Tohlopin järven viereiset pellot oli viimein niitetty, joten isäntä onneksi ohjaili minut ja Saimin sinne juoksemaan. Se meni kuitenkin enemmän treenailuksi, sillä äijä oli ottanut pillin pykälään. Sillä se sitten vislaili ja ohjaili meitä muuttamaan suuntaa aina kun olimme päässeet hyvään vauhtiin. Kollasimme kaikki kolme pellon länttiä läpi löytämättä mitään "syötävää", mutta olipa mukavaa juosta aakeella laakeella, ja kovaa.
Paluumatkalle lähdimme harjun kautta ja juuri kun isäntä päästi meidät rinteessä irti, Sämpylä äkkäsi pupun. Se ampaisi naurettavan kimeää haukkua päästellen rinnettä alas muutaman metrin pupun perässä. Minä hetken katselin, minne jänö suuntaa ja paukkasin sitten kulman oikaisten melkein suoraan sen hännäntöpöön kiinni. Ei tainnut väliä jäädä kuin parikymmentä senttiä! Sitten pitkäkorva pinkaisi takaisin ylärinteeseen ja myönnettävä on, että sitä lajia saamme Saimin kanssa vielä treenata hartaasti, jotta pupulle pärjäisimme ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti