Tsekkiläistä olutta saunanparvessa ja raketteja pihalla

Uudenvuoden aaton huomasi jo iltapäivästä. Raketit alkoivat paukkua joka puolella ja Helmi-Orvokki yritti saada selville missä kulloinkin jysähteli. Seitsemän aikaan setterityttö piipahti iltapisulla ja silloin oli jo melkoinen tulitus käynnissä. Jytke hermostutti vain hieman, eikä ainakaan aiheuttanut ylivoimaisia ongelmia. Kahdeksan korvissa isäntäväki ja Helmi-Orvokki menivät saunaan, Helmi ekaa kertaa. Löyly maittoi Helmille varsin pitkään, olletikin, kun parvessa oli kuupassa tarjolla tsekkiläistä olutta (vain hieman) juotavaksi. Saunan jälkeen isäntäväki ryhtyi napostelemaan juustoa viinin kera vuoden vaihdetta odotellen Helmin nukkuessa sohvalla, isompaan jyskeeseen välillä havahtuen. Saapa katsoa, käykö puolenyön pommitus kovastikin Helmin voimille...

Yksin jäänyt

Tänään klo 12.30 oli Melli-setterille varattu eläinlääkäristä viimeinen käynti. Mellin pitkäaikainen eläinlääkäri sekä vastaanoton rouva pitivät isäntäväelle ja Helmin kummisedälle ensin puolen tunnin sielunhoitosession, jonka aikana Melli nuuski hoitohuoneen ja odotteli, mitä tuleman piti. Sitten rauhoitusnukutus ja lopulliset annokset. Mellin sydän lakkasi lyömästä kello 13.01 ja niin Helmi-Orvokki jäi perheen ainoaksi setteriksi. Helmi odotteli autossa lääkärireissun ajan ja sen jälkeen lähdimme Näsijärven rantaan "muistokävelylle". Helmi hyökkäsi saman tein sutena ensimmäisen näkemänsä myyrän kimppuun ja yritti vielä sen perään veneaitaukseenkin aidan ali. Valjaista nyhtämällä Helmi saatiin pois aidan alta ja toimitetuksi ennen pitkää piipahtamaan koira-aitaukseen peuhaamaan toisten koirien kanssa. Helmi-Orvokki osoittutui kunnon setteriksi olemalla hieman närkästynyt aitauksen poikien ylenpalttiseen lähentelyyn, joten vierailu aitaneliöön jäi varsin lyhyeksi. Kaupan kautta menimme sitten kotiin lopettamaan vuotta 2008 ja Helmi harjoittelemaan koirana yksin kotona oloa...

Statistiikkaa puolivuotiaasta

Helmi-Orvokin puolivuotissyntymäpäivä oli tänään. Aamupuntarointi osoitti painoksi 16,5 kg ja säkäkorkeudeksi saatiin mitattua 52,7 cm. Juhlapäivän kunniaksi tehtiin kauniin aurinkoisessa pakkassäässä lenkki pitkin harjua ja lago di Tohlopin ympäri. Järven ympäryksen kävelytiellä päivänsankari joutui valitettavasti olemaan kytkettynä. Matkaseuraksi saimme puolivälin jälkeen naapurin pariskunnan, jonka kanssa köysikulkukin sujui kohtuulisesti kotiin asti.

Aamutoimissa

Lauantaiaamuna heti juniorin lähdettyä Ruotsin matkalleen kello puoli kuusi Helmi-Orvokki halusi aamutoimilleen. Isäntä avasi piskille oven ja löntysteli perässä pihalle saappaissa, untuvatakissa ja pyjamahousuissa. Piha oli täynnä jäniksenjälkiä, eikä koiraa näkynyt missään. Korvat höröllään isäntä kuunteli missähän Helmi mahtoi kuljeksia, vaan ei kuullut mitään, saati nähnyt. Kotikadun kävely päästä päähän ei auttanut havaintoihin asti, eikä vieno viheltelykään. Karjumaankaan ei kehdannut ryhtyä. Vartin odottelun jälkeen Helmi pölähti näkösälle ja yritti jatkaa matkaansa toisen naapurin pihaan kuono maassa. Isäntä mölähti sen verran voimallisen kutsuhuudon, että Helmi oikaisi vauhdista naapurin maasturin alle. Kutsuetäisyys jäi nyt niin pieneksi, että aidan takaa maaniteltaessa Helmi tuli ryömien isännän luo. Pikkusetteri tuoksahti epäilyttävästi orgaanisille jätteille, eli oli vaarmaankin käynyt jäniksenajon ohessa tutustumassa alanaapurimme biologisiin lannoitetuotteisiin. Siispä naru kaulaan ja varsin säyseä Helmi suihkuun ja vaahdotettavaksi. Kuivauksen jälkeen painuimme jatkamaan uniamme. Mitä tästä opimme oli se, että vapaa vauvakoira-aika on ohi. Metsästyskoiran aamulenkit tapahtuvat vastedes valvonnassa taluttimen päässä. Lisäksi luoksetuloharjoituksia vaihtelevissa oloissa on jatkettava.

HYVÄÄ Tapaninpäivää

Vaan ei Helmi-kelmillä. Aamulla oli aivan välttämätöntä tunkea emännän perässä suihkuhuoneeseen. Ajoitus oli vain hieman pielessä ja niin kuono jäi sulkeutuvan oven väliin vinkaisun verran, eli ei onneksi vakavia vahinkoja. Sitten puolen päivän aikaan joulumatkalaisten tavarat olivat pakatut autoon ja Helmikin nostettiin Mellin seuraksi kaadetulle selkänojalle. Ja katso, Melli haukkasi kiinni Helmin ylähuuleen. Vauriot: yksi vinkaisu. Illalla juniori hyppyytti Helmiä luun perässä pitkin alakertaa ja yllättäen Helmin hyppy kääntyi yläkuolokohdassaan selälleen. Matka maahan tapahtui siinä asennossa, joten siinä keuhkot tyhjenivät ja vauhti loppui. Hieman myöhemmin luumurahkan teon ollessa työn alla, Helmi ennätti salavihkaa tuuppaamaan puntun pöydältä ja lipoi ennen kiinnijäämistään aimo mällin rahkaa...jos toivoa saa, niin tässä saisivat olla päivän "tapahtumat".

Hyvää ja rauhallista joulua!

Helmi-Orvokki, Melli ja isäntäväki toivottavat hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Varhainen jouluaatto

Aamuherätys Klaukkalassa klo 8:30 oli tavanomainen, Helmi ponnasi naamaa nuolemaan ulospääsykaipuussaan. Emäntä kävi toimittamassa molemmat piskit tulostustustoimeen, sillä välin isäntä komisti itseään. Helmin kummisetä ja kummitäti olivat tulossa joululahjojen jakoon Jussin kanssa jo tänään. Hieman totutusta poiketen aloitimme joululahjojen avauksen jo aamuyhdeltätoista. Melli 16 vuoden joulukokemuksellaan tiesi heti, mistä oli kyse ja alkoi repiä riemukkaasti pakettejansa auki. Helmi-Orvokki osasi avata avittamatta suuren luun sisältävän paketin, mutta siitä eteenpäin täytyi hieman katsoa Melliltä (ihan oikeasti katsoa) mallia. Taisi emäntäkin hieman auttaa joulunoviisia pakettien avaamisessa. Helmin päivälenkki suuntautui pikkutuiskussa paikalliselle vuorelle, myyränmetsästykseen näemmä, suuren metsästäjän poissaanti pikkuelukoiden kimpusta olikin tosi vaikeaa. Isännän töihin lähtiessä talon oikea emäntäkin saapui USAsta tuomaan kesävarusteitaan kotiinsa matkallaan vanhempiensa luo joulunviettoon...

Joulun viettoon pois kotoa

Isännän joulutyövuorot pistivät perheen joulusuunnitelmat uusiksi ja ruoat koirien kera pakattiin autoon suuntana Klaukkala. Setteripari koisi koko matkan tyynenä, mitä nyt rouva piti kättään Helmin päällä rauhoituskapulana...tällä kertaa jopa tarpeettomasti? Helmi kotiutui jo kolmatta kertaa käymäänsä paikkaan nopsasti, mutta Melli-mummo oli yhtä hukassa kuin edellisellä kerralla ja eksyi heti, jos joutui narutta kedolle pissimatkalle. 

"Joulusaunassa" mökillä

Tai eihän Helmi-Orvokki saunassa ollut, mutta olihan mökillä isäntäväen kanssa. Saunanlämmityksen lomassa kävimme lumettomassa maastossa pienellä retkellä. Vuoden pimeimpänä päivänä ei synkässä kuusikorvessa juuri päivä kumottanut ja tunnelma oli vahvanvihreän alussammaleen päällä kävellessä taianomainen. Helmistä taikuus oli kaukana, kirsu vipattaen se juoksi eri hajujen perässä huimaa vauhtia edes takaisin. Hirviä ja susia ei onneksi tällä kertaa jäänyt kierrokseen.
Helmi-Orvokki kastui märässä metsässä läpi, niinpä piski pääsi pyyhkeen käytön jälkeen kuivattelemaan isännän syliin sohvaan ja se jos mikä oli vikatikki ajatellen Helmin sohvan käyttöastetta tulevina aikoina. Ja jatkoa seurasi; mökillä meillä oli matkassa jouluruokia, joista annoimme tavan mukaan Mellille maistiaisia ja Helmikö olisi jäänyt vapaaehtoisesti ilman, kun ruokaa jaettiin. Ankaran koulutuksen tuloksena isäntäväellä on nyt siis setterinalku, joka tykkää juoksennella vapaana metsässä, kuivatella sohvassa ja syödä jouluruokia.

Ompun kanssa metsäretkellä

Emännän veli soitteli aamusta ja tilasi metsäretken Helmin kanssa. Eno toi mukanaan tyttärensä Ompun, joka on aiemmin hieman vierastanut Helmiä. Helmi-mysö (mysö=väkisin syliin sattumanvaraisissa asennoissa tunkevan koira) tunki heti Ompun kimppuun ja pikku totuttelun jälkeen lapset alkoivat ymmärtää toisiaan. Sitten lähdimme harjuun kävelylle. Lunta tai oikeammin loskaa oli maassa sen verran, että jos tuli tarve istua kedolle niin takamus kastui. Taarustimme polkuja pitkin harjun etelärinteeseen, jossa oli tosi jyrkkä alamäki täynnä puolukanvarpuja ja neulasia...eikä siis lunta. Siellä Omppu heitteli käpyjä ja keppejä Helmille alamäkeen ja Helmi juoksi ylös alas edestakaisin kieli suusta roikkuen (itse asiassa ensimmäinen kerta kun näimme Helmin huohottavan kieli suusta pihalla). Kotiin päin lopulta kuljettaessa Helmi juoksi siksakkia edellä ja Omppu yritti pysyä perässä. Loppumatkan Helmi kulki hihnassa ja Omppu halusi pidellä siitä päästä kiinni, välillä oli kyllä isäntä iskunvaimentimena. Muistelimme emännän kanssa, että meidän nuorimmaisempi oli juuri Ompun ikäinen, kun Melli-mummo tuli perheeseen. Saapa katsoa saadaanko pikkuneidistä koiranvahti tulevaisuudessa.

Kadonnutta valoa etsimässä

Päivän ulkoilulenkki isännän ja Helmi-Orvoin kanssa tehtiin Tohlopin suolle. Viiden asteen lämpö oli sulattanut maanpinnan mustaksi mössöksi parin sentin vahvuudelta, mutta sen alta maa oli vielä jäässä. Pintakura liimaantui Helmi turkkiin mustaten piskin melkein korvia myöten. Valoa oli kello 14.30 sen verran, että metsässä juuri eteensä näki ja vettä tihuutti taivaalta luoden aivan erinomaiset olot koiran kanssa ulkoiluun. Sepä ei Helmiä haitannut; jänisten jäljet nuuskittiin tarkoin ja rantasorsat peloteltiin kauemmas. Turpeet vain sinkoilivat metsässä muuten vain kaarestettaessa. Vajaassa tunnissa ulkoilupariskunta oli märkä ja Helmi sen verran likainen, että suihku odotti ennen kuin päästiin morjestamaan kylään tulleita tuttuja.

Eläinlääkärissä jälleen...Mellin kanssa

Mellin korvat tulehtuivat yllättäen viikolla ja emäntä tilasi sille lääkärin. Koska matka oli sopivan kestoinen Helmin harjoitella automatkailua, otettiin se mukaan. Helmi pääsi piipahtamaan myös lääkärin odotushuoneeseen. Olisi luullut piskin olevan edes hieman peloissaan lääkärivisiitistä edellisviikkoisen hammasoperaation jälkeen, mutta muut potilaat, vastaanottovirkailija ja lääkäri ainakin tervehdittin iloisesti ilman häivettäkään arkailusta. Melli kävi tarkastuksessaan ja tuli takaisin kyynelehtivän emännän kanssa, lääkäri oli korvien lisäksi tutkaillut alaleuan alle ilmaantunutta möhkyrää ja todennut sen olevan pahanlaatuinen kasvain. Oli mokoma esittänyt viimeistä eläinlääkärikäyntiä heti vuodenvaihteen jälkeen...katsotaan.

Helmi-Orvokin maanantaimittaukset

Maanantaiaamun rutiinien mukaisesti Helmi punnittiin isännän kanssa ja vähennyslaskun jälkeen painoksi saatiin 15 kg, säkäkorkeusmittari taas näytti 51,5 cm. Kiloja ei siis ole tullut lisää niin paljoa, että ihmisvaa'an tarkkuus olisi riittänyt sen mittaamiseen, mutta korkeus oli kasvanut peräti sentillä. Tässäkin tietysti täytyy olla mittaustarkkuuden takia hieman varauksellinen.

Raaka taklaus

Päivän aamulenkille lähdettäessä kokoonpanolla isäntä, Melli ja Helmi-Orvokki saimme heti portilta tuta, että yöllä oli ollut pakkasta. Vetinen tienpinta oli peilijäässä ja koska kotikatumme kuuluu 3. kunnossapitoluokkaan (vaatii esim. ennen aurausta 16 cm puhdasta! uutta lunta), sitä ei vielä ollut hiekoitettu. Helmi kyllä selvisi mukavasti, mutta Melli vanhana jäykkiksenä ei oikein innostunut tielläkulusta. Koska isäntä oli siinä taluttimien keskipisteessä toisen vetäessä ja toisen jarruttaessa oli hänkin purjeessa liukkaalla. Pikaisten hätätoimitusten jälkeen isäntä päästi molemmat koirat irti selviämään omin voimin kotiin. Melli lähti varovasti mönkimään takaisin, kun taas Helmi singahti täyttä vauhtia naapurin pihaan ja sieltä takaisin tielle ja suoraan päin Melliä! Helmistä kuului pieni vingahdus, mutta Melli kaatui rojahtamalla katuun kalauttaen päänsä jäähän niin, että isäntä luuli jo enkelikellojen soivan. Helmi ponnahti samantein ylös ja kaaresti kotiin. Melli sen sijaan kaipasi pientä rauhottelua ja nostoapua. Onneksi Melliä ei sittenkään tainnut sattua, ainakin se käveli lopun matkaa reippaasti, mutta varovasti, kotiin ja oli heti jonottamassa ruokaa.

Berni, kaksi kissaa ja kania

Helmi-Orvokin ilta huipentui lauantaina jouluvierailuun ystäväperheen kotiin. Isäntäväki päätti ottaa Helmin matkaan, jotta hän voisi tutustua tuttavien kaksi ja puolivuotiaaseen Bernin paimenkoiraan Pampiin. Pampi on iso berninartuksi ja Helmin rinnalla "valtaisa", mutta Helmi sovelsi Pampiinkin alistuvaa hyökkäystaktiikkaansa; pehva maahan, täysiä kohti ja ankaraa hännänheilutusta ja naaman nuolentaa. Siinä isokin koira peruuttaa moista hellyysaaltoa, no, itse tutustuminen sujui ihan mukavasti ja tuttavaperheenkin jäsenet tulivat nuoltua ja mielisteltyä asianmukaisesti. Sitten seurasikin vaativampi rasti, eli perheen kaksi kissaa. Nuorempi niistä paineli onneksi turvaan sohvan alle, eikä suostunut lähempään kanssakäymiseen. Vanhempi, Tikru, sen sijaan pomppasi piirongin päälle ihmettelemään pikkupiskiä. Helmi nousi kahdelle jalalle vasten piironkia monta kertaa ja yritti päästä nuuskimaan tarkemmin Tikrua, mutta me kaksijalkaiset yritimme hieman estellä innokkainta hössötystä kynsivaaran takia. Kun kissat oli tutkittu olivat vuorossa kanit. Onneksi ne olivat visusti tiheässä häkissä, sillä kun Helmi äkkäsi Pörrin ja Söpön ja tunnisti ne jäniksentapaisiksi ei sitä meinannut saada pysymään häkin ulkopuolella. Pahoja tapojakin Helmi pääsi oppimaan, kun perheen pojat tarjoilivat hippiäiselle juustonaksuja, jotka muuten näyttivät olevan erinomaisen hyviä.

Sunnuntaiaamuna kaksijalkaiset saivatkin sitten nukkua aina puoli kahteentoista asti...noo, kävihän Helmi sentään pikapisulla seitsemältä. 

Karu aamuherätys

Varhain lauantaiaamuna (klo 4.55) oli isännän aamuherätys. Kaupungin julkinen liikenne oli valitettavasti poistanut aikataulustaan juuri sen vuoron, jolla työhönlähtijä normaalisti siirtyi rautatieasemalle. Niinpä emäntä päätti avittaa miestä mäessä ja viedä autolla asemalle. Se taas tarkoitti aina ja joka paikkaan tunkevalle Helmi-Orvokille makeiden aamu-unien jatkoksi iljettävää automatkaa. Siis emäntä unenpöpperöisenä ajamaan ja isäntä Helmin kanssa takapenkille. Helmi ei ole oikein vieläkään tottunut autoiluun, ja aamumatkailu näytti olevan vielä normaaliakin tuskaisampaa. Helmi-Orvokki pyöri hermostuneesti ympyrää, roiskutti kuolaa takapenkille ja vaati isännän alituista vahtimista, ettei olisi ponkaissut kuskin niskaan. No, isäntä lähti asemalla junaan ja Helmi jäi emännän kanssa autoon ja pari lähti matkailemaan takaisin kotiin...kuinkahan se onnistui?

Matka Päivölään

Aloitimme päivän reippaasti matkailemalla emännän työtehtäviin Valkeakosken Päivölään. Emäntä painui yhdeksäksi hommiinsa ja lupasi olla takaisin yhdentoista jälkeen. Maassa oli sopivasti lunta ja keli nollassa kun Helmi-Orvokin kanssa tarvoimme isolle peltoaukealle ulkoilemaan. "Taluttajan" käden nivelien säästämiseksi Helmi pääsi vapaaksi ja alkoi heti skannata peltoa. Jäniksen-, rusakon- ja myyränjälkiä sekä hajuja oli tarjolla niin runsaasti, että Helmi juoksi itsensä lumipaakkuiseksi, märäksi ja väsyneeksi vajaassa tunnissa. Isännän vanhat -kulje omia polkujasi-kengät ja farkunlahkeet kastuivat samassa tahdissa, joten jouduimme vetäytymään autoon huoltotauolle (Helmi on hyvä kädenlämmitin). Kun olimme hieman kuivuneet ja saaneet auton lasit höyryyntymään umpeen emäntä jo tulikin ja lähdimme ajelemaan kotiinpäin...siinäpä sitä työmatkailua.

Hammaslääkärissä

Eilen maanantaina emäntä tiedusteli gekkoa eläinlääkärille näyttäessään, koska Helmin ylämaitokulmahampaiden täytyisi olla poissa. Kuulemma silloin, kun rautahammas on puolet maitohampaan pituudesta esillä. Siispä tarkastimme Helmin tilanteen ja jouduimmekin samantein tilaamaan lääkärin, koska mittapituus oli täyttynyt ja maitohampaat eivät käsipelissä edes heiluneet. Isäntä kuskasi räntäsateessa kaupungin halki Helmi-Orvokin kantapaikkaan Etelä-Tampereen eläinklinikalle operoitavaksi. Ensin punnittiin ja havaittiin Helmi kuuden tunnin paaston jälkeen 15,7 kg:n painoiseksi.  Sitten Helmi pinkoi intoa piukassa operointihuoneeseen ja sai siellä rauhoittavan piikin. Luultavasti noin viidessä minuutissa koira oli kanttuvei ja pääsi/joutui pöydälle hampaiden irroitukseen. Lääkäri kaiveli yläkulmurit irti ja isäntä harjoitteli tulevan hammaslääkärin lähisukulaisena olemista, eli katseli toimituksen. Hieman verisen homman jälkeen Helmi pääsi peiton alle heräilemään ja puolen tunnin kuluttua (taas noin) pääsimmekin lähtemään kotiin. Saapa katsoa, kuinka innokas Helmi-Orvokki on seuraavalla eläinlääkärikerralla. Kotimatka meni hiljaisesti viltin sisällä ja sama vauhdittomuus jatkui kotona aina kuuteen (neljä tuntia heräämisestä) asti, jolloin ruoka alkoi maistua. Kun emäntä vei Helmin ja Mellin pihalle kahdeksan aikaan, Helmi tempoi jo tavoilleen uskollisena jokaisen rusakonhajun perään. Tarkastelimme ulkoilun jälkeen ikeniä ja ne näyttivät jo aivan kuin mitään ei olisi tehtykään!

Kuvassa Helmi-Orvokki on juuri lähdössä kotiin lääkäristä...väsyttää

Hirven jäljillä ja paljon vieraita

Aamu tuskin valkeni maalla ennen kuin jo lähdimme Helmi-Orvokin kanssa lenkille järven toiseen päähän. Rämmimme kynnetyn, mutta onneksi jäätyneen, pellon yli Helmin singahdellessa edestakaisin eri hajujen perässä. Pellon toisella puolella Helmi äkkäsi tuoreet hirven jäljet, joita se olisi innokkaasti lähtenyt seuraamaan. Emännällä ja isännällä oli taas toiset toiveet ja niin kiersimme metsän reunaa hieman toista kautta. Osuimme kuitenkin uudestaan jäljille jonkin matkan päästä ja totesimme niiden olevan aivan tuoreet. Helmi seurasi suden lailla yhä freesimpiä hirven sorkan painalluksia ja isäntäväellä alkoi olla pupu pöksyssä, kun tuo puukkokin oli unohtunut mökille. Millä sitä nyt päästäisi hirvestä ilmat? Niin sitten houkuttelimme Helmin pois jäljiltä puoliväkisin, olihan meillä sitä paitsi kiire kotiin järjestämään perheen nuoren herran 20v-juhlia.

Kotosalla saimme kaiken sopivasti kuntoon ennen ensimmäisiä vieraita. Helmi joutui isännän sylissäpitämäksi tulijoiden lapatessa vuorollaan peremmälle. Siitä huolimatta haukku oli tuimaa ja murina väkevää. Isomman hermostumisen laannuttua Helmi pääsi seikkailemaan vieraiden sekaan ja tottuikin varsin pian väenpaljouteen. Pikku Oonakin tuli kylään ja pienen molemminpuolisen totuttelun jälkeen Oona auttoi emäntää leikkaamaan Helmin kynnet ja osallistui ulkoilutukseenkin innokkaasti. Vieraiden lopulta lähdettyä Helmi-Orvokille maistui ruoka ja uni...raskas päivä.

Evakossa mökillä

Perheen nuorella herralla oli varaus kotiin syntymäpäiväjuhlien pitämiseksi, joten lähdimme maalle evakkoon. Pakkasimme puolet omaisuudesta, eli paljon vaatteita ja ruokaa sekä koirat mukaamme ja lähdimme varhain aamulla pikkupakkasessa lämmittämään kylmää ja kosteaa kesämökkiä. Heti kun saimme pesän palamaan, aamiaisen syötyä ja Mellin paketoitua nukkumaan lähdimme Helmi-Orvokin kanssa tutustumaan lähiseutuun. Vaelsimme metsän ja suon poikki pikkulumessa mökkimme lähellä kasvaville jättihaavoille. Huomaa kyllä, että Irlannissa ei sada lunta, koska puna-valkoinen setteri häviää osin lumiseen, osin lumettomaan maastoon lähes täysin...vai olisiko sen vuoksi aikanaan kehitetty punainen setteri? Helmi löysi jälkiä metsästä niin, että kohelo vauhti ja tanakat seisonnat seurasivat toisiaan ja isäntäväki myhäili tyytyväisenä nuoruuden intoa ja voimaa seuratessaan. Parhaimmillaan ehdimme jo peurankin lähijäljille, onneksi elukkaparka ehti meitä jotenkin väistämään ennen kuin Helmi ehti sitä raatelemaan ; ) Mökillä ryhdyimme nostamaan vesiin jäänyttä laituria ilman koiria, sillä järvi oli huonossa jäässä, emmekä halunneet oikopäätä hukuttaa koiria (lue: Helmiä). Varmuuden vuoksi rikoimme jään rannasta laiturioperaation jälkeen ennen kuin päästimme Helmin ulos; ja katso, sinne järveenhän Helmi paineli mahaansa myöten heti kun vain pääsi, eikä muuten kastumisestaan huolimatta palellut lainkaan. Siis luultavasti. Ruoka kyllä maittoi päivän askareiden jälkeen.

Radanylitystä ja taas myyränkoloja

Vaihteeksi oli hieman kuivempi päivä, joten päätimme Helmin, emännän, isännän ja kummisedän kanssa tehdä kauppareissun Lielahteen pidemmän kautta. Suuntasimme Epilän kaasuvoimalalle harjua pitkin. Helmi-Orvokki singahteli tapansa mukaisesti kaikkien tarjolla olevien hajujen perässä siksakkia ja isäntä arveli Helmin jo kykenevän melkein puoleen oikean setterin vauhdista, taisi jo ajoittain ylittää kolmenkymmenen tuntikilometrin nopeuden. Harjun päässä Helmi joutui narun päähän ja siten porukkamme piti loikkia Vaasan radan poikki. Ilmeisesti vanha ylityspaikkamme (muutaman muunkin) oli tullut ratahallinnon tietoon, koska nyt kulku estyi panssariaidalla. Onneksi puulaaki on edelleen vähävarainen (vrt. ratojen kunto) tai pihi, sillä aita loppui heti 50m päähän ja pääsimme kiskoista yli Helmi kainalossa. Kipaisimme valokuvausliikkeeseen tilaamaan joulukorttikuvia, joiden päähenkilönä esiintyy yllättäen nuori puna-valkoinen irlannisetteri Helmi-Orvokki. Sitten kävelimme Gigantille jouluostoksille, emäntä jäi Helmin kanssa onneksi ulkopuolelle odottamaan, ei ainakaan tarvinnut ostaa puolta kauppaa rikkinäisiä telkkareita ; ) Hankintojen jälkeen emäntä hyppäsi bussiin ja isäntä ja kummisetä lähtivät Helmin kanssa kohti kotia. Matka sujui varsin hitaasti satojen lumen alta paljastuneiden myyränkolojen ja niistä leijuvien hajujen vuoksi. Viisikuinen setteri on melkoinen voimanpesä halutessaan aivan eri suuntaan kuin kaksijalkaiset, taas sai vetää aivan tosissaan, ettei olisi tullut myyränkolon murskajaisia metrin välein.

Ymmärrystä

Helmi-Orvokin sekä isäntäväen henkinen kasvu on viimein noussut ylemmälle tasolle. Helmi ilmaisi aamusella ja iltapäivästä tarpeensa päästä ulos niin selkeästi vinkuen, että emäntä tiesi toden olevan kyseessä ja päästi jo nuoreksi neidiksi kasvaneen setterin pihalle lirulle. Muutoinkin emännän ja Helmi-Orvokin päiväulkoilu sujui yhteistyön merkeissä ruokatunnin mittaisella maastolenkillä, vauhti pysyi sopivana ja luoksetulokin luonnistui. Alaleuan toinenkin maitokulmahammas saatiin irti.

Maanataistatistiikkaa

Joulukuun alun maanantaimittaus antoi Helmi-Orvokille painoa 15 kg ja säkäkorkeutta 50,5 cm. Pientä kasvua siis pikkuhiljaa. Maitokulmahampaista kolme kappaletta on vielä niin lujassa, ettei niitä saanut irti aivan nyppäisemällä, joten ne saavat vielä hetken olla paikallaan.

Haaksen nostoa ja myyriä

Hälyttävien tietojen perusteella tiesimme lähteä emännän veljen mökille pelastamaan soutuvenettä. Helmi-Orvokki lähti tietysti mukaan nauttimaan räntäsateesta ja vuoden viimeisistä joutsenista ja tietysti myyristä! Vesi oli sen verran kylmää, ettei Helmi sentään uimaan poikennut, mutta matkaili laituristyroxin päällä vesillä. Vaikka vesipuuhissa ja räntäsateessa hieman kastuikin, niin onneksi myyriä löytyi heiteltäväksi asti, Helmi taitaa olla oppinut kissoilta metsästystekniikan... Puheet myyrävuodesta eivät todellakaan ole liioiteltuja. Veneenpelastuksen jälkeen siirryimme omalle mökille. Helmi ei tapansa mukaan oikein hinkunut autoon, joten ajoimme hiljalleen autolla edellä/perässä muutaman sata metriä, kun piski mietti tullako kyytiin vaiko ei. Ilmeisesti olo oli kuitenkin jo niin kylmä, että kyyti pyyhkeen sisällä kelpasi melko pian. Omalla mökillä Helmi ja perheen nuorimies sitten riehuivat lumipallojen kanssa niin, että kotiinlähtö autolla sopi jo Helmillekin samaan aikaan meidän kanssamme ja kotona ruoka kelpasi ja uni maittoi.

Marraskuun kynttilän lasku ja tuho

Viisikuinen Helmi-setteri (juhlapäivä eilen, perjantaina, vietettiin lähimpien ystävien kanssa metsässä) ei päässyt ottamaa osaa emännän sedän 80-vuotisjuhliin, vaan joutui jäämään kotosalle ja paitsi kakku- ja kaffitarjoilua. Siitä hyvästä Helmi päätti nykäistä Marraskuun kynttilän kukkaruukun lattialle kuistin ikkunalaudalta. Kotiin tullessamme kuistilla oli hävityksen kauhistus ja kaksi setteriä nautiskeli kukkamullasta sotketulla pedillään. Siinäpä sitten isäntäväki sai ryhtyä siivouspuuhiin juhlatamineissaan. Olisikohan tarpeen sijoitella kukat ja viherkasvit vielä uudelleen?

Hampaanvaihtoviikko

Mennäviikolla Helmi-Orvokilta alkoivat putoilla poskihampaat, emäntä saa niistä varmaan pian kaulanauhan. Torstaina eli eilen Helmi näytti jo ihan hailta, kun sillä oli kahdeksan kulmahammasta. Maitokulmurit sojottivat ulkopuolella ja hirveän kokoiset rautahampaat puskivat sisäpuolelta.
Isäntä sai muuten e-postia toiselta tamperelaiselta kaksivärisetterin omistajalta. Ennakkosovimme yhteistä lenkkeilyä/riehuntaa itäpuolella kaupunkia tahi Näsin jäällä, jos sellaista vielä tulee.
Tänään emännän kaveri piipahti kylässä. Kaverin jo edesmennyt groeneldael-belgi Anki oli Mellin ikätovereita ja siksipä Melli heti "rynnisti" rapsutettavaksi. Tunkeilijalle oli siis annettu hyväksyvä sertifikaatti, joten Helmi-Orvokkikin hyväksyi tulijan heti. Onneksi, sillä kaveri osasi irroittaa Helmiltä poikittain menneen maitokulmahampaan empimättä, toisin kuin emäntä.
Pimeän tullen lähdimme autolla Lielahteen ostoksille (olihan ÄLÄ OSTA MITÄÄN -päivä). Otimme Helmin harjoituksen vuoksi matkaan ja saimme siten onnistuneesti esiteltyä sen sekä isännän parturille, että kenkäkaupan Piki-terrierille ja sen isäntäväelle, eli kauppiasparille. Hyvä etteivät kenkähyllyt saaneet kyytiä tutustumisen tuoksinassa.
PS. Hirvi on korjauspajalla, sarvi irti (kts. 13.11.)

Maanantain tilastoja

Tavalliseen tapaan maanantaina Helmi-Orvokki joutui vaakaan ja mittausten uhriksi. Samalla kynnet leikattiin ja hampaat laskettiin. Painoa oli vaa'alla isäntä - Helmi -menetelmällä punnittuna 14,5 kg. Säkäkorkeus isäntä-emäntä-Helmi-lyijykynä -menetelmällä + mitalla 49,5 cm. Hammaslaskuri havaitsi suun olevan veressä...ja ensimmäiset poskihampaat olivat irronneet!

Lumimyrskyn jälkeen

Sunnuntaisen lumimyräkän jäljiltä maassa on noin 10cm uutta puhdasta lunta, paitsi pöykyissä 40cm. Emäntä lähti aamusta kampaajalle ja isännän ynnä Helmi-Orvokin oli tarkoitus matkailla bussilla perässä. Klo 11 isäntä ja Helmi siis nousivat linja-autoon (Helmi oli kyllä varoiksi sylissä) ja bussikuskikin päästi meidät hövelisti mukaan. Reissu luontui ihan mukavasti, vaikka Helmi olikin katkaista niskansa tutkaillessaan kanssamatkustajia. Sitten reippailtiin, singahdeltiin, kaupungin läpi kampaamolle hermostuneesti tempoillen. Emännän kampaaja olikin oikea koiraihminen ja tarkasti Helmin läpeensä asiantuntevasti (saatuaan rouvan kuontalon kuntoon). Aloitimme kotimatkan saapastelemalla Tallipihalle hevosten etsintään. Hepoja ei löytynyt, mutta tapasimme Gordonin setteri Ellin (9kk) , jonka kanssa Helmi kaaresti innoissaan ja kinasteli oksanpätkistä. Jatkoimme Särkänniemen ohi kohti Lielahtea. Helmi kahlasi koko matkan tien penkassa ja hyppeli "terrieripomppuja" kumipallon lailla. Santalahdessa penkasta löytyi myyrä, jonka Helmi koppasi heti hampaisiinsa. Emäntä pelasti karvapallon, mutta Helmin metsästysvimma jäi päälle ja koko loppumatkan Helmi kulki kirsu kedossa pussuttaen ja uusia uhreja etsien. Vaikka matka kaupungista kotiin olikin aika pitkä Helmi-Orvokki heti syötyään pongahti mukaamme puunhakkuuseen ja lumenluontiin.

Kuvarosvous

Vaihdoin Helmi-Orvokin profiilikuvaksi netistä löytämäni kasvattajaemäntä Riitan ottaman ihastuttavan kuvan vauva-Orvokista.

Aamuherätys

Reipas Helmi-tyttönen herätti emännän aamukuudelta, joten siitäpä työpäivä lähti rivakasti liikkeelle. Emännän lähdettyä Helmi-Orvokki paineli kummisedän sänkyyn peiton alle jatkamaan uniaan...eikun yritti painella. Parhaaksi saavutukseksi jäi puolittainen lattia-sängynreuna-asento, jossa siinäkin sopi koisia kahdeksaan asti. Sitten olikin jo toiveessa ulkoilu. Kummisetä otti ja kuskasi neidin harjuun ja siellä Peikkometsään asti samalla talventörröttäjillä Helmiä leikittäen. Ne olivatkin kuulemma kuumaa kamaa, piski hyppeli itsensä viimeinkin uuvuksiin ja tuli kutsuttaessa kivasti narun jatkoksi. Taluttimessa kulku kotiin oli kuitenkin taas dynaamista kiskontaa. Operaation jälkeen uni kuitenkin maittoi.

Kummisetä käymässä

"Kummisetä" saapui illalla koiravahtiin, mutta ei uskaltanut tulla ensin sisälle, kun piskit louskuttivat niin raivokkaasti...jaa, Melli se hieman arvelutti, Helmi meuhkasi varmuuden vuoksi muutenkin matkan päässä. Tunnistettuaan saapujan koirat rynnistivät pihalle tervehtimään, tai siis Helmi RYNNISTI ja Melli yritti päästä monta kertaa moikkaamaan Helmin kummia. Sitä kunniaa ei vanhukselle ulkona suotu ja sisälle tultaessa Helmi rusikoi vielä kerran Mellin laminaatille X:ksi. No, onhan Mellillä isot hampaat ja niitä se lopulta käytti riehujan ojentamiseen (ei isoja vaurioita).

Lumen kanssa möyrintää

Yöllä oli satanut lisää lunta ja Helmi olikin sitten apunani aamun lumitöissä. Noudimme lapion varastosta ja ryhdyin tönäämään lunta kasaan. Lapio osoittautui Helmille suureksi viholliseksi...tai sitten leikkikaveriksi. Joka tapauksessa Helmi roikkui lapion terässä kiinni ja murisi, hyppäsi joka lapiollisen perään lumikasaan ja haukkui kiivaasti alta pakenevalle lapiolle, kunnes taas sai kiinni terästä hampaillaan. Siinä oli isännällä kiire saada piha puhtaaksi ennen kuin naapurit kutsuivat rankkurin ja poliisin paikalle.

Ensi lumi

Hei, tänään oli aamulla hieman lunta maassa! Ja Helmi kipaisi pihalle asiaa sen paremmin huomioimatta. Päivän aikana sohjo jäätyi ja kotikadustamme tuli peilimäisen liukas. Se vaatikin sitten Helmiltä jo enemmän huomiota, jarrutukset ja käännähdykset tuppasivat aiheuttamaan hallitsemattomia luistoja. Eräskin voimakäännös täydessä vauhdissa (niin, ehkäpä kirkas luminen sää aiheutti lisäintoa kaarestusvauhtiin) ajautui vastustamattomasti orapihjala-aitaan. Ainakaan iltaan mennessä ei kuitenkaan tullut peruuttamattomia vaurioita, ja luntakin tulee hiljalleen lisää...

Naapurisopua

Aamulenkillä, tai oikeastaan kolmannella ulkoilukerralla kuluvana päivänä, siis klo 9:00 saapastelimme Helmin kanssa kaupunginosaamme ympäriinsä. Erään talon portilla tapasimme punaisen kääpiöpinserin Ripen. Ripen emäntä pitikin Helmin isännälle, koirien samalla tutustuessa toisiinsa, pitkän ja lavean selonteon vaarallisesta taudista. Rippe oli sairastunut loppukesästä autoimmuunisairauteen (ei kuitenkaan AIDSiin), joka on monelle koiralle kohtalokas. Ripen emäntä oli kuitenkin vienyt sen ajoissa lääkäriin ja onnistunut hoito oli jo lopuillaan; koira oli tosi pirteä. Emäntä muistutti ikenien värin seuraamisen tärkeydestä, jos ikenet menevät vaaleiksi, niin äkkiä lääkäriin!
Iltapäivästä Helmi perehtyi erään naapurinpojan hitsaustyöhön turhankin hartaasti, elikko täytyi hakea narun avulla pois hommia häiritsemästä. Hämärän tullen taas kerran pihalla ollessamme lähinaapurin isäntäkin joutui/pääsi Helmin huomion kohteeksi. Tähän asti herra on saanut osakseen vain varovaista nuuhkintaa ja räksytystä, mutta nyt viimeinkin Helmi oli lakannut vierastamasta häntä ja kellistyi autuaasti rapsutettavaksi naapurin jalkoihin...

Hampaita ja tilastoja

Helmillä on kuvassa nyt ikää neljä kuukautta ja kaksi viikoa. Hampaista ovat vaihtuneet ns. etuhampaat, eli kuusi ylhäällä ja kuusi alhaalla. Kuten (toivottavasti) kuvista näkyy, kulmahampaat ovat edelleen maitopiikkinaskalit ja siitä poskiin päin naurettavia nirkkoja.
.

Aamun mittausten mukaan Helmi painoi ihmisvaa'alla punnittuna 14 kg ja säkäkorkeus oli 47,5cm...jos niitä vertaa viimeviikkoisiin, niin huomaa, että koira on mittausten mukaan pienentynyt, mutta silmällä asiaa tarkasteltaessa on kyllä tapahtunut toisinpäin. Mittaus on siis huomattavan vaikeata toteuttaa vertailukelpoisesti. Niinpä otimme vielä yhden parametrin lisää ja mittasimme aamuvenyttelevän koiran etutassuista takatassuihin koiran ollessa (luultavasti) pisimmillään. Mittaa tuli peräti 135 cm, ei siis ihme, että Helmi ylettyi kaatamaan rahkapuntun hellalta!

Rahkaa!!

Mökkireissun jälkeen myöhään eilen illalla emäntä teki 3 litran pöntöllisen omenarahkaa. Siitä sitten isäntäväki nautiskeli pari jälkiruokakipollista henkilöön jättäen ruokasaavin hellan päälle odottamaan mahdollista santsausta. Hetken päästä keittiöstä kuului tussahdus ja isäntä paineli tarkastamaan tilannetta: Helmi-Orvokkihan se siellä lipoi rahkaa lattialta iso klimppi samaa lientä päälaella. Neiti oli hyödyntänyt kasvanutta pituuttaan ja kurkottanut rahkasaaviin, tönäisten sen onnistuneesti kumolleen. Helmi oli niin naurettavan näköinen, että torumiset vaihtuivat nauruun ja valokuvaukseen...

...ja Mellikin hyötyi tempauksesta, koskapa sai nuolla suurimmat kuorrutukset Helmin kaalista ennen pesulle menoa...

...meidän kaksijalkaisten onneksi pönttö oli vain kumollaan, eikä siis tyhjentynyt täysin...

Klapihommissa

Sääennustajan lupaama kaunis pakkaspäivä ei taaskaan toteutunut. Siitä huolimatta saimme lähdetyksi puolen päivän aikaan maalle klapihommiin. Ilmassa aavistus räntäsateesta kun pääsimme perille ja ryhdyimme saman tein mummun ja vaarin kanssa pistämään koivuja (pari viikkoa sitten kaadettuja) pilkkeiksi. Helmi huiteli pitkin maita ja mantuja nasta laudassa, suostui tervehtimään mummua ja vaaria haukkumatta, sekä innostui jopa rapsutettavaksi. Sen sijaan Osmo ja Pirkko saivat piipahtaessaan tarjoilla makkaraakin ennen hyväksyntää. Ähelsimme pimeän tuloon asti puuhommia ja Helmi juoksenteli jaloissa aina välillä jonnekin kauemmas kadoten. Neljän korvissa piski oli niin sippi ja nälkäinen, että autoon menoon ei enää ollut kynnystä. Tuskin pääsimme matkaan, kun Helmi jo urvahti emännän syliin. Kotona odotti kuitenkin ei niin kaivattu kylpy, maalla kun turkkiin oli tarttunut sen varran runsaasti kariketta. Kylvyn jälkeen emäntä onnistui ilahduttamaan Helmiä ja kotiin jäänyttä Melliä halkaisemalla koiranruokapussin alakuistin lattialle, luppakorvat hoitivat siivousviimeistelyt innokkaasti ja tarkasti ennen Helmin hiljentymistä pedille.

Rusakko

Illan viimeisellä lenkillä tapasimme keskeltä tietä rusakon. Innostuin usuttamaan Helmin sen jäljille. Niinpä isäntää sitten vietiin narun päässä, Helmi sai pitkäkorvasta kunnon vainun ja innostui oikein tosissaan laukkaamaan elukan perään. Metsäkoiraharjoituksen ajankohta vaan ei ollut oikein sovelias. Puolen yön aikaan intoa puhkuvan koiran vetäminen narun perässä pois rusakon jäljiltä vaikutti sanoisinko turhan stimuloivasti lähestyvään nukkumaanmenoaikaan keskittymiseen -molemmilla.

Raviradalla

Päivän pitkä lenkki suuntautui tänään raviradalle. Onneksi siellä oli muutamia hevosia trenaamassa vaikka vaihteen vuoksi satoikin. Helmi sai aivan hepaasin nähdessään kovaa hiittaavan lämminverisen...taisi siitä tulla kirsuun mehevät hevontuksutkin. Kovaa ravaavaa hepoa Helmi seurasi peräti neljä kierrosta kuono aidan välissä ja häntä piikkisuorana. Hitaampaa kulkevat ravineuvot eivät juuri vilkaisua kummenpaa huomiota saaneet. Paluumatkan teimme harjun poikki ulkoiluverkon polkuja pitkin lätsytellen. Talvipukuinen orava sai rauhassa keräillä käpyjä, kun lintukoiramme nuuski vierestä kaikkea muuta.
Kotona Helmi ja Melli saivat ruokatankkauksen ja pikaulkoilutuksen vielä ennen pimeätä, jotta jaksaisivat vetää lonkkaa sen aikaa kun isäntä ja emäntä käväisivät katsomassa Quantum of Solacen.
Helmillä on taas ilmeisesti hampaita vaihtumassa, kun vuotaluuhun näkyy jäävän punaista, saas katsoa mikä nyt menee vaihtoon.

Helmin kootut hirmuteot (kotona)

Helmin harmiksi listasimme kaikki muistamamme hirmuteot tänne Bloggeriinkin.
Tuholaisen aikaansaannokset ovat onneksi varsin vaatimattomat:
1) Emännän lukulasit yöpöydältä: Aisanpäät syöty ja linssit täynnä hampaanjälkiä.
2) Isännän lukulasit yöpöydältä: Hampaanjälkiä.
3) Kuistin alarappunen: Hampaanjälkiä etureunassa ja pala irti...tikkuinen, vaati hiontaa.
4) Yläkuistin nojatuolin käsinoja: Kangas puhki ja fyllit etureunasta pihalla.
5) Alavessan remontin vuoksi nojatuolille hetkeksi säilötty kiharrin: Johto jyrsitty poikki.
6) Mellin muovinen ruokakippo: Reunassa ja sangassa lukemattomia hampaanjälkiä.

Lisäksi nuoren herran huoneesta lähtevät sukat vikkelästi työn alle, eli revittäväksi, jos ovi unohtuu auki. Mellin pedin alakerrassa Helmi valtaa myös sumeilematta, eikä väistä, kuten kuvasta näkyy.

Tuoreita vanhoja valokuvia Picasassa

Sain viimein siirreltyä ensimmäiset Helmikuvat Picasaan (http://picasaweb.google.fi/karrix/). Albumin nimi on Helmi-historiaa, käykää katsomassa.

Helmi sai/hankki tänään uuden kaverin. Väri oli kuin punaisella irlanninsetterillä, mutta jalkoja enintään neljännes. Kyseessä oli sileäkarvainen mäyräkoira lähinaapurustosta. Ryömien Helmi oli samalla tasolla ja niin suhde lähti kehittymään hyvältä POHJALTA. No, ainakin piskeillä oli hauskaa, vaikka molemmat roikkuivat narun päässä.

Helmi-historiaa olisi tarjolla ihan blogin ekana kohtana...

Emännän voimallisesta kehotuksesta päätin kirjoittaa Helmi-historiaa yhteen pakettiin ennen näiden merkintöjen alkua, eli nyt aivan alusta olisi löydettävissä ainakin osa siitä, mitä tapahtui ennen marraskuuta...

Helmin lelut

ke 13.11.

ESITTELY (Helmin lelut):


1) Tennissukkapallo...siis mustassa sukassa on kaksi tennispalloa, tennispallo ja "jalkapallo",
kaksi viimemainittua ovat kyllä yleensä sohvan alla.
...kuvan on vain joku hukannut...


2) Hirvi, ruskea ja 25cm korkea...kummeilta.
...kuvan on vain joku hukannut...

3) Variaatio erilaisia luita ja kestäviä muoviaskeja...kukin täynnä neulanteräviä hampaanjälkiä.


4) Dami, hengenvaarallinen riepotuslaite, painaa ainakin kilon ja sattuu kun osuu.
...kuvan on vain joku hukannut...

5. Melli, punainen Irlanninsetteri, 15vee, jota on hauska repiä korvista.
...kuvan on vain joku hukannut...

Kuinka nukun pidempään koiranpennun kanssa

ke 13.11.

a) Helmi herää 5:58, vie HETI pikapisulle kedolle, saat nukkuma-aikaa aina seitsemään.
b) Jos haluat nukua vaikkapa yhdeksään asti, laskeudu Helmin tasolle (nuku siis kovalla lattialla saman peiton alla Helmin kanssa). Helmi sammuu 10 sekunissa ja nukkuu niin kauan kuin sinä pystyt lattialla makaamaan.
ETU: vain toinen nukkuu lattialla, toinen saa koisia rauhassa sängyssä.
Huomattakoon, että sisäpisuja ei ole esiintynyt enää Helmimuistiin, yhdet kakkoset valitettavasti löytyivät tiistaina, kun isäntä se vain sirkkelöitsi ja naulasi...

Vettä, sorsia ja jalkojen asento

ti 12.11.

Päivälenkki Helmin kanssa suuntautui tänään Lago di Tohlopin suolle katsomaan syksyn edistymistä. Viimeaikojen lievät sateet olivat turvottaneet suon ääriään myöten täyteen vettä ja kulku oli helpoa kuin kevättulvien aikaan. Onneksi Helmi ei vettä pelkää ja itsellä oli saappaat jalassa. Tohlopin ensimmäisen uimarannan laituri oli niin syvällä vedessä, että vain kansilankut näkyivät. Helmi paineli oikopäätä laiturille sorsia tarkastelemaan ja luulin sen jo lähtevän uimasille niiden kanssa, mutta onnekseni rannalta tuli joku hemaisevampi tuoksu ja pääsimme kuivin kropin pois veden päältä. Seuraavalla uimarannalla sorsat olivat rantavedessä ja Helmi-Orvokki lähti niitä nuuskimaan mahaa myöten veteen. Ilmeisesti uintikeli ei ollut toivottava, koska kastautuminen jäi tekemättä. Kotimatkalla tapasimme jälleen jo pari viikkoa sitten näkemämme staffipojan, jolle Helmi päätti hetken veikistellä, noin varmuuden vuoksi kai, ja juuri ennen kotioven avaamista alkoikin sitten vaihteeksi satamaan Lopun iltapäivän asensimme vessan listoja; Minä sirkkelöin ja kiinnitin ja Helmi jyrsi ylijääneitä paloja. Mellin aas ihmeteli moista hösäämistä patjaltaan, "eläkkeellä" oleminen näyttää välillä varsin kadehdittavalta.
Illan tullen ryhdyimme tarkastelemaan Helmin jalkojen asentoa, kasvattajan ohjeessa nimittäin mainittiin, etteivät etujalat saisi osoittaa ulospäin; no ohessa tarkastelua varten pari kuvaa. Näyttää siltä, että jos jalat johonkin muualle kuin eteenpäin osoittavat, ne osoittavat ulospäin.

Livestä Bloggeriin

No niin, Helmi-Orvokki siirtyi Bloggeriin iltapimeällä 12.11.2008.
Vanhat tekstit ovat siirretyt Windows Livestä...

Seisontaa etujalka koholla

ma 10.11.

Iltapäivälenkillä kotikontuja kierrellessä emäntä ja Helmi havaitsivat variksen. Ensin Helmi otti tanakan (ja ensimmäisen) tassu koholla seisonnan, sitten "avanche" olisi sujunut, vaan emäntä köyden päässä ei mahtunutkaan orapihja-aidan lävitse...on siitäkin iloa.
Illan harjoituksissa seuraavat kohteet sujuivat sisätiloissa,
ainoana häiriönä siis motivaatioeväitä kärttävä eläkesetteri Melli:
Istu
Sivulle
Tänne (tai oikeastaa HELMI, eli nimellä kutsumalla)
Maahan (kädellä näyttäen...ja kädessä motivaatioeväs, eli pieni musta luu)
Kieri (maassa kieppumista...noo, yksi kierros)
PUM (seljälleen kedolle)
Pyöri (seisaallaan vaaterissa ympärikieppumista)
Henkilökohtaiset tiedot: paino 14,5 (ihmisvaa'alla), säkä 48,5 cm (isännän mittaama)

Isänpäivää

Juhlan kunniaksi seurasin aamulla Helmin taistelua ruokapapanan kanssa, ei luulisi valmisruoan tappamiseen kuluvan niin runsaasti aikaa ja akrobaattitemppuja. Ulkokulku oli vaihteeksi märkää, pakkanen on mennyt pyllylleen ja vettä on satanut eilisestä lähtien tasaisen "tappavasti". Helmi ei ole erityisen innostunut suihkuttamisesta, mutta onneksi hän sentään ajankuluksi aina lupsii veden suihkutilan lattialta. Pyyhekuivaamisen jälkeen on taas vuorossa kuivatusjuoksu...siinä matot ja muut irtotavarat saavat kyytiä. Säkäkorkeusmittari näytti vaihteeksi 48,5 cm, saattaa olla, että mittausten onnistuminen ei ole kovin yhteismitallista. Paino ihmisvaa'alla 14,5 kg.

Rautatieasemalla

Rouva lähti tänään Rovaniemelle, joten saimme hyvän syyn käydä rautatieasemalla Helmin kanssa. Parkkitalosta laiturille asti matka sujui varmuuden vuoksi sylissä, mutta laiturialueella olikin sitten hauska jo auringossa nuuhkia räkäklimppejä ja tupakantumppeja, sekä väistellä matkantekijöitä ennen rouvan lähtöä. Siinä rohkeus kasvoi sen verran, että taluttimen päässä Helmi uskalsi tulla hissiin ja aseman tunneliin. Siitä matka jatkui asemapihan poikki Hämeenkadulle ja korttelin ympäri melkoisessa ihmispaljoudessa joten kuten narussa kiskoen. Seuraavaksi tuuppasimme tojotalla mummulle ja vaarille. Vaari rattiin, mummu viereen, minä Helmin kanssa takapenkille ja sitten mökille puunkaatoon. Iltapäivän aikana saimme kaksi koivua nurin ja Helmi uuvutti juoksemalla edestakaisin itsensä automatkailukuntoon, joten paluureissu sujui nutjakkaasti, tai oikeastaan hiljaisesti, sillä sittiäinen nukkui sikeästi koko matkan. Kotona olikin Melli jo kupla otsassa, joten pikainen piipahdus kedolle oli paikallaan ennen tukevaa ruokailua.

Rusakkojahtia?

Koirain kanssa ulos mennessäni havaitsin hopeakuusemme alla piharusakkomme piileksimässä. Vanha hurttamme Melli haistoi sen melkein heti, mutta Helmi-Orvokki täytyi irroittaa köysistä ja päästää tutkimaan lähempää.

Rusakko oli ainakin yhtä iso kuin Helmi, eikä edes meinannut vaivautua lähtemään karkuun. Helmin terhakas lähestyminen sai kuitenkin sen siirtymään naapurin puolelle. Sitä taisi hieman huvittaa, kun lintukoiramme teki hakusiksakkia kymmenen metrin päässä, vaikka olisi nähnyt pitkäkorvan helposti katsettaan nostamalla. Ennenpitkää rusakko joutui pinkomaan kauemmas ja kovaa, kun Helmin hakuvauhti kiihtyi...samalla "taluttajan" takaisikutsuhuudon volyymi kasvoi.
Iltapäivän lenkillä tapasimme vehnäterrieri Saran emäntänsä kanssa ja
kotikatumme Groenendal-belgin ekaa kertaa, eikä Helmiä pelottanut yhtään.
Iltapimeällä Helmi oli vielä Saabin talvirenkaanvaihtopuuhissa apuna.

Mökkikeikka Hilmalle

Päivän ohjelmaan tuli aamupuuhien jälkeen lähtö mökille tarkastelemaan syksyn etenemistä. Melli (se rippikouluikäinen punainen setteri) jäi kotiin unelle ja Helmin kiinnitin Töötin kuormansidontalenkkeihin valjailla. Matka sujui muuten kitkatta, mutta viimeisellä sorapätkällä Helmi irroitti itsensä valjaista vain uloskävelemällä niistä.

Jätimme auton mökkitien päähän ja reippailimme tontille. Matkalla Helmi seisoi komeasti sorsaa. Vesi oli järvessä yhä korkeammalla ja vene oli täynnä sitä ynnä lehtiä...joku alan asiantuntija oli jättänyt tulpan paikalleen. Helmi auttoi veneen tyhjennyksessä ja piipahti kastamassa "talviturkkinsa" hieman viileään vuodenaikaan. Uinti kuitenkin sujui mainiosti. No, kuten Helmillä tapana on, turkki kuivatettiin rivakalla juoksulla. Siinä setteritynkä sitten kipitti edestakaisin päätöntä vauhtia sillä aikaa, kun siivosin rännit lehdistä.
Lopuksi vielä putsattiin hiirenloukku. Siinä killui yksi tosi iso pitkähäntäinen hiiri, jonka tyhmyyksissäni heitin metsään. Mökkikirjaa kirjoitellessani huomasin Helmin heittelevän kissan lailla hiirulaisen raatoa. Hetken kuluttua suuri metsästäjä toi kalmon suussaan sisälle takan eteen itseensä tyytyväisenä, jouduin kuitenkin poistamaan voitonmerkin sisätiloista.
Sitten kotiin...vaan olihan taas vaivaa saada Helmi autoon. Ensin täytyi ajaa sata metriä karkuun ja sitten vasta huudella uhri kyytiin.

Valokuvia viimein peliin...

No nyt sain siirrettyä kuvia kameralta jo koneelle.
Eiköhän Helmi-Orvokki pian ala esiintymään enemmänkin kuvallisesti. Ainakin sitten kun hän suostuu pysymään valotusajan verran paikallaan.
Korkeutta Helmillä on nyt 44,5 cm ja painoa tuollaiset 13 kg (eläinlääkärin vaa'alla)

Helmin ja Mellin fanipostia

Helmi ja Melli saivat näin hienon piirustuksen kotikadun nuorelta neidiltä.
Kiitos

Helmi-bloggauksen aloittelua

Aamu valkeni Klaukkalassa aurinkoisena ja pakkastakin oli aste, pari. Helmi-Orvokille kovaksi jäätynyt nurmikko oli suuri ihmetyksen aihe. Meni siinä hetki aikaan, ennen kuin neiti uskaltautui piikkisille ruohoille aamupisulle. Aamiaisen jälkeen oli taas luvassa autossa matkustuksen harjoitus. Samalla saatiin Helmin "kummit" noudettua päiväkylään lenkittämään ja vapauttamaan emännän kirjoituspuuhiin.

Helmi-historiaa

ke 24.9.2008

Helmi-Orvokki (12 vk) noudettiin Mikkelin eteläpuolelta Hangastenmaalta Red Fellow's -kennelistä kauniina loppusyksyn päivänä. Olimme lähteneet matkaan retkimielellä pitkin Hämeen "härkäteitä" eli karttapalvelun mukaan lyhintä mahdollista reittiä. Tie vei jopa yksityispoluille, joilla oli oli itse asiassa ajo kiellettyä ja kunto niin kehno, että 20 kmh oli jo aivan liikaa. Meillä, emännällä, isännällä ja vanhalla punaisella 15v. setterillä Mellillä, oli matkassa kunnon eväät. Ne me lapioimme hyvällä ruokahalulla parempiin suihin Pulkkilan harjun majakan portailla auringon paistaessa. Perille päästyämme kennelin Jouko laski Helmin irti talon ovelta ja se juoksi suoraan nuolemaan kasvomme ja hankki samantein itselleen uuden perheen. Ilta sujui Joukon ja Riitan kanssa rattoisasti paperiasioiden parissa ja pennunhoito-ohjeita kuunnellen sekä Helmin isää Hugoa ja äitiä Wandaa ihmetellen. Kotimatkalla Helmi yritti nukkua kopassa sylissä, mutta uinuminen jäi vähiin hermoilun vuoksi. Kuortissa kävimme jaloittelemassa pimeässä koiraparin kanssa ja Helmi meinasi saada hepulin rekan jyristessä ohi. Kotiin ehdimme heti puolen yön jälkeen hyvissä voimissa.
Tarpeita varten laitoimme sanomalehtiä makuuhuoneeseemme ja kuistille ja niitä Helmi pari kertaa käyttikin. Pääasialliset toimitukset numeroa yksi tehtiin suurimmaksi osaksi ulos ja loput keittiön räsymatolle. Numero kakkoset tehtiin ulos...operaatiot vaativat noin kuusi.kahdeksan ulkonakäyntiä päivässä.
Ulkoilureittinä toimi ikäsetteri Mellin jokapäiväinen kadun päähän ja takaisin. Heti ensimmäiseksi viikonlopuksi matkasimme Klaukkalaan, jotta isäntä pääsi käymään töissä ja emäntä saisi kirjoitella rauhassa. Apulaisiksi meille pukkasivat Helmin "kummit" eli J&P. Reissu sujui loistavasti, Melli kun oli kotosalla ja huolenpito Helmille jatkuvaa.
Seuraavilla viikoilla sisäpisut+kakkoset edelleen harvenivat ja Helmi kävi ekoilla harjulenkeillä, eli juoksenteli lähiharjussa puolisen tuntia irrallaan. Kouluttauminen oli hyvässä vauhdissa, istu ja tänne toimivat mainiosti makupalan kanssa.
Viikon 16 rokotuspäivä sattui perjantaille 17.10. klo 14. Tilasimme piikit samasta paikasta missä Melliä on hoidettu viimeiset kuusi vuotta. Helmi suori sisälle vähääkään aristelematta ja puntari oven pielessä kertoi painoksi 11 kg. Lääkäri syynäsi Helmin ja tökkäsi piikit ilman reaktiota...arvosteluksi napsahti REIPAS TYTTÖ. Automatka lääkäristä kaupan kautta kotiin ei sitten ollutkaan reipas vaan Helmi lurautti pisut ja heitti laatat takaluukkuun.
Maitohampaat lähtivät vaihtumaan 22.10. ja to 23.10. etuhampaat olivat kaikki vaihtuneet rautanirkkoihin.
Henkilökohtaisia tietoja eli mittoja:
ma 29.9. paino 8 kg (ihmisvaa'alla) ja säkäkorkeus 35 cm
to 2.10. paino 9 kg (ihmisvaa'alla) ja säkä 39 cm
ke 8.10. paino 10,5 kg (ihmisvaa'alla) ja säkä 41 cm
ma 13.10. paino 11 kg (ihmisvaa'alla) ja säkä 43 cm
pe 17.10. paino 11kg (virallinen)
ti 21.10. paino 12 kg (ihmisvaa'alla) ja säkä 43,5 cm
ma 27.10. paino vain 11 kg (ihmisvaa'alla) ja säkäkorkeus 45 cm? (isännän mittaama)
...lisää blogin edetessä...