Saimi oli visusti varustettu oranssinpunaisiin pelastusliiveihinsä koko matkan ajan ja olihan niistä hyötyäkin...kanootin kanto- ja veto-osuuksilla hurtta oli helppo havaita, kun se yritti livahtaa nuuskimaan metsää omin neuvoin ;)

Niitä lampaita!

Ilmeisesti matkailu on äärimmäisen rasittavaa, sillä lopun päivän Saimi oli hiljaista likkaa ja lähinnä makoili rantaruohikossa...

Sinne jäi setteri Mikkeliin

Lienee paikallaan vaihtaa tässä kirjailussa persoonaa, sillä Helmi-Orvokki jäi nyt sitten Mikkeliin Justuksen morsiameksi.
Mitään kovasti odotettua ei tänään tapahtunut ja Hemppa jäi orpona tiirailemaan lähtijöiden perään...
Onneksi sentään sulhaskandidaatti oli oikea seuramies ja teki runsaasti Helmiä huvittavia vekkulitemppuja...pariskunta sentään näytti viihtyvän hyvin yhdessä ; )
Saimi palasi kaksijalkaisten matkassa tyytyväisenä kotiin ja valtasi nojatuolin unipaikaksi...

Matkaan lähdin...

Aamu venähti aiottua myöhäisemmäksi. Emäntä ja me setterit kun nukahdettiin liian sikeästi lattiamatrassillemme. Tämä miellyttävä symboottinen tapa meillä on joka aamu, kun isäntä on saanut lähdettyä virkaansa. Niinpä myös matkan teko Mikkeliin pääsi alkamaan aiotun aikataulun takapuolella. Emme ehtineet (Saimi, minä, emäntä ja Saimin kummisetä) paljon Pälkänettä pidemmälle kohti Mikkeliä, kun kasvattaja-Riitta jo soitteli ja tiedusteli sijaintiamme. Sillä kohtaa matkaa oli jäljellä enää 260km!! Eipä siis vielä massua, eikä muitakaan osia, kipristele jännityksestä ; ))

Kohtalon hetket lähestyvät...pian ollen entinen neitsyt

Emäntä ja kasvattaja-Riitta konsultoivat tänään innokkaasti minun ja Justuksen suhteen tiimoilta...matka Mikkeliin alkaa jo torstaina. On kuulemma viisasta olla "ajoissa" paikalla tutustumassa ylkään. Ja mistäs sen tarkan OIKEAN hetken ihmiset tietäisivät, ainakaan niin tarkkaan kuin minä;)
Juoksun huomaa hyvin ruokahalusta, mättöä menee (vaikka sitä ei sen enempää saakaan kuin aiemmin) melko rivakkaan tahtiin aina kipon kopsahtaessa kuonon eteen. Taistelupaino on nyt 23,5kg Sämpylän 25,5kg:a vastaan...

Motti silmäkulmassa ja muuta vauhdikasta

Aamusta piti lähteä mökille, vaan illasta sinne ehdittiin. Silpaisimme Saimin kanssa oikopäätä järveen juostuamme pikapyrähdyksen nuoren herran kanssa metsikössä. Saimin kummisetä innostui tapansa mukaan opettamaan meille ihmetemppuja, nyt siis järvessä. Ensin harjoiytelimme hyppäämään laiturin ja rannan väliin kepin perään. Emme aluksi uskaltaneet hypätä laiturilta veteen, mutta kun kiersimme kepin luo rannan kautta, huomasi Sämpylä sillä kohtaa olevan niin metalaa, että siitä pääsi hyppäämään laiturille...ja takaisin järveen. Otin saman tein mallia pikkusiskosta ja roiskaisin laiturilta vesiin ja hetken päästä jo järvenkin puolelle.
Hetkisen kuluttua rantaan meloi sorsapoikue (jo isoja ja lentokykyisiä) ja Saimi hyppäsi laiturilta järveen pelottaen ne kauemmas. Minä taas lähdin rannasta, mutta hyvää vauhtia, ja painelin monta kymmentä metriä järvelle siipiniekkojen perässä. Itse asiassa niin pitkälle, että isäntä jo kutsui minut takaisin!
Seuraavaksi rannassa pöyhiessäni satuin tunkemaan naamani liian lähelle ampiaista ja niin napsahti muistutuspiikki silmäkulmaani. Sämpylän kummisetä huomasi oudosti roikkuvan silmäkulmani ja niin jouduin kylmähoidon ja vielä kasvattaja/eläinlääkäri -konsultoinnin ohjeistamalle kyypakkauskuurille...puhelun aikana emäntä sai vielä pettymyksekseen kuulla, ettei saa kasvattaa mahdollisia pentujani meillä kotona, vaan minä nappulat viettäisimme pentuajan Riitan hoteissa. Katsomassa kyllä saisi käydä...Samalla Saimi otti ja häipyi jonnekin takavasemmalle, se poistuminen huomattiin vasta hetken kuluttua ja lopulta perään pantiin posse. Minut taas teljettiin siksi aikaa sisälle lepäämään. Etsintäpartio viipyi metsässä hyvän aikaa ennen kuin isäntä äkkäsi karkurin bokserilasta asti. Saimi oli kipittänyt sinne "leikkimään" bokserijäpikkään luo, eikä meinannut lainkaan lähteä kotiin. Onneksi likka oli pitänyt menomatkallaan niin hyvää vauhtia, että jalkojen jäljet näkyivät tien pinnassa ja niin suunta oli helppoa arvata, kun viimein oikealle tielle eksyi.
Nyt viimein makaamme mökkisängyssä rennon rapeasti, ulkona sataa kaatamalla ja taitavat salamatkin välähdellä. Emäntä on jossain ulkona lauhtumassa päivän rasituksista, samoin Saimin kummisetä...taitavat kastua!

Takalaita auki

...näin totesi emäntä ja osoitti minulle läikkää makuuksissani. Lipaisin alkaneesta juoksustani kielivän läikän heti pois, mutta siitä huolimatta alkoi aika kuhina. Kasvattaja-Riitta laitettiin hälytystilaan ja ahterini tarkkailu sen kuin kiihtyi...taitavat olla tosissaan lisäännyttämiseni suhteen.
Onneksi tässä menee vielä muutama päivä kaikessa rauhassa ennen kuin miehelä kutsuu. Aikas jännää kuitenkin!
Juhlan kunniaksi pääsimme kunnon lenkille Horhaan. Saimme paukuttaa edes takaisin ns. kilpa-vitosen kurun reunoja ja tapasimme matkalla Lapinkoiran ja Bernin, joille Saimin kanssa uhrasimme muutaman haukahduksen ja kevyen nuuskutuksen. Parin tunnin kiepillä sai massunsa pelaamaan ja kunnon lämmöt päälle. Ruokakin maistui kotona hetken läähätyksen ja pikaisten nokkaunien jälkeen.
Todettakoon tähän saumaan, että punnituksessa painoni oli edelleen tasan sama Sämpylän kanssa, mutta kiloja oli tullut yksi lisää, eli molemmat 24,5kg...onpahan sitten ainakin pari kiloa hukata raskauden alttarille ;)

Juoksua odotellessa

Onkohan emännällä suuriakin toiveita meikäläisen monistumisesta? Se kun tarkastelee mun perääni huolestuttavan usein ja kirjailee kasvattajan puhelinnumeroita pitkin ja poikin taloa lapuille muistiin. Hyvä ettei ole omistanut yhtä kännyä vain ja ainoastaan Riitan numerolle ; )
Emännän huomiot tulevasta juoksusta tuntuvat kyllä olevan ihan oikeita, se kun on huomannut poikien lisääntyneen kiinnostuksen, Saimin lisääntyneen häiriköinnin (turhaa perän nuuskintaa), lisääntyneen paapomisen tarpeeni ja omituisen kiinnostuksen pentukoiriin...lähestyy