lauantai 30. huhtikuuta 2011

Vielä kerran renkaan vaihtoa

Olipas rankkaa eilen. Vetelimme aamusella lonkkaa yhdeksään asti, kunnes isäntä raahasi meidät lopulta harjuun tarkastelemaan vapun aaton aamua. Kuljeskelimme Sämpylän kanssa melkoisen miedosti juoksuaskelia ottaen ja vielä melkein isännän jaloissa, niinpä hän palasikin kohtuuäkkiä kotiin aamukahveelle saaden meidätkin helposti mukaansa. Ei me oikein jaksettu...
Taitaa olla huono kunto, kun yhden päivän älytön metsäjuoksu vetää näin kuitiksi. Onneksi isännällä oli työn kotosalla työn alla vielä yhden kulkupelin kesärenkaiden vaihto ja näin me urheat lintukoirat pääsimme nukkua hurisemaan auringon lämpöön, ihan vain seuraksi (ei meistä ainakaan mitään apua ollut)...mitä nyt naapurin isäntä kävi välillä hieman häiritsemässä jutusteluillaan...Emäntäkään ei onneksi vaatinut meiltä ihmesuorituksia, joten heti iltapäivästä muutaman lisätunnin nukuttuamme olimme jo valmiita rynnistämään reippaammin lenkille ; ))

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Teeren paskoja

Omituisia kiekurakakkoja oli ilmestynyt jo ihan mökin rappujen viereenkin. Viimeksi emännän jo tunnistamia kanalinnun kökkäreitä oli läjäkaupalla mökkinaapurin pihan pielessä, nyt siis jo meilläkin. Läjän nuuskuttelu aiheutti minussa ja Saimissa melkoista vipinää ja olimme lähdössä metsän siimekseen aina kun jompi kumpi isäntäväestä saunanlammityspuuhissaan erehtyi kävelemään metsäpolun päätä kohti. Kun kaksijalkaiset viimein saivat hoidettua kaikki saunanlämmitysvalmistelut kuosiin, lähdimme metsään tarkastamaan lintutilannetta. Tuoksuja oli vahvalti pitkin puskia ja varsinkin tuulenkaatojen juurakoissa, joita tarkastelin erityisen huolella löytäen kuitenkin vain pari makuukuoppaa juurakon kolosissa.
Isäntäväki naureskeli polulla lähinnä seistessään, kun me lintukoirat kolusimme lumelta vasta paljastuneita metsänpohjia väsymykseen asti puskat paukkuen.
Onneksi pääsimme sentään saunomaan lihasten vetreyttämiseksi.
Se on kuulkaas kertalämmitteisen saunan lauteilla rattoa lepäillä ja imeä lämpöä rääkättyyn kroppaan!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Lahden KV:t on nyt käyty

Ei niin aamutuimaan pakkauduimme me kaikki kolme nelijalkaista isännän lisäksi Hobbyyn. Matka Lahteen oli ikävän routapomppuinen ja Saimi varsinkin kärsi tien epätasaisuudesta ryhtymällä vuotamaan kuolaa...perillä istuin oli kuin pikku lammikko :)
Tästä Saimin matkapahoinvointi paranee. Toivottavasti.
Saattueemme siirtyi aurinkoisen lämpimässä säässä parkkipaikalta näyttelyhalliin pitkänä letkana, sillä me nuoremmat nelijalkaiset menimme köyden mitan edellä, isäntä tuli remmien toisessa päässä ja emäntä pompotteli sauvojensa kanssa perän pitäjänä.
Hallin edustalla törmäsimme kasvattaja-Emmiin, jota morjestimme hartaasti ennen numerolappujen ja ohjelmakirjasen noutoa. Kehässä 18 oli menossa Englanninsettereiden arvostelu, joten majoittauduimme kehänvieruksen taakse vuoroamme odottelemaan. Joka olikin heti tunnin kuluttua Sämpyllä edessä. Saimi parka oli automatkan vuotokohtauksen jäljiltä edelleen kuolavassa kunnossa, eikä turha intomielisyyskään oikein vaivannut. Isäntä esitti nyt poikkeuksellisesti myös Saimin, mutta tositilanteen yhteistyö ei oikein mennyt putkeen; Saimi vain mönki perässä ja isäntä oli jo kehään mennessään turhan skeptinen tuloksen suhteen. Arvostelu oli kuitenkin ihan ok. Mitä nyt slovakkituomaritar Ludmila Fintorova mainitsi Sämpylästä "She needs to improve". Tuloksena oli tällä kertaa lopulta sininen nauha ja EH-merkintä.
Minun vuoroni oli kymmenen numeroa Saimin jälkeen, ja taas oli isäntä remmissä kiinni. Meitä puna-valkoisia ei taaskaan ollut kehässä häiriöksi asti, sillä porukassa oli jätkistä Sulo ja meistä likoista minä ja Rita. Ensin Sulo pokkasi punaisen ja vaaleanpunaisen nauhan ja sitten minä huitelin pitkin kehää ja viimeiseksi oli vuorossa sisko-Rita.
Syynissä
 Yllättäen olin sisaruksista voittoisampi osapuoli...mukavaa...Ludmilan mukaan olin hyvää tyyppiä tyypillisellä päällä, purenta leikkava, hyvin kehittynyt rintakehä, oikeat kulmaukset, luut saisivat olla hieman järeämmät, mutta temperamentti oli hyvä! Lopputulokseksi napsahti CACIB ja VSP. Sulolta tuli siis (taas) pataan, mutta muuten meni oikein kivasti. Palkinnoksi isäntä nouti juomakipon ja mukin.
Ennen lähtöä kävimme vielä ostamassa Emmiltä shampoota ja käytimme hyväksemme hänen ekspertiisiään harjan hankinnassa;)
Hesellä pennailemassa
Paluumatkalla kävimme heti ekalla Hesburgerilla täydentämässä eväspuolta ja teimme pikaisen pisulenkin pusikkoon ennen kotiin pöristelyä. Nyt onkin aika sulkea simmut omassa nojatuolissa...

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pientä laittoa

Huomisen näyttelypäivän kunniaksi ulkoilimme Saimin kanssa illasta itsemme ensin riittävään kuraan ja sitten jo odottikin suihkuhuone shampoineen ja sadistisesti ilmehtivineen kaksijalkaisineen. Olin (kuulemma) pinttynyt sen verran paksuun nokeen ja kuraan, että sain kuontalooni kunnon annoksen valkaisevaa pesuainetta. Saimilla ei käynyt yhtään mukavammin kuuraus, varsinkin kun se joutui isännän pestäväksi (runsaasti vahingoniloa).
Emäntä puunasi meikäläisen suorastaan hohtavaksi, mikä olikin polvipotilaalta ihan kelpo suoritus kumarrella näin matalan koiran mahanalus vaaleanpunaiseksi.
Useamman pyyhkeen ja suihkutilan kastelleen kuivauksen jälkeen oli föönin vuoro ja sitten seurasi tunti pelkkää haihduntaa ennen trimmausta. Saimi joutui jälleen arvostelun kohteeksi turkkinsa vähäisyyden vuoksi, mutta siitä huolimatta punaisen karvan kasa oli kaksi kertaa niin suuri kuin valkoisen! Ilmeisesti Sämpylä kasvattaa karvaa ns. vääriin paikkoihin (varpaiden väliin) ainakin näyttelyitä ajatellen...
Nyt nukkuma-ajan koittaessa olemme hohtoturkkisia ja tuoksuvia, etten sanoisi sivistyneen oloisia koiria valmiina kansainväliseen näyttelyyn.
Isännällä onkin tällä kertaa matkassaan peräti kolme nelijalkaista naarasta, sillä emäntäkin on toistaiseksi meidän tasollamme jo mainitun polvioperaationsa ja kyynärsauvojensa vuoksi : D

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kahluupäivä

Sadekelin iltalenkki tehtiin Tohlopin rantaan sulavien jäiden pariin. Puolimärät setterit ryhtyivät rannikolla pikaisesti kokomäriksi; ) Koetin ihan ensiksi kelluntaa jäälautalla. Se kuitenkin lillui liian kauas rannasta, joten jouduin poistumaan pikaisesti epävarmalta alustaltani mulauttamalla suoraan järveen. Siitäkös Saimi innostui ja suhautti seurakseni massu-syvyyteen tutkailemaan pohjan ihmeitä kirkkaan veden läpi. Kahlasimme rannan läpi aina talviuimareiden ja sorsien pesäpaikalle asti. Samalla ajoimme anas-sukuiset siivekkäät ilmojen teille ennen kotiin- ja pesullelähtöä...

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Tavit tiukalla

Aamun reippailulla tapasimme ojassa pulikoivia taveja kokonaista kaksi paria. Isäntä sai makeat naurut, kun rymistelimme lentoon nousseen tuplaparin perässä Sämpylän kanssa läpi puskien ja oksistojen katse tiukasti sorsalintujen peräpeilissä ja flooran luomista esteistä välittämättä.
Tämän ei niin kultivoituneen ulkoilun jäljiltä isäntä ryhtyi viimein selvittelemään kadonneen näyttelyilmoittautumisen kohtaloa. Pikku puhelinsoitolla Lahden shown yhdyshenkilölle asia selvisi samantein, eli ilmoittautuminen oli kunnossa vaan kirje on hukassa. Noo, saimme selville numeromme ja muut tiedot selvisivät netistä, joten ei kun Lahteen lauantaina...

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Tien käyttäjät

Isäntä innostui kaappiautonsa kesärenkaiden vaihtoon ja otti meidät setterineitoset mukaansa kedolle. Äijän huhkiessa tunkin ja viidenkymmenen kilon pyörien kanssa me lötköttelimme Saimin kanssa keskellä tietä auringonotossa. Paikka oli sillä tavoin erinomainen, että raivokkaana myllertänyt tuuli ei siihen osunut ja näköalatkin olivat mainiot. Joitakin autoilijoita kyllä saattoi harmittaa piittaamaton makoilumme (hei, meidän katu on umpiperä, ei siinä mitään vauhdikasta ja runsasta liikennettä ole), sillä emme suostuneet väistelemään niitä ilman isännä eri kehotusta. Eräs kiireinen naishenkilö onnistui kyllä väistämään meidät ajamalla reippaasti ojan kautta!
Meillä kului tien täytteenä aikaa peräti kolme tuntia, siinä ehti tulla oikein nälkäkin. Mutta, Saimi söi taas kerran muonat ennen kuin ehdin edes kupille, joten ei tässä turha rasva rintapieltä juuri korista. Viime punnituskerralla vaaka näyttikin vain 22kg. Joskin Sämpylälläkään vaa'an viisari ei heilahtanut 23,5kg ylemmäs...eläköön lammas-riisiruoka!
Huomiona todettakoon, että Lahden näyttelyn paperit eivät ole vieläkään saapuneet. Taisi mennä ilmoittautuminen ruvelle sillä kohtaa, kun maksaminen ei onnistunut organisaation linkin kautta. Petkele, tarttee pistää kaksijalkaiset soittelemaan asiasta perään...

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vaalipäivä

Aamun kirkkaan aurinkoisen paistaessa isäntäväki kiskaisi lipun vaalipäivän kunniaksi salkoon ja lähdimme porukalla päästämään äänen. Matkailimme harvalukuisen vaalikarjan seassa visusti köysissä äänestyspaikalle ja reissun aikana päästimme Sämpylän kanssa ei äänen, vaan tuotteen per naama. Itse äänestyspaikalla isäntä piipahti kopissa ensin meidän odotellesamme emännän kanssa ulkona vuoroamme. Sitten oli emännän vuoro ja hänen palatessaan minäkin päästin äänen, tai oikeastaan useammankin, haukkumalla pikku tervetulotoivotukset.
Vaalituloksen illalla selvittyä huomasin elintilani kavenneen huolestuttavasti, sillä olenhan toisen polven maahanmuuttaja. PerSut kun saivat ISON JÖTKYN ja minun vanhempani ovat kotoisin Englannista ja Belgiasta : ) Saimi puoliruotasalaisena ei tavan mukaan menettänyt asemiaan ja hallituspaikkakin taitaa olla luvassa...

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Laituria onkimassa

Myöhään iltapäivästä, kaksijalkaisten lopetettua viimein viralliset askareensa, lähdimme mökille tarkastamaan laiturin tilannetta. Lämpöä oli auringon säestyksellä kertynyt runsaat 14 astetta, joten lumet sulivat silmissä ja mökin kakkosparkkipaikka toimi virkaa tekevänä koskena. Jostain syystä vesi tunki vajan alta maan päälle ja virtasi parkkilaanin yli vieden murskeet mennessään, joten myöhemmin keväällä on tiedossa maansiirtotöitä. Järvessä oli vielä sen verran jäitä jäljellä, että huiskaisimme Saimin kanssa tutkimusretkelle huteralle pinnalle ja saimme melko voimakasääniset paluukutsut peräämme. Emme saaneet mennä tervehtimään edes joutsenia vastarannalle :(
Sen sijaan autoimme laiturin jäistä irroituksessa toimimalla siirtyvinä painoina. Tärkenä tehtävänämme oli vaihtaa laiturin syrjältä toiselle keikuttaessamme ponttooneita irti jäästä...ja katso, laituri ryhtyi ponnisteluidemme tuloksena kellumaan ihan omin voimin ja jäistä irtonaisena.
Päivän kohokohta oli tietysti aina luvassa oleva metsälenkki teerien ja muiden metsäkanojen jäljille. Tuoksuja pusikoissa piisasikin, mutta mäenharjanteen takaisen metsikön lähes puolimetrinen hanki hieman hidasti liikkumista. Siinä menee vielä hetki, jos toinenkin, ennen kuin lumi sieltä kokonaan häviää...

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Moottorisahailua. YÄK!

Tänään olikin hieman pidempi aamulenkki, sillä lähdimme maalle isännän vanhempien mökille puiden kaatoon ja kotiuduimme vasta iltakuudelta. Setterilastimme saapui ensimmäisinä perille, joten teimme isännän valvovan silmän alla pikku kiitolaukat järven jäällä ensi töiksemme. Reissulla havaitsimme naapurin laiturin alle livistävän mustan minkin (isännän tunnistus), jota sitten nuuskimme, onneksi, tuloksettomasti näkösälle laiturin rakenteista.
Hetken kuluttua mr. moottorisahamieskin jo saapui ja pikku virittelyiden jälkeen isäntä köytti Saimin ja minut varoiksi kiinni puuhun näköetäisyydelle, mutta vaara-alueen ulkopuolelle. Puun kaato vei hetken ja pätkintä vielä muutaman lisää ja sillä kohtaa olin saanut jo aivan tarpeekseni moottorisahan pärinästä. Isännän päästäessä meidät taas vapaaksi painelin oikopäätä naapuritontin toiselle laidalle odottelemaan päivän päättymistä...Siinä olisikin jo peppu loppuhankeen jäätynyt, jollei isäntä olisi tullut huutelemaan minut autoon suojaan ja lämpöön töiden ajaksi. Autosta oli kiva seurailla äijien ja Saimin touhuja (Sämpylä kävi välillä järvellä lokkijahdissa, välillä pellolla myyriä tonkimassa ja mitä nyt keksikään), mutta isäntä ei ollut kovin ilahtunut tullessaan tarkastamaan hyvinvointiani. Olin näet tehnyt tarkkaila kaikilta penkeiltä, enkä aluksi niin kovin puhtailla ja kuivilla tassuilla. Auto oli kuulemma aika pahan näköinen sisältä ja emännän keskikonsolissa olleet aurinkolasitkin olivat hieman saaneet paikanvaihtojeni aikana "hittiä".
No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Päiväruoaksi oli 400 geetä maksalaatikkoa ja jälkkäriksi makkaranpätkä!

torstai 14. huhtikuuta 2011

Aurinkoa, viimeinkin!

Aamulenkki kömmittiin (sihteerin oma kulkutapa, me setterit juoksimme) kalseassa sateenkuhjassa harmaan taivaan alla. Saalistapahtumia ei kertynyt, mutta pesutilaisuus ulkoilun jälkeen oli siitä huolimatta varsin kattava. Minä esimerkiksi jouduin aina selkää myöden suihkutettavaksi : P
Olikin siis sitä hienompaa, kun iltapäivän aluksi pääsimme reippailemaan aurinkoisessa säässä! Tässä onkin jo mennyt muutama tovi edellisestä kunnon paisteesta. Suorimme suolle oranssi-liivein kuorrutettuina, jotta isäntä näkisi, missä Saimi kulkee...poikain varalta. Saimin juoksunhan pitäisi alkaa olla ns. kulminaatiopisteessä herrahalun kannalta, vaan ei siltä oikein vaikuta. Paremminkin kuin koko show olisi jo loppunut hyvissä ajoin. Tämä tarkaoittaa, että alusta jäi kaksijalkaisilta melkein viikko havaitsematta;) No, jätkiä ei näkynyt ja kahlasimme tulvivan suon poikki sohjoiselle järvelle laskemaan (olemattomia) joutsenia. Isäntä uskalsi päästää meidät jäälle, koska jäänkestoindikaattorina toimiva pilkkijä oli päässyt puoleen järveen uimatta. Sen verran huonoksi ovat jäät menneet, että vesi oli painunut pinnan läpi ja ylin kerros oli taas lumen tapaista sohjoa, jossa metsässä likaantuneet paikat kivasti puhdistuivat.
Naatiskeltuamme hyvän tovin auringonpaiseesta ja pupu- ynnä sorsatuoksuista niitä havaitsematta palasimme suihkun kautta keittiön panelimaalin hajuun ja rankkaan tuuletukseen iltapäivänokosille isäntäväen lähtiessä leffaan raikkaampien tuulten pariin. Raukkamaista...

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Pupua tarjottimella

Tarjoilimme aamulenkin alkajaisiksi isännälle pupun melkein syliin. Sen verran läheltä isäntää pitkäkorva paineli silmät ymmyrkäisinä, että kumartumalla ja kainaloon kaappaamalla elukka olisi saatu eräksi. Isäntä kiitteli meitä kovasti ja alkoi heti kotiin päästyämme tutkailla metsästyssäännöksiä, josko jäneksiä saisi pyydystää käsikopelolla laillisesti vai pitäisikö ne aina tulittaa hengiltä. Tuollainen ruuditon pyydystys sopisi selvästi paremmin meidän ahtaisiin ulkoiluympäristöihimme, täällä kun ei vaadittavia metrimääriä asutuksen ja ammunnan väliin saa millään.
Harjoittelemme siis lisää viereenajoa...josko vielä sillä tavalla pyydämme saalistakin : D

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Joutsen ON ISO lintu

Aamusella ryykäsimme Saimin kanssa perätoukuria Tohlopin järvelle kaislikon lävitse isännän kahlatessa lopuissa lumissa takavasemmalla. Heti kun putkahdimme jäälle, niin äkkäsimme kaksi joutsenta parin kymmenen metrin päässä! Hetki epäröintiä ja sitten haukkuen ylle, joutsenet ottivat rivakan nousukiidon ja toitollen kaamealla äänellä räpiköivät valtavilla siivillään aivan ylitsemme. Yritin tietysti pompata kiinni pyrstösulkiin, mutta (onneksi) en ylettynyt. Isäntä pisti raviksi ja ehti juuri jäälle ihmettelemään kilpajuoksuamme juotsenten peesissä kohti järven saarta. Joutsenet olivat hiukan laiskanpulskeita ja laskeutuivat jo saaren rantaan, minne ehdimme Saimin kanssa heti perässä. Nyt vasta tajusimme tipusten suuren koon ja keksimme palata pikaisesti isännän luo ihmettelemään lähtökiihdytyksen jälkiä. En kauaa malttanut pysytellä siinä jaloissa, vaan kipaisin uudeleen saaren rantaan tuon vajaan puoli kilsaa ja käväisin ansaitsemassa pitkäkauloilta ankaraa toitottelua. Hetken ihmettelin lintuja muutaman kymmenen metrin päästä ja palasin takaisin isännän ja Saimin luokse, mutta vielä joutsenet kiinnostivat. Juoksin uudelleen niiden luokse ja kävelin sitten viimeiset kaksikymmentä metriä usuttaen linnut ilmaan. Heti kun ne nousivat siivilleen Saimikin juoksi täyttä höökiä auttamaan minua ajamaan lentokoneen kokoiset linnut saaren ympäri ja siten korkeammalle ilmaan. Sitten palailimme suurta tyytyväisyyttä uhkuen isännän loppulenkin ajaksi...

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Hyödynnystä

Koska kevät jatkui aurinkoisena, ulkoilimme ensin aamusta harjussa ja järvellä. Teimme koko porukalla tavanomaiset riistatarkastukset joka puskassa...jaa-a, me kollasimme puskat ja kaksijalkaiset enempi polut ja lipokkaan järven rannat. Sen verran oli kevät eilisestä edennyt, että oli jo työ ja tuska selvitä rannalta jäälle ja päinvastoin kuivin jaloin. Tarkastaessani aivan loppureissusta ojan pään sorsatilannetta, tulin minäkin viimein kastaneeksi talviturkkini. Sen verran oli jää jo heikkoa, mutta kesti se sentään ylöskiipeämisen ja pääsin pikaisesti kuivattelemaan märkää karvaani auringonpaisteeseen.
Päivällä olimme Saimin kanssa emännän apuna kukkamultien vaihto-operaatiossa. Emännän hääriessä kasvien kanssa me lähinnä otimme aurinkoa kivetyksellä; se on sitä koiranelämää. Voin siis rehelliseti todeta, että apumme oli vähintäänkin olematonta. Paitsi hätistellessämme outoja tiellä kulkijoita hieman rivakampaan vauhtiin ;)
Kerran vielä ehdimme pidemmälle ulkoilutuokiolle emännän, isännän ja emännän kaverin Hanna kanssa. Teimme reippaan kävelylenkin lähitienoolle ja autoimme kovasti isäntäväen keskivartalon lihasten treenauksessa vetämällä kuin viirupäät. Koko matkan. Poislukien pätkän metsää, jossa saimme juosta Sämpylän kanssa vapaassa järjestyksessä. Metsäkiepin lopuksi meinasimme joutua sulavesien saartamaksi, sillä ojat tulvivat jo niin paljon, että poispääsy pusikosta ilman uimareissua oli vakavasti uhattuna. Hieman ennen kotiinpaluuta isäntä poimi kevään "ensi" leskenlehden ylen onnelliselle emännälle. Me setterit taas emme olleet onnellisia joutuessamme jälleen kerran pesulle ennen muonataukoa...

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Totaalipoikki

Aamun kirkas aurinkoinen yllytti isäntäväen kuskaamaan meidän järvenkierrokselle. Menomatkalla yhytimme Saimin kanssa sorsat jälleen ojan päästä ja niiden jahtaamiseen kulahti hetki aikaa ja pätkä voimia. Varsinaisella järvellä kaksijalkaiset päättivät, että kierretään koko lutakko. Matkaahan siitä ei suoraan kuljettuna juuri tule viittä kilsaakaan, mutta mehän emme Sämpylän kanssa suoraan kulkeneet, vaan tarkastelimme pupupiilot rantapuskista ja vähän kauempaakin. Jäällä oli epämiellyttävän liukasta, joten kipitimme mieluiten rannan lumessa. Osan matkaa jouduimme kuitenkin liukkaalla luistelemaan ja sekös verotti tehoja. Paluumatkalla olimme jo aika sipuleita ja karvapyykin jälkeen olimme Saimin kanssa aivan valmiita viettämään lopun päivää sohvaperunoina...ja niin teimmekin : D

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Taas pupun...pupujen perässä

Tuskin olimme ehtineet turauttaa pikapisut harjun sulavaan lumisohjoon, kun jo törmäsimme pöljään pitkäkorvaan. Ehdimme pupusen perään ripirinnan Sämpylän kanssa ja yllättäen pystyin rimpuilemaan Saimin ja rusakon kanssa samassa vauhdissa. Isäntäväki jäi kaikessa rauhassa kävelemään jäljessämme ja odottelemaan saapuisimmeko joskus takaisinkin.
Noo, muutaman minuutin kuluttua kuulin viheltelyä ja kipaisin morjestamaan kaksijalkaisia, jotka havaitsivat samalla jälleen polkua kipittävän pitkäkorvan. Ystavällisesti he huomauttivat minulle ristiturvasta ja osoittivat vielä suunnankin, jotta osasin rynnistää saalista kohti. Valitettavasti olen vain niin matala, etten saanut sittenkään rusakkoa silmiini ;P Ei sen puoleen Saimikaan, sillä se pölisti ihan omia reissujaan harjua pitkin poikin...Eräs vastaantuleva koiranulkoiluttaja (Rafun emäntä) nauroikin kahden pojan tiedustelleen häneltä, mikä ihme täällä on oikein menossa, kun koiria juoksee kovaa edes takaisin...ja kyseessähän oli vain yksi Sämpylä ; D
Matkan jälkeen odotti jälleen kuuraussessio mustan massun kirkastamiseksi ja illalla pääsimme vielä ottamaan löylyt saunassa...onneksi ilman suihkua.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Kilpajuoksua ja huoltoa

Sohjoisella järven jäällä aamun kuhjassa seikkailessamme Saimi ajoi rantapuskasta huomaamattaan rusakon jäälle. Keskemmällä järveä seisoskeli isäntä, joka erittäin ystävällisesti huomautti minulle (nuuskin rantapuskaa) jäälle saapuneesta jänöstä, joka juuri tarkasteli sopivaa pakoreittiä minun ja isännän ohitse. No, minähän ammuin pitkäkorvan perään myöhästyen kuitenkin ristiturvan kiihdytyksestä ratkaisevasti. Isännän lausuman mukaan en kuitenkaan pudonnut enää lisää pupun vauhdista, ja oli kuulemma meikäläiselläkin mahanalus jalkoja täynnä ;)
Harmi vain, että yhteinen kilpajuoksumme suuntautui kohti tietä. Se taas aiheutti isännän toimesta ankaran pilliin viheltelyn. Onneksi havahduin vinkunaan hyvissä ajoin ja tein upparit, sillä tiellä möyri juuri samaan aikaan auramasiina sohjoa tökkimässä. Pupunen joutui tekemään melkoisen väistöliikkeen auran editse, mutta sekin selvisi naarmuitta tien ylityksestä. Vaan olipa hieno kisa.
Näiden muutaman menneen päivän tuloksena on meillä pikku settereillä vatsanahka melko musta (normaalisti se on possun punainen :). Emäntää niin suttuiset vatsanahkat alkoivat illalla kiristää ja jouduimme illan lenkin jäljiltä suoraan suihkuhuoneeseen shampookäsittelyyn. Emäntä raaputti minunkin massuani pitkään ja hartaasti, vaahtopilvi täytti siinä ohessa puolet pesutilasta :D Tulos oli kuitenkin huono nelonen; massusta tuli vain keskiharmaa. Seuraavaksi emännällä oli aikomuksena roiskutella Humilacia mahanahkaani, mutta jo lääkekaapin avaamisääni komensi minut sohvan taa piiloon käsittelyä! Emäntä oli kuitenkin niin räyhäkkä tyyppi, että sohva siirtyi ja setteri joutui Humilac-hoitoon...

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Sorsajuoksua

Pikku-Tohlopin ja varsinaisen järven välinen oja oli yöllä menettänyt jäänsä, mutta sitä Saimi oikein ottanut huomioon ylitykseen lähtiessään. Ojantakaisen pupupöpelikön tuoksut tuntuivat olevan Sämpylän kirsulle kiinnostavampia kuin joku pahainen sula oja. No, sinne pulahti Saimi, mutta rämpi myös reippaasti vastarannalle ja singahti pupujen jäljille (ja tulihan talviturkkikin kastettua). Olin aikeissa mennä samaa rataa, mutta juuri kun olin ponnistamassa lentoon, niin vasemmasta silmäkulmastani havaitsin ojassa meloskelevat sorsat. Siis seis, tai oikeastaan vain nopea suunnanvaihdos ja sorsien perään. Nehän nousivat siivilleen ja lensivät pikku-Tohlopin yli minä peesissä, ne vain pääsivät hieman korkeammalle ; )
Paluumatkalla olin edelleen peesissä ja sitten vedimme vielä kerran järven ja nyt oli Saimikin jo matkassani. Sorsat keräsivät lisää korkeutta kaakattaen mennessään ja pysähdyimme räkyttämään katoavien melajalkojen perään...
Kotosalla pääsimme pyyhkeeseen ja Saimi vielä oikein viltin sisään lämmittelemään uintireissunsa jäljiltä.
Iltapäivästä teimme emännän ja isännän kanssa taasen lenkkiä pikku-Tohlopin loskaiselle jäälle ja siellähän se sorsapari taas meloi ojan suussa, joten saimme taas kokeilla lentoharjoituksia. Harmillisesti huomasin Saimin olevan rivakampi järvikiituri kuin minä. Itse asiassa se pääsi vallan pirun lujaa sorsapeesissä, olisipa nyt ollut nopeustutka pykälässä : D
Näiden reippaiden sorsastussessioiden jälkeen vetelimme perin hartaasti hirsiä...aina seuraavaan ulkoiluun asti. Ai niin, syötiinhän me sentään niitä lampaanpapanoitakin ihan normiannokset.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Märkää, mutta joutsenia!

Illasta lähdimme isännän kanssa vesitihkussa kipaisemaan reippaasti tapaamispaikkaan, jossa meidän piti yhdyttää Ånni ja sen isäntä. Painelimme tien syrjää maha ravassa melkein juoksujalkaa ja ehdimme järvenrannan parkkipaikalle juuri sopivasti. Yhteisulkoilu päätettiin suorittaa jäällä, jolla molemmat isännät saivatkin sitten kokeilla kenkiensä vesitiiviyttä. Lumet olivat sulaneet pois ja jäällä olikin sellainen mukava kymmenen sentin vesikerros. Niinpä ulkoilu oli melko kosteaa ja kohtuullisen virikkeetöntä. Paitsi Saimille ja Ånnille. Ånni oli ihan hepaasissa Sämpylän viettelevistä tuoksuista ja Saimi ihan hepaasissa tungettelevasta jätkän köriläästä. Siinä sai kölli hammasta tuon tuosta, vaan ei se mitenkään häirinnyt aloittelevan uroon yrityksiä. Paluureissulla olimme jo koko porukka litimärkiä ja ainakin minä olin myös umpijäässä. Onneksi uimarantaan oli tullut lenkkimme aikana kaksi joutsenta töräyttelemään ja ryhdyinkin heti rantapenkalta kommentoimaan moista meteliä haukkumalla ja sain Saimin vielä apulaiseksi. Isännät nauroivat ohikulkijoiden kera, kun suursiivekkäät ja laulavat lintukoirat mekastivat kilpaa sateessa, me lumipöykyssä ja tipuset talviuimareiden rantasulassa. Siinä ei kuitenkaan kauaa tarjettu voksotella turkki märkänä, kun oli jo aika juosta rivakasti metsän halki kotiin märkäkenkäinen isäntä edellä ja tärisevät setterit peesissä...lämmin pyyhe oli onneksi odottamassa.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Kurahaalaripäivä

Aamulla vielä selvittiin metsässä ilman apuvälineitä, mutta isännän mielestä meikäläisen massun pesuun meni siksi aikaa, että päivälenkille jouduimme Sämpylän kanssa sonnustautumaan kurahaalareihin :(
Valoristeyksessä tuntui siltä, kuin kaikki autoilijat olisivat ilkkuneet meille täysiaikaisille setterineidoille haalareistamme. Metsässä isäntä onneksi viimein ymmärsi poistaa mokomat kankeat sadevaatteet meilt. Mitäs niiden kanssa olisi tullut jäniksen metsästyksestä, häh? Hanki oli kyllä jo niin pehmeää, ettei siellä liikkunut edes pupu-pitkäkorva ilman lumikenkiä, meistä ja isännästä puhumattakaan. Mehän Saimin kanssa koetettiin, mutta kuuma ja märkä siinä vain tuli.
Paluureissulla jouduimme taas julkiosuudella haalaripelleiksi, ne kuulemma auttoivat estävästi massun kuraantumiseen ja samalla tietysti isäntä pääsi isommasta pesu-urakasta. Ei se kyllä minuakaan yhtää harmittanut, se pesuhommelin pieneneminen meinaan...

lauantai 2. huhtikuuta 2011

X Confirmed

Siis Saimin kolmannen juoksun alkaminen on vahvistettu. Westie Otto tarkasti Sämpylän paikat tihkusateessa ja loskassa iltalenkin puolivälissä ja oli sen jälkeen heti valmiina asuttamaan meidän kotoamme seuraavat kolme viikkoa... ; )
Taitaapa tehdä siskolla tiukkaa ehtiä vähemmän poikia kiinnostavaan kuntoon ennen Lahden näyttelyä! Ainakaan mistään turkin tapaisesta ei ehdi olla puhettakaan, joten isäntäväki ei erityisesti elättele menestystoiveita (edelleenkään) Saimin osalta...

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Lauteilla

Perjantain ja aprillipäivän kunniaksi isäntä pisti saunan lämpiämään. Niinpä tunnin päästä levittäydyimme lauteille isännän ja emännän kanssa. Meistä on Saimin kanssa tullut sen verran kovia saunojia, että lavolla sujahtaa melkein puoli tuntia kärvistellessä, paitsi jos isäntä innostuu roiskimaan vettä kiukaalle. Löyly ei oikein meitä kumpaakaan kiinnosta, mutta tänään ei moisesta tarvinnut kärsiä. Pelastukseksi koituivat näet sopivasti pääkaupunkiseudulta kylään päsähtäneet kummit, joita lähdin tervehtimään raivokkaasti haukkuen. Hyvä ettei ovilasi pudonnut kiihdytyksen uhrina siruina lattialle ; )