Martti the pointer

Kaupissa pörrätessämme yhytimme Saimin kanssa yllättäen komean pointteripojan Martin. Se pölähti puskista yllättäen ilman kaksijalkaista ja juoksi kanssamme hyvän aikaa isännän ihastellessa sen komeata laukkaa ja ruskeanvalkoista ulkomuotoa. Muutaman minuutin kuluttua polkua pitkin paikalle saapui lenkkivehkeinen herra ja ryhtyi komentelemaan kuulemma runsaan vuoden ikäistä Maraa. Pointteripojan mielestä Saimin haalistuneet juoksutuoksut olivat kuitenkin moninaisia kertoja isännän kutsuhuuteloita mielenkiintoisemmat. Seuraavaksi Martin isäntä koetti yleensä taattua keinoa lintukoirien kanssa poistuen rivakasti juosten ja vihellen takavasemmalle, vaan eipä tehonnut. Niinpä meidän isäntämme lähti kanssamme Maran kaksijalkaisen perään saadaksemme toimitettua jo hieman rasittavaksi (yritti peeveli nuuskia minunkin ahteriani) käyneen nuorukaisen omistajalleen. Pikku kävelyn jälkeen koirakko saatiinkin taas kasaan ja pointteri-jolppi joutui köyden päähän lenkin loppuosalle...