Viikkomittauksia

Sunnuntaiaamun ratoksi koirat joutuivat vaakaan. Isäntä - hurtta-menetelmällä Saimin paninoksi saatiin peräti 11,5 kg. Helmin kohdalla mittari näytti 19,5 kg.

Säkämittaus (paino sanalla säkä) osoitti Saimin korkeudeksi 47,5 cm ja Helmin 57,5 cm. Kauan ei enää mene, kun Saimi on Helmin kokoinen!

PS. Saimin korvat muuten saa solmuun (sentään vain yksinkertaiseen) pään päälle.

Rapujuhlilla

Lauantai-illan ohjelmaan kuuluivat rapujuhlat. Bilettämään lähdettiin koko käytettävissä olevalla miehityksellä/naisituksella isännän ex-kollegan ja perhetutun residenssille. Matkalla Helmi-Orvokki nautiskeli lämpimästä kesäsäästä pää auton ikkunasta ulkona korvat lepatellen.

Juhlapaikan mielenkiintoisiin asioihin kuuluivat Berninpaimenkoira-narttu Pampi, kani ja pari kissaa. Helmi ja Saimi sulautuivat nopeasti joukkoon, Saimi lähes huomaamattomana ja Helmi lähes kaikille ihmisille ankaraa älämölöä pitäen. Talon väen se jätti haukkumatta, samoin nuorison kaverit, mutta aikuiset saivat tuta setteriärjyä, ja vielä aina tavatessa.

Berni-Pampi kävi heti kaverista, kani häkissään oli Helmille oikea päivähoitaja (Helmi kyttäsi pitkäkorvaa tuntitolkulla kirsu kiinni kaltereissa ja lopulta nukahti häkin ääreen). Kissoista toinen, Tikru, osaa toimia koirien kanssa ja sekä Saimi, että Helmi tekivät tuttavuutta sen kanssa. Toinen katti taas erehtyi pakoilemaan Helmiä, joka sen jälkeen yrittikin syödä kattiparan tavattaessa.

Saimi koetti myös trampoliinia.

Olivat koiraparat melko väsyneitä juhlista lähtiessä, mutta ainakin Saimi oli hyödyntänyt kaiken löytämänsä koiran- ja kissanruoan...

Kosteaa

Helmi-Orvokin, emännän ja isännän päiväretki Horhaan harjulle alkoi vetisesti. Sääennusteen mukaan sateen piti alkaa ja se alkoikin puolilta päivin, mutta kun ao. porukka lähti matkaan puoli tuntia myöhemmin, kraana aukesi kunnolla. Helmiä lukuunottamatta kaikilla oli sadevaatteet, mutta yhtä märkiä kaikki olivat, kun sade vartin päästä taukosi. Lievä kosteus ei kuitenkaan häirinnyt ja Helmi piti riemukkaasti yllä melkoista vauhtia hihnatta ollessaan. Taisi olla mukavaa päästä kulkemaan ilman aina korvassa roikkuvaa Saimia.

Matkalla harjoiteltiin luoksetuloa matkan päästä ja se toimikin pääasiassa oikein hyvin. Ainoastaan silloin, kun häntä alkoi vispata raivokkaasti, huutelu tai viheltely oli tuloksetonta. Nenässä oli silloin jokin MIELENKIINTOINEN tuoksu. Surku vain, että yleensä juuri silloin olisi hyvä saada yhteys hännänheiluttajaan...lisää harjoittelua siis.

Suomen neito

Paikka: Bilteman parkkipaikka.

Aika: Perjantain puolipäivä.

Aihe: Tavanomaista innokkaampaa koiranpennun ihailua.

Isännän ja Saimin kummisedän saapuessa autopalikkaostoksilta yllämainitusta osakaupasta, istuivat Helmi-Orvokki ja Saimi auton etupenkeillä tyyriin näköisinä. Viereisen matkailuauton repsikkarouva ryhtyi samantein ihastelemaan ääneen Saimia. Kehui sen olevan kaunein näkemänsä Punainen Irlanninsetteri, väittipä vielä tietävänsä, mistä puhui. Noo, tunnistihan hän Helminkin Punavalkoiseksi Irlanninsetteriksi, joten taisi hän olla oikeita koiraihmisiä.

Saimin kummi pääsi siinä mainostamaan Red Fellow's-kenneliä koirain lähtökotona ja rouva intoili seurailevansa netistä, koska Sämpylästä tulee kansainvälinen ihmevalio ; )

PS. Saimi osaa hypätä sohvalle, osaa nousta seisomaan isäntäväen sängyn päätyä vasten ja näkee reunan yli, osaa hypätä 10cm maasta ylöspäin (tosi luvallista) ja on paikallisen Ponzon suuri ihailija. Helmillä taas juoksuaika ei vielä ihan loppunut (Ponzo olisi huomattavasti enemmän kiinnostunut Helmistä).

Häntä poskessa

Helmi-Orvokin tyttömäisimmät päivät ovat alkaneet. Vaikuttaa siltä, että meiltä meni jälleen melkein koko ensimmäinen viikko juoksun alkua huomaamatta. Emäntä oli tänään jo aivan tuskassa, kun neiti halusi pihalle tuskin sisään edelliseltä keikalta päästyään. Nyt ei tarvitse kuin pitää Helmikki muutaman päivän tehovartioinnissa innokkaiden poikain varalta ja taas on puolisen vuotta "helppoa" aikaa luvassa...

Suojuoksua

Illan ratoksi koirajuggernautti emännän kera lähti suolle ulkoilemaan. Saimi sai Helmin jäljissä suuren ahaa-elämyksen havaitessaan, että pehmeässä rahkasammalessa juoksu oli vähintäänkin hauskaa. Varsinkin, kun jälkiin jäi hetkeksi kivasti vettä, josta juoda isompaan janoonsa...

Kaupunkiharjoituksia

Helmin, Saimin ja emännän päiväharjoituksena oli tänään kaupunkikierros. Jotta annos ei olisi ollut lian suuri, meni porukka kylille sentään omalla autolla, samalla kun Saimin kummisetä piipahti asioilleen (näin sitä vastustetaan ilmastonmuutosta, tunkemalla kottero täyteen matkalaisia ; )

Ensin kolmikko matkaili tapaamaan emännän kampaajaa (sitä, jota Saimi juuri perjantaina kävi moikkaamassa nukkumalla auton penkillä). Sitten matka jatkui Hämeenpuistoon Helmin singahdellessa talutin savuten suuntaan jos toiseenkin vastaantulevia väistellen ja Saimin taas singahdellessa kohti kaikkia. Onneksi puistossa oli runsaasti puluja, joita Helmi hieman innostui ajamaan lentoon, vaan ei vaivautunut mokomia kesyeläimiä seisomaan. Saimille moiset siivekkäät olivat suuri ihmetyksen aihe ja se jaksoi tuijottaa niitä muutamankin hetken. Koettipa saada niitä ilmaankin.

Matkalla nähtiin myös outo pyörivä kivi.

Eräällä puiston penkillä istui vanhempi herrasmies, jota Saimi tahtoi erityisesti tervehtiä ja Saimin esimerkki auttoi myös Helmi-Orvokkia nielemään hermostuksensa, eikä herra joutunut senkään haukkumaksi, vaan ansaitsi oikein nuuskutuksen.

Seuraavaksi matka jatkui läpi kaupungin keskustan Vanhalle Kirkolle, jolta löytyikin Helmille soveliasta seuraa. Kaksi husky-poikaa osoittikin melkoista kiinnostusta jo häntää poskeen puskevaa Helmiä kohtaa. Saimilla sen sijaan meni isojen poikien seurassa pupu pöksyyn.

Ei kuitenkaan aikaakaan, kun Saimi sai taas paistatella kaksijalkaisten ihailussa. Naisten jalkapallon EM-kisavieraat Saksasta (iso porukka nuoria ja kauniita naisia, onneksi isäntä oli töissä) kuvasivat futiksen sijan korttinsa täyteen Saimia...ja samalla tietty kyllä Helmiäkin. Taisivatpa siinä täyttyä Sämpylää paapoessa vielä videotallennuslaitteetkin.

Seuraava kohde oli Koskipuisto, jossa hurtat poseerasivat emännän kännykameralle ja Helmikin alkoi hiljalleen tottua menoon ja meininkiin.

Paluureissulla Saimi ja Helmi pääsivät vielä kuviin pennailemaan, ennen kuin Saimin kummi tuli kävelykadulla vastaan ja päästiin viimein kotimatkalle...

Niin kaupunkikoiria, niin kaupunkikoiria...

Yksin kotona 1

Aamupäivästä isäntä sulki talon kaikki ovet ja keräsi Helmin ja Saimin kuistille vesikupin kanssa. Noo, raput yla- ja alakertaan päätyhuoneineen jäivät käytettäviksi. Sitten vain työreissuun. Emäntä oli lähtenyt hommiin jo aamusta ja palaisi vasta illasta. Saimin kummisedän oli kyllä tarkoitus tulla hetimiten kotiin.

Vaan eipä hän ihan heti ehtinytkään, taisi kello olla jo puoli kolme, kun hän ehti kotiin. Isompia vaurioita ei kuitenkaan kotoa löytynyt; mitä nyt kummin kaverin hiihtolasit olivat joutuneet jyrsityiksi (olivat olleet "hukassa" jo pari vuotta!) ja alakuistin lattiamatolla oli pienen pieni liruläikkä. Vastaanotto kummilla oli kyllä varsin lämmin, saattoipa Saimilla olla ollut pientä ikävää. Helmi taas oli kuin viilipytty...

Hirvikärpänen

Aamun lenkillä Helmi-Orvokki ja Saimi piipahtivat emännän kanssa jälleen suolla. Viime perjantaista poiketen Saimi uskalsi jo kipaista Helmin perässä hieman kauemmaksikin emännästä (suorastaan havaintoalueen reunamille) ja yllättäen osasi jo oikaista kahden polun välisen pusikon poikki kiertämättä polkujen risteykseen asti. Sateesta märkä metsäkään ei näyttänyt enää menoa häiritsevän, jopa kakkonen tulostui mättäälle, eikä vasta kotiojan pohjalle. Taitaa Saimistakin tulla metsäkoira. Onneksi, olisihan Saimi muutoin setteriksi aika tampio ; )
Porukka tapasi reitillään myös iäkkään sauvakävelijäpariskunnan. Emännän ihmetykseksi Helmi ei haukkunut reippailijoita ryttyyn ja Saimi taas tapansa mukaan tunki oikopäätä paapottavaksi saaden (taas tavan mukaan) ylistävät arvostelut väristään.
Helmi ei juuri taida Saimin kanssa liikkuessaan muilta ulkonäkökehuja saada kuin isäntäväeltään. Emännän ja isännän mielestä Helmiä kauniimpaa koiraa ei olekaan.
Helmi on hiukan hämillään juoksustaan, hormonien tila ei taida tällä toisellakaan juoksulla olla tuttu. Pipari on kuin saunalyhty ja neiti huolehtii pikkutarkasti hygieniastaan, mutta Hemppu taitaa olla pikkaisen vaisumpi, tai ainakin herkempi, kuin yleensä. Tänäänkin tosiaan sauvakävelijät saivat olla haukulta rauhassa, eikä Veeti-norwichinkaan emäntä saanut Helmiä ärhentelemään. Veeti olikin hyvä indikaattori tavata, poikakoira kun on. Veetin osoittamasta innottomuudesta nimittäin huomasi Helmin juoksun olevan enintään toisella viikolla, todennäköisesti isäntäväki on jopa huomannut "ekat päivät" mennäviikolla...
PS. Saimi oli meidän perheestä se, joka tänä syksynä ensimmäisenä sai pyydystettyä hirvikärpäsen turkkiinsa. Jo siipensä pudottanut syksyn ilopilleri joutui Helmin kummisedän rutistamaksi, sori ; (

Rahkasammal on kevyt juosta...

...ainakin Helmille ja Saimille. Isäntä ehti juuri sanoa emännälle iltapäivän suolenkillä, että Saimi taitaa pian mulahtaa järveen, Saimin seuratessa Helmiä rantarahkasammalia pomppien. Ja niin kävi, että mela vilahti ja koira pulahti. Kun isännän silmiin ei koko koiraa edes näkynyt, päätti hän kipaista nostamaan Sämpylän jorpakosta. Pari ensimmäistä askelta meni rivakasti, pari seuraavaa ilman kenkää, joka jäi suohon, ja juuri kun isäntä ehti Saimin luo, se oli jo noussut reippaasti rannalle ja lähtenyt kipittämään Helmin perään.

Isännän paluumatka oli lievästi sanottuna kostea, housut olivat melkein haaroväliin asti rahkavellistä vesimärät, sukista ja kengistä puhumattakaan. Vesi oli sentään vielä mukavan lämmintä ja emännälläkin oli hauskaa...onneksi ei ollut kameraa mukana.

Lääkärissä, ja muuta muisteltavaa...

Blogi-kirjurin aika on ollut vapaapäivien vuoksi kortilla ja tekstiä ei ole valitettavasti syntynyt joka päivä. Sitä paitsi yleisurheilun MM-kisatkin ovat menossa ; ) Selittelyt sikseen ja asiaan:

Keskiviikkona Saimi kykeni yllättäen odottelemaan joka kerta ulospääsyä ennen tarpeiden tekoaan, joten 19.8. oli sisäsiisteys"kasvatuksen" kannalta juhlapäivä. Sitä juhlistettiin syömallä koko porukalla mustaa makkaraa, ja vielä autossa.

Torstaina Helmi, Saimi, isäntä ja Saimi-kummi posottivat maalle vaarin ja mummun seuraksi marjapuskiin. Normaalin kohelluksen lisäksi Helmi oppi nappaamaan joltisellakin varmuudella frisbeen ilmasta kiinni ja Saimi viihtyi vedessä mahaansa myöten muutamia hetkiä. Ei kuitenkaan niin kauaa, että isäntä olisi siitä kuvan ehtinyt ottaa.

Mummu opetti piskejä istumaan makkara kourassa ja menestys kyseisessä harjoitteessa oli taattu. Paluumatkalla Helmi-Orvokki ajoi pienemmän pikitien ihan itse autoa, tai siis halusi ajaa...

Perjantaina oli aamulla rivakka herätys, kun Saimi halusi klo 7.25 pisulle kedolle ja siltä piti saada kyseisestä tuotteesta yön vanha näyte. Onneksi emäntä oli jo ehtinyt pestä ja asettaa tarjolle pakasteaskin, kun isäntä kipitti alas ja ulos Saimi sylissään. Kerrankin näytteen määrä oli riittävä! Saimi oli aamun nälkäpaastolla tulevaa verikoetta varten, niinpä isäntä kuljetti koirat suolle telmimään, jotta nälkä unohtuisi. Sen verran oli hurtilla vauhtia suopursujen seassa, että molemmilta loppui sopivasti veto.

Sitten vain Helmi unelle kotiin ja Saimi autoon. Ennen lekuria emäntä piti hakea kampaajalta, joka taas halusi ehdottomasti tehdä tuttavuutta Saimin kanssa siinä samalla. Ilmeisesti autossa oli liian kuuma, koska Saimi heitti pikku pulaukset lattialle juuri ennen lääkäriasemaa. Eläinlääkärissä annoimme ensin p-näytteen (se kun saa olla vain neljä tuntia vanha ja kello oli jo 11.15) ja sitten poistuimme pihalle vuoron odotteluun puoleksi tunniksi.

Odotushuoneessakin ehdimme olla sen verran aikaa, että Saimi nukahti kynnysmatolle. Pisunäytteet osoittautuivat olevan ok, mutta verinäytteen perusteella taas jotkut arvot olivat silmällään ja lääkäri epäili anemiaa. Koskapa arvot olivat kuitenkin vippailleet edelliseen testiin verrattuna ristiin, päädyttiin tekemään seuraava seurantakoe vasta kuukauden, parin päästä. Noh, ainakin se kalium oli pudonnut normaalitasolle.

Paino eläinlääkärin vaa'an mukaan Saimilla oli tasan 10 kg ja lääkärin mielestä kasvuvauhti ei saa olla yhtään nopeampi. Kielsi vielä siinä samalla syöttämästä yhtään aikuisruokaa penturuoan lisäksi. Tämähän tietää vain sitä, että nyt myös Helmi-Orvokki syö samaa penturuokaa ainakin puoli vuotta lisää; ei ainakaan tarvitse miettiä annostusta ja lajia sen syvällisemmin...

Ohessa tarjolla on vain ravitsevaa jäätelöä auringonpaisteessa.

Kademurinaa ja siileilyä

Koirasiskot, Saimin kummi ja isäntä päristelivät kotterollaan (sananmukaisesti) vaarin pyynnöstä maalle noutamaan klapilastia. Uuden, mutta ikälopun, retki-kinnerin kyydissä Helmi varasi heti itselleen repsikan jakkaran, Saimin tyytyessä makoilemaan lokoisasti takasohvalla isännän vieressä ja kummi-juniorin ajaessa.

Perillä kaksijalkaiset lappoivat mummun avustamana peräkärryn pullolleen koivua. Vesisateesta huolimatta koirat kirmasivat takapellolla itsensä läkähdyksiin. Helmin ja Saimin tullessa mökille tarkastamaan mummun ruokavarat, Helmi pysähtyi tapansa mukaan nurkalla olevan vesitynnyrin luo juomaan. Se tapahtui takajaloilla seisten ja etujaloilla tynnyrin reunaan nojaten. Saimi seurasi vierestä, koettipa itsekin, mutta kirsu ei ylettynyt kuin juuri tynnyrin reunaan. Sekös pikkulikkaa harmitti! Kun Helmi hetken päästä joi lisää, Saimi ryhtyi ärhentämään sille haukkuen ja muristen. Kun siitä ei ollut apua, kävi Sämpylä oikein kiinni Helmi-paran takakintereeseen.

Illalla kotona piskit riekkuivat emännän jaloissa ja poikkesivat mukana jopa vessaan. Tähän mennessä Helmi ei siellä ole pidemmälti viihtynyt, mutta Saimi oli kovinkin kiinnostunut pöntöstä ja varsinkin huuhtelusta, eikä Helmi voinut jäädä setteriä pahemmaksi. Niinpä molemmat seurasivat pää pöntössä veden kohinaa. Hienoa.

Alkuyön tulostusmatkalla ulkoilevat koirat ja isäntäväki tapasivat siilin, joka taisi olla Saimin kolmas, vaan ensimmäinen, jonka Saimi tunnisti eläväksi elukaksi. Saimin mielestä siili oli hieman vaarallinen ja sitä piti haukkua ja murista metrin päästä. Mielenkiintoiseksi homman teki se, että vähän väliä siili pusahti kuuluvasti ja hyppäsi samalla ilmaan muutaman sentin. Siinä jäivät iltakakkoset odottamaan makuuhuoneen lattiaa ; )

Setteripäivä päättyi myöhäisruokailuun samasta kupista päät yhdessä ja nukahtamiseen samalle patjalle tuhannessa solmussa...

PS. Helmi-Orvokki taitaa vahvasti lähestyä toista juoksuaan, on sen verran paikat turpeina.

Maanantaimittauksia

Hurjien ennakkotietojen mukaan Helmin paino olisi jo 20 kg ja Saimin 9,5 kg. Tällaisia tuloksia kummit ja emäntä olivat saaneet aikaiseksi viikonloppuna. Nyt virallinen punnus, isäntä, kaappasi koiran kerrallaan syliinsä vaa'alle aamutyhjin vatsoin. Tulokset olivat seuraavanlaiset: Helmi 19 kg ja Saimi 9 kg. Säkä Saimilla ollee 45 cm...sikäli kun sitä siitä vempulasta mitattua sai.

Dippausta

Saimin kummisetä ja -täti eivät näytä vielä oikein sisäistäneen uuden koiranpennun saapumista talouteen. Vai mitä voisi päätellä siitä, että nauttiessaan kevyttä kioskiruokaa eilen illalla tv:n ääressä, he unohtivat vahtimatta lattialle tulisen dippauskastikkeen. Ja senkö tilaisuuden pieni punainen paholainen olisi jättänyt käyttämättä. Hah.
Yöllä emännällä olikin sitten tasaisin välein herätyksiä ynnä siivoustalkoita Saimin purautellessa ruikuleita sanomalehdille ja välillä ohikin.
Tänään emäntä jätti Saimin pariskunnan hoiviin lähtiessään Helmi-Orvokin kanssa pidemmälle lenkille. Takaisin palattuaan hän havaitsi talon kaksijalkaisista tyhjäksi ja Saimin rymistelevän yläkerrassa. Lisäksi Saimi oli herättyään/unenpöpperössään lurauttanut makuuksensa märäksi, joten taas tuli pyykkiä. No, emäntä vei pikaisesti Saimin kakkosta varten pihalle ja Helmi rynnisti tapansa mukaan olohuoneen ikkunaan katsomaan, minne kaksikko oikein lähti. Samalla olohuoneen tuolille "unohtunut" maitokahvi levisi pitkin nojatuolia ja lattiaa...Koskahan koirat taitoineen ja puutteineen oikein tulevat nuorison tietoisuuteen?

Kelpiet kisailemassa

Helmi-Orvokin ja Saimin äipvän harjulenkki emännän ohjauksessa oli pitkä, mutta mukava. Matkaa tuli kaikkiaan neljä kilometriä. Helmi juoksenteli pitkin puskia ja Saimi taivalsi taluttimessa emännän kanssa, kunnes porukka tapasi kaksi Kelpietä emäntänsä kanssa.

Yhdeksänvuotias Taala ja kuusikuinen Rial (aika rahakasta ;) osoittautuivat oiviksi remukumppaneiksi . Rial ja Saimi ottivat oikein pentupainit ja Helmi juoksenteli tapansa mukaan koko porukan ympäri turpeet sinkoillen. Taala vanhimmakseen oli hieman rauhallisempi ja vain juoksahteli arvokkaasti ylemmyytensä osoittaen.

Peuhaamisesta on aina iloa, jollei koirille, niin emännälle, joka saikin ahkeroida kotitöidensä parissa varsin pitkään ilman Helmin ja Saimin osallistumista...

Saimi-asiaa

Keskiviikkona aamupäivästä isäntä soitteli eläinlääkärille Saimin pisu- ja verikoetuloksista. Lääkärin mukaan pisut olivat puhtaat ja verestäkään ei löytynyt muuta vikaa, kuin että kalium oli korkealla ja kloori alhaalla. Lääkäri lupasi konsultoida kaliumista eläinlääketieteellisen kanssa ja soitella torstaina, kunhan asiasta olisi lisää tietoa. Jaa ei Saimissa vikaa vai?

Pikainen Internet-haku kaliumin tiimoilta uhkaili vaikka millä, ja varsinkin Addisonin taudilla (lisämunuaisten kuorikerroksen tuhoutuminen, tai jotain sinnepäin). Siinä sitä jo mietittiin, josko Saimille kävi heti kelpeästi...vaikka mokoma riehuukin kuin riivattu Helmin kanssa, eikä mikään näytä vaivaavan.

Torstaiaamuna lekuri soitteli ja kertoi konsultoineensa yliopiston lääkärin kanssa Saimista. Lääkärihenkilöt olivat päätyneet suosittelemaan uutta pisu- ja verikoetta 10 päivän kuluttua, eli ensi viikon lopulla. Sitä ennen pitää kuulemma tutkailla pisutiheyttä ja tapaa, mutta muutoin voi elellä kuin Ellun kanat. Isäntä kysyi tietysti Addisonin taudista, johon lääkäri sanoi, että ei usko moiseen, syystä että noin pienellä koiralla ei yleensä sitä esiinny ja suolatasapainokin oli kokeiden mukaan ok. Eletään siis toivossa, että arvoheittely on vain tilapäinen häiriö. Ainakin tiuha pisuttelu on vähentynyt selvästi....

Pihkaniska ja piikkipehva

Vielä jatkuvan hellesään innoittamana isäntä kiinnitti eilispäivän juurakonkaivauksista huolimatta Helmin ja Saimin pihanaruun naatimaan paahteesta varjossa. Hetken elikot nukkuivatkin tuijan varjossa, mutta sitten Helmi ryhtyi jälleen kaivautumaan puun juurakkoon Saimin tarmokkaasti avustaessa vierellä. Isännän viimein havahduttua poikkeavaan hiljaisuuteen, hän sai kiskoa jo melkoisesta montusta puna-harmaan lintukoiran, jonka selkä ja naama olivat aivan tahmassa (kuusen juuretkin näyttävät erittävän tehokkaasti pihkaa). Saimi oli ilmeisesti toiminut enemmänkin kannustusporukkana, koska sen turkki oli kuin pesusta tulleella.

Iltapäivän lopulla oli Saimille eläinlääkärin aika; ensimmäinen rokotuskerta odotteli. Sitä ennen emäntä ja isäntä pitivät taas pisunmetsästyssession saaden tilkkasen vuokkoa purkiin. Lääkärireissu sujui oikein mukavasti, vaaka näytti 8,7kg ja Saimi ehti ottamaan oikein nokoset toimistotiskin edusmatolla, muusta liikenteestä välittämättä. Pisunäyte oli puhdas, joten piikki napsahti ahteriin ja passiin saatiin ensimmäinen merkintä. Lääkäri oli kuitenkin halukas ottamaan viljelyn näytteestä ja vielä lurauksen vertakin tutkailtavaksi Sämpylän pisuinnokkuuden selvittämiseksi. Kokeista saa tietoa huomenna, keskiviikkona...

Yhteisiä puuhia kaivoksella

Aina kannattaa jättää kaksi setteriä naruun pihamaalle aurinkoisena päivänä. Siinä saattaa mennä kaksikin tuntia, ettei kuulu tappelun rähähdyksiä tai kiivasta haukuntaa. Toisaalta moisessa ajassa Helmi ja Saimi kaivautuvat varsin syvälle pihakuusen juuristoon. Tänäänkin pääsi näin käymään. Se ei onneksi pahemmin haittaa, koska puu on ylikokoisena muutoinkin saanut kaatotuomion. Itse asiassa olisi hyvä, jos koirat saisivat kaivettua juurakon niin puhtaaksi, että kanto olisi lopulta helppo kaivella tiehensä.

Saimin sisäsiisteyskasvatus on junnanut paikallaan; pisut kyllä lorotellaan sanomalehdille sisätiloissa, mutta jo ulkotulostuksena hyvin toiminut kakkoshätä osui tänään sekä paperille, että kahdesti matolle. Ulkoluruttelu on edelleen alituiseen toistuvaa ja pääasiassa tuloksetonta...noo huomenna on taas lääkäri.

Rauhalliset yöunet

Olisi saanut, jos olisi mennyt sänkyyn klo 19. Silloin isäntä sanoi emännälle, että taatakseen rauhalliset ja riittävät yöunet, ne olisi aloitettava juuri nyt.

No, ei menty unelle ja siitä kärsi sekä ruumis, että mieli. Kello yksi yöllä (nukkumaan oli menty klo 24) Saimi ryhtyi seilaamaan edes takaisin makuuhuoneessa ja isäntä heräsi tassutteluun. Kun äijä pomppasi ylös ja astui matolle, pisu vain tirisi varpaiden välistä. Sehän edellytti rätin noutoa, ja matkalla alle jäi pimeässä huoneessa Saimi (sopivasti maastovärjättynä...hanki vain puna-valkoisia settereitä!), onneksi ei tullut koiravahinkoja. Kun isäntä palasi kuivaamaan tuotoksia hän siirtyi mielessään vuoteen 1980 ja armeijaan, sen verran tukevaa oli huoneilma kahden setterin ja ihmisen sekä helleilman muokkaamana!

Klo kahdelta molemmat setterit kiistelivät riemukkaasti nallesta ja vaativat hyssyttelyä.

Kello neljältä setteripeuhaaminen tuplana jatkui. Kuuden korvissa isäntä toimitti vuorotellen koirat kedolle tarpeilleen (keli lämmin, aurinkoinen, mutta kostea). Kahdeksan jäljestä emäntä siirtyi sohvalle ja molemmat koirat seurasivat (onneksi) mukana vierelle uinumaan.

Nyt yläkerran matot ovat evakossa parvekkeella...

PS. Helmin paino on 19kg ja Saimin8 kg. Säkä Helmillä 58cm ja Saimilla 42cm . Etäisyys korvan kärjestä toiseen, eli siipikärkiväli Helmillä ja Saimilla 41cm.

Aamupalalla

Helmin ja Saimin ruokkimismenetelmä on viimein kehittynyt toimivaksi. Kerätään kolmesta nappularuoasta kimara kahteen ruokakuppiin molemmille sopivina annosmäärinä. Toiseen annokseen lisätään lämmintä vetta ja annetaan turvota, toinen jätetään kuivaksi. Sitten tarjoillaan kostutettu Saimille ja kuiva Helmille. Hetken molemmat nuuhkivat omia annoksiaan aloittaen kuitenkin syömään Saimin kupista päät eri puolilla saavia. Kilparuokailu jatkuu, kunnes muona loppuu, sitten siirrytään syömään Helmin kuivia papuja samaan tyyliin...

Yöpäivystyksessä

Saimin pikapissailu alkoi tänään huolettamaan eilistä enemmän; Sämpylä kyykkää kaikkien koirien jäljen päälle ja 50 muuhun paikkaan pikku lenkeillään (paitsi jos on jotain mielenkiintoisempaa työn alla). Tietysti suurin asian selvitysinto kohosi heti virka-ajan päätyttyä, kun emäntä oli konsultoinut kasvattajaa. Kasvattaja-Riitta oli sitä mieltä, että Saimi kannattaisi viedä lekurille jo ennen tiistaille varattua aikaa. Ennen muita toimenpiteitä täytyi tietysti mitata koiran lämpö. Helppoa kuin heinän teko 2 min mittarilla pennun perästä! Ehkäpä hankimme nopeamman! Sitten emäntä ryhtyi kartoittamaan eläinpäivystyksiä...kaupungin Tuhatjalkainen osoittautui ainoaksi mahdollisuudeksi...lupasivat sieltä sitten soitella, kun aikaa saattaisi olla.

Seuraava projekti oli kerätä pisunäyte. Sen luulisi olevan helppoa, kun koira kerran pissii viiden metrin välein. Emäntä otti Saimin taluttimeen ja isäntä harppoi parin perässä pakastusrasia kädessään valmiina sujauttamaan askin Sämpylän perän alle sopivan hetken koettaessa. Tuloksena oli pieni keltainen liru rasian pohjalle ja suunnaton kunnioitus naapureilta isännän notkeutta kohtaan.

Heti iltayhdeksältä tuli soitto päivystyksestä, että tänne. Koska pisunäytteen maksimi-ikä oli neljä tuntia, otimme varaksi ja vielä onnistuneesti, tuoreen ja runsaan näytteen juuri ennen kuin pakkasimme itsemme autoon. Päivystyksessä oli kuin terveyskeskuksessa, erilaisia tapauksia menossa ja tulossa. Näyte meni pikaisesti tutkintaan, mutta vastaanotolle jouduimme odottamaan tunnin verran. Lääkäri totesi näytteen olevan puhdas, lämpö oli ok ja muutenkin koira pelasi. Koska merkkejä tulehduksista ei ollut, päätettiin jatkaa seurantaa ja ottaa uudet näytteet tiistain rokotuskertaa varten. Hyvänyön toivotusten ja satasen köyhtymisen jälkeen pääsimme kotiin...

Turvavyöt

Emäntä kävi paikallisessa Sittarissa ja osti viimein Helmille ja Sämpylälle omat turvavyöt autoon. Helmi sai kokoa M olevat ja Saimi tietysti kokoa S. Eipä silti, molempien rinnanympärys on aivan vöidensä ylärajoilla. Kaula vaan tekee kiusaa, setterillä on niin hontelot päänkannattimet, etteivät isommat vyöt olisi pysyneet yllä!
Samalta reissulta emäntä toi lelutiikerin hurtille. Saa nähdä, onko siitä mitään jäljellä, kun isäntä ehtii töistä kotiin...ainakin puhelimesta kuunneltuna retuutusmurina oli hirmuinen...
PS. Saimin Axilur-matokuurin 1. päivä.

Aikas kieroa

Emännän, Helmi-Orvokin ja Saimin korttelin kierron mittainen päivälenkki venähti yli tunnin mittaiseksi. Heti tontin rajalta näet alkoi seurustelu kesäsäästä nauttivan naapuruston kanssa. Lähinaapurin neiti on ammatiltaan eläinlääkäri ja selvästikin ammatti tuo tiettyä otetta eläinten käsittelyyn, koska Helmi muistaa aina moikata häntä ilman haukuntaa. Saimi se nyt morjestaa kaikkia kaksijalkaisia innokkaasti ja surutta. Toinenkin lähinaapuri, juuri mummoksi tullut, oli ulkona. Helmi ja Saimi moikkasivat häntä sekä lapsenlasta samaan nippuun. Ja taas Helmi malttoi olla haukkumati!
Pikkukiekauksen paluumatkalla emäntä tapasi entisen kollegansa villakoirineen. Viimein löytyi Saimillekin jotain varottavaa, kun pörhisteli niskavillat pystyssä aristellessaan musta pikku villakoiraa. Helmi taas ei oikein tilanteestä häiriytynyt, vaan oikoi hyttysoviverhon läpi suoraan tuttavan kotiin! Emäntää hieman huvitti, kun Helmin pää näkyi ex-kollegan keittiön ikkunasta.
Vielä loppusuoralla kolmikko tapasi seudun pumin isäntäväkineen, Helmiä vieroksutti, kuten aina, nämä kaksijalkaiset ja Saimia pumi.
Sitten vielä huvittava yksityiskohta, joka osoittanee Saimin toiveet tulevaa asemaansa kohtaan; se nimittäin päästää ykkösen aina Helmin vastaavan päälle.
Jaa juu, se kieroilu puuttuu. Iltakuuden aikaan Helmi ja Saimi saivat päivittäisen hepulijuoksukohtauksensa sisällä ja kaarestivat pallon kanssa ympäri residenssiä. Helmi vei palloa suussaan ja Saimi kipitti perässä. Hienoksi lopuksi Helmi nousi ikkunan alla olevalle penkille ja laittoi pallon ikkunasta ulos ikkunapellille. Saimi polo seisoi Helmin alla sisäpuolen ikkunalautaa vasten, mutta ei ylettynyt ulkopellille ; )...

Myyräntöitä

Raskaan ja sotkuisen koiranvahdintapäivän (Saimilla oli massu kuralla ja se näkyi ulkoilun ulkopuolisina tulosteina pitkin lattioita) päätteeksi Saimin kummisetä, juniori, köytti piskit pihalle aurinkoa ottamaan. Emännän saapuessa puolisen tuntia myöhemmin kotiin Helmi oli edelleen köydessään, mutta Saimi oli jo peruuttanut ulos valjaistaan. Se ei kyllä ollut karannut minnekään, vaan osallistui Helmin kanssa yhteiseen projektiin suurella sydämellä. Kumpaisestakin näkyi vajaa puolet peräpäästään valtavasta kuopasta (kuva tulossa), jonka ne olivat ruoputtaneet omenapuun lähelle keskelle nurmikkoa.

Emännän keskeyttämän kaivosprojektin jäljiltä koirien muoto oli sen verran musta, että Helmi joutui juniorin toimittamaan pesuun ja Saimi emännän. Saimille kokopesu olikin ensimmäinen, eikä niin mieltä lämmittävä tapahtuma. Kuivauspyyhekin oli perin epäilyttävä, vaikka Sämpylän lyhyt turkki olikin nopea ja helppo kuivattava...

