Jouduin aamulla oikein terveystarkastukseen ja emännän siinä pöyhiessä turkkiani löysi hän massustani tietenkin punkin! Niitä ryökäleitä on sitten piisannut tänä kesänä. Eläinkaupan BioSpotixista ei piisannut kovin pitkäksi aikaa suojaa, taisi sentään olla pari viikkoa punkkivapaata aikaa. Onhan sekin tietysti parempi kuin ExSpotin, sen apteekista saatavan suurmyrkyn, harventamat karvat.
Aamun ulkoilutapahtumassa hinasimme emännän tällä kertaa harjuun. Onneksi, sillä siellä yhytimme vanhan tuttumme mäyräkoira Miinan. Miina onkin eri kiva laukkakaveri, vaikka onkin hieman lyhytjalkainen. Kiepuimme Saimin ja Miinan kanssa kunnon hörhelöt pitkin puskia.
Kotiinkääntöpisteessä reissua värittivät polkupyöräsuunnistajat harjoituksissaan. Emäntä koki suorastaan tuskia poimiessaan meitä pois kovavauhtisten pyöräilijäin reitiltä ja valitteli herroille mahdollista hidastusharmia. Siihen porukan johtohemmo tyytyväisenä totesi, ettei syytä huoleen, sillä eihän ketään sentään tullut syödyksi...emme muuten edes yrittäneet : )
Paluureissulla Saimi köysi jostain polun poskesta inhimillisiä jätöksiä, ja tällä en tarkoita mitään kalmoa, vaan sitä ruskeaa. Pöljä paalitteli itsensä siinä tuotteessa niin ihanan tuoksuiseksi, että kukaan ei halunnut kulkea sen lähelläkään, joten, kuten arvata saattaa, kotona odotti juuriharjakuuri ja shampoopesu. Siihen shampoopesuun minäkin jouduin yleisen miellyttävyyden nimissä ottamaan osaa.
Huomattakoon muuten, että Saimin "punaisen setterin speciaalishampoo" oli laimennuspullossaan mennyt aivan limaksi. Älkää siis laimentako ------ta (lisään nimen heti kun taas pääsen pullon viereen) muuta kuin sen verran kuin yhdessä pesussa tarvitaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti