maanantai 28. helmikuuta 2011

Reipas pikku lepakko

Huh, aikas rasittavaa tämä juoksuisena narttuna oleminen. Aina kun joku koira sattuu kohdalle, niin jo on kirsu hännän alla. Kaikkein rasittavin on sisko-Sämpylä, joka on suorastaan reipas pikku lepakko ja aina valmiina huolehtimaan hygieniastani ; ) No, vielä raatsi isäntäväki juoksuttaa meikäläistä irrallaan, joskin ensin piti testata hormonitilaa mr. koira-testillä, jonka läpäisin liput, eikun häntäkarvat liehuen (vaikkakin häntä poskessa, mutta kuitenkin). Saattaa olla, että huominen meneekin jo köyden päässä roikkuen, vaan eipä ole kuin viikko jäljellä...
Aamupunnitus muuten mittaroitsi meille seuraavat lukemat: Helmi-Orvokki 23kg ja Saimi 23,5kg.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Vuoren valloitusta

Tänään oli Saimin kummisedän huki kasvattaa meitä nuoria neitejä. Tapansa mukaan hän kuljetti meitä juoksuvauhtia ja pökkäsi pentele perään, jos erehdyimme matkan varrella nuuskimaan jäneksenjälkiä. Tohlopin järven rannalle oli kevyen liikenteen väylän varteen ilmestynyt massivinen lumikasa ja senkin huipulle piti tietysti yrittää kipaista. Sen verran jyrkkää rinnettä oli kuitenkin tyrkyllä, että jouduimme Saimin kanssa häpeällisesti avustetuiksi ylösmenon kanssa. Minua jouduttiin hieman pukkaisemaan peräpäästä ja Sämpylää sai kiskoa lavoista...
Olipahan taasen rentouttava lenkki kauniissa auringonpaisteessa ja vaihteeksi lenseän miedossa pakkasessa...ja väsyttävä. Huomaa kyllä, että silavaa on päässyt hieman turkkiin kertymään ja kunnossakin on lumitalven jäljiltä hieman kohennettavaa. Eihän setterikään ihan riittävän pitkiä ja kovavauhtisia lenkkejä maavaran ylittävässä hangessa joka päivä vetele...

lauantai 26. helmikuuta 2011

Geo-kätkentää

Kummisetäni innostui viime viikonloppuna geo-kätkennästä. Siinä poimitaan jostain netistä karttapistetitä puhelimeen ja etsitään niiden perusteella kätköjä maastosta, tai ainakin jotain sinnepäin...
Siispä emännän tarjoillessa vapaaehtoisille koirankuljetusvuoroa, oli kotona vierailevista kummisedistä herra tuore geo-kätköilijä valmiina kuin setterinarttu viemään Saimin ja mut ulos. Muutoin oli ihan kivaa autella huonohaistista kaksijalkaista kätköjen etsinnässä (vaikka ei me kyllä tiedetty, miltä niiden pitäisi haista ; ), mutta osa nyt etsittävistä piiloista oli surkeasti sijoitettu ihmisten julkisten kulkureittien lähettyville. Niinpä roikuimme turhan suuren osan ajasta köydenjatkeena. Vaan voipahan sitä elää toivossa, josko enempi kesällä pääsisi johonkin umpimetsäänkin etsintäretkelle...

perjantai 25. helmikuuta 2011

Perässä juoksija

Aamulla kävimme isännän kanssa tipauttamassa emännän mutkan kautta virkaan. Pysähdyimme hetkeksi oikein Tampere-talolle parkkiin ja emännän tehdessä vauhtimutkan asioimaan, me teimme omamme Sorsapuistoon. Isäntä kypsyi kohtuullisen pikaisesti lenkkivauhtiimme kulkiessaan kakkapussi toisessa kourassa ja kaksi lentävää setteriä toisessa lipsuvin kengin. Kävimme tarkastamassa KAIKKI muut koirat ja jäniksen jäljet, sekä melkein kaikki herrakoirain lirut ennen pakkautumistamme uudelleen autoon.
Paluureissulla teimme topin matonpesupaikan kohdalla ja roikaisimme järvelle voksuttamaan ohikulkijoille. Selällä kävi sen verran hyytävä jonkka, että laantuneesta (-12C) pakkasesta huolimatta poistuimme melko pikaisesti rantamaastoon. Sieltä löysimme koira-aitauksesta komean karhukoira-sedän Masan. Innostuin karjusta niin, että isäntä heltyi päästämään minut ja Sämpylän aitaukseen pelmuamaan.
Aluksi laukkasimme perätoukuria ympäri aitausta, mutta hetken kuluttua setä-hurtta innostui ihan liikaa meikäläisen ahterista ja ryhtyi tyystin perässäjuoksijaksi. Ihan paloi hihat mokoman nuuskumasiinan kanssa ja istahdin isännän viereen. Siinä sai sitten Saimi tilaisuutensa. Napattuaan Masan tennispallon, sillä piisasi varman puoli kestohauskaa: kilpajuoksua ja väistelyä, välillä härnäysta palloa pudottelemalla ja heittelemällä niin, että Masa lopulta heittäytyi hankeen henkeä vetämään...
Vaan maistui se uni meillekin kotosalla...

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Lento-Sämpylä

Eilisellä iltalenkillä juuri ennen puolta yötä, olimme ulkoilemassa köydettä ns. päätymetsässä. Isäntä lunki kipakassa pakkasessa pitkin polkua, mutta minä ja Saimi kahlasimme innokkaasti umpihangessa pupujen tuoksujen jäljissä. Saimi siinä nuuskutellessaan eksyi hieman sallittua kauemmaksi ja hätkähti huomaamaan sijaintinsa vasta isännän viheltäessä. Siinä tulikin likalle kiire ja sen tuloksena saimme ihailla isännän kanssa huurupäisen setterin lentoa kapealla polulla. Loppukaneetiksi Saimi loikkasi lumipenkan ja teräskaiteen yli komeasti liitäen. Hyppy oli siinä määrin lennokas, että isäntä innostui mittailemaan matkoja ja sai pituustulokseksi noin viisi metriä ja korkeuttakin oli reippaasti yli metrin! Sämpylä on tainnut treenata salaa :D

tiistai 22. helmikuuta 2011

Nelivetokaan ei enää piisaa

Sen minä vain sanon, että olisi ollut tarpeen syödä enemmän kaurapuuroa pienenä (vai olisiko koirilla kyseessä joku toinen kasvuun merkittävästi vaikuttava ravintoaine ; ), sillä nyt eivät jalat enää ylettyneet jäähän/maahan kaislikkoon kertyneen lumen keskellä. Eteneminen pupun jäljillä meni ihan uintipuuhiksi, yäh.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Hau hau hauta

Isännän kuhkiessa pikku pakkaslumen kimpussa pihamaalla, pöllytimme me Saimin kanssa jo kasattuja penkkoja matalammiksi. Kunnes töistä ja muista riennoistaan palaava väki alkoi neljän korvissa tukkia kotikatuamme. Ensin naapurin isäntä kävi postilaatikolla, joten kajautin pikku morjestushaukut (siis isännän mielestä niin kreisiä pikku räkytystä ; ( ukolle. Seuraavaksi portillaan saapasteli Sauli, 1,5vee mummonsa kanssa. Tarjosin heillekin tervehdyshaukut, Saimi taas meni nuuskumaan Saulia millistä ja antoi vielä pikkumiehelle pusunkin. Eikä jäpikäs pelännyt yhtään! Toisin kuin mummu ja isäntä ; )
Sitten tulikin jo kolmaskin naapuri paikalle, ensin autolla ja sitten postilaatikolle. Isäntä ei ehtinyt kuin perässä juoksemaan ja tehottomia komentoja heittelemään, kun kävin senkin naapurin haukkumoikkaamassa. Ja vielä yksi naapuruston perhe saapui samaan syssyyn, eli taas oli kiirettä käydä hieman räkyttämässä. Se naapuri päästikin pihalle mäyräkoiransa Napin ja niin meillä olikin oikein porukalla hauskaa, kun Saimin, Saulin ja Napin kanssa mylläsimme penkkoja ikääntyneempien kaksijalkaisten toljottaessa ihmeissään nuorison temmellystä : D

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Jäniksenkorva paluupostissa

Aamulla auringon nousun aikaan alkoi hieman kääntämään massua. Siinä uni ilkeästi keskeytyi, kun oli tarvis jalkautua isäntäväen sängyn pieleen kakomaan. Pikku kurlauksen jäljiltä sain tulostettua Turusta Emmiltä hankitun rättijäniksen korvan ; ) sekä tulun karvoja kauniissa pallerossa. Aika kauan otti aikaa tulostaa korva takaisin päin, napsuttelin sen näet kitaani viikolla. Taisi olla keskiviikkona? Isäntä luuli, että revin korvan pieniksi suikaleiksi massuttaessani sitä illalla telkkarin ääressä, vaan eihän sitä kangasta paloina viitsi nieleskellä. Tuosta virheestään isäntä sai syyttää ihan itseään, ja kerätä palleron pois...

...Saimi seuraa kaupallisen tv-kanavan kenguru-ohjelmaa suurella mielenkiinnolla...

lauantai 19. helmikuuta 2011

Järvellä hyytymässä

Aamun hileisen ulkokipaisun jälkeen sulattelimme porukalla jalkojamme aina kahteen asti. Sitten pakkasimme itsemme autoon Saimin kanssa...
...ja saimme kuskeiksi isännän ja emännän matkataksemme Näsijärven jäälle. Matonpesupaikan rannassa aurinko paistoi, mutta pakkasta oli edelleen lähes -20C. Lumi oli jäällä pakkautunut sen verran tiukkaan, että siellä oli perin helppoa juosta.
Niinpä innostuimme Saimin kanssa kilpajuoksuun verkkoavannolla asentoa pitävien varisten kanssa. Kraakut lensivät vain metrin, parin korkeudella ja juuri ja juuri sen verran kuin oliihan pakko karkuun päästäkseen, joten saimme laukata melkein kuono niiden pyrstösulissa kiinni monen monta kieppiä ympäri avantoa (se oli jäässä) ja hauskaa oli. Sekä meillä, että vareksilla...myös isäntäväellä!
Tunnin kun laukkasi jäällä, niin olikin jo aika päästä autolle jääpaakkujen irroitukseen ja takapenkille

perjantai 18. helmikuuta 2011

e-Helmi ja sähkö-Sämpylä

Hei, onko hienoa kun pakkaset aina vain jatkuvat! Tänäänkin möllöteltiin isännän kainalossa sohvalla Pasilan jaksoja tietokoneelta katsellen (emäntä teli töitään, eikä voinut makoilla ; ). Kaksijalkaisilla oli hauskaa aina kun me nelijalkaiset pyörähdimme hiemankin ympäri, sillä rätinä ja pauke oli melkoinen. Pakkasen ansiosta turkkimme ovat kuin kissankarvaa sähköopin tunnilla, varausta piisaa piisaa mini-EMP:n verran pienten tietokoneiden ja tietoliikenneyhteyksien katkomiseen : D
Saimmekin varauksen nostattamalla pystytukalla ja hörhöttävillä niskavilloilla otsikon mukaiset uudet lempinimet!

torstai 17. helmikuuta 2011

Valokuvauksellista

Kauniin aurinkoisen pakkaspäivän kunniaksi lähdimme Saimin ja isännän kanssa latuja tallomaan järvelle, niin ainakin yksi ulkoilija antoi meidän ymmärtää kävellessämme jäällä. Emme vetäneet hernettä nenään rauvan uhitteluista, olihan meillä sillä kohtaa suojana kolmen muun koiran apupatteri. Tämä joukkue jatkoi rantaemännän luo neuvotteluihin ja me taas ryhdyimme Sämpylän kanssa poseeraamaan isännälle. Muutama kohtalaisen onnistunut kuvakin saatiin talteen, ennen kuin herra valokuvaajan näpit ja kamera olivat niin jäässä, ettei hommasta enää tullut mitään. Picasasta voi tarkastella parempia otoksia ja laitetaan tähänkin nyt yksi.

tiistai 15. helmikuuta 2011

(@€¥¥$*# pakkasta

Aamulla käytiin Saimin ja emännän kanssa salamaulkoilemassa hyytävässä pakkasessa. Sitten vanuimme Sämpylän kanssa koko päivän kotosalla odotellen isäntäväkeä virasta. Emäntä ehti ensin ja taas pinkaistiin pikaisesti harjuun ulkoilemaan. Massu jäähileessä ja turpa huurussa kotiin saapuessamme, oli isäntäkin jo kotiutunut töistään. Ruoka oli valmiina ja äijäkin oli aikas lämmin: valtion romuttamo kuskasi häntä Helsingistä Tampereelle peräti neljä tuntia!
Vaan ruuan massuttamisen ja kaffin jälkeen oli tosi kivaa pötkötellä porukalla sohvalla takan tulta ketsellen. Tai no, Saimi ei kyllä pötköttele pitkiä aikoja, se kun riekkuu ja pomppii vähän väliä kaikennäköisten lelujen kanssa...

maanantai 14. helmikuuta 2011

vt. Vartiokoira

Iltapäivän pakkaslenkki suolle kirkkaassa auringonpaisteessa maistui aluksi tosi kivalta. Varsinkin kun löysimme heti alkumatkasta tuoreet pupun jäljet pussuteltavaksi. Taluttimien päässä roikkuja otti kyllä vedosta pienet pultit :)
Suolla mönki joku outo äijä kelsiturkki päällä ja innostuin vshtikoiraksi. Äkkäsin sen metsän siimeksestä ja ammuin raivohaukulla kohti Saimi peesissä roikkuen. Ja kuten arvata saattoi, pilli vinkui takavasemmalla ja palattuamme isännän pakeille saimme ihmettelevää negaa vartiotyöstä.
Järvelläkin piipahdimme ja sielläkin kulki joku outo tyyppi; naisihminen reppu selässään. Taas oli siis aika pinkaista kohti ja räksyttää mennessään, Saimin toimiessa uskollisena Sancho Panzana. Pilli soi tällä kertaa jo "melko" terävästi takaisinkutsunsa ja palaute oli myös hieman kärkevämpää turhasta vartiotyöstä.
Isäntä arveli pikakehittyneen vahtiviettini johtuvan horjuvasta hormonitasapainosta. Voi olla, sillä tällaisena jätkä-magneettina on aika ikävää. Eikä sitä koskaan voi varmasti sanoa, onko noilla metsän kulkijoillakin salattuja taka-ajatuksia suhteeni ; )
Ainakin herrakoirain jakamatonta huomiota on tarjolla vielä melkein täydet kolme viikkoa...

lauantai 12. helmikuuta 2011

Päiväjärjestys

Kirjaanpa tässä vaihteeksi ylös kahden tavallisen setterineidin tavallisen lauantain ohjelman: Aamulla noin kello seitsemän kaksikymmentä Saimi nousee pediltä ja menee huitomaan tassulla emäntää nenään. Nukkujalta kimpoaa samantein  komento jatkaa unia. Saimi yrittää uudelleen toisella puolella sänkyä ja komento on edelleen sama: Nukkumaan! Viisi minuuttia eteenpäin käyn nuolaisemassa isännän naamaa ja saan myös komennon jatkaa unia. Mietä ei oikein enää nukuta, joten kiepumme muutaman minuutin välein sängyn vierellä töykkimässä aamu-unista isäntäväkeä, kunnes emäntä kyllästyy puoli ysiltä (aika sitkeitä olivat) ja heittäytyy pötkölleen meidän patjalle...ja me mennään samaan kasaan ; )
Sitten onkin hiljaista yli puoli kymmenneen isännän lukiessa aamun lehden Padilta ja meidän koiseissa näisväellä patjalla.
Ylös noustuamme käymme isännän kanssa klo 9.42 postilaatikolla noutamassa aamun lehtien paperiversiot. Samalla Sämpylä piipahtaa pihan perällä turauttamassa kakkoset, meikä lirauttaa pisut etupihalle. Poikkeuksellisesti isäntäväki naattii aamukahveet ennen lenkille lähtöä ja viimein klo 10.15 pääsemme varsinaiselle lenkille suolle. Aurinko paistoi, mutta pakkasta oli runsaat kymmenen astetta ja viima kävi kylmästi pohjoisesta. Suolla kieppasimme 40 minuutin lenkin keräten kunnon paakut lunta ja jäätä turkiin sekä varpaiden väliin. Näin lyhyenä aikana ehdimme myös olla kateissa (näkymättömissä) muutaman minuutin per naama. Klo 10.55 pääsimme pesuhuoneeseen rapsutettavaksi ja kuivattavaksi. Lattialle kertyi melkoinen kasa jäähilettä valumaan sulettuaan viemäriin.
Sitten oli viimein aamiaisen vuoro meilläkin. Kippoon kolahti 2,1 dl Royal Caninen Setter 27:aaper kirsu, vetelimme papuset kitaamme hyvällä ruokahalulla ja siirryimme hetkeksi unosille olohuoneen nojatuoleihin. Heti perään seurasimme emäntää yläkertaan sohvalle, sitten retuutimme hieman keskenämme, otimme tirsat ja sen jälekeen jyrsimme luut. Olipas pitkästyttävää, emäntä vain kirjoitti, joten taas hieman kinastelimme, välillä rynnistimme raivokkaasti haukkuen alakertaan tarkastamaan, olisiko joku tulossa. Hermostuin toimettomuuteen lopulta niin, että länttäsin kuononi emännän jalalle ja aloin inua pihalle.
Viimein klo 17 aikaan painelimme jälleen suolle ulkoilemaan, takaisin kelauduimme tunnin kuluttua ja oli toisen 2,1 dl:n ruoka-annoksen aika. Muonan jälkeen jälleen sohvalle unosille, sitten pikku tappelua, unia, tappelua ja lelujen retuutusta. Viimein klo 23 lähdimme iltalenkille pupujen jälkiä tutkailemaan. Emäntä venyi perässä, kun Saimin kanssa nuuskimme kaikki tuoreet ja tuoreehkot jäljet penkoilta. Reissulla teimme vielä viimeiset ykköset ja kakkoset (pussiin poimittaviksi) ennen yöunia. Kylmää...

perjantai 11. helmikuuta 2011

Juoksua (4.)

Blogikirjuri tallentaa Helmi-Orvokin puolesta seuraavaa: aamupusikoissa molemmat setterit olivat kuin lentoon lähdössä. Se on jo paljon, kun ajattelee setteritä yleensä...Lumessapompinnan jälkeen mentiin järvelle testaamaan, voiko sillä kävellä. Voi, sillä Helmi hävisi heti eetteriin, eli Mustikkaniemeen jäneksiä häätämään. Sämpylä jäi jostain syystä kieppumaan jäälle, mutta kun olin ehtinyt rantaan, olivat molemmat hävinneet rantakaislikoihin ja sain odottaa hyvän tovin ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa koirain kera. Entiaikaan olisin vain kävellyt polkua kotiinpäin, mutta nyt kun lunta on näin paljon, täytyy kytätä etteivät hurtat oikaise tielle juoksentelemaan.
Päivälenkillä Saimi juuttui panssariaidan taakse. Yhdessä kohdassa limikasa oli korkea, että Sämpylä huiteli aidasta huomaamattaan yli ja yhtäkkiä ei sitten enää päässytkään toiselle puolelle. Siinä taas kului muutama hetki, kunnes sain vihelleltyä ja huudeltua hätääntyneen pikkulikan oikealle puolelle aitaa. Onneksi yhdesä kohtaa melko lähellä oli kasattu myös Iso kasa linta aitaa vasten ja Saimi uskalsi hypätä (näytti olevan kakun pala) aidalta pari metriä maahan.
Tältä kiepillä katselin Helmin innokasta pisujennuuskintaa ja leukojen napsutusta sillä silmällä ja päättelin neidon neljännen juoksun tekevän tuloaan ja illalla tehdyn takapään tarkastuksen perusteella näin on. Luvassa on siis taas kolme viikkoa piinaa (ja kun Saimi ryhtyy naiseksi todennäköisesti heti perään, niin kuusi viikkoa) lähiseudun setäkoirille : D

tiistai 8. helmikuuta 2011

Hiirisota

Isäntäväki kävi shoppailemassa IKEAssa ja palasi ankaran tavaravuoren kanssa. ja sen päällä oli tuliaisena harmaa (euron) hiiri. Pikku rotta ojennettiin vaihteeksi minulle ja vaihteeksi innostuin pehmolelusta. Nappasin elukan suuhuni ja omin sen yläkertaan Saimin jäädessä soittelemaan lehdellä alas. Hetkisen kuluttua palasin alakertaan hiiri suussani ja isäntäväki nauroi minulle, kun en ollutkaan suolistanut pehmolelua oikopäätä...
Saimi yritti pihistää lelun heti kun silmä vältti, mutta annoin siskorukalle selkään, että paukkui! Sen verran metakka kiinnosti emäntää, että hiiri poimittiin kaapin päälle jemmaan, pahus. Eipä ollut pitkää iloa siitäkään, vaikka ei rikkunutkaan. Rotan saa kuulemma taas tappeluaiheeksi, kun joku kaksijalkainen ehtii vahtia meitä...
Vaan olipas mielenkiintoinen euron elukka.

Postimiehen virhe

Remutessamme Sämpylän kanssa pihamaalla lumipenkassa saapui herra postiljooni mopollaan laatikkorivillemme ja ryhtyi lappaamaan laskuja ja lehtiä lootiin. Isäntä arveli olevan viisasta, että meidät hurtat kerätään istumaan jalkojen juureen, kunnes postimies on poistunut. Koskas sen nyt tietäisi ryntäämmekö me suoraan mopon alle ;)
No, mehän istuimme nätisti isännän jaloissa, kunnes postiljooni innostui moikkaamaan meitä. Se oli virhe, sillä tervehtiviä (lue: puhuvia) ihmisiähän mennään tervehtimään, oli siitä asiasta isäntä mitä mieltä hyvänsä... Kipaisimme Saimin kanssa suoraan herra postimiehen syliin pikkuisen lipaisemaan tutun tyypin naamaa. Harmi vain, että äijä istui mopon selässä ja oli perin puolustuskyvytön "hyökkäyksemme" edessä! Morjestuksen tuloksena valtion (onkohan Postin/Itellan duunari enää valtion virassa?) viranhaltija pyllähti skootterinsa kanssa ketoon! Onneksi kukaan ei loukkaantunut, edes henkisesti : D

maanantai 7. helmikuuta 2011

Patteri puntarissa

Eli vaa'assa on viimein uusi paristo. Juhlan kunniaksi isäntä vaa'itsi itsensä ja meidät nelijalkaiset ystävänsä. Minulla vaaka näytti tasan 24kg ja Saimi-Mato painoi vain 23,5kg.
Kuten arvata saattaa, Saimin dieetti muuttui hetkessä kaloripitoisemmaksi ja meikäläisen vähemmän. Isäntäväen mielestä painojemme kun kuuluisi olla juuri toisin päin...

torstai 3. helmikuuta 2011

Varo koiraa

Isäntäväki on aikas kärmeissään meistä koiraparoista; emäntä sai viimein diagnoosin jo lokakuisesta kaatojupakasta (koulutuksellisista syistähän emäntä pisti meidät paikoilleen ja käveli edellä polkua, kunnes päästi meidät juoksemaan itsensä kumoon...) ja isäntä kyllästyi Saimin tervehtimiseen töistä palattuaan. Sämpylä näet silpaisi äijältä nahkat irti nenän ja ylähuulen välistä ; )
Siitä emännästä: niin, sillä on kuulemma toisen polven sisempi ja ulompi kierukka revennyt, ja lekuri uhkaili puukolla, tietysti. Emännän täti olikin jo sitä mieltä, että nyt olisi aika hävittää koirat!! Saas katsoa, joudummeko etsimään uuden kodin...

tiistai 1. helmikuuta 2011

Paritervehdykset kunniaan

Päivän viime auringonsäteissä matkailimme Saimin ja isännän kanssa suolle reippailemaan. Matkalla tapasimme tien poskessa hieman enemmän ikää keränneen hovavartin, joka oli ihan ilmeisesti herrasukua ja luuli ilman muuta pääsevänsä kurmoottamaan meitä pikkulikkoja. Vaan kävi sedälle köpelösti, kun emme älynneetkään pelätä häntä laisinkaan. Sen sijaan ryykäsimme remmit tiukalla suoraan äijän naamalle nuuskimaan ja sekös pisti sedän pasmat sekaisin. Koiraparan kuljettajatäti jo suorastaan hermostui meille, kun innostuimme vain ihan vähän liikaa painostamaan puolustuskannalle joutunutta suurkoiraa ; )
Ja paluumatkalla teimme samat temput ensin yhdelle matalajalkaiselle ja harmaanaamaiselle ikäsedälle ja vielä jollekin terrierinpuolikkaallekin...sitten isäntä olikin jo melko tuskaantunut pirteisiin pikku settereihinsä. Varsinkin, kun emäntä illemmalla kertoi meidän olleen kuin herran enkeleitä aamulenkillä : )