Johan lähti

Meinaan Helmi-Orvokki ovesta kukonlaulun aikaan.
Emännällä oli varhainen lähtö työkeikalle pääkapunkiin ja hän nousi punkasta jo ennen kuutta. Isäntä ja koirat jäivät vielä tyytyväisinä unosille. Yht'äkkiä hieman ennen puolta seitsemää molemmat hurtat halusivat intopiukalla piipahtamaan kedolle. Ja isäntähän tietysti toteutti hauvojen toiveen, kuskaten Saimin kainalossa ja Helmin jaloissaan ulko-ovelle.
Heti kun ovi aukeni riittävästi, hyvin koulutettu setterimme Helmi singahti luvatta tiehensä. Sillä kohtaa isännän verkkaiseen aamujärkeen upposi, että emäntähän oli vasta lähtenyt bussipysäkille ja ilmavainuihme Helmi napannut tuoksun.
No, eikun Saimi kainaloon ja kipitystä kohti bussipysäkkiä läpi kaupan parkkipaikan...jonka yläpäässä emäntä olikin jo matkalla kotia kohti, elävä Helmi niskavilloista kiinni kädessään. Piski oli huitaissut suoraan kahden tien ja yhden parkkipaikan yli bussipysäkille tervehtimään emäntää ja haukkumaan muut matkalle lähtijät.
Onneksi vauhtia oli niin paljon, että yksikään työmatkalainen ei ehtinyt rullata autollaan Helmiä makkaratehtaalle...

Elotilastoja

Elokuun alun kunniaksi koirat joutuivat punnitukseen, Saimi myös säkämittaukseen. Saimin tapauksessa kyse on todella SÄKÄmittauksesta, siinä määrin vempula neiti tuppaa vielä olemaan.
Helmi-Orvokin painoksi saatiin tällä kertaa 19,5 kg, eli pientä painonnousua on havaittavissa. Ehkäpä se johtuu siitä, että Helmi syö Saimin ruoat (kuten myös päinvastoin) hyvällä ruolahalulla.
Saimille puntari näytti 7,5 kg, eli painoa on tullut runsas kilo viikossa (6,1 kg su 26.7.), korkeusmittari näytti edm. varauksin 36 cm.
Isännän mielestä Saimi on jo selvästi tuloviikonloppuaan "isompi" koira, ottaa kontaktia, eikä ole enää sylissäkään niin lötkö-pötkö.
Saimilla päivän koulutuksena oli istuminen ja luoksetulo namein (ne kyllä täytyy pilkkoa vielä pienemmiksi, muutoin aika kuluu syömiseen) autettuna.
Helmi pääsi taas kerran harjoittelemaan vetämättä kulkemista. Liikkeen koulutus on nyt siinä vaiheessa, että sitä tarvinnee harjoitella enää kymmenen vuotta päivittäin...

Laajennusta bloggaukseen

Koska on kohtuullisen mahdotonta välttää mainitsemasta Saimia Helmi-Orvokin blogissa, niin laajennetaanpa tämä kirjoitusryväs saman tein käsittämään myös Saimi-Lemmikki.
Vastaisuudessa joudutte siis lukemaan yhtä lailla Hempusta kuin Sämpylästäkin...tai oikeamminhan niistä tulee kertoiltua samassa paketissa.

SS 14 Leustu

SS 14 Leustu=Neste Rally Finlandin pikataival Keski-Suomessa, jonne Helmin ja Saimin tie vei heti aamusta emännän auton takapenkillä kolmen muun naisen kanssa. Takapenkillä oli siis tiivis tunnelma, kun taas edessä istuivat äijät leveästi.
Matkaan olivat lähteneet emäntä, Hemppu, Sämpylä ja Helmin kummit tuttavapariskunnan kanssa. Evääksi oli pakattu kilotolkulla herkkuja, mm. piskeille maksalaatikkoa ja sateeseenkin oli varauduttu. Sen verran matkailu jännitti, että Helmi sai päähänsä ryhtyä huolehtimaan Saimista äitityyliin ja nuoli siltä naaman puhtaaksi ennen julkista esiintymistä rallikansan silmissä.
Ensimmäinen helikopteri oli Helmi-Orvokin mielestä vielä mielenkiintoinen, mutta kun itse ralliautoja alkoi näkyä ja varsinkin kuulua Helmpulla meni pupu pöksyyn ja se singahteli narussaan edes takaisin, kunnes emäntä sai sen rauhoitettua jalkojensa väliin. Nukkumisesta ei tullut mitään, kun piti joka ohikulkijaa ja autoa päivystää.

Se, mikä sujuu Helmiltä omin jaloin, eli kulku autoparkista reitille, ei ollut niin yksinkertaista Sämpylän kanssa. Niinpä Saimi-Lemmikin kuljetus happeningiin oli suunniteltu tapahtuvaksi kassissa ja se sujuikin ihan ok. Takajalat tukeutuivat pohjalevyyn, mutta etujalat ja tietysti pää piti pitää sylissä käsien välissä. Autot ja kopterit eivät paljon Sämpylää häirinneet.

Pikku liikunta- ja syöntisessioiden välillä se veti lonkkaa aurinkosuojan toimivan sateenvarjon alla...

Pätkän muuten voitti Hirvonen, Loeb oli toinen ja Sordo kolmas. Formulakuski Räikkönen oli 16.