Häh, taas ukkonen! Tänään jo toinen, ja vielä näin syyskuun lopussa. Vettä tuli jälleen kuin aisaa, onneksi olimme jo levolla autossa ja pysyimme kuivana kovimman sateen ajan. Veden vielä tippuessa oksista piipahdimme Saimin ja Rita-siskon kanssa iltaluruilla umpipimeässä...ilman herraseuraa. Onneksi Ritan emännällä oli otsalamppu akuuttiin suunnistukseen. Onneksi siis saattaville kaksijalkaisille, mehän näemme pimeässä kuin päivällä ; )
Tuskin olimme kotiutuneet kotteroon, kun alkoi jälleen aika pauke. Tällä kertaa mekkaloitsijoina taisivat olla läheisen mökin "Helvetin Enkelit", jotka ampuivat taivaalle, minkä lienee kunniaksi, ilotulitteita! Aika pauke, vaan isäntäväen ihmetykseksi emme Saimin kanssa saaneet hepulia. Hei! Kuka nyt viitsii sätkyilla keskellä yötä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